idiooti

Kyllä jo tosiaan kysyä.Ihmisiä hekin ovat heikkoja reppanoita kylläkin , kaipa heissä jokin vetosi sinuun.
Jos he itse haluaisivat päästä eroon aineista ..Voisi heitä auttaa muuten vaikea.Mm. Kan-koti auttaa heidän kaltaisiaan kristillisellä pohjalla toimiva laitos. Ja on saanut parhaiten tuloksia myös työstään.
Yhteiskunta ei vain arvosta sitä työtä.

tekee täydellisen kun siinä on se pieni särö.
Itse olen huomannut, että toista ihmistä ei voi juurikaan muuttaa haluamakseen. Joku pienikin asia voi saada kumppanin tuntemaan itsensä niin huonoksi, että juominen alkaa taas uudelleen. Siinä ei auta rukoilu, kauniit puheet, eikä uhkailu. Tuntuu kuin olisi menettänyt toisen hetkeksi, joskus illaksi, joskus pidemmäksi aikaa. Kun toinen on maistissa on ihan turha puuttua asiaan mitenkään. Hukkaan menevät puheet, on vain parasta antaa toisen olla ja korkeintaan katsoa sivusta ettei mitään vakavaa pääse tapahtumaan. Silloin tuntuu, että miksi minun on pitänyt tutustua tuollaiseen tyyppiin ja haluan erota. Sitten sitä alkaa miettimään niitä hyviä asioita, joita niitäkin toisessa on paljon kunhan hän ei juo. Jotain sellaista elämän realismia, lämpöä ja kokemusta, joita toisista ei välttämättä löydy. Jos vain tuo PIRUN alkoholi ei hallitsisi toisen elämää! Saatanan keksintö koko aine!

Ehkä olisi helpompaa olla yksin kun ei tarvitsisi pelätä toisen puolesta ja surra omaa yksinäisyyttään. Olo on niin hitsin yksinäinen kun toinen puuhailee pullonsa kanssa, eikä tunnu olevan ihan tässä maailmassa. Sitten taas selvinä hetkinä on täysin toista. Sieltä löytyy se kuunteleva ja ymmärtävä sielunkumppani jonka kanssa voi puhua ja tehdä mitä vain. Se on se timantti, jossa on alkoholismin tekemä pikkuinen särö. Itse on kai vain päätettävä pitääkö sen vai heittääkö menemään...

Itse en ole narkkari tai ainakaan mikään rappioalkoholisti, mutta exäni rakastui minuun juuri kun olin aika pahassa tilanteessa. Oli mielialalääkkeet ja masennusta yms. Ehkä hän halusi hoivata minua, tai pelastaa minut? Itsekin kaipasin pelastajaa. Tommy Hellstenin kirjassa oli tuosta. Jos on lapsena ollut paljon yksin, niin sitten ikäänkuin etsii puolisosta uutta äitiä. Tiedostan tuon itse. Ei ole kyllä suhde välttämättä kovin kestävällä pohjalla, jos perustuu lähinnä hoivantarpeeseen tai hoivaviettiin. Toki olimme ensimmäisen vuoden ajan todella rakastuneita. Alkoholistia on kyllä aika vaikea toisen parantaa. Vaimo jätti minut juuri. Syynä ei ollut alkoholi, vaan hän koki että olemme lähinnä hyviä ystäviä, kuin rakastavaisia. Viisi vuotta vietimme yhdessä. Tämä pysäytti minut. Päätin jättää alkoholin, vaikka tiedän ettei suhde enää palaa. Sydänsurut, yksinäisyys ja juominen on aika helvetin huono yhdistelmä. Nyt yritän hoitaa eron oikein, opettelen pärjäämään yksin ja yritän olla ilman alkoholia. Yritämme olla ystäviä, vaikka sekin sattuu. Mieleen tulee kaikkia hyviä juttuja hänestä, vaikka helpompi olisi vihata häntä. En kuitenkaan voi toista vihata.