nyt loppui oluen "kohtuukäyttö"

Olen ollut yksi niistä, jotka ovat kyseenalaistaneet alkoholista pidättäytymisen kokonaan.
Olin mennyt ansaan. Pitkään sain harrastella kohtuukäyttöä, mutta kuin vanhemmat ja viisaat ovat todenneet, alkoholi voi viedä kenet tahansa mennessään.
Eilen päätin purkaa työpaineita, ja koska olin jo alkoholin orja, päätin repästä.
Mitä jäi käteen?
Ei siis mitään! Ei mitään. Ei maailman riennot pysty iloa tarjoamaan!

Otin vähän väkevämpää, jonka jälkeen lähdin lähikuppilaan laulamaan karaokea. Muutaman biisin vedin siellä, mutta se ei tuntunut kivalle. Yritin juomisella kohennella mielialaani. Sitten tuli eräs mies ja sanoi, että voitaisko mennä isompaan baariin keskustaan. Hän tarjosi minulle kyydin, maksoi narikkamaksut ja tilasi oluen. Ikävintä on se, että mä en enää muista, minkä näköinen se mies on, kun lupasin maksaa hänelle nuo kaikki. No siellä isommas baaris oli tanssilattia. Yritin jammailla siellä toisen pelatessa
pelikoneita. Voih, miten pinnallista menoa ajattelin!

Sitten menimme ulkona käymään. Huomasin, että ei elämä, munki huulilla käryää tupakki. Kuka sen tarjosi?
Enhän minä edes polta!! Rupesin olemaan sekaisin, kuin käkikello. Takaisin sisälle mentyä portinvartija ei päästänyt enää sisään. Hän sanoi, etten ole enää siinä kunnossa, että voisivat päästä sisään.
Siis mitä? Kaveri oli baaris ja hän lupas maksaa kyydit takaisin omaan lähiöömme. Mä en tajunnu yhtää, mis suunnal oltiin. Yritin käynnistellä puhelinta, mutta se oli mennyt rikki. Tuolloin ihmettelin, miksei se hyväksy pin-koodia.
hakkasin epätoivoisena puhelinta katuvalon paalua vasten, että saisin sen henkiin.
Olin jo valmistautunut nukkumaan kadulla, jos en selviä sieltä takaisin.

Menin sitten eräiden luo ja pyysin heitä ohjaamaan minut rautatientorille. He eivät osanneet puhua suomea. Olin niin sekaisin, etten huomannut heidän olevan suomalaisii. Varmaan jotain tummaihosia tai mitä lie. Mut ku olin niin huppelis, ni en mä osannu edes lukee mitään. Nimittäin tienviitoista olis kyllä pystynyt päättelee, missä sitä ollaan. Ainoastaan erotin Forumin tekstin. Tiesin, että se on lähellä rautatientoria, mutta ku mä en tajunnut, millä puolen kyseistä taloa olen. Yritin sitten testata. Lähdin kävelee yhteen suuntaan, mut sit vasta olinkin sekaisin. Rupesin itkee ja rukoilee Jumalalta, että poistais minulta alkoholin himon ja harmittelin, miksi olin niin tyhmä, että menin tekemään tämän!!!!

Aikansa huudeltuani eräs mukava mies kuuli huutoni. Hän tilasi minulle taksin. Pystyin just ja just sopertelee taksikuskille osoitteeni. Tämä riemu maksoi ihan mielettömiä! parikymppii jostai taksikyydistä :(
Tänään sitten heräsin uuteen päivään pää kipeänä, muttei onneksi ole muita oireita, mistä alkoholin suurkuluttajat valittelevat. Ei oksettanut, eikä ollut pahoinvointia, mutta tympee olo kuitenkin, kun sai huomata, että kännykkä oli rikki, tasku täynnä kuitteja, joiden mukaan rahaa on palanut kovasti siitäkin huolimatta, vaikka tämä "tuntematon kaveri" tarjosi minulle useita juomia.

Nyt kyselen itseltäni,
Miksi ihmeessä piti käydä ostamassa alkosta se viina pullo?
Mitä lähdin oikein hakemaan tuolla?
Olinko tosiaan niin pönttö, että luulin sen tuovan iloa?

Voi elämän kevät, ku tuon rahan olisi voinut käyttää järkevämpäänkin toimintaan.
Toisekseen keljuttaa ihan sikana, etten ollut päiväl tarpeeks selvänä, niin en voinut lähtee
RY:lle Ekotekomyyjäisiin.

Mitä tästä opin?
-EI IKINÄ ALKOHOLIA, EI EDES KOHTUUDELLA!!
Tän siitä saa, kun menee siihen ansaan, että luulottelee kohtuukäytön pysyvän aina hanskassa.
Alkoholi ei kuulu ihmiselle millään muotoa!