Erilainen kulkija

Valitettavasti olet törmännyt samalla ainakin kahteen kipeään seikkaan "tässä homojen maailmassa". Surullista on se, että on näitä,joiden lääke minuutensa löytäneelle on vaatimus parannuksen tekemiseen asiassa, jossa sitä ei tarvitse. Pikemminkin oman itsensä löytäminen myös seksuaalisuuden alueella on kiitoksen aihe!

Se toinen on sitten nämä ihmissuhteet. Rohkaisen sinua luottamaan siihen, että kaikki ei ole sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää. Kaikki homot eivät ole pintaliitäjiä, kaikki homot eivät kuluta aikaansa ja rahojaan notkuen baareissa ilta toisensa jälkeen. Ongelmallista vain on se, että näitä toisenlaisia miehiä on vaikea löytää. On vain kuljettava silmät ja korvat auki, ja joskus jopa uskallettava ottamaan riskejä. Ehkä omien harrastusten kautta voi löytää yllättäen sellaisen verkoston, jossa korvien väli on tärkeämpää kuin se, mitä on jalkojen välissä -- ja jossa, tunnetaan suurella sydämellä.

Kristittyjen homojen verkostoja on olemassa. Helsingissä ja Turussa ainakin kokoontuu sellaisia ryhmiä. Helpointa on varmasti ottaa kontakteja näihin ihmisiin menemällä vaikkapa sateenkaarimessuun (jumalanpalvelukseen, joka on tarkoitettu meille). Helsingissä kokoontumisia on joka kuukauden viimeinen lauantai. Turun tapahtumista saat tietoa heidän sivuiltaan (tuseta). Nämä ovat tietysti kaukana Tampereelta, mutta jos joskus pääset mukaan, koet ainakin sen tunteen, että on olemassa toisenlaisiakin miehiä (ja naisia), joiden ensimmäinen arvo ei ole ulkonäkö ja pintaliitoelämä... tapaat ihmisiä, jotka ovat löytäneet kristillisen uskon, armon.

Mukava kun olet tullut joukkoon - siunausta!

Minäkin olen vanhoillislestadiolaisesta perheestä ja käyn edelleen satunnaisesti seuroissa. En tunne oikein olevani täysin hyväksytty vl-maailmassa, mutta toisaalta haluan pitää kiinni arvoistani ja ympäristöstäni, ihmissuhteista. Omille läheisilleen ja sukulaisilleen ei halua tuottaa pahaa mieltä ja surua. Toisaalta ei sitä halua elää koko elämäänsä muiden armoilla, muita miellyttääkseen...

En kaipaa ympärilleni homomaailmaa, oikeastaan kaipaan vain muutamia vertaisiani ja tiestysti elämänkumppani on haaveissa, mutta toisaiseksi yritykseksi on jäänyt sellaisen löytäminen...

Ei kaikki halua kukasta kukkaan, hyviä tyypejä vaan on vaikee löytää C:

Niin ja et oo ainoo, mää en oo oikeen jätkien jutuista kiinnostunu (esim. joku jääkiekko) vaikka aika jätkä oonkin :P

Hei Ystäväiseni... eiks ollu kaunis aloitus?
Puhut asioista jotka ovat olleet myös minun elämäni osana koko elämäni.
Pörräsin aikani kaikissa mahdollisissa Gaymaailmoissa elin siitä ja täysillä koska en löytänyt itsestäni muuta vaihtoehtoa.
Nyt kun ikää on karttunut jo 54 olen vähän tasoittunut.
Löysin ystävän kolme vuotta sitten Gay saunasta Voque Helsingissä. Siitä alkoi yhteiselo minua 25 vuotta nuoremman miehen kanssa.
Olen ollut naimisissakin hyvän naisen kanssa ja meille siunaantui kaksi ihanaa tyttölasta.
Mutta valitettavasti liittomme päättyi eroon minun homouteni takia.
Tällä hetkellä elän suhtkoht onnellista elämää tämän kumppanini kanssa jonka löysin, Kiva sopivan nuori ja luotettava poika.
Silti monet asiat puhuttavat tässäkin parisuhteessa. Toisaalta haluaisin olla ihan ns. normaali mies, mutta kun en vaan voi.
Voisit kyllä lähestyä minua sähköpostilla niin voisimme jakaa asioita. Tulin joskus 80-luvulla uskoonkin ja se on kanssa asia joka vaikuttaa ja rassaakin lähes joka päivä.
En tunne olevani kovin tasapaiossa elämän ja raamatun opetusten kanssa ja etsin siihen vastausta.
Jos haluat niin kirjoita itsestäsi, ehkä voimme löytää jotain yhteistä.