Kimmo Pälikkö - Kreationismin riemuvoitto

Kyllä mäkin sen korteista tykkään.

Johtajista mieleen tulee Isoo Arska, joka on (mitä,20vuotta?) asunut USA:ssa ja narahtaa siit,että "moottoripyörä ei ole USA:ssa kirjoilla"...
Arska varmaan selittänyt että "Joo,on vähän vaiheessa, kyllä mä sen ihan pian olisin tehnyt. Ajattelin vaan,että ensin ryhdyn kuvernööriksi ja vasta sitten rupean sukeltamaan byrokratioan syövereihin -lähipiiri osannee auttaa."
(Byrokratiakannan ymmärrän hyvin.)

Kuulostaa karmealta.
Eikös Kimnice jaellut sivusisältöjä pätkissä netmissionissa ja tännekin osan? Niistä voisi raapaista kasaan jotain.

Niin, tuossa "rytäkässä" katosi yli 200 kirjoitusta tietysti pääsivut jne.

Sentään osan saa näköjään palautettua Googlen välimuistin avulla

..kuulla, millaisten Pälikkö-kirjojen kohtien perusteella olet tuohon vakuuttuneisuuteen päässyt.

Suomessa niin kuin muuallakin on omaksuttu ideologia, jonka mukaan luonnontieteet ja teknologia näyttäytyvät merkittävimpänä ratkaisuna ympäristöongelmiin. Niiden auktoriteettia kasvattavat, eivät ainoastaan tieteen ja tekniikan kiistämättömät saavutukset, vaan myös se, että tiede mielletään joksikin ihmistä suuremmaksi, valtasuhteista ja eettisistä näkökulmista riippumattomaksi, miltei jumalolennoksi. Älyllisessä elämässämme helposti jaammekin maailman kahtia, potentiaalisesti hallittavaan luontoon ja ailahtelevaiseen sosiaaliseen maailmaan. Uskomme, että ainoastaan ensinmainitusta on mahdollista saada 'objektiivista' tietoa. Ehkä tämän ajatuksen alitajuisena jatkeena on edelleen, että luonto, josta voi saada oikeata tietoakin, on hyvä, kun taas ihmiset, jotka toimivat ennustamattomasti, ovat pahoja.

Vuosina 199293 Saksassa tekemäni tutkimus kartoitti muun muassa paikallista kampanjaa uutta energialaitosta ja korkeajännitteistä sähkölinjaa vastaan. Hämmästelin, mikseivät teknisesti koulutetut ja ympäristöasioihin jo pitkään vihkiytyneet veteraaniaktivistit nostaneet sähkömagneettisten kenttien mahdollisia haittavaikutuksia keskusteluun. Tuolloin oli nimittäin julkistettu ruotsalainen tutkimus niiden osuudesta muun muassa leukemian syntyyn. Olisin kuvitellut aktivistien vetoavan niinkin voimakkaaseen auktoriteettiin kuin laajaan, tieteelliseen tutkimukseen. Selvisi kuitenkin, että aktivistit olivat aiemmin kokeneet vain harmia vedotessaan vastaavanlaiseen tutkimukseen. He olivat altistaneet itsensä vastapuolen asiantuntemuksellisemmille argumenteille. Näin he myös hyväksyivät vastapuolen määrittelyt, joissa tieteen oletettu universaalisuus muunnettiin tehokkaasti neutraaliksi objektiivisuudeksi, samalla kun paikallisten ihmisten pelot muunnettiin subjektiivisiksi ja emotionaalisiksi. Aina avoimen, ja periaatteessa siis keskeneräisen, tieteen sijasta aktivistit halusivat pureutua todella tärkeiksi kokemiinsa yhteisiin kysymyksiin, jotka koskivat yhdyskuntasuunnittelua, Euroopan yhdentymistä sekä ympäristön tilan vakavuutta.

Korkeasti koulutettuina he olisivat voineet vedota tekniseen tuntemukseensa, mutta he halusivat virittää keskustelua nimenomaan yhteiskunnallisista asioista, eli eettisistä valinnoista - lähinnä siitä, mitä riskejä on mielekästä ottaa, kun niiden seurauksia ei voida ennakoida.

Sähkölinjan vastustajien motivaatio olla puuttumatta tieteelliseen keskusteluun kuvastaa juuri sellaista yhteiskuntateorian käsitystä, jonka mukaan luonnontieteet, kuten meitä ympäröimä maailmakin, ovat myös ihmisen luomia konstruktioita. Moinen ajattelutapa voi olla suureksi hyödyksi yhteiskuntakriittisessä keskustelussa korostaessaan ennen kaikkea sitä, ettei maailman tarvitse olla juuri sellainen kuin se on. Tämä antaa tilaa politiikan vaikutusmahdollisuuksille. Konstruktionistisia malleja on monenlaisia. Niiden keskeinen ajatus, ettei maailma ole luonnontieteiden jotenkin läpinäkyvästi ymmärrettävissä, on osa 1960-luvulta perittyä skeptisismiä edistyksen myyttiä kohtaan. Huomattiin, että ihminen on saanut aikaan koko planeettaan vaikuttavia pelottavia muutoksia ja että tulevaisuus lepää nyt tietämättömyyttään erehdyksiä tekevien ihmisten käsissä, joskaan ei heidän hallittavissaan. Tiedeyhteisö on tässä edelleen avainasemassa.

Konstruktivistinen tieteen analyysi voi valaista, miten valtasuhteet vaikuttavat tieteen sisältöön, esimerkiksi, miten on mahdollista uskoa "väärään" teoriaan. Ne keskittyvät erikoisesti tutkimuksen tekemisen sosiaaliseen ja kulttuuriseen puoleen, joka kadotetaan tieteen julkistamisen yhteydessä.

Toisaalta konstruktionistiset selitysmallit helposti ohittavat filosofisen, mutta myös poliittisesti olennaisen kysymyksen tiedon ja todellisuuden suhteesta. Konstruktionismin ja joidenkin postmoderniksi kutsuttujen kirjoitusten helpoiten kritisoitava elementti piilee juuri tässä.

Maailmahan ei ole mielivaltaisesti rakennettavissa. Käytännössä sen rajat saattavat tulla vastaan yllätyksinä. Kun yllätyksiä ja niiden mahdollisia seuraamuksia ihmettelee tarpeeksi monta tieteentekijää, saattaa tuloksena olla paradigman muutos. Kun yllätyksiä tapahtuu ympäristössä, on ihmisten keskenään löydettävä selitys tai ratkaisu syntyneeseen pulmaan. On pitkälti legitimiteettikysymys, minkä ryhmien tulkinnat saavat eniten jalansijaa. On myös legitimiteettikysymys, missä määrin laboratoriotilanteessa tuotettu tieto hyväksytään relevantiksi elinympäristön tulevaisuuden muovaajaksi.Ympäristönsuojelun kannalta on turhauttavaa, jos tiede politiikan neutraalina apuvälineenä mielletään ennustusten tekijäksi, sillä helpoimmin ennustettavissa olevat asiat ovat usein kaukana normaalielämän ja politiikan huolenaiheista.

Seuraamani saksalaiset aktivistit kohtasivat käytännössä luonnontieteiden riittämättömyyden poliittiseen päätöksentekoon. Sähkömagneettisten impulssien vaikutuksista koe-eläimiin oli runsaasti tarkkaa numeerista tietoa, sen sijaan leukemiariskistä tulevaisuudessa oli hyvin vaikea tehdä vakuuttavia ennustuksia. Toisaalta aktivistit eivät voineet välttyä siltä, että julkisessa keskustelussa juuri luonnontieteellinen, tai tieteellisesti esitetty informaatio nauttii suurta arvostusta. Yleisötilaisuuksissa nostettiin esille biologisia, kemiallisia, poliittisia, emotionaalisia sekä monen muun kaltaisia argumentteja. Sähkölinjan puolustajat, esimerkiksi sähköyhtiön tiedottajat, olivat erityisen hanakoita kehottamaan yleisöä pysymään faktoissa. Toisaalta he eivät kyenneet vastaamaan yleisöä eniten huolestuttaviin kysymyksiin. Kun sähkölinjaa suunniteltiin meneväksi koulun yli, olivat koululaisten vanhemmat kiinnostuneita sairastumisriskin mahdollisuudesta. Voidakseen toimia vastuullisesti, heidän oli kuitenkin käännyttävä asiantuntijoiden puoleen.


Kaikessa ympäristöä koskevassa keskustelussa luonnontieteet sekä tekniikan tunteminen luovat osaltaan lähtökohdat tosiasioiden muuttamiseksi. Tiedeyhteisöllä on siis valtava vastuu. Kansalaisilla, jotka eivät voi kaikki olla asiantuntijoita on myös oikeus ihmetellä, mitkä epistemologiset olettamukset tekevät mahdolliseksi sen, että tutkijaväki lausuu yhtäällä selviä totuuksia maailmasta, mutta piiloutuu toisaalla todennäköisyyslaskelmien taakse.

On edelleen perusteltua kysyä, ei ainoastaan leukemiariskistä huolta kantavan isän ominaisuudessa, vaan myös tiedeyhteisön jatkuvasta olemassaolosta kiinnostuneelle, miksi faktat ja arvot erotetaan toisistaan niin ehdottomasti, vaikka hyvän ja luotettavan faktatiedon määrittelemisessä on edelleen vedottava arvoihin? "Hyvä" ja "huono" tiede ovat arvomääritelmiä. Ilman niitä ei faktoillakaan ole merkitystä.

Se että tiede kontrolloi itse itseään, ei tarkoita muuta kuin sitä, että tieteen harjoittajat kontrolloivat toinen toisiaan sen perusteella, minkä he kokevat olevan relevantteja tapahtumia ja asiallisesti tuotettuja tuloksia laboratorioista tai muista hyväksytyistä lähteistä.

Jotkut, esimerkiksi fysiikan lait ovat ehkä vaikeasti kartoitettavissa, mutta tulosten oletetaan olevan "kovempia" kuin eräiden muiden. Yhteiskuntatieteiden tai humanististen alojen dokumentteja luonnehditaankin "pehmeiksi". Fysiikan laeista on tullut paradigma todelliselle faktalle, muu on politiikkaa tai subjektiivisuutta. Luonnontieteet nauttivat juuri oletetun neutraalisuutensa perusteella suunnatonta poliittista legitimiteettiä. Yhteiskuntatieteiden asema taas on heikentynyt, ja joitakin kulttuurintutkimuksen suuntauksia helposti verrataan taiteeseen tieteen sijasta.

Kaikki tiede on kuitenkin luovaa. Ehkä hedelmällisempää olisi siis olla tekemättä esineellistäviä kahtiajakoja, ja ajatella että tosiasiat eli tutkimuksen kohteet voidaan asettaa jatkumolle, jonka yhdessä päässä ovat muuttumattomat prosessit maailmassa ja toisessa kommunikaation ja mielikuvituksen mahdollistamat visiot ja uskomukset. Konstruktionismia parodioitaessa korostetaan sitä näkökantaa, että kun faktat itse eivät voi puhua, ja tiede on kuitenkin diskursiivista, muka vain poliittisesti voimakkaimmat tahot voisivat määritellä kulloinkin voimassa olevan totuuden.

Kuka päättää, mikä saa kovan selityksen ja mikä pehmeän, ja sen, miten niihin suhtaudutaan? Kuka hyötyy siitä, että ydinvoiman tuottamiseen liittyvät tekniset asiat mielletään kovaksi tieteeksi, kun taas ydinvoiman ymmärtäminen politiikan välineenä, esimerkiksi sota-aseena, kuuluu perinteisesti pehmeämpään valtiotieteen alaan, ja siitä kirjoitettu romaani taas pehmeää pehmeämpäänkin kirjallisuustieteen alaan?

Useille tieteen tutkijoille, kuten esimerkiksi Bruno Latourille, koko länsimainen epistemologia on hakoteillä pilkkoessaan maailman luonnontieteiden, yhteiskuntatieteiden ja taiteiden eri aloiksi. Totuuksiahan tuottavat kaikkien kombinaatiot. Tutkimuksen rahoittajat, laboratorioinstrumentit ja tutkijoiden ajatukset ja julkaisut yhdessä rakentavat faktoja. Me vain kuvittelemme luonnontieteiden olevan yhteiskunnan ulkopuolella valmiiksi annettuina, odottamassa löytäjiään. Toisaalta, ihmiset, ja siis tutkijat ajatuksineen, ovat osa kokonaisvaltaisia, ei mielivaltaisia, maailmaa rakentavia ketjuja. Kun sanotaan tieteen kontrolloivan itse itseään, tarkoitetaan, että tieteilijät kontrolloivat toinen toisiaan arvostelun kautta. Tästä lähtevä konstruktionistis-realistinen tiedekäsitys mahdollistaa sisältörikkaamman keskustelun kaikille yhteisistä asioista. Samalla se rakentaa vankemman pohjan poliittiselle päätöksenteolle pitkällä tähtäimellä, vaikka lyhyellä tähtäimellä olisikin luovuttava modernin epistemologian suomista varmuuksista.

Biologia ja ympäristöpolitiikka, suuret teoriat ja luottamus evoluutioon ja edistykseen ovat yhteiskuntaamme koossa pitäviä instituutioita. Niiden ylläpitämisessä sekä muuttumisessa yliopistoväellä on keskeinen rooli. Yliopisto instituutiona on vanha ja tärkeä, ei siksi että se vastaisi suoraan elinkeinoelämän haasteisiin tai antaisi valmiita vastauksia itse keksimiinsä pulmiin, vaan siksi, että se vaalii kriittistä ja mielikuvituksellista ajattelua useilla elämän aloilla.

"Pälikön kirjat olisi kumottu jo aikaa sitten jos ne eivät pitäisi paikkaansa." Niinhän ne ovatkin ja juuri tuosta syystä.

asianharrastaja kirjoitti:

"Pälikön kirjat olisi kumottu jo aikaa sitten jos ne eivät pitäisi paikkaansa." Niinhän ne ovatkin ja juuri tuosta syystä.

Eipä taitaisi sinulla paukut riittää Pälikön kumoamiseen. Eikä kellään muullakaan, sitäpaitsi.

Et kai? kirjoitti:

Eipä taitaisi sinulla paukut riittää Pälikön kumoamiseen. Eikä kellään muullakaan, sitäpaitsi.

Kimmo Pöljäke on postikorttimaalari, ei biologi. Hänen harhansa eivät edes kaipaa kumoamista.

Et kai? kirjoitti:

Eipä taitaisi sinulla paukut riittää Pälikön kumoamiseen. Eikä kellään muullakaan, sitäpaitsi.

Tää kreamultinikki kirjoittaa:
"Eipä taitaisi sinulla paukut riittää Pälikön kumoamiseen. Eikä kellään muullakaan, sitäpaitsi."

Höh, Pälikkö in monta kertaa havaittu joko valehtelevan, antavan väärää informaatiota tai vääristelevän.

Kopsaan omaa artikkeliani http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8525660/40322384 :
Otetaan tähän nyt aikaisemmin Pälikön Taustaa-jutuista kirjoittamiani artikkeleita:

Hiili-14, kuun pölykello ja joutsenlisko:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000012571088#220000000...

"Taustaa1, Luku5, Uskomattomia uskomuksia esim. seuraava:
"Hyvänä esimerkkinä tästä on sikiön eri vaiheisiin liittyvä alkionkehitysoppi, jolla yli 150 vuoden ajan on todisteltu, että mm. ihminen on kehittynyt kala-sammakko-matelija-vaiheiden kautta ja että nämä vaiheet näkyvät ihmisalkion kehityksessä." "
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000013821214#220000000...

Nebraska Man - hammas pääosassa Scopesin oikeudenkäynnissä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000021521995

Taustaa 2, luku 23
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000025777265#220000000...

Taustaa 1: Luku 3, Haamukuvia hampaista
Pälikkö kirjoittaa: [Dubois] "Hän perui omat kertomuksensa ja ilmoitti, että kallo kuului gibboni-apinalle. Vihdoin v. 1935 hän julkaisi kirjan, jossa hän kertoi, että hänen löydöllään ei ollut mitään tekemistä apinaihmisen kanssa. "

http://www.talkorigins.org/faqs/homs/gibbon.html
Ei, Dubois kirjoitti, että kallo muistuttaa gibbonin kalloa - kooltaan se on huikeasti gibbonin kalloa suurempi. Toiseksi, Dubois ei milloinkaan sanonut, etteikö se olisi ollut ihmisen esi-isä.
'What is indisputable is that Dubois was not saying that Pithecanthropus had nothing to do with human evolution, as creationists usually imply. Dubois always remained firmly convinced that Java Man was a human ancestor.'

Jopa AiG sanoo, ettei se ole gibbonin kallo: http://www.answersingenesis.org/Home/Area/faq/dont_use.asp#java_man

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6166457/32390098:
Lainaus Pälikköä:
""Vuonna 1984 Etelä-Kiinasta löydettiin vastaavanlainen esiintymä. Eliöstö oli suunnilleen sama kuin Kanadan esiintymässä ollut. Kehitysopin kannattajat arvioivat kuitenkin, että vuoden -84 löytö oli n.30 miljoonaa vuotta edellistä löytöä vanhempi - siitäkin huolimatta, että eliöt olivat samat.""

Hmm, ensiksi eliöstö oli "suunnilleen sama" ja kahta lausetta myöhemmin "eliöt olivat samat". Pälikkö siis onnistuu sanomaan keskenään ristiriitaisia asioita samassa kappaleessa - huikeaa!

No, tässä seuraavassa PDF-artikkelissa on tuolta Etelä-Kiinasta precambrian - kerrostumasta löydetyistä eläimistä (osasta):
http://www.uwm.edu/~sdornbos/PDF's/Chen et al. 2002.pdf

Tai ID mallista tuohon liittyen:
http://www.gira.ca/cmsms/index.php?page=it-s-special

Pälikkö jatkaa:
"Muutama vuosi sitten neo-darwinismin johtohahmoihin kuuluva professori Stephen Jay Gould julkaisi kirjan "Wonderful Life", jossa hän luokittelee molempien löytöjen eläimet uudelleen. Gould hylkäsi Walcottin aikoinaan tekemät luokittelut. "

No mutta, Gould kirjoitti kirjan tuosta Ediacara-esiintymästä, mutta tuon uudelleenarvioinnin on tehnyt kylläkin ihan muut ihmiset:
"The re-interpretation of the Burgess Shale fossils is dominated by three British paleontologists, Harry Whittington, Derek Briggs and Simon Conway Morris. They did the great bulk of technical work in anatomical description and taxonomic placement. They began their work with no idea of its radical potential. Gould says, "Over twenty ensuing years of meticulous anatomical description -- they-not only reversed Walcott's interpretation of these particular fossils, but have also confronted our traditional view about progress and preditability in the history of life." " (ote: http://www.gira.ca/cmsms/index.php?page=it-s-special)

Nyt Pälikkö näyttää kirjoittavan vastoin totuutta (eikä ole muuten ensimmäinen kerta häneltä) - Gould ainoastaan kirjoittaa noista tapahtumista, hän ei ollut tulkitsemassa niitä fossiileja.

Ja Pälikkö jatkaa tuota väärää todistusta:
"Gould hylkäsi Walcottin aikoinaan tekemät luokittelut. Perusteena hylkäämiseen oli se, että Walcott uskoi evoluution lisäksi Jumalaan ja siihen, että elämällä on jokin tarkoitus, joten hänen näkemyksensä ei ole voinut olla "tieteellisesti" pätevä. "

En tosiaankaan pysty jäljittämään, mistä Pälikkö on moisen väitteen voinut tuottaa, mikä oli hänen lähteensä mihin hän tuon (väitteensä) perustaa. Se ainakin on varmaa, ettei Gould tuota hylkäystä alunperin ollut tehnyt, vaan nuo kolme yllä mainitsemaani tutkijaa - Pälikkö siis johdattaa lukijoitaan harhaan.

Et kai? kirjoitti:

Eipä taitaisi sinulla paukut riittää Pälikön kumoamiseen. Eikä kellään muullakaan, sitäpaitsi.

..mutta saan sen helpommin ja varmempana tieteellisistä lähteistä.

Apo-Calypso kirjoitti:

Kimmo Pöljäke on postikorttimaalari, ei biologi. Hänen harhansa eivät edes kaipaa kumoamista.

Taustaa-kirjojen väitteet eivät tietenkään ole Pälikön tuottamia, vaan peräisin kreationistien aineistoista ja verkkosivuilta. Ne on pätevästi kumottu tieteellisin perustein talkorigins-verkkosivuilla, ja monista Pälikön ylläpitämistä kreationistit ovat itsekin jo luopuneet.

Kuka nyt kirjoja kumoaisi?
Jokaisella on Suomessa oikeus julkaista mielipiteensä. Jos saat kustantajan kirjallesi, niin kyllä se julkaistaan ihan senkin takia, että yhteiskunnallista keskustelua syntyy.

Mielipiteensä kullakin. Jos olet siinä luulossa, että maailma on syntynyt 6 arkipäivänä ja viimeisenä tuli lepopäivä, niin onneksi olkoon.
Kaikken ensimmäiseksi siis oli olemassa kello. Vasta sitten syntyi universumi ja maapallo eläimineen, viimeisenä Adam.

Jos Pälikkö on sitä mieltä, suokaame se hänelle, kuten sinullekin.

24/7 kirjoitti:

Kuka nyt kirjoja kumoaisi?
Jokaisella on Suomessa oikeus julkaista mielipiteensä. Jos saat kustantajan kirjallesi, niin kyllä se julkaistaan ihan senkin takia, että yhteiskunnallista keskustelua syntyy.

Mielipiteensä kullakin. Jos olet siinä luulossa, että maailma on syntynyt 6 arkipäivänä ja viimeisenä tuli lepopäivä, niin onneksi olkoon.
Kaikken ensimmäiseksi siis oli olemassa kello. Vasta sitten syntyi universumi ja maapallo eläimineen, viimeisenä Adam.

Jos Pälikkö on sitä mieltä, suokaame se hänelle, kuten sinullekin.

Lue lisää

..kun panet reunalleen ja tyrkkäät.

Kirjojen esittämät väitteet kumoutuvat, kun perusteet esitetään. Jotkin niistä ovat kyllä jo valmiiksi kumossa.