Eli varmasti monelle vanhemmalle NIIN tuttu ongelma...
Meillä lapsi 2-vuotias, on nukkunut omassa huoneessa nyt päälle kuukauden, hiukan enemmänkin.
Mitään ongelmia ei ollut. Huone ei ollut pelottava juttu, eikä nukahtaminen vaikeaa.
Kuitenkin nyt on alkanut ihan hirvittävä ralli, nukahtamisesta ja yöllä heräämisestä.
Nyt on alkanut taistelu siitä, että hän haluaa meidän sänkyymme ja meidän välille nukkumaan. Ja joskus nukahtaminen on kiven takana.
Mikäli menee omaan sänkyyn, niin hetken kuluttua alkaa kuulua "äitii äitii", siinä vaiheessa kaikki on ihan ok. mutta kun sanon "äiti tulee peittelemään, mennään uudestaan nukkumaan" alkaa kamala raivo, itku, huuto yms. yms. varmasti monille tuttu. Tämän jälkeen alkaa taistelu siitä, että hän haluaa nukkumaan meidän sänkyyn.
Jos hän nukahtaa omaan sänkyyn, niin 100% varmasti jossain vaiheessa tulee meidän väliimme.
Aiheesta löytyy niin ristiriitaista tietoa, ettei oikein tiedä mitä tehdä. Kuinka te olette toimineet? Vinkkejä mitä tehdä? Kaikki apu on tarpeeseen ja olen hyvin kiitollinen vastauksistanne, sekä neuvoistanne!
Varmasti aihetta on käsitelty täällä usein, mutta näin suurilla viestimäärillä on niin vaikeaa myllätä läpi jokaista!
Oikein hyvää ja unen täyttämää talven odotusta teille kaikille!
8 Vastausta
5 278 Lukukertaa
kato
Tämä ongelma on selvitetty lähes jokaisessa lasten kasvatusta/ongelmakäyttäytymistä käsittelevässä ohjelmassa. Ja täälläkin ainakin 50 kertaa.Lapsi omaan sänkyyn, toivota hyvät yöt, sammuta valot ja jää lattialle istumaan. Jos ja kun tenava pyrkii sängystä pois nosta takaisin. Tässä vaiheessa ei mitään hyssyttelyjä tai puhetta. Sitähän se lapsi juuri haluaa! Eli ääneti lapsi takas sänkyyn. Tämä toistetaan vaikka 100 kertaa, kunnes lapselle menee perille, ettei sängystä pois tulemisella saakkaan enää lisää huomiota kuten ennen. Veikkaan että kahdessa illassa homma on hoidettu, jos itse kykenet olemaan hiljaa.
Sänkyyn vielä mieluisimmat unilelut ja pesämäinen rakenne.
Lapset
erilaisia ja ilmeisesti siitä syystä olen hiukan eri mieltä tuosta puhumattomuudesta. Meillä jos en yhtään hyssyttele lasta jos joskus herää yöllä niin huuto ei lopu "koskaan".. Lapsi nimenomaan haluaa tuntea turvan enkä ole keksinyt syytä miksen antaisi turvaa sanomalla "äiti on tässä, ei mitään hätää". Tämän jälkeen lapsi ikään kuin havahtuu ja jatkaa sitten uniaan. Valojen laittamiset, liiat höpinät tai muu liioittelu on tietysti eri asia, mutta meillä siis lapsi kaipaa hyssyttelyä rauhoittuakseen.Kuopus on 2v ja heräilee hyvin harvoin kesken yön. Nukkumaan meno onnistuu toistuvien iltarutiinien saattelemani hienosti. On nukkunut isosiskonsa kanssa ½-vuotiaasta samassa huoneessa.
tarkennus
ON eri asia, jos lapsi huutaa unissaan (jolloin rauhoittelu auttaa), kun jos lapsi hakee iltaisin/öisin huomiota huutamisella.Turvallisuuden tunne luodaan ensimmäiselssä metodissa sillä, että äiti on paikalla, vaikka ei annakkaan huomiota kun penska sitä vaatii.
Totta
Aivan, onhan siinä tosiaan ero jos LAPSI huutaa nukkumaan mennessä tai kesken yön. Tosin jos kuopuksemme sattuu olemaan rauhaton nukkumaan laitettaessa (mikä tietysti pyritään hoitamaan jo hyvissä ajoin), helpoiten rauhoittuu silloinkin esim. hiljaisesta unilaulusta tai hyssyttelystä. Tuntuu, että hiljaisuus lietsoo tätä lasta erityisen paljon..viereen vaan
Meillä ei nukkkunut omassa sängyssä ennen kuin kuusivuotiaana, koska kaikkien unen kannalta se ratkaisu toimi parhaiten. Jotku lapset kaipaa läheisyyttä ja turvaa enemmän, ovat herkkäunisia, mahakipuisia, hengitysongelmaisia. En käsitä, miksi tuosta itsekseen nukkumisesta pitää tehdä ongelma. Ihminen on laumaeläin ja lapsia itsenäistetään ja karaistaan omillaan olemiseen muutenkin ihan liian varhain. Jos nyt annat periksi, että lapsi saa tulla viereesi nukkumaan, niin siitä ei kyllä mitään korvaamatonta vahinkoa aiheudu. Selitä kunnolla, miksi päädyit antamaan periksi. Kyllä hänkin pesästä lentää, kun aika tulee ja vierestä myös.meillä näin
Lapsemme siirtyivät omiin huoneisiin n.1-3 vuoden iässä enemmän ja vähemmän vaivatta..Perusmetodi ollut että iltapesujen jälkeen lapsi sänkyyn,vanhempi lukee iltasadun vieressä. Samalla voi jutella lyhyesti päivän kulusta,etenkin jos jokin asia jäänyt mieltä kaivertaan. Sitten hyvän yön toivotukset,pusit ja halit.Piste.
Pientä yövaloa pidimme aina lastenhuoneissa. Ei pidä päästää lasta pompottamaan itseään erinäisillä pyynnöillä,huudoilla yms.Pelkkää teatteria,vanhempien juoksutusta.Eri asia jos on kipeä,sairas!
Meidänkin lapset mönkineet joskus vanhempien sänkyyn.Satunnaiset kerrat hyväksytty,jos pelottava uni nähty,tullut kipeäksi tai vaan ikävöi..
Vanhempien sänkyyn tuloa ei saa ottaa tavaksi,että sinne joka yö tullaan! Johan siinä vanhempien avioelämä alkaa kärsiä..
Parisen kertaa meillä alkoi tulla tavaksi,ja silloin piti vaan toimia päättäväisesti:sanoa että jokainen nukkuu omassa sängyssään,vanhempien huoneeseen tulla vain jos on kipeä,tai muu oikea hätä,ja ensin koputettava ovelle.Jos lapsi jatkaa ramppamistaan, viedään aina takaisin sänkyyn.Niin kauan että oppii ja uskoo asian.
Hyviä unia!
Aloittaja
Kiitos kovasti vastauksistanne!Olen pahoillani, kun kirjoitin aiheesta taas. Mutta oli juuri sellainen hetki menossa, ja turhautuneena näpytin äkkiä aiheen.
Nyt ollaan nukuttu koko sakki samassa sängyssä, ja ihan ok.
Mutta tarkoitus olisi nyt viikonloppua vasten yrittää tuota, että tyttö sänkyyn ja viereen lattialle itse.
Tuntuu vain, että tulossa on kamala huuto ja tappelu, huh!
Mutta pitäkää peukkuja pystyssä! Ehkäpä täälläkin kaikki saavat kohta nukkua kunnolla, ja omissa sängyissään!