Suunnitelmissani on teettää omakustanne pöytälaatikossani olevista teksteistä. Mitä fonttia ja fonttikokoa suosittelisitte, jotta teksti olisi mahdollisimman helppolukuinen? Tarkoitukseni on teettää A4-kokoinen nide.
luettava fontti on kuulemma joku p:llä alkava - kirjoitin sen muistiin aikoinaan, mutta olen hukannut. Sheriff-fontti se oli. En löytänyt sitä mistään ilmaiseksi. Toinen hyvä on Garamond. Käytin sitä omassa kirjassani, kokoa 11. Otsikot oli Switzerland Narrow Bold. Miksei Times new Romankin käy. Ei kannata valita Arielin tapaista sans sheriff-fonttia, jos tekstiä on paljon.
Katso kirjastosta kirjoja, jotka miellyttävät silmääsi. Joskus fontti mainitaan kirjan alkulehdillä (valitettavan harvoin tosin).
Hyvä kysymys. Olisi kiva kuulla asiantuntijoiltakin ohjeita. vaikka tuskinpa he tälle "alkujen" palstalle eksyvät:(
Yllättäviä vastauksia, omaan silmääni kun tuo Ariel on selkein (ei turhia koukeroita), mutta ilmeisesti kustantajallekaan ei sitten sillä fontilla kannata lähettää vaan mieluummin vaikka Timesillä, onko näin?
Kustantajalle lähettävissä käsikirjoituksissa on periaatteessa sama, millä fontilla teksti on kirjoitettu, kunhan se on selkeää ja luettavaa - vaikka Arialia.
Fonttikeskustelu kustantajan kanssa käydään sitten, kun ja jos kustantaja päättää tehdä käsiksestä kirjan.
Se näytti ihan hyvältä siinä kirjassa, josta siitä luin, mutta ilmaisena en ole sitä löytänyt, enkä raski maksaa, kun olen 'köyhyydestä kärsivä kirjoittaja'.
Minä en kyllä osaa nähdä paljon eroa vaikka nyt noiden Garamondin ja Palatinon välillä - ne ovat ihan eri ihmiset, jotka ovat asiantuntijoita näissä asioissa. Tärkeää se kyllä on. Joskus hyväkin kirja pilataan huonolla paperilla, huolimattomalla taitolla ja vaikealla fontilla. Tuloksesta voi osaamattomampikin sanoa, onko se hyvä vai huono, mutta miten siihen päästään, siihen vaaditaan taitoa. Jäljittelemällä oppii paljon.
Itse kirjoitin oman kirjani fontilla Arial, koska se oli "siisti". Tähän tosin kustannustoimittaja kommentoi, että arialia nyt ei yleensä käytetä, eli olisi pitänyt lukea nämä postaukset täältä ensin :) Nooh, seuraavaa painosta varten olen sitten viisaampi.
Pitkissä teksteissä on hyvä kiinnittää huomiota tekstin luettavuuteen. Väärä fonttivalinta voi johtaa siihen etten se alkaa väsyttää ja häiritsee lukijaa. Yksi turvallin ja käytetyimmistä fonteista on Garamond fontti joka toimii ehkä parhaiten pistekoossa 11 tai 10. Kannattaa kiinnittää huomiota myös rivivälin asetuksiin jotta lopputulos on siisti. Riviväli kannattaa olla kaksi pistekokoa fonttikokoa suurempi. Times New Roman voi myös olla yksi vaihtoehto mutta suosittelisin kuitenkin mieluummin garamondia.
Parhaat ja luettavimmat fontit löydät sanomalehtien leipäteksteistä ja paksuista romaaneista (isojen kustantajien) - eli teksteistä joita luetaan paljon.
Garamond on pieni fontti. 12 pistettä Garamondia vastaa 10 pistettä Timesiä tai Palatinoa. Kirjoissa käytetään yleisesti pistekokoa 11 ja 12 - fontista riippuen isompaakin.
Rivien välistys eli keili pitää olla vähintään 2 pistettä suurempi kuin fontin pistekoko. Esim. Indesignissä automaattinen keili on 12 pisteellä 14,4.
Joillakin graafikoilla on jostain kumman syystä mieltymys piipertelyyn, käyttää mahd. pieniä fontteja ja pistekokoja ja tehdä yksinkertaisuutta tavoiteltaessa miniatyyritaittoja. Älä sinä opiskelija ota sellaista mallia. Kirja kuin kirja pitää olla taitettu niin ja sellaisella fontilla tehty, että mummokin pystyy sitä lukemaan.
Kaikkein
luettava fontti on kuulemma joku p:llä alkava - kirjoitin sen muistiin aikoinaan, mutta olen hukannut. Sheriff-fontti se oli. En löytänyt sitä mistään ilmaiseksi. Toinen hyvä on Garamond. Käytin sitä omassa kirjassani, kokoa 11. Otsikot oli Switzerland Narrow Bold. Miksei Times new Romankin käy. Ei kannata valita Arielin tapaista sans sheriff-fonttia, jos tekstiä on paljon.Katso kirjastosta kirjoja, jotka miellyttävät silmääsi. Joskus fontti mainitaan kirjan alkulehdillä (valitettavan harvoin tosin).
Hyvä kysymys. Olisi kiva kuulla asiantuntijoiltakin ohjeita. vaikka tuskinpa he tälle "alkujen" palstalle eksyvät:(
Palatino
Tarkoitatkohan Palatino-fonttia, ainakin sellainen on olemassa.Kaikkein luettavimmat fontit löydät niistä julkaisuista, joita luetaan kaikkein eniten: sanomalehdistä.
Niissä käytetään yleisimmin päätteellisiä fontteja, kuten Times ja Palatino. Palatino on hyvin samankaltainen kuin Times, mutta hiukan leveämpi.
Fonttejahan löytyy valmiina tekstinkäsittelyohjelmista ja grafiikka- ja taitto-ohjelmista. Siitä vain kokeilemaan.
Entäs Ariel?
Yllättäviä vastauksia, omaan silmääni kun tuo Ariel on selkein (ei turhia koukeroita), mutta ilmeisesti kustantajallekaan ei sitten sillä fontilla kannata lähettää vaan mieluummin vaikka Timesillä, onko näin?Käsiksen fontti
Kustantajalle lähettävissä käsikirjoituksissa on periaatteessa sama, millä fontilla teksti on kirjoitettu, kunhan se on selkeää ja luettavaa - vaikka Arialia.Fonttikeskustelu kustantajan kanssa käydään sitten, kun ja jos kustantaja päättää tehdä käsiksestä kirjan.
Väittävät niiden
(seriff) olevan helpompia lukea pitkiä pätkiä. Olen samaa mieltä.Sehän se oli!
Se näytti ihan hyvältä siinä kirjassa, josta siitä luin, mutta ilmaisena en ole sitä löytänyt, enkä raski maksaa, kun olen 'köyhyydestä kärsivä kirjoittaja'.Minä en kyllä osaa nähdä paljon eroa vaikka nyt noiden Garamondin ja Palatinon välillä - ne ovat ihan eri ihmiset, jotka ovat asiantuntijoita näissä asioissa. Tärkeää se kyllä on. Joskus hyväkin kirja pilataan huonolla paperilla, huolimattomalla taitolla ja vaikealla fontilla. Tuloksesta voi osaamattomampikin sanoa, onko se hyvä vai huono, mutta miten siihen päästään, siihen vaaditaan taitoa. Jäljittelemällä oppii paljon.
Kiitos
Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä!Arial
Moi,Itse kirjoitin oman kirjani fontilla Arial, koska se oli "siisti". Tähän tosin kustannustoimittaja kommentoi, että arialia nyt ei yleensä käytetä, eli olisi pitänyt lukea nämä postaukset täältä ensin :) Nooh, seuraavaa painosta varten olen sitten viisaampi.
Fonttivalinta
Pitkissä teksteissä on hyvä kiinnittää huomiota tekstin luettavuuteen. Väärä fonttivalinta voi johtaa siihen etten se alkaa väsyttää ja häiritsee lukijaa. Yksi turvallin ja käytetyimmistä fonteista on Garamond fontti joka toimii ehkä parhaiten pistekoossa 11 tai 10. Kannattaa kiinnittää huomiota myös rivivälin asetuksiin jotta lopputulos on siisti. Riviväli kannattaa olla kaksi pistekokoa fonttikokoa suurempi. Times New Roman voi myös olla yksi vaihtoehto mutta suosittelisin kuitenkin mieluummin garamondia.fonteista
Parhaat ja luettavimmat fontit löydät sanomalehtien leipäteksteistä ja paksuista romaaneista (isojen kustantajien) - eli teksteistä joita luetaan paljon.Garamond on pieni fontti. 12 pistettä Garamondia vastaa 10 pistettä Timesiä tai Palatinoa. Kirjoissa käytetään yleisesti pistekokoa 11 ja 12 - fontista riippuen isompaakin.
Rivien välistys eli keili pitää olla vähintään 2 pistettä suurempi kuin fontin pistekoko. Esim. Indesignissä automaattinen keili on 12 pisteellä 14,4.
Joillakin graafikoilla on jostain kumman syystä mieltymys piipertelyyn, käyttää mahd. pieniä fontteja ja pistekokoja ja tehdä yksinkertaisuutta tavoiteltaessa miniatyyritaittoja. Älä sinä opiskelija ota sellaista mallia. Kirja kuin kirja pitää olla taitettu niin ja sellaisella fontilla tehty, että mummokin pystyy sitä lukemaan.
Ei groteskia, esim. Arial, Helvetica.
Pistekoko 10-12 (riippuu vähän fontista ja sivukoosta).
Riviväli 8-12 pistettä (riippuu vähän fontista ja sivukoosta).
A4 on aika iso sivukoko kirjalle. Jaa teksti mieluummin 2 palstalle kuin että täytät koko sivun. Tai sitten teet A5 kokoisen opuksen.
Jätä tarpeeksi marginaalia.
Älä ahda liikaa kamaa yhdelle sivulle, mieluummin lisää sivuja.