Kasvihuonehengitys

Hiili kiertää niin, että me elävät "poltamme" hiilivedyt suolessamme. Hiilen poltamme vedeksi ja hiilen CO2:ksi.

Tämä lisää ilmakehän CO2 pitoisuutta, mutta kasvit yhteyttävät sen uudelleen hiilivedyksi aurinkoenergialla. Viherhiukkasissa ilman CO2:sta otetaan hiili ja H2O:sta siis maaperän vedestä erotetaan hety. Kasvi tekee näistä hiilivetyä ja päästää pois happea, mikä on kasville jätettä.

Ihmisten hengitys ei ole ongelma, koska syömämme kasvit sitovat saman määrän CO2:ta. Ongelma on se, että me poltamme autoissamme maaperään varastoitunutta hiiltä ja tämä lisää ilmakehän CO2- pitoisuutta.

Tällaisessa osaitteessa oli havainnollistettu hiilen kierto. http://titap.info/



Isto on alkanut jo viiletä, kun Tarja ryntää exitukseen. Hän oli rakastumassa uudestaan Istoon. Ei se ensimmäisellä kerralla ollut oikeaa rakkautta, ihastusta vain. Menetys oli siksi vieläkin koskettavampi. Tarja itki äänekkäästi melkein puoli tuntia. Hän halasi Iston viileitä poskia, ja piteli tämän jäykkiä sormia omassa kädessään.

Viimeinen kyynel putosi Iston silmään, mikä oli auennut raolleen Tarjan häntä käännellessä. Monimutkaisten kemiallisten reaktioitten jälkeen Iston silmän vesimolekyyli ja Tarjan kyyneleen vesimolekyyli yhtyivät niin, että tuli vesimolekyyli, jonka happiatomi tuli Istolta ja kaksi vetyatomia tuli Tarjalta. Vesimolekyyli haihtui pian, ja kulkeutui muun vesihöyryn mukana poistoilmaventtiiliin. Siitä ilmakanavia pitkin lämmön talteenottoon. Siinä poistuva ilma luovutti lämpöään sisään tulevalle ilmalle ohuen alumiiniseinämän läpi. Puolet Isto/Tarja vesimolekyylin kavereista tiivistyi tälle seinämälle, ja valui vetenä viemäriin ja lopulta Taskilan jätevedenpuhdistamolle ja Perämereen. Iston ja Tarjan molekyyli pääsi ylös, ulos ja lenkille.

Molekyyli oli kuukauden kuluttua päiväntasaajan tienoolla. Tästä ei ilma pääsekään etelään päin, eikä vesimolekyylit sen mukana. Meidän vesimolekyylimme löysi tiivistymisytimen ja tiivistyi miljoonien muitten mukana sen ympärille. Se painoi aina vain enemmän, ja alkoi pudota alas kohti Atlanttia. Freightvergensin isomahainen kokki katseli taivaanrantaa ja mietti, että alkaakohan sataa. Kokeili ilmaa kämmenellään, ja siihenhän tuli pari pisaraa, ja kohta tulikin kiire sisälle. Kokki kuivasi kätensä pyyhkeeseen, ja Tarjan ja Iston vesimolekyyli pääsikin päiväntasaajan eteläpuolelle. Lähes sataprosenttinen kosteus piti tämänkin molekyylin kolme päivää pyyhkeen kuiduissa. Molekyyli haihtui taas kerran.

Ngoro oli epätoivoinen. Sateet olivat myöhässä. Ei vettä, ei maissia ei ruokaa lapsille ja kohta ei tilaakaan. Lapset pitää ottaa pois koulusta. Ainakin tytöt. Taas alkaa taivas tummeta niin kuin eilen ja toissapäivänäkin ja koko viikon. Mutta tuskinpa nuokaan lonkat mitään heruttavat.

Nyt kuitenkin oli iloisempaa kerrottavaa. Kultareunusten sisällä oli synkkä pilvi. Tarja ja Isto ensimmäisten joukossa oli tulossa alaspäin. Jo toista kertaa viikon sisällä molekyyli sai kokea kolmen kilometrin pudotuksen. Se on muuten maailman hurjin benjihyppy. Keskimäärin heidän tovereillaan menee 2000 vuotta seuraavaan hyppyyn, ja jos sattuu putoamaan etelämantereelle, voi joutua odottamaan satoja tuhansia vuosia. Moittivathan ne myös, että joskus hanaolut on vanhaa. Siinäkin saa vesimolekyylit vain toimettomana odotella.

Tarja ja Isto putosivat Ngoron tilkulle niin, että kuiva maa pölähti. Miljoonat vesipisarat pehmittivät kohta maan, ja Tarja ja Istomolekyyli painui 10 cm maan poveen. Maissin juurikarvassa on ohut kalvo, missä on pieniä reikiä. Vesi juuren sisässä on vähän höysteisempää kuin sen ulkopuolella. Tämä saa aikaan osmoosin, mikä imaisee maaperästä vesimolekyylejä juurikarvan sisään pienistä aukoista. Kalvon sisässä on suoloja. Veteen liuenneet suolat eivät mahdu kalvon läpi, ja väkevyydet kuitenkin yrittävät tasoittua kalvon kummallakin puolella. Osmoosi on kuin pumppu, joka painaa vettä kasvin sisuksiin.

Juurikarva on kuin entinen Neuvostoliitto. Perheen kanssa et pääse ulos maasta, mutta perheen kanssa haluttaa olla. Niinpä tulee painetta tulla perheen luo Neuvostomaahan. Aika huono vertaus sillä, ei sinne Neuvostomaahan sentään ollut niinkään painetta kuin ulospäin. Tämä vastaa tilannetta suolaisessa maassa, missä vedessä juurikarvan ulkopuolella onkin enemmän solaa, ja juuri pyrkiikin kuivumaan. Osmoosi ei toimi, ja kasvi kuihtuu.

Nyt kuitenkin Tarja ja Isto virtasivat muitten mukana maissin kortta pitkin ylöspäin. He eivät kulkeneet sitä isoa keskuspilliä sitä mehupilliä pitkin, vaan pieniä tiehyitä pitkin korren seinämässä. Maissin siemenet alkoivat pullistua niin kuin Saarijärvi. Sen lehdet ryhdistyivät, ja saman tien sen viherhiukkaset alkoivat kerätä auringon säteitä. Kuin pienet aurinkokennot ne ottivat säteistä energiaa, ja tuotantolinja lähti käyntiin.

Vesimolekyyli pantiin pölkylle, ja kirvesmies hakkasi auringon voimalla vetyatomit erilleen happiatomista. Nyt tuli Tarjalle ja Istolle ero. Tarja-vetyatomit otettiin talteen, ja happimolekyylit heitettiin olan yli, niin kuin Pekka ja Pätkän Pätkä heitti tarpeettomat tavarat olan yli lepikkoon, joskus vahingossa torppaan.

Ngoro katsoi innoissaan märkää maissin lehteä, kun happipari, mistä toinen oli Isto kulkeutui hänen oikean keuhkonsa keskimmäiseen lohkoon. Putket haarautuivat aina vain pienemmiksi ja pienemmiksi, kunnes se päätyi lopulta keuhkorakkulaan. Siinä sen pintaan, mistä happi imeytyi seinämän läpi, ja tarttui verisuonessa punasoluun. Punasolu kuljetti happiatomit Ngoron hauikseen. Se oli tekemässä työtä ja tarvitsi ruumiin polttoainetta ATP:tä ja happea. Siellä solussa sen mitokondriossa happimolekyyli sai kylkeensä hiiliatomin, ja näin oli tehty hiilidioksidimolekyyli eli CO2. Tässä reaktiossa luovutettiin auringon energiaa solun käytetäväksi.

Iston CO2 kulkeutui laskimoita myöten sydämen oikeaan eteiseen ja kammioon, ja siitä pieneen verenkiertoon keuhkovaltimoon ja takaisin keuhkorakkulaan, tällä kertaa vasempaan keuhkoon, sen alaempaan lohkoon ja henkitorvea pitkin ulos. CO2 kulkeutui maissin lehteen sen ilmanottoaukosta sisään. Siellä olivatkin Tarja-vedyt kulkeneet monien prosessien läpi, ja siellä oltiin tekemässä sokeria. Solun työntekijät ottivat Isto- CO2:n ja hajottivat sen aurinkoenergialla. Isto-happi sai lähteä taas taivaan tuuliin ja tuiverruksiin, mutta sen kaverina ollut hiiliatomi pantiin ketjun jatkoksi, ketjun, josta tuli hiilivetyä, sokeria. Isto-hapen kaverina ollut hiiliatomi saikin yllättäen pitää toisella kädellään kiinni Tarja-vedystä ja toisella kädellään toisesta Tarja-vedystä. He olivat tyydyttyneitä... monityydyttyneitä tästä uusioliitosta.

Isto- ja Tarja-atomit eivät enää koskaan kohdanneet, mutta Tarjan vedyt ja se hiiliatomi sokerimolekyylissa kuljetettiin maissin tähkään, joka kasvoikin reilusti, ja se vietiin reilusti kauppaan antamaan Angolan pikkuiselle käkkäräpäälle auringon voimaa vähän mutkan kautta, kun hän Ison Angolan pikkuisessa kylässä yritti saada selkoa taululle kirjoitetuista valkoisista koukeroista.

Osmo Osi kirjoitti:

Hiili kiertää niin, että me elävät "poltamme" hiilivedyt suolessamme. Hiilen poltamme vedeksi ja hiilen CO2:ksi.

Tämä lisää ilmakehän CO2 pitoisuutta, mutta kasvit yhteyttävät sen uudelleen hiilivedyksi aurinkoenergialla. Viherhiukkasissa ilman CO2:sta otetaan hiili ja H2O:sta siis maaperän vedestä erotetaan hety. Kasvi tekee näistä hiilivetyä ja päästää pois happea, mikä on kasville jätettä.

Ihmisten hengitys ei ole ongelma, koska syömämme kasvit sitovat saman määrän CO2:ta. Ongelma on se, että me poltamme autoissamme maaperään varastoitunutta hiiltä ja tämä lisää ilmakehän CO2- pitoisuutta.

Tällaisessa osaitteessa oli havainnollistettu hiilen kierto. http://titap.info/



Isto on alkanut jo viiletä, kun Tarja ryntää exitukseen. Hän oli rakastumassa uudestaan Istoon. Ei se ensimmäisellä kerralla ollut oikeaa rakkautta, ihastusta vain. Menetys oli siksi vieläkin koskettavampi. Tarja itki äänekkäästi melkein puoli tuntia. Hän halasi Iston viileitä poskia, ja piteli tämän jäykkiä sormia omassa kädessään.

Viimeinen kyynel putosi Iston silmään, mikä oli auennut raolleen Tarjan häntä käännellessä. Monimutkaisten kemiallisten reaktioitten jälkeen Iston silmän vesimolekyyli ja Tarjan kyyneleen vesimolekyyli yhtyivät niin, että tuli vesimolekyyli, jonka happiatomi tuli Istolta ja kaksi vetyatomia tuli Tarjalta. Vesimolekyyli haihtui pian, ja kulkeutui muun vesihöyryn mukana poistoilmaventtiiliin. Siitä ilmakanavia pitkin lämmön talteenottoon. Siinä poistuva ilma luovutti lämpöään sisään tulevalle ilmalle ohuen alumiiniseinämän läpi. Puolet Isto/Tarja vesimolekyylin kavereista tiivistyi tälle seinämälle, ja valui vetenä viemäriin ja lopulta Taskilan jätevedenpuhdistamolle ja Perämereen. Iston ja Tarjan molekyyli pääsi ylös, ulos ja lenkille.

Molekyyli oli kuukauden kuluttua päiväntasaajan tienoolla. Tästä ei ilma pääsekään etelään päin, eikä vesimolekyylit sen mukana. Meidän vesimolekyylimme löysi tiivistymisytimen ja tiivistyi miljoonien muitten mukana sen ympärille. Se painoi aina vain enemmän, ja alkoi pudota alas kohti Atlanttia. Freightvergensin isomahainen kokki katseli taivaanrantaa ja mietti, että alkaakohan sataa. Kokeili ilmaa kämmenellään, ja siihenhän tuli pari pisaraa, ja kohta tulikin kiire sisälle. Kokki kuivasi kätensä pyyhkeeseen, ja Tarjan ja Iston vesimolekyyli pääsikin päiväntasaajan eteläpuolelle. Lähes sataprosenttinen kosteus piti tämänkin molekyylin kolme päivää pyyhkeen kuiduissa. Molekyyli haihtui taas kerran.

Ngoro oli epätoivoinen. Sateet olivat myöhässä. Ei vettä, ei maissia ei ruokaa lapsille ja kohta ei tilaakaan. Lapset pitää ottaa pois koulusta. Ainakin tytöt. Taas alkaa taivas tummeta niin kuin eilen ja toissapäivänäkin ja koko viikon. Mutta tuskinpa nuokaan lonkat mitään heruttavat.

Nyt kuitenkin oli iloisempaa kerrottavaa. Kultareunusten sisällä oli synkkä pilvi. Tarja ja Isto ensimmäisten joukossa oli tulossa alaspäin. Jo toista kertaa viikon sisällä molekyyli sai kokea kolmen kilometrin pudotuksen. Se on muuten maailman hurjin benjihyppy. Keskimäärin heidän tovereillaan menee 2000 vuotta seuraavaan hyppyyn, ja jos sattuu putoamaan etelämantereelle, voi joutua odottamaan satoja tuhansia vuosia. Moittivathan ne myös, että joskus hanaolut on vanhaa. Siinäkin saa vesimolekyylit vain toimettomana odotella.

Tarja ja Isto putosivat Ngoron tilkulle niin, että kuiva maa pölähti. Miljoonat vesipisarat pehmittivät kohta maan, ja Tarja ja Istomolekyyli painui 10 cm maan poveen. Maissin juurikarvassa on ohut kalvo, missä on pieniä reikiä. Vesi juuren sisässä on vähän höysteisempää kuin sen ulkopuolella. Tämä saa aikaan osmoosin, mikä imaisee maaperästä vesimolekyylejä juurikarvan sisään pienistä aukoista. Kalvon sisässä on suoloja. Veteen liuenneet suolat eivät mahdu kalvon läpi, ja väkevyydet kuitenkin yrittävät tasoittua kalvon kummallakin puolella. Osmoosi on kuin pumppu, joka painaa vettä kasvin sisuksiin.

Juurikarva on kuin entinen Neuvostoliitto. Perheen kanssa et pääse ulos maasta, mutta perheen kanssa haluttaa olla. Niinpä tulee painetta tulla perheen luo Neuvostomaahan. Aika huono vertaus sillä, ei sinne Neuvostomaahan sentään ollut niinkään painetta kuin ulospäin. Tämä vastaa tilannetta suolaisessa maassa, missä vedessä juurikarvan ulkopuolella onkin enemmän solaa, ja juuri pyrkiikin kuivumaan. Osmoosi ei toimi, ja kasvi kuihtuu.

Nyt kuitenkin Tarja ja Isto virtasivat muitten mukana maissin kortta pitkin ylöspäin. He eivät kulkeneet sitä isoa keskuspilliä sitä mehupilliä pitkin, vaan pieniä tiehyitä pitkin korren seinämässä. Maissin siemenet alkoivat pullistua niin kuin Saarijärvi. Sen lehdet ryhdistyivät, ja saman tien sen viherhiukkaset alkoivat kerätä auringon säteitä. Kuin pienet aurinkokennot ne ottivat säteistä energiaa, ja tuotantolinja lähti käyntiin.

Vesimolekyyli pantiin pölkylle, ja kirvesmies hakkasi auringon voimalla vetyatomit erilleen happiatomista. Nyt tuli Tarjalle ja Istolle ero. Tarja-vetyatomit otettiin talteen, ja happimolekyylit heitettiin olan yli, niin kuin Pekka ja Pätkän Pätkä heitti tarpeettomat tavarat olan yli lepikkoon, joskus vahingossa torppaan.

Ngoro katsoi innoissaan märkää maissin lehteä, kun happipari, mistä toinen oli Isto kulkeutui hänen oikean keuhkonsa keskimmäiseen lohkoon. Putket haarautuivat aina vain pienemmiksi ja pienemmiksi, kunnes se päätyi lopulta keuhkorakkulaan. Siinä sen pintaan, mistä happi imeytyi seinämän läpi, ja tarttui verisuonessa punasoluun. Punasolu kuljetti happiatomit Ngoron hauikseen. Se oli tekemässä työtä ja tarvitsi ruumiin polttoainetta ATP:tä ja happea. Siellä solussa sen mitokondriossa happimolekyyli sai kylkeensä hiiliatomin, ja näin oli tehty hiilidioksidimolekyyli eli CO2. Tässä reaktiossa luovutettiin auringon energiaa solun käytetäväksi.

Iston CO2 kulkeutui laskimoita myöten sydämen oikeaan eteiseen ja kammioon, ja siitä pieneen verenkiertoon keuhkovaltimoon ja takaisin keuhkorakkulaan, tällä kertaa vasempaan keuhkoon, sen alaempaan lohkoon ja henkitorvea pitkin ulos. CO2 kulkeutui maissin lehteen sen ilmanottoaukosta sisään. Siellä olivatkin Tarja-vedyt kulkeneet monien prosessien läpi, ja siellä oltiin tekemässä sokeria. Solun työntekijät ottivat Isto- CO2:n ja hajottivat sen aurinkoenergialla. Isto-happi sai lähteä taas taivaan tuuliin ja tuiverruksiin, mutta sen kaverina ollut hiiliatomi pantiin ketjun jatkoksi, ketjun, josta tuli hiilivetyä, sokeria. Isto-hapen kaverina ollut hiiliatomi saikin yllättäen pitää toisella kädellään kiinni Tarja-vedystä ja toisella kädellään toisesta Tarja-vedystä. He olivat tyydyttyneitä... monityydyttyneitä tästä uusioliitosta.

Isto- ja Tarja-atomit eivät enää koskaan kohdanneet, mutta Tarjan vedyt ja se hiiliatomi sokerimolekyylissa kuljetettiin maissin tähkään, joka kasvoikin reilusti, ja se vietiin reilusti kauppaan antamaan Angolan pikkuiselle käkkäräpäälle auringon voimaa vähän mutkan kautta, kun hän Ison Angolan pikkuisessa kylässä yritti saada selkoa taululle kirjoitetuista valkoisista koukeroista.

Lue lisää

Itsekö kirjoitit?