näkemyksiä

näkemys...herätti ajatuksia.

Löysin itseni ja ajatusmaailmani tekstistäsi. Minä en vain ole uskaltautunut antautua "synnin" pelossa rakkauden vietäväksi. Ja olen kait liian vanha toteuttamaankin haaveitani?

Olisi hauska kuulla edellisen kirjoittajalta, miten homoseksuaalisuus on osa Sinun arkeasi. Oletko itse, onko joku läheisesi kristitty ja homoseksuaalisesti suuntautunut? Erityisesti näitä kokemuksia kaipaisin kuulla, ja oman näkemys niiden taustalla toki, kuten esille jo osin tuli.

Metkaa, kun joku tähän ketjuun vaivautuu vastaamaan.

No, itse en harrastaisi seksiä ilman sydämen sitoumusta ja eettistä vastuuta. Tämä on ihan mielenkintoinen kysymys, oikeesti.

Onko sitten niin, että myöskään heteroparin siviilivihkiminen ei anna Raamatun mukaan oikeutta seksin harjoittamiseen? Eiväthän läheskään kaikki, jotka saavat kirkollisen vihkimyksen, kuitenkaan ole uskossa ja vähät välittävät Raamatun sanasta. Onko heidä seksinsä sitten kuitenkin hyväksyttyä, vain siksi, että vihkiminen on tapahtunut kirkossa? Jos näin on, niin ainakin mä näen tässä jonkinlaisen ristiriidan. Mielestäni sydämen usko ja eettinen sitoutuminen ja vastuu ovat ne tärkeimmät lähtökohdat kaikelle.

dinde kirjoitti:

No, itse en harrastaisi seksiä ilman sydämen sitoumusta ja eettistä vastuuta. Tämä on ihan mielenkintoinen kysymys, oikeesti.

Onko sitten niin, että myöskään heteroparin siviilivihkiminen ei anna Raamatun mukaan oikeutta seksin harjoittamiseen? Eiväthän läheskään kaikki, jotka saavat kirkollisen vihkimyksen, kuitenkaan ole uskossa ja vähät välittävät Raamatun sanasta. Onko heidä seksinsä sitten kuitenkin hyväksyttyä, vain siksi, että vihkiminen on tapahtunut kirkossa? Jos näin on, niin ainakin mä näen tässä jonkinlaisen ristiriidan. Mielestäni sydämen usko ja eettinen sitoutuminen ja vastuu ovat ne tärkeimmät lähtökohdat kaikelle.

Lue lisää

olet oikeassa tuon sydämen uskon, eettisen sitoumuksen ja vastuun kanssa, lisäisin vielä kumppanin kunnioituksen. Se on varmasti ajatus, joka on koko parisuhteen perusta myös Raamatun ja kristinopin mukaan. Seksinkään alueella ei saa lähimmäistä käyttää hyväksi eikä kohdella huonosti, ja parisuhteeseen kuuluu aina sitoutuminen.
Selvennän vielä, että siihen aikaan kun Raamatun kirjoitukset kirjoitettiin ja koottiin yhteen, avioliittoon vihkimistäkään ei tunnettu kirkossa. Se on otettu käyttöön paljon myöhemmin, mutta kuitenkin paljon aikaisemmin kuin ns. uskonpuhdistukset tapahtuivat!
Yleensäkään ns. protestanttisten lahkojen saarnamiesten toimittamat avioliittoon vihkimiset eivät ole päteviä, koska siellä ei toteudu kristinopin mukainen pappeuskaan. Siksi esim. luterilainen, lestadiolainen tai helluntailainen avioliittoonvihkiminen on samanarvoinen kuin siviilivihkiminen. Se pätee juridisesti, mutta ei ole asenteeltaankaan Raamatun mukainen.

dinde kirjoitti:

No, itse en harrastaisi seksiä ilman sydämen sitoumusta ja eettistä vastuuta. Tämä on ihan mielenkintoinen kysymys, oikeesti.

Onko sitten niin, että myöskään heteroparin siviilivihkiminen ei anna Raamatun mukaan oikeutta seksin harjoittamiseen? Eiväthän läheskään kaikki, jotka saavat kirkollisen vihkimyksen, kuitenkaan ole uskossa ja vähät välittävät Raamatun sanasta. Onko heidä seksinsä sitten kuitenkin hyväksyttyä, vain siksi, että vihkiminen on tapahtunut kirkossa? Jos näin on, niin ainakin mä näen tässä jonkinlaisen ristiriidan. Mielestäni sydämen usko ja eettinen sitoutuminen ja vastuu ovat ne tärkeimmät lähtökohdat kaikelle.

Lue lisää

Mielenkiintoinen kysymys, kyllä. Hauskaa, että vastasitte asiallisesti, eikä syyttelyyn ja haukkumiseen tarvitse lähteä.

"Onko sitten niin, että myöskään heteroparin siviilivihkiminen ei anna Raamatun mukaan oikeutta seksin harjoittamiseen?" Uskosta osatonta ei varmaankaan kiinnosta Jumalan tahdon toteuttaminen. Oli kuitenkin uskosta osaton tai uskovainen, ihminen kyllä itse tietää, onko naimisissa vai ei.

Avioliittohan on jo Vanhan testamentin tuntema instituutio. Olen kyllä yhtä mieltä rakkauden, sitoutumisen, ja kumppanin kunniottamisen tärkeydestä. Voidaanko näillä kuitenkaan sivuuttaa tätä avioliiton asemaa?

Itse lueskelin jokin aika sitten SLEY:n raamattuluentoa aiheesta "Esiaviolliset suhteet, avoliitto, avioliitto ja Raamattu": http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/EsiavioEK.htm

jt- kirjoitti:

Mielenkiintoinen kysymys, kyllä. Hauskaa, että vastasitte asiallisesti, eikä syyttelyyn ja haukkumiseen tarvitse lähteä.

"Onko sitten niin, että myöskään heteroparin siviilivihkiminen ei anna Raamatun mukaan oikeutta seksin harjoittamiseen?" Uskosta osatonta ei varmaankaan kiinnosta Jumalan tahdon toteuttaminen. Oli kuitenkin uskosta osaton tai uskovainen, ihminen kyllä itse tietää, onko naimisissa vai ei.

Avioliittohan on jo Vanhan testamentin tuntema instituutio. Olen kyllä yhtä mieltä rakkauden, sitoutumisen, ja kumppanin kunniottamisen tärkeydestä. Voidaanko näillä kuitenkaan sivuuttaa tätä avioliiton asemaa?

Itse lueskelin jokin aika sitten SLEY:n raamattuluentoa aiheesta "Esiaviolliset suhteet, avoliitto, avioliitto ja Raamattu": http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/EsiavioEK.htm

Lue lisää

Avioliitto on ollut ihmiskunnan perinnäisenä käytäntönä hyvin kauan, eikä se ole missään tapauksessa vasta kristillisen kirkon tuoma. Avioliitto onkin alkuperältään täysin maallinen instituutio, ja kaikissa yhteiskunniossa on ollut avioliittoa vastaava käytäntö muodostaa parisuhteita, on jopa moniasioisuutta on sallittu.
Alkukirkonkaan aikana ei muodostunut omaa kristillistä avioliittofilosofiaa, vaan vanha pakanuuden aikainen tai juutalaisuudessa solmittu avioliitto jatkui, vaikka pariskunta liittyikin kirkkoon. Kirkko ei kuitenkaan ole missään vaiheessa hyväksynyt moniavioisuutta.
Kirkolliset menot eli avioliittoon vihkiminen tuli yleiseksi käytännöksi vasta 900-luvun alussa.

oikea ajatus kirjoitti:

Avioliitto on ollut ihmiskunnan perinnäisenä käytäntönä hyvin kauan, eikä se ole missään tapauksessa vasta kristillisen kirkon tuoma. Avioliitto onkin alkuperältään täysin maallinen instituutio, ja kaikissa yhteiskunniossa on ollut avioliittoa vastaava käytäntö muodostaa parisuhteita, on jopa moniasioisuutta on sallittu.
Alkukirkonkaan aikana ei muodostunut omaa kristillistä avioliittofilosofiaa, vaan vanha pakanuuden aikainen tai juutalaisuudessa solmittu avioliitto jatkui, vaikka pariskunta liittyikin kirkkoon. Kirkko ei kuitenkaan ole missään vaiheessa hyväksynyt moniavioisuutta.
Kirkolliset menot eli avioliittoon vihkiminen tuli yleiseksi käytännöksi vasta 900-luvun alussa.

Lue lisää

Kyllä. Avioliitto eri konteksteissaan on kuitenkin selkeästi esillä Raamatussa, ja sillä on selkeä asema. Nyt ei keskeistä taida olla edes se, onko avioliitto solmittu kristillisin menoin. Pääasia on, että ihminen on joko naimisissa tai ei sitten ole. Raamatussa tulee esille myös ohjeita avioliiton puitteista, eikä esimerkiksi mainittua moniavioisuutta tueta, vaikka se paikoin esillä lienee.

Myös Erkki Koskenniemi kirjoittaa edellä mainitsemassani kirjoituksessa, kuinka "Lähetystyötä tekevä kirkko otti ja ottaa edelleen vakavasti pakanoiden solmimat avioliitot." "Avioliitto ei perustu vain ihmisten uskoon, vaan se perustuu siihen, että Jumala on itse asettanut avioliiton."

Jotenkin nyt mietin sitä, millaisen merkityksen ja arvon avioliitolle kristittyinä annamme. Kuinka huolettomasti voimme siihen suhtautua?

oikea ajatus kirjoitti:

Avioliitto on ollut ihmiskunnan perinnäisenä käytäntönä hyvin kauan, eikä se ole missään tapauksessa vasta kristillisen kirkon tuoma. Avioliitto onkin alkuperältään täysin maallinen instituutio, ja kaikissa yhteiskunniossa on ollut avioliittoa vastaava käytäntö muodostaa parisuhteita, on jopa moniasioisuutta on sallittu.
Alkukirkonkaan aikana ei muodostunut omaa kristillistä avioliittofilosofiaa, vaan vanha pakanuuden aikainen tai juutalaisuudessa solmittu avioliitto jatkui, vaikka pariskunta liittyikin kirkkoon. Kirkko ei kuitenkaan ole missään vaiheessa hyväksynyt moniavioisuutta.
Kirkolliset menot eli avioliittoon vihkiminen tuli yleiseksi käytännöksi vasta 900-luvun alussa.

Lue lisää

Vanhan testamentin aikana, joka on todella pitkä ajanjakso, ei avioliittoa instituutiona ollut. Tietynlaiseen liittoon mentiin rituaalein ja vannottiin valat, mutta tähän riittiin ei vielä tuolloin liittynyt uskonnollisia menoja. Vasta Jeesus asetti "avioliitolle" uudenlaisen aseman.
Ja todellakin avioliitto sellaisena kuin sen tänään tunnemme, tuli käytäntöön vasta todellakin paljon myöhemmin. Esim. Hesekielin ja Malakian kirjoissa on tuon aikaisesta "avioliitto käytännöstä". Tuosta moniavioisuudesta en ole pelkästään Raamatun pohjalta ihan varma, mutta lupaan tutkia asian ennen kuin sanon juuta tai jaata.

Mutta, koska kuitenkin esim. itse elän rekisteröidyssä parisuhteessa, olisi mukava lukea kommentteja tästä. Olenko siis oikeutettu seksiin puolisoni kanssa, jota rakastan ja kunnioitan ja johon olen 100%:sti sitoutunut. Ja; olemme siis myös yhteiskunnan virallisesti hyväksymässä, heteroavioliiton kanssa yhdenvertaisessa liitossa, oikeuksineen ja velvollisuuksineen.

Toivon, että edelleenkin pysymme asiallisella linjalla, vaikka homoliitot niin monelle tuskaa tuottavatkin. :)

dinde kirjoitti:

Vanhan testamentin aikana, joka on todella pitkä ajanjakso, ei avioliittoa instituutiona ollut. Tietynlaiseen liittoon mentiin rituaalein ja vannottiin valat, mutta tähän riittiin ei vielä tuolloin liittynyt uskonnollisia menoja. Vasta Jeesus asetti "avioliitolle" uudenlaisen aseman.
Ja todellakin avioliitto sellaisena kuin sen tänään tunnemme, tuli käytäntöön vasta todellakin paljon myöhemmin. Esim. Hesekielin ja Malakian kirjoissa on tuon aikaisesta "avioliitto käytännöstä". Tuosta moniavioisuudesta en ole pelkästään Raamatun pohjalta ihan varma, mutta lupaan tutkia asian ennen kuin sanon juuta tai jaata.

Mutta, koska kuitenkin esim. itse elän rekisteröidyssä parisuhteessa, olisi mukava lukea kommentteja tästä. Olenko siis oikeutettu seksiin puolisoni kanssa, jota rakastan ja kunnioitan ja johon olen 100%:sti sitoutunut. Ja; olemme siis myös yhteiskunnan virallisesti hyväksymässä, heteroavioliiton kanssa yhdenvertaisessa liitossa, oikeuksineen ja velvollisuuksineen.

Toivon, että edelleenkin pysymme asiallisella linjalla, vaikka homoliitot niin monelle tuskaa tuottavatkin. :)

Lue lisää

Hienoa, kun voimme keskustella tästä tunteita herättävästä ja tärkeästä asiasta ilman ylenmääräistä kuohuntaa. Tosin edelläni kirjoittanut "Moskuuu" ilmaisee asiansa aika luotaan työntävällä, tunnepitoisella tavalla, jossa soisi olevan asiallisuutta hivenen enemmän.

Edelläkin kirjoitin, että avioliitto on avioliitto olipa se solmittu kristityin menoin tai ei - jos se muuten sopii kristilliseen avioliittomalliin. Eli esimerkiksi lähetystyössä pakana-avioliittoja ei mitenkään mitätöidä. Myöskään uskoon tulleen ei sanota olevan oikeutettu hylkäämään uskosta osatonta puolisoaan.

Koko kansa ei ehkä olisi valmis rinnastamaan parisuhteen rekisteröimistä avioliittoon. Useissa argumenteissa lakialoitteesta keskusteltaessa puhuttiinkin, kuinka parisuhteen rekisteröinnillä pyritään turvaamaan molempien osapuolten juridinen asema, minkä katson oikein olevankin. Maallisessa laissakin on ero rekisteröidyllä parisuhteella ja avioliitolla. Homoavioliitto olisi sitten ihan oma lukunsa, mitä en itse kuitenkaan tällä ymmärrykselläni kykene Raamattuun sisällyttämään.

Tulkoon mainituksi, että veljeni elää homosuhteessa - ei ainakaan tietojeni mukaan rekisteröidyssä sellaisessa. Itse mietin kovasti omaa elämääni seksuaalisen suuntautumiseni kanssa.