Onko lihavan naisel mahdotonta löytää elämänkumppania netistä?

Kyllä täältä löytyy lihavavillekin naisille menekkiä. Itse löysin täältä suomi24:n treffit palstalta oman kultani reilut 10 kk sitten ja edelleen ollaan onnellisesti yhdessä, ei se paino sitä estä.

Ja jos ihan rehellisesti puhutaan niin ei se ulkonäkö ihmisessä ole se tärkein vaan se mitä sulla on korvien välissä. Jos arvostat itseäsi tuollaisena kuin olet niin en ymmärrä miksi et muka vois löytää täältä sitä omaa kultaa? Niinhän munkin mies sanoi silloin alussa et ei se ulkonäkö vaan se mitä ihminen on sisältä, se on se tärkein. Ja hän on loppujen lopuks saanut mut arvostamaan itseäni paljon enemmän nykypäivänä, ennen koin että olen ruma ym ku olen pullukka mut nykyään en niin enää ajattele..peilistä vastaan katsoo kaunis nuori nainen! :)

Mutta siis olitpa lihava tai laiha niin kaikilla täällä samat ongelmat on seuranhaussa..eli täällä on tuhoton määrä pelleilijöitä/yhden yön juttuja haluavia/varattuja ja seikkailua etsiviä miehiä liikkeellä. Eli kannattaa olla alkuun ainakin hieman varuillaan ja treffeillekin kun menet niin kannattaa vähän siinäkin olla alkuun ainakin varuillaan kun nää miehet täällä monesti puhuu ihan puuta heinää..eli antavat itsestään tietyn positiivisen kuvan ja sit ku tapaat face to face ni se ihminen onkin sit ihan jotain muuta mitä on uskotellut.

kuuleppas ku aina ei ole oma valinta oma paino... sun on turha tulla tänne kyselemään jotain tollasta ja sit "faktana" esittää miten se on niiiiiin helppoa.... eipä se sitä aina ole....

ja itekin olen ylipainoinen niin miksi mulla on ollut sitten miehinä montakin fiksua ja komeaa miestä???? säälistäkö??? tuskimpa vain....
tälläkin hetkellä vierelläni on mies joka rakastaa minua kiloistani huolimatta.... ja on komea myös muiden naisten mielestä.... tiedän sen koska vientiä miehelläni olisi jos hän niin tahtoisi...

ei se rakkaus katto niitä kiloja... vaan rakkaus kattoo sitä mitä sydän ja korvien väli sanoo toisella...
toki on myös niitä pintaliitäjiä joille ulkonäkö on kaikki kaikessa.... mut ei kuule läheskään kaikki ole niitä!!!!

ja aloittajalle... kyllä niitä miehiä löytyy!!! mut ei netist.... vaan mene ulos... ;) sieltä minäkin kultani löysin ja olen enemmän kuin onnellinen... tottahan toiset netin välitykselläki löytää... mut ne on niitä harvinaisia helmiä jotka on jo melkein kaikki löydetty... :)

Fenotyyppi on aina geenien ja elintapojen summa. itse olen harteikas, reitevä ja vieläpä pitkä, 175cm.
painan n.75 kiloa ja olen siihen tyytyväinen mutta ylitän lähes kaikkien seuraa hakevien miesten toiveet
ihannenaisen mitoista.

On kuitenkin ilmiselvää että ylipainoisia on yhtälailla sekä miehissä että naisissa, ihan turhaan aina vain naisia siitä nimitellään. laihtuminen ei ole aivan niin helppoa kun joku tuolla väitti, ruokahalu on niminttäin vahva ominaisuus johon psyyke on myös sekaantunut. valtavan ruokahalun ja jatkuvan nälän kanssa ei ole ihan helppoa säännöstellä syömisiä kun keho huutaa ruokaa jatkuvasti.

Miksi ihmeessä muuten nuo nuoret miehet lähestyy jatkuvasti vanhempia naisia vaikka he eivät sijoitu haluttuun ikähaarukkaan?? Luuleeko nuoret miehet että vanhemmat naiset ovat jotenkin ilmaisia huoria vai? Minä ainakin hoidan seksuaalisuuteni parhaiten ihan itse, jos ihmissuhdetta ei ole. En ole minkään puutteessa vaikka yksin elänkin.

kokonainen nainen kirjoitti:

Fenotyyppi on aina geenien ja elintapojen summa. itse olen harteikas, reitevä ja vieläpä pitkä, 175cm.
painan n.75 kiloa ja olen siihen tyytyväinen mutta ylitän lähes kaikkien seuraa hakevien miesten toiveet
ihannenaisen mitoista.

On kuitenkin ilmiselvää että ylipainoisia on yhtälailla sekä miehissä että naisissa, ihan turhaan aina vain naisia siitä nimitellään. laihtuminen ei ole aivan niin helppoa kun joku tuolla väitti, ruokahalu on niminttäin vahva ominaisuus johon psyyke on myös sekaantunut. valtavan ruokahalun ja jatkuvan nälän kanssa ei ole ihan helppoa säännöstellä syömisiä kun keho huutaa ruokaa jatkuvasti.

Miksi ihmeessä muuten nuo nuoret miehet lähestyy jatkuvasti vanhempia naisia vaikka he eivät sijoitu haluttuun ikähaarukkaan?? Luuleeko nuoret miehet että vanhemmat naiset ovat jotenkin ilmaisia huoria vai? Minä ainakin hoidan seksuaalisuuteni parhaiten ihan itse, jos ihmissuhdetta ei ole. En ole minkään puutteessa vaikka yksin elänkin.

Lue lisää

Oletko jotenkin "identiteetiltäsi lihava" vai miksi edes mietit moista?

Olen lievästi ylipainoinen, urheilullinen 40 nainen ja seurustellut nyt puoli vuotta todella hyväkuntoisen ja -kroppaisen, urheilullisen miehen kanssa. Ihme mies, mutta en ole koskaan tuntenut oloani lihavaksi hänen seurassaan. En kauheasti ajatellut ylipainoani (jota silloin oikeasti oli) edellisen miehenikään kanssa, joka oli hoikka ja urheilullinen hänkin. Ainakaan en pohtinut sitä "miesnäkökulmasta" vaan siitä miten saan jotta jaksan ja voin paremmin.

Sen sijaan painoaan tarkkailevan naisystäväni kanssa joudun toisinaan miettimään ja häpeämään mitä suuhuni pistän. Hän laskee jatkuvasti kaloreita, ja on sitä mieltä ettei liikunta laihduta (eikä hän sitten liikukaan).

Kiloja tulee ja menee, onni vaihtelee - tärkeintä että rakastat itseäsi.

Kun tämä hoituu, muutkin rakastavat sinua ja painonhallintakin onnistuu kuin luonnostaan.

On tärkeää, että itse jaksaa olla riittävän aktiivinen. Profiiliin kannattaa myös panostaa tekstin osalta. Jos kuvan haluaa laittaa, niin riittää ihan peruskuva. Itse ajattelin, että kun laitan kuvan, niin siitä ainakin näkee, etten ole kovinkaan mallin mitoissa. Joten ei pitäisi tulla suurena yllätyksenä myöhemminkään.

Silloin tällöin, en kuitenkaan usein, sain viestejä postilaatikkooni. Viestit olivat osaksi myös vastauksia itse lähettämiini viesteihin. Pidin erittäin tärkeänä riittävän pitkää tutustumista ennen ensi tapaamista. Ensin viestejä deittisivulla, sitten messengerin käyttöä, jonkin ajan kuluttua uskalsi antaa puhelinnumeron ja sitten tekstiviestejä ja puheluita. Lopulta itse ensitapaaminen. Tapaamisiin oli helppo mennä, koska olin tutustunut tyyppiin aina sen verran, että oli yhteisiä juttuja ehtinyt syntymään. Jollain tapaa tunsi jo toisen, vaikka ei koskaan ollutkaan nähnyt.

Olen viestitellyt, kirjoitellut ja soitellut monien tyyppien kanssa deittailuni aikana. Olin aktiivinen deittipalstan käyttäjä, mutta tapaamiset tapahtuivat pitkien harkintojen jälkeen. Uskon, että oman aktiivisuuteni ansiosta olen saanut tavata tapaamani henkilöt. Muutamien kanssa tapailut kestivät muutamia kuukausia, muutaman kanssa ehdin seurustelemaan pari kuukauttakin. Tuntuu hurjalta jälkeen päin tuo tahti, mutta deittailussa olin itselleni (ja muille!) rehellinen, enkä pyöritellyt montaa miestä kerralla. Katsoin jokaisen tapauksen kerralla loppuun. Välillä tuli pettymyksiä, kun viestittelyt lopahtivat tai huomasi tutustuneensa väärään henkilöön. Eräältä mukavalta mieheltä en saanut pyytäessäni puhelinnumeroa, mutta myöhemmin ystävystyimme. Tämän miehen kanssa emme kuitenkaan ole koskaan tavanneet livenä ja hän tietää nykyisestä seurustelustani.

Näiden monen monien, erilaisten, rikastuttavien, surullistenkin kokemuksieni jälkeen oli niin kyllästynyt nettideittailuun, että olin jo monta kertaa päättänyt poistaa profiilini. Nyt se olisi kuitenkin lopullinen päätökseni ja lopettaisin tämän itseni kiusaamisen nettideittailemalla. Sitten viime hetkellä nykyinen mieheni lähetti viestin minulle ja oli kiinnostunut minusta. Tutustuminen alkoi ja ensitapaaminen tapahtui vajaan kuukauden tutustumisen jälkeen. Tämä oli koko deittailuhistoriani nopein alku suhteelle/suhteen yritykselle, mutta se tuntui vaan niin oikealta. Ja se tuntuu oikealta edelleen, päivä päivältä vain enemmän!

Ajatellessani nyt deittailua taakse päin, mieleeni nousee tällaisia asioita:
- erittäin rankkaa ja kuluttavaa hommaa tutustua aina vain uudestaan uusiin ihmisiin ja aloittaa joka kerta alusta
- Välillä kuitenkin saa kokea paljon mukaviakin hetkiä, toisinaan taas turhautumista ja epätoivoa
- omasta mielestäni olen pystynyt toimimaan melko järkevästi, koska minua ei ole kukaan päässyt satuttamaan niin paljoa, etten olisi päässyt siitä yli. Paljon se kyllä vaatii itsetunnolta ja omalta henkiseltä kantilta!
- Nettideittailu-aika on kasvattanut minua hyvin paljon ihmisenä! Tiedän mitä haluan!
- Toinen tapaamistani miehistä paljasti muutamien kuukausien tapaamiskertojen jälkeen, että olin hänen mielestään liian lihava/ylipainoinen ja siksi hän ei halunnut seurustella kanssani. Itse olin jo rakastumassa! Totuus satutti, mutta tästäkin selvittiin. Nykyisin olemme hyvissä väleissä ja silloin tällöin vaihtelemme kuulumisia. --> On siis mahdollista, että deittailun kautta tapaa hienoja ihmisiä, joista saa itselleen uusia kavereita, mikäli elämänkumppaniksi ei ole. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan voi olla ystävä!

Asumme nykyisen mieheni/poikaystäväni kanssa eri paikkakunnilla opiskelusyistä. Yhteistä elämää on kuitenkin jo suunniteltu melko pitkällekin. Toivottavasti ensi syksynä päästäisiin muuttamaan saman katon alle. :) Voin rehellisesti sanoa, että uskon hänen olevan minulle se oikea, sielunkumppani. Muistuttelen välillä itseäni siitä, miten pienestä oli kiinni, että edes tutustuimme. Viime tipassa, ennen kuin lähdin deittisivulta lopullisesti. Ja sainhan minä lähteäkin sieltä lopullisesti! Vain aivan päinvastaisella mielellä, kun alunperin luulin. :)

Mikäli jaksoit lukea juttuni kokonaan, niin toivon, että se rohkaisee sinua ja antaa uskoa tuleviin kokemuksiin. Paljon vaaditaan, mutta paljon voi saadakin! Onnea koitokseen!

Onnellinen isona kirjoitti:

On tärkeää, että itse jaksaa olla riittävän aktiivinen. Profiiliin kannattaa myös panostaa tekstin osalta. Jos kuvan haluaa laittaa, niin riittää ihan peruskuva. Itse ajattelin, että kun laitan kuvan, niin siitä ainakin näkee, etten ole kovinkaan mallin mitoissa. Joten ei pitäisi tulla suurena yllätyksenä myöhemminkään.

Silloin tällöin, en kuitenkaan usein, sain viestejä postilaatikkooni. Viestit olivat osaksi myös vastauksia itse lähettämiini viesteihin. Pidin erittäin tärkeänä riittävän pitkää tutustumista ennen ensi tapaamista. Ensin viestejä deittisivulla, sitten messengerin käyttöä, jonkin ajan kuluttua uskalsi antaa puhelinnumeron ja sitten tekstiviestejä ja puheluita. Lopulta itse ensitapaaminen. Tapaamisiin oli helppo mennä, koska olin tutustunut tyyppiin aina sen verran, että oli yhteisiä juttuja ehtinyt syntymään. Jollain tapaa tunsi jo toisen, vaikka ei koskaan ollutkaan nähnyt.

Olen viestitellyt, kirjoitellut ja soitellut monien tyyppien kanssa deittailuni aikana. Olin aktiivinen deittipalstan käyttäjä, mutta tapaamiset tapahtuivat pitkien harkintojen jälkeen. Uskon, että oman aktiivisuuteni ansiosta olen saanut tavata tapaamani henkilöt. Muutamien kanssa tapailut kestivät muutamia kuukausia, muutaman kanssa ehdin seurustelemaan pari kuukauttakin. Tuntuu hurjalta jälkeen päin tuo tahti, mutta deittailussa olin itselleni (ja muille!) rehellinen, enkä pyöritellyt montaa miestä kerralla. Katsoin jokaisen tapauksen kerralla loppuun. Välillä tuli pettymyksiä, kun viestittelyt lopahtivat tai huomasi tutustuneensa väärään henkilöön. Eräältä mukavalta mieheltä en saanut pyytäessäni puhelinnumeroa, mutta myöhemmin ystävystyimme. Tämän miehen kanssa emme kuitenkaan ole koskaan tavanneet livenä ja hän tietää nykyisestä seurustelustani.

Näiden monen monien, erilaisten, rikastuttavien, surullistenkin kokemuksieni jälkeen oli niin kyllästynyt nettideittailuun, että olin jo monta kertaa päättänyt poistaa profiilini. Nyt se olisi kuitenkin lopullinen päätökseni ja lopettaisin tämän itseni kiusaamisen nettideittailemalla. Sitten viime hetkellä nykyinen mieheni lähetti viestin minulle ja oli kiinnostunut minusta. Tutustuminen alkoi ja ensitapaaminen tapahtui vajaan kuukauden tutustumisen jälkeen. Tämä oli koko deittailuhistoriani nopein alku suhteelle/suhteen yritykselle, mutta se tuntui vaan niin oikealta. Ja se tuntuu oikealta edelleen, päivä päivältä vain enemmän!

Ajatellessani nyt deittailua taakse päin, mieleeni nousee tällaisia asioita:
- erittäin rankkaa ja kuluttavaa hommaa tutustua aina vain uudestaan uusiin ihmisiin ja aloittaa joka kerta alusta
- Välillä kuitenkin saa kokea paljon mukaviakin hetkiä, toisinaan taas turhautumista ja epätoivoa
- omasta mielestäni olen pystynyt toimimaan melko järkevästi, koska minua ei ole kukaan päässyt satuttamaan niin paljoa, etten olisi päässyt siitä yli. Paljon se kyllä vaatii itsetunnolta ja omalta henkiseltä kantilta!
- Nettideittailu-aika on kasvattanut minua hyvin paljon ihmisenä! Tiedän mitä haluan!
- Toinen tapaamistani miehistä paljasti muutamien kuukausien tapaamiskertojen jälkeen, että olin hänen mielestään liian lihava/ylipainoinen ja siksi hän ei halunnut seurustella kanssani. Itse olin jo rakastumassa! Totuus satutti, mutta tästäkin selvittiin. Nykyisin olemme hyvissä väleissä ja silloin tällöin vaihtelemme kuulumisia. --> On siis mahdollista, että deittailun kautta tapaa hienoja ihmisiä, joista saa itselleen uusia kavereita, mikäli elämänkumppaniksi ei ole. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan voi olla ystävä!

Asumme nykyisen mieheni/poikaystäväni kanssa eri paikkakunnilla opiskelusyistä. Yhteistä elämää on kuitenkin jo suunniteltu melko pitkällekin. Toivottavasti ensi syksynä päästäisiin muuttamaan saman katon alle. :) Voin rehellisesti sanoa, että uskon hänen olevan minulle se oikea, sielunkumppani. Muistuttelen välillä itseäni siitä, miten pienestä oli kiinni, että edes tutustuimme. Viime tipassa, ennen kuin lähdin deittisivulta lopullisesti. Ja sainhan minä lähteäkin sieltä lopullisesti! Vain aivan päinvastaisella mielellä, kun alunperin luulin. :)

Mikäli jaksoit lukea juttuni kokonaan, niin toivon, että se rohkaisee sinua ja antaa uskoa tuleviin kokemuksiin. Paljon vaaditaan, mutta paljon voi saadakin! Onnea koitokseen!

Lue lisää

Kuuleppas nyt, ainoastaan kuolema on lopullista, sinäkin voit joutua palaamaan deittipalstalle vielä vaikka kuinka monta kertaa.

cvbnm, kirjoitti:

Kuuleppas nyt, ainoastaan kuolema on lopullista, sinäkin voit joutua palaamaan deittipalstalle vielä vaikka kuinka monta kertaa.

Se on hyvä, että on asioita, jotka täällä virtuaaliavaruudessa eivät muutu. Nimittäin kateus ja katkeruus...

cvbnm, kirjoitti:

Kuuleppas nyt, ainoastaan kuolema on lopullista, sinäkin voit joutua palaamaan deittipalstalle vielä vaikka kuinka monta kertaa.

Tiedän varsin hyvin, että deittipalstalle palaaminen voi olla mahdollista! Nimittäin jouduinhan itsekin tekemään sen moneen kertaan (mikä mielestäni käy kyllä ilmi aikaisemmasta kirjoituksestani). Ja mielestäni kirjoitinkin, että "TOIVOTTAVASTI lopullisesti"! Ja jos suhteeni ei olekaan niin kestävä, kun miltä nyt tällä hetkellä tuntuu, niin tuskinpa enää palaan nettideittailuun. Se on nyt nähty. Mutta tosiaan, eihän koskaan kannata sanoa "ei koskaan".

Ikävää, jos itselläsi on huonoja kokemuksia, etkä ole päässyt niistä yli! Itse olen päässyt yli aikaisemmista jutuistani ja nyt elän onnellisena juuri sellaisen miehen kanssa, joka minulle sopii.

Onnellinen isona kirjoitti:

Tiedän varsin hyvin, että deittipalstalle palaaminen voi olla mahdollista! Nimittäin jouduinhan itsekin tekemään sen moneen kertaan (mikä mielestäni käy kyllä ilmi aikaisemmasta kirjoituksestani). Ja mielestäni kirjoitinkin, että "TOIVOTTAVASTI lopullisesti"! Ja jos suhteeni ei olekaan niin kestävä, kun miltä nyt tällä hetkellä tuntuu, niin tuskinpa enää palaan nettideittailuun. Se on nyt nähty. Mutta tosiaan, eihän koskaan kannata sanoa "ei koskaan".

Ikävää, jos itselläsi on huonoja kokemuksia, etkä ole päässyt niistä yli! Itse olen päässyt yli aikaisemmista jutuistani ja nyt elän onnellisena juuri sellaisen miehen kanssa, joka minulle sopii.

Lue lisää

Noin yksinkertainen ajatuksen kulku voi olla vain lihavalla, onhan tutkimuksillakin todistettu että he ovat keskimääräistä yksinkertaisempaa porukkaa. Ongelma saattaakin tulla sinulle miehen taholta, jos hän ei haluakkaan katsella sinua jatkossa, silloin on aivan sama mitä sinä olet päättänyt.

Eipäs nyt vääristellä. Aivan selvästi tuossa kirjoituksessa johon vastattiin, mainittiin "lopullisesti" ilman mitään toivottavasti lisäyksiä.

Sitten joskus kun palaat dettipalstalle, muista miten viisas ja kaukonäköinen se tuntematon kirjoittaja silloin joskus oli. Toivon sinulle onnea vilpittömästi, mutta myös realismia, vaikka se olisi joskus mukavin unohtaa, samalla tapaa kuin järjen ääni kakkupalaa tunkiessa ylipainoiseen ruhoon.

onnea ja viisautta kirjoitti:

Noin yksinkertainen ajatuksen kulku voi olla vain lihavalla, onhan tutkimuksillakin todistettu että he ovat keskimääräistä yksinkertaisempaa porukkaa. Ongelma saattaakin tulla sinulle miehen taholta, jos hän ei haluakkaan katsella sinua jatkossa, silloin on aivan sama mitä sinä olet päättänyt.

Eipäs nyt vääristellä. Aivan selvästi tuossa kirjoituksessa johon vastattiin, mainittiin "lopullisesti" ilman mitään toivottavasti lisäyksiä.

Sitten joskus kun palaat dettipalstalle, muista miten viisas ja kaukonäköinen se tuntematon kirjoittaja silloin joskus oli. Toivon sinulle onnea vilpittömästi, mutta myös realismia, vaikka se olisi joskus mukavin unohtaa, samalla tapaa kuin järjen ääni kakkupalaa tunkiessa ylipainoiseen ruhoon.

Lue lisää

Kyllä tässä ollaan ihan jalat maassa ja realistisia! Sellainen ihmistyyppi kun olen, elämäkin on jo kasvattanut jonkin verran.

Onko se niin vaikea uskoa ja ymmärtää, että lihavakin voi löytää miehen deittipalstalta? No, onneksi teidän ei tarvitse elää minun elämääni ja samapa se minulle on mitä uskotte. Anteeksi, kun kerroin oman tarinani.