Muita OCD ihmisiä?

ldf

Puoli vuotta mennyt kun jätit viestin mutta vastaan tänne nyt! :) Eli samanlaisia oireita ollut minullakin. Niin tuosta poikaystävän toiminnasta pakko sanoa että luin jostain että juuri tuolla tavalla saattaa saada ihmisten oireita helpommaksi (tottakai täysin yksilöllistä) kun tavallaan kyselee ja jankkaa nuita samoja asioita mitkä on tuskallisia oireita itselle. Eli poikaystävä ei välttämättä vinoillut vaan antoi suuren rakkaudenosoituksen! :)

joop

Toi pimpelipommin teksti oli semmonen jo kirjotusmuodossaan et miettisin hetken että oisko se mun teksti. :D
Joo mul on kans ovi neuroosi, sit jos ajaa motskaril ni täytyy ajaa jotai tiettyy viivaa pitki, sama autol, pelkään saavani paniikkikohtauksen jos en tee jotain asiaa, esim aamulla pitää syödä puuro jos lähtee kouluun. Sit reppu pitää tarkastaa varmaan 100 kertaa et siellä on kynä ja oikeet jutut ja et ne on oikees kohtaa et löydän ne koska jos en löydä ni se johtaa siihen ja sit ku se johtaa siihen toiseen juttuun ni se johtaa siihen ja jos ajattelen et se johtaa siihen ni sit se johtaa siihen.. et ei sais ajatella mut ku pelottaa niin helvetisti.. sit lasken jotain potensseja ja fibonatsin jonoja joskus et saan ajatukset muual ettei tuu paniikkikohtausta, pelkään kans kirjottaa kuittii kaupas ja luon päässä jonku skenaarion miten se menee vituiks, ajattelen myös jotain geometrisia kuvioita mun päässä joskus ja muokkaan niitä symmetrisiks siirtelemällä niit palasia siin kuvios, mut sit lopuks tuhoon sen kuvion koska ärsyynnyn niin paljo ku mitään ei voi kääntää ympäri symmetrisesti koska esim palkin toinen pää nousee ylös ja toine alas ku sitä kääntää, eli se pitäs kääntää takasi, mut sit se o taas kääntämättä.. sit tulee tuskane olo. vektoreita ja tangentteja ja muita tulee kans mielikuviteltua. pelkään yleensä ihmisiä, luulen et se johtuu siitä et oon syöny liikaa lisäaineita tai sokeria ja muita vastaavia juttuja, pelkään mennä nukkumaan koska tiedän et serotoniinia ei erity ku nukkuu niin herätessään on vielä pahempi olo, sit alan pelkäämään et nukun pommiin ku kello o ni paljo ja oon niin täynnä adrenaliinia et en saa enää nukutuks, joskus tullu valvottua pari yötä putkeen sen takia, saanu pakkomielteen et unettomuus johtuu liikunnan puutteesta ja menny salille ja sit kouluu viel välis, salil tulee ahistus jos ei jaksa tehä paritonta määrää liikettä. Opiskelin insinööriks jonku aikaa, olin hyvä siinä mielestäni, mut jouduin lukee kaike kotona koska ahistuin luokassa ihmisistä ja kaikista mielikuvituksista ja peloista. no sit lopetin koska pelkään eniten maailmassa pitää esitelmiä, ja juoksen vaikka maailmanympäri ettei tarvi pitää esitelmää. Eli mun pahin ongelma taitaa olla se et käyn läpi kaikki vaihtoehdot päässä ja pelkään et joku niistä pahoista vaihtoehdoista toteutuu, ja tietysti osaan loogisesti päätellä mihin se johtaa ja niin edelleen.. oon menettäny elämänhalun kokonaan, pelkään myös soittaa puhelimella ihmisille ellei ne o tosi tuttuja, sen takia teen kävelyrituaaleja, lähen ulos seisomaan ja koitan keksiä jonkun ajatusjutun joka rauhottas mut ja sitku painan soittonappia sammutan sen ja tarkastan pari kertaa et numerot o oikein ja niin edelleen. oon käyny yksityisel psykiatril, monessa terveyskeskuksessa, lukenu niin perkeleesti lääketieteen materiaalia ja koittanu ettii ratkasua, lopputulos on se et ketään ei oikeesti kiinnosta, tai ei tee asial mitään, tai ei osaa tehä. en tosiaan tiä mitä teen... en halua elää näin.
Jos tästä jotain hyviä puolia pitää ettiä, niin osaan päätellä esim ihmisten käyttäytymisen ja sanojen perusteella niiden ajatukset ja päätellä mitä niille pitää sanoa et se keskustelu johtaa jonku totuude selville saamiseen. toisekseen skenaarioilla ja päättelyillä välttää monta ongelmaa ja saa tahtonsa läpi, vaikka siitä tuleekin aina morkkis jos manibuloi jotain.
Jaa niin mulla on kans noita askeljuttuja laatotuksil ja kuviol jne, kännykkä on pakko kaivaa esiin jos on yksi jossai ja kattoo onko tullu viestei ja räplätä näppäinlukkoo edestakasi.
mul oli kans et mua koulukiusattiin paljon, siit se varmaa lähti, sain eka paniikkikohtaukse lukios, sit se lähti lapasesta. vittumaista olla oman alitajunnan vanki *_* lähen varmaan peruun ayahuasca rituaaliin shamaanien käsittelyyn koska oon kyllästyny tähän adrenaliinikieroon.. töissä kans oli joskus pakko laulaa jotai itseesä toistavaa lastenlaulua välil. esim kolme varista istui aidalla, kolme varista, istui aidalla :D mut yleesä ne o niit numeroi ja kuvii vaan. ei mul muuta, pärjäilkää.