Hei

Olen erittäin ahdistuneessa mielentilassa. Yksinäinen ja onneton. Luulen perheeni viimeistään nyt tietävän muutamista kokeiluistani ja toistamiseen hylännyt minut. Jonkinlaista kohinaa on entisellä työpaikallanikin. Saan ivallisia katseita, vaikka tunnen eläväni ihan normaalia elämää. En koe homokokemusten tehneen minua yhtään sen huonommaksi. Tässä tilanteessa minun käsitykset meni ylösalaisin. Kuvittelin vanhempien ja suvun pitävän yhtä, mutta v***t. Aina ajattelin, että sateenkaarikansa olis suvaitsevaa, mutta se oli väärä luulo. Kohdalleni on sattunut hyväksikäyttäjiä ja kaikenlaisia valehtelijoita. Olen ajatellut, että parempi yksin kuin huonossa seurassa. Minä olen ajatellyt tässä itsekseni suurella kysymysmerkillä: Mitä kenenkän seksuaalisuus kuuluu kellekkään. Minä en ole kiinnostunut kenenkään soidinmenoista ja virityksistä. Minä elin heterosuhteessa loppuun 10 vuotta ja sen jälkeen oli joku lyhyempi juttu. Ne homojutut; 2-3 kokeilua kaksi niistä tapahtui alaikäisenä. Miksi niistä tehdään niin iso juttu. Enhän minäkään kysy naapurilta miten päin olet viimesi saanut ja ethän ole sellainen? On tuskainen olo ja mietin tämän leimaantumisen vuoksi muuttoa muualle. Tätä leimaantumista on edesauttaneet ns. homokaverit, joiden kanssa olen vaan kaveri. Miksi muuten miehet ei saa olla kavereita niin kuin naiset. Miehet ei voi kimppa-asua olematta homoja, halaamisista puhumattakaan. Olen nyt lukenut Raamattua ja tullut siihen tulokseen, että se on täynnä sellaisia ismeja ja uskomuksia jotka ovat vuosituhansia vanhoja ja ei edes tästä maasta. Koko kirjan uuniin heittäminen ei onnistu kahdesta syystä; ei ole sitä uunia ja tämä Raamattu on lahja vanhalta ystävältä. Anteeksi sekava kirjoitukseni!! Toivoisin saavani kirjoittelukaavereita samoja asioita pohdiskevista. [email protected]