Kiinnostaisi kuulla, lynttääkö teidän läheiset, esimerkiksi oma kumppani teidän kirjoittamistanne? Ja miten siihen suhtaudutte?
Minulla mies lynttää jatkuvasti. Olen vuoden päivät kirjoittanut romaanikässäriä työn ohella, on itse asiassa aika pitkällä, tulee varmasti seuraavan puolen vuoden kuluessa aika, jonka jälkeen en osaa sille enää mitään tehdä. Mies on lukenut osia, joista osa hänen mielestään ihan ok, ei osaa sen tarkemmin eritellä kuin että jaksaako sitä lukea. Mutta jatkuvasti on vähättely päällä: ei riitä kustantajalle, kynnys on korkea jne.
Tottakai tiedän realiteetit ja myös omat heikkouteni ja vahvuuteni kirjoittajana. Minusta vain ei ole mukava kuunnella tuommoista. Ei niin, että pitäisi perusteetta kehua. Mutta eikö jonkinlainen neutraalisävyinen kannustus kuitenkin olisi läheisen ihmisen taholta paikallaan?
Vai odotanko liikaa?
Lynttääkö teidän läheiset?
20
488
Vastaukset
- gtuthldlk
et odota liikaa, inhottavaa tuommoinen latistaminen ja monelle se saattaisi olla jopa niin latistavaa että lopettaisi kirjoittamisen. ukkosi ei ole kustannustoimittaja joten tosiasiassa hän ei tiedä mitä kustantaja tekstiltä odottaa ja mitä siittä katsoo. myöskään hän ei voi tietää kynnysten korkeutta, ellei ole julkisten rakennusten kynnysstandardien asiantuntija, mikä taas ei anna asiantuntijuutta käsikirjoitusten läpimenon arviointiin.
ei ukkosi välttämättä pahaa tarkoita, ehkä jopa hyvä tarkoitus taustalla: myötätunto ja huoli siitä että vaimo yrittää hänen mielestään kuuta taivaalta, tuhlaa aikaa ja vaivaa ja lopulta pettyy. mutta mies voisi silti olla ihan hillo. ehkä on parasta että et lueta tekstejäsi enää hänellä. ja voisit sanoa suoraan ja nätisti, että tiedät kustantajien odotukset ja kynnykset, mutta niin tietävät muutkin kirjoittajat ja kirjoittavat silti.
kyse kun ei ole siitä onko sinulla kykyä vai ei, vaan siitä että kirjoittamiskärpänen on purrut. se tie usein pitää ja kannattaa katsoa loppuun asti, niin toivottomalta kuin matka saattaa joskus tuntuakin, ja niin turhalta kuin se sivullisesta saattaa tuntua. jos ukkosi haluaa vaimon, joka tekee normiasioita hänen olisi pitänyt valita normivaimo. tai jos kärpänen puri sinua vasta avioliiton solmimisen jälkeen hänen pitää kasvaa aikuiseksi ja hyväksyä että ihmiset löytävät elämässä uusia tavoitteita ja intohimoja, ja jos ne eivät uhkaa perheen henkeä niin sopeutua ja antaa toisen toteuttaa itseään - elää. - mama_j
Oman perheen tulee antaa RAKENTAVAA kritiikkiä, mutta myös tukea. Tai sitten ainakin pitää suunsa kiinni. Et saa missään tapauksessa antaa toisen kohdella itseäsi noin. Pää pystyyn vain ja jatka ylpeänä kirjoittamista! Jostain syystä miehen ilmeisesti pitää korostaa omaa ylemmyyttään mollaamalla kirjoitustaitojasi.
Kyllä, kustannussopimuksen saaminen on kiven takana. Monet erittäin hyvätkin käsikirjoitukset hylätään jostain muusta syystä kuin huonouden vuoksi: kustannustoimittajalla huono päivä, kustantajalla on jo samantyyppinen kirjailija tallissaan kuin sinä, kustantajalla ei juuri nyt ole resursseja kirjasi tyyppisen kirjan julkaisuun, jne.
Itse olen kirjoittanut tosimielellä muutaman vuoden, ja kokoelmissani on kattava valikoima hylkäyskirjeitä - pieniltä kustantamoilta, isoilta kustantamoilta, perinteisiltä kustantamoilta, uusilta kustantamoilta... Itse asiassa voisin julkaista tiiliskiven paksuisen teoksen "Kootut hylkäyskirjeet". Ja viime viikolla sitten vihdoinkin minulle tarjottiin kustannussopimusta yhteen kirjaani. Olen edelleen aivan shokissa!
Eli kyllä se sinunkin aikasi vielä tulee, usko vain itseesi ja omiin kykyihisi, ja ala ahdistella niitä kustantajia siinä vaiheessa kun tuntuu, että teksti alkaa olla valmista.
Eikös Harry Potter - kirjankin hylännyt ensimmäinen kustantaja, jolle J.K Rowling sitä tarjosi, ilmoittaen tylysti, ettei siitä koskaan tulisi kaupallista menestystä! Kannattaa pitää tämä mielessä sitten kun niitä hylkäyskirjeitä alkaa tulla - eivät ne kustannustoimittajatkaan mitään kaikkitietäviä jumalia ole! - kattissska
Teet virheen jos näytät miehelle, joka ei esim. harrasta lukemista tai kirjoittamista. Silloin hän ei osaa sitä arvostella. Itse olen joskus tehnyt saman virheen, mutta nyt en missään nimessä näytä kenellekään, joka ei ole "asiantuntija" tarkoittaan hyväntahtoista lukijaa. Sellainen pystyy sanomaan jotain joka on hyvää ja jotain jota voi parantaa. Tyypistä joka vain lukee ei ole mitään apua, vaan pelkkää haittaa.
Käytä arvostelupalvelua tai luota omaan mielipiteeseesi jos sulla ei ole lukijaa, joka osaa sanoa oikeasti mielipiteensä.- mama_j
Itse lähetin yhden teksteistäni Nuoren Voiman Liiton arvostelupalveluun (http://www.nuorenvoimanliitto.fi/arvostelupalvelu.html) ja sain paitsi positiivista palautetta ja rohkaisua kirjoittamisen jatkamiseen, myös hyödyllisiä parannusehdotuksia - asiantuntijalta!
- Gissemit
mama_j kirjoitti:
Itse lähetin yhden teksteistäni Nuoren Voiman Liiton arvostelupalveluun (http://www.nuorenvoimanliitto.fi/arvostelupalvelu.html) ja sain paitsi positiivista palautetta ja rohkaisua kirjoittamisen jatkamiseen, myös hyödyllisiä parannusehdotuksia - asiantuntijalta!
Kiitoksia palautteesta ja rakentavasta keskustelusta, tämä asettaa omat odotukseni reaalitasolle, luulin jo, että odotan toiselta liikoja.
Mies lukee paljon. Todella paljon, en minä "lukemattomalle" olisi tekstejäni antanutkaan. Itse asiassa en ole antanut (siis tekstejä :) ukolle enää useampaan kuukauteen ja aiemminkaan en mielestäni häntä niillä liikaa vaivannut, muutaman luvun on lukenut. Minulle hän edustaa ns. keskivertolukijaa: ei osaa eritellä tekstiä mitenkään, mutta lukevana ihmisenä osaa sanoa, kiinnostaako teksti, jaksaako kyseisen luvun lukea kokonaan (kaikki mitä annoin kuulemma jaksoi).
Luulen, että kyse on siitä, mitä joku teistä sanoikin: hän ei voi ymmärtää, että joku kiinnostuu intohimoisesti uudesta asiasta niin, että pistää siihen ison osan vapaa-ajastaan. Että jollakulla on unelmia, tavoitteita, halua kehittää itseään kirjoittajana ja parhaimmillaan saada joskus jotain julkaistuksikin. Että toisesta on paljastunut ihan uusi piirre aikojen päästä. Siinä on jotain käsittämätöntä ilmeisesti.
Olen käyttänyt NVL:n arvostelupalvelua aiemmin novelleille ja aion käyttää nytkin - itse asiassa minulla on saatekirjeluonnos sinne jo olemassa. Mutta tekstini ei vielä ole valmis lähetettäväksi, voi olla ennen kesää tai sitten kesän jälkeen. Kas kun päivätyö häiritsee hieman harrastustoimintaa ja kyllä minä vähintään viisi tuntia unta vaadin. NVL:n arvostelupalvelu oli todella laadukas.
Niin ja tärkein jäi sanomatta. En ole antanut ukon mollauksen vaikuttaa minuun mitenkään. Olen ylpeä siitä, että olen näin lyhyessä ajassa vaativan päivätyön ohella kasannut sen käsiksen, arviolta n. 350 sivua olisi kirjana, en tiedä, monesko hiomiskierros on meneillään, eihän sitä tekstinkäsittelyn aikana niin voi laskea. Ja mielestäni olen tekstintekijänä kehittynyt tosi paljon. Nyt lienee vain niin, että minulla on siinä hiemen eri tasoista tekstiä: parempaa ja sitten sitä huonompaa, jolle en oikein osaa tehdä mitään.
Joo, en anna mollauksen vaikuttaa kirjoittamiseeni. Ainoastaan se harmittaa. Miehenketale ei arvosta minua riittävästi. - khoijiijn
Gissemit kirjoitti:
Kiitoksia palautteesta ja rakentavasta keskustelusta, tämä asettaa omat odotukseni reaalitasolle, luulin jo, että odotan toiselta liikoja.
Mies lukee paljon. Todella paljon, en minä "lukemattomalle" olisi tekstejäni antanutkaan. Itse asiassa en ole antanut (siis tekstejä :) ukolle enää useampaan kuukauteen ja aiemminkaan en mielestäni häntä niillä liikaa vaivannut, muutaman luvun on lukenut. Minulle hän edustaa ns. keskivertolukijaa: ei osaa eritellä tekstiä mitenkään, mutta lukevana ihmisenä osaa sanoa, kiinnostaako teksti, jaksaako kyseisen luvun lukea kokonaan (kaikki mitä annoin kuulemma jaksoi).
Luulen, että kyse on siitä, mitä joku teistä sanoikin: hän ei voi ymmärtää, että joku kiinnostuu intohimoisesti uudesta asiasta niin, että pistää siihen ison osan vapaa-ajastaan. Että jollakulla on unelmia, tavoitteita, halua kehittää itseään kirjoittajana ja parhaimmillaan saada joskus jotain julkaistuksikin. Että toisesta on paljastunut ihan uusi piirre aikojen päästä. Siinä on jotain käsittämätöntä ilmeisesti.
Olen käyttänyt NVL:n arvostelupalvelua aiemmin novelleille ja aion käyttää nytkin - itse asiassa minulla on saatekirjeluonnos sinne jo olemassa. Mutta tekstini ei vielä ole valmis lähetettäväksi, voi olla ennen kesää tai sitten kesän jälkeen. Kas kun päivätyö häiritsee hieman harrastustoimintaa ja kyllä minä vähintään viisi tuntia unta vaadin. NVL:n arvostelupalvelu oli todella laadukas.
Niin ja tärkein jäi sanomatta. En ole antanut ukon mollauksen vaikuttaa minuun mitenkään. Olen ylpeä siitä, että olen näin lyhyessä ajassa vaativan päivätyön ohella kasannut sen käsiksen, arviolta n. 350 sivua olisi kirjana, en tiedä, monesko hiomiskierros on meneillään, eihän sitä tekstinkäsittelyn aikana niin voi laskea. Ja mielestäni olen tekstintekijänä kehittynyt tosi paljon. Nyt lienee vain niin, että minulla on siinä hiemen eri tasoista tekstiä: parempaa ja sitten sitä huonompaa, jolle en oikein osaa tehdä mitään.
Joo, en anna mollauksen vaikuttaa kirjoittamiseeni. Ainoastaan se harmittaa. Miehenketale ei arvosta minua riittävästi.hieman of the topic: itselläni on nyt loppuhionnassa kässäri. tänään luin tekstiä ääneen. kun pääsin nolouden yli (lukea itselleen ääneen omaa tekstiä) alkoi lauseista ja sanamuodoista pompahdella yhtä sun toista korjattavaa. löytyipä yllättäen jopa sisällöistä pientä epäjohdonmukaisuutta! kannattaa kokeilla. itsehän olen hieman huolissani pitääkö minun nyt lukea koko pruju läpi ja kuinka kauan siihen menee... :D
- hups*
khoijiijn kirjoitti:
hieman of the topic: itselläni on nyt loppuhionnassa kässäri. tänään luin tekstiä ääneen. kun pääsin nolouden yli (lukea itselleen ääneen omaa tekstiä) alkoi lauseista ja sanamuodoista pompahdella yhtä sun toista korjattavaa. löytyipä yllättäen jopa sisällöistä pientä epäjohdonmukaisuutta! kannattaa kokeilla. itsehän olen hieman huolissani pitääkö minun nyt lukea koko pruju läpi ja kuinka kauan siihen menee... :D
Tuosta miehen loukkaavasta asenteesta on minullakin omakohtaisia kokemuksia. Minun miesystäväni sanoi suoraan, että "ei jaksa kuunnella mitään tuollaista paskaa". Hän ei edes jaksanut kuunnella paria riviä pitempään, vaan torjui tekstini heti kättelyssä.
Tässä loukkaavinta oli tosiaan asenne, ja se että vaikka hän näkee miten tärkeää tämä kirjoittaminen on minulle, eihän koe tarpeelliseksi kuunnella edes loppuun saakka pientä näytettä. No, eihän kenenkään tietysti tarvitse olla kiinnostunut väkisin toisten jutuista, mutta voisi osoittaa edes jonkun näköistä kohteliaisuutta ja kunnioitusta toista kohtaan.
Tässä ei ole pelkästään kysymys kirjoittamisesta, vaan monesta muustakin asiasta, joka on muuttunut mm. kirjoitusvimmani iskettyä. Ja olen saanut positiivista palautetta tuotoksistani opettajilta, tutuilta, sekä joskus myös tuntemattomilta, joten täysin pas*** ei tekstini voi olla.
Kaikkein paras on vain luottaa itseensä ja yrittää parhaansa. Tsemppiä kaikille samassa jamassa oleville :)
- anonyymitaiteilija
Kirjallisissa piireissä itää usein ihan saatanallinen kateus. Sama pätee myös ulkopuolella oleviin ihmisiin. Yleensäkin taiteelliset ihmiset saa ihan jumalattomat määrät paskaa niskaansa, vaikka siihen ei sinäänsä olisi mitään syytäkään.
Ei sun ukkos varmaan pahaa tarkoita, sem on sama kuin piilorasistisuus, ollaan niin kuin ei häiritsisi, mutta silti ottaa päähän ja vitusti ottaakin. Sen jälkeen kohdellaan toista stereotypioiden mukaan. Tilanne tässä olisi ihan suomeksi siis: Taiteilija = haihatteleva, alkoholia käyttävä sossupummi, jolla on kaupan päälle vielä raivostuttavan boheemi luonne.
En siis sano, että kaikki taiteilijat ois tuollaisia, se on ikävä stereotypia, joka liitetään taiteilijoihin.
Eikä sun miehes välttämättä tarkoituksella mieti tuollaisia stereotypioita, tuollainen suhtautuminen tulee joillain ihmisillä vaan ihan luonnostaan.
Älä luetuta sun tekstejäs vain jollain randomeilla. Lähetä ne ammattilaisille, joita ei kiinnosta paskan vertaa saatko sä juttuja julkaistua ja paljon sä niillä ___Rahaa____ tekisit, he kun vain tekevät työtään.- Gissemit
Ei nyt kuitenkaan oteta kateutta, Hitleriä ja muita ikäkuluja vakikortteja tähän muutoin hyvään keskusteluun. Eikä stereotypioita. Sovin huonosti tuohon kuvailtuun boheemityyppiin: käyn säännöllisessä ja vaativassa asiantuntijatyössä, saan parempaa palkaa kuin mies ja lisäksi en käytä lainkaan alkoholia. Luonne nyt on mikä on, se ei ole kirjoittamisesa muuttunut. Ei ole ennenkään mennyt mihinkään ahtaaseen karsinaan.
Arvelen, että mieheni pelaa jotain ihme peliä, joka on hänen tapansa monissa muissakin asioissa. Ajatellaan kaikkein huonoin vaihtoehto ja sitten jos toteutuukin se toiseksi huonoin, on käynyt hyvin.
Olen joskus sanonut hänelle, että ota huomioon, että elämässä voi käydä myös hyvin.
Olen vuosien varrella mennyt yli monista hänen pessimistisistä ennustuksistaan. En "näyttääkseni" hänelle - ihan typerä ajatus koko näyttäminen, minun ei tarvitse näyttää kitään kenellekään, ei edes itselleni. Vaan siksi, että olen yrittänyt asioita, joista olen ollut kiinnostunut ja olen niissä onnistunut. En tiedä, käykö nut niin, kyse on myös omasta lahjakkuudestani, ei ainoastaan siitä, että yritän, se ei valitettavasti riitä.
Mutta ei se ukko puhumalla muutu, nähty on. Vaatii kovan luonteen sen kanssa ja kovat korvat. - Bernica
Gissemit kirjoitti:
Ei nyt kuitenkaan oteta kateutta, Hitleriä ja muita ikäkuluja vakikortteja tähän muutoin hyvään keskusteluun. Eikä stereotypioita. Sovin huonosti tuohon kuvailtuun boheemityyppiin: käyn säännöllisessä ja vaativassa asiantuntijatyössä, saan parempaa palkaa kuin mies ja lisäksi en käytä lainkaan alkoholia. Luonne nyt on mikä on, se ei ole kirjoittamisesa muuttunut. Ei ole ennenkään mennyt mihinkään ahtaaseen karsinaan.
Arvelen, että mieheni pelaa jotain ihme peliä, joka on hänen tapansa monissa muissakin asioissa. Ajatellaan kaikkein huonoin vaihtoehto ja sitten jos toteutuukin se toiseksi huonoin, on käynyt hyvin.
Olen joskus sanonut hänelle, että ota huomioon, että elämässä voi käydä myös hyvin.
Olen vuosien varrella mennyt yli monista hänen pessimistisistä ennustuksistaan. En "näyttääkseni" hänelle - ihan typerä ajatus koko näyttäminen, minun ei tarvitse näyttää kitään kenellekään, ei edes itselleni. Vaan siksi, että olen yrittänyt asioita, joista olen ollut kiinnostunut ja olen niissä onnistunut. En tiedä, käykö nut niin, kyse on myös omasta lahjakkuudestani, ei ainoastaan siitä, että yritän, se ei valitettavasti riitä.
Mutta ei se ukko puhumalla muutu, nähty on. Vaatii kovan luonteen sen kanssa ja kovat korvat.in katkera juoma ja se on vaikea nimenomaan läheisiltä ansaita.
Olen tottunut, että perhe ei kirjailijan työhön lämpimästi katso. Olet suurimman osan aikaa poissa ajatuksissasi ja kirjoitat pitkään aamuyön tunteihin. Mutta en edes jaksa odottaa mitään. Onneksi on kollegoita, joiden kanssa voi kirjailijan työstä jakaa tuntemuksia. Tosiasia: vain kirjailija voi ymmärtää kirjailijan paineen. Ei muut, muille se on tylsää ja samantekevää työtä sivustakatsojalle.
Niin se vain katkerasti on. Älä siis odota liikoja. - Hehee
Bernica kirjoitti:
in katkera juoma ja se on vaikea nimenomaan läheisiltä ansaita.
Olen tottunut, että perhe ei kirjailijan työhön lämpimästi katso. Olet suurimman osan aikaa poissa ajatuksissasi ja kirjoitat pitkään aamuyön tunteihin. Mutta en edes jaksa odottaa mitään. Onneksi on kollegoita, joiden kanssa voi kirjailijan työstä jakaa tuntemuksia. Tosiasia: vain kirjailija voi ymmärtää kirjailijan paineen. Ei muut, muille se on tylsää ja samantekevää työtä sivustakatsojalle.
Niin se vain katkerasti on. Älä siis odota liikoja.Vaikeaahan se on sellaisten ymmärtää, joilla ei ole itsellään käsitystä kirjailijuuedesta. On tosiaan se homehtunut käsitys, että kirjailijat on sosiaalipummineroja, joiden teksti vain syntyy.
Itsellänikin eka romaanikässäri viilaamista vaille valmis, ja kaduttaa, että kerroin kässäristä muille kuin miehelle ja siskolleni. Sisko on onneksi kirjallisuusalalla, joten hän on asiantunteva, vaikkei itse paljon kirjoitakaan. Ärsyttävää, miten omat lähisukulaisetkin kommentoi siihen tyyliin, että suosittelevat omakustannetta jo ennen, kuin ovat mitään kaunokirjallista multa lukeneet. En kai mene siihen kirjailijan muottiin, että multa odotettais muuta kuin paskaa. Nyt kommenteista ymmärtää, kuinka vähän he uskovat minuun. On siis vain pakko puskea itsensä eteenpäin.
Kirjoittamisen opettajaltani, joka itse on arvostettu kirjailija, olen saanut kannustusta. Sen ja oman itseluottamukseni voimalla jaksan kirjoittaa. Mutta luulen, että jos en opettajaltani sitä kovin positiivista palautetta olisi saanut, en uskaltaisi edes yrittää.
Yrittäminen itsessään on jo arvokasta. Jos epäonnistutkin, niin tiedät tehneesi enemmän kuin ne, jotka vain haaveilevat. - scarabaeus
Gissemit kirjoitti:
Ei nyt kuitenkaan oteta kateutta, Hitleriä ja muita ikäkuluja vakikortteja tähän muutoin hyvään keskusteluun. Eikä stereotypioita. Sovin huonosti tuohon kuvailtuun boheemityyppiin: käyn säännöllisessä ja vaativassa asiantuntijatyössä, saan parempaa palkaa kuin mies ja lisäksi en käytä lainkaan alkoholia. Luonne nyt on mikä on, se ei ole kirjoittamisesa muuttunut. Ei ole ennenkään mennyt mihinkään ahtaaseen karsinaan.
Arvelen, että mieheni pelaa jotain ihme peliä, joka on hänen tapansa monissa muissakin asioissa. Ajatellaan kaikkein huonoin vaihtoehto ja sitten jos toteutuukin se toiseksi huonoin, on käynyt hyvin.
Olen joskus sanonut hänelle, että ota huomioon, että elämässä voi käydä myös hyvin.
Olen vuosien varrella mennyt yli monista hänen pessimistisistä ennustuksistaan. En "näyttääkseni" hänelle - ihan typerä ajatus koko näyttäminen, minun ei tarvitse näyttää kitään kenellekään, ei edes itselleni. Vaan siksi, että olen yrittänyt asioita, joista olen ollut kiinnostunut ja olen niissä onnistunut. En tiedä, käykö nut niin, kyse on myös omasta lahjakkuudestani, ei ainoastaan siitä, että yritän, se ei valitettavasti riitä.
Mutta ei se ukko puhumalla muutu, nähty on. Vaatii kovan luonteen sen kanssa ja kovat korvat.heh... äläkäs nyt ota nokkaasi kun kerron tuntemukseni luettuani tekstisi
Gissemit
… että vuodatuksistasi päätellen päättelen, että olet
kovakorvainen kotisi pikkuhitler
joka ei ehkä ole kukkapuskaakaan saanut toviin mieheltään. Ja miksi ei? … sitä tuntoa kyselen tässä itsekseni... ja vastaan: Eipä ole Gissemit tarpeeksi paijaillut miestään vaan on ainoastaan odotellut itsestäänselvää timanttitiaraa hiuksilleen läheiseltään. Kruunausta.
Böh.
Et selvästikään ole sinut itsesi kanssa kirjoittamisesi suhteen. Ilmeisesti tunnet syyllisyyttä ehkä kokien varastavasi läheisesi kanssa viettämättömästä ajasta etkä näin ollen itsekään pysty arvostamaan omaa kirjoittamistasi koskapa näin netissä mollaat aviomiestäsi ja marttyyrina nyt odottelet täältä paijausta.
Voi voi voi!
Ei toisia ihmisiä muuteta toiveittesi mukaisiksi.
Muuttua voit vain Sinä itse.
joopajooniinpäniin
Etpä taida tietää mitä oikeasti haluat... joten...
katso peiliin ! - ldkfdjl
scarabaeus kirjoitti:
heh... äläkäs nyt ota nokkaasi kun kerron tuntemukseni luettuani tekstisi
Gissemit
… että vuodatuksistasi päätellen päättelen, että olet
kovakorvainen kotisi pikkuhitler
joka ei ehkä ole kukkapuskaakaan saanut toviin mieheltään. Ja miksi ei? … sitä tuntoa kyselen tässä itsekseni... ja vastaan: Eipä ole Gissemit tarpeeksi paijaillut miestään vaan on ainoastaan odotellut itsestäänselvää timanttitiaraa hiuksilleen läheiseltään. Kruunausta.
Böh.
Et selvästikään ole sinut itsesi kanssa kirjoittamisesi suhteen. Ilmeisesti tunnet syyllisyyttä ehkä kokien varastavasi läheisesi kanssa viettämättömästä ajasta etkä näin ollen itsekään pysty arvostamaan omaa kirjoittamistasi koskapa näin netissä mollaat aviomiestäsi ja marttyyrina nyt odottelet täältä paijausta.
Voi voi voi!
Ei toisia ihmisiä muuteta toiveittesi mukaisiksi.
Muuttua voit vain Sinä itse.
joopajooniinpäniin
Etpä taida tietää mitä oikeasti haluat... joten...
katso peiliin !olen eri mieltä. kyllä tuntemuksiaan saa purkaa ilman että on kaikkea tuota mitä sanoit.
minusta aloittaja päinvastoin vaikuttaa erittäin vahvalta ihmiseltä, kun pystyy jatkamaan kirjoittamista latistavassa ilmapiirissä. avioliittonsakin näyttää lujalta: vaikuttavat tuntevat toisensa hyvin ja sallivat toisilleen epätäydellisyydenkin - etenkin tämä vaimo-osapuoli tuntuu näin tekevän. - Gissemit
ldkfdjl kirjoitti:
olen eri mieltä. kyllä tuntemuksiaan saa purkaa ilman että on kaikkea tuota mitä sanoit.
minusta aloittaja päinvastoin vaikuttaa erittäin vahvalta ihmiseltä, kun pystyy jatkamaan kirjoittamista latistavassa ilmapiirissä. avioliittonsakin näyttää lujalta: vaikuttavat tuntevat toisensa hyvin ja sallivat toisilleen epätäydellisyydenkin - etenkin tämä vaimo-osapuoli tuntuu näin tekevän.Scarabeus, mikä suhun on nyt mennyt, olen pitänyt sinua tähän mennessä täysijärkkisenä? Paha päivä? Tuo pikku analyysisi minusta meni nimittäin niin metsään kuin vain olla ja voi. Miksi muuten sen tekemiseen ylipäätään oli tarvetta?
En ole ikinä ollut mikään kodin ihminen, joten kirjoittaminen ei ole pois mistään, mitä en tee muutenkaan. Minulle asunto on aina ollut lähinnä mörskä, jossa nukutaan sekstataan, vaihdetaan vaatteet, mutta ei paljon muuta. Joka haluaa sisustaa ja somistaa, niin siitä vaan , ei ole mun juttu. Ja kukkasista ja kynttiläillallisista sun muusta hörhelöstä en välitä. Elämän tärkeät asiat tapahtuvat pääasiassa kodin seinien ulkopuolella - lukuunottamatta kirjoittamista, josta nyt on tullut mun juttu ja sitä tietenkin teen kotona.
Ylipäätään olen sitä mieltä, että netissä pitäisi välttää tekemästä kanssakirjoittajista minkään sortin laajempia analyyseja muutaman lauseen perusteella, en oikein ymmärrä, miksi niihin on joillakuilla tarvetta. Niin ja minusta on ihan luonnollista, että haluaa keskustella netissä itselleen ajankohtaisesta asiasta ja saada siihen erilaisia näkökulmia - ei ne aina välttämättä ole sitä paijausta, vai mikä se sana oli.
Mitä itse kirjoittamiseen tulee, niin kässäri sen kun etenee. Harmi, että työssä on samaan aikaan vaativa projekti päällä, ei paljon jää aikaa, kun kotiutuu vasta joskus iltaseitsemältä, joskus myöhemminkin. Tekstissä on edelleen hiomisen tarvetta, mutta kyllä se lähikuukausina pitää saada arvostelupalveluun. Kirjoittaminen on parhaita asioita, mitä olen elämässäni tehnyt - miksi ihmeessä siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä? - scarabaeus
Gissemit kirjoitti:
Scarabeus, mikä suhun on nyt mennyt, olen pitänyt sinua tähän mennessä täysijärkkisenä? Paha päivä? Tuo pikku analyysisi minusta meni nimittäin niin metsään kuin vain olla ja voi. Miksi muuten sen tekemiseen ylipäätään oli tarvetta?
En ole ikinä ollut mikään kodin ihminen, joten kirjoittaminen ei ole pois mistään, mitä en tee muutenkaan. Minulle asunto on aina ollut lähinnä mörskä, jossa nukutaan sekstataan, vaihdetaan vaatteet, mutta ei paljon muuta. Joka haluaa sisustaa ja somistaa, niin siitä vaan , ei ole mun juttu. Ja kukkasista ja kynttiläillallisista sun muusta hörhelöstä en välitä. Elämän tärkeät asiat tapahtuvat pääasiassa kodin seinien ulkopuolella - lukuunottamatta kirjoittamista, josta nyt on tullut mun juttu ja sitä tietenkin teen kotona.
Ylipäätään olen sitä mieltä, että netissä pitäisi välttää tekemästä kanssakirjoittajista minkään sortin laajempia analyyseja muutaman lauseen perusteella, en oikein ymmärrä, miksi niihin on joillakuilla tarvetta. Niin ja minusta on ihan luonnollista, että haluaa keskustella netissä itselleen ajankohtaisesta asiasta ja saada siihen erilaisia näkökulmia - ei ne aina välttämättä ole sitä paijausta, vai mikä se sana oli.
Mitä itse kirjoittamiseen tulee, niin kässäri sen kun etenee. Harmi, että työssä on samaan aikaan vaativa projekti päällä, ei paljon jää aikaa, kun kotiutuu vasta joskus iltaseitsemältä, joskus myöhemminkin. Tekstissä on edelleen hiomisen tarvetta, mutta kyllä se lähikuukausina pitää saada arvostelupalveluun. Kirjoittaminen on parhaita asioita, mitä olen elämässäni tehnyt - miksi ihmeessä siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä?… “ kukkasista ja kynttiläillallisista sun muusta hörhelöstä en välitä. Elämän tärkeät asiat tapahtuvat pääasiassa kodin seinien ulkopuolella - lukuunottamatta kirjoittamista, josta nyt on tullut mun juttu ja sitä tietenkin teen kotona. “
Hianoo!
… täysjärkkisenä odottelen, että kirjoitat lisää
päiväkirjatekstiäsi tänne.
-
Hyvin menee! - Gissemit
scarabaeus kirjoitti:
… “ kukkasista ja kynttiläillallisista sun muusta hörhelöstä en välitä. Elämän tärkeät asiat tapahtuvat pääasiassa kodin seinien ulkopuolella - lukuunottamatta kirjoittamista, josta nyt on tullut mun juttu ja sitä tietenkin teen kotona. “
Hianoo!
… täysjärkkisenä odottelen, että kirjoitat lisää
päiväkirjatekstiäsi tänne.
-
Hyvin menee!...ttuako mun elämä sulle kuuluu. Pidä vain stereotypiasi naisista, jotka häärivät pylly pystyssä kotona ja hallitsevat toisia ihmisiä huolenpidon varjolla.
Olisi kiinnostava kuulla, mikä tekstissäni oikeasti ärsytti, kun reaktio oli niin voimakas.
Joku transferenssi, oletan, sitä ne yleensä ovat. Mutta keneen? Omaan äitiin ne yleensä on, vaikka tämä onkin kulunut juttu sanoa.
- author-to-be
Näytin poikakaverille omia tekstejäni (pätkiä vain; romaanikäsikirjoitus on vasta luonnosteluvaiheessa). Hän lukaisi ja sitten sanoi: "En minä kyllä tämmöistä jaksaisi lukea." Oli varoittanut jo etukäteen olevansa suorasukainen. Hän lukee miesten seikkailukirjoja, joten suodatin hänen mielipiteensä sen tiedon läpi. Sitten näytin hänelle ensimmäisen novellini. Siitä hän todella piti.
Asun yksin. Luonnollisin kirjoitusaikani on varhain aamulla. Jos olisi kumppani, hän ei välttämättä pitäisi siitä, jos joka aamu nousisin neljältä kirjoittamaan ja menisin nukkumaan kahdeksalta. Parisuhde pakosta muuttuu, jos toinen alkaa viettää tunteja omissa oloissaan. On hieno asia, jos kumppani jaksaa sietää sitä. Kannustaminen on sitteen eri asia taas. Ei kirjoittamiseen kai kannustamista tarvita. Jos kirjoitusinto on tarpeeksi vahva, toisten selkääntaputukset ja rohkaisut eivät merkitse mitään, luulen. Mutta vaikka kirjoittamisen kannalta rohkaisu ei olisikaan tärkeää, suhteen kannalta se voisi olla hyvinkin viisasta.
Auttaisiko asiaa, jo pitäisit tietyt päivät kirjoittamiselle ja muuten viettäisit enemmän aikaa miehesi kanssa?- Gissemit
Ei se käsittääkseni siitä ole kiinni, että laiminlöisin ukkoa: se menee niin, että minä kirjoitan ja ukko makaa sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Viikonlopulla tehdään yhdessä enempi mitä sitten tehdäänkin.
Monissa yhteyksissä kyllä korostetaan sitä, miten tärkeää olisi, että kirjoittajien teksteillä olisi lukijoita ja useampia. Itse olen huomannut tämän olevan kausiluontoista: menee pitkiä aikoja, joina ajatuskin että joku lukisi, on mahdoton. Tarve saada palautetta toimiko liittyy minulla suht pitkälle viimeisteltyihin teksteihin: toimiiko ne. - Herneenvarsikukka
Gissemit kirjoitti:
Ei se käsittääkseni siitä ole kiinni, että laiminlöisin ukkoa: se menee niin, että minä kirjoitan ja ukko makaa sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Viikonlopulla tehdään yhdessä enempi mitä sitten tehdäänkin.
Monissa yhteyksissä kyllä korostetaan sitä, miten tärkeää olisi, että kirjoittajien teksteillä olisi lukijoita ja useampia. Itse olen huomannut tämän olevan kausiluontoista: menee pitkiä aikoja, joina ajatuskin että joku lukisi, on mahdoton. Tarve saada palautetta toimiko liittyy minulla suht pitkälle viimeisteltyihin teksteihin: toimiiko ne.Palaute on esikoiskirjailijalle kullanarvoista. Eikö sinulla ole ystäviä, joilla voisit luetuttaa tekstisi? Siis kirjoittavia ystäviä esimerkiksi eri kursseilta. Olisi varmasti enempi hyötyä kuin sohvalla makaavasta ukosta.
Minusta et kuulosta kotityrannilta, vaan vähään tyytyvältä, kun katselet moista sohvaperunaa. Miehelläsi ei ilmeisesti ole omia harrastuksia ollenkaan?
- ipiy
Yleensä läheiset ihmiset vähättelevät käsikirjoituksia. Älä anna niiden lannistaa. Itse tein kaksi kässäriä ja sain haukkuja tutuilta, nyt molemmat julkaistu ja ihan mukavalla menestyksellä. Tietysti kustannustoimittaja korjasi tiettyjä asioita ja antoi ideoita. Nyt on toinen ääni kellossa tutuilla. Enää en vaivaudu heille tekstejäni näyttämään. Minulla itselläni on nykyään vahva taustajoukko: kaksi luottolukijaa jotka antavat rakentavaa palautetta sekä niinsanottu "kielioppipoliisi" joka korjaa tekemäni pienet virheet.
Muista että tietyssä vaiheessa omalle tekstille tulee "sokeaksi" on oakko saada ulkopuolista informaatiota.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh882088Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1361756- 1801316
- 237766
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol10711- 59708
- 65699
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako211608- 49556
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337492