mustaherukan lajikkeista

lajikkeet,MUSTAHERUKKALAJIKKEET.

Ainakin Melalahti kannattaa unohtaa, kypsät marjat menevät huonoksi erittäin nopeasti. Pohjan jätti tuntuu kiinnostavalta, ajattelin laittaa kokeeksi pari pensasta.

näkyy olevan aika vanha keskustelusäie,mutta kerron kokemukseni kesänä sain maistiaisten verran isoja,viinirypäleenkin kokoisia marjoja, siitä innostuneena laitoin vielä 2 pensasta. Viime kesänä ja tänä kesänä iski sitten härmä(sienitauti kait?) ja näännyttää pensaat eikä satoa juurikaan tule vanhemmastakaan pensaasta.Viime syksynä leikattiin matalaksi syreeniaita, ettei sen varjostaminenkaan pitäisi olla syynä, jos en pian keksi konstia torjua härmää, alan konsultoida lapion kanssa.

Pohjan Jätistä minulla on pari kokemusta. Marjathan ovat suuria ja mehukkaita. Kypsyy myös suhteessa aikaisin. Maussa on suurtakin vaihtelua kasvupaikan suhteen. Etelä-Suomessa olevat pensaat tuottavat itselläni suhteellisen mauttomia marjoja. Toiset lajikkeet ovat huomattavasti parempia maultaan. Kun n. viikko sitten söin saman lajikkeen marjoja Oulun korkeudella, olikin maku aivan erilainen. Erittäin maukas, makea, mustaherukalle tyypillinen maku, jota ei omissa pensaissani ole. Samaa ovat sanoneet pari muuta Etelän viljelijää. Marja on kyllä komea, mutta hyötyy näemmä pidemmästä kypsymisajasta ainakin makunsa suhteen. Härmänkestävyydestä ei ole kokemusta. Vielä ei ole ainakaan iskenyt, toivotaan ettei iskekään.

ostin Morttipensan taimi, elikkä istutin ne silloin. Syksyllä jo marjovat. Makeita marjoja, Oulun seudulla, kait ne pitkät ja valoisat yöt antaa jotain makua marjoihin.
Nyt jo alkaa lehtisilmut seinänvierustalla lämpimässä orstaa.
Kiva katsella kaikke uutta näin keväällä.
Kaikkea hyvää jokaiselle palstaa seuraavalla puutarhapeukalolle. Kokeillaan yhdessä, ja vaihdetaan kokemuksia.

Mortin etuna Verttiin ja Öjebyniin verrattuna on sen pystykasvuisuus. Vaikka Öjebyn on mielestäni maultaan ylivoimaisen herkullinen, on sen lakoava kasvutapa silti aika rasittava. Se vaatii Morttia enemmän työtä, jos haluaa pitää pensaan kuosissa. Melalahdesta minulla ei ole kokemusta.

"Ben tron" on monien mielestä herkkumarja!

Pohjan jätti herukka on kyllä suurikokoinen marjoiltaan mutta ei makea. Sopii parhaiten mehuksi Big Ben mustaherukkaa suosittelen makunsa ja marjan ison koon vuoksi.

Onko näistä joku äkämäpunkin kestävä lajike? Härmää vastaan voi ruiskuttaa pensaat heti kun ekat vauriot näkyy. Käytä reilu teelusikallinen ruokasoodaa ja pari pisaraa astianpesuainetta litraan vettä. Ruiskuta KOKO pensas alta ja yltä tippuvan märäksi. Voit joutua toistamaan käsittelyn jokusen kerran kesän aikana. Paras keino on valita härmänkestävä lajike.

Mikael on hämmästyttävän herkullinen, makea ja aromikas mustaherukka. Muita makeita tuntemiani ovat Hedda, Ben Tron ja Melalahti.

Marski. Pulleimmat ja kestävät Marjat. Vaikka millainen alalajike mutta en vaihda lajiketta Marski.
Kirpeyden taittava makeus. Sellaisenaan ja ojan viereen aurinkoiseen paikkaan

Minulla kasvaa samalla palstalla Heddaa, Mikaelia, Melalahtea, Storklas, ja uusimpana Big Ben.
Makeimpia ovat Mikael ja Big Ben, joista jälkimmäistä aion tänä keväänä istuttaa lisää.
Satoisin minulla on Storklas, jossa on isot ja helposti poimittavat marjat. Maku on minun makuuni liian vahva ja ei makea mutta teen siitä mehua.
Heddassa on netin mukaan tavallista alhaisempi C-vitamiinipitoisuus.
Melalahti on ollut minulle pettymys. Se kypsyy selvästi muita aiemmin ja saattaa haljeta nopeasti.

Pettymyksiä ovat olleet nykylajikkeet.
Toki marjapensaiden paikkani ovat vaan varjoontuneet ikävä kyllä.
Paras mustaherukka pensas on äitini kotoa siirretty jonkun verran lamoava tuntematon lajike, pensaat olivat tilattu paikalliseen kyläkauppaan.
Nyt olen perustamassa pienehkön marjapensaiden alueen hyvään multamaahan ja paikkaan mitä ei tulla ruohonleikkurilla ajamaan.
Saa nähdä miten ne menestyvät ja miten pärjää lintujen kanssa.