Kappale Kadonnutta Kalevalaa ;D

Vaka vanha Väinämöinen
uros kaunis karvarinta,
tunsihe tulisen lemmen
sytkyttävän suonissansa,
kutkuttavan kullin päässä.
Tuo ei tuostansa tokene,
jollei naida napsahuta,
naista suttihin sohaise.

Vaka vanha Väinämöinen,
kantaja kalun kamalan,
halajas hameen haentahan,
emon ehtan etsintähän.
Suuntasi suksensa salolle,
vartavasten vierasille.
Lylyllänsä lykkelehti,
kalhullansa kiitaeli,
kunnes kohteeseensa kerkisi,
Pohjolan piukoille perille.

Pohjan piika pikkarainen,
kovin kiimainen kakara,
tarjosi toki tavaratansa,
pilluansa pantavaksi.
Vaka vanha Väinämöinen
sanan virkkoi noin nimesi.
Ei ole pillusi parahin,
aikamiehen aiottavaksi.
Vaan se on paikka poikasien,
alamittaisten asettaa.

Pohjan Akka harvahammas,
leveäperseinen letukka,
pyörsi pirtistä pihalle,
povensa puolittain paljasti,
sanan suustansa noin suikkasi:
Jos sie tahot Kalevan Poika,
pillun pitkän pantavaksi,
pyllyn pulskan pukittavaksi,
tule tuokiossa tupahan,
alle kahden kurkihirren.

Vaka vanha Väinämöinen,
pieksut porstuaan potkaisi,
paidan palttinaisen paljasti.
Muorin laverille levitti,
housut nilkoille nitisti.
Pallit pontevasti paljasti.

Vaka vanha Väinämöinen,
oikaisi aisansa esille,
sukunuijansa suoristi,
varren vallan vapisevan.
Syöksi kullin kamalan,
uumenihin uikuttavan,
nartun naitavan napahan.
Tahdin tuimaksi tihensi,
vauhdin vallan vihmovaksi.
Paadet vaskiset vapisi,
pöly pirtissä pöllysi,
pierut perseistä pärisi.

Vaka vanha Väinämöinen,
tunsi tuhonsa tulevan,
onnen oivan orgasmissa,
siemenen syvälle syöstäessänsä,
mehunsa muorihin mojautti,
koinat kohtuun kehittymään.