Olisiko mahdollista pohtia....

Hyvää huomenta rakkaat kohtalotoverit.
On vähän saman kaltaisia kokemuksia lapsuuden aikaisista mielikuvista, kiinnostuksesta samaan sukupuoleen jo tuossa 10-12 iässä. Tosin kaikilla pojilla ja tytöillä se on tuiki tavallista siinä iässä. En usko ollenkaan siihen homomaailman vallalla pitävään käsitykseen, että homous olisi synnynnäinen ominaisuus, se on jo todistettu, ettei niin ole. Homous on jonkinlainen trauma tai opittu käyttäymismalli joka vie mennessään, ellei siihen löydy tai haluta löytää ns. hetero suuntaa.
Tiedän että tämä tällainen mielipide tökkii monia.
Oma kokemukseni on osoittanut, että olen kaiketi Bi,josta sitten olosuhteiden ja elämän koukeroiden myötä ajauduin täydelliseen Homouteen, joskin naisen olemus seksuaalisesti viehättää jopa haluttaa vieläkin. Olin 14 vuotta avioliitossa mukavan naisen kanssa. Teimme kaksi lasta.Lasten ollessa 8-10 vuotiaita, tuli ero. Vaimo ei jaksanut satunnaista kuitenkin jatkuvaa juopotteluani ja luuhamistani paikallisissa bubeissa. Ennen avioitumistani olin elänyt ainakin
toistakymmentä vuotta pelkästään homo suhteissa ja seurustellut poikien kanssa vakituisesti.
Tilanteessa jossa tapasin tämän ex vaimoni valitsin avioliiton ja siitä eteenpäin kesti lähes kymmenen vuotta etten seikkaillut homomaailmassa lainkaan, en halunnut eikä tehnyt mielikään, ei tarvinnut kaljakuppiloita eikä muutakaan viinan kanssa läträämistä. Ei niin että vaimo olisi ollut estämässä tai olisi yrittänyt parantaa minua heteroksi. Hän oli tietoinen kaikesta menneisyydestäni ja hyväksyi sen kuin vaan lähimmäinen voi järkevästi ja rakkaudella.Hän oli ns. avartanut sydämensä.
Mutta kuinka ollakkaan,eipä taida pantteri pilkuistaan niin vain päästä.
Minä sorruin kerran, sorruin toisen ja kolmannenkin kerran,miehiin ja siitä se alkoi kuin pitkän tupakkalakon jälkeen kessuttelu. Ensimmäisen hairahdukseni tunnustin, taisin tunnustaa toisenkin, mutta sen jälkeen en enää uskaltanut. se raastoi ja hajotti aluksi ja lopulta olin jo niin paatunut, että selitin itselleni asiat hyvinpäin ja pyytelin Jumalalta anteeksi ja armoa.
Kai sain anteekisin, mutta vaimolta sitä en enää uskaltanut pyytää, koska olin luvannut ettei moinen käytös jatku ja en itsekkään olisi sen halunnut jatkuvan. Kai meiltä sitten rakkaus ns. lopahti, kriisi oli valmis. Ero tuli ja nyt jälkeen päin olen tajunnut että niin oli kuitenkin parempi. En olisi varmaan pystynyt olemaan hyvä ja luotettava mies hänelle ja hyvä isä lapsille, minä suostuin eroon tietysti, mikäs siinä rimpuilemaan ja aiheuttamaan lähimmäiselleen murhetta.
Meillä on Luojan kiitos hyvät välit ja tapaamme toisiamme epäsäännöllisin välein,eikä yksin lasten takia vaan että olemme yhdessä kuin perhe konsanaan, mutta ilman minun ja vaimon välistä pölyttämistä.
En sano etteikö kaikki tuo hitoria oli rassannut niin minua kuin kaikkia osapuolia kovasti, kyllä se on rassanut. Vielä tänä päivänä vaikka kuinka huudetaan vapaiden suhteiden, oman identiteetin pönkittämisen ja oikeuden olla ihminen homona puolesta niin ei tässä ei monessa muussakaan yhteiskunnassa homoseksuaalisuus ole kuitenkaan kovin suosiossa, joskus toivon että kumpa niin olisikin???
Toki on ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta.Ainakin omalla kohdallani olen saanut kohdata lähes tulkoon poikkeuksetta ns. normaalia käyttäytymistä, tosin olen laittanut pääni pölkylle ja jossakin määrin tullut kaapista ulos.
Mutta kohtuus kaikessa, ei ole mitään järkeä kulkea leima otsassa enempää kuin laki sallii, eli pidetään matalaa profiilia, ei madella mutta ei myöskään korskeasti korosteta.
Mutta tästähän riittäisi aihetta vaikka kuinka pitkälle. Otimpahan nyt kantaa, toivottavasti miellyttää. Hyvää Syksyn Jatkoa ja Terveytta toivottaen. Ikaros

ikaros kirjoitti:

Hyvää huomenta rakkaat kohtalotoverit.
On vähän saman kaltaisia kokemuksia lapsuuden aikaisista mielikuvista, kiinnostuksesta samaan sukupuoleen jo tuossa 10-12 iässä. Tosin kaikilla pojilla ja tytöillä se on tuiki tavallista siinä iässä. En usko ollenkaan siihen homomaailman vallalla pitävään käsitykseen, että homous olisi synnynnäinen ominaisuus, se on jo todistettu, ettei niin ole. Homous on jonkinlainen trauma tai opittu käyttäymismalli joka vie mennessään, ellei siihen löydy tai haluta löytää ns. hetero suuntaa.
Tiedän että tämä tällainen mielipide tökkii monia.
Oma kokemukseni on osoittanut, että olen kaiketi Bi,josta sitten olosuhteiden ja elämän koukeroiden myötä ajauduin täydelliseen Homouteen, joskin naisen olemus seksuaalisesti viehättää jopa haluttaa vieläkin. Olin 14 vuotta avioliitossa mukavan naisen kanssa. Teimme kaksi lasta.Lasten ollessa 8-10 vuotiaita, tuli ero. Vaimo ei jaksanut satunnaista kuitenkin jatkuvaa juopotteluani ja luuhamistani paikallisissa bubeissa. Ennen avioitumistani olin elänyt ainakin
toistakymmentä vuotta pelkästään homo suhteissa ja seurustellut poikien kanssa vakituisesti.
Tilanteessa jossa tapasin tämän ex vaimoni valitsin avioliiton ja siitä eteenpäin kesti lähes kymmenen vuotta etten seikkaillut homomaailmassa lainkaan, en halunnut eikä tehnyt mielikään, ei tarvinnut kaljakuppiloita eikä muutakaan viinan kanssa läträämistä. Ei niin että vaimo olisi ollut estämässä tai olisi yrittänyt parantaa minua heteroksi. Hän oli tietoinen kaikesta menneisyydestäni ja hyväksyi sen kuin vaan lähimmäinen voi järkevästi ja rakkaudella.Hän oli ns. avartanut sydämensä.
Mutta kuinka ollakkaan,eipä taida pantteri pilkuistaan niin vain päästä.
Minä sorruin kerran, sorruin toisen ja kolmannenkin kerran,miehiin ja siitä se alkoi kuin pitkän tupakkalakon jälkeen kessuttelu. Ensimmäisen hairahdukseni tunnustin, taisin tunnustaa toisenkin, mutta sen jälkeen en enää uskaltanut. se raastoi ja hajotti aluksi ja lopulta olin jo niin paatunut, että selitin itselleni asiat hyvinpäin ja pyytelin Jumalalta anteeksi ja armoa.
Kai sain anteekisin, mutta vaimolta sitä en enää uskaltanut pyytää, koska olin luvannut ettei moinen käytös jatku ja en itsekkään olisi sen halunnut jatkuvan. Kai meiltä sitten rakkaus ns. lopahti, kriisi oli valmis. Ero tuli ja nyt jälkeen päin olen tajunnut että niin oli kuitenkin parempi. En olisi varmaan pystynyt olemaan hyvä ja luotettava mies hänelle ja hyvä isä lapsille, minä suostuin eroon tietysti, mikäs siinä rimpuilemaan ja aiheuttamaan lähimmäiselleen murhetta.
Meillä on Luojan kiitos hyvät välit ja tapaamme toisiamme epäsäännöllisin välein,eikä yksin lasten takia vaan että olemme yhdessä kuin perhe konsanaan, mutta ilman minun ja vaimon välistä pölyttämistä.
En sano etteikö kaikki tuo hitoria oli rassannut niin minua kuin kaikkia osapuolia kovasti, kyllä se on rassanut. Vielä tänä päivänä vaikka kuinka huudetaan vapaiden suhteiden, oman identiteetin pönkittämisen ja oikeuden olla ihminen homona puolesta niin ei tässä ei monessa muussakaan yhteiskunnassa homoseksuaalisuus ole kuitenkaan kovin suosiossa, joskus toivon että kumpa niin olisikin???
Toki on ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta.Ainakin omalla kohdallani olen saanut kohdata lähes tulkoon poikkeuksetta ns. normaalia käyttäytymistä, tosin olen laittanut pääni pölkylle ja jossakin määrin tullut kaapista ulos.
Mutta kohtuus kaikessa, ei ole mitään järkeä kulkea leima otsassa enempää kuin laki sallii, eli pidetään matalaa profiilia, ei madella mutta ei myöskään korskeasti korosteta.
Mutta tästähän riittäisi aihetta vaikka kuinka pitkälle. Otimpahan nyt kantaa, toivottavasti miellyttää. Hyvää Syksyn Jatkoa ja Terveytta toivottaen. Ikaros

Lue lisää

bisseltä, mutta homo ei voi valita suuntautumistaan. Homo on homo vaikka voissa paistaisi!

En ole valinnut omaa persoonallisuuttani tai olemustani, vaan minut on luotu tällaiseksi. Minun kotiolosuhteeni ovat hyvin normaalit ja en ole kokenut lapsuudessa tietääkseni mitään traumauttavaa vaan mielestäni lapsuuteni on ollut ihan normaali. Vaikkei homoutta ole osoitettu geneettiseksi ominaisuudeksi niin ei ole myöskään osoitettu, että se johtuisi traumaattisista kokemuksista tai kehityksen vajavaisuudesta. Kaikki on vain teorioita, miksi toisista tulee homoja, toisista biseksuaaleja ja toisista heteroita.

Sillä ei loppujen lopuksi ole merkitystä, onko homous synnynnäinen vai myöhemmin kehittynyt ominaisuus. Ihminen voi olla homoseksuaali, vaikka hänellä ei olisi yhtään seksuaalista kokemusta samaa sukupuolta olevan kanssa, koska seksuaalisuus on kiinteä osa omaa minuutta ja persoonallisuutta. Ihmisen persoonallisuus voi muuttua elämän aikana, mutta onko se tavoiteltavaa?

Minulle jotenkin kirkastui siinä viiden ikäisenä, että olen oikeasti tyttö. Sanoinkin sen isälleni ja sain asiaankuuluvan selkäsaunan.
Teini-iässä ihastuin poptähtiin, jotka silloin oli enimmäkseen poikia ja miehiä ja kuljin tyttöporukoissa ikäänkuin tyttönä.
Tyttöihin tunsin lähinnä kaveruutta. 25-ikäisenä olin edelleen seksuaalisesti täysin kokematon. Sitten mennä pamautin naimisiin (naisen kanssa tietysti), sain pari lasta ja yritin unohtaa mikä olin oikeasti. Homomies en ollut, tunsin että olisin voinut olla kyllä miehen kanssa, mutta vain niin, että mies pitää minua naisena.
Aloin ylipäätään kokea aina vaan loukkaavampana kun mua pidettiin miehenä....kunnes sitten menin sukupuolenkorjausprosessiin.
Korjausprosessin jälkeen olen käytännössä heteronainen, miehiä on ollut, naisia ei. Ja näin se taitaa jäädäkin. Eli mulla on seksuaalisia kokemuksia miehistä ja naisista, mutta yhteiskunnan mielestä olen ollut koko ajan hetero. Ensin heteromies ja nyt heteronainen.

Jollei ole tunnustanut asiaa edes itselleen on vaikeaa höpistä siitä kellekään.

Niin, ymmärrän homouden/lesbouden hieman eri tavalla kuin yleensä esim. "kadunmiestä" ajatellen.

Siis homo on mies, joka ei mahdollistu ihastumaan vastakkaiseen sukupuoleen, vaan ihastuu mieheen.Taas homoseksuaalisuus on seksuaalisuuden "ongelmoitumista", koska ihmissen ihastumisen vahvistuessa se aktivoi seksuaalisuuden.

Siis peusongelma onkin ihstumisen poikkeavuudessa ja tämä tekijä ohjaa myös seksuaalisuuden "poikkeavaksi".

Muuten heteronkin kokemaan ihastumiseen, vaikuttaa erittäin monet tekijät ja uskon perusongelman löytyvän tältä sektorilta ajatellen homoutta/lesboutta.

Esim. hetero ihminen ihastuu jopa suppeaan ryhmään vastakkaista sukupuolta eli ei heterokaan mahdollistu ihastumaan rajattomasti.Siis ihmisen ihastumista ohjaa eräänlaiset alitajuiset rajat ja näitä rajoja taas ihminen mahdollistuu muuttamaan. Siis kasvusta/kehityksestä on tässäkin kysymys.

Kirjoituksesi on kieltämättä järkevä.Noinhan se voisi ollakin.Synnytään ja kasvetaan, opitaan puhumaan,opitaan käyttäytymään, opitaan oikea ja väärä, opitaan seksuaalisuus.Olisiko sitten niin,että jos lapsi kasvaisi ainoastaan homo vaikutteisessa perheessä ja yhteisössä, hänestä tulisi automaattisesti homo, voisi ollakin. Miten sitten kuitenkin, kun järestään on kasvettu hetero vaikuteisessa yhteiskunnassa ja perheessä, tuleekin osasta homoja, ja aika paljon, jos tilastot pitävät paikkansa.
Kun kuitenkin Äidit ja Isät hartaasti toivovat lapsistaan Heteroita, ja syystäkin,miksi homous on niin kamala asia? Onko ajatuksen juuret kuitenkin siellä Raamatun opetuksissa, vai onko ihminen luonnostaan lopulta vain Hetero??
Taisteluhan on käynnissä siitä,onko Raamattu oikessa tässä kohdassa, että Homous onkin synti tai paremminkin homoseksuaalinen käyttäytyminen eli sukupuolikontakti samaa sukupuolta olevan kanssa??
Mielestäni jompi kumpi taho on nyt raskaasti väärässä. Toisaalta, jos uskoo Jumalaan, Raamattu on se tietolähde jota pidetään lähes kautta linjan faktana ja sitä ei voida mennä muuttamaan.
Toisaalta taas näin homona,olen usein toivonut,että Raamatusta löytyisi edes yksi kohta joka puoltaa homoutta. Onhan siellä toki Paavalin kirjoitus aiheesta, jossa todetaan älkää tuomitko heitä ja ovat syntymästään saakka olleet avioon kelpaamattomia, puhutaanko siinä vammaisuudesta vai mistä. Miksi sitten kirkko ja kristikansa lukee kuitenkin, että joka mieheen yhtyy on kauhistus Jumalan silmissä ja he ovat saaneet palkkansa ja miespuolet ovat syttyneet toisiinsa, niinkuin naispuoletkin ja ovat harjoittaneet haureutta miehet miesten ja naiset naisten kanssa.
Tässähn se on kutakuinkin koko ristiriitä, koko homo keskustelussa.
En kyllä ihan uskalla mennä väittämään, että olisimme oikessa, kun katselen tätä homojen kirjoa, joku on pahasti pielessä. Toki on heterotkin pakan sekoittaneet jo aikaa sitten, samaa irstailua ja hillitöntä menoa löytyy sielläkin.
Onko vaan niin, että tämä aika tuottaa tälläistä, joka on kuitenkin osa-alue, eikä näy ns. normaalin ihmisen tavallisessa elämässä juurikaan.
Me homot olemme tietysti kovin leimattuja ja syystäkin. Kun kuulee sanan Homo se mielletään seksiin, ruskeanreiän ritariksi, hintiksi, pedofiiliksi, kaksineuvoiseksi, neidiksi jonka käytös on akkamaista, eli tyttömäistä.Naismainen mies oli vielä 70-luvullakin naisten ja miestenkin mielestä vähintään homo ja melko vastenmielinen kuvatus.
Mielikuva homosta on selvillä jo tarhaikäisillä. Huutelevat toisilleen, vittu ootsä joku homo jne.
On tässä temppua, kertoa pian omille tytöilleen,että iskänne sattumalta on muuten ok, kaiketi, mutta homppeli, seksuaalisesti erilainen, poikkeava, etc.
No minkäs tälle, Jumala ja Ihmiset meitä armahtakoon, aaamen. Hyvää Syksyä ja Terveyttä toivottaen Ikaros