En jaksa uskoa jälleensyntymään!

Tämä on minun subjektiivinen näkemykseni, että ei ole mitään erillistä jälleensyntymää. Idän näkijöiden opetus Yhdestä kertakaikkisesta jälleensyntymästä on ymmärretty mielestäni väärin, kun se on vedetty erillisyksilön tasolle. Tässä ns. erillinen yksilö syntyy aina uudestaan erillisenä yksilönä ns. kuoleman ja elämän pyörän sisällä.

Samoin on mielestäni alkuperäisen kristinuskon näkemykselle, jossa Yhdestä kertakaikkisesta uudelleen syntymisestä tuli yksilötasolla tapahtuva uudelleen syntyminen. Ihminen syntyisi siis uudelleen ”ylhäältä” erillisenä muusta luomakunnasta jälkimmäisen pysyessä ennallaan.

Aivan hyvin nämä molemmat opit ovat saattaneet lähteä kasvamaan erilleen lähes identtisestä Yhdestä kertakaikkisesta uudelleen- tai jälleensyntymästä, jossa yksilö syntyy kerran hengestä aineeseen osana sekä näkymätöntä maailman sielua, että myöskin saaden erillisen osuuden materialistisessa maailmankaikkeudessa.

Näin olisimme siis syntyneet tyhjyydestä, olemattomuudesta ainutlaatuiseen olemiseen. Nämä kaksi ovat lopulta Yksi, sillä ne sulkevat toisena pois. Oleminen on eräällä tavalla Olemattomuuden kuva. Olemiselle olemattomuutta ei ole olemassakaan, vaikka Olemattomuus saattaa Itsessään Olla ainoa oikea olemassa Oleva.

Persoonaa erehdytään, sellaista persoonaa joka ei häviä kuolemassa, pitämään aineellisena. Mielestäni persoona on kuitenkin Yksi ja Sama henki (Olemattomuus) kaiken aineen keskellä. Se vain ottaa muotoa aineessa, kasveissa, ihmisissä ja eläimissä.

Tajuntaa tai ei, mutta Tsunamin tullessa ”tyhmät” eläimet älysivät lähteä pakenemaan vuorille, kun taas viisas ihminen (homo sapiens) jäi videokameralla kuvaamaan saapuvaa aaltoa, joka huuhtoi hänet kuolemaan. Näin vaisto ja hengellisyys tai älykkyys eivät ole toisiaan vastaan. Vaistoelämä saattaa olla tietyllä tavalla älykkäämpää kuin ns. järki. Hengellisempääkin!

Tämä kirjoitus on tavallaan vastaus toisaalla esitettyyn kysymykseen, voiko ihminen jälleensyntyä eläimeksi? Mielestäni se on täysin mahdotonta, koska Persoona ei sisälly aineeseen (jossa on erotus), vaan Henkeen (joka on yksi)!

Olen siis ärsyttävästi sitä mieltä, että Minuus on Yksi ja sama kaikilla, mutta se ottaa muotoa aineessa miten haluaa vaihtelevilla tavoilla. Tämä antaa sille erillisyyden kokemuksen ts. astian maun. Minuus on Yksi ajaton Henki joka lävistää ajallisuuden.