Olen nuorekas, rempseä enkä missään tapauksessa mikään nynnerö, jo yli 30 v äijä. Olen itsevarma, avoin, urheilen, ja jostakin syystä oon huomannut vetoavani itseäni nuorempiin naisiin. Minullakin on tilanne, jossa olen tutustunut erääseen 19v tyttöön. Jo pidempään meidän välillä on ollut aika sähköinen tunnelma. Hän on hieman ujo, ja kai aika ihastunut, ei sitä oikein voi olla huomaamatta. Itsekin pidän hänestä tosi paljon, mutta vaikka tyttö onkin fiksu, nätti jne.. silti ikäero jotenkin pelottaa.
Luulen, että tyttö toivoisi minun hoitavan miehenä yhteydenoton, mutta juuri ikäerosta johtuen en ole tehnyt aloitetta. Olen ajatellut antaa asioiden mennä omalla painollaan, ajatellut, että tyttö olisi henkisesti tarpeeksi vahva ja kypsä seurusteluun vanhemman kanssa, jos hän tekisi aloitteen.
Jos hän olisi hiukan vanhempi, olisin jo pyytänyt treffeille. En vain haluaisi rikkoa kenenkään sydäntä. Näin toimimalla en ainakaan tule antaneeksi turhia lupauksia kenellekään.
17 Vastausta
2 027 Lukukertaa
Ikäero taas
Aloita rakkaustarinasi
Löydä unelmiesi kumppani jo tänään! Etsi rakkautta satojentuhansien suomalaisten sinkkujen joukosta!
i know
Samma här..Olen 27 ja usein viehätän nuorempia naisia. No, näin nuorta ei ole ollut sitten 10 vuoteen. Eli, tyttö on 17. Taisin jo jossain täällä palstalla tästä kirjoittaa. Siis, samanlainen tilanne mullakin. Onhan se liian nuori se on selvä, tosin puolustaakseni itseäni niin hän täyttää 18 muutaman kuukauden sisällä. Ja vielä sen verran lisää niille jotka alkavat moralisoimaan lapseen sekaantumisesta, että tavatessa en hänen ikänsä tiennyt olevan noin nuori. No, vielä ei olla oltu kuin kavereita.. en minäkään ole aina ollut yhteydessä häneen juuri samasta syystä kuin sinä. Joskus jos on pitkä aika kulunut, kun ei ole mitään kuulunut olen saattanut tekstiviestin laittaa ihan vaan moikatakseni. Tyttö on kuitenkin kiinnostunut selvästi ja saisi "myytyä" mulle itsensä helposti. No, onneks tuon ikäisellä miehenkellistystaidot ovat aika alkeelliset. Itseäni hävettää koko tilanne vaikka tunnen vetoa häneen! Luultavasti tästä ei mitään koskaan tule.. toisaalta, olen jättänyt portin auki - onneksi uskon kohtaloon!
...
nuo ikäero- jutut on ihan vaan ittestään kiinni, jos haluaa tuntea itsensä vanhaksi ja tapailla mielellään vain "itsensä ikäistä" porukkaa, niin se on ihan oma valinta.Kuitenkin "tyttönä" voi sanoa sen, että moni nuori likka hakee paljon vanhemmasta ukonköriläästä enemmän ehkä isä- hahmoa kuin "villiä rakastajaa"...
Itse ollessani 16- vuotias, oli mulla "suhde" 23- vuotiaaseen "poikaan", paitsi että se oli jännittävää, oli se myös vastoin kaikkia niitä sääntöjä, joita vanhemmat olivat ehkä asettaneet.
Eikä sitä sydämen särkemis- juttua kannata ajatella sen kummemmin, jos niitten tyttöjen sydämet särkyy, niin ottavatpahan opikseen...
Tätä kirjoitusta ei kannata ottaa mitenkään henkilökohtaisesti, tämä oli vain minun näkökanta asiasta, enkä tarkota tietenkään, että nyt teidän pitäisi syöksyä niiden tyttöjen kimppuun... ottakaa rauhallisesti ja katselkaa tai antakaa heidän olla kaikessa rauhassa...
Toki he saattavat itkeskellä perään, mutta vähemmän sekin satuttaa heitä ja teitä kuin se, että hetken hurmiossa tekisitte jotain peruuttamatonta
mulla..
Joo, mulla on vähän saman tyyppinen ongelma, itsehän olen vasta 17 vuotias, mutta minäkin täytän kohta 18. Ongelmani on, että olen täydellisesti rakastunut 28 vuotiaaseen mieheen, koko ajan mietin mitä hänelle kuuluu, missä hän on .. toisaalta tekisi mieli pistää tekstiviestiä taikka jotain, mutta en halua ahdistaa tätä.meillä on ollut nytten tällästä pientä suhinaa tässä parin kk ajan, tää mies tykkä, mutta ei vain halua olla kuin kaveri..taikka, sitten sitä tää ikäero haittaa niin paljon.
miksi kaiken pitää ollakkin niin vaikeaa.. noh jospa se kohtalo puuttuisi peliin.
kirjotukses oli kyllä just, niinkuin tämä mies olisi sen kirjoittanut.
Outoa
Huomaan,että monilla miehillä on samoja taipumuksia ,jos tyttö on nuorempi.Jätetään portit auki siinä tilanteessa,että tyttö tekisi aloitteen.Miksi miehet eivät voi tekstailla ja soitella ihan itse?(Mielestäni ikäerolla ei ole väliä,jos on samalla aaltopituudella...vai mitä?)Itse olen ihastunut itseäni 8 vuotta vanhempaan mieheen.Hänkin tuntuu hirveän epävarmalta....voi olla monta viikkoa välissä,kun taas ilmoittaa itsestään.=)
Mahtavaa..kerrankin pääsee lukemaan sitä mitä on ihmetelly monta kertaa. Seurustelin muutamia vuosia itseäni vuoden vanhemman pojan kanssa ja kun se loppui ymmärsin ettei ns. pikkupojat ole minua varten. Jo 19ikäisenä seurustelin 27v.nuoren kollin kanssa...sitten 31...28...kaikkia ei ole kuitenkaan tarkoitus luetella mutta pointti on se että en ole vieläkään löytäny yhtään alle 25v. järkevää ja mulle sopivaa.Liian moni heistä asuu vielä kotona. Mielestäni sama aaltopituus korvaa ikäeron ja olen yksi heistä joka haluaa nimenomaan miehen kainaloon!En halua opettaa vaan haluaan olla oppilaana. Yleensä syynä, miksi tytöt hakeutuvat vanhempien miesten kainaloon on...joko se että tuntee itsensä vanhemman oloiseksi ja haluaa suhteen..tai hauskanpito jonka mies kustantaa...tai kiihkeää seksiseuraa....=)että siitä sitten ottamaan selvää...Seurustelusta
Ei nämä ikäeroasiat tunnu loppuvan koskaan. Itse ole ollut itseni ikäisen kanssa naimisissa, seurustellut itseäni hieman vanhemman naisen kanssa ja nyt yli 50 v seurustelen noin 30 v naisen kanssa. Ongelmia ei ole. Molemmilla on elämän kokemusta ja molemmilla on toisilleen annettavaa. Totta kai on asioita, joissa ollaan eri aaltopituuksilla, mutta ne ovat marginaalisia kysymyksiä. Suuret linjat sujuvat kuin rasvattu, seksi toimii, ystävyys toimii, voimme keskustella mistä tahansa, ei ole kateutta tai mustasukkaisuutta eli molemmilla on suuret vapaudet.En tiedä mitä sitten tapahtuu, jos kaverilla alkaakin biologinen kello tikittämään kiivaammin. Ehkä sitten pitää paneutua tilanteeseen uudelta kannalta ja tehdä uudet päätökset. Nyt olemme kuitenkin sopineet, että lapset eivät kuulu kummankaan elämään (itselläni on jo aikuiset lapset). Onhan toki mahdollista, että kaikki naiset eivät enää nykymaailmassa haluakkaan äiteyttä, mutta siihenkin täytyy jotenkin varautua.
Pääasia kuitenkin kaikissa suhteissa on itse suhteen toimivuus, luottamus, ystävyys ja ehkä myös rakkaus. Ei siinä paljon kannata ajatella ikäeroja, kunhan molemmat ovat aikuisia ja pystyvät itse ajattelemaan tilanteen. Meillä tietysti vaikuttaa huomattavasti se, että molemmilla on tuota elämän kokemusta ja osaamme arvostaa toisiamme yksilöinä emmekä mitenkään pyri rajoittamaan toistemme elämää ja omaa vapaa-aikaa, jota toki molemmilla täytyy olla. Samoin molemmilla pitää saada olla omat ystävät yhteisten ystävien lisäksi.
Joskus tuntuu, että tällainen ”ikäerosuhde” on jotenkin tarkemman suurennuslasina alla, kuin tasaikäisten suhteet. No se ei tietenkään haittaa, koska itsehän se täytyy tietää, missä mennään ja muiden mielipiteillä ei ole juurikaan merkitystä kahden ihmisen suhteessa. Ehkä sukulaisilta voisi saada pahimman palautteen, mutta eipä ole kohdalle sitäkään tullut. Joskus itseni ikäiset vieraat naiset tuntuvat paheksuvan, kun olen poistunut väärälle ikäalueelle, mutta sillekään en voi mitään. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla oikeus olla niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä olla ja joiden kanssa tuntee yhteenkuuluvuutta sekä ystävyyttä.
Varmastikin yhtenä syynä vanhemman miehen ja nuoremman naisen suhteessa on se, että ikä on miehelle tuonut varmuutta, vanhat kasvatustavat opettivat huomaavaisuutta ja kohteliaisuutta naista kohtaan, miehen rauhallisuus antaa naiselle varmuutta ja turvallisuutta sekä uskoa suhteen vahvuuteen. Itse en usko tähän isäkopleksiiin, jota monesti tarjotaan ”syyksi” seurusteluun vanhemman miehen kanssa. Voihan se joissakin tapauksissa olla mahdollista, mutta itse en ole sitä huomannut tai tuntenut.
Olisi kiva lukea niin naisten kuin miesten ajatuksia tästä ikäerosta eli ”saako” pari seurustella, jos mies voisi iältään olla naisen isä?
Niin se vaan on...
Olen 20v nuori nainen. Ja minulla on suhde itseäni 15v vanhempaan mieheen. aikaisemmin olen seurustellut 24v "pojan" kanssa joka oli vasta muuttanut pois äitinsä helmoista. Minulle sitten jäi se varaäitinä oleminen... Kyllä se on niin että vanhemmat miehet osaa kohdella naistaan paremmin, ja heillä on paljon enemmän elämänkokemusta, eivätkä ole enää niin "lapsellisia". Mitä minuun ikääni tulee... niin kumppanini on sanonut että minä vaikutan paljon ikäistäni vanhemmalta ja olemme samalla aaltopituudella. Johtunee ehkä siitä, että olen joutunut aikuistumaan aikaisin kun perheelleni on sattunut rankkoja ja vaikeita asioita ollessani lapsi... vaikka kyllähän sitä nyt tietenki joku joka tämän lukee, ajattelee että tuohan on vielä ihan kakara... mutta ei se ihan niinkään mene. En minä mitään isähahmoa ole etsimässä! Ja mitäpä sitä sukulaisten tai kenenkään muiden mielipiteistä välittää kun vaan itse tietää mitä on tekee. Kyllä se niin on että rakkaus ei katso aikaa, paikkaa eikä varsinkaan ikää... =)moi!
sä olet aivan oikeassa, tuossa jutussa.itse olen 17 vuotias, 14 vuotiaana aloin seurustelemaan itseäni 3 vuotta vanhemmankanssa, se oli se mun ensimmäinen aikuistumisen merkki, nimittäin toisaalta aloitin seurustelun aivan liian varhain, nuoruus jäi elämättä, ja oikeastaan voin sanoa, että mun kysymys onkin se, että mikä on nuoruus, vaikka itse olenkin iältäni vielä nuoren kirjoissa, niin en ole saanut kokea sitä, mitä nuorena tullaan niin sanotusti kokemaan. nyt 17 vuotiaana, minulla meni välit tämän pojankanssa poikki, sen jälkeen olen yrittänyt "tutustua"itseäni vuotta vanhempiin, mutta suoraan sanottuna, ne ovat vasta kakaroita, ja en ymmärrä heidän juttujaan pätkääkään, sitten oli 23 vuotias, sekin tuntui aivan väärältä ja tunsin oloni inhottavaksi, hänen seurassaan. nyt olen löytänyt ihanan miehen, 28 vuotias todella ihana, kaikki mitä mieheltä oottaa.. mutta en vain saa otetta häneen, vaikka hänkin tykkää minusta!
itse en pidä itseäni lainkaan 17 vuotiaan tasolla, kun näin yhden kaverini vähän aika sitten ensimmäistä kertaa, hän ei tiennyt ikääni, kun kerroin että olen 17 häneltävain pääsi suustansa"häh?mäkun luulin, että sä olet ainaki 20", syy tähän on, että kun olin 14 isäni kuoli, viime vuonna siskoni kuoli ja perheessäni on ollut todella rankkoja aikoja, ja voi suurin piirtein sanoa, että kaikki mihin koskee, niin viedään pois. tämä todellakin kasvattaa ihmistä vanhemmuuteen, harmi että te kaikki miehet että sitä huomaa..
jännää
nimittäin onhan poikkeuksiakin olemassa, ja nyt onkin hauskaa miettiä, että kumpikohan näistä "naistyypeistä" edustaa tätä poikkeusta, nimittäin ne 20 vuotiaat tytöt, jotka ovat mielestään "samalla aaltopituudella" jonkin 25-30+ -vuotiaiden kanssa, vai ne jotka seurustelevat oman ikäistensä kanssa. Jätetään nyt huomiotta ne tytöt/naiset, jotka ovat itseään nuorempien miesten kanssa :)En valitettavasti tunne yhtään miestä, joka seurustelisi noin kymmenen vuotta nuoremman kanssa, ja ei ajattelisi tämän olevan vielä "pentu". Ehkä nostaa karvat pystyyn, mutta ajan tällä takaa sitä kokemattomuutta elämästä ja kypsymättömyyttä, mikä tuntuu olevan vielä nykyäänkin parikymppisillä naisilla yleistä. Vai valitsevatko jotkut tytöt tarpeeksi "tyhmän" miehen, niin että ovat sitten samalla tasolla??
Tietysti joku voi hakea sitä turvaa kokeneemmasta miehestä, jolla on jo takanaan useampi nainen tai ainakin muuten on jo sinut itsensä ja tämän maailman kanssa, mutta tuskin kaikki sentään??
"Hyvää" tietenkin tälläisissä suhteissa monesti on se, että ensimmäisen "riidan" jälkeen tältä mieheltä löytyy sitä iän tuomaa viisautta suhtautua tilanteeseen, ja antaa ymmärtäen anteeksi, kun taas joku nuorempi poikanen voisi olla kykenemättömpi asian hoitamiseen. Tämä on vaan joissain tapauksissa harhaanjohtavaa, jos mies aina ymmärtää tyttöä, mutta ei ymmärrä kuitenkaan jutella asioista niin, että tyttökin oppisi tapahtuneesta (näitä elämänongelmia kun tulee, olivat mies ja nainen minkä ikäisiä tahansa ;), jolloin käy niin, että tyttö ei joudu kehittymään "normaalin" mukaan, vaan hän pärjää toisen viisaamman puoliskonsa ansiosta muutenkin.
Onneksi tähänkin ongelmaan on poikkeuksia =)
Useimmin kuitenkin samanikäiset parit ollessaan enemmänkin samalla tasolla oppivat elämän nurjankin puolen ja kasvavat ymmärtämään maailmaa kokonaisvaltaisemminkin ja kunnioittamaan nainen miestä ja mies naista, eivätkä vain miellyttämään miestään tai naistaan.
Ikäero
Näissä kaikissa jutuissa on se hauska puoli että kaikilla teillä on ollut/on edelleen vanhempi mies tai nuorempi nainen. Itselläni asia on toisinpäin, eli olen 35 vuotiaan naisen kanssa vaikka olen häntä kymmenen vuotta nuorempi. Homma tuntuu luistavan mutta huomaan että muilla on asiassa enemmän sulattelemista. Oma on elämäni ja pidän ainakin tällä hetkellä siitä ja naisestani myös. Myönnän kyllä että itseänikin tämä asia hirvitti aluksi mutta minkäs teet. Monesti miehiä pidetään ihan "päälliköinä" kun heillä on nuorempi nainen, joten olisi ihan kiva tietä mitenkä näette asian joka on näinpäin.Toisin päin....
Kumma juttu että jos mies on vanhempi niin se ei tunnu ketään häiritsevän mutta anna olla kun tilanne on toisin päin, niin jopa löytyy ihmisillä asiaan sanomista. Itse olen 28 ja seurustelen 21 vuotiaan poitsun kanssa... =) Meitä asia ei häiritse ja elämä on tasapainoista. Mutta muita ihmisiä se häiritsee.Hänen ystävät ovat hyväksyneet minut todella helposti yhdeksi 'jätkistä' jonka aikana ei tarvitse pingottaa tai varoa sanomisiaan. Mutta minun ystävilläni on ennakkoluuloja ja mielipide että miksi ystävystyä sen kanssa kun ei tuo suhde kuitenkaan kestä.
Alussa meistä kumpikin ajatteli että tämä on vaan tälläinen suhde joka ei luultavimmin johda mihinkään vakavampaan. Olemme keskustelleet siitä mitä suhteeltamme odotamme ja toivomme. Viimeisen puolen vuoden sisällä asiat ovat tavallaan pudonneet paikoilleen ja tulevaisuus näyttää olevan yhteinen.
Joten ei se ikä ole kaikki kaikessa... Olen seurustellut itseäni vanhempien miesten kanssa sekä itseäni nuorempien. Ja lähes poikkeuksetta omalla kohdalani olen tullut paremmin toimeen nuorempien miesten kanssa. Ehkäpä se johtuu siintä että ne itseäni vanhemmat miehet ovat poikkeuksetta halunneet suhteen jossa kummallakin on oma 'rooli', ei ole sellaista rentoa tunnelmaa jossa oltaisiin yhdessä ilman mitään vaatimuksia ja tavoitteita. Nykyisen rakkaani kanssa alkuun oltiin vain ystäviä ja 'suhde' on ikään kuin kehittynyt itsestään.
"Olen ajatellut antaa asioiden mennä omalla painollaan, ajatellut, että tyttö olisi henkisesti tarpeeksi vahva ja kypsä seurusteluun vanhemman kanssa, jos hän tekisi aloitteen.
"
Hän saattaa myös ajatella että pidät häntä liian lapsena ja ei uskalla tehdä aloitetta, pelossa että nolaa itsensä.
Miesmies
Jos todella välität siitä tytöstä ikäeron ei pitäisi haitata! Sun pitäis vaan rohkeasti kertoa tytölle tunteistas, sillä muuten hän saattaa kehitellä pilvilinnoja teistä kahdesta ja pettyä myöhemmin raskaasti!Itse olen jo pari vuotta seurustellut 20(!!!) vuotta vanhemman miehen kanssa ja hyvin menee, joten ei se rakkaus ole numeroista kiinni!
Hyviä pointteja!
Jep, eli jokainen tietenkin käsittelee asioita omien näkemystensä/ persoonansa mukaan..Eli itse en tosiaankaan haluaisi aloittaa suhdetta lapsen kanssa. Hyväksyn kyllä sen, että ns käytännön arkielämän kokemuksia tytölta tuskin löytyy kovinkaan paljon, mutta aloitteen tekeminen olisi edes jonkinlainen alkeellinen viesti siitä, että hän on valmis selvittämään tilanteita, tarttumaan asioihin kiinni vaikka se saattaisikin merkitä unelmien murskautumista. Koska haen aina pidempiaikaista seuraa, enkä pelkästään sänkykaveria, on tiettyjen henkisen puolen ominaisuuksien oltava kunnossa, ennenkuin voi ottaa arjen murheetkin vastaan iloiten...
Ikäero voi olla myös tekosyy
Mun mielestäni tämä ikäeroasia on ihan "oikeutetusti" nostettu pinnalle täälläkin. Oma mielipiteeni on se, että ikäero EI ole este suhteelle-olipa suhde millainen hyvänsä. ( enkä tarkoita alaikäisiin sek. !!! )Oon nyt kohta 8 kk ikävöinyt mua 8,5 vuotta vanhemman miehen perään.
Olen itse siis 17, 9 kk päästä 18 ja mies 25.
Ollaan puhuttu paljon facebookin välityksellä ja välillä on ollu ihan härskejäkin juttuja. Olen kyllä ns. tunnustanut miehelle olevani kiinnostunut ja useasti kehunut ulkonäköä yms ja kuinka ihana hän on.
Tää on niin ärsyttävää, niin kuluttavaa vain haaveilla ja haaveilla hänestä.
Huomaan miettiväni häntä joka päivä ja en saa ajatuksia kasaan kun hän vaan pyörii päässä.
Huomaan, että hän voisi olla ehkä kiinnostunut mutta ikäero painaa päälle.
Eihän 8 vuotta ole paha ikäerona, mutta tässä vaiheessa kun olen vielä alaikäinen, saattaa tuntua pahalta.
Kuitenkin hän pystyy heittään seksijuttuja kanssani joten luulisin ettei hän minua ihan lapsena kuitenkaan pidä.
ÄÄH mä en kestä tätä tunnetta!
Jossain määrin tuo tilanne on itselleni tuttu. En tosiaan suosittelisi, että alat tuota ujoa tyttöä suuremmin ahdistelemaan, vaan aloiteyrityksen olisi tultava häneltä. Tuskin haluat säikyttää hänet siihen pisteeseen, että alkaa suorastaan pelätä sinua. Hymyily ja kohteliaisuus ovat sinänsä turvallisia, kunhan et vedä niitä ihan limaisiksi.
Tunnetko vetoa tyttöön lähinnä hänen ikänsä takia? Tuli vain mieleen, kun sanoit tuntevasi vetoa nuorempiin naisiin: onko tämä siis ennemmin sääntö kuin poikkeus sulle? Kiinnostaisi lisäksi tietää, oletko lähemmäs 31- vai 39-vuotias - sillä on aika paljon merkitystä samoin kuin sillä, oletko olemukseltasi ja luonnoltasi (nk. henkinen ikä) ennemmin 20-vuotias vai keski-ikäinen.