Saako joku teistä itkemään herkästi silloin, kun kirjoitatte joitain sellaisia tarinoita, jotka ovat koskettavia ja onnellisia loppuja? Minulle käy aika herkästi ja yritän pidättää kyyneleitä tehdäkseen novelleja ja kuvankäsittelyjä yhteydessä (kamalaa kun olen nuori mies).
Useimmiten itken, kun kirjoittelen päiväkirjaan, mutta koska kirjoitan melkein ainoastaan päiväkirjaan, en osaa sanoa minkä aiheen takia yleisimmin itken. Sen verran muistan, että vaikka novelleja kirjoitellessa tulee yleensä olotila iloinen/surullinen tapahtumien mukaan ja on hankala jättää kesken ja tulla takaisin "oikeaan" maailmaan.
liian usein. Tuntuu kuin sydän pakahtuis ja kaikki vaan jumittais, kun alkaa verrata sitä tekstiä minkä vuodattaa, toivoen sen muuttuvan vielä omaks elämäks, eikä niin tuu tapahtuu.
Kirjoitan paljon sellaista missä on ns. huono loppu, sen vuoksi että elämässäni on ollut paljon huonoa ja haluan muistaa kaiken näin.
samis
liian usein. Tuntuu kuin sydän pakahtuis ja kaikki vaan jumittais, kun alkaa verrata sitä tekstiä minkä vuodattaa, toivoen sen muuttuvan vielä omaks elämäks, eikä niin tuu tapahtuu.Kirjoitan paljon sellaista missä on ns. huono loppu, sen vuoksi että elämässäni on ollut paljon huonoa ja haluan muistaa kaiken näin.