Joka kuritta kasvaa, se

Pahoinvointi ei ole kurittomuuden, vaan rakkaudettomuuden seuraus. On loppujen lopuksi aivan sama, miten lapsemme kasvatamme vai kasvatammeko lainkaan, jos vain olemme läsnä ja tuhlaamme rakkauttamme heihin niin paljon, kun he sitä tarvitsevat ja vielä enemmän. Lapsen rakastaminen ei ole lellimistä. Syliinottamista ei pidä pihtailla, leluista voi tinkiä. Lapsesta kasvaa ehjä ihminen joko vapaasta tai ankarasta kasvatuksesta huolimatta, kunhan hän saa enemmän rakkautta ja syliä, kuin rangaistuksia tai välinpitämättömyyttä. Jos lapselle tarpeeksi usein kertoo, että hän on hyvä ja arvokas ja riittävä omana itsenään, se hänestä tulee. Jos lapselle hokee, kuinka tuhma hän on tai mitätön, tuhma ja heikko hänestä silloin myös tulee.

Oma tapani kasvattaa lastani on hempeilyn ja kurin yhdistelmä... ja sanalla kuri en tarkoita mitään alistamista, väkivaltaa tai turhaa uhkailua. Sanat " rajat ja rakkaus" on kliseinen, mutta erittäin toimiva... ainakin meidän lapsellamme.

Pyrin aina olemaan lapseni saatavilla; oikeasti kuuntelemaan ja kiinnostumaan hänen asiastaan. Kehun aiheesta ja näytän pettymykseni aiheesta. Nyt neidin ollessa 7-vuotias, meillä on hyvin käyttäytyvä ja muut huomioon ottava tyttö... ja minä olen ylpeä kasvatustyöstämme: hyvällä itsetunnolla varustettu empaattinen lapsi.

Kumpaa kannatat enemmän? Miksi pitää kannattaa vain jompaa kumpaa?

Sana kuri mielletään helposti alistamiseksi ja siihen ajatukseen sisällytetään myös ruumiillinen kuritus. Säännöt pitää olla ja niistä tulee myös pitää kiinni, mutta miksi se sulkisi rakastamisen ja läheisyyden pois?

Kuri on nyky-uusavuttomille hellyys-rakkaus-sivari-ylioppineille kirosana.

Kuri tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin ja kun se tulee myöhemmin niin se johtaa vääjäämättä mielenterveydellisiin ongelmiin.

Kurihan kotona lapsena omilta vanhemmilta ei ole LYÖMISTÄ EIKÄ PAHOINPITELYÄ.
Se on selkeät säännöt ja käyttäytymismallit sekä arvomaailan opettaminen.

LAPSI EI OPI BONAPURKIN TAI JUGURTTIPURKIN KYLJESTÄ EIKÄ NEITISTÄ AIKUISTEN JA SÄÄNTÖJEN KUNNIOITTAMISTA, ISÄNMAAN KUNNIOITTAMISTA....
Elämme hyvin vaarallista aikaa, on jo aikuisten uusavuttomien sukupolvi jota ei ole kasvatettu laisinkaan, miten nämä sitten osaisivat kasvattaa omia jälkeläisiään kun pitävät sanaa kasvatus ja kuri kirosanoina joilla tuhotaan muka lapsen minä.
Lapsen ei tule kaupassa päättää mitä äiti ostaa - PISTE:

Sopivasti rajoja ja paljon rakkautta tekee lapsen elämän onnelliseksi.

Aika monet nuoret äidit eivät uskalla kieltää lastaan ollenkaan. Joku viisas lastenpsykologi on sanonut, että VANHEMPIEN TEHTÄVÄ ON TUOTTAA LAPSELLE PETTYMYKSIÄ, ja se on viisaasti sanottu.
Missä muualla lapsi voi opetella käsittelemään pettymyskiä niin hyvin kuin kotona. Jos hän aina saa tahtonsa läpi, hän on aivan hukassa "suuressa maailmassa", kun kaikki ei menekään, ninkuin itse haluaa.

Lapsi ei mene rikki, vaikka hän välillä pahoittaakin mielensä. Hän kiukkuaa ja raivoaa, ehkä heittelee tavaroitaan yms. ja vanhempien pitää hyväksyä lapsen tunteen purkaukset - mutta samalla kieltää tavaroiden heittely. Lapen täytyy oppia purkamaan pahaa oloaan oikealla tavalla.

Mitä on "hempeily"?
Omat lapseni saivat minussa aikaan niin valtavan rakkauden tunteen, että joskus ihan olin musertua siihen.
Tein kaikkeni, että heidän elämänsä tulisi onnelliseksi ja tasapainoiseksi. He olivat mielessä koko ajan, ja huolehdin tarkasti siitä, että he esim. oppivat käyttäytymään, oppivat liikkumaan kaupunkiliikenteessä, osasivat hoitaa omia asioitaan kaupoissa ja koulussa, osasivat kulkea busseissa, pitivät huolta itsestään ja tavaroistaan. Minunhan olisi ollut syy, jos lapsistani olisi kasvanut häiriköitä tai luusereita.
Kaiken tämän opetin ilman väkivaltaisia kuritoimenpiteitä, eikä mieleenikään olisi tullut kasvattaa heitä rangaistuksen pelolla.
Mitä tarkoittaa "kurissa ja nuhteessa"? Kyllä lapseni tiesivät, että olin pahoillani jos sana ei ollut mennyt perille, ja lapset olivat jättäneet noudattamatta ohjeita. Kyllä he ottivat moitteet vastaan.

Kasvatukseni on ollut varmaan tarkoituksenmukaista, koska tyttärenikin sanoi omien lastensa kohdalla, että hän neuvoo omiaan niin kuin häntä oli aikanaan neuvottu.