Mieheni haastava käytös imee minut aivan tyhjiin. Olen aivan varma, että hänellä on Aspergerin syndrooma, mutta mitään diagnoosia hän ei ole saanut, koska hän ei itse näe käytöksessään mitään ihmeellistä, joten minnekään asiantuntijalle en häntä saa. Hän elää aivan omaa elämäänsä perheemme sisällä omien tiukkojen ja säännöllisten rutiiniensa mukaan. Me siis olemme pakosta sopeutuneet hänen rutiineihinsa, hän on kuin robotti, joka tekee samat asiat samalla tavalla päivästä päivään. Kaikki spontaani tekeminen on hänelle kauhistus.
Tunnen olevani kuin vankilassa hänen kanssaan. Hän viihtyy yksin puhumattomana omassa rauhassaan tuntikausia. Hän ei kerro omia asioitaan eikä ole kiinnostunut minun asioistani. Tuntuu, että hänen lähellään vaivun itsekin johonkin autistiseen tilaan, joka on todella ahdistavaa. Silti kun olen sanonut hänelle, että teen mieluummin sitten asioita yksin, hän hätääntyy ja sanoo, että ei halua olla yksin. Mikä ihmeen logiikka siinä on, että hän on seurassani omissa oloissaan, mutta ei kestä olla aivan yksin ilman minua? En ymmärrä.
Kävin psykiatrilla puhumassa perhe-elämästämme, mutta eipä siitä paljon apua ollut. Hän ei maininnut Aspergerista mitään, enkä minäkään silloin vielä tiennyt Aspergerista paljon mitään. Nyt olen lukenut Tony Attwoodin ja Gillbergin kirjoja, ja mieheni haastava käytös on kyllä kuin suoraan Attwoodin kirjojen sivuilta.Monet psykiatrit ja perheneuvojat eivät ilmeisesti vielä osaa tunnistaa Aspergerin tunnusomaisia piirteitä. Oikea asiantuntija on kai sitten Aspergeriin perehtynyt neuropsykologi tai neuropsykiatri.
Onko täällä ketään, jonka puolisolla on Asperger? Mistä olette hakeneet apua omaan jaksamiseenne? Entä oletteko harkinneet avioeroa, koska olette uupuneet haastavaan käytökseen? Olen ollut mieheni kanssa avioliitossa yli kaksikymmentä vuotta, ja minusta tuntuu, että haluan oman elämän ilman miestäni. Tunnen kyllä syyllisyyttä, koska lapset eivät halua avioeroa, mutta muutaman vuoden kuluttua he kuitenkin lähtevät opiskelemaan. En näe mitään järkeä elää tällaisessa tunneköyhässä rutiinien hallitsemassa perhe-elämässä mieheni kanssa kahdestaan lasten lähdettyä opiskelemaan. Haluan oman elämän, joka ei ole tiukkaan ennakolta suunniteltua rutiinia, vaan spontaania ja elävää. Vielä minä sen hankin, sen olen luvannut itselleni.
Asperger-puoliso vie minulta voimat
51
22728
Vastaukset
- vaarallisia
Minun ex oli myös aivan varma, että minulla on ko. sairaus.
Erosimme, tai hän läksi.
Kävimme molemmat psykiatrilla ennen eroa ja myös sen jälkeen.
Minulla oli pientä masennusta eron aikoihin, mutta se loppui hyvin pian erottuamme.
Yritin vaivihkaa udella oliko vaimollani jokin diagnoosi, ja sen verran sain selville, että oli, mutta ei lääkäri tietenkään sitä voinut kertoa mikä, koska vaimoni oli ehdottomasti kieltänyt.
Pahoin pelkään, että teillä on sama tilanne, että olet lukkiintunut diagnoosiisi niin pahoin, että et näe totuutta.
Kyllä jokainen lääkäri tuntee Aspergerin syndrooman, ja olisi kyllä kertonut jos olisi samaa mieltä kanssasi.
Luin myöhemmin taudista ja sen oireista, enkä tunnistanut itsestäni mitään sinnepäinkään olevaa oiretta.
Vaimostani kyllä, ainakin suuren kömpelyyden.
Onhan minulla vaikka mitä oireita, mutta ei takuulla Aspergeria.
Täytyy olla pahoin harhainen joka minusta sellaisia kuvittelee.
En toki tunne miestäsi, mutta kertomasi mukaan hän elää vain normaalia hyvin säännöllistä elämää ja se vaivaa sinua syystä tai toisesta niin paljon, että kuvittelet vaipuvasi autistiseen tilaan.
Useimpien arki on samanlaista harmaata ja puuduttavaa.
Mitä jos menisit itse psykiatrille juttelemaan?
Tulosta oma tekstisi ja näytä se hänelle.
Tee se ennen kuin otat eron, sillä psykiatria tulet hyvin luultavasti tarvitsemaan joka tapauksessa, koska olet niin ahdistunut.
Siihen on tehokkaita lääkkeitä ja jos et olisi niin ahdistunut, niin miehesikin saattaisi käyttäytyä aivan toisin.- as-puoliso, ex
aspergerin syndrooma ei ole sairaus.
Samalla tavalla voisi sanoa että MAc tietokoneet ovat sairastuneita pc tietokoneita.
Huon vertaus , ehkä, mutta tarkoitan sitä, että as-ihmisen aivojen toiminta on erilainen kuin ns valtaväestön.
Sairauteen löytyy lääkkeitä, as-henkilöä ei hoideta lääkkeillä "normaaliksi". - itselleni
http://web.archive.org/web/20060505151704/http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm
Silloin kun ex "diagnosoi" minulle Aspergerin, ei ollut tuollaisia testejä, tai ei ainakaan tullut vastaan.
Tein tuon testin ja sain 72 pistettä, eli minulla ei tuon mukaan ole Aspergeriä.
Yläpuolelle tuli neljä ruksia keskelle, ei yhtään oikealle.
Alaosa meni aika tasan kyllä ja ei vastauksien kesken.
Vastasin niin rehellisesti kuin osasin, koska muuten tässä ei olisi mitään mieltä.
Kokeile sinäkin. Ei maksa mitään, jos ei annakaan. - Vaimo ja äiti
Anteeksi, mutta näin as-pojan äitinä ja miehen vaimona tuossa alkuperäisessä kirjoituksessa oli hyvin paljon as tyypillisiä piirteitä, kuten sinunkin tekstissäsi arviostasi hänen miehensä käytöstä kohtaan. Ei sinulle tietenkään ole ko. piirteitä kartoittamaan, koska et itselläsi niitä näe.
- epäilen...
No ei kyllä varmana jokainen lääkäri tai edes psykiatri sitä tunnista, ainakaan jonkin yksittäisen potilaskäynnin tai pikatestin perusteella 100%:n varmasti.
Asperger on ongelmallinen koska siihen voi liittyä myös mielenterveyshäiriöitä kuten esim. voimakasta ahdistuneisuutta tai pakko-oireisuutta. Ja moni voi mennä näiden liitännäisongelmien vuoksi lääkäriin ja lääkärin koko huomio saattaakin kiinnittyä tähän liitännäisongelmaan, jolloin se metsä jää puilta näkemättä. Toki on tärkeää että esim. ahdistuneisuuteen saa apua esim. lääkkeiden kautta.
Neuropsykologi ja neuropsykiatri Aspergerin varmaan tunnistavat, jos tukena on vielä kunnon haastattelut ja testit.
Omalla kohdallani olen käynyt lääkärillä ja saanut lääkkeitä pakko-oireisuuden vuoksi, mutta nyt kun olen lukenut asioista enemmän, huomaan että erittäin monet Asperger-piirteet sopivat minuun ja noita kyseisiä piirteitä löytyy suvusta myös sekä äidin että isän puolelta. Olenkin ajatellut hakeutua neuropsykologin vastaanotolle, koska olisi kiva nyt 45-vuotiaan vihdoin saada oikea kuva omasta itsestäni, vaikken mitään virallista diagnoosia mitään viranomaista varten tai sellaiseen ainakaan tällä hetkellä tarvitsekaan. Epäilen vahvasti että omalla kohdallani pakko-oireisuus on vain Aspergeriin liittyvä liitännäishäiriö. - Anonyymi
Järkyttävää tietämättömyyttä koko kommenttisi!
- as-miehen ex puoliso
Olin naimisissa 25 vuotta ja saimme kolme ihanaa lasta. Koko avioliiiton oli tilanteita, joissa ihmettelin mieheni erikoista käytöstä. Niiden kertomiseen menisi koko päivä.
Nuorin lapsistamme diagnosoitiin kuusivuotiaana. AS-kulkee suvuissa.
Aloin ahmia tietoa ko syndroomasta ja palaset loksahtelivat kohdalleen.
Mieheni oli kaikki vuodet kantanut toisenlaisuuden raskasta taakkaa tietämättä miksi hänen on mahdotonta sopeutua tavallisen ihmisen formaattiin.
Itse olin kaikki vuodet kärsinyt ja itkenyt, miehen "tunneköyhyyttä", "rakkaudettomuutta", huvittuneena ja joissain kohdin ärtyneenä sietänyt hänen omituisia rutiinejaan jne...
Päädyimme eroon ehkä sitäkin syystä, että kahden as-lapsen hoitaminen samassa taloudessa oli raskasta ja vanhempi assi tunsi jäävänsä paitsioon.
Jos olet ollut naimisissa miehesi kanssa noin pitkään, olen varma, että hänen valmiutensa omaan elämään ovat hallussa. Siirtymävaiheet ovat assille kauhistus. Se. että joutuisi eron takianluopumaan tutuista kuvioista tuttujen perheenjäsenten kanssa, on syvä siirtymävaihe.
Itselleni kävi niin, että olin eron jälkeen "sinkku" neljä vuotta kun taas herra Assinen alkoi deittailla viittä naista yhtäaikaa! LÖysi sitten sielunkumpanikseen sopivan ja muutaman yhteensovittamisvuoden jälkeen asettuivat onnelliseen avion satamaan.
Itse löysin vihdoin miehen, jollaista olen aina kaivannut. Kaikin puolin.
Nykyisin saa paljon tietoa as-syndroomasta ja kaikki oikea tieto helpottaa. Neuropsykologi on se avainhahmo, joka meidän tilanteessamme auttoi ja kuntoutti parhaiten.
Todella harva yleislääkäri tai psykiatri ymmärtää as-syndroomaa oikein. Näin olen 31 vuoden as-kokemuksella valmis väittämään.
Mene AS-keskustelupalstoille kuten AS-palsta ja http://autisminkirjo.munpalsta.com/index.php
En tiedä missä asut, mutta useilla paikkakunnilla on perustettu autismi-aspergeryhdistys. Saat siitä tietoa SUOMEN AUTISMI-JA ASPERGER YHDISTYS
Käännä tilanne voitoksesi. Itse tulen hyvin toimeen ex mieheni kanssa. Mielestäni AS-henkilöt ovat hurmaavia, älykkäitä, luovia, vaativaisia, vaikeita jne. Mutta eivät tylsiä taviksia, koskaan!- Ap.
Kiitos ymmärryksestäsi.Viestisi alkuosa kuvaa juuri avioliittoamme täydellisesti. Aivan samoin minäkin olen kärsinyt ja itkenyt näinä vuosina mieheni haastavaa käytöstä, jota en ole ymmärtänyt.
Olen samaa mieltä kanssasi,että psykiatrit eivät välttämättä ymmärrä AS-syndroomaa oikein. Itse asiassa kysyin silloin psykiatrilla käydessäni, olisiko miehelläni as-piirteitä, mutta psykiatri ohitti koko kysymyksen. Oikea asiantuntija on minunkin mielestäni neuropsykologi. Omalla paikkakunnallani ei ole Autismi- ja Aspergeryhdistystä, mutta lähikaupungissa on, ja yhdistyksellä on myös asiantuntijana neuropsykologi, johon aion nyt ottaa yhteyttä.
On varmaan niin, että kokemuksiani ei voi ymmärtää kuin toinen as-henkilön puolisona oleva tai ollut. Pitkän avioliiton aikana on minulla riittänyt ihmettelemistä mieheni käytöksessä, mutta ei minua ole ymmärretty, kun olen hakenut apua. Onkohan olemassa vertaistukiryhmiä as-henkilöiden puolisoille? Menisin heti sinne, jos sellaisen ryhmän löytäisin. Mistähän saisi tietoa, onko sellaisia ryhmiä olemassa?
Kiitos tuestasi! Ymmärsit minua. - as-ex-puoliso
Ap. kirjoitti:
Kiitos ymmärryksestäsi.Viestisi alkuosa kuvaa juuri avioliittoamme täydellisesti. Aivan samoin minäkin olen kärsinyt ja itkenyt näinä vuosina mieheni haastavaa käytöstä, jota en ole ymmärtänyt.
Olen samaa mieltä kanssasi,että psykiatrit eivät välttämättä ymmärrä AS-syndroomaa oikein. Itse asiassa kysyin silloin psykiatrilla käydessäni, olisiko miehelläni as-piirteitä, mutta psykiatri ohitti koko kysymyksen. Oikea asiantuntija on minunkin mielestäni neuropsykologi. Omalla paikkakunnallani ei ole Autismi- ja Aspergeryhdistystä, mutta lähikaupungissa on, ja yhdistyksellä on myös asiantuntijana neuropsykologi, johon aion nyt ottaa yhteyttä.
On varmaan niin, että kokemuksiani ei voi ymmärtää kuin toinen as-henkilön puolisona oleva tai ollut. Pitkän avioliiton aikana on minulla riittänyt ihmettelemistä mieheni käytöksessä, mutta ei minua ole ymmärretty, kun olen hakenut apua. Onkohan olemassa vertaistukiryhmiä as-henkilöiden puolisoille? Menisin heti sinne, jos sellaisen ryhmän löytäisin. Mistähän saisi tietoa, onko sellaisia ryhmiä olemassa?
Kiitos tuestasi! Ymmärsit minua.nimittäin, että olet jo oivaltanut olenaisia asioita: neuropsykologi on se joka ymmärtää tämänlaatuista erityisyyttä parhaiten (meillä oli aikoinaan kuntoutusryhmässä np Tuula Kulomäki, joka valitettavasti on jo eläkkeellä, uskomattoman syvällisesti asiaan perehtynyt lääkäri) ,
vertaistukiryhmässä sinua tulee helpottamaan se, että saat jakaa kokemuksia ja tunnetta, että muutkin ovat käyneet samat itkut ja hampaidenkiristelyt
Sinun kannattaisi hakea autismi-ja aspergerliiton jäsenyys sillä yhdistyksen jäsenlehdissä on erittäin paljon arvokasta asiatietoa as-ihmisille ja heidän omaisilleen. Käy vaikka kirjastossa tutustumassa julkaisuihin.
Kirjallisuutta on paljon ja webistä löydät vertaistukiryhmien tavoin toimivia keskustelupalstoja.
Meidän perheessä kestettiin ehkä parhaiten sen kannattelemana, että as-henkilöiden erityislahjakkuus tietyillä aloilla antaa tasokasta suvereniteettia, joka luo mahdollisuuden sietää myös niitä rasittavia puolia.
Eräs luennoitsija väitti kerran ettei as- ei-as pari kestä avioliitossa muutamaa vuotta pidempään.
Itse olen sitä mieltä, ettei minunkaan ex avioliitto olisi kestänyt niin pitkään, ellei minussa olisi as-piirteisyyttä.
Hupaisaa oli, että kun tein itselleni saman ruksitestin kuin lapselleni tehtiin as-diagnoosin yhteydessä (monen monen muun testin ja tutkimuksen lisäksi) sain isommat pojot kuin lapseni. Heh...
No, hf assit löytyvät työelämässä tutkijoina, lääkäreinä, taiteilijoina, tiedemiehinä, toimittajina ...yleensä aloilla, joissa edellytetään syvällistä ja intohimoista, jopa yksipuolista, omistautumista omalle asialle.
Vertaistuiryhmässä olen tutustunut perheisiin, joissa useammalla kuin puolella on as-diagnoosi!
Ihania ihmisiä, mutta esimerkiksi murrosikä on kamala vaihe, todella kriittinen.
- nimi,,,,,,,
T:llä? Tunnen yhden sellaisen.
- Tietä mätön
Ei taida kovin yleinen vaiva olla jos maan parista miljoonasta aviomiehestä arvaa täällä kenestä on kysymys!
Samaa osumistarkkuutta voi kuvitella noihin itse tehtyihin diagnooseihin, jos kerran erikoislääkäritkään eivät sitä tunnista kuin harvoin.
Asian voi tietysti varmistaa vaikka Hymy-lehden ennustajalta, niin ei tarvitse elää epätietoisuudessa! - as-ex-vaimo
Tietä mätön kirjoitti:
Ei taida kovin yleinen vaiva olla jos maan parista miljoonasta aviomiehestä arvaa täällä kenestä on kysymys!
Samaa osumistarkkuutta voi kuvitella noihin itse tehtyihin diagnooseihin, jos kerran erikoislääkäritkään eivät sitä tunnista kuin harvoin.
Asian voi tietysti varmistaa vaikka Hymy-lehden ennustajalta, niin ei tarvitse elää epätietoisuudessa!on kuusi kertaa enemmän miespuolisilla(pojilla) kuin naisilla(tytöillä)
- haloo!
Tietä mätön kirjoitti:
Ei taida kovin yleinen vaiva olla jos maan parista miljoonasta aviomiehestä arvaa täällä kenestä on kysymys!
Samaa osumistarkkuutta voi kuvitella noihin itse tehtyihin diagnooseihin, jos kerran erikoislääkäritkään eivät sitä tunnista kuin harvoin.
Asian voi tietysti varmistaa vaikka Hymy-lehden ennustajalta, niin ei tarvitse elää epätietoisuudessa!Huom! psykiatri on lääkäri, psykologi ei.
- 20-luvulla
haloo! kirjoitti:
Huom! psykiatri on lääkäri, psykologi ei.
Asikkalassa kyseltiin 1920-luvun lopussa sioilta, joutuuko naimisiin.
Piti potkaista kolmesti lätin oveen.
Sian röhkäisy merkitsi naimisiin joutumista, muuten se jäi haveeksi.
Liekö nykyiset tutkimusmenetelmät yhtään sen luotettavampia?
Oppiarvolla ei ole väliä, vain oikealla vastauksella. - tutkimusten totuudentornit
20-luvulla kirjoitti:
Asikkalassa kyseltiin 1920-luvun lopussa sioilta, joutuuko naimisiin.
Piti potkaista kolmesti lätin oveen.
Sian röhkäisy merkitsi naimisiin joutumista, muuten se jäi haveeksi.
Liekö nykyiset tutkimusmenetelmät yhtään sen luotettavampia?
Oppiarvolla ei ole väliä, vain oikealla vastauksella.olen aina ihmetellyt näitä suurellakin kohulla julkistettuja , HAASTATTELUIHIN, perustuvia tutkimuksia: tyyliin "suomalainen harrastaa seksiä keskimääriin kolme kertaa viikossa" hah hah.
Koko validiteetin arvottaminen on hakuammuntaa ja ihmiset vastaavat ihan mitä sattuu sen mukaan, millä päällä sattuvat olemaan ja juuri senhetkisen elämäntilanteen asennoitamana.
Mutta tämä ei nyt liity mitenkään asperger-tutkimuksiin, jotka ovat neurologispohjaisia. - diagnoosiäiti
Tietä mätön kirjoitti:
Ei taida kovin yleinen vaiva olla jos maan parista miljoonasta aviomiehestä arvaa täällä kenestä on kysymys!
Samaa osumistarkkuutta voi kuvitella noihin itse tehtyihin diagnooseihin, jos kerran erikoislääkäritkään eivät sitä tunnista kuin harvoin.
Asian voi tietysti varmistaa vaikka Hymy-lehden ennustajalta, niin ei tarvitse elää epätietoisuudessa!Hyvä "tietä mätön",
äläpä halveeraa niitä, jotka ovat osuneet kotidiagnoosissaan oikein.
Ihmisiä ne lääkäritkin ovat eivätkä aina ota potilaita tosissaan.
Aikoinani n. 30 vuotta sitten jouduin käyttämään lastani kahdellakin psykiatrilla ja yhdellä lastenlääkärillä ennen kuin poikani epilepsia yhdistettynä MBD- oireistoon selvisi.
Itse olin oivaltanut diagnoosin jo ekalle lääkärille viedessä.
Jouduin käyttämään pojan yksityisesti aivosähkökäyrässä ennen kuin asia selvisi. Lasten neurologin kautta tuli lääkitys epilepsiaan.
Sähkökäyrästä ja synnytyskertomuksesta selvisi missä kohtaa aivoissa arpeutuma sijaitsi.
Tämä MBD-diagnoosi ja epilepsia eivät tulleet yllätyksenä, vaan näin asian olin ajatellut olevan pojan käytöksen perusteella. - Anonyymi
diagnoosiäiti kirjoitti:
Hyvä "tietä mätön",
äläpä halveeraa niitä, jotka ovat osuneet kotidiagnoosissaan oikein.
Ihmisiä ne lääkäritkin ovat eivätkä aina ota potilaita tosissaan.
Aikoinani n. 30 vuotta sitten jouduin käyttämään lastani kahdellakin psykiatrilla ja yhdellä lastenlääkärillä ennen kuin poikani epilepsia yhdistettynä MBD- oireistoon selvisi.
Itse olin oivaltanut diagnoosin jo ekalle lääkärille viedessä.
Jouduin käyttämään pojan yksityisesti aivosähkökäyrässä ennen kuin asia selvisi. Lasten neurologin kautta tuli lääkitys epilepsiaan.
Sähkökäyrästä ja synnytyskertomuksesta selvisi missä kohtaa aivoissa arpeutuma sijaitsi.
Tämä MBD-diagnoosi ja epilepsia eivät tulleet yllätyksenä, vaan näin asian olin ajatellut olevan pojan käytöksen perusteella.Oliko kysymys keskustelussa epilepsia vai as ?
- vierestä seurannut
Jos SINÄ kävit psykiatrilla, ei lääkäri voi sinun kertomasi perusteella tehdä toisesta ihmisestä diagnoosia ja ylipäätään diagnoosiin tarvitaan ao. henkilön useampi käynti. Lääkäri voi antaa sinulle kyllä diagnoosin, ahdistus tms. puolelta. Ja asperger ei ole sairaus, vaan ominaisuus, joka ei hoidu lääkityksellä. Se on niin kuin persoonallisuushäiriöt. Ellei sit sun miehelläsi ole jokin persoonallisuushäiriö....
Summa summarum... Ongelma on siis sulla eikä miehelläsi, koska teillä olet sinä, joka voit pahoin. Sori. On siis sinun asiasi tehdä ratkaisuja, joita näkisin olevan kaksi; et suostu sietämään häntä enää, josta seuraa jotakin (miehesi lähtee sun kanssa hakemaan yhteisymmärrystä, sinä lähdet jne). Tai hyväksyt miehesi ominaisuudet ja hänet tuollaisena, ja sopeudut elämään siinä.- As-perheen äiti
Ei elämä assinakaan ole noin suoraviivaista. Kyllä assi pystyy opettelemaan erilaisia käyttäytymisnormeja ja sisäistämään sääntöjä, joita noudattamalla yhteiskunnassa on helpompaa elää. Niihin sääntöihin kuuluvat ne taidot, joilla muita ihmisiä kohdellaan. Assit eivät ole mikään rotu, jonka tapoihin tulee mukautua.
Tätä en sano mollatakseni. Olen itse as-tytön äiti, mieheni on asperger ja hänen siskonsa autisti. Erilaiset säännöt helpottavat elämää. Kun as-ihmiselle selviää, että toinen voi pahoin, voi hän hyvinkin olla valmis sopimuksiin, kunhan hän tajuaa, että lopulta hän itse hyötyy tilanteesta myöskin. Assit rasittuvat jankutuksesta ja riitelystä ja sopimukset taas ovat portti ulos hankalasta tilanteesta.
- keskity ongelmiin
Miksi miehelläsi pitäisi olla joku diagnoosi? Eikö riitä toteamukseksi että hänellä on tämmöisiä hankalia luonteenpiirteitä. Ei hankalaa luonnetta tarvitse nimetä sairaudeksi.
Ehkä hän ei pysty muuttamaan tapojaan, tai ehkä pystyykin. Sen saat selville jos otat asian perusteellisesti puheeksi tai hankkiudutte pariterapiaan. Jos muutosta ei tule, joko tyydyt siihen että miehesi on semmoinen perusluonteeltaan ja elät rinnalla omaa elämääsi omalla tavallasi, tai jos et sitä kestä niin lähde. Avioeroa ei kysytä lapsilta, se on teidän kahden välinen asia!
Miksi ihmeessä aspergenin piitreitä pitäisi "tunnista" miehessäsi? Ei diagnoosi ole ratkaisu vaan toimiminen. Sitäpaitsi kirjojen perusteella melkein kaikki diagnoosit sopivat keneen vain, ja ammatti-ihmiset tietävät sen eiväkä siksi ole tyrkyttämässä diagnooseja silloin kun käytännön ratkaisut ovat tärkeämpiä.- IV mies
Asperger persoonat eivät todellakaan ole hankalia.
Se että tunnet hänet ulkopuoliseksi johtuu aivan itsestäsi. Asperger ei "vetäydy omiin oloihinsa" tahallaan, vaan syynä on usein sinun oma toimintasi. Usein asperger on odottamassa, että tulisit hänet hakemaan mukaasi. Asperger ei itse välttämättä tunnista omaa odotus moodiaan, vaan sinä joka sen havaitset olet velvollinen ottamaan häntä kädestä ja ottamaan hänet mukaasi.
Asperger ei osaa "sosiaalista kommunikaatiota". Asperger ei ole kommunikoimassa sinua viihdyttääkseen eli hän ei pelaa sosiaalista peliä puheillaan. Tässä suhtessa hän on tosikko; jos vaikka sanot hänelle hänen kysymykseensä ulos lähtemisestä: "ei nyt", niin asperger menee odotusmoodiin ja tosissaan odottaa sinun tulevan ja sanovan koska lähdetään. Hän voi odottaa vaikka kuinka pitkään, se ei ole hänelle ongelma; sinulle se "ulkopuolisuus" on ongelma, koska odotat hänen tekevän sillä aikaa muuta.
Sama keskittyneisyys ja kärsivällisyys on aspergerhenkilön erityislahjakkuuden takana. Kun asperger tekee jotakin, niin hän ei anna minkään seikan häiritä, eikä hän myöskään eksy muihin tehtäviin keskittyessään. Asperger toimii aina yhden asian kanssa viedäkseen sen asian huolella loppuun asti. Tästä syystä aspergerit ovat niitä uusien innovaatioiden kehittäjiä vrt. Leonardo da Vinci.
Small talk ei oikein onnistu aspergerin kanssa. Heittämäsi sosiaalisen kommunikaation pallot eivät palaudu useinkaan takaisin asperger henkilöltä. Tämä on aivan eri asia kuin tunteet, sillä näennäinen tunteiden ilmaisemattomuus on vain tuon pelin sääntöjen täydellistä osaamattomuutta. Oikeasti asperger henkilöt ovat empaattisia ja herkkiä sekä oikeilla tunteilla varustettuja. Asperger ei koskaan teeskentele tunteita eli et tule helpolla saamaan sosiaalisen kommunikaation palautteena tunneilmaisua. Luulemasi tunteettomuus voi johtua tuosta. - johan pomppas
IV mies kirjoitti:
Asperger persoonat eivät todellakaan ole hankalia.
Se että tunnet hänet ulkopuoliseksi johtuu aivan itsestäsi. Asperger ei "vetäydy omiin oloihinsa" tahallaan, vaan syynä on usein sinun oma toimintasi. Usein asperger on odottamassa, että tulisit hänet hakemaan mukaasi. Asperger ei itse välttämättä tunnista omaa odotus moodiaan, vaan sinä joka sen havaitset olet velvollinen ottamaan häntä kädestä ja ottamaan hänet mukaasi.
Asperger ei osaa "sosiaalista kommunikaatiota". Asperger ei ole kommunikoimassa sinua viihdyttääkseen eli hän ei pelaa sosiaalista peliä puheillaan. Tässä suhtessa hän on tosikko; jos vaikka sanot hänelle hänen kysymykseensä ulos lähtemisestä: "ei nyt", niin asperger menee odotusmoodiin ja tosissaan odottaa sinun tulevan ja sanovan koska lähdetään. Hän voi odottaa vaikka kuinka pitkään, se ei ole hänelle ongelma; sinulle se "ulkopuolisuus" on ongelma, koska odotat hänen tekevän sillä aikaa muuta.
Sama keskittyneisyys ja kärsivällisyys on aspergerhenkilön erityislahjakkuuden takana. Kun asperger tekee jotakin, niin hän ei anna minkään seikan häiritä, eikä hän myöskään eksy muihin tehtäviin keskittyessään. Asperger toimii aina yhden asian kanssa viedäkseen sen asian huolella loppuun asti. Tästä syystä aspergerit ovat niitä uusien innovaatioiden kehittäjiä vrt. Leonardo da Vinci.
Small talk ei oikein onnistu aspergerin kanssa. Heittämäsi sosiaalisen kommunikaation pallot eivät palaudu useinkaan takaisin asperger henkilöltä. Tämä on aivan eri asia kuin tunteet, sillä näennäinen tunteiden ilmaisemattomuus on vain tuon pelin sääntöjen täydellistä osaamattomuutta. Oikeasti asperger henkilöt ovat empaattisia ja herkkiä sekä oikeilla tunteilla varustettuja. Asperger ei koskaan teeskentele tunteita eli et tule helpolla saamaan sosiaalisen kommunikaation palautteena tunneilmaisua. Luulemasi tunteettomuus voi johtua tuosta.heh just niin kuin minä vaikka en tiennyt että minulla on asperger .. olen 31 vuotias nainen ja en ymmärrä ihmisten kanssakäymistä ja "mielistelyä" enkä small talkkia. olen äärimmäisen tunteellinen ja herkkä. puhun asiat aina liian suoraan ja olen aina tuntenut itseni erilaiseksi. minun on helpompi olla yksin ja koen puolituttujen tapaamiset aina väkinäisenä pelleilynä.. :)
- asperger minäkin
johan pomppas kirjoitti:
heh just niin kuin minä vaikka en tiennyt että minulla on asperger .. olen 31 vuotias nainen ja en ymmärrä ihmisten kanssakäymistä ja "mielistelyä" enkä small talkkia. olen äärimmäisen tunteellinen ja herkkä. puhun asiat aina liian suoraan ja olen aina tuntenut itseni erilaiseksi. minun on helpompi olla yksin ja koen puolituttujen tapaamiset aina väkinäisenä pelleilynä.. :)
Tuo erillaisuuden tunne on aspergereille tuttua. Aspergerin maailma on totta, he eivät hallitse valkoisia valheita. Ongelmia tulee kun joku kieltäytyy aspergerin ehdotuksesta valkoisella valheella, sillä asperger olettaa kaiken olevan totta. Samoin tulee sosiaalinen ongelma kun asperger pamauttaa suoran totuuden tilanteessa kun tulisi luikerrella ulos tilanteesta epämääräisin verukkein.
eli usein on helpompi olla yksikseen - Että semmoista
johan pomppas kirjoitti:
heh just niin kuin minä vaikka en tiennyt että minulla on asperger .. olen 31 vuotias nainen ja en ymmärrä ihmisten kanssakäymistä ja "mielistelyä" enkä small talkkia. olen äärimmäisen tunteellinen ja herkkä. puhun asiat aina liian suoraan ja olen aina tuntenut itseni erilaiseksi. minun on helpompi olla yksin ja koen puolituttujen tapaamiset aina väkinäisenä pelleilynä.. :)
Sama täällä :D Tein eilen asberger-testin ja todennäköisesti (testin mukaan) mulla sellainen sitten on. Olen kyllä liiankin empaattinen ja mukava, en vaan kykene esittämään muuta kuin olen enkä pelaamaan ihmisten pelejä. En jaksa höpöttää joutavaa paskaa (l.small talkkia). Mikä tahansa epärehellisyys ja epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa suorastaan fyysistä kipua. Se ei silti tarkoita että olisin tunnekylmä tms.
Jonkinlaista erilaisuuden suvaitsemista peräänkuuluttaisin "normaaleilta" ihmisiltä, voin kertoa että teeskentelynne, huomionkipeytenne ja pätemisenne ym. jatkuva itselleen ja muille valehteleminen on täältä puolelta todellisuutta tarkasteltuna aikas rasittavaa, silti sitä on automaattisesti pakko sietää...
- sf sdf sdf
Ainakin omat vanhempani vain olla möllöttivät viimeiset yhteiset vuotensa keskenään tekemättä tai puhumatta juurikaan mitään. Arki oli jo aikapäiviä sitten niin rutinoitunut, että se vain soljui eteenpäin melkein täydellisen hiljaisuuden vallitessa kummankin puuhaillessa jotain omia, samoja juttuja, päivästä toiseen.
eikä niillä kyllä mitään aspergeria ollut.
Eli se että toinen on rutiineihinsa lukkiutunut tylsimys ei tarkoita että päässä olisi mitään vikaan.- Tosi vaikket kaipaa
Asperger ei ole vika. Asperger on maailmaa kehittävä ominaisuus.
Jos ihmiskunnassa ei olisi asperger ominaisuuden henkilöitä, niin kökkisimme vieläkin kivikaudella tapellen "sosiaalisesti"
- World withRichness
Tuo ei ole kovin tyhejntävää kertoa että aspergerit ovat tunneköyhiä ja rakkaudettomia, se on ihmisessä piirre joka ei johdu assista vaan muista häiriöistä. itse olen parisuhteessa as miehen kanssa ja päivittäin saan runsaasti rakkauden osoituksia ja halauksia sekä läheistä hellyyttä ja ihanuutta. Vaikeuksia tämä jonkin verran meille ehkä on aiheuttanut koska melko varmasti olen itse myös as saadessani as testista täydet pinnat. Yhdyn ed. kirjoittajaan.
- ....................
Kannattaa erota, jos suhde ei tunnu hyvältä. Kyllä sellainen AS-tapaus löytää kumppanin. Olen elämäni aikana tavannut kaksi ihmistä, joilla on tekstienne perusteella AS. Mietin todella pitkään, että mikä näitä kahta ihmistä vaivaa. Oikeasti minun näkökulmasta kyseessä oli kaksi ihmistä, joiden kanssa olen käynyt kaikkein mielenkiintoisimmat keskustelut. Olen itse hyvin rationaalinen ihminen ja arvostan tietoa. Tuntuu, että AS-ihmiset ovat helppoja juuri sen takia, että he tietävät paljon ja heidän tekemisensä arvaa ennakolta. Toinen heistä on naimisissa kirurgin kanssa. Voitte arvata, että kirurgi arvostaa naista, joka on suurimman osan ajastaan hiljaa ja kirjoittaa :D.
Näin jälkikäteen harmittaa, että en silloin osannut suhtautua heihin, koska nyt vanhempana kaipaan sellaisen hiljaisen ihmisen seuraa. Minulla itselläni ei ole AS:aa, mutta minua kiinnostaa puuhastella itsekseen asioita enkä oikein jaksa keskustella ihmisten kanssa. Kuitenkin kaipaan ihmisen läsnäoloa. Luulen, että sellaiset taiteilijaluonteet arvostavat AS-tapauksia. Minä uskon vilpittömästi, että kaikenlaisille ihmisille on olemassa rakkaus/aito välittäminen. - Mihin uskoa?
Minulla on hyvä ukko kiikarissa, joka väitti olevansa Asperger, kun en hänen tunneilmaisuaan ymmärtänyt. Nyt olen epävarma kannattaako seurustelua jatkaa. Mistä saisin oikeata tietoa, kun tieto täällä netissä näytää olevan erilaisten Aspergerien omaa provoamista ja valheinformaatiota.
- yksi kokemus
Elin 13-vuotta Aspergerin puolison kanssa. Kaikki assit eivät ole samanlaisia, kuten väitetään. Jokainen on oma persoonallisuus. Varaudu siihen että heille rutiinit ovat tärkeitä ja mielenkiinnon kohteet ajavat ohi kaiken muun.
Meillä se näkyi niin, että asiat piti tehdä puolison haluamalla tavalla. Kaikki lomat ja vapaat piti viettää hänen vanhempiensa luona, ja käydä samoilla sukulaisilla joka ikinen vuosi. Poikkeusta ei voinut tehdä.
Hänen ystävät oli kaikki kaikessa. Samoin hänen harrastuksensa. Oli varaa tai ei niin niistä ei tingitty.
Omat ystäväni ja sukulaiseni kaikkosivat kokonaan, kun puolisoni käytös oli "minua ei vähempää voisi kiinnostaa" niin ei he monta kertaa kyläilleet. Hän ei myös halunnut vierailla minun vanhemillani.
Seurustelun ajan assi on mitä miellyttävin. Sen jälkeen hänellä ei ole motiivia ottaa toista huomioon, alkaa arki ja rutiinit määrää tahdin. Puoliso on itsestään selvyys, johon ei panosteta. Kaverit ja harrastukset menee perheen edelle.
Perheen piti olla hiljaa kun hän luki toisessa huoneessa. Pienikin lasten nauru tai puheen sorina sai hänet karjumaan, että häntä häiritään.
Tälläisen ihmisen on vaikea muuttaa omia tottumuksiaan. Hänen kanssa ei saa keskustelua aikaiseksi, se menee riitelyksi ja huutamiseksi. Jääräpäisyys ja joustamattomuus aiheuttaa ongelmia perheelle.
Laiskuus oli myös ongelma. Hän ei halunnut osallistua siivoamiseen, vaatteiden huoltamiseen ym. kotitöihin. Hän hoki, teen sen sitten kun minua huvittaa. Hänen mielestä kaikki kotityöt tehtiin minun määräyksestä, ei sen takia että lapset tarvitsee ruokaa, puhtaat vaateet jne..
Lapsen kanssa hän saattoi riitautua kesken kauppareissun, ja jättää hänet ilman rahaa ja käsineitä pakkaseen. Kesällä yksin mökille jne..Selitys oli se, kun 9-vuotias ei tehnyt hänen mielen mukaan.
Lapsista vastuu jäi minulle. Ero olikin sitten yhtä taistelua, kun mistään ei voinut sopia. - Syndroomaa joka läht
yksi kokemus kirjoitti:
Elin 13-vuotta Aspergerin puolison kanssa. Kaikki assit eivät ole samanlaisia, kuten väitetään. Jokainen on oma persoonallisuus. Varaudu siihen että heille rutiinit ovat tärkeitä ja mielenkiinnon kohteet ajavat ohi kaiken muun.
Meillä se näkyi niin, että asiat piti tehdä puolison haluamalla tavalla. Kaikki lomat ja vapaat piti viettää hänen vanhempiensa luona, ja käydä samoilla sukulaisilla joka ikinen vuosi. Poikkeusta ei voinut tehdä.
Hänen ystävät oli kaikki kaikessa. Samoin hänen harrastuksensa. Oli varaa tai ei niin niistä ei tingitty.
Omat ystäväni ja sukulaiseni kaikkosivat kokonaan, kun puolisoni käytös oli "minua ei vähempää voisi kiinnostaa" niin ei he monta kertaa kyläilleet. Hän ei myös halunnut vierailla minun vanhemillani.
Seurustelun ajan assi on mitä miellyttävin. Sen jälkeen hänellä ei ole motiivia ottaa toista huomioon, alkaa arki ja rutiinit määrää tahdin. Puoliso on itsestään selvyys, johon ei panosteta. Kaverit ja harrastukset menee perheen edelle.
Perheen piti olla hiljaa kun hän luki toisessa huoneessa. Pienikin lasten nauru tai puheen sorina sai hänet karjumaan, että häntä häiritään.
Tälläisen ihmisen on vaikea muuttaa omia tottumuksiaan. Hänen kanssa ei saa keskustelua aikaiseksi, se menee riitelyksi ja huutamiseksi. Jääräpäisyys ja joustamattomuus aiheuttaa ongelmia perheelle.
Laiskuus oli myös ongelma. Hän ei halunnut osallistua siivoamiseen, vaatteiden huoltamiseen ym. kotitöihin. Hän hoki, teen sen sitten kun minua huvittaa. Hänen mielestä kaikki kotityöt tehtiin minun määräyksestä, ei sen takia että lapset tarvitsee ruokaa, puhtaat vaateet jne..
Lapsen kanssa hän saattoi riitautua kesken kauppareissun, ja jättää hänet ilman rahaa ja käsineitä pakkaseen. Kesällä yksin mökille jne..Selitys oli se, kun 9-vuotias ei tehnyt hänen mielen mukaan.
Lapsista vastuu jäi minulle. Ero olikin sitten yhtä taistelua, kun mistään ei voinut sopia.No eikö tuollainen ihminen nyt kuulosta enemmän narsistilta tai luonnehäiriöiseltä kuin "assilta" ? Jos on kuitenkin ollut kyky seurusteluaikana olla ihana ja sitten muuttua ihan päinvastaiseksi avioliitossa?
Miksi yleensäkin ihmiset haluavat selittää kaikkia asioita kaikenmaailman syndroomilla?
Minun ex:ni varmasti voisi myös mennä tuohon "assi"-muottiin mutta ei hän kuitenkaan sitä ole. Hän on vain minun täydellinen vastakohta, niin tunne-elämässään kuin tempperamentissaan. Mutta se ei ole väärin. Me emme vain sopineet toisillemme. Kesti pitkään ymmärtää se, että vain siksi että näemme kaikki asiat täysin eri tavalla, ei tarkoita sitä että aina jompi kumpi on väärässä. Pitkään asiasta väännettiin ja toisesta oli vaikea päästää irti koska tunteita oli. Normaalista kotielämästä ei kuitenkaan tullut mitään koska olimme niin eri taajuuksilla.
Ja kummallakaan ei ollut kuitenkaan mitään neurologista ongelmaa. - Pikkupökkistys
Asbergeri ja narsistinen käytös ovat puolison näkökulmasta samantyyppisiä käytöksiä.
Narsisti pelaa ihmisillä. Pelit ovat puolisoa tärkeämpiä, eikä narsistilta saa rakkautta. Asbergeri on taas kangistunut omiin kaavoihin ja omaan oloonsa ettei pysty antamaan rakkautta.
Kumpikin tyyppi kaipaa seuraa.
- Puhutaan asiasta
Suosittelen perhepalstaa, jolla on asiallista keskustelua.
http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=6747&sid=879ec5fc3e68d523e5792b96913638a3 - assiperhe
Aina ei voi onnistua, mutta täältä löytyy hieno onnellinen assiperhe täydessä tohinassa:
http://aspergerit.wordpress.com/category/asperger/ - Plaza
Myös Ellit palstalla asiasta tohistaan:
Selvisi, että miesystävällä on Aspergrin syndrooma. Se selittääkin hyvin paljon suhteemme ongelmia. Hän on poissaoleva, ei välitä halailusta ja pussailusta, ei ymmärrä huumoriani, uppoutuu välillä omiin maailmoihinsa ja niin edelleen.
En tiedä, miten jatkamme tästä, hän on vielä täysin järkyttynyt diagnoosista.
Miten te kaikki muut asperger-henkilön puolisot olette pärjänneet ja miten saatte areknne sujumaan? Oletteko onnellisia vai oletteko joutuneet eroamaan? - Lisää löylyä
Keskustelu jatkuu...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11331684 - Vauvalehti
Vauva-lehden palstalla löytyy asiallisimmat keskustelut:
http://www.vauva.fi/keskustelu/1426380/ketju/onko_taalla_ketaan_aikuisena__aspergerdiagnoosin_s/sivu/2 - 1Pettynyt
Hei, minulla on miehenä myös asberger. Hänen suvussaan isällä ja tädillä autismia. Aikuinen tyttäreni hoksasi sen noin 5 vuotta sitten, kun oli seurannut mieheni käytöstä.
On ahdistavaa ja haastavaa asua saman katon alla. Hän imee todella tyhjiin minut ja minun elämäni. Hän elää omissa rutiineissa ja vaatii minuakin niihin. En tiedä mitä tehdä. Eläke on niin pieni etten pysty selviämään sillä yksin. Olen tehnyt elämäni suurimman virheen avioiduttuani 30 vuotta sitten hänen kanssaan. 😓- Anonyymi
Mikä se asberger on?
Terveisin: Asperger
- debianxfce123
Minulla on vaimona assi, se selvisi 3 vuoden tuumailun jälkeen ja kun siitä hänen raivokohtaukseen reagoidessa mainitsin niin siihen loppui assin rakkaus minuun, seksi ja nyt ajaa avioeroa ja yhteistä taloa pois alta ja hän ja lapset vuokraläävään. Yritti panta taloa, jotta olisi ostanut oman asunnon, en tietenkään suostunut.
Vaimoani ärsyttää puhe ja keskustelu, hän elää omassa mailmassaan ja puuhailee merkityksettömiä. Siivous ja kodihoito ei kiinnosta, ruuanlaitto pitkin hampain eikä todellakaan mitään gourmeeta, valmislettuja lapsille yms muuta sontaa.
Parasta seksiä ikinä assi kuitenkin pystyy tarjoamaan, mutta se ilo loppui siihen että asiille kertoi pulmastaan.
Ensimmäiset 15 vuotta vaimoni antoi minun tehdä päätökset ja kaksi lasta kasvatettinkiin normaaliksi kun minulla oli vielä sanan valtaa. Kolmas lapsi on hemmoteltu nettiaddikti, joka ei syö kunnolla kun vaimo kasvattaa ja minulla ei ole mitään asiaa, minun rakkautta ja rajoja metodi on kuullema huono.
137 pistetä tuli testissä kun tein sen hänelle.- Anonyymi
Teit hänelle ?
- Asperger_oli_natsi
Neuropsykologia saisi olla astetta kunnianhimoisempi tieteisoppi niin, että häiritsevät oireet lieventyvät.
- Anonyymi
Olen pitkän linjan neuropsykiatrinen valmentaja. Omassa suvussani on neuropsykiatrisia ilmiöitä neljässä sukupolvessa. Meitä sisaruksia on kahdeksan, joista kahdella on vahva Asperger.
Kuvauksesi perusteella uskallan sanoa satavarmasti että miehelläsi ON Asperger.
Ilmiö on yli 70%:ti periytyvä.
Aspergerit ovat todella raskaita ihmisiä mitä tulee ns. normielämään. Mies, jonka diagnosoin muutama vuosi sitten (yli 40v) sanoi, että pelastin hänen elämänsä. Hänellä oli jo kehittynyt tosi paljon psyykkisiä ongelmia aspergeriutensa vuoksi. Näin hänen puolisonsa ja välittömästi havaitsin, että hänkin on asperger. (Kyllä! Olen harjaantunut näkemään ensikohtaamisella ihmisistä neuropsykiatriset ilmiöt). Tämä pariskunta itse sanoi, ettei as-ihmisen kanssa pärjää kukaan muu kuin toinen asperger.
Ja todellakaan lääkärit sen enempää kuin terapeutitkaan eivät tiedä juuri mitään nepsy-ilmiöistä!! Ystäväni on psykoterapeutti, pohjakoulutukseltaan psykologi. Kysyin miten paljon hän tietää nepsyistä ja miten paljon hänellä oli koulutuksissaan aiheesta. Meinasin pyörtyä kun kuulin, ettei mitään!!
Eli terapioissa saattaa istua vuosikausia ihmisiä kaivelemassa lapsuuttaan ym. kun juurisyy on neurologinen.
Älä uhraa itseäsi!
Hän ei pysty muuttumaan, mutta sinä "pystyt" sairastamaan hänen rinnallaan. - Anonyymi
Minä🙃Elin kaksikymmentä vuotta kaavoihin kangistuneen miehen kanssa. Saimme lapsen...hänellä myös poikkeuksellinen älykkyys ja asberger. Lapsen kanssa pärjäsi hyvin. Mieheni alkoholisoitui kun tuli yritys ongelmia...tästä sitten erosimme. Rankkaa oli ja mun piti tuntea omasta ja hänen puolesta...koska empatiakyky oli erikoinen...
- Anonyymi
akat asialla..googlediagnooseja
- Anonyymi
Asperger ihminen itse ei tunnista sosiaalisuuteen tai sosiaaliseen käytökseen liittyviä ongelmia koska asperger aivoit toimii toisella tavalla kun perus ihmisen tunneäly.
Normaalin sosiaaliset singlnaalit ,vihjeet ja taidot omaavalle tunneäly ihmiselle voi olla puuduttavaa olla asperger ihmisen seurassa koska hänelle pitää kertoa asiat monen mutkan kautta ja hän ei oivalla tai toimi jos asioita ei selitetä pitkän kaavan kautta,
Ja siltinkin voi toimia tahdittomasti ja kömpelösti sen odotuksen siaan mitä suhteen normaali tunteilla ja tunneälykäs kokee…
Aspergen. Ja spontaani tunneäly muissa kuin aspergeeenin erikoiskiinostuksena kyseiseen asiaan ei sovi samaan päähän … Henkilö itse ei asialle mitään voi.
Hän ei itse huomaa niitä puuteita sosiaalisuudesta koska on itse kiinostunut vain joistain
muusta asiasta mikä vie kaiken ajan ja innon .
Hän on yleensä myös kiinnostavassa asiassaan asiantuntija sillä hän kerää kaken tarvittavan tiedon siitä mikä häntä eniten kiinnostaa..
Mutta lähellä oleva muuntyypin ihminen voi todellakin väsyä siihen monimukaisuuteen ja kaavamaisuuteen ja sosiaaliseen tönköyteen asperger ihmisessä …
Minä olen itse tuntenut jo 17 vuotta asperger henkilön ja myös minua ärsyttää välillä se
kun kaikki sosiaaliset ja imisuhde asiat pitää selittää kyseiselle henkilölle toisella tavalla ja sitte kun asperger alkaa parantaa käytöstää huomautuksen jälkeen niin homma silti aika kömpelöä eikä todellakaan sitä mitä itse normiaivoin odottelee tapahtuvan .
Se voi todellakin turhauttaa joska kaipaa toisenlaista lähestymistä imisesltä lähellä ja sitä et kaikkea ei tarvi selitää mutkan kautta …
Semoista spontaaninpaa ja vilimpää ja muuta nopeaa ja sujuvaa toimintaa missä toinen tajuaa missä mennään ja elää ja roihuaa mukana …
Minä tiedän tasan mitä Ap ikävöi …
Kaikken kamalinta oli tajuta vähän aikaa sitte että tämä asberger luuli meitä läheisemmäksi mitä olimme … jouduin senkin selittämään.
Sanomaa että olemme vain kavereita ..,
Koska minun vielä läheisemissä suhteissa pitää se muukin toimia …
En etsi mitään järki ja sopimus liittoa mihin ns tukehdun … tunteet ei siinä elä ja voi hyvin
Voin välillä edeleen käydä ja vietää aikaa mutta vain kaverina .
Minulla on ollut jo muuta niin en tyydy siihen nyhväämiseen kun asperaivot ei tomi ja elä tunne edellä hetkissä mitä suhde olis ollu
Vaikka hän kiva ihminen onkin ja siedän yhteistä arkenakin mutta se elämä ja roihu puutuisi .. jonka haluan joten olen mieluumin yksin …
Naiselta - Anonyymi
Hei,Olipa kun olisin lukenut omaa avioliiton arkea.Minä olen spontaani ja tykkään lähteä ja mennä ja tämä toinen haluaa viikonloppuisin aina tehdä samoja asioita,käydä samoissa paikoissa viikosta ja viikonlopusta toiseen.Minua ahdistaa.Lapset on meiltä jo kaikki aikuisia ja asuvat omillaan ja olen monesti harkinnu eroa ja sillon kun siitä puhun,niin hänelle tulee kauhea hätä.Ollaan tässä taplattu yli 40vuotta yhdessä.Ja voin sanoa että on aikoja,kun olen menettäny oman identtiteettini ja menny hänen ehtojen mukaan.Ulkomaan matkat tehdään aina samaan kohteeseen,tehdään sielä samat asiat,mennään nukkumaan ajoissa ja alkoholia voi ottaa lasillisen,muuten menee överiksi ja juopotteluksi koko loma😞🤷Omalla rennolla elämän otteella ja huumorilla olen nämä vuodet jaksanu.Tsemppiä sinulle kanssasisar 🥰
- Anonyymi
Onko hän johtavassa asemassa Professori tms. Usein heilläon ongelmia hallita aspergerinsa kanssa arkisia asioita.
- Anonyymi
Vaikeata on sen tiedän ja raskasta
- Anonyymi
kotidiagnoosit ja soosit pahimma, sekoittavat oman pään ja sen toisen kun aletaan vuodattaan diagnoosia. pitäisiköhän ensin tutkia itseään ja muuttaa sitten toivoa parempaa toiselta.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?1092155Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K1191666- 1241530
En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1061347Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop751266- 681175
Kristityn megahyökkäys idän palstoilla on kauhistuttava
Terroristikristityn megahyökkäys joka puolella on kauhistuttava, hänen viesteissään on järjetön määrä vihaa. Hän on idän4891167IS viikonloppu 18-19.5.2024.
Laatija Toni Pitkälä on itse laatinut ja kuvittanut 3- arvoista ristikkonsa. Nihkeästi tuntuu löytyvän ensimmäisiä var88963Oliko vähä sometettu taas vai?
Tuli aiva liika nopiaa traktorin perä vastahan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b3857b3-f2c6-424e-8051-506c7525223a9942Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia
Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?138886