valekuristustauti

Nuorimmalla lapsellani on ollut useita kertoja valekuristustauti. Melkein aina se tulee maaliskuun puolen välin aikoihin toki usein myös kesällä. Tänä vuonna tautia ei ole vielä ollut, lapsi on nyt 6-vuotias. Oireet ovat pahimmillaan öisin ja päivällä lapsi on melko hyväkuntoinen. Olemme rakennelleet höyrytelttoja, nukkuneet istuen, Pienenä ulkona vaunuissa nukkuminen onnistui, mutta isompana nukkuminen on ollut aika mahdotonta. Lääkäristä olemme saaneet melkein aina huonoja kokemuksia. Kerran olemme saaneet asianmukaista hoitoa, kun mieheni vei lasta yksin päivystykseen yöllä. Syy huonoon hoitoon on se, että lapsi on pystyssä, hereillä ja ulkoilmassa lähes terveen oloinen. Valvottuani useita öitä höyrytelttojen ja yöllisten ulkoilujen merkeissä olen viimeisessä hädässä vienyt lasta terveyskeskukseen, jossa on taas todettu tauti jo voitetuksi...ja seuraavana yönä valvotaan taas.
Tässä näitä muistellessani toivon,että 6-vuotias olisi ohittanut jo taudin (yskähtelee taustalla pahanenteisesti). Itselläni on lapsena ollut sama tauti ja yhtä huonoa hoitoa äitini kertoman mukaan sain minäkin. Minulla loppuivat valekuristustaudit n. 7-vuotiaana, mutta sairastuin astmaan muutaman vuoden myöhemmin.

Tuntuu jotenkin tutulta. Meilläkin 2,5 v poika, joka tuntuu väliin tukehtuvan. VIimeksi viime sunnuntaiyönä kävimme sairaalan päivystyksessä ja kotiin lähetettiin, kun kohtaus tietysti laukesi.

Kaksi kertaa olemme joutuneet sairaalahoitoon pidentyneen taudinkohtauksen vuoksi. Ensimmäinen reissu (kyllä se pian menee ohi) kesti 9 pv, toinen 3pv(yleensä nämä laukeaa yhdellä lääkeannoksella).

Lääkärit eivät ala tutkia, "koska ei ole jatkuvaa". Ovat lupailleet, että kun lapsi kasvaa, niin kouluikään mennessä helpottaa.

Nyt osaa jo ennakolta sanoa, että ensi yönä kohtaus iskee. Kuulee äänestä. Nytkin kävin viime lauantaina valmiiksi hakemassa apteekista lisää panadolia, koska meille nousee usein kuume kun lima lähtee liikkeelle. Nyt ollaan oltu viikko kotona.

Pystyasentoon, suihkuun leikkimään, tai kesällä yöllä ulos. Talvella makkarin ikkuna auki, että ilma kostuu. Lääkäristä neuvottiin ekan sairaalakerran jälkeen, että juottakaa, juottakaa, jotta lima lähtee liikkeelle. Se on ollut hyvä keino, niinpä miellä leikitään retkeä, koko ajan tarjotaan edes ryyppy juotavaa. Tällä olemme saaneet aika pikaisesti limat liikkeelle. Limainen, rohiseva hengitys on paljon "ihanamman" kuuloista kuin se haukkuva, ilmaa haukkova hengitys.

Rankka tauti, mutta enää ei tarvi säikähtää kuten eka kerralla. Nyt kun mies vei lapsen su-aamuna päivystykseen, minä jäin toisen lapsen kanssa kotiin, pystyin jopa nukkumaan pikku pätkän, kun tiesin, että kohtaus menee kyllä ohi.

Oireet on ikävät ja potilaalle tunne on varmasti todella kurja.

Välillä tuntuu, että tauti tosiaan kulkee suvussa ja silloin vanhempien täytyy varmistua, että he eivät kuljeta mukanaan omaa pelkoa oireista. Lapsen saa nimittäin voimaan todella huonosti jo keskittämällä huomion tukehtumiseen tuomalla esille oman pelon tilanteesta ja puhumalla tiedostomatta siitä kuinka vaarallista tämä on ja että siihen voi tukehtua.

Usein auttaa, että huomio saadaan muualle, mennään lääkäriin saamaan apua ja yllättäen oireet katoavat jo ennenkuin lääkäri ehtii katsoa. Samoin mennään retkelle, juodaan niin helpottaa, leikitään ja huomio on jälleen muualla. Sylissä pitäen ja yhdessä surren taas pitkitetään oireita?

Kyseessähän voi olla jokin nielun tulehdus, mutta sitä tiedostomatta voimistetaan ja itse kuristustauti ikäänkuin luodaan toisen taudin päälle. Valekuristustautihan sinällään on aivan todellinen tauti ja varmaan lääkärit osaavat siinä auttaa.

Lasten kanssa saa tosin olla tarkkana, jotta paha tilanne ei pääse yllättämään. Tunne on aina aito ja vanhempien täytyy siihen reagoida. Tapa millä reagoidaan vaikuttaa kuitenkin merkittävästi.

Kirjoitan tämän monta vuotta alkuperäisten viestien jälkeen, koska poikani valittelee palaa kurkussa ja hengitysoireita, vaikka mitään muita oireita ei ole. Ja mitä enemmän hän sitä ajattelee sitä huonommin hän voi ja sanoi, että ei osaa ajatella muuta. Tilanne kuitenkin rauhoittui kun hän luki hetken ja meni nukkumaan. Aamulla toivottavasti oireet lievemmät tai sitten edessä lienee lääkärissä käynti.