Stalinin käsky Govoroville

Kyllä noin meni suuressa mitakaavassa asiat. Minä "yritin puhua" kuinka Stalinin SALAINEN käsky Govoroville tavoitti HETI myös Mikkelin Päämajan.

Kyllä noin meni suuressa mitakaavassa asiat. Minä "yritin puhua" kuinka Stalinin SALAINEN käsky Govoroville tavoitti HETI myös Mikkelin Päämajan.

Suomi joutui joulukuussa 1939 ja kesäkuussa 1944 täydellisen häviön uhan eteen, koska suomalaiset eivät tajunneet vallitsevia realiteetteja vaan antautuivat harhakuvitelmien ja toiveunten valtaan. Suomen väärä politiikka v. 1939 (tai oikeastaan vv. 1920-1939) johti talvisodan puhkeamiseen ja v. 1944 venäläisten massiiviseen suurhyökkäykseen. Sekä joulukuussa 1939 että kesällä 1944 Suomen pelasti se, että johtuen huonoista kulkuyhteyksistä puna-armeijan oli mahdotonta miehittää Suomea muutamassa viikossa, vaikka Stalin niin uskoikin v. 1939 ja Govorov vielä v. 1944.

Kun Suomi oli keväällä 1944 torjunut jokseenkin samat ehdot, jotka se saman vuoden syksyllä hyväksyi (valtavia menetyksiä kesän taisteluissa välillä kärsittyään), Stalin antoi Govorovin yrittää Suomen valtausta, jota Stavka ja Govorov pitivät mahdollisena. Suomen tuho olikin vain hiuskarvan varassa. Puna-armeijan alkumenestys oli melkeinpä liian hyvä; suomalaisjoukot Kannaksella lyötiin täysin hajalle ja Viipuriin edettiin kymmenessä päivässä. Tämä oli niin suuri voitto, ettei sitä osattu käyttää hyväksi. Venäläisten olisi heti pitänyt puskea eteenpäin kohti Lappeenrantaa, mutta ratkaiseva päivä tai pari hukattiin, ja suomalaiset sulkivat aukon rintamassaan. Maasto-olosuhteiden vuoksi kamppailu muuttui paikallaan junnaavaksi kulutustaisteluksi. Hyökkäysvoima ehtyi. Vuosalmen ja Viipurinlahden operaatiot eivät tehneet muuta kuin sitoivat kummankin puolen voimia.

Se että venäläisten hyökkäykset pysähtyivät joulukuussa 1939 ja heinäkuussa 1944 ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomi olisi voinut toisenlaisilla ratkaisuilla välttää sekä talvisodan että kesän 1944 suurhyökkäyksen ja säästää siten kymmeniätuhansien nuorten miesten hengen. Suomen ei olisi tarvinnut kahdesti joutua vaaratilanteeseen, jossa Neuvostoliitto päätti yrittää maan miehittämistä. Pienellä maalla ei ole varaa leikkiä Leonidasta Thermopylaissa, vaikka toivoton taistelu ylivoimaa vastaan onkin epäilemättä esteettisesti katsottuna ylevä näytelmä, joka sopii kiihkoisänmaallisten elokuvien vakioaiheeksi.

On myös syytä muistaa, että suomalaisten "torjuntavoittoja" joulukuussa 1939 seurasi suomalaisten ratkaiseva tappio helmi-maaliskuussa 1940, ja että kesän 1944 "torjuntavoittojen" jälkeenkin Suomen oli solmittava rauha, joka käytännössä kumminkin merkitsi antautumista, koska se jätti Suomen de facto paljon täydellisemmin Neuvostoliiton armoille kuin Moskovan rauha v. 1940. Suomen itsenäisyyden pelastamiseen eivät sen enempää v:n 1939 kuin v:n 1944 "torjuntavoitotkaan" riittäneet, vaan se jäi tehtäväksi niille suomalaisille valtiomiehille, jotka olivat valmiita tunnollisesti täyttämään kaikki Neuvostoliiton kanssa solmittujen rauhansopimusten ehdot. Paasikivi oli tähän valmis jo vv. 1940-1941, kun taas Mannerheim piti v. 1941 parempana sopimuksen rikkomista - mutta lopulta hänestäkin tuli rauhanpoliitikko, joka laski perustan Paasikiven-Kekkosen linjalle.

Vielä kerran: "torjuntavoitot" eivät pelastaneet Suomea miehitykseltä ja kommunismilta. Suomen poliittinen suunnanmuutos pelasti. Väärä politiikka, jota vv. 1920-1944 oli harjoitettu suhteessa Neuvostoliittoon, tuli tiensä päähän. Se oli jo vaatinut kyllin monta suomalaista - ja venäläistä - uhria.

Koroljov kirjoitti:

Suomi joutui joulukuussa 1939 ja kesäkuussa 1944 täydellisen häviön uhan eteen, koska suomalaiset eivät tajunneet vallitsevia realiteetteja vaan antautuivat harhakuvitelmien ja toiveunten valtaan. Suomen väärä politiikka v. 1939 (tai oikeastaan vv. 1920-1939) johti talvisodan puhkeamiseen ja v. 1944 venäläisten massiiviseen suurhyökkäykseen. Sekä joulukuussa 1939 että kesällä 1944 Suomen pelasti se, että johtuen huonoista kulkuyhteyksistä puna-armeijan oli mahdotonta miehittää Suomea muutamassa viikossa, vaikka Stalin niin uskoikin v. 1939 ja Govorov vielä v. 1944.

Kun Suomi oli keväällä 1944 torjunut jokseenkin samat ehdot, jotka se saman vuoden syksyllä hyväksyi (valtavia menetyksiä kesän taisteluissa välillä kärsittyään), Stalin antoi Govorovin yrittää Suomen valtausta, jota Stavka ja Govorov pitivät mahdollisena. Suomen tuho olikin vain hiuskarvan varassa. Puna-armeijan alkumenestys oli melkeinpä liian hyvä; suomalaisjoukot Kannaksella lyötiin täysin hajalle ja Viipuriin edettiin kymmenessä päivässä. Tämä oli niin suuri voitto, ettei sitä osattu käyttää hyväksi. Venäläisten olisi heti pitänyt puskea eteenpäin kohti Lappeenrantaa, mutta ratkaiseva päivä tai pari hukattiin, ja suomalaiset sulkivat aukon rintamassaan. Maasto-olosuhteiden vuoksi kamppailu muuttui paikallaan junnaavaksi kulutustaisteluksi. Hyökkäysvoima ehtyi. Vuosalmen ja Viipurinlahden operaatiot eivät tehneet muuta kuin sitoivat kummankin puolen voimia.

Se että venäläisten hyökkäykset pysähtyivät joulukuussa 1939 ja heinäkuussa 1944 ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomi olisi voinut toisenlaisilla ratkaisuilla välttää sekä talvisodan että kesän 1944 suurhyökkäyksen ja säästää siten kymmeniätuhansien nuorten miesten hengen. Suomen ei olisi tarvinnut kahdesti joutua vaaratilanteeseen, jossa Neuvostoliitto päätti yrittää maan miehittämistä. Pienellä maalla ei ole varaa leikkiä Leonidasta Thermopylaissa, vaikka toivoton taistelu ylivoimaa vastaan onkin epäilemättä esteettisesti katsottuna ylevä näytelmä, joka sopii kiihkoisänmaallisten elokuvien vakioaiheeksi.

On myös syytä muistaa, että suomalaisten "torjuntavoittoja" joulukuussa 1939 seurasi suomalaisten ratkaiseva tappio helmi-maaliskuussa 1940, ja että kesän 1944 "torjuntavoittojen" jälkeenkin Suomen oli solmittava rauha, joka käytännössä kumminkin merkitsi antautumista, koska se jätti Suomen de facto paljon täydellisemmin Neuvostoliiton armoille kuin Moskovan rauha v. 1940. Suomen itsenäisyyden pelastamiseen eivät sen enempää v:n 1939 kuin v:n 1944 "torjuntavoitotkaan" riittäneet, vaan se jäi tehtäväksi niille suomalaisille valtiomiehille, jotka olivat valmiita tunnollisesti täyttämään kaikki Neuvostoliiton kanssa solmittujen rauhansopimusten ehdot. Paasikivi oli tähän valmis jo vv. 1940-1941, kun taas Mannerheim piti v. 1941 parempana sopimuksen rikkomista - mutta lopulta hänestäkin tuli rauhanpoliitikko, joka laski perustan Paasikiven-Kekkosen linjalle.

Vielä kerran: "torjuntavoitot" eivät pelastaneet Suomea miehitykseltä ja kommunismilta. Suomen poliittinen suunnanmuutos pelasti. Väärä politiikka, jota vv. 1920-1944 oli harjoitettu suhteessa Neuvostoliittoon, tuli tiensä päähän. Se oli jo vaatinut kyllin monta suomalaista - ja venäläistä - uhria.

Lue lisää

>suomalaiset eivät tajunneet vallitsevia realiteetteja vaan antautuivat<

Kuulen nyt punatulkku, EI suomalaiset antautuneet 1939, 1940 eikä edes 1944! Toveri Koroljov varmaankin tietää, että taisteluiden tauottua, ja itä-naapurin saatua kunnolla köniinsä, 1944 meni viikkoja ennen kuin Välirauha solmittiin.

Kyllä punikkeja harmittaa ja nyt on syy huonoissa kulkuyhteyksissä!

"Suomen pelasti se, että johtuen huonoista kulkuyhteyksistä puna-armeijan oli mahdotonta miehittää Suomea muutamassa viikossa"

Ei kait vaan "huonot kulkuyhteydet" 1944 johtuneet suomalaistykistön voimasta? ;=)

Koroljov kirjoitti:

Suomi joutui joulukuussa 1939 ja kesäkuussa 1944 täydellisen häviön uhan eteen, koska suomalaiset eivät tajunneet vallitsevia realiteetteja vaan antautuivat harhakuvitelmien ja toiveunten valtaan. Suomen väärä politiikka v. 1939 (tai oikeastaan vv. 1920-1939) johti talvisodan puhkeamiseen ja v. 1944 venäläisten massiiviseen suurhyökkäykseen. Sekä joulukuussa 1939 että kesällä 1944 Suomen pelasti se, että johtuen huonoista kulkuyhteyksistä puna-armeijan oli mahdotonta miehittää Suomea muutamassa viikossa, vaikka Stalin niin uskoikin v. 1939 ja Govorov vielä v. 1944.

Kun Suomi oli keväällä 1944 torjunut jokseenkin samat ehdot, jotka se saman vuoden syksyllä hyväksyi (valtavia menetyksiä kesän taisteluissa välillä kärsittyään), Stalin antoi Govorovin yrittää Suomen valtausta, jota Stavka ja Govorov pitivät mahdollisena. Suomen tuho olikin vain hiuskarvan varassa. Puna-armeijan alkumenestys oli melkeinpä liian hyvä; suomalaisjoukot Kannaksella lyötiin täysin hajalle ja Viipuriin edettiin kymmenessä päivässä. Tämä oli niin suuri voitto, ettei sitä osattu käyttää hyväksi. Venäläisten olisi heti pitänyt puskea eteenpäin kohti Lappeenrantaa, mutta ratkaiseva päivä tai pari hukattiin, ja suomalaiset sulkivat aukon rintamassaan. Maasto-olosuhteiden vuoksi kamppailu muuttui paikallaan junnaavaksi kulutustaisteluksi. Hyökkäysvoima ehtyi. Vuosalmen ja Viipurinlahden operaatiot eivät tehneet muuta kuin sitoivat kummankin puolen voimia.

Se että venäläisten hyökkäykset pysähtyivät joulukuussa 1939 ja heinäkuussa 1944 ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomi olisi voinut toisenlaisilla ratkaisuilla välttää sekä talvisodan että kesän 1944 suurhyökkäyksen ja säästää siten kymmeniätuhansien nuorten miesten hengen. Suomen ei olisi tarvinnut kahdesti joutua vaaratilanteeseen, jossa Neuvostoliitto päätti yrittää maan miehittämistä. Pienellä maalla ei ole varaa leikkiä Leonidasta Thermopylaissa, vaikka toivoton taistelu ylivoimaa vastaan onkin epäilemättä esteettisesti katsottuna ylevä näytelmä, joka sopii kiihkoisänmaallisten elokuvien vakioaiheeksi.

On myös syytä muistaa, että suomalaisten "torjuntavoittoja" joulukuussa 1939 seurasi suomalaisten ratkaiseva tappio helmi-maaliskuussa 1940, ja että kesän 1944 "torjuntavoittojen" jälkeenkin Suomen oli solmittava rauha, joka käytännössä kumminkin merkitsi antautumista, koska se jätti Suomen de facto paljon täydellisemmin Neuvostoliiton armoille kuin Moskovan rauha v. 1940. Suomen itsenäisyyden pelastamiseen eivät sen enempää v:n 1939 kuin v:n 1944 "torjuntavoitotkaan" riittäneet, vaan se jäi tehtäväksi niille suomalaisille valtiomiehille, jotka olivat valmiita tunnollisesti täyttämään kaikki Neuvostoliiton kanssa solmittujen rauhansopimusten ehdot. Paasikivi oli tähän valmis jo vv. 1940-1941, kun taas Mannerheim piti v. 1941 parempana sopimuksen rikkomista - mutta lopulta hänestäkin tuli rauhanpoliitikko, joka laski perustan Paasikiven-Kekkosen linjalle.

Vielä kerran: "torjuntavoitot" eivät pelastaneet Suomea miehitykseltä ja kommunismilta. Suomen poliittinen suunnanmuutos pelasti. Väärä politiikka, jota vv. 1920-1944 oli harjoitettu suhteessa Neuvostoliittoon, tuli tiensä päähän. Se oli jo vaatinut kyllin monta suomalaista - ja venäläistä - uhria.

Lue lisää

"Suomen oli solmittava rauha, joka käytännössä kumminkin merkitsi antautumista"

Kylläpä ryssää harmittaa vieläkin ;=)


Kerro vielä miksi 1940 jätitte homman kesken? Menikö papanat housuun Englannin ja Ranskan takia?

Koroljov kirjoitti:

Suomi joutui joulukuussa 1939 ja kesäkuussa 1944 täydellisen häviön uhan eteen, koska suomalaiset eivät tajunneet vallitsevia realiteetteja vaan antautuivat harhakuvitelmien ja toiveunten valtaan. Suomen väärä politiikka v. 1939 (tai oikeastaan vv. 1920-1939) johti talvisodan puhkeamiseen ja v. 1944 venäläisten massiiviseen suurhyökkäykseen. Sekä joulukuussa 1939 että kesällä 1944 Suomen pelasti se, että johtuen huonoista kulkuyhteyksistä puna-armeijan oli mahdotonta miehittää Suomea muutamassa viikossa, vaikka Stalin niin uskoikin v. 1939 ja Govorov vielä v. 1944.

Kun Suomi oli keväällä 1944 torjunut jokseenkin samat ehdot, jotka se saman vuoden syksyllä hyväksyi (valtavia menetyksiä kesän taisteluissa välillä kärsittyään), Stalin antoi Govorovin yrittää Suomen valtausta, jota Stavka ja Govorov pitivät mahdollisena. Suomen tuho olikin vain hiuskarvan varassa. Puna-armeijan alkumenestys oli melkeinpä liian hyvä; suomalaisjoukot Kannaksella lyötiin täysin hajalle ja Viipuriin edettiin kymmenessä päivässä. Tämä oli niin suuri voitto, ettei sitä osattu käyttää hyväksi. Venäläisten olisi heti pitänyt puskea eteenpäin kohti Lappeenrantaa, mutta ratkaiseva päivä tai pari hukattiin, ja suomalaiset sulkivat aukon rintamassaan. Maasto-olosuhteiden vuoksi kamppailu muuttui paikallaan junnaavaksi kulutustaisteluksi. Hyökkäysvoima ehtyi. Vuosalmen ja Viipurinlahden operaatiot eivät tehneet muuta kuin sitoivat kummankin puolen voimia.

Se että venäläisten hyökkäykset pysähtyivät joulukuussa 1939 ja heinäkuussa 1944 ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomi olisi voinut toisenlaisilla ratkaisuilla välttää sekä talvisodan että kesän 1944 suurhyökkäyksen ja säästää siten kymmeniätuhansien nuorten miesten hengen. Suomen ei olisi tarvinnut kahdesti joutua vaaratilanteeseen, jossa Neuvostoliitto päätti yrittää maan miehittämistä. Pienellä maalla ei ole varaa leikkiä Leonidasta Thermopylaissa, vaikka toivoton taistelu ylivoimaa vastaan onkin epäilemättä esteettisesti katsottuna ylevä näytelmä, joka sopii kiihkoisänmaallisten elokuvien vakioaiheeksi.

On myös syytä muistaa, että suomalaisten "torjuntavoittoja" joulukuussa 1939 seurasi suomalaisten ratkaiseva tappio helmi-maaliskuussa 1940, ja että kesän 1944 "torjuntavoittojen" jälkeenkin Suomen oli solmittava rauha, joka käytännössä kumminkin merkitsi antautumista, koska se jätti Suomen de facto paljon täydellisemmin Neuvostoliiton armoille kuin Moskovan rauha v. 1940. Suomen itsenäisyyden pelastamiseen eivät sen enempää v:n 1939 kuin v:n 1944 "torjuntavoitotkaan" riittäneet, vaan se jäi tehtäväksi niille suomalaisille valtiomiehille, jotka olivat valmiita tunnollisesti täyttämään kaikki Neuvostoliiton kanssa solmittujen rauhansopimusten ehdot. Paasikivi oli tähän valmis jo vv. 1940-1941, kun taas Mannerheim piti v. 1941 parempana sopimuksen rikkomista - mutta lopulta hänestäkin tuli rauhanpoliitikko, joka laski perustan Paasikiven-Kekkosen linjalle.

Vielä kerran: "torjuntavoitot" eivät pelastaneet Suomea miehitykseltä ja kommunismilta. Suomen poliittinen suunnanmuutos pelasti. Väärä politiikka, jota vv. 1920-1944 oli harjoitettu suhteessa Neuvostoliittoon, tuli tiensä päähän. Se oli jo vaatinut kyllin monta suomalaista - ja venäläistä - uhria.

Lue lisää

Bitva za Leningrad n1941-1944 - kirjan ovat toimittaneet neuvostoliittolaiset sotahistorioitsijat I.P.Barbasin, A.I.Kuznetsov, V.P.Morozov, A.D.Haritonov ja B.N.Jakolev.
Suomennoksen on tehnyt Helge Seppälä. S.P.Platonov Taistelut Suomen rintamilla 1941-1944.
Kannattaa kaikkien lukea neuvostonäkemys 1960 luvulta, Suomen rintamien taisteluista..

Pussinperä kirjoitti:

Bitva za Leningrad n1941-1944 - kirjan ovat toimittaneet neuvostoliittolaiset sotahistorioitsijat I.P.Barbasin, A.I.Kuznetsov, V.P.Morozov, A.D.Haritonov ja B.N.Jakolev.
Suomennoksen on tehnyt Helge Seppälä. S.P.Platonov Taistelut Suomen rintamilla 1941-1944.
Kannattaa kaikkien lukea neuvostonäkemys 1960 luvulta, Suomen rintamien taisteluista..

Lue lisää

Kaikki tarpeellinen on hyllyssä, tuokin kirja. Helge Seppälän teoksia löytyy aika monta ja parhaana kaikista on eräs kokoelma, jossa on aika monta Hegulin Exlibristä!

Kiitos vaan... kirjoitti:

Kaikki tarpeellinen on hyllyssä, tuokin kirja. Helge Seppälän teoksia löytyy aika monta ja parhaana kaikista on eräs kokoelma, jossa on aika monta Hegulin Exlibristä!

Mäkelän ja Seppälän yhteinen projekti Suomi Taisteli - kuusiosainen teossarja näistä mainitakseni.

Kiitos vaan... kirjoitti:

Kaikki tarpeellinen on hyllyssä, tuokin kirja. Helge Seppälän teoksia löytyy aika monta ja parhaana kaikista on eräs kokoelma, jossa on aika monta Hegulin Exlibristä!

Tuossa niitä Seppälän kirjoja on kuvassa... nuo keltakantiset on harvinaisuuksia 1930 -luvulta ja sinikantiset on uudelleen sidottuja, samoin vaaleammat. Ihan viimeisimmät oli omissa kansissaan kuten ihan ensimäisetkin. Kyseessä on Tiede ja ase vuosikirjan täysi sarja alusta alkaen vuoteen 2006 saakka! Kallis sarja se oli. Osassa on todellakin Seppälän Exlibris liimattuna.

http://media.turunsanomat.fi/?ts=263635,1

http://www.ts.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2004-11-07,104:7:263635,1:0:0:0:0:0

Koroljov kirjoitti:

Suomi joutui joulukuussa 1939 ja kesäkuussa 1944 täydellisen häviön uhan eteen, koska suomalaiset eivät tajunneet vallitsevia realiteetteja vaan antautuivat harhakuvitelmien ja toiveunten valtaan. Suomen väärä politiikka v. 1939 (tai oikeastaan vv. 1920-1939) johti talvisodan puhkeamiseen ja v. 1944 venäläisten massiiviseen suurhyökkäykseen. Sekä joulukuussa 1939 että kesällä 1944 Suomen pelasti se, että johtuen huonoista kulkuyhteyksistä puna-armeijan oli mahdotonta miehittää Suomea muutamassa viikossa, vaikka Stalin niin uskoikin v. 1939 ja Govorov vielä v. 1944.

Kun Suomi oli keväällä 1944 torjunut jokseenkin samat ehdot, jotka se saman vuoden syksyllä hyväksyi (valtavia menetyksiä kesän taisteluissa välillä kärsittyään), Stalin antoi Govorovin yrittää Suomen valtausta, jota Stavka ja Govorov pitivät mahdollisena. Suomen tuho olikin vain hiuskarvan varassa. Puna-armeijan alkumenestys oli melkeinpä liian hyvä; suomalaisjoukot Kannaksella lyötiin täysin hajalle ja Viipuriin edettiin kymmenessä päivässä. Tämä oli niin suuri voitto, ettei sitä osattu käyttää hyväksi. Venäläisten olisi heti pitänyt puskea eteenpäin kohti Lappeenrantaa, mutta ratkaiseva päivä tai pari hukattiin, ja suomalaiset sulkivat aukon rintamassaan. Maasto-olosuhteiden vuoksi kamppailu muuttui paikallaan junnaavaksi kulutustaisteluksi. Hyökkäysvoima ehtyi. Vuosalmen ja Viipurinlahden operaatiot eivät tehneet muuta kuin sitoivat kummankin puolen voimia.

Se että venäläisten hyökkäykset pysähtyivät joulukuussa 1939 ja heinäkuussa 1944 ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomi olisi voinut toisenlaisilla ratkaisuilla välttää sekä talvisodan että kesän 1944 suurhyökkäyksen ja säästää siten kymmeniätuhansien nuorten miesten hengen. Suomen ei olisi tarvinnut kahdesti joutua vaaratilanteeseen, jossa Neuvostoliitto päätti yrittää maan miehittämistä. Pienellä maalla ei ole varaa leikkiä Leonidasta Thermopylaissa, vaikka toivoton taistelu ylivoimaa vastaan onkin epäilemättä esteettisesti katsottuna ylevä näytelmä, joka sopii kiihkoisänmaallisten elokuvien vakioaiheeksi.

On myös syytä muistaa, että suomalaisten "torjuntavoittoja" joulukuussa 1939 seurasi suomalaisten ratkaiseva tappio helmi-maaliskuussa 1940, ja että kesän 1944 "torjuntavoittojen" jälkeenkin Suomen oli solmittava rauha, joka käytännössä kumminkin merkitsi antautumista, koska se jätti Suomen de facto paljon täydellisemmin Neuvostoliiton armoille kuin Moskovan rauha v. 1940. Suomen itsenäisyyden pelastamiseen eivät sen enempää v:n 1939 kuin v:n 1944 "torjuntavoitotkaan" riittäneet, vaan se jäi tehtäväksi niille suomalaisille valtiomiehille, jotka olivat valmiita tunnollisesti täyttämään kaikki Neuvostoliiton kanssa solmittujen rauhansopimusten ehdot. Paasikivi oli tähän valmis jo vv. 1940-1941, kun taas Mannerheim piti v. 1941 parempana sopimuksen rikkomista - mutta lopulta hänestäkin tuli rauhanpoliitikko, joka laski perustan Paasikiven-Kekkosen linjalle.

Vielä kerran: "torjuntavoitot" eivät pelastaneet Suomea miehitykseltä ja kommunismilta. Suomen poliittinen suunnanmuutos pelasti. Väärä politiikka, jota vv. 1920-1944 oli harjoitettu suhteessa Neuvostoliittoon, tuli tiensä päähän. Se oli jo vaatinut kyllin monta suomalaista - ja venäläistä - uhria.

Lue lisää

sinä oikein puhut?
Eihän puna-armeija päässyt edes Viipuriin, puhumattakaan siitä, että olisivat Kuusisen paraatijoukot Terijoelta taluttaneet Helsinkiin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus


" On myös syytä muistaa, että suomalaisten "torjuntavoittoja" joulukuussa 1939 seurasi suomalaisten ratkaiseva tappio helmi-maaliskuussa 1940, "

Koroljov kirjoitti:

Suomi joutui joulukuussa 1939 ja kesäkuussa 1944 täydellisen häviön uhan eteen, koska suomalaiset eivät tajunneet vallitsevia realiteetteja vaan antautuivat harhakuvitelmien ja toiveunten valtaan. Suomen väärä politiikka v. 1939 (tai oikeastaan vv. 1920-1939) johti talvisodan puhkeamiseen ja v. 1944 venäläisten massiiviseen suurhyökkäykseen. Sekä joulukuussa 1939 että kesällä 1944 Suomen pelasti se, että johtuen huonoista kulkuyhteyksistä puna-armeijan oli mahdotonta miehittää Suomea muutamassa viikossa, vaikka Stalin niin uskoikin v. 1939 ja Govorov vielä v. 1944.

Kun Suomi oli keväällä 1944 torjunut jokseenkin samat ehdot, jotka se saman vuoden syksyllä hyväksyi (valtavia menetyksiä kesän taisteluissa välillä kärsittyään), Stalin antoi Govorovin yrittää Suomen valtausta, jota Stavka ja Govorov pitivät mahdollisena. Suomen tuho olikin vain hiuskarvan varassa. Puna-armeijan alkumenestys oli melkeinpä liian hyvä; suomalaisjoukot Kannaksella lyötiin täysin hajalle ja Viipuriin edettiin kymmenessä päivässä. Tämä oli niin suuri voitto, ettei sitä osattu käyttää hyväksi. Venäläisten olisi heti pitänyt puskea eteenpäin kohti Lappeenrantaa, mutta ratkaiseva päivä tai pari hukattiin, ja suomalaiset sulkivat aukon rintamassaan. Maasto-olosuhteiden vuoksi kamppailu muuttui paikallaan junnaavaksi kulutustaisteluksi. Hyökkäysvoima ehtyi. Vuosalmen ja Viipurinlahden operaatiot eivät tehneet muuta kuin sitoivat kummankin puolen voimia.

Se että venäläisten hyökkäykset pysähtyivät joulukuussa 1939 ja heinäkuussa 1944 ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomi olisi voinut toisenlaisilla ratkaisuilla välttää sekä talvisodan että kesän 1944 suurhyökkäyksen ja säästää siten kymmeniätuhansien nuorten miesten hengen. Suomen ei olisi tarvinnut kahdesti joutua vaaratilanteeseen, jossa Neuvostoliitto päätti yrittää maan miehittämistä. Pienellä maalla ei ole varaa leikkiä Leonidasta Thermopylaissa, vaikka toivoton taistelu ylivoimaa vastaan onkin epäilemättä esteettisesti katsottuna ylevä näytelmä, joka sopii kiihkoisänmaallisten elokuvien vakioaiheeksi.

On myös syytä muistaa, että suomalaisten "torjuntavoittoja" joulukuussa 1939 seurasi suomalaisten ratkaiseva tappio helmi-maaliskuussa 1940, ja että kesän 1944 "torjuntavoittojen" jälkeenkin Suomen oli solmittava rauha, joka käytännössä kumminkin merkitsi antautumista, koska se jätti Suomen de facto paljon täydellisemmin Neuvostoliiton armoille kuin Moskovan rauha v. 1940. Suomen itsenäisyyden pelastamiseen eivät sen enempää v:n 1939 kuin v:n 1944 "torjuntavoitotkaan" riittäneet, vaan se jäi tehtäväksi niille suomalaisille valtiomiehille, jotka olivat valmiita tunnollisesti täyttämään kaikki Neuvostoliiton kanssa solmittujen rauhansopimusten ehdot. Paasikivi oli tähän valmis jo vv. 1940-1941, kun taas Mannerheim piti v. 1941 parempana sopimuksen rikkomista - mutta lopulta hänestäkin tuli rauhanpoliitikko, joka laski perustan Paasikiven-Kekkosen linjalle.

Vielä kerran: "torjuntavoitot" eivät pelastaneet Suomea miehitykseltä ja kommunismilta. Suomen poliittinen suunnanmuutos pelasti. Väärä politiikka, jota vv. 1920-1944 oli harjoitettu suhteessa Neuvostoliittoon, tuli tiensä päähän. Se oli jo vaatinut kyllin monta suomalaista - ja venäläistä - uhria.

Lue lisää

On Koroljovillekin tainnut tulla 50-60 - luvulla Neuvostoliitto - lehti; siinä oli kirkasotsaiset työläiset käsikädessä paratiisia tekemässä. Lähes kaikki tietämättömät vasemmisto työmiehet vannoivat ja politikoivat työpaikoilla lehden propagandan nimeen. Kuinkas olla, NL:n hajottua alkoi paljastua että pahimman lajin terrori älymystöä ja työläistä kohtaan löytyi sieltä. Tällaistako olisi pitänyt kumartaa. Eipä viitsi isompia Koroljoville kommentoida. Niin , sen verran kyllä, että -merkitään ja jätetään omaan arvoonsa!

Koroljov kirjoitti:

Suomi joutui joulukuussa 1939 ja kesäkuussa 1944 täydellisen häviön uhan eteen, koska suomalaiset eivät tajunneet vallitsevia realiteetteja vaan antautuivat harhakuvitelmien ja toiveunten valtaan. Suomen väärä politiikka v. 1939 (tai oikeastaan vv. 1920-1939) johti talvisodan puhkeamiseen ja v. 1944 venäläisten massiiviseen suurhyökkäykseen. Sekä joulukuussa 1939 että kesällä 1944 Suomen pelasti se, että johtuen huonoista kulkuyhteyksistä puna-armeijan oli mahdotonta miehittää Suomea muutamassa viikossa, vaikka Stalin niin uskoikin v. 1939 ja Govorov vielä v. 1944.

Kun Suomi oli keväällä 1944 torjunut jokseenkin samat ehdot, jotka se saman vuoden syksyllä hyväksyi (valtavia menetyksiä kesän taisteluissa välillä kärsittyään), Stalin antoi Govorovin yrittää Suomen valtausta, jota Stavka ja Govorov pitivät mahdollisena. Suomen tuho olikin vain hiuskarvan varassa. Puna-armeijan alkumenestys oli melkeinpä liian hyvä; suomalaisjoukot Kannaksella lyötiin täysin hajalle ja Viipuriin edettiin kymmenessä päivässä. Tämä oli niin suuri voitto, ettei sitä osattu käyttää hyväksi. Venäläisten olisi heti pitänyt puskea eteenpäin kohti Lappeenrantaa, mutta ratkaiseva päivä tai pari hukattiin, ja suomalaiset sulkivat aukon rintamassaan. Maasto-olosuhteiden vuoksi kamppailu muuttui paikallaan junnaavaksi kulutustaisteluksi. Hyökkäysvoima ehtyi. Vuosalmen ja Viipurinlahden operaatiot eivät tehneet muuta kuin sitoivat kummankin puolen voimia.

Se että venäläisten hyökkäykset pysähtyivät joulukuussa 1939 ja heinäkuussa 1944 ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomi olisi voinut toisenlaisilla ratkaisuilla välttää sekä talvisodan että kesän 1944 suurhyökkäyksen ja säästää siten kymmeniätuhansien nuorten miesten hengen. Suomen ei olisi tarvinnut kahdesti joutua vaaratilanteeseen, jossa Neuvostoliitto päätti yrittää maan miehittämistä. Pienellä maalla ei ole varaa leikkiä Leonidasta Thermopylaissa, vaikka toivoton taistelu ylivoimaa vastaan onkin epäilemättä esteettisesti katsottuna ylevä näytelmä, joka sopii kiihkoisänmaallisten elokuvien vakioaiheeksi.

On myös syytä muistaa, että suomalaisten "torjuntavoittoja" joulukuussa 1939 seurasi suomalaisten ratkaiseva tappio helmi-maaliskuussa 1940, ja että kesän 1944 "torjuntavoittojen" jälkeenkin Suomen oli solmittava rauha, joka käytännössä kumminkin merkitsi antautumista, koska se jätti Suomen de facto paljon täydellisemmin Neuvostoliiton armoille kuin Moskovan rauha v. 1940. Suomen itsenäisyyden pelastamiseen eivät sen enempää v:n 1939 kuin v:n 1944 "torjuntavoitotkaan" riittäneet, vaan se jäi tehtäväksi niille suomalaisille valtiomiehille, jotka olivat valmiita tunnollisesti täyttämään kaikki Neuvostoliiton kanssa solmittujen rauhansopimusten ehdot. Paasikivi oli tähän valmis jo vv. 1940-1941, kun taas Mannerheim piti v. 1941 parempana sopimuksen rikkomista - mutta lopulta hänestäkin tuli rauhanpoliitikko, joka laski perustan Paasikiven-Kekkosen linjalle.

Vielä kerran: "torjuntavoitot" eivät pelastaneet Suomea miehitykseltä ja kommunismilta. Suomen poliittinen suunnanmuutos pelasti. Väärä politiikka, jota vv. 1920-1944 oli harjoitettu suhteessa Neuvostoliittoon, tuli tiensä päähän. Se oli jo vaatinut kyllin monta suomalaista - ja venäläistä - uhria.

Lue lisää

Kyllä on stalinistin käsityskyky olematon. Kahden lauseen kysymystä punatulkku ei ymmärtänyt.

Ratsuväkiprikaati vietiin Pohjois-Karjalaan ihan kuin Talvisodassa. Marskille oli aina tärkeää saada ratsuväki edes jotenkin kuiville. Nyt se onnistui, kun prikaatiin saatiin komentajaksi kunnon jalkaväkimies eli eversti Veikko Tähtinen. Ratsuväen aatelisupseerit ( v. Essen, G. Ehrnrooth) olivat kevyttä tavaraa häneen verrattuina ( entinen JR 10 komentaja).

rusikoitu kirjoitti:

Ratsuväkiprikaati vietiin Pohjois-Karjalaan ihan kuin Talvisodassa. Marskille oli aina tärkeää saada ratsuväki edes jotenkin kuiville. Nyt se onnistui, kun prikaatiin saatiin komentajaksi kunnon jalkaväkimies eli eversti Veikko Tähtinen. Ratsuväen aatelisupseerit ( v. Essen, G. Ehrnrooth) olivat kevyttä tavaraa häneen verrattuina ( entinen JR 10 komentaja).

Lue lisää

Kevyitähän nuo Mannerheim-ristin ritarit tosiaan... hehheh...

>Kirja (lähdeviittaukset) ei ole saatavillani josta asia selviäisi.<

Sanoppas mitä kirjaa tarkoitat, Tiihosen väitöskirjaako?

Tiihosen väitöskirjassa on karmea kämmäys sivulla 527. Siinä on Hallamaa muuttunut Maahallaksi! Sama virhe on molemmissa versioissa. Siis alkuperäinen 3 osainen teos, osa 2, sivu 527, Yliopistopaino 1999

Sama virhe on Fenix -kustannuksen 1 -osaisessa, 762 sivuisessa, kirjassa vuodelta 2000, Yliopistopaino.

Pitää vielä katsella mitä lähteistä mainitaan. Lähdeluettelo on vaan kovin erikoinen kun lopussa on esim. kirjat vain listatuina. Esim. Tervasmäeltä on useampi kirja ja siinähän saa katsella mikä niistä on kyseessä. Outo juttu.

Tiihosen kansanpainos väitöskirjasta, Ratkaisu Kannaksella 1944, Fenix, 2000, on selkeä lähteittenkin osalta.

KEP. kirjoitti:

>Kirja (lähdeviittaukset) ei ole saatavillani josta asia selviäisi.<

Sanoppas mitä kirjaa tarkoitat, Tiihosen väitöskirjaako?

Tiihosen väitöskirjassa on karmea kämmäys sivulla 527. Siinä on Hallamaa muuttunut Maahallaksi! Sama virhe on molemmissa versioissa. Siis alkuperäinen 3 osainen teos, osa 2, sivu 527, Yliopistopaino 1999

Sama virhe on Fenix -kustannuksen 1 -osaisessa, 762 sivuisessa, kirjassa vuodelta 2000, Yliopistopaino.

Pitää vielä katsella mitä lähteistä mainitaan. Lähdeluettelo on vaan kovin erikoinen kun lopussa on esim. kirjat vain listatuina. Esim. Tervasmäeltä on useampi kirja ja siinähän saa katsella mikä niistä on kyseessä. Outo juttu.

Tiihosen kansanpainos väitöskirjasta, Ratkaisu Kannaksella 1944, Fenix, 2000, on selkeä lähteittenkin osalta.

Lue lisää

siitä minä olen postannut palstalle Tiihosteluani kesän 1944 taiswteluista. Aivan kuten eräs hurrivihaaja Talvisodan Summan taisteluista. -:))

Taitaapa ne Ttiihosen lähteet olla Mäkelän kirjassa tai Atos wirtasen kirjassa tai sitten lehtiartikkeleissa!
Vertaile sanamuotoja aloituksen ja tämän Mäkelän kirjan tekstin kesken...

Jukka L. Mäkelä Teräsvyöry murtuu. 1975 WSOY. s. 159

Suurhyökkäyksen päättyminen

>>Muutamassa muistelmateoksessa ja joissakin lehtiartikkeleissa on kerrottu samaa tarinaa siitä, miten saatiin tietää neuvostojoukkojen suurhyökkäysten sarjan päättyneen ainakin toistaiseksi. Atos Wirtanen kertoo kirjassaan >>Pimeitä voimia vastaan>> sen seuraavassa muodossa:

>>Päämajan radiokuuntelu oli heinäkuun keskivaiheilla siepannut Moskovasta Leningradin päämajaan lähetetyn tärkeän radiosanoman. Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Leningradin rintaman komentaja, kenraali Govorov. Stalinin sähke oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin. Kenraali esitti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa vallata Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa siepattiin Stalinin vastaus: ”Joukot tarvitaan saksalaisia vastaan. Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Te vastaatte hengellänne, että joukot kaikkine varusteineen ovat Leningradissa määräaikana.”

KEP. kirjoitti:

Taitaapa ne Ttiihosen lähteet olla Mäkelän kirjassa tai Atos wirtasen kirjassa tai sitten lehtiartikkeleissa!
Vertaile sanamuotoja aloituksen ja tämän Mäkelän kirjan tekstin kesken...

Jukka L. Mäkelä Teräsvyöry murtuu. 1975 WSOY. s. 159

Suurhyökkäyksen päättyminen

>>Muutamassa muistelmateoksessa ja joissakin lehtiartikkeleissa on kerrottu samaa tarinaa siitä, miten saatiin tietää neuvostojoukkojen suurhyökkäysten sarjan päättyneen ainakin toistaiseksi. Atos Wirtanen kertoo kirjassaan >>Pimeitä voimia vastaan>> sen seuraavassa muodossa:

>>Päämajan radiokuuntelu oli heinäkuun keskivaiheilla siepannut Moskovasta Leningradin päämajaan lähetetyn tärkeän radiosanoman. Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Leningradin rintaman komentaja, kenraali Govorov. Stalinin sähke oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin. Kenraali esitti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa vallata Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa siepattiin Stalinin vastaus: ”Joukot tarvitaan saksalaisia vastaan. Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Te vastaatte hengellänne, että joukot kaikkine varusteineen ovat Leningradissa määräaikana.”

Lue lisää

Atos Wirtanen oli Rauhanopposition puuhamies nro 1 eli lähes maanpetturi. Koko tarinan voi siten ottaa NL:n joukkojen jonkinlaisena "maineenpalautuksena" jos lähde on tuollaisen tyypin kertomusten varassa! Saatiinhan näin selittäen jonkinlainen "järkevä" syy lopettaa tuo Kannaksella pysäytetty Strateginen, ja pahoin epäonnistunut, hyökkäyn!


Atos Wirtanen oli Tove Janssonin läheinen ystävä ja esikuva tämän Nuuskamuikkunen-hahmolle, jonka vihreä hattu on lainattu Wirtaselta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Atos_Wirtanen

Atos Kasimir Wirtanen (27. tammikuuta 1906 Saltvik – 10. maaliskuuta 1979 Helsinki) oli suomenruotsalainen vasemmistointellektuelli, toimittaja, kansanedustaja (1936–1953) ja kulttuurikriitikko. Wirtanen nousi eduskuntaan Suomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) listoilta, mutta vuonna 1946 hän loikkasi Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) eduskuntaryhmään. Wirtanen siirtyi samalla Sosialistiseen yhtenäisyyspuolueeseen (SYP), jonka puheenjohtajaksi hän nousi 1948. Wirtanen riitaantui 1950-luvulla SKDL:n kanssa ja hän johdatti myös SYP:n ulos liitosta 1955. Wirtanen erotettiin päätoimittajan tehtävistä kahdesti (1941 & 1947) Arbetarbladetista ja kerran (1953) Ny Tidistä.

Atos Wirtanen oli Tove Janssonin läheinen ystävä ja esikuva tämän Nuuskamuikkunen-hahmolle, jonka vihreä hattu on lainattu Wirtaselta. Ensimmäiset muumisarjakuvat julkaistiin lokakuussa 1947 Ny Tidissä, jota Wirtanen toimitti. Sarja jouduttiin kuitenkin keskeyttämään suunniteltua aikaisemmin lukijoiden kritisoitua sitä ja etenkin Muumipappaa porvarillisista sympatioista.[1]

Wirtanen julkaisi kahdet muistelmat: Pimeitä voimia vastaan (Aalto 1964) ja Poliittiset muistelmat (Otava 1973). Hän julkaisi myös useita aforismikokoelmia sekä muita kaunokirjallisia teoksia.

Wirtanen avioitui tanssitaiteilija Irja Hagforsin kanssa 1954.

http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hx5000.sh?{hnro}=911753=su=kaikki


Täytyi ottaa oikeat kirjat hyllystäni esille ja sieltähän ne nimilistat löytyy:

Tanner, Suomen tie rauhaan sivu 106-108, kertoo noitten tyyppien nimet

Adressin laatijat:

1. Atos Wirtanen
2. J.W.Keto
3. Laurin Zilliacus
4. C.O.Frietsch

Adressin allekirjoittajat: (kansanedustaja=ke, lehtimies=lm, muut mainittu erikseen)

1. Gunnar Henriksson, ke
2. Ernst von Born, ke
3. Ernst Estlander, ke
4. C.O.Frietsch, ke
5. Ragnar Furuhjelm, ke
6. U.Hannula, ke
7. L.A.Heljas, ke
8. J.L.Jern, ke
9. Sylvi-Kyllikki Kilpi, ke
10. Gottfried Lindström, ke
11. Mauno Pekkala, ke
12. M.Peltonen, ke
13. Yrjö Schildt, ke
14. Ralf Törngren, ke
15. Y.Welling, ke
16. K.J.Wenman, ke
17. Atos Wirtanen, ke
18. Väinö Voionmaa, ke
19. John Österholm, ke
20. Henrik Antell, lm
21. Gunnar Henriksson, lm
22. Eirik Hornborg, lm
23. Frans Keränen, lm
24. E.Sundquist, lm
25. Fredrik Valros, lm
26. Kurt Antell, fil.maist.
27. Arvo Inkilä, fil.maist.
28. Yrjö Kallinen, osasto pääl.
29. J.W.Keto, kaupung.joht.
30. Hugo E. Pipping, prof.
31. Y.Ruutu, fil.tri, rehtori
32. Laurin Zilliacus, fil.tri
33. Arvi Turkka, ke

kysyYmys kirjoitti:

siitä minä olen postannut palstalle Tiihosteluani kesän 1944 taiswteluista. Aivan kuten eräs hurrivihaaja Talvisodan Summan taisteluista. -:))

Eikös olekin taas hauska yhteensattuma... että päästiin "aiheeseen" tuon Atos "Wirtsasen" kautta.

Siis Rauhanoppositioon ja ryhmä 33:n toimintaan, jossa hurreilla oli todella röyhkeän näkyvä osuus ja rooli yhdessä kommunistien kanssa. KOMUKOITTEN HOMMAT YMMÄRTÄÄ KUN NIIDEN HENKINEN KOTI oli rajan takana idässä, mutta Suomen RUOTSALAISTEN rooli on perin outo. Ei niitä suotta kutsuta Suomen 5. kolonnaksi.

Eikö ole kummallista kun samat tyypit puuhasi Tukholmaan 2-3 otteeseen pakolaishallitusta. Yleensä sellaista uuden hallituksen muodostamista, tai puuhastelua virallisen ja valtaa pitävän hallituksen selän takana, pidetään maanpetoksena tai sellaisen valmisteluna. Siitähän taitaa olla määrätty kaikkein kovimmat sanktiot. Kumma ettei yhtään Rauhanopposition (Suomen ruotsalaistakaan) jäsentä ammuttu edes malliksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmenkymmenenkolmen_kirjelmä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Rauhanoppositio

KEP. kirjoitti:

Taitaapa ne Ttiihosen lähteet olla Mäkelän kirjassa tai Atos wirtasen kirjassa tai sitten lehtiartikkeleissa!
Vertaile sanamuotoja aloituksen ja tämän Mäkelän kirjan tekstin kesken...

Jukka L. Mäkelä Teräsvyöry murtuu. 1975 WSOY. s. 159

Suurhyökkäyksen päättyminen

>>Muutamassa muistelmateoksessa ja joissakin lehtiartikkeleissa on kerrottu samaa tarinaa siitä, miten saatiin tietää neuvostojoukkojen suurhyökkäysten sarjan päättyneen ainakin toistaiseksi. Atos Wirtanen kertoo kirjassaan >>Pimeitä voimia vastaan>> sen seuraavassa muodossa:

>>Päämajan radiokuuntelu oli heinäkuun keskivaiheilla siepannut Moskovasta Leningradin päämajaan lähetetyn tärkeän radiosanoman. Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Leningradin rintaman komentaja, kenraali Govorov. Stalinin sähke oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin. Kenraali esitti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa vallata Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa siepattiin Stalinin vastaus: ”Joukot tarvitaan saksalaisia vastaan. Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Te vastaatte hengellänne, että joukot kaikkine varusteineen ovat Leningradissa määräaikana.”

Lue lisää

" Atos Wirtanen kertoo kirjassaan >>Pimeitä voimia vastaan>> sen seuraavassa muodossa:"

Ja J.L.M. Teräsvyöry murtuu - teoksessaan kertoo, ettei radiotiedustelumme missään tapauksessa siepannut tuota Stalinin käskyä koska käsky saapui kaukokirjoittimella jota suomalaiset eivät pystyneet purkamaan.
Tiihonen kertookin oikein: ...." kun 13.7. oli määrä alkaa Ukrainan suurhyökkäys. Leningradin rintaman komentaja sai Generalissimukselta >sähkeen

KEP. kirjoitti:

Taitaapa ne Ttiihosen lähteet olla Mäkelän kirjassa tai Atos wirtasen kirjassa tai sitten lehtiartikkeleissa!
Vertaile sanamuotoja aloituksen ja tämän Mäkelän kirjan tekstin kesken...

Jukka L. Mäkelä Teräsvyöry murtuu. 1975 WSOY. s. 159

Suurhyökkäyksen päättyminen

>>Muutamassa muistelmateoksessa ja joissakin lehtiartikkeleissa on kerrottu samaa tarinaa siitä, miten saatiin tietää neuvostojoukkojen suurhyökkäysten sarjan päättyneen ainakin toistaiseksi. Atos Wirtanen kertoo kirjassaan >>Pimeitä voimia vastaan>> sen seuraavassa muodossa:

>>Päämajan radiokuuntelu oli heinäkuun keskivaiheilla siepannut Moskovasta Leningradin päämajaan lähetetyn tärkeän radiosanoman. Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Leningradin rintaman komentaja, kenraali Govorov. Stalinin sähke oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin. Kenraali esitti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa vallata Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa siepattiin Stalinin vastaus: ”Joukot tarvitaan saksalaisia vastaan. Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Te vastaatte hengellänne, että joukot kaikkine varusteineen ovat Leningradissa määräaikana.”

Lue lisää

Tilasin kirjan Pimeitä voimia vastaan ja eiköhän loppuviikosta nähdä mitä se Wirtanen kirjoitti "sähkeestä".

Wirtanen vaikuttaa kaikin puoli "luotettavalta lähteeltä", kuten tuolla aiemmin jo kommentoinkin. Tuotannosta löytyy oikein mielenkiintoisia kirjoja, kuten vaikkapa tämä:

Wirtanen Atos Lenin elämä ja työ, Tammi, 1970, 221 s.

Tämä kirja on oikeasti mielenkiintoinen ja on ollut hyllyssäni jo vuosia.

Wirtanen Atos toim: Salaiset keskustelut. Eduskunnan suljettujen istuntojen pöytäkirjat 1939-1944
Caius Kajanti, 1967, 352 s., 1. painos

KEP. kirjoitti:

Tilasin kirjan Pimeitä voimia vastaan ja eiköhän loppuviikosta nähdä mitä se Wirtanen kirjoitti "sähkeestä".

Wirtanen vaikuttaa kaikin puoli "luotettavalta lähteeltä", kuten tuolla aiemmin jo kommentoinkin. Tuotannosta löytyy oikein mielenkiintoisia kirjoja, kuten vaikkapa tämä:

Wirtanen Atos Lenin elämä ja työ, Tammi, 1970, 221 s.

Tämä kirja on oikeasti mielenkiintoinen ja on ollut hyllyssäni jo vuosia.

Wirtanen Atos toim: Salaiset keskustelut. Eduskunnan suljettujen istuntojen pöytäkirjat 1939-1944
Caius Kajanti, 1967, 352 s., 1. painos

Lue lisää

>>Muutamassa muistelmateoksessa ja joissakin lehtiartikkeleissa on kerrottu samaa tarinaa siitä, miten saatiin tietää neuvostojoukkojen suurhyökkäysten sarjan päättyneen ainakin toistaiseksi. Atos Wirtanen kertoo kirjassaan >>Pimeitä voimia vastaan>> sen seuraavassa muodossa:

>>Päämajan radiokuuntelu oli heinäkuun keskivaiheilla siepannut Moskovasta Leningradin päämajaan lähetetyn tärkeän radiosanoman. Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Leningradin rintaman komentaja, kenraali Govorov. Stalinin sähke oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin. Kenraali esitti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa vallata Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa siepattiin Stalinin vastaus: ”Joukot tarvitaan saksalaisia vastaan. Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Te vastaatte hengellänne, että joukot kaikkine varusteineen ovat Leningradissa määräaikana.

Pussinperä kirjoitti:

>>Muutamassa muistelmateoksessa ja joissakin lehtiartikkeleissa on kerrottu samaa tarinaa siitä, miten saatiin tietää neuvostojoukkojen suurhyökkäysten sarjan päättyneen ainakin toistaiseksi. Atos Wirtanen kertoo kirjassaan >>Pimeitä voimia vastaan>> sen seuraavassa muodossa:

>>Päämajan radiokuuntelu oli heinäkuun keskivaiheilla siepannut Moskovasta Leningradin päämajaan lähetetyn tärkeän radiosanoman. Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Leningradin rintaman komentaja, kenraali Govorov. Stalinin sähke oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin. Kenraali esitti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa vallata Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa siepattiin Stalinin vastaus: ”Joukot tarvitaan saksalaisia vastaan. Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Te vastaatte hengellänne, että joukot kaikkine varusteineen ovat Leningradissa määräaikana.

Lue lisää

Tiihosen väitöskirjan lähde on juuri Mäkelän kirja! Mäkelän itsensä lähde onkin sitten "muistikuva", jota hän ei sen tarkemmin selittele mistä se on saatu tai kuultu. Itse näkemäkseen hän ei sitä "sähkettä" edes väitä tai sano, mutta ottaapa kuitenkin Wirtasen kirjasta sen tekstin.

Kyllä minä nyt lukea osaan, mutta tuo kuvio tuntuu aika erikoiselta. Esim. Käkösen (ja kuulemma Paasosenkin) kirjoista on osoitettu virheitä roppakaupalla.

Tiihosen väitöskirjassa, joka on aika jumalaton puntti ja kohtuullisen sekavakin vielä, juttu löytyy kohdasta "2.2.2.4 "Hajoamisen" käskytys", sivulla 624. Siinä on mainittu Mäkelä lähteenä ja sivu 159!

KEP. kirjoitti:

Tiihosen väitöskirjan lähde on juuri Mäkelän kirja! Mäkelän itsensä lähde onkin sitten "muistikuva", jota hän ei sen tarkemmin selittele mistä se on saatu tai kuultu. Itse näkemäkseen hän ei sitä "sähkettä" edes väitä tai sano, mutta ottaapa kuitenkin Wirtasen kirjasta sen tekstin.

Kyllä minä nyt lukea osaan, mutta tuo kuvio tuntuu aika erikoiselta. Esim. Käkösen (ja kuulemma Paasosenkin) kirjoista on osoitettu virheitä roppakaupalla.

Tiihosen väitöskirjassa, joka on aika jumalaton puntti ja kohtuullisen sekavakin vielä, juttu löytyy kohdasta "2.2.2.4 "Hajoamisen" käskytys", sivulla 624. Siinä on mainittu Mäkelä lähteenä ja sivu 159!

Lue lisää

tiedustelupalvelumme käsiinsä saama (Stalinin viesti Govoroville) sähke Päämajaan Mikkeliin evakuoiin Tulkholmaan, kuten Mäkelä spekuloi. Hän toteaa että "muistitiedoista ei ole paljoa apua" mutta ilmeisesti sähke otettiin vastaan Mikkelissä. Eli tämä juoruaa siitä että tuota dokumenttia on etsitty muistitiedon pohjalta. Olikohan sähke niin kuumaa tavaraa ja sähkeen lähdettä ei haluttu paljastaa, joten asiakirja täytyi Stellapolarisoida.

KEP. kirjoitti:

Tilasin kirjan Pimeitä voimia vastaan ja eiköhän loppuviikosta nähdä mitä se Wirtanen kirjoitti "sähkeestä".

Wirtanen vaikuttaa kaikin puoli "luotettavalta lähteeltä", kuten tuolla aiemmin jo kommentoinkin. Tuotannosta löytyy oikein mielenkiintoisia kirjoja, kuten vaikkapa tämä:

Wirtanen Atos Lenin elämä ja työ, Tammi, 1970, 221 s.

Tämä kirja on oikeasti mielenkiintoinen ja on ollut hyllyssäni jo vuosia.

Wirtanen Atos toim: Salaiset keskustelut. Eduskunnan suljettujen istuntojen pöytäkirjat 1939-1944
Caius Kajanti, 1967, 352 s., 1. painos

Lue lisää

Atos Wirtasen Poliittiset muistelmat olikin hyllyssäni kaiken aikaa. Wikipediassa on jälleen vuosilukuvirhe, sillä oma kirjani on julkaistu jo 1972.

Sieltähän se kaivattu kohta löytyy sivuilta 25-29:

III Sota ratkeaa Berliinissä.

Tässä on suora lainaus kirjasta sivulta 27:

"Eräs seikka, josta minä en silloin tiennyt mitään, mutta jonka sain tietooni myöhemmin, lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että Rytin erosta 1. elokuuta aselevon päivään 19. syyskuuta kului lähes kaksi kuukautta.
Jonakin päivänä heinäkuun puolivälissä sieppasi armeijan radiovakoilu koodisähkösanoman, jonka Stalin oli lähettänyt komentavalle kenraalille Govoroville Leningradiin. Asiantuntijoiden onnistui selvittää sähke. Sodanjohtaja Stalin käski heti siirrettäväksi 5 divisioonaa kaikkine varusteineen Leningradiin muita tehtäviä varten. Kenraali Govorov pani vastaan esittämällä perusteluksi sen. että hän voivsi vallata Helsingin kahdessa viikossa. Jo tunnin kuluessa tuli Stalinin vastaus: Joukkoja tarvitaan saksalaisia vastaan - sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä - te vastaatte siitä, että joukot ovat kaikkine varusteineen Leningradissa ilmoitettuna ajankohtana.
Päämajasta Mikkelistä soitettiin heti Mannerheimille, joka oli silloin Helsingissä, ja samalla lähetettiin kuriiri viemään sähkeen sanamuotoa kirjallisena.
sodanjohto käsitti nyt /ja vakoilu vahvisti sen), että Neuvostoliitto ei valmistellut uutta suurhyökkäystä. "

Nyt pitää kaikkien muistaa kuinka kyse on Wirtasen JÄLKIVIISAUDESTA!





Vertaile sanamuotoja Atos Wirtasen Poliittiset muistelmat sivun 27 tekstin ja tämän Mäkelän kirjan tekstin kesken, jonka pitäisi olla Atos Wirtasen kirjan >>Pimeitä voimia vastaan>> sivuilta lainattu:

Jukka L. Mäkelä Teräsvyöry murtuu. 1975 WSOY. s. 159

Suurhyökkäyksen päättyminen

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8826441#comment-42452137


>> Päämajan radiokuuntelu oli heinäkuun keskivaiheilla siepannut Moskovasta Leningradin päämajaan lähetetyn tärkeän radiosanoman. Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Leningradin rintaman komentaja, kenraali Govorov. Stalinin sähke oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin. Kenraali esitti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa vallata Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa siepattiin Stalinin vastaus: ”Joukot tarvitaan saksalaisia vastaan. Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Te vastaatte hengellänne, että joukot kaikkine varusteineen ovat Leningradissa määräaikana.”

KEP. kirjoitti:

Atos Wirtasen Poliittiset muistelmat olikin hyllyssäni kaiken aikaa. Wikipediassa on jälleen vuosilukuvirhe, sillä oma kirjani on julkaistu jo 1972.

Sieltähän se kaivattu kohta löytyy sivuilta 25-29:

III Sota ratkeaa Berliinissä.

Tässä on suora lainaus kirjasta sivulta 27:

"Eräs seikka, josta minä en silloin tiennyt mitään, mutta jonka sain tietooni myöhemmin, lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että Rytin erosta 1. elokuuta aselevon päivään 19. syyskuuta kului lähes kaksi kuukautta.
Jonakin päivänä heinäkuun puolivälissä sieppasi armeijan radiovakoilu koodisähkösanoman, jonka Stalin oli lähettänyt komentavalle kenraalille Govoroville Leningradiin. Asiantuntijoiden onnistui selvittää sähke. Sodanjohtaja Stalin käski heti siirrettäväksi 5 divisioonaa kaikkine varusteineen Leningradiin muita tehtäviä varten. Kenraali Govorov pani vastaan esittämällä perusteluksi sen. että hän voivsi vallata Helsingin kahdessa viikossa. Jo tunnin kuluessa tuli Stalinin vastaus: Joukkoja tarvitaan saksalaisia vastaan - sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä - te vastaatte siitä, että joukot ovat kaikkine varusteineen Leningradissa ilmoitettuna ajankohtana.
Päämajasta Mikkelistä soitettiin heti Mannerheimille, joka oli silloin Helsingissä, ja samalla lähetettiin kuriiri viemään sähkeen sanamuotoa kirjallisena.
sodanjohto käsitti nyt /ja vakoilu vahvisti sen), että Neuvostoliitto ei valmistellut uutta suurhyökkäystä. "

Nyt pitää kaikkien muistaa kuinka kyse on Wirtasen JÄLKIVIISAUDESTA!





Vertaile sanamuotoja Atos Wirtasen Poliittiset muistelmat sivun 27 tekstin ja tämän Mäkelän kirjan tekstin kesken, jonka pitäisi olla Atos Wirtasen kirjan >>Pimeitä voimia vastaan>> sivuilta lainattu:

Jukka L. Mäkelä Teräsvyöry murtuu. 1975 WSOY. s. 159

Suurhyökkäyksen päättyminen

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8826441#comment-42452137


>> Päämajan radiokuuntelu oli heinäkuun keskivaiheilla siepannut Moskovasta Leningradin päämajaan lähetetyn tärkeän radiosanoman. Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Leningradin rintaman komentaja, kenraali Govorov. Stalinin sähke oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin. Kenraali esitti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa vallata Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa siepattiin Stalinin vastaus: ”Joukot tarvitaan saksalaisia vastaan. Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Te vastaatte hengellänne, että joukot kaikkine varusteineen ovat Leningradissa määräaikana.”

Lue lisää

" Päämajasta Mikkelistä soitettiin heti Mannerheimille, joka oli silloin Helsingissä, ja samalla lähetettiin kuriiri viemään sähkeen sanamuotoa kirjallisena.
sodanjohto käsitti nyt /ja vakoilu vahvisti sen), että Neuvostoliitto ei valmistellut uutta suurhyökkäystä. "

Wirtasen kommentti "että Neuvostoliitto ei valmistellut uutta suurhyökkäystä" ei oikein sovi tosiasioihin, koska Stalinhan tuolla käskyllään juuri oli vetämässä länkiään korviin ja käski Leningradin Armeijaryhmän komentajaa luovutamaan joukkoja omaan käyöönsä. Oikea ilmaisu olisi ollut ettei NL >jatka< suurhyökkääystä, kohti Helsinkiä. Sisällöllisesti Mäkelän lainaus ei eroa, mutta lausemuotoilultaan Wirtasen tekstistä lainaus poikkeaa. Mäkelä pyrkii yksityiskohtaisesi selvittämään lukijoilleen alan miehenä, ettei radiotiedustelumme kaapannut Stalinin sähkettä, vaan ko. sähke tuli Päämajaan muita teitä.

KEP. kirjoitti:

Tilasin kirjan Pimeitä voimia vastaan ja eiköhän loppuviikosta nähdä mitä se Wirtanen kirjoitti "sähkeestä".

Wirtanen vaikuttaa kaikin puoli "luotettavalta lähteeltä", kuten tuolla aiemmin jo kommentoinkin. Tuotannosta löytyy oikein mielenkiintoisia kirjoja, kuten vaikkapa tämä:

Wirtanen Atos Lenin elämä ja työ, Tammi, 1970, 221 s.

Tämä kirja on oikeasti mielenkiintoinen ja on ollut hyllyssäni jo vuosia.

Wirtanen Atos toim: Salaiset keskustelut. Eduskunnan suljettujen istuntojen pöytäkirjat 1939-1944
Caius Kajanti, 1967, 352 s., 1. painos

Lue lisää

Posti kirjan ja tässäpä tulee sen kirjan versio tuosta samaisesta asiasta. Ainoa merkittävä ero on tämä "rintaman komentaja" verrattuna Jukka L. Mäkelän kirjan tekstiin.

Atos Wirtanen Pimeitä voimia vastaan, Kustannusosakeyhtiö AALTO Helsinki, 1964

Sivu 250 Rauhan odotusta

"Emme silloin tienneet, että Päämaja oli saanut tietoonsa erittäin salaisia ja erittäin tärkeitä sotilaallisia tosiasioita. (jatkuu sivulle 251)
Päämajan radiokuuntelu oli heinäkuun keskivaiheilla siepannut Moskovasta Leningradin päämajaan lähetetyn tärkeän radiosanoman. Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Leningradin rintaman päällikkö kenraali Govorov. Stalinin sähke oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin. Kenraali esitti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa vallata Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa siepattiin Stalinin vastaus: ”Joukot tarvitaan saksalaisia vastaan. Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Te vastaatte hengellänne, että joukot kaikkine varusteineen ovat Leningradissa määräaikana.” (teksti jatkuu)
"Päämaja lähetti heti salaisen puhelintiedon Mannerheimille, joka silloin oli Helsingissä. Tämä rauhoitti marsalkkaa. Armeijan tiedustelu vahvisti sähkeiden sisällyksen. Mannerheim oli nyt rauhallisempi, mutta hän ei ilmoittanut hallitukselle näistä tärkeistä asioista, koska ilmeisesti arveli, että se saattaisi johtaa uusiin viivyttelyihin.Myös eräät kenraali olivat edelleen odottavalla kannalla. Vieläkin odotettiin, että Saksa voisi mahdollisesti uusilla aseilla kääntää sodan kulun omaksi edukseen."

KEP. kirjoitti:

Posti kirjan ja tässäpä tulee sen kirjan versio tuosta samaisesta asiasta. Ainoa merkittävä ero on tämä "rintaman komentaja" verrattuna Jukka L. Mäkelän kirjan tekstiin.

Atos Wirtanen Pimeitä voimia vastaan, Kustannusosakeyhtiö AALTO Helsinki, 1964

Sivu 250 Rauhan odotusta

"Emme silloin tienneet, että Päämaja oli saanut tietoonsa erittäin salaisia ja erittäin tärkeitä sotilaallisia tosiasioita. (jatkuu sivulle 251)
Päämajan radiokuuntelu oli heinäkuun keskivaiheilla siepannut Moskovasta Leningradin päämajaan lähetetyn tärkeän radiosanoman. Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Leningradin rintaman päällikkö kenraali Govorov. Stalinin sähke oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin. Kenraali esitti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa vallata Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa siepattiin Stalinin vastaus: ”Joukot tarvitaan saksalaisia vastaan. Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Te vastaatte hengellänne, että joukot kaikkine varusteineen ovat Leningradissa määräaikana.” (teksti jatkuu)
"Päämaja lähetti heti salaisen puhelintiedon Mannerheimille, joka silloin oli Helsingissä. Tämä rauhoitti marsalkkaa. Armeijan tiedustelu vahvisti sähkeiden sisällyksen. Mannerheim oli nyt rauhallisempi, mutta hän ei ilmoittanut hallitukselle näistä tärkeistä asioista, koska ilmeisesti arveli, että se saattaisi johtaa uusiin viivyttelyihin.Myös eräät kenraali olivat edelleen odottavalla kannalla. Vieläkin odotettiin, että Saksa voisi mahdollisesti uusilla aseilla kääntää sodan kulun omaksi edukseen."

Lue lisää

mitä haluat tällä wirtastelullasi kertoa, edellisten kannanottojesi jatkoksi.

mäkelän atos kirjoitti:

mitä haluat tällä wirtastelullasi kertoa, edellisten kannanottojesi jatkoksi.

Tiihosen väitöskirjan lähde on juuri Mäkelän kirja! Hän näyttää syyllistyneen ties monennenko käden tietoihin tuossa Helsingin yliopiston suurimmaksi mainitussa väitöskirjassaan. Eipä näytä oikein hyvältä.

Mäkelän itsensä lähde lienee ns. "muistikuva". Hän ei sen tarkemmin selittele mistä se on saatu tai kuultu. Itse näkemäkseen hän ei sitä "sähkettä" edes väitä tai sano, mutta Mäkelä ottaa kuitenkin Wirtasen kirjasta sen varsinaisen tekstin. Sen Wirtasen alkuperäisen tekstin minä halusin nähdä ja siksi tilasin kirjan. Laitoinpa sen toki muillekin esille.

Wirtasen kahden muistelmakirjan teksti poikkeaa hieman toisistaan. Kun ottaa huomioon kirjoittajan menneisyyden ja taustaryhmät, niin koko juttu on mitä todennäköisimmin täyttä "silkkoa sisältä" Tämä väriään jatkuvasti vaihtava komukka selittelee selvästi Nl:n suurhyökkäyksen pysähtyneen heidän omasta kiireestään Berliiniin, eikä siksi että se pysäytettiin Ihantalan Pyöräkankaalle suomalaisten toimesta. Wirtane oli sen sortin myyrä viime sotien aikana, että sitä ei ole lainkaan vaikea ihmetellä, varsinkin kun huomioi hänen Suomen ruotsalaista taustaansa. Sellaisia ne oli...

Tiihosen väitöskirjassa, joka on aika jumalaton puntti ja kohtuullisen sekavakin vielä, juttu löytyy kohdasta "2.2.2.4 "Hajoamisen" käskytys", sivulla 624. Siinä on mainittu Mäkelä lähteenä ja sen sivu 159!

Jukka L. Mäkelä Teräsvyöry murtuu. 1975 WSOY. s. 159

Suurhyökkäyksen päättyminen

jatkan vielä kirjoitti:

Tiihosen väitöskirjan lähde on juuri Mäkelän kirja! Hän näyttää syyllistyneen ties monennenko käden tietoihin tuossa Helsingin yliopiston suurimmaksi mainitussa väitöskirjassaan. Eipä näytä oikein hyvältä.

Mäkelän itsensä lähde lienee ns. "muistikuva". Hän ei sen tarkemmin selittele mistä se on saatu tai kuultu. Itse näkemäkseen hän ei sitä "sähkettä" edes väitä tai sano, mutta Mäkelä ottaa kuitenkin Wirtasen kirjasta sen varsinaisen tekstin. Sen Wirtasen alkuperäisen tekstin minä halusin nähdä ja siksi tilasin kirjan. Laitoinpa sen toki muillekin esille.

Wirtasen kahden muistelmakirjan teksti poikkeaa hieman toisistaan. Kun ottaa huomioon kirjoittajan menneisyyden ja taustaryhmät, niin koko juttu on mitä todennäköisimmin täyttä "silkkoa sisältä" Tämä väriään jatkuvasti vaihtava komukka selittelee selvästi Nl:n suurhyökkäyksen pysähtyneen heidän omasta kiireestään Berliiniin, eikä siksi että se pysäytettiin Ihantalan Pyöräkankaalle suomalaisten toimesta. Wirtane oli sen sortin myyrä viime sotien aikana, että sitä ei ole lainkaan vaikea ihmetellä, varsinkin kun huomioi hänen Suomen ruotsalaista taustaansa. Sellaisia ne oli...

Tiihosen väitöskirjassa, joka on aika jumalaton puntti ja kohtuullisen sekavakin vielä, juttu löytyy kohdasta "2.2.2.4 "Hajoamisen" käskytys", sivulla 624. Siinä on mainittu Mäkelä lähteenä ja sen sivu 159!

Jukka L. Mäkelä Teräsvyöry murtuu. 1975 WSOY. s. 159

Suurhyökkäyksen päättyminen

Lue lisää

lähteeksi. Juuri tätä sinulta odotinkin ja pyysin tarkennusta asiaan. Mäkelä kumoaa, Wirtasen väitteen teoksessaan - lainatessaan häntä. Näin sen juuston kanssa. Olet todella kovapäinen valehtelija.

Wirtasta kirjoitti:

lähteeksi. Juuri tätä sinulta odotinkin ja pyysin tarkennusta asiaan. Mäkelä kumoaa, Wirtasen väitteen teoksessaan - lainatessaan häntä. Näin sen juuston kanssa. Olet todella kovapäinen valehtelija.

Lue lisää

"Näin sen juuston kanssa. Olet todella kovapäinen valehtelija."

Mäkelän itsensä lähde lienee ns. "muistikuva". Hän ei sen tarkemmin selittele mistä se on saatu tai kuultu. Jukka .L. Mäkelä olikin OSS:n agentti, joka sodan jälkeen vakoili Tukholmaan menneitten Stella Polaris -miesten toimia. Pekka Turunen kertoi tämän Oulussa käydessään! Hän piti esitelmän 19.4.2007 Pääkirjaston Pakkala -salissa ja kertoili juttuja Paavo Suorannasta, Salaisen sodan asiamiehestä, ja tuossa yhteydessä tuli esiin muutakin kuten tämä Mäkelän OSS -juttu. Tuon tiedon valossa voitkin sitten arvioida kyseisen herran uskottavuutta ihan miten haluat...

http://en.wikipedia.org/wiki/Office_of_Strategic_Services

Mäkelä, Jukka L.

http://bibliografia.kuopio.fi/kirjailijat/mi_m/makela_jukka_l/

MÄKELÄ, JUKKA L
Lauri Juhani Mäkelä
tiedustelu-upseeri
5.2.1917 Oulu - 3.9.1977 Espoo.

Juustossa löytyy... kirjoitti:

"Näin sen juuston kanssa. Olet todella kovapäinen valehtelija."

Mäkelän itsensä lähde lienee ns. "muistikuva". Hän ei sen tarkemmin selittele mistä se on saatu tai kuultu. Jukka .L. Mäkelä olikin OSS:n agentti, joka sodan jälkeen vakoili Tukholmaan menneitten Stella Polaris -miesten toimia. Pekka Turunen kertoi tämän Oulussa käydessään! Hän piti esitelmän 19.4.2007 Pääkirjaston Pakkala -salissa ja kertoili juttuja Paavo Suorannasta, Salaisen sodan asiamiehestä, ja tuossa yhteydessä tuli esiin muutakin kuten tämä Mäkelän OSS -juttu. Tuon tiedon valossa voitkin sitten arvioida kyseisen herran uskottavuutta ihan miten haluat...

http://en.wikipedia.org/wiki/Office_of_Strategic_Services

Mäkelä, Jukka L.

http://bibliografia.kuopio.fi/kirjailijat/mi_m/makela_jukka_l/

MÄKELÄ, JUKKA L
Lauri Juhani Mäkelä
tiedustelu-upseeri
5.2.1917 Oulu - 3.9.1977 Espoo.

Lue lisää

"Mäkelän itsensä lähde lienee ns. "muistikuva". Hän ei sen tarkemmin selittele mistä se on saatu tai kuultu."

>>Mäkelän itsensä lähde lienee ns. "muistikuva".>Hän ei sen tarkemmin selittele mistä se on saatu tai kuultu.

Juustossa löytyy... kirjoitti:

"Näin sen juuston kanssa. Olet todella kovapäinen valehtelija."

Mäkelän itsensä lähde lienee ns. "muistikuva". Hän ei sen tarkemmin selittele mistä se on saatu tai kuultu. Jukka .L. Mäkelä olikin OSS:n agentti, joka sodan jälkeen vakoili Tukholmaan menneitten Stella Polaris -miesten toimia. Pekka Turunen kertoi tämän Oulussa käydessään! Hän piti esitelmän 19.4.2007 Pääkirjaston Pakkala -salissa ja kertoili juttuja Paavo Suorannasta, Salaisen sodan asiamiehestä, ja tuossa yhteydessä tuli esiin muutakin kuten tämä Mäkelän OSS -juttu. Tuon tiedon valossa voitkin sitten arvioida kyseisen herran uskottavuutta ihan miten haluat...

http://en.wikipedia.org/wiki/Office_of_Strategic_Services

Mäkelä, Jukka L.

http://bibliografia.kuopio.fi/kirjailijat/mi_m/makela_jukka_l/

MÄKELÄ, JUKKA L
Lauri Juhani Mäkelä
tiedustelu-upseeri
5.2.1917 Oulu - 3.9.1977 Espoo.

Lue lisää

Menikö Mäkelän uskottavuus sinulta siinä, kun hän oikoi Atos Wirtasen vääriä tulkintoja, kuinka Stalinin käsky Govoroville tavoitti myös Päämajamme Mikelissä.
Jos uskottavuus yleensäkin perusteltaisiin sinun tulkintojesi mukaan, niin taitaisi tulla pitkä monisatasivuinen luettelo 2ms:n aikaisita toimijoista joiden uskottavuuden sinä voisit kyseenalaistaa. Otetaan nyt vaikka venäläisten sotavangeiksi joutuneet natsirikolliset, joita venäläiset käyttivät omina todistajinaan Nürnbergin oikeudenkäynnissä.

" Salaisen sodan asiamiehestä, ja tuossa yhteydessä tuli esiin muutakin kuten tämä Mäkelän OSS -juttu. Tuon tiedon valossa voitkin sitten arvioida kyseisen herran uskottavuutta ihan miten haluat..."

Mitenkäs tuon Turusen uskottavuus? Suorannan muistikirjoihin pohjautuen poika väitteli vielä tohtoriksi.
Ja Suorantahan se vasta varsinainen tekijä olikin, Suomen ja USA:n tiedusteluelimien pääorgaani.
Menikö Turusen mielestäsi uskotavuus kun Suorannan muistinvaraisten tietojen mukana? Jos niinkuin loogisesti ajatuksiasi lähtee purkamaan, niin kysymyksiä kirjoituksesi kyllä herättää, kuinka sinä näet maan makaavan.

Wähäwirtanen kirjoitti:

"Mäkelän itsensä lähde lienee ns. "muistikuva". Hän ei sen tarkemmin selittele mistä se on saatu tai kuultu."

>>Mäkelän itsensä lähde lienee ns. "muistikuva".>Hän ei sen tarkemmin selittele mistä se on saatu tai kuultu.

Lue lisää

Mäkelän kirjat minulla on kaikki, siis Suomi Taisteli 1-6 sarjakin.
Tuossa kirjassahan tästä puheena olevasta jutusta mainitaan. Jukka L. Mäkelä Teräsvyöry murtuu. 1975 WSOY.
Tiihosen väitöskirja on peräti kahteen kertaankin eli sen molemmat painokset. Alkuperäinen väitöskirjahan on 3 osainen. Samaten sen "kansanpainos" Yllätys Kannaksella 1944 ja Ratkaisu Kannaksella 1944
Atos Wirtasen kirjoista molemmat muistelmat eli Pimeitä voimia vastaan ja Poliittiset muistelmani.
Toki tiedustelupuolelta löytyy niin Aladar Paasosen kirja kuin Käkösen ja Otto Kumeniuksenkin kirjat.

Noiden lisäksi on Suomen sotahistoriaa ja siihen liittyvää poliittista historiaa muistelmia varmaankin noin 1500 kirjaa.

Miten sinulla?

Usko Toivonen..... kirjoitti:

Menikö Mäkelän uskottavuus sinulta siinä, kun hän oikoi Atos Wirtasen vääriä tulkintoja, kuinka Stalinin käsky Govoroville tavoitti myös Päämajamme Mikelissä.
Jos uskottavuus yleensäkin perusteltaisiin sinun tulkintojesi mukaan, niin taitaisi tulla pitkä monisatasivuinen luettelo 2ms:n aikaisita toimijoista joiden uskottavuuden sinä voisit kyseenalaistaa. Otetaan nyt vaikka venäläisten sotavangeiksi joutuneet natsirikolliset, joita venäläiset käyttivät omina todistajinaan Nürnbergin oikeudenkäynnissä.

" Salaisen sodan asiamiehestä, ja tuossa yhteydessä tuli esiin muutakin kuten tämä Mäkelän OSS -juttu. Tuon tiedon valossa voitkin sitten arvioida kyseisen herran uskottavuutta ihan miten haluat..."

Mitenkäs tuon Turusen uskottavuus? Suorannan muistikirjoihin pohjautuen poika väitteli vielä tohtoriksi.
Ja Suorantahan se vasta varsinainen tekijä olikin, Suomen ja USA:n tiedusteluelimien pääorgaani.
Menikö Turusen mielestäsi uskotavuus kun Suorannan muistinvaraisten tietojen mukana? Jos niinkuin loogisesti ajatuksiasi lähtee purkamaan, niin kysymyksiä kirjoituksesi kyllä herättää, kuinka sinä näet maan makaavan.

Lue lisää

>Mitenkäs tuon Turusen uskottavuus?<

Olin itse Oulussa kuulemassa kun hän kertoi tuon jutun Mäkelän ja OSS:n yhteydestä. Hän kertoi tuon asian parilla lauseella pitäessään esitelmän Paavo Suorannasta. Hän kertoi törmänneensä Suorannan vaiheita selvitellessään tietoihin, jotka selkeästi todisti Mäkelän olleen OSS:n agentti, jonka tehtävänä oli Stella Polaris miesten tarkkailu Tukholmassa.

Minua huvittaa tuollainen takertuminen jonkun Mäkelän kirjoittamaan juttuun. Ei hänkään mainitse mitään lähteitä olettamuksilleen. Vain Wirtasen kirjan hän mainitsee ja Wirtasen taustat tuntien hänen kertomuksensa onkin jo "ihan omassa luokassaan". Kun joku sitten käyttää väitöskirjassaan lähteenään tällaisia "tietoja" niin se on jo lähinnä huvittavaa.

Muistelmista olkoon esimerkkinä, U. A. Käkönen: Miehityksen varalta, muistelmakirja, jonka K. J. Mikola runttaa aika tylysti Sotilasaikakausi -lehdessä nro:1, 1971.

"Tarkkaavainen lukija löytää kirjasta niin paljon virheitä - osaksi pieniä muistivirheitä, osaksi suurempia asiakokonaisuuteen vaikuttavia virheitä -, että lähdekriittiseltä kannalta teosta ei voida pitää luotettavana. Valitettavasti kirjoittaja luottaa omaan muistiinsa uskomatta ehkä itsekään sen subjektiivista petollisuutta."

Sitten luetellaan kohtia joissa mentiin metsään:

- Vetäytyminen Moskovan rauhan rajoille ei alkanut aselepopäivänä 5.9.1944 vaan vasta välirauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen 19.9.1944 siinä sovitun mukaisesti.

- Toukokuussa 1943 vangiksi saadun venäläisen lentäjämajurin tapauksen Käkönen sijoittaakin 1944 toukokuulle ja näin todistelee kuinka hyvin Tied-os oli selvillä tulevasta suurhyökkäyksestä!

-Stella polaris -juttuu liittyvä itsekehu ja Valvontakomissioon liittyvä syyttelu ja katkeruus

-Pääesikunnassa Käkösen mukaan 1945-1948 tapahtunut "opiskelu ja ryypiskely" työn teon sijasta.

Ja muutama muukin juttu vielä päälle.

Eversti Mikola antaa tylyn loppulausunnon kirjalle: "Edellä sanotusta huolimatta eversti Käkösen vuodesta 1945 kertomaa on syytä tutkia myös itsekriittisesti. Kirjoittajalta itseltään sellainen näyttää puuttuvan."

Samassa Sotilasaikakausi (1-1971) -lehdessä on muuten Aaro Pakaslahden Talvisodan poliittinen näytelmä -kirjan arvostelu samaiselta Mikolalta.

Toisena esimerkkinä sota-aikaisten tiedustelumiesten muistelmista mainitaan Aladar Paasosen muistelmat, jotka on aika vaatimattomat. Hän itse taisi jossain selittää tehneensä ne ilman mitään arkistolähteitä ja siksi sieltä kuulemma löytyykin melkoisia heittoja.

KEP. kirjoitti:

Mäkelän kirjat minulla on kaikki, siis Suomi Taisteli 1-6 sarjakin.
Tuossa kirjassahan tästä puheena olevasta jutusta mainitaan. Jukka L. Mäkelä Teräsvyöry murtuu. 1975 WSOY.
Tiihosen väitöskirja on peräti kahteen kertaankin eli sen molemmat painokset. Alkuperäinen väitöskirjahan on 3 osainen. Samaten sen "kansanpainos" Yllätys Kannaksella 1944 ja Ratkaisu Kannaksella 1944
Atos Wirtasen kirjoista molemmat muistelmat eli Pimeitä voimia vastaan ja Poliittiset muistelmani.
Toki tiedustelupuolelta löytyy niin Aladar Paasosen kirja kuin Käkösen ja Otto Kumeniuksenkin kirjat.

Noiden lisäksi on Suomen sotahistoriaa ja siihen liittyvää poliittista historiaa muistelmia varmaankin noin 1500 kirjaa.

Miten sinulla?

Lue lisää

>>Hän ei sen tarkemmin selittele mistä se on saatu tai kuultu.

Jep jep. kirjoitti:

>Mitenkäs tuon Turusen uskottavuus?<

Olin itse Oulussa kuulemassa kun hän kertoi tuon jutun Mäkelän ja OSS:n yhteydestä. Hän kertoi tuon asian parilla lauseella pitäessään esitelmän Paavo Suorannasta. Hän kertoi törmänneensä Suorannan vaiheita selvitellessään tietoihin, jotka selkeästi todisti Mäkelän olleen OSS:n agentti, jonka tehtävänä oli Stella Polaris miesten tarkkailu Tukholmassa.

Minua huvittaa tuollainen takertuminen jonkun Mäkelän kirjoittamaan juttuun. Ei hänkään mainitse mitään lähteitä olettamuksilleen. Vain Wirtasen kirjan hän mainitsee ja Wirtasen taustat tuntien hänen kertomuksensa onkin jo "ihan omassa luokassaan". Kun joku sitten käyttää väitöskirjassaan lähteenään tällaisia "tietoja" niin se on jo lähinnä huvittavaa.

Muistelmista olkoon esimerkkinä, U. A. Käkönen: Miehityksen varalta, muistelmakirja, jonka K. J. Mikola runttaa aika tylysti Sotilasaikakausi -lehdessä nro:1, 1971.

"Tarkkaavainen lukija löytää kirjasta niin paljon virheitä - osaksi pieniä muistivirheitä, osaksi suurempia asiakokonaisuuteen vaikuttavia virheitä -, että lähdekriittiseltä kannalta teosta ei voida pitää luotettavana. Valitettavasti kirjoittaja luottaa omaan muistiinsa uskomatta ehkä itsekään sen subjektiivista petollisuutta."

Sitten luetellaan kohtia joissa mentiin metsään:

- Vetäytyminen Moskovan rauhan rajoille ei alkanut aselepopäivänä 5.9.1944 vaan vasta välirauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen 19.9.1944 siinä sovitun mukaisesti.

- Toukokuussa 1943 vangiksi saadun venäläisen lentäjämajurin tapauksen Käkönen sijoittaakin 1944 toukokuulle ja näin todistelee kuinka hyvin Tied-os oli selvillä tulevasta suurhyökkäyksestä!

-Stella polaris -juttuu liittyvä itsekehu ja Valvontakomissioon liittyvä syyttelu ja katkeruus

-Pääesikunnassa Käkösen mukaan 1945-1948 tapahtunut "opiskelu ja ryypiskely" työn teon sijasta.

Ja muutama muukin juttu vielä päälle.

Eversti Mikola antaa tylyn loppulausunnon kirjalle: "Edellä sanotusta huolimatta eversti Käkösen vuodesta 1945 kertomaa on syytä tutkia myös itsekriittisesti. Kirjoittajalta itseltään sellainen näyttää puuttuvan."

Samassa Sotilasaikakausi (1-1971) -lehdessä on muuten Aaro Pakaslahden Talvisodan poliittinen näytelmä -kirjan arvostelu samaiselta Mikolalta.

Toisena esimerkkinä sota-aikaisten tiedustelumiesten muistelmista mainitaan Aladar Paasosen muistelmat, jotka on aika vaatimattomat. Hän itse taisi jossain selittää tehneensä ne ilman mitään arkistolähteitä ja siksi sieltä kuulemma löytyykin melkoisia heittoja.

Lue lisää

Sinun mielestäsikö Mäkelä ei olisi saanut oikoa Atos Wirtasen väärää tulkintaa että radiotiedustelumme muka oli kaapannut ko.sähkeen? Mitäs pahaa nyt siinä jos Mäkelä asianmukaisesti oikoo ja selittää, kuinka Päämaja mahdollisesti tuon Govorovin sähkeen LOPULTA sai.

>>Päämajan radiokuuntelu oli heinäkuun keskivaiheilla siepannut Moskovasta Leningradin päämajaan lähetetyn tärkeän radiosanoman. Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Leningradin rintaman komentaja, kenraali Govorov. Stalinin sähke oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin. Kenraali esitti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa vallata Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa siepattiin Stalinin vastaus: ”Joukot tarvitaan saksalaisia vastaan. Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Te vastaatte hengellänne, että joukot kaikkine varusteineen ovat Leningradissa määräaikana.

Oiko-Wirtanen kirjoitti:

Sinun mielestäsikö Mäkelä ei olisi saanut oikoa Atos Wirtasen väärää tulkintaa että radiotiedustelumme muka oli kaapannut ko.sähkeen? Mitäs pahaa nyt siinä jos Mäkelä asianmukaisesti oikoo ja selittää, kuinka Päämaja mahdollisesti tuon Govorovin sähkeen LOPULTA sai.

>>Päämajan radiokuuntelu oli heinäkuun keskivaiheilla siepannut Moskovasta Leningradin päämajaan lähetetyn tärkeän radiosanoman. Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Leningradin rintaman komentaja, kenraali Govorov. Stalinin sähke oli käsky: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin kaikkine varusteineen muihin tehtäviin. Kenraali esitti vastalauseensa ja ilmoitti voivansa vallata Helsingin kahden viikon kuluessa. Tunnin kuluessa siepattiin Stalinin vastaus: ”Joukot tarvitaan saksalaisia vastaan. Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Te vastaatte hengellänne, että joukot kaikkine varusteineen ovat Leningradissa määräaikana.

Lue lisää

>>Mäkelän uskottavuudesta. Hänhän itse toteaa, ettei ”muistitiedoista ole paljoa apua”

No haloo pojat! kirjoitti:

>>Mäkelän uskottavuudesta. Hänhän itse toteaa, ettei ”muistitiedoista ole paljoa apua”

Tiedustelumateriaa meni Ruotsiin Stella Polaris operaation mukana autokuormittain. Muistitietoihin on luottaminen määrättyyn pisteeseen asti sehän on selvä kuten Mäkeläkin toteaa. Kun me puhuimme asiasta - sinä haastoit aidan seipäästä, kun minä yritin puhua aidasta.

http://www.hs.fi/artikkeli/Koodinmurtajat lähtivät Ruotsiin evakkoon/1076154245744

Mäkelä pyrkii tuomaan esiin mahdollisuuden kuinka tuo Stalinin käsky päätyi suomalaisten käsiin.

Hän viittaa Aatos Wirtasen kirjaan "Pimeitä voimia vastaan" kuinka Päämajan radiotiedustelu olisi siepannut Moskovasta tulleen tärkeän radiosanoman ja toteaa "ettei missään tapauksessa se ollut radiotiedustelumme". Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Govorov: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin jne.....Mäkelä jatkaa ettei sähkettä siepannut mikään radiotiedustelumme, vaan että se otettiin vastaan - Päämajassa Mikkelissä..... Ja se taas osoittaa että sen oli lähettänyt jokin ulkomailla toiminut tiedustelupalvelumme mahdollisesti Turkissa toiminut asema, joka välitti SIKÄLÄISEN tiedustelupalvelun antamia tietoja. Mäkelä toteaa alkuperäisen lähteen jääneen hämärän peittoon.J.M toteaa:Stalin viestitti ilmeisesti käskyn Govoroville kaukokirjoittimella - salattuna ja jota postia suomalaiset eivät kyenneet purkamaan. Totta on kuinka kaukopartio Kanneljärvellä laski kuinka monta juna vaunuineen meni Leningradin suuntaan mukanaan haavoittuneitta ja miehistöä sekä tavara umpivaunuja. Tiedustelua jatkettiin lentotiedustelulla ja myös radiotiedustelu täydensi kuvan muodostumista venäläisten osastojen siirtymisestä Stalinin käskyn mukaisesti. Päämajan tiedusteluosasto täydensi tiedustelullaan 18 - 20.7-44 Kämärän aseman solmupisteen kautta kuinka panssariyksikköjä siirreltiin yksikköjen tarkkudella. Tiedustelumme epäili siirtoja Itä-Kannakselle Kuselevkan aseman kautta mutta teidusteluosastomme sai pian uutta materiaalia joista selvisi että tykistöä, panssarijoukkoja sekä jalkaväkeä siirrettiin Kannakselta lähinnä Narvan rintamalle. Nyt tiedustelupalvelu ilomoitti myös että neuvostojoukot valmistautuvat suurhyökkäykseen Narvan rintamalla. Nyt voitiin myös todeta etteivät saksalaiset ryhdy pakkotoimiin Suomea vastaan - yrittäessään irtautua sodasta.
Tuon Muisto Lassilan reissun olen joskus lukenut. Muistaakseni samassa linjojen taakse pudotuksessa oli joitain ongelmia. Taisi joku partiomies jäädä lentokoneen pudotusaukkoon jumiin juuri ennen pudotustaan. Lassila taisi ainoana jäädä eloon? Kerropa tarkemmin jos sinulla on ko. kirja Viimeinen kaukopartio... ja niin edelleeen.

uinut Vuoksen yli omien puolelle?

" Muisto sai sanoman: "Kävele kotiin"."

iedustelu-upseeri kirjoitti:

Mäkelä pyrkii tuomaan esiin mahdollisuuden kuinka tuo Stalinin käsky päätyi suomalaisten käsiin.

Hän viittaa Aatos Wirtasen kirjaan "Pimeitä voimia vastaan" kuinka Päämajan radiotiedustelu olisi siepannut Moskovasta tulleen tärkeän radiosanoman ja toteaa "ettei missään tapauksessa se ollut radiotiedustelumme". Lähettäjä oli Stalin ja vastaanottaja Govorov: viisi divisioonaa on heti siirrettävä Suomen rintamalta Leningradiin jne.....Mäkelä jatkaa ettei sähkettä siepannut mikään radiotiedustelumme, vaan että se otettiin vastaan - Päämajassa Mikkelissä..... Ja se taas osoittaa että sen oli lähettänyt jokin ulkomailla toiminut tiedustelupalvelumme mahdollisesti Turkissa toiminut asema, joka välitti SIKÄLÄISEN tiedustelupalvelun antamia tietoja. Mäkelä toteaa alkuperäisen lähteen jääneen hämärän peittoon.J.M toteaa:Stalin viestitti ilmeisesti käskyn Govoroville kaukokirjoittimella - salattuna ja jota postia suomalaiset eivät kyenneet purkamaan. Totta on kuinka kaukopartio Kanneljärvellä laski kuinka monta juna vaunuineen meni Leningradin suuntaan mukanaan haavoittuneitta ja miehistöä sekä tavara umpivaunuja. Tiedustelua jatkettiin lentotiedustelulla ja myös radiotiedustelu täydensi kuvan muodostumista venäläisten osastojen siirtymisestä Stalinin käskyn mukaisesti. Päämajan tiedusteluosasto täydensi tiedustelullaan 18 - 20.7-44 Kämärän aseman solmupisteen kautta kuinka panssariyksikköjä siirreltiin yksikköjen tarkkudella. Tiedustelumme epäili siirtoja Itä-Kannakselle Kuselevkan aseman kautta mutta teidusteluosastomme sai pian uutta materiaalia joista selvisi että tykistöä, panssarijoukkoja sekä jalkaväkeä siirrettiin Kannakselta lähinnä Narvan rintamalle. Nyt tiedustelupalvelu ilomoitti myös että neuvostojoukot valmistautuvat suurhyökkäykseen Narvan rintamalla. Nyt voitiin myös todeta etteivät saksalaiset ryhdy pakkotoimiin Suomea vastaan - yrittäessään irtautua sodasta.
Tuon Muisto Lassilan reissun olen joskus lukenut. Muistaakseni samassa linjojen taakse pudotuksessa oli joitain ongelmia. Taisi joku partiomies jäädä lentokoneen pudotusaukkoon jumiin juuri ennen pudotustaan. Lassila taisi ainoana jäädä eloon? Kerropa tarkemmin jos sinulla on ko. kirja Viimeinen kaukopartio... ja niin edelleeen.

Lue lisää

Houkuttelisi romaanikirjailijaa tämä. Hurja Mata Hari -tarina suorastaan, Turkki ja napatanssia... Mutta asiallisesti ottaen, tutkimattomat ovat tiedustelun tiet.

Ei minulla sitä Anttalan kirjaa ole, mutta luin aikanaan Aamulehdestä jutun partiosta. Tässä muistitiedossa voi joku detalji mennä väärin.

Aviisin jutun mukaan kersantti Lassila oli tullut vuorokautta aikaisemmin 43 päivää kestävältä partiomatkalta, kun häntä pyydettiin vapaaehtoisena tehtävään. Tehtävän tärkeyttä painotettiin umpiväsyneelle miehelle, joka luuli pääsevänsä lomalle. Kolme miestä sai tunnin mittaisen hyppykoulutuksen. He hyppäsivät hämärässä keskellä yötä linjojen taakse Kannakselle.

Alku meni pieleen. Yhden varjo sotkeutui tai ei auennut ja Lassila harhautui toisesta. Seuraavana päivänä hän sai tiedon venäläisiltä napatusta sanomasta "suomalainen vakooja oli ammuttu tulitaistelussa". Nyt hän tiesi varmasti olevansa yksin.

Hän hoiti tehtävänsä, kunnes sai käskyn palata.

Tässä on jotain napsuja sieltä täältä:

"11.9. Kello 3.00 päämajan kaukopartio-osaston, Osasto Vehniäisen Kannakselle 31.8. hypänneen kolmihenkisen laskuvarjopartion ainut eloonjäänyt, kersantti Muisto Lassila saapuu Vuoksen yli omalle puolelle hänelle 4.9. lentokoneesta pudotetulla kumiveneellä." (Jatkosodan kronikka)

"Jatkosodan viimeisen huoltolennon lensi Ar 196:lla osasto Jaurin lentomestari Torsten Raitio 7.9.1944, välirauhan astuttua voimaan 4.9.1944. Raitio pudotti muonaa Kannakselle 31.8.1944 hypänneelle kersantti Muisto Lassilalle, joka onnistuikin palaamaan omalle puolelle." (Rajavartiolaitoksen vartiolentolaivueen historiikki)

Tällä Raitiolla oli joku vänrikki mukana apuna, mutta en muista nimeä. Ruotsinkielinen nimi Rehnfors tai Rehnqvist tms.

Kronikassa oli myös tällainen:

"12.9. Lentokoneella 23.8. Seesjärven luoteispuolelle viety päämajan 8-miehinen kaukopartio-osasto palaa. Partio on saanut paluukäskyn 5.9. radiolla ja lähtenyt heti jalan yli 200 km:n kotitaipaleelle."

Olikohan tämä jälkimmäinen osittain virolaisista koostuva porukka, joka oli alun alkaen saksalaisten vaatimassa tehtävässä? Anttalalla on kaksi kirjaa: "Viimeinen partio" ja "Viimeinen partio Kannaksella". Toinen kertoo virolaisten hurjasta kuolemanmatkasta jostakin todella kaukaa ja toinen Lassilan partiosta.

Lassila kuitenkin kirjoitti:

uinut Vuoksen yli omien puolelle?

" Muisto sai sanoman: "Kävele kotiin"."

Tuli kumiveneellä sitten, kun oli päässyt Vuoksen rantaan. Vaikka käsky oli sanatarkasti: "Kävele kotiin". Kersantti oli ilmeisesti tottelematon mies, jonka sotilaallisessa kehityksessä on ollut toivomisen varaa Saikohan tuo putkaa, kun ei kävellyt koko matkaa?

Erään huhun mukaan kaukopartiomiehellä oli taskussa ohjesääntö, jonka he kaivoivat esiin vesistön äärellä. Näin Lassilakin varmaan teki. Kohta 17b: "(--) alkuperäisen käskyn mukaan siirtyminen määrätty tapahtuvaksi jalan mutta vesistön muodostaessa ylivoimaisen esteen muille paitsi tosiuskovaisille ja Jeesukselle sotilaan on suoritettava ylitys Niukkasen uinnilla tai evakuoitava Neuvostovaltion lainaamaa nyt jo vuotavaa ja huonosti turvotettua karjalaisruuhta ellei vastaanottaja ole toimittanut täytettävää ilmapohjaista venettä ja antanut lupaa sen käyttöön."

Tämä onkin harvinainen ohjesääntö, ei löydy edes divarista. Mutta se oli päässä.

Bybi kirjoitti:

Houkuttelisi romaanikirjailijaa tämä. Hurja Mata Hari -tarina suorastaan, Turkki ja napatanssia... Mutta asiallisesti ottaen, tutkimattomat ovat tiedustelun tiet.

Ei minulla sitä Anttalan kirjaa ole, mutta luin aikanaan Aamulehdestä jutun partiosta. Tässä muistitiedossa voi joku detalji mennä väärin.

Aviisin jutun mukaan kersantti Lassila oli tullut vuorokautta aikaisemmin 43 päivää kestävältä partiomatkalta, kun häntä pyydettiin vapaaehtoisena tehtävään. Tehtävän tärkeyttä painotettiin umpiväsyneelle miehelle, joka luuli pääsevänsä lomalle. Kolme miestä sai tunnin mittaisen hyppykoulutuksen. He hyppäsivät hämärässä keskellä yötä linjojen taakse Kannakselle.

Alku meni pieleen. Yhden varjo sotkeutui tai ei auennut ja Lassila harhautui toisesta. Seuraavana päivänä hän sai tiedon venäläisiltä napatusta sanomasta "suomalainen vakooja oli ammuttu tulitaistelussa". Nyt hän tiesi varmasti olevansa yksin.

Hän hoiti tehtävänsä, kunnes sai käskyn palata.

Tässä on jotain napsuja sieltä täältä:

"11.9. Kello 3.00 päämajan kaukopartio-osaston, Osasto Vehniäisen Kannakselle 31.8. hypänneen kolmihenkisen laskuvarjopartion ainut eloonjäänyt, kersantti Muisto Lassila saapuu Vuoksen yli omalle puolelle hänelle 4.9. lentokoneesta pudotetulla kumiveneellä." (Jatkosodan kronikka)

"Jatkosodan viimeisen huoltolennon lensi Ar 196:lla osasto Jaurin lentomestari Torsten Raitio 7.9.1944, välirauhan astuttua voimaan 4.9.1944. Raitio pudotti muonaa Kannakselle 31.8.1944 hypänneelle kersantti Muisto Lassilalle, joka onnistuikin palaamaan omalle puolelle." (Rajavartiolaitoksen vartiolentolaivueen historiikki)

Tällä Raitiolla oli joku vänrikki mukana apuna, mutta en muista nimeä. Ruotsinkielinen nimi Rehnfors tai Rehnqvist tms.

Kronikassa oli myös tällainen:

"12.9. Lentokoneella 23.8. Seesjärven luoteispuolelle viety päämajan 8-miehinen kaukopartio-osasto palaa. Partio on saanut paluukäskyn 5.9. radiolla ja lähtenyt heti jalan yli 200 km:n kotitaipaleelle."

Olikohan tämä jälkimmäinen osittain virolaisista koostuva porukka, joka oli alun alkaen saksalaisten vaatimassa tehtävässä? Anttalalla on kaksi kirjaa: "Viimeinen partio" ja "Viimeinen partio Kannaksella". Toinen kertoo virolaisten hurjasta kuolemanmatkasta jostakin todella kaukaa ja toinen Lassilan partiosta.

Lue lisää

Tätä kirjaako meinaat?

Esa Anttalan Päämajan kaukopartio, (1961 5. painos) ja siinä on paras kuvaus tuosta reissusta:

Suurhyökkäyksen pyörteissä ahtaalla Kannaksella, sivut 137-205

s. 151 alkaa kerronta junista.

-Juhannuspäivän jälkeen oltiin uudessa paikassa ja seuraavana päivänä junat oli täynnä tavaraa kohti Viipuria...

s. 153-154 "Liikenne oli tavattoman vilkasta ja junia kulki jatkuvasti Viipurin suuntaan. - Saimme laskea rauhassa panssarivaunujen lukumäärän, tykit ja jopa tykkien kalipeerinkin. Mutta tämä vain avovaunuista. Onneksi niissä kuljetettiin raskaita aseita.

(Luultavasti?) jo seuraavana päivänä sitten olikin jo näin:

s.155 Sinä yönä alkoi kulkea myös pitkiä sairasjunia Leningradiin - täynnä haavoittuneita.

Sitten ollaankin jo heinäkuun puolivälissä:

s. 169 Veturi tuli näkyviin ja ensimäiset vaunut samoin: avovaunuja. Kaikki vaunut olivat avovaunuja. Mitä kummaa? Kaikki vaunut on lastattu täyteen tykkejä - panssarivaunuja - autoja - ilmatorjuntatykkejä ka -konekiväärejä. Joku on tullut hulluksi.Viipuriinhan niitä piti viedä! ... Ja tuskin oli tämän junan ääni lakannut kuulumasta, kun kaukana kohahteli taas höyryveturin puuskutus ylämäessä. Raskas oli tämäkin juna, niinpä sitä veti kaksi veturia. samaa lastia... Leningradiin.


Mäkelä Jukka L. Salaista palapeliä - Tiedustelupalvelua ja tapahtumia talvisodan ja jatkosodan vaiheilta, WSOY, 1964, 270 s.

Sivulla 81-82 kerrotaan partion vaiheista Perkjärven radan varrella ja tarkka päivämäärä kuinka 14.7. kaikki muuttui. Sinä päivänä laskettiin lähes 400 vauunua täysin kuormattuna ja useita kymmeniä miehistönkuljetusvaunuja matkalla Leningradiin. Sama jatkui seuraavina päivinäkin jopa 200 vaunun tavaravaunumäärillä ja kymmenillä miehistönkuljetusvaunuilla.

Kyse on samasta partiosta, josta Esa Anttalan Päämajan kaukopartio -kirjakin kertoo. Samoin se kuinka 2 miehinen partio toi heille kävellen läpi linjojen lisää paristoja. Tuokin mainitaan molemmissa kirjoissa.


Sivulla 252 kerrotaan edelleenkin kuinka 14.7.1944 Perkjärven radan kautta alettiin kuljettaa kalustoa Leningradiin päin.

KEP. kirjoitti:

Tätä kirjaako meinaat?

Esa Anttalan Päämajan kaukopartio, (1961 5. painos) ja siinä on paras kuvaus tuosta reissusta:

Suurhyökkäyksen pyörteissä ahtaalla Kannaksella, sivut 137-205

s. 151 alkaa kerronta junista.

-Juhannuspäivän jälkeen oltiin uudessa paikassa ja seuraavana päivänä junat oli täynnä tavaraa kohti Viipuria...

s. 153-154 "Liikenne oli tavattoman vilkasta ja junia kulki jatkuvasti Viipurin suuntaan. - Saimme laskea rauhassa panssarivaunujen lukumäärän, tykit ja jopa tykkien kalipeerinkin. Mutta tämä vain avovaunuista. Onneksi niissä kuljetettiin raskaita aseita.

(Luultavasti?) jo seuraavana päivänä sitten olikin jo näin:

s.155 Sinä yönä alkoi kulkea myös pitkiä sairasjunia Leningradiin - täynnä haavoittuneita.

Sitten ollaankin jo heinäkuun puolivälissä:

s. 169 Veturi tuli näkyviin ja ensimäiset vaunut samoin: avovaunuja. Kaikki vaunut olivat avovaunuja. Mitä kummaa? Kaikki vaunut on lastattu täyteen tykkejä - panssarivaunuja - autoja - ilmatorjuntatykkejä ka -konekiväärejä. Joku on tullut hulluksi.Viipuriinhan niitä piti viedä! ... Ja tuskin oli tämän junan ääni lakannut kuulumasta, kun kaukana kohahteli taas höyryveturin puuskutus ylämäessä. Raskas oli tämäkin juna, niinpä sitä veti kaksi veturia. samaa lastia... Leningradiin.


Mäkelä Jukka L. Salaista palapeliä - Tiedustelupalvelua ja tapahtumia talvisodan ja jatkosodan vaiheilta, WSOY, 1964, 270 s.

Sivulla 81-82 kerrotaan partion vaiheista Perkjärven radan varrella ja tarkka päivämäärä kuinka 14.7. kaikki muuttui. Sinä päivänä laskettiin lähes 400 vauunua täysin kuormattuna ja useita kymmeniä miehistönkuljetusvaunuja matkalla Leningradiin. Sama jatkui seuraavina päivinäkin jopa 200 vaunun tavaravaunumäärillä ja kymmenillä miehistönkuljetusvaunuilla.

Kyse on samasta partiosta, josta Esa Anttalan Päämajan kaukopartio -kirjakin kertoo. Samoin se kuinka 2 miehinen partio toi heille kävellen läpi linjojen lisää paristoja. Tuokin mainitaan molemmissa kirjoissa.


Sivulla 252 kerrotaan edelleenkin kuinka 14.7.1944 Perkjärven radan kautta alettiin kuljettaa kalustoa Leningradiin päin.

Lue lisää

Tuo on hiukan aikaisempi reissu tuo. Olisiko se pitkä reissu, jolta Lassila oli palannut?

Halsti, joka oli hetken Vihman adjutanttina 1941 pelkäsi Vihmalle käyvän huonosti jo silloin. Hän kirjoitti muistelmissaan, että Einari oli usein kateissa edessä ja löytyi lopulta johtamasta ties mitä puolikasta ryhmää. Silloin ei tainut olla kenraali.

Ihantalassa hän vei omalla mustalla autollaan ammuksia eteen, kun kesken päivän paukut loppuivat jossakin eikä ollut kuljetusta. Hän kuului osaksi Ihantalan ihmettä.

Eräs Ihantalan veteraani sanoi hiukan traumaattisesti: "Sinne jäi se Suomen kunnia. Kaikki jotka olivat tosi sotilaita ja jotakin yrittivät, jäivät sinne. Sodassakaan eivät nimittäin kaikki kuole. Eikä me nuoret pojat olisi mitenkään pärjänneet ilman niitä upseereita, jotka tiesi mitä piti tehdä." (Tämä mies kannettiin tajuttomana ja päähän haavoittuneena pois)

........ Vihma räjähti:
Pankaa juoksuksi, aikaa kymmenen minuuttia. Hetkessä oli selvitetty miltä mäennyppylältä olisi paras seurata tapahtumia ja sitä kohti lähtivät Vihma, Bjökman, Palkama ja Duncker........

Oma tykitö ja heittimet aloittivat tulivalmistelun. Bjökman vilkaisi kelloaan, se oli 18.50. Nopeasti hän laskelmoi ja sanoi Vihmalle: - Herra kenraali, kello on kymmentä vaille. Me emme ehdi perille, me joudumme pahaan paikkaan. Kenraali murahti: - Pelkäätkö sinä? Suomalaisten panssareiden komentaja vastasi kylmästi: - En minä pelkää, mennään pois vaan. Ilmassta alkoi kuulua voimakasta ujellusta saksalaisten syöksypommittajien sekä vihollisen ilmatorjuntatulen kohdatessa. Kärkikone sai heti osuman ja räjähti ilmassa. Iskuosastoa suojattiin savuverholla, neljä savuheitinosastoa yhteensä 29 heitintä tarjosivat savusuojaa iskuosastolle. Savun suojassa osaston oli määrä aloittaa operaationsa kello 19.00. Luonnollisesti alueen alkaessa verhoutua savuun vihollinen alkoi ampumaan sulkua. Maastossa vaeltava neljän upseerin ryhmä yritti kiiruhtaa tavoitteena olevalle mäelle, mutta sinne oli vielä matkaa useita satoja metrejä. Kranaattteja alkoi räjähdellä joka puolella. Bjökman huudahti: - Ei tämä on järjetöntä, tuonne me emme pääse! Vihmakin totesi: - Mennään takaisin, ei täältä kuitenkaan mitään näe. Savu sakeni ja kranaatit räjjähtelivät ympärillä. Puolijuoksua välillä syöksyen joukkue pääsi läheiseen metsikköön. Vihma aarveli ettei savu suojaisi riittävästi iskuosastoa ja asiaan täytyi saada korjaus. Suunnattiin erästä savuheitinasemaa kohti josta voitaisiin tehdä korjaus ja saada itsekin suojaa. Dunckerin korviin oli jäänyt kaikumaan Vihman sanat: - Jos minulle sattuu jotain, niin lähettäkää kiikarini kotiin sillä se ei ole valtion.
Paukama oli Vihman lähin mies jolle hän ei jostain syystä sanomaansa halunnut kertoa. Vihma ja Palkama kulkivat Dunckerin edellä kun kranaatti räjähti aivan heidän jaloissaan, molemmat tuupertuivat maahan. Duncker harppoi paikalle ja totesi Palkaman saaneen surmansa Vihma oli melkein tajuton jonka sanoista hän ei enää saanut selvää. Keskitys ympärillä jatkui. Kuopasta toiseen syöksyen eräs sotamies lähestyi haavoittuneita jolta Duncker sai siderullan. Kesken sitomisen räjähti taas kranaatti lähistöllä. Sotamies Eino Mustalampi oli kaatunut. Myös Einar Vihmaan oli jälleen osunut, ja hän heitti henkensä. Kiireet olivvat loppuneet, Duncker jäi makaamaan kolmen vainajan keskelle odottamaan keskityksen ohimenoa.

jatkoa edelliseen kirjoitti:

........ Vihma räjähti:
Pankaa juoksuksi, aikaa kymmenen minuuttia. Hetkessä oli selvitetty miltä mäennyppylältä olisi paras seurata tapahtumia ja sitä kohti lähtivät Vihma, Bjökman, Palkama ja Duncker........

Oma tykitö ja heittimet aloittivat tulivalmistelun. Bjökman vilkaisi kelloaan, se oli 18.50. Nopeasti hän laskelmoi ja sanoi Vihmalle: - Herra kenraali, kello on kymmentä vaille. Me emme ehdi perille, me joudumme pahaan paikkaan. Kenraali murahti: - Pelkäätkö sinä? Suomalaisten panssareiden komentaja vastasi kylmästi: - En minä pelkää, mennään pois vaan. Ilmassta alkoi kuulua voimakasta ujellusta saksalaisten syöksypommittajien sekä vihollisen ilmatorjuntatulen kohdatessa. Kärkikone sai heti osuman ja räjähti ilmassa. Iskuosastoa suojattiin savuverholla, neljä savuheitinosastoa yhteensä 29 heitintä tarjosivat savusuojaa iskuosastolle. Savun suojassa osaston oli määrä aloittaa operaationsa kello 19.00. Luonnollisesti alueen alkaessa verhoutua savuun vihollinen alkoi ampumaan sulkua. Maastossa vaeltava neljän upseerin ryhmä yritti kiiruhtaa tavoitteena olevalle mäelle, mutta sinne oli vielä matkaa useita satoja metrejä. Kranaattteja alkoi räjähdellä joka puolella. Bjökman huudahti: - Ei tämä on järjetöntä, tuonne me emme pääse! Vihmakin totesi: - Mennään takaisin, ei täältä kuitenkaan mitään näe. Savu sakeni ja kranaatit räjjähtelivät ympärillä. Puolijuoksua välillä syöksyen joukkue pääsi läheiseen metsikköön. Vihma aarveli ettei savu suojaisi riittävästi iskuosastoa ja asiaan täytyi saada korjaus. Suunnattiin erästä savuheitinasemaa kohti josta voitaisiin tehdä korjaus ja saada itsekin suojaa. Dunckerin korviin oli jäänyt kaikumaan Vihman sanat: - Jos minulle sattuu jotain, niin lähettäkää kiikarini kotiin sillä se ei ole valtion.
Paukama oli Vihman lähin mies jolle hän ei jostain syystä sanomaansa halunnut kertoa. Vihma ja Palkama kulkivat Dunckerin edellä kun kranaatti räjähti aivan heidän jaloissaan, molemmat tuupertuivat maahan. Duncker harppoi paikalle ja totesi Palkaman saaneen surmansa Vihma oli melkein tajuton jonka sanoista hän ei enää saanut selvää. Keskitys ympärillä jatkui. Kuopasta toiseen syöksyen eräs sotamies lähestyi haavoittuneita jolta Duncker sai siderullan. Kesken sitomisen räjähti taas kranaatti lähistöllä. Sotamies Eino Mustalampi oli kaatunut. Myös Einar Vihmaan oli jälleen osunut, ja hän heitti henkensä. Kiireet olivvat loppuneet, Duncker jäi makaamaan kolmen vainajan keskelle odottamaan keskityksen ohimenoa.

Lue lisää

.......... Duncker jäi makaamaan kolmen vainajan keskelle odottamaan keskityksen ohimenoa...

Iskuosastoista, Iskuosasto Korte oli suurin ja sillä olikin surin tehtävä, kokonaisvahvuus 54 miestä. Osasto pääsi panssarivaunujen luo ja aloitti tuhoamistyönsä. Kuudesta vaunusta peräkkäin tempaistiin luukut auki ja lyötiin räjähdyspanokset sisään, seitsemäs sytytettiin tuleen kolmella fosforikäsikranaatilla. Kahdeksas oli tuhotava jysäyttämällä tankki kahdella pst-nyrkillä, koska panosta kantava pioneeri haavoittui. Seuraavan panssarin luukkua ei saatu auki koska sisällä ollut miehistö esti yritykset. Asia ratkaistiin asettamalla taaksepäin ulkonevan tornin alle kasapanos ja räjäyttämällä se siinä. Kaksi pikakivääripesäkettä tuhottiin, muutamia konepistoolimiehiä ammuttiin. Matalaa taisteluhautaa luotiin umpeen toitakymmentä metriä.
Osasto Lampa tuhosi yhden panssarivaunun ja parikymmentä vihollista. Ryhmää johtanut vänrikki sekä viisi taistelijaa haavoittui, eräs sotamies otti joukon komentoonsa mutta pian hänkin kaatui. Loppulta oli vetäydyttävä koska tukikohdan miehitykseen varatut toiset yksitoista miestä eivät päässeet tykistökeskityksessä liikkeelle, kuusi heistä haavoittui. Vihollisen tykistö esti reservien käytön joten alkuperäinen tehtävä jäi suorittamatta. Iskuosastot menettivät 25 miestä, joista kolme kaatuneina. Heittimet menettivät kaatuneen Eino Mustalammen lisäksi viisi lievästi haavoittuneena. Tappioihin on vielä lisättävä Vihma ja Palkama.

Ainakin Keuruun Pöyhölän linkin aineistoa poltettiin syyskuussa suurissa kokoissa, ei tarvinnut viedä Tukholmaan. Kaikkea säästettyä ei edes viety yhdessä erässä (se olisi ollut typerää). Luottoihmisille jäi "jäähylle" jotakin. Kaksi keuruulaista lottaa piti hallussaan "Paasosen miesten arkkua" kerrostalonsa kellarissa vielä 1990-luvulle, kunnes toinen ennen kuolemaansa antoi asian ilmi Keuruun varuskuntaan. Aikaisemmin ei uskaltanut, koska he olivat vannoneet etteivät puhu eivätkä sitä koskaan avaa. Kovat olivat lupaukset, koska arkussa oli vain radiokalustoa (nyt Riihimäen viestimuseossa).

Mutta viimeinen hengissä ollut lotta muisti myös, että 1950-luvun alussa yksi "Paasosen miehistä" tuli yöllä autolla käymään ja haki arkusta paperitavaraa. Muuta hän ei osannut sanoa, kuin että hän oli kuvitellut mihen asuvan ulkomailla.

"Atos Wirtanen oli Rauhanopposition puuhamies nro 1 eli lähes maanpetturi. Koko tarinan voi siten ottaa NL:n joukkojen jonkinlaisena "maineenpalautuksena" jos lähde on tuollaisen tyypin kertomusten varassa! Saatiinhan näin selittäen jonkinlainen "järkevä" syy lopettaa tuo Kannaksella pysäytetty Strateginen, ja pahoin epäonnistunut, hyökkäys!"

Kyllä alkaa vahvasti tuntua sitä, että on keksitty selitystarina miksi venäläisten hyökkäys pysäytettiin. Kun juttu näyttää vielä lähteneen tunnetun venkoilijan ja komukan kirjasta, niin eipä siihen muuta selitystä enää tarvita. Jos Ukrainan suurhyökkäys oli määrä alkaa 13.7. niin kyllä sinne suunniteltu joukkojen siirto oli pahasti myöhässä! Näyttääpä Tiihonen sortuneen perin heppoiseen lähteeseen, samoin Mäkelä! Case closed.

KEP. kirjoitti:

"Atos Wirtanen oli Rauhanopposition puuhamies nro 1 eli lähes maanpetturi. Koko tarinan voi siten ottaa NL:n joukkojen jonkinlaisena "maineenpalautuksena" jos lähde on tuollaisen tyypin kertomusten varassa! Saatiinhan näin selittäen jonkinlainen "järkevä" syy lopettaa tuo Kannaksella pysäytetty Strateginen, ja pahoin epäonnistunut, hyökkäys!"

Kyllä alkaa vahvasti tuntua sitä, että on keksitty selitystarina miksi venäläisten hyökkäys pysäytettiin. Kun juttu näyttää vielä lähteneen tunnetun venkoilijan ja komukan kirjasta, niin eipä siihen muuta selitystä enää tarvita. Jos Ukrainan suurhyökkäys oli määrä alkaa 13.7. niin kyllä sinne suunniteltu joukkojen siirto oli pahasti myöhässä! Näyttääpä Tiihonen sortuneen perin heppoiseen lähteeseen, samoin Mäkelä! Case closed.

Lue lisää

aiemmin,haisee "Jutta" tai ei. Hyökkäysjoukot olivat täysivoimaisia Ihantalasa 8.7. asti. Viipurinlahdella hyökkäys torjuttiin lopullisesti 10.7. Vuosalmella jatkettiin vähän pitempään, mutta viimeistään 17.7. hiipui sielläkin. Itä-Karjalassa Meretskov jatkoi sitkeästi elokuun puolelle, kunnes tuli toppi Ilomantsissa.

On aivan turha jauhaa jostain viestistä. Taistelut ratkaistaan rintamalla, ei viestiliikenteessä. Yksittäinen viesti voi sitä paitsi olla harhaanjohtava ihan tarkoituksella. Siitä on esimerkkejä.

Eikä Ukrainan suurhyökkäys alkaakseen Kannaksen joukkoja tarvinnut, mutta varmaan ne olivat hyödyksi aikanaan reserveinä levon ja täydennyksen jälkeen. Sen tarpeessa ne kipeästi olivat, nämä pahoin murjotutu porukat. Toisaalta puna-armeija varasi aina täydennyksen jo ennen taistelua. Kalustoa riitti rajattomasti.

" Muistitiedoista ei ole paljon apua, mutta näyttää varmalta, että sähkettä ei siepannut mikään radiotiedustelumme elin, vaan se otettiin vastaan Mikkelissä."

Siis sähke tuli muuta tietä pitkin Mikkeliin. Kuten J.L.M. arvelee. Ilmeisesti sähke tuli Turkista Päämajaan.

KEP. kirjoitti:

"Atos Wirtanen oli Rauhanopposition puuhamies nro 1 eli lähes maanpetturi. Koko tarinan voi siten ottaa NL:n joukkojen jonkinlaisena "maineenpalautuksena" jos lähde on tuollaisen tyypin kertomusten varassa! Saatiinhan näin selittäen jonkinlainen "järkevä" syy lopettaa tuo Kannaksella pysäytetty Strateginen, ja pahoin epäonnistunut, hyökkäys!"

Kyllä alkaa vahvasti tuntua sitä, että on keksitty selitystarina miksi venäläisten hyökkäys pysäytettiin. Kun juttu näyttää vielä lähteneen tunnetun venkoilijan ja komukan kirjasta, niin eipä siihen muuta selitystä enää tarvita. Jos Ukrainan suurhyökkäys oli määrä alkaa 13.7. niin kyllä sinne suunniteltu joukkojen siirto oli pahasti myöhässä! Näyttääpä Tiihonen sortuneen perin heppoiseen lähteeseen, samoin Mäkelä! Case closed.

Lue lisää

" Näyttääpä Tiihonen sortuneen perin heppoiseen lähteeseen, samoin Mäkelä! "
Et tajunnut ollenkaan mistä oli kysymys. Vai venkoiletko >itse< asialla.

Venäläisillä oli Viipuri-operaation jälkeen seuraavana Kotka-operaatio jonka vain Stalin pystyi keskeyttämään. Tavoitteet jätettiin siis kesken. Nyt vedettiin divisioonia saksalaisa vastaan.

oleellisinta kirjoitti:

" Muistitiedoista ei ole paljon apua, mutta näyttää varmalta, että sähkettä ei siepannut mikään radiotiedustelumme elin, vaan se otettiin vastaan Mikkelissä."

Siis sähke tuli muuta tietä pitkin Mikkeliin. Kuten J.L.M. arvelee. Ilmeisesti sähke tuli Turkista Päämajaan.

Lue lisää

>Siis sähke tuli muuta tietä pitkin Mikkeliin. Kuten J.L.M. arvelee<

Mitään sähkettä tuskin edes oli olemassakaan. Koko JUTTU haisee silkalle bluffille. Jokin rauhanoppositiomies Atos Wirtanen on tiedustelumies Mäkelän lähteenä, koka taas on tohtori Tiihosen lähteenä... voe halawattu!

Alatteles hieman kirjoitti:

>Siis sähke tuli muuta tietä pitkin Mikkeliin. Kuten J.L.M. arvelee<

Mitään sähkettä tuskin edes oli olemassakaan. Koko JUTTU haisee silkalle bluffille. Jokin rauhanoppositiomies Atos Wirtanen on tiedustelumies Mäkelän lähteenä, koka taas on tohtori Tiihosen lähteenä... voe halawattu!

Lue lisää

kuuluukin asiat tahallasi. Mäkelä ei juuri ja nimenomaan käytä Wirtasta lähteenään.

lähde olikaan? kirjoitti:

" Näyttääpä Tiihonen sortuneen perin heppoiseen lähteeseen, samoin Mäkelä! "
Et tajunnut ollenkaan mistä oli kysymys. Vai venkoiletko >itse< asialla.

Venäläisillä oli Viipuri-operaation jälkeen seuraavana Kotka-operaatio jonka vain Stalin pystyi keskeyttämään. Tavoitteet jätettiin siis kesken. Nyt vedettiin divisioonia saksalaisa vastaan.

Lue lisää

"Venäläisillä oli Viipuri-operaation jälkeen seuraavana Kotka-operaatio jonka vain Stalin pystyi keskeyttämään. Tavoitteet jätettiin siis kesken. Nyt vedettiin divisioonia saksalaisa vastaan."

Nythän sinä jo kummia haastelet! Tuon operaationhan pysäyttivät suomalaiset! Taisi se Saksakin hiukan avustaa lentokoneillaan. Isä aurinkoinen varmaankin vain lopetti joukkojensa hakkaamisen siihen kuuluisaan "Karjalan mäntyyn"...

"Mikäs se Mäkelän lähde olikaan?"

Mäkelän lähde on juuri Atos Wirtasen kirja Pimeitä voimia vastaan (Aalto 1964), aivan kuten hän (Mäkelä) kirjassakin mainitseekin. Ne muut lähteet niitä "muistikuvia". Kirjat on käsilläni, mutta tuo Wirtasen muistelmakirja puuttuu ja sen hankin ensi tilassa.

Koettakaahan nyt jo päättää mikä olen kun yksi syyttää hurrivihaajaksi, venkoilijaksi, sotkijaksi ja yksi stalinistksi.

Pienenä vihjeenä sanon että komukkaa tai stallaria minusta ei saa tekemälläkään!

stalinistin kirjoitti:

kuuluukin asiat tahallasi. Mäkelä ei juuri ja nimenomaan käytä Wirtasta lähteenään.

>Mäkelä ei juuri ja nimenomaan käytä Wirtasta lähteenään<

Etkö ymmärrä lukemaasi?

Pannaan vielä tähänkin. Mäkelän lähde on juuri Atos Wirtasen kirja Pimeitä voimia vastaan (Aalto 1964), aivan kuten hän (Mäkelä) kirjassakin mainitseekin. Ne muut lähteet niitä "muistikuvia". Kirjat on käsilläni, mutta tuo Wirtasen muistelmakirja puuttuu ja sen hankin ensi tilassa.

Koettakaahan nyt jo päättää mikä olen kun yksi syyttää hurrivihaajaksi, venkoilijaksi, sotkijaksi ja yksi stalinistksi.

Pienenä vihjeenä sanon että komukkaa tai stallaria minusta ei saa tekemälläkään!

KEP. kirjoitti:

"Venäläisillä oli Viipuri-operaation jälkeen seuraavana Kotka-operaatio jonka vain Stalin pystyi keskeyttämään. Tavoitteet jätettiin siis kesken. Nyt vedettiin divisioonia saksalaisa vastaan."

Nythän sinä jo kummia haastelet! Tuon operaationhan pysäyttivät suomalaiset! Taisi se Saksakin hiukan avustaa lentokoneillaan. Isä aurinkoinen varmaankin vain lopetti joukkojensa hakkaamisen siihen kuuluisaan "Karjalan mäntyyn"...

"Mikäs se Mäkelän lähde olikaan?"

Mäkelän lähde on juuri Atos Wirtasen kirja Pimeitä voimia vastaan (Aalto 1964), aivan kuten hän (Mäkelä) kirjassakin mainitseekin. Ne muut lähteet niitä "muistikuvia". Kirjat on käsilläni, mutta tuo Wirtasen muistelmakirja puuttuu ja sen hankin ensi tilassa.

Koettakaahan nyt jo päättää mikä olen kun yksi syyttää hurrivihaajaksi, venkoilijaksi, sotkijaksi ja yksi stalinistksi.

Pienenä vihjeenä sanon että komukkaa tai stallaria minusta ei saa tekemälläkään!

Lue lisää

"Mäkelän lähde on juuri Atos Wirtasen kirja Pimeitä voimia vastaan (Aalto 1964), aivan kuten hän (Mäkelä) kirjassakin mainitseekin. Ne muut lähteet niitä "muistikuvia". Kirjat on käsilläni, mutta tuo Wirtasen muistelmakirja puuttuu ja sen hankin ensi tilassa."

Lue Mäkelän kirjasta kuinka hän juuri arvostelee tuota Wirtasen mainintaa. " Muuutamassa muistelmateoksessa on kerrottu samaa tarinaa siitä, miten saatiin tietää neuvostojoukkojen suurhyökkäysten sarjan päättyneen toistaiseksi. Sitten Mäkelä lainaa nimenomaan Atos Wirtasen kirjaa oikoekseen ja osoittaakseen miten oli asioiden oikea laita. Mäkelä päätyy arvostelemaan Wirtasen päätelmiä että radiokuuntelumme olisi siepannut tuon Stalinin sähkeen. Sähke todellakin tuli MUTTA SITÄ EI SIEPANNUT RADIOTIEDUSTELUMME ELIN, vaan se otettiin vastaan Mikkelissä. Mäkelä jatkaa: - Se jo osoittaa, että kyseessä oli sanoma, jonka oli lähettänyt -- jokin tiedustelupalvelumme, ulkomailla toimiva salainen radioasema!!!! Todennäköisesti Turkissa toiminut (suomalaisten) asema. Mutta. - Mäkelä toteaa ALKUPERÄISEN LÄHTEEN jääneen hämärän peittoon. Sähke kuitenkin tuli Päämajaan. Sähkettä ei ole löytynyt jälkikäteen, ja Mäkelä epäilee (Päämajan tiedustelujaoston) sähkeen menneen Stella Polariksen papereiden mukana Ruotsiin.

Mäkelähän toteaa paikkansa pitämättömäksi Wirtasen väitteet että Päämajan radiokuuntelu (kuten Wirtanen väittää) olisi siepannut tuon Stalinin sähkeen.

Sisälukuharjootuksia, sisälukuharjootuksian, niin siitä ne asiat aukeavat. Siis Mäkelä arvosteli Wirtasen näkemystä eikä SUINKAAN käyttänyt sitä lähteenään, muuten kuin esimerkin valossa kuinka väärässä Wirtanen olikaan. Mäkelä vielä oikoo Wirtasta asiasta : " Voimme myös ylpeillen sanoa, että jos Suomen radiotiedustelu ei kyennyt Stalinin sanomia avamaan, ei siihen pystynyt kukaan muukaan."
Mutta Päämajaan (Turkista) sähke on tullut sitä Mäkelä painottaa.
Wirtanen puhuu paskaa että Stalin olisi lähettänyt radiosanoman Govoroville ja tämän Mäkelä oikoo perusteellisesti.

KEP. kirjoitti:

>Mäkelä ei juuri ja nimenomaan käytä Wirtasta lähteenään<

Etkö ymmärrä lukemaasi?

Pannaan vielä tähänkin. Mäkelän lähde on juuri Atos Wirtasen kirja Pimeitä voimia vastaan (Aalto 1964), aivan kuten hän (Mäkelä) kirjassakin mainitseekin. Ne muut lähteet niitä "muistikuvia". Kirjat on käsilläni, mutta tuo Wirtasen muistelmakirja puuttuu ja sen hankin ensi tilassa.

Koettakaahan nyt jo päättää mikä olen kun yksi syyttää hurrivihaajaksi, venkoilijaksi, sotkijaksi ja yksi stalinistksi.

Pienenä vihjeenä sanon että komukkaa tai stallaria minusta ei saa tekemälläkään!

Lue lisää

Tästä pääset alkuun. Siis aloituksestani

Suomalaiset saivat käsiinsä tuon Stalinin käskyn heti pikapuolin melkein livenä. Jukka L.Mäkelä pohtii vuonna 1975 ilmestyneessä teoksessaan Teräsvyöry murtuu - kuinka (muka) radiotiedustelumme ( viittaa Wirtaseen)olisi kaapannut tuon Stalinin käskyn Govoroville.

Mäkelä painottaa: "Radiotiedustelumme se ei missään tapauksessa ollut" (kuten Wirtanen väitti)

Ilmeisesti Stella Polariksen mukana meni >tuokin tieto< Ruotsiin kuinka ja miten suomalaiset tuon tärkeän >tiedon saivat kaapattua

puurot ja vellit kirjoitti:

Tästä pääset alkuun. Siis aloituksestani

Suomalaiset saivat käsiinsä tuon Stalinin käskyn heti pikapuolin melkein livenä. Jukka L.Mäkelä pohtii vuonna 1975 ilmestyneessä teoksessaan Teräsvyöry murtuu - kuinka (muka) radiotiedustelumme ( viittaa Wirtaseen)olisi kaapannut tuon Stalinin käskyn Govoroville.

Mäkelä painottaa: "Radiotiedustelumme se ei missään tapauksessa ollut" (kuten Wirtanen väitti)

Ilmeisesti Stella Polariksen mukana meni >tuokin tieto< Ruotsiin kuinka ja miten suomalaiset tuon tärkeän >tiedon saivat kaapattua

Lue lisää

Tuossa lueskelin Seppo Satamon Leijonalipun komppania teosta, jossa veteraani kertoo U-aseman taisteluista. Merkillisen johtavat ratakiskot radiotiedustelun kuuntelijoille. Kuka tietää mistä oli kysymys?

" U-asemaan oli kaivettu juoksuhaudat, rakennettu tankkiesteet ja valettu betonisia bunkkereita. Joukkueiden asemat olivat kivimurskakasojen vieressä maantien oikealla puolella korkean kallion juurella.
Lähellä sijaitsivat kk.pesäkkeet paksujen betoniseinien suojissa teräskupujen alla, sekä kuunteluasema, jossa puolalainen insinööriluutnantti ja apumies istuivat kuullokkeet korvilla. Toista metriö pitkä, puolimetriä korkea puulaatikko oli kiinnitetty tapseilla ratakiskoihin. Niin kummalliselta kuin se tuntuikin, kiskot välittivät kuulokkeisiin venäläisten radioasemien lähetykset. Tärkeät sanomat kirjoitettiin ylös ja juoksutettiin pataljoonankomentaja Hyttiselle. Tunti ennen hyökkäystä kuuntelu sieppasi sanoman, josta ajankohta ja laajuus kävivät selville. Minä sain viedä viestin Hyttiselle. Ennätin juuri palata, kun konsertti alkoi. Asemiimme ryöppysi sakeina kuuroina urkupyssyn putkikranaatteja..........

Tässä Jussin sivuilta U-aseman taisteluista.
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Torjuntavoitto_U-asemassa_1944.htm

asiasta toiseen..... kirjoitti:

Tuossa lueskelin Seppo Satamon Leijonalipun komppania teosta, jossa veteraani kertoo U-aseman taisteluista. Merkillisen johtavat ratakiskot radiotiedustelun kuuntelijoille. Kuka tietää mistä oli kysymys?

" U-asemaan oli kaivettu juoksuhaudat, rakennettu tankkiesteet ja valettu betonisia bunkkereita. Joukkueiden asemat olivat kivimurskakasojen vieressä maantien oikealla puolella korkean kallion juurella.
Lähellä sijaitsivat kk.pesäkkeet paksujen betoniseinien suojissa teräskupujen alla, sekä kuunteluasema, jossa puolalainen insinööriluutnantti ja apumies istuivat kuullokkeet korvilla. Toista metriö pitkä, puolimetriä korkea puulaatikko oli kiinnitetty tapseilla ratakiskoihin. Niin kummalliselta kuin se tuntuikin, kiskot välittivät kuulokkeisiin venäläisten radioasemien lähetykset. Tärkeät sanomat kirjoitettiin ylös ja juoksutettiin pataljoonankomentaja Hyttiselle. Tunti ennen hyökkäystä kuuntelu sieppasi sanoman, josta ajankohta ja laajuus kävivät selville. Minä sain viedä viestin Hyttiselle. Ennätin juuri palata, kun konsertti alkoi. Asemiimme ryöppysi sakeina kuuroina urkupyssyn putkikranaatteja..........

Tässä Jussin sivuilta U-aseman taisteluista.
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Torjuntavoitto_U-asemassa_1944.htm

Lue lisää

Ratakiskohan on mainio radioantenni. hyvä oivallus radisteilta.

"Voima ei riittänyt Suomalaisten murtamiseen, kun joukot oli vasta matkalla taistelupaikalle"

Eiköhän siellä olleet paikalla kaikki kynnelle kykenevöt venäläiset, jotka oli henkensä sinne saaka säilyttäneet. Mitäs porukkaa sinne oli ollut matkalla tai mitä mielestäsi puuttui? Vasta taisteluiden loputtua alkoi liikenne toiseen suuntaan. Ei ne sieltä kesken lähteneet.

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaakarit.htm

Epävakaa Nuori kirjoitti:

"Voima ei riittänyt Suomalaisten murtamiseen, kun joukot oli vasta matkalla taistelupaikalle"

Eiköhän siellä olleet paikalla kaikki kynnelle kykenevöt venäläiset, jotka oli henkensä sinne saaka säilyttäneet. Mitäs porukkaa sinne oli ollut matkalla tai mitä mielestäsi puuttui? Vasta taisteluiden loputtua alkoi liikenne toiseen suuntaan. Ei ne sieltä kesken lähteneet.

http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaakarit.htm

Lue lisää

Venäläiset aloitti hyökkäyksen liian aikaisin, joukot ei olleet vielä paikalla, Kuhlmey ja Suomalainen tykistö iski maanteilla eteneviin joukkoihin varsin hyvin tuloksin.
Venäläisten olisi kannattanut ainakin tykistö siirtää ajoissa, tulivoima jäi liian alhaiseksi ja suomen tyksitö lamauttikin ne tykit mitkä oli paikalla muutamassa päivässä.

Ehkä ne lähti liikkeelle sentakia liian aikaisin, kun niiltä loppui aika ja Koroljov halusi ratkaista sodan ...
No ratkesihan se, Suomi voitti kyseisen taistelun ja kolme seuraavaa, ratkaisuhan se oli sekin.
Ja ihan hyvä sellainen ...

Vaka Vanha kirjoitti:

Venäläiset aloitti hyökkäyksen liian aikaisin, joukot ei olleet vielä paikalla, Kuhlmey ja Suomalainen tykistö iski maanteilla eteneviin joukkoihin varsin hyvin tuloksin.
Venäläisten olisi kannattanut ainakin tykistö siirtää ajoissa, tulivoima jäi liian alhaiseksi ja suomen tyksitö lamauttikin ne tykit mitkä oli paikalla muutamassa päivässä.

Ehkä ne lähti liikkeelle sentakia liian aikaisin, kun niiltä loppui aika ja Koroljov halusi ratkaista sodan ...
No ratkesihan se, Suomi voitti kyseisen taistelun ja kolme seuraavaa, ratkaisuhan se oli sekin.
Ja ihan hyvä sellainen ...

Lue lisää

Olet sinä melkoinen satusetä:

"suomen tyksitö lamauttikin ne tykit mitkä oli paikalla muutamassa päivässä."
"Koroljov halusi ratkaista sodan"

Kertoisit vielä minkä tykistön suomalaiset lamautti?

Tuota toista juttua nyt ei viitsi edes kommentoida...

Sergei Koroljov kirjoitti:

Olet sinä melkoinen satusetä:

"suomen tyksitö lamauttikin ne tykit mitkä oli paikalla muutamassa päivässä."
"Koroljov halusi ratkaista sodan"

Kertoisit vielä minkä tykistön suomalaiset lamautti?

Tuota toista juttua nyt ei viitsi edes kommentoida...

Lue lisää

Miksi et voi iivana myöntää, että Vilho Nenonen voitti vuonna 1944 ja on siitä syystä kansainvälisesti arvostettukin kun Puna-Armeijaa taas pidetään vain barbaarilaumana joka tuurilla sattui voittamaan.

Sergei Koroljov kirjoitti:

Olet sinä melkoinen satusetä:

"suomen tyksitö lamauttikin ne tykit mitkä oli paikalla muutamassa päivässä."
"Koroljov halusi ratkaista sodan"

Kertoisit vielä minkä tykistön suomalaiset lamautti?

Tuota toista juttua nyt ei viitsi edes kommentoida...

Lue lisää

Vaikea sanoa, mutta Venäläiset itse on sanoneet Tali-Ihantalan tappion syyksi liian nopeaa etenemistä ja Suomalaista tykistöä, mikäli tiedät jonkun paremman syyn,niin mielelläni kuuntelen sen.

Mikähän se on ????

Vaka vanha kirjoitti:

Vaikea sanoa, mutta Venäläiset itse on sanoneet Tali-Ihantalan tappion syyksi liian nopeaa etenemistä ja Suomalaista tykistöä, mikäli tiedät jonkun paremman syyn,niin mielelläni kuuntelen sen.

Mikähän se on ????

Lue lisää

Mikäli venäläiset olisivat edenneet Viipurista suoraan eteenpäin, ilman että jäivät juhlimaan välitavoitteensa saavuttamista, saatettaisiin historia kirjoittaa aivan toisenlaisin kirjasimin.

jos tädillä olisikin kirjoitti:

Mikäli venäläiset olisivat edenneet Viipurista suoraan eteenpäin, ilman että jäivät juhlimaan välitavoitteensa saavuttamista, saatettaisiin historia kirjoittaa aivan toisenlaisin kirjasimin.

Lue lisää

Ehkä niinkin, toisaalta itse uskon kyllä Venäläisiä, kyllä ne itse tietää omien joukkojen tilanteen parhaiten, jos Venäläiset pitävät Tali-Ihantalan tappion syynä liian nopeaa etenemistä ja Suomalaista tykistöä, niin kai ne omat virheensä parhaiten osaa analysoida.

Kysymys oli siitä, että yritin vaan miettiä sitä, miksi Venäläiset eteni liian nopeasti, miksi joukoilla oli niin kiire.
Ehkä Stalinin sähke loi tilanteen, jossa komentajan oli pakko yrittää ratkaista taistelu, vielä kun sillä oli joukkoja käytössä sodan ratkaisemiseksi.
No mitään tietoahan mulla ei ole, mutta eikähän tosta vielä tule lisää tietoa kun aika kuluu ja arkistot aukeaa ...

Vaka Vanha kirjoitti:

Ehkä niinkin, toisaalta itse uskon kyllä Venäläisiä, kyllä ne itse tietää omien joukkojen tilanteen parhaiten, jos Venäläiset pitävät Tali-Ihantalan tappion syynä liian nopeaa etenemistä ja Suomalaista tykistöä, niin kai ne omat virheensä parhaiten osaa analysoida.

Kysymys oli siitä, että yritin vaan miettiä sitä, miksi Venäläiset eteni liian nopeasti, miksi joukoilla oli niin kiire.
Ehkä Stalinin sähke loi tilanteen, jossa komentajan oli pakko yrittää ratkaista taistelu, vielä kun sillä oli joukkoja käytössä sodan ratkaisemiseksi.
No mitään tietoahan mulla ei ole, mutta eikähän tosta vielä tule lisää tietoa kun aika kuluu ja arkistot aukeaa ...

Lue lisää

Ei hänellä ole mitään tietoa mistään. Kunhan jaarittelee. Hyökkäys Talissa alkoi 25.6. Ei silloin mitään sähkettä tullut, jos koskaan.

Hyökkäys pysäytettiin Ihantalassa viimeistään 8.7. Jossain 12.7. todettiin neuvostojoukkojen kaivautuvan ja ryhmittyvän puolustukseen. Siinä vaiheessa oli 30.KAK jo irroitettu rintamasta pahasti hakattuna ja alettu siirtää Leningradin suuntaan.

ihan oikeassa. kirjoitti:

Ei hänellä ole mitään tietoa mistään. Kunhan jaarittelee. Hyökkäys Talissa alkoi 25.6. Ei silloin mitään sähkettä tullut, jos koskaan.

Hyökkäys pysäytettiin Ihantalassa viimeistään 8.7. Jossain 12.7. todettiin neuvostojoukkojen kaivautuvan ja ryhmittyvän puolustukseen. Siinä vaiheessa oli 30.KAK jo irroitettu rintamasta pahasti hakattuna ja alettu siirtää Leningradin suuntaan.

Lue lisää

"Siinä vaiheessa oli 30.KAK jo irroitettu rintamasta pahasti hakattuna ja alettu siirtää Leningradin suuntaan."

Taisi palata niissä sairasjunissa ne rippeet... Kyllähän se on tunnettu entuudestaan mitä venäläinen tekee kun eteenpäin ei pääse, eikä taaksepäin voi mennä => silloin mennään alaspäin eli kaivaudutaan!

Vaka Vanha kirjoitti:

Ehkä niinkin, toisaalta itse uskon kyllä Venäläisiä, kyllä ne itse tietää omien joukkojen tilanteen parhaiten, jos Venäläiset pitävät Tali-Ihantalan tappion syynä liian nopeaa etenemistä ja Suomalaista tykistöä, niin kai ne omat virheensä parhaiten osaa analysoida.

Kysymys oli siitä, että yritin vaan miettiä sitä, miksi Venäläiset eteni liian nopeasti, miksi joukoilla oli niin kiire.
Ehkä Stalinin sähke loi tilanteen, jossa komentajan oli pakko yrittää ratkaista taistelu, vielä kun sillä oli joukkoja käytössä sodan ratkaisemiseksi.
No mitään tietoahan mulla ei ole, mutta eikähän tosta vielä tule lisää tietoa kun aika kuluu ja arkistot aukeaa ...

Lue lisää

"Kysymys oli siitä, että yritin vaan miettiä sitä, miksi Venäläiset eteni liian nopeasti,"

Platonov - Taistelut Suomen rintamalla - kertoo vallan toista. Govorov ylennettiin marsalkaksi Viipuri-operaation jälkeen. " Neuvostohallitus arvosti korkealle niiden sotapäälliköiden sotataidon, jotka johtiva menestyksellisesi soaoimia suomalaisten joukkojen lyömiseksi Karjalan kannaksella." Myös tuli pari muutakin ylennystä, sotaneuvoston ensimmäinen jäsen A.A.Zdanov 21. armeijan komentaja D.Gusev ylennettiin kenraalieverstiksi.

" Neuvostoliiton ylijohto antoi kesäkuun 21.päivänä 1944 ohjeensa, jossa käskettiin Leningradin rintamaa jatkamaan hyökkäystä Karjalan kannaksella ja sen päävoimia tunkeutumaan 26.-28. päivinä kesäkuuta Imatra-Lappeenrannan-Virojoen tasalle.....Tämän jälkeen rintaman joukkojen oli päävoimillaan hyökättävä länteen.
Ja luoteeseen, vallattava Kotkan ja Kouvolan tasa, pureuduttava Kymijoen itärannalle ja varmistettava päävoimien pohjoinen sivusta. Narvan suunnalta siirrettiin 59.armeijan esikunta ja komentoporras. SIIRTO EI SAANUT HIDASTAA HYÖKKÄYSTÄKANNAKSELLA!
Uuteen hyökkäykseen pyydettiin kahta uutta armeijakuntaa monipuolisine kalustoineen mm. 30 kappaletta T-34 ja SU-76-panssaria, 100 Studebakkeria ja 17000 raketinheitintä. Varsin perusteellisesti kirja selvittää uuden Kota-operaation suunnitelman. Tässä vain hyvin pieni osa tuon uuden operaation vaiheista.

Pussinperä kirjoitti:

"Kysymys oli siitä, että yritin vaan miettiä sitä, miksi Venäläiset eteni liian nopeasti,"

Platonov - Taistelut Suomen rintamalla - kertoo vallan toista. Govorov ylennettiin marsalkaksi Viipuri-operaation jälkeen. " Neuvostohallitus arvosti korkealle niiden sotapäälliköiden sotataidon, jotka johtiva menestyksellisesi soaoimia suomalaisten joukkojen lyömiseksi Karjalan kannaksella." Myös tuli pari muutakin ylennystä, sotaneuvoston ensimmäinen jäsen A.A.Zdanov 21. armeijan komentaja D.Gusev ylennettiin kenraalieverstiksi.

" Neuvostoliiton ylijohto antoi kesäkuun 21.päivänä 1944 ohjeensa, jossa käskettiin Leningradin rintamaa jatkamaan hyökkäystä Karjalan kannaksella ja sen päävoimia tunkeutumaan 26.-28. päivinä kesäkuuta Imatra-Lappeenrannan-Virojoen tasalle.....Tämän jälkeen rintaman joukkojen oli päävoimillaan hyökättävä länteen.
Ja luoteeseen, vallattava Kotkan ja Kouvolan tasa, pureuduttava Kymijoen itärannalle ja varmistettava päävoimien pohjoinen sivusta. Narvan suunnalta siirrettiin 59.armeijan esikunta ja komentoporras. SIIRTO EI SAANUT HIDASTAA HYÖKKÄYSTÄKANNAKSELLA!
Uuteen hyökkäykseen pyydettiin kahta uutta armeijakuntaa monipuolisine kalustoineen mm. 30 kappaletta T-34 ja SU-76-panssaria, 100 Studebakkeria ja 17000 raketinheitintä. Varsin perusteellisesti kirja selvittää uuden Kota-operaation suunnitelman. Tässä vain hyvin pieni osa tuon uuden operaation vaiheista.

Lue lisää

Eli käsky oli edetä mahdollisimman nopeasti ....
No jokatapauksessa hyökkäys pysähtyi Suomalaisten vastarintaan.
Venäläisille oli sitten yllätys Suomalaistne voimat ja kyvyt.

ihan oikeassa. kirjoitti:

Ei hänellä ole mitään tietoa mistään. Kunhan jaarittelee. Hyökkäys Talissa alkoi 25.6. Ei silloin mitään sähkettä tullut, jos koskaan.

Hyökkäys pysäytettiin Ihantalassa viimeistään 8.7. Jossain 12.7. todettiin neuvostojoukkojen kaivautuvan ja ryhmittyvän puolustukseen. Siinä vaiheessa oli 30.KAK jo irroitettu rintamasta pahasti hakattuna ja alettu siirtää Leningradin suuntaan.

Lue lisää

Kukas tätä on kiistänyt, en minä ainakaan.

Sattumalta olen vaan kuullut Venäläistenkin version hyökkäyksen kulusta ja virheistä, mitä Puna-armeija teki.

Mitä tommonen noppitietojen heittely todistaa, jos ei pysty miettimään syitä, miksi tehtiin kuten tehtiin ???

Mistä näitä ääliöitä oikein sikiää ...

Saattoi ne jokin korkein sodanjohto (stavka) vahvistaa tai sitten jokin muu elin, mutta Stalin ne itse esitti.

Stalinilla oli tasan tarkkaan kokemusta vain pankkiryöstöistä eikä oikeista taisteluista. Helppo se on diktaattorin leikkiä sotilasjohtajaa jos Tsaarin kouluttamat kenraalit ne sen sodan tälle georgialaiselle uivelolle voitti.

Joe-setä kirjoitti:

Stalinilla oli tasan tarkkaan kokemusta vain pankkiryöstöistä eikä oikeista taisteluista. Helppo se on diktaattorin leikkiä sotilasjohtajaa jos Tsaarin kouluttamat kenraalit ne sen sodan tälle georgialaiselle uivelolle voitti.

Lue lisää

Yhdysvaltain ja Britannian diplomaatit ja ammattisotilaan jotka osallistuivat Teheranin, Jaltan ja Potsdamin konferensseihin olivat tätä mieltä. Stalin on tiedoiltaan ja taidoiltaa aivan ylivertainen Churchilliin ja Rooseveltiin verrattuna. Roosevelt ei edes yrittänyt leikkiä suurta sotapäällikköä, Churchill oli välillä loistavat mutta välillä ehdotteli aivan typeriä. Stalin oli sotilaspoliittisissa tiedoissa ja taidoissa aivan omaa luokkaansa kolleigoihinsa verrattuna. Tämä ei ole neuvostopropagandaa vaan länsimaiden diplomaattien ja kenraalien mielipide! Kyllä Stalin marsalkan ja generalissimuksen arvot ansaitsi, kyllä tämän kapitalistinenkin historioitsija myöntää!

Niin se vain on kirjoitti:

Yhdysvaltain ja Britannian diplomaatit ja ammattisotilaan jotka osallistuivat Teheranin, Jaltan ja Potsdamin konferensseihin olivat tätä mieltä. Stalin on tiedoiltaan ja taidoiltaa aivan ylivertainen Churchilliin ja Rooseveltiin verrattuna. Roosevelt ei edes yrittänyt leikkiä suurta sotapäällikköä, Churchill oli välillä loistavat mutta välillä ehdotteli aivan typeriä. Stalin oli sotilaspoliittisissa tiedoissa ja taidoissa aivan omaa luokkaansa kolleigoihinsa verrattuna. Tämä ei ole neuvostopropagandaa vaan länsimaiden diplomaattien ja kenraalien mielipide! Kyllä Stalin marsalkan ja generalissimuksen arvot ansaitsi, kyllä tämän kapitalistinenkin historioitsija myöntää!

Lue lisää

Hitlerin kelkkaan ja oli vähällä tuhota koko valtakuntansa mielettömällä sotapolitiikallaan. Onneksi Hitler teki ystävänpalveluksen ja pelasti Stalinin länsivaltojen rinnalle ja aikanaan sodan voittajaksi.

Tätä ei taida yksikään kommunistinen historioitsija myöntää. On ne niin kovia valehtelemaan edelleenkin.

esittää jonkin asiankin?

Ajattelitko kirjoitti:

esittää jonkin asiankin?

heh,,, jooo.

ajattelin esittää sen asian että miten vihman idioottimaisuus liittyy aloittajan aloitukseen.

sulla ei luetun ymmärtämien oikeen ole hallus jos aiot lueskella jonkin väitöskirjoja niin käytä siihen aikaa.
suositan pitäytymistä esa antttalan kirjoissa.

" joku neropatti sanoi että kyseinen viesti siis tämä asia minkä aloittaja aloitti eikä mikään vihman idioottimainen rikollisuus, olisi tullut turkista, siiis turkista se on eri asia kuin sanoisi että että turkkilaisilta vakoojilta.
menikö se stalinin sähke jokaiseen ilman suuntaan, siinä tapauksessa luulisi sen menneen myös sakuille.
vai oikeen turkkiin..

olisiko mahdollista että kyseinen sähke on mennyt leningradin alueen komentjalle ookoo, mutta kyseinen komentaja tai joku alempi komentaja on lähettänyt radio sanoman siirrettävien divisioonien komentajille "

Menihän se "sähke komentajalle". Mutta Mäkelä pähkäilee mistä se sähke tuli Mikkeliin. Stalinin salasähkeitä Mäkelän tietämyksen mukaan ei pystytty purkamaan eikä radiotiedustelumme ollut nyt asialla, kuten hän asiaa painottaa. Mäkelä oli radiotiedustelu alan miehiä sotien aikana.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_L._Mäkelä

Lisäjoukkoja pyysi Govorvov. Hän sai 11.7. Stalinin käskyn siirtyä puolustukseen.
Panssarijoukot ja kaartin divisioonat oli täydennettävä ja Leningradin rintaman siirrettävä painopiste Viroon.
Paikalliset yritykset sallittiin Vuosalmella ja Laatokan pohjoispuolella.

Paremminkin pataljoona pois pelistä. Tiihosen väitöskirja on kärkyttävää lukea: pelkkää luokkavoittamista... ei ihme jos jätkä väsäsi sitä 15 vuotta!