yksinäisyys vl:ien keskuudessa

Vl-liikkeessä hyvin nopeasti erottuu nuorisossa menestyneiden perheiden nuoriso eli koulutettu nuoriso muusta nuorisosta.

Monilla paikkakunnilla iltakyliin ei kutsuta kuin hyvin koulutettua nuorisoa.

Kuvitteletteko, että vl-nuoret olisivat sen suvaitsevaisempia kuin muutkaan.

Yksinäiset, hiljaiset, ujot, mielenterveysongelmaiset vl-nuoret saavat jäädä yksin.
He eivät ala ampumaan muita, koska ovat isossa perheessä oppineet kunnioittamaan lähimmäistä (ainakin se hyvä puoli on isossa perheessä).

Mutta nämä syrjäytyneet vl-nuoret voivat ajautua jopa itsemurhaan.

Ymmärrän hyvin. Itsekin olen usein kokenut syvää yksinäisyyttä. Olen vl. Minun seuraani ei ole varsinaisesti hakeuduttu juuri koskaan. Monesti on pitkin hampain otettu mukaan porukkaan, jos on otettu. Muistan monet yksinäiset illat asunnollani surren sitä, kun itsellä ei ole mukavaa seuraa. Eräässä asunnossa jopa naapurissa asui vl opiskelijatyttöjä ja sieltä kuului naurunremakkaa kun heillä oli kylä. Se sattui, kun itse olin vain yksin siellä yksiössäni.
Kaikki eivät ole niin sosiaalisia, iloisia jne. että saisivat helposti kavereita. Kaikilla ei ole sellaista "karismaa". :( Itse tietysti kuulun niihin joilla ei karismaa ole.

Joskus ihme kyllä olen kohdannut ihmisiä tai ihmisen, jotka/joka pitää persoonastani ja arvostaa minua, mutta se on harvinaista.

Monesti sattuu, kun puheessa sanotaan että yksinäistä Jumalanlasta ei ole, tai ettei kenenkään tarvitse olla yksin ja jokaiselle annetaan saattomies. Ei se kaikilla ole niin. :(

kaikissa yhteisöissä. Vanhempienkin ihmisten keskuudessa tapaa porukkakulttuuria ja syrjivää asennetta. Joka paikassa, valitettavasti.
Ymmärrän surusi. Olet herkkä, syvästi tunteva, herkästi haavoittuva ja ennenkaikkea fiksu ihminen. Sen kyllä huomaa kirjoituksestasi. Mutta Sinun pitäisi vain saada itsetuntoasi kohotettua ja ymmärtää itsekin. että Sinä olet hyvä juuri sellaisenaan, niinkuin Jumala on Sinut luonut.
Ajattele, Sinä olet hyvä ja saat kelvata muillekin juuri sellaisena kuin olet. Sinä saat rakastaa itseäsi ja Sinun pitää hyväksyä itsesi. Ei Sinun tarvitse yrittää niin paljon muille kelvata. Riittää, kun itse hyväksyt itsesi.
Ympäristön pitäisi ymmärtää, etteivät sulkisi silmiään, huomaisivat yksinäisen ja tahtoisivat seuraansa. He eivät välttämättä aina edes huomaa, että joku on yksinäinen.
Tuosta pitäisi seurapaikoilla ottaa esim. puhujien puheeksi. Onko niin tehty?
Kukaan emme ole toistaan parempia, samalla viivalla ja saman Jumalan luomina olemme arvokkaita kaikki. Eikä meidän tarvitse silti olla samanlaisia. Erilaisuus on rikkautta.
Voisit itsetunnon kohotukseen yrittää päästä terapiaan. Se on tärkeää, että terapeutin kanssa sujuu vuorovaikutus, kemiat synkkaa. Että tunnet saavasi apua, jos ei, voit yrittää kokeilla toista, jos sellainen on mahdollista.
Yksi tapa on alkaa harrastaa jotakin ja jos se on innostavaa, sekin auttaa paljon ja kohottaa itsetuntoa. Se voi olla vaikka jotakin yhteisjumppaa vaikka kansalaisopistossa esim. lentopalloa tai käsillä tekemistä, esim. restaurointia. Ihan mitä vaan, mikä kiinnostaa ja missä on muitakin. Missä tehdään jotain yhdessä, eikä ole niin aikaa keskittyä esim, keskusteluun. Voit yrittää hakea niitä vuorovaikutuskoemuksia aluksi muualta, että saisit itsetuntosi palaamaan. Tsemppiä Sinulle! Muista, et ole ainut. Monilla on ollut samanlainen ongelma. Siitä vain pitää päästä yli.

jokaiselle yksilölle ja yhteisölle. Kannattaa huomata itsekukin mistä vaikenee: juuri ne tulee nostaa pöydälle ja niistä pitäisi meidän jokaisen toinen toistamme rohkaista keskustelemaan ja puhumaan. Vain näin ne asiat alkaa aukeamaan ja mieli huojentuu kun saa jollekin puhua. Loppujenlopuksi puhetta kyllä maailmaan paljon mahtuu, mutta kuuntelijoita on vähän.

Mielestäni puhujat erityisesti ovat avainasemassa ettei kukaan jää yksin. Kyllä niitten samamielisten kanssa on helppoa ja mukavaa olla jokaisen, mutta kutsuppa kylään tai mene juttelemaan seuraavan kerran tuo tuolta joka jo päällepäin näkyy yksinäiseltä ja vetäytyvältä.

Kun ainakin silloin tällöin muistetaan mainita että "veljeä ei jätetä" niin mitä konkreettista tämän eteen kukin voi sanoja tehneensä: ei mitään - hengaillaan vaan niitten kanssa, joitten kanssa on ennenkin veljeilty, eikä ymmärretä tasapuolisuutta ja yhdenvertaisuutta toisiimme nähden; olipa sitten meikäläinen tai heikäläinen.

Itselläni on kyllä aloitteita, joita en kyllä katso miksikään omaksi ansiokseni, ja katsokin ja seuraan kauanko saan jatkaa yksipuolista kontaktin ottoa joita en ala tässä luettelemaan, sillä jokainen tuntee itsessään onko ollut antajan vai ottajan osassa ihmis-suhteissaan. Ns. yhteisöllisyys on nyt taas jokaisen huulilla ja tiedotusvälineissä, tämä voisi olla muutakin kuin vain vitsi.

Jt
Olen 17 vuotias vl nuori, joka on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa muita vl ei ole perheeni lisäksi ollut. Koulussa minulla on aina ollut hyviä ystäviä ja kavereita, mutta ne eivät ole vl. Yläkoulussa vanhempani alkoivat käyttämään minua ylä aste illoissa joissa oli muita saman ikäisiä nuoria ja aluksi olinkin innoissani että saisin uusia kavereita. Yritinkin jutelka ja tutustua muihin sielä, mutta lapsuuden aikana porukat oli jo muodostettu ja minä olin ulkopuolinen ja jäin yksin. Suviseurat ovat joka vuosi ollut kurjaa kun kaikilla on hauskaa kavereiden kesken ja itse istun yksin itku kurkussa jossakin ja keksin perheen jäsenille selityksiä miksi en ole kavereiden kanssa. Alkanut tuntumaan että minussa on jokin vikana, vaikka ei lestadiolaisten keskuudessa minulla on kavereita. Kaikki vl tapahtumat ovat vaan alkaneet tuntumaan kokoajan pahemmilta ja pahemmilta yksinäisyyden takia. Monesti itken illalla ja toivon joskus saavani oikean vanhoillislestadiolaisen ystävän jolle voi puhua

Loppujen lopuksi ihminen jää aina yksin. Kuolemassakin ihminen on yksin. Tällöin kysytään, kuka on yksin. (Koskenniemi, Schopenhauer). Tuonpuoleisessa on vastassa joitain joillekin.

Miksi ihmiset eivät osaa olla yksin? Itse en koe yksinäisyytenä, koska kun on sujut itsensä kanssa voi olla toisen ihmisen vieressä ja tuntee sanomattakin. Kummallinen palo olla koko ajan jotain sosiaalista, mediaalisesssa ei mitään ympäristössä ja yleensä unohtaa itsensä.

Juu samat kokemukset itsellä nuoruudesta. Olen nykyään perheellinen mutta edelleen yksinäinen mutta hyvä niin, jää aikaa tehdä omia itseä kiinnostavia juttuja. Ei kyllä mitkään yhteisöt kiinnostakkaan yhtään. On niin että mikäli on jollakin tavalla poikkeava jonka joku muu määrittää ei yhteisöön oteta paitsi joksikin palvelijaksi ry:n typeriin talkoisiin sinne kyllä kelpaa köyhät ja rammat . Nykyään lähinnä näytän keskaria kaikille yhteisöille. Ei kannata jäädä väkisn roikkumaan tyrkylle että jospa kelpaisin vaan suunnata muualle parempiin tekemisiin elämässä.

No minä olen yksinäinen kans mutta saa ainaski sitten kokata mitä ruokaa haluaa ja voi kuunnella mitä musiikkia haluaa,Toisinaa tulee alkosta haettua kans kivaa juotavaa.

Se on viisainta erota tästä vl-uskosta ja liittyä johonkin parempaan uskontoon. Säilyy mielenterveys hyvänä tai saattaa jopa kohota! Itse tein niin en ole katunut

Eikö ole omaa keskustelu foorumia yksinäisille vl:ille.jossa saisivat jaka ajatuksia ja sitä kautta luoda uusia ystäväpiirejä sen kautta !???

Ei luulisi olevan iso ponnistus sellainen tehdä.

viistoista vuott a oltu yksin enkä kyllä palaa entiseen koskaan !

ei minkäänlaista ongelmaa missään asiassa.

Nuoret menkää urheiluseuraan, niitä on melkeen joka paikkakunnalla. Sieltä saate kavereita. Se on huono jos ei ole kavereita.

Olisko joku yksinäinen neitokainen, joka olisi kiinnostunut 40 täyttäneen mukavan ja huomaavaisen uskomassa olevan miehen seurasta. En itse ole yksinäinen, olen hyvässä työpaikassa ja töissä saan sosiaalisia kontakteja riittävästi asiakkaiden ja alaisten kanssa.
Haluisin olla ystävä jollekkin yksinäiselle tai seuraa kaipaavalle.

Tule meille kylään, jutellaan!

Tuttua on. Olen köyhästä kodista johon syntyi lapsia liukuhihnalla vajaat parikymmentä vuotta. Ei ollut ruuhkaa vieraista eikä meitä kyselty juuri mihinkään mukaan. Puhumattakaan isommista juhlista joihin meitä ei koskaan kukaan kutsunut. No, empä sitten ole koskaan yrittänyt saatikka lähtenyt kenenkään juhliin. Pitäkööt rikkaat hauskaa keskenään.