Tärkeätä tietoa

Sain ystävältäni referaatin professori David Servan-Schreiberin kirjasta "Anna mielesi toipua" ja hän antoi luvan laittaa sen tälle keskustelupalstalle. Kirja antaa hyvin tärkeätä uutta tietoa ja ymmärrystä,miten tunne-elämämme rakentuu ja esittelee keinoja, joilla hoitaa tunne-elämän ongelmia. Olen itse sen lukenut ja suosittelen lämpimästi. Varmaan kirjastosta löytyy.

David Servan-Schreiber: Anna mielesi toipua
David Servan-Schreiber esittelee kokonaisnäkemyksiä mielialaongelmien syistä ja hoitomenetelmistä, jotka perustuvat aivotoimintamme omiin toipumismekanismeihin. Näiden menetelmien esittelyn lisäksi kirja tarjoaa hoitotyöhön uuden viitekehyksen, empaattisen lähestymistavan.
Jokaisen elämä on ainutkertainen ja kukaan ei juuri välty myöskään vastoinkäymisiltä. Jotkut näyttävät selviytyvän vaikeuksista paremmin kuin toiset, elää sopusointuista elämää ja löytää
elämälleen merkitystä. Miten se on mahdollista saavuttaa? Hyvin monet hoitotoimenpiteet stressiin ja ahdistukseen pohjautuvat "puheen avulla tehtävään parannustyöhön" tai lääkehoitoon. Servan-Schreiber lähtee etsimään vastauksia aivojemme sisällä sijaitsevien tunneaivojen tasolta. Tunneaivot toimivat aivokuoren neokorteksista riippumattomina ts. kielen ja tajunnan sisällöillä on niihin vain rajallinen vaikutus. Tunne-elämän häiriöt ovat seurausta tunneaivojen väärästä toiminnasta. Monille väärä toiminta on syntynyt menneisyyden tuskallisista kokemuksista, jotka ovat jättäneet syvät jäljet tunneaivoihin ja nuo kokemukset säätelevät tuntemuksiamme ja käytöstämme kymmeniä vuosia jälkeenpäin. Terapeuttisen hoitotyön tärkein tehtävä on ohjelmoida uudelleen tunneaivot, siten että ne sopeutuvat nykyhetkeen eivätkä reagoi menneisyyden tilanteisiin. Tällöin on tehokkaampaa käyttää menetelmiä, jotka kulkevat ruumiin kautta ja vaikuttavat suoraan tunneaivoihin, kuin nojautua pelkästään kieleen ja järkeen.
Sydämen sykkeen sopusointu:
Servan-Schreiber esittelee kehon ja mielen luonnolliseen toipumiseen pohjautuvia menetelmiä, joiden päämääränä on edesauttaa sopusointuun pääsemistä. Keskeisimpänä hän pitää sydämen sopusointua. Autonominen hermojärjestelmämme muodostuu kahdesta osasta, jotka kumpikin hermottavat jokaista ruumiin elintä tunneaivoista lähtien. "Sympaattiseksi" kutsuttu osa vapauttaa adrenaliinia ja non adrenaliinia. Se hallitsee taistelun ja paon mekanismeja. Sen toiminta kiihdyttää sydämen sykettä. Toinen osa "parasympaattinen", erittää hermovälittäjää, joka liittyy rentoutumiseen ja tyyneyden tilaan. Sen toiminta hidastaa sydämen sykettä. Sydämen sykkeen normaalit vaihtelut kuvaavat tunneaivojen ja sydämen suoraa vuorovaikutusta. Koska autonomisen hermoston kaksi haaraa ovat tasapainossa, ne kiihdyttävät ja hillitsevät sydämen sykettä jatkuvasti ja siten kahden sydämen lyönnin väli ei koskaan ole täysin samanlainen. Vaihtelu itsessään on tervettä ja merkki fysiologian toimimisesta. Stressin, ahdistuksen, masennuksen tai tunnekuohujen tai fyysisten sairauksien vaikutuksesta sydämen sykkeen vaihtelu voi muuttua epäsäännölliseksi, sekasortoiseksi tai hidastuneeksi.
Servan –Schreiber kuvaa hoitomenetelmiä, jotka pohjautuvat hengitysharjoituksiin ja tietoisuuden keskittämiselle sydämen seudulle. Myös Kalifornian Heartmath-instituutin tutkijat ovat todenneet, että jo pelkästään myönteisten tunteiden ajatteleminen muistojen ja kuvitelmien avulla johtaa sydämen sykkeen sopusointuisempaan vaihteluun. Sydämen syke välittyy nopeasti tunneaivoihin kertoen, että elimistössä kaikki on hyvin. Tunneaivot vastaavat vahvistamalla sydämen sykkeen sopusointua. Tämä edestakainen liike tuottaa "taikakehän", jossa jo pienellä harjoittelulla voi ylläpitää sopusoinnun tilaa.
Sopusoinnun löytyminen merkitsee usein myös myötätunnon löytymistä omaa sisäistä minää kohtaan. Itämaisten tieteiden periaatteen mukaan myötätunnosta omaan sisäistä minää kohtaan syntyy myötätunto ulkomaailmaa kohtaan. Viisaus on omassa itsessämme ja sen kautta voimme avautua toisille.
Traumaattisiin kokemuksiin Emdr-menetelmä:
Silloin kun elämässä on ollut paljon syvältä haavoittavaa kokemusta ja arvet eivät ole parantuneet, voi sisäänpäin kääntyminen tuottaa liian paljon ahdistusta. Tuskalliset tapahtumat painavat syvän jäljen tunneaivoihin. Hardvardin yliopiston psykiatrian osaston tutkimuksissa on positroniemissiotomografialla (PET)-kuvauksilla saatu selville, että myöskin tapahtumiin liittyvät muistot aktivoivat aivojen mantelitumakkeen pelkokeskusta ja näköhavaintokeskusta. Tutkimukset kuvaavat, että henkilö pikemminkin katselee valokuvaa tapahtuneesta kuin käsittelee sitä kielellisellä aineksella. Tämä tekee ymmärrettäväksi sen, että trauman kokenut voi sanoa "en pysty sanoin kertomaan, mitä olen kokenut". Traumaattiset jäljet aivoissa pysyvät myös hyvin muuttumattomina ja posttraumaattisia stressioireita (PTSD) voi esiintyä vielä kymmeniä vuosia tapahtuman jälkeen. Hyvin monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että pelkkä trauman yhä uudelleen toistaminen puhumalla voi jopa pahentaa oireita.
Kalifornialainen psykologi Francine Shapiro on kehittänyt silmänliikkeisiin perustuvan hoitomuodon, jonka hän nimitti EMDR:ksi eli Eye Movement Desensitization and Reprocessing- suomeksi ´silmänliikkeisiin perustuva poisherkistäminen ja uudelleen organisoiminen´. Menetelmä muistuttaa unennäön REM-vaiheen aikana itsestään tapahtuvia silmänliikkeitä, jotka tukevat aivojen luonnollista tiedonkäsittelymekanismia. Silmänliikkeiden voima on siinä, että ne herättävät ensin traumaattisen muiston kaikkine erilaisine osatekijöineen kuvina, tunteina, kognitiivisina ja fyysisinä kokemuksina ja liike sen jälkeen stimuloi "tiedonkäsittelyn muokkausjärjestelmää". Sitä mukaa kuin kanavat aukeavat kognitiiviseen verkostoon, ihminen pystyy yhdistämään nykyisen tiedon ja aikaisemman kokemuksen osaksi omaa elämäänsä.
Luonnolliset menetelmät:
Servan-Schreiberin kokemusten mukaan EMDR-menetelmä on tehokas hoitomuoto oireisiin, joiden juuret ovat menneisyyden traumaattisissa kokemuksissa. Tunne-elämän hyvinvointiin voidaan vaikuttaa myös monilla muilla luonnollisilla menetelmillä, jotka vaikuttavat suoraan elimistön biologiseen rytmiin. Tällaisia menetelmiä ovat valon energiaan perustuva kirkasvalohoito, liikunta, ruokavalio ja akupunktuuri. Aivot ovat osa ruumistamme ja kuten muutkin solut, myös aivosolut uusiutuvat jatkuvasti. Huomisen solut muodostuvat siitä, mitään syömme tänään.
Kaksi kolmasosaa aivoista on rasvahappoja ja solujen välisen tiedonvälityksen kannalta on tärkeää, onko solujen kuorikerros jäykkä vai kuten tyydyttämättömien rasvahappojen (Omega-3) ansiosta joustava ja tiedonvälitys nopeaa.
Liikunnalla on osoitettu olevan vaikutusta ihmisen tunneaivoihin endorfiinien kautta. Endorfiinit ovat pieniä aivojen erittämiä molekyylejä. Tunneaivoissa on vastaavasti reseptoreja, jotka vastaanottavat endorfiinejä ja tuottavat hyvänolon ja tyydytyksen tunnetta. Liikunta vaikuttaa myöskin sydämen sykintätiheyteen. Liikuntaa harrastavilla sydämen syke on vaihtelevampi ja paremmin sopusoinnussa ts. parasympaattinen hermosto on terveempi ja voimakkaampi.
Myöskin akupunktuuri on avautunut länsimaiseen lääketieteeseen vähitellen ja molekyylibiologian kehittymisen myötä on hahmottunut yhteys aivojen tunnemolekyylien ja ikivanhoissa kirjoituksissa mainittujen "elämänenergiavirtojen" välille. On löydetty aivojen ja ruumiin yhteistyöjärjestelmä. Kaiken kaikkiaan nyt 2000-luvun alussa on syntynyt aivan uudentyyppinen vuorovaikutus perinteisen lääketieteen ja muitten tieteenhaarojen välille - ikään kuin uusi silta olisi rakennettu myös lännen ja kaukoidän välille
Empaattinen vuorovaikutus:
Professori Gottman on tehnyt Seattlen yliopistossa aviopareille "rakkaudenlaboratoriokokeita", joiden tuloksena hän on todennut tunneaivoihin ja fysiologiaamme vaikuttavan keskusteluyhteys - ja siinä sanojen lisäksi ilmeet ja eleet- läheiseen ihmiseen. Psykologi Marshell Rosenberg vastaavasti puhuu "väkivallattomasta kommunikaatiosta", jossa vältetään toisen tuomitsemista ja keskitytään siihen, miltä itsestä tuntuu, " tulen surulliseksi aina kun myöhästyt".
Servan-Schreiber on opettanut psykiatrina toimiessaan sairaalan lääkäreitä Pittsburgin yliopistossa keskustelemaan potilaittensa kanssa ja paremmin kuuntelemaan heitä sydämellään. Hän puhuu 5:stä välttämättömästä ( MTVKE)-kysymyksestä: Mitä on tapahtunut? Miltä sinusta tuntui? Mikä tuntui kaikkein vaikeimmalta? Mikä auttoi sinua parhaiten kestämään? Minä olen pahoillani siitä, mitä sinulle on tapahtunut! Useimmat ihmiset tarvitsevat sitä, että heitä autetaan jaloilleen, ei sitä että ongelmat ratkaistaan heidän puolestaan. Servan-Schreiber korostaa kuuntelijaa - olkoon hän lääkäri, terapeutti tai kanssaihminen - ilmaisemaan selvin sanoin mitä tuntee kuunnellessaan toista ihmistä. Empatiaan riittää muutama yksinkertainen sana. Sillä ihminen ei useinkaan kaipaa toiselta pelkkää kipujen lievitystä, vaan lievitystä yksinäisyyteen.