Mallia susilaumasta?

Hierarkia?

Usein näillä palstoilla vedotaan koirankoulutusopeissa susilauman käyttäytymiseen. Perustellaan mm. kovia otteita ja alistamista sekä johtajuuden korostamista sillä, että niinhän ne sudetkin laumassaan tekevät. En nyt väitä olevani mikään asiantuntija, mutta jonkin verran olen katsellut dokkareita susista ja lukenut niistä. Niinpä olen ajatellut, et eihän niitä voi mitenkään verrata toisiinsa. Koira on aivan erilainen otus kuin susi. Koira on ihmisen kasvattamana jäänyt ikäänkuin pennuksi ja mm. pyrkii lähes aina jahtaamaan liikkuvaa "saalista"oli se sitten melkein mikä hyvänsä vaikka kimalainen. Susi ei jahtaa kuin ruoan hankkimiseksi eikä kuluta voimiaan turhaan juoksenteluun. Tässä nyt vain yksi esimerkki.

Mielenkiintoisen pointin kuulin Subilta tulevalta Eläintarha-ohjelmasta. Siinä Englannissa sijaitsevassa eläintarhassa on isohko susilauma ja hoitaja kertoi, että johtajasudet eivät puolusta laumaa vaan sen tekee "luutnantit". Eli jos tämän idean nyt siirtäisi suoraan koiran käyttäytymiseen, niin eihän remmirähjääjä koira luulisikaan olevansa johtja vaan juuri päinvastoin. Sehän hyökkäilisi siksi, että haluaa puolustaa johtajaansa. Kuitenkin ilmeisesti ihmisen johtajuutta korostavalla koulutuksella saadaan hyviä tuloksia remmissä rähjäävän koiran kanssa. Vai mitä?
Onko muita esimerkkejä tai ideoita?

271

1810

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • niinpäs3

      koira ole susi. Tuo on tuollainen vanha uskomus, joka elää niiden keskuudessa, jotka eivät viitsi ja osaa ajatella itse.

      Nykytutkimustenkin mukaan, koira ja susi ovat eronneet ajat sitten, niitä ei voi ja ei pidä verrata. Johtajuutta on älytöntä sotkea joka paikkaan, ei koira todellakaan ajattele kokoajan jotakin vallankaappausta.

      Ongelmia koulutuksessa on järjestään ihmisillä, jotka toitottavat johtajuutta kaikessa.

      Koirat toimivat hetken mukaan, se johtaa, joka osaa ko asian parhaiten. Ei niin, että siellä olisi yksi "jumala", joka päsmäröisi aina ja kaikessa.

      Kumpa ihmiset ajattelisivat ja edes lukisivat, kun kerran elävän olennon ovat vastuulleen hankkineet.

      • Perheen isä

        Itse on tullut luettua susien käyttäytymisestä joka on hyvin mielenkiintoista mutta eipä päde koiriin. Nykyisin koirien omistajat tuntuu olevan kaikki lauman johtajia. Taitaa nämä termit mennä muodin mukaan. Voihan se jonkun korvaan kuulostaa kivalta. Meillä koirat on osa perhettä, emmekä elä laumassa. Koirat (spk) on kasvatettu perheeseen ja ympäristöön soveltuviksi. Kasvatus kotona ei paljon poikkea lasten kasvatuksesta ja muut koiran erityistarpeet on hoidettu koulutuskentillä treenaillen ja kilpaillen. Näin meillä on pärjätty -80 alusta alkaen. Useampi spk on ollut ja kaikki ovat olleet hyviä ja tärkeitä perheenjäseniä ja harrastus kumppaneita- ystäviä. Luonteita on ollut monenmoista, mutta kaikki on asettunut hyvin eikä koskaan ole ongelmia ollut. Perheen pää olen isänä niin lapsille kuin koirille ja meillä kaikilla on perheessä tärkeä merkitys. Jätän siis jatkossakin laumaelämän susille ja muille laumaeläimille.


      • Perheen isä

        "Koirat toimivat hetken mukaan, se johtaa, joka osaa ko asian parhaiten. Ei niin, että siellä olisi yksi "jumala", joka päsmäröisi aina ja kaikessa"

        Koira ei koskaan johda se päsmäröi. Koira käyttäytyy miten sen annetaan käyttäytyä samoin lapsi. Eli Koira ei voi johtaa koska on täysin riippuvainen ihmisestä. Koiran käytös on kasvatuksen tulos samoin lapsen.

        Koira tarvitsee ehdottomasti rajat sekä elämälleen säännöllisyyttä kaikki tapahtuu siis ajallaan totutusti Se tuo koiralle turvallisuuden tunteen lisätään vielä asioiden johdonmukaisuus mikä on hyvin tärkeää tällä koira oppii mitä voi tehdä tai mitä ei tehdä, Koska koira ei ymmärrä puhetta johdonmukaisuus asioissa helpottaa sitä huomattavasti sopeutumaan. Ei ymmärrä puhetta mutta oppii ymmärtämään äänenpainot perheessä ja sitä kautta ihmisen mielialat. Mielialoihin koira reagoi käytöksellään voimakkaasti.Koiraa on hyvin helppo "lukea" oma koira jää monille kuitenkin vieraaksi. Pienillä asioilla voi merkittävästi vaikuttaa niin koiran kuin sen omistajankin elämään.


      • Sakemaanikko

        niitä voi ja pitääkin osittain verrata, koska molemmat ovat edelleen koiraeläimiä ja osittain samoja käyttäytymismalleja on. Onhan toki koirarotuja ja sekarotuisia, joilla ei ole suurta laumaviettiä, mutta uskopa vaan, että on enemmän niitä koiria, joilla on vahva laumavietti ja hierarkia, joka ei suinkaan vaihtele sen mukaan, mitä väitit. Päinvastoin, on erittäin tarkkoja asemastaan olevia koiria, jotka eivät lainkaan siedä, jos alempiarvoinen koira ottaa vapauksia. Meillä on kolme urosta, jotka ovat oma laumansa ihmis-koiralauman sisällä. Sopu säilyy pojilla, koska me ihmiset ymmärrämme niiden keskinäisen arvojärjestyksen ja se on todellakin tarkka.
        Johtajuudesta sitten. Ei ihminen voi olla mikään alfa-susi, eikä sitä pidä edes yrittää. Sillä menolla saa varmasti koiran sekaisin. Johtajuus on asia, joka pitää sisäistää, eikä jokaisesta ole siihen. Se ei ole koiran alistamista väkivalloin, se on pikemminkin elämäntapa, mielentila. Kun siihen pääsee, ei tee mistään koirasta ongelmakoiraa ja koirakin voi hyvin.


      • Sakemaanikko
        Perheen isä kirjoitti:

        Itse on tullut luettua susien käyttäytymisestä joka on hyvin mielenkiintoista mutta eipä päde koiriin. Nykyisin koirien omistajat tuntuu olevan kaikki lauman johtajia. Taitaa nämä termit mennä muodin mukaan. Voihan se jonkun korvaan kuulostaa kivalta. Meillä koirat on osa perhettä, emmekä elä laumassa. Koirat (spk) on kasvatettu perheeseen ja ympäristöön soveltuviksi. Kasvatus kotona ei paljon poikkea lasten kasvatuksesta ja muut koiran erityistarpeet on hoidettu koulutuskentillä treenaillen ja kilpaillen. Näin meillä on pärjätty -80 alusta alkaen. Useampi spk on ollut ja kaikki ovat olleet hyviä ja tärkeitä perheenjäseniä ja harrastus kumppaneita- ystäviä. Luonteita on ollut monenmoista, mutta kaikki on asettunut hyvin eikä koskaan ole ongelmia ollut. Perheen pää olen isänä niin lapsille kuin koirille ja meillä kaikilla on perheessä tärkeä merkitys. Jätän siis jatkossakin laumaelämän susille ja muille laumaeläimille.

        isä ja perheen pää, kuten sanot. Ilmeisesti olet siis tasapainoinen, hyvähermoinen ja turvallinen. Niinpä sinulle ei ole koskaan tullut ongelmia koirien kanssa, miksi olisikaan. Mutta se, että sinä olet kaikkea tuota, ei vaikuta siihen, että koira oikeasti on edelleen laumaeläin ja tarvitsee laumanjohtajan. Kaikista ei siihen ole ja siksi on niin paljon koiraongelmia ja ongelmakoiria.


      • Perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        niitä voi ja pitääkin osittain verrata, koska molemmat ovat edelleen koiraeläimiä ja osittain samoja käyttäytymismalleja on. Onhan toki koirarotuja ja sekarotuisia, joilla ei ole suurta laumaviettiä, mutta uskopa vaan, että on enemmän niitä koiria, joilla on vahva laumavietti ja hierarkia, joka ei suinkaan vaihtele sen mukaan, mitä väitit. Päinvastoin, on erittäin tarkkoja asemastaan olevia koiria, jotka eivät lainkaan siedä, jos alempiarvoinen koira ottaa vapauksia. Meillä on kolme urosta, jotka ovat oma laumansa ihmis-koiralauman sisällä. Sopu säilyy pojilla, koska me ihmiset ymmärrämme niiden keskinäisen arvojärjestyksen ja se on todellakin tarkka.
        Johtajuudesta sitten. Ei ihminen voi olla mikään alfa-susi, eikä sitä pidä edes yrittää. Sillä menolla saa varmasti koiran sekaisin. Johtajuus on asia, joka pitää sisäistää, eikä jokaisesta ole siihen. Se ei ole koiran alistamista väkivalloin, se on pikemminkin elämäntapa, mielentila. Kun siihen pääsee, ei tee mistään koirasta ongelmakoiraa ja koirakin voi hyvin.

        "Johtajuus on asia, joka pitää sisäistää, eikä jokaisesta ole siihen. Se ei ole koiran alistamista väkivalloin, se on pikemminkin elämäntapa, mielentila. Kun siihen pääsee, ei tee mistään koirasta ongelmakoiraa ja koirakin voi hyvin"

        Hyvin ilmaisit asian ja pitänee täysin paikkansa. Itsellä ei ole ollut koirien kanssa ongelmia, Tuskin sinullakaan. Pitää paikkansa mitä sanoit esim.kolmen koiran asiasta. mutta tilanne on minulla ollut sama 2 uroskoiraa ja 2 lasta kummassakin leirissä on räiskynyt, mutta se on elämää. Mutta samalla nuotilla on menty. Mennään perheen ehdoilla ei laumakäytöksellä. Laumakäytös on aina sulautunut ajan kanssa perheen käytös ehtoihin.


      • Perheen isä

        lainaan "se johtaa, joka osaa ko asian parhaiten. Ei niin, että siellä olisi yksi "jumala", joka päsmäröisi aina ja kaikessa"

        Kun joudutaan tälläiseen tilanteeseen on homma lähtenyt tai lähdössä käsistä ja usein seuraukset on luettavissa lehdistä. Ei palvele ketään koiran omistajaa. Itse olen koirilleni se ainut "jumala" ja niin kauan kun on näin elämä on kohdallaan. Se ei kuitenkaan pois sulje sitä etteikö joku olisi parempi.
        Tosin en aina tiedä itsekkään, että heitänkö koiralle palloa vai hakeeko koira palloa minun vuokseni.


      • Perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        isä ja perheen pää, kuten sanot. Ilmeisesti olet siis tasapainoinen, hyvähermoinen ja turvallinen. Niinpä sinulle ei ole koskaan tullut ongelmia koirien kanssa, miksi olisikaan. Mutta se, että sinä olet kaikkea tuota, ei vaikuta siihen, että koira oikeasti on edelleen laumaeläin ja tarvitsee laumanjohtajan. Kaikista ei siihen ole ja siksi on niin paljon koiraongelmia ja ongelmakoiria.

        "isä ja perheen pää, kuten sanot. Ilmeisesti olet siis tasapainoinen, hyvähermoinen ja turvallinen. Niinpä sinulle ei ole koskaan tullut ongelmia koirien kanssa"

        Mutta olen toiminut "käytösongelmaisten" koirien parissa, Oli rotu tai koiran koko mikä tahansa "punainen lanka" on kaikille sama.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        niitä voi ja pitääkin osittain verrata, koska molemmat ovat edelleen koiraeläimiä ja osittain samoja käyttäytymismalleja on. Onhan toki koirarotuja ja sekarotuisia, joilla ei ole suurta laumaviettiä, mutta uskopa vaan, että on enemmän niitä koiria, joilla on vahva laumavietti ja hierarkia, joka ei suinkaan vaihtele sen mukaan, mitä väitit. Päinvastoin, on erittäin tarkkoja asemastaan olevia koiria, jotka eivät lainkaan siedä, jos alempiarvoinen koira ottaa vapauksia. Meillä on kolme urosta, jotka ovat oma laumansa ihmis-koiralauman sisällä. Sopu säilyy pojilla, koska me ihmiset ymmärrämme niiden keskinäisen arvojärjestyksen ja se on todellakin tarkka.
        Johtajuudesta sitten. Ei ihminen voi olla mikään alfa-susi, eikä sitä pidä edes yrittää. Sillä menolla saa varmasti koiran sekaisin. Johtajuus on asia, joka pitää sisäistää, eikä jokaisesta ole siihen. Se ei ole koiran alistamista väkivalloin, se on pikemminkin elämäntapa, mielentila. Kun siihen pääsee, ei tee mistään koirasta ongelmakoiraa ja koirakin voi hyvin.

        "on enemmän niitä koiria, joilla on vahva laumavietti ja hierarkia, joka ei suinkaan vaihtele sen mukaan, mitä väitit. "(lainaus)

        Jos tarkoitat lainaus merkeissä olevaa "xxx" olen sen lainannut ylemmistä viesteistä. Vai mitä tarkoitat. :-)


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        "on enemmän niitä koiria, joilla on vahva laumavietti ja hierarkia, joka ei suinkaan vaihtele sen mukaan, mitä väitit. "(lainaus)

        Jos tarkoitat lainaus merkeissä olevaa "xxx" olen sen lainannut ylemmistä viesteistä. Vai mitä tarkoitat. :-)

        nimimerkille niinpäs3


    • Perheen isä

      Jokainen joka on perehtynyt "laumakäyttäytymiseen" vaikka susien tai vaikka villikoirien. niin ymmärtää että esim. kaupunki tai edes maaseutu koiran elinympäristönä ei tarjoa laumakäyttäytymis mallia sitä vähääkään. Kun on kyse ihmisestä ja koirasta oli niitä sitten useampikin niin ainoa mikä määrää on se, että eletään ihmisten kanssa ihmisen muovaamassa ympäristössä ja koira siihen sopeutuu niillä säännöillä eikä muusta tiedä. Koira/t joka syystä tai toisesta villiintyy on silti riippuvainen ihmis ympäristöstä ja pyrkii/vät olemaan asutusten läheisyydessä. Metsässä villikoira ei menesty. Toisin on luonnonvaraisten laumaeläinten laita.

      Ei lapsikaan perheessä uhmaiässä pyri perheen pomoksi tai jos pyrkii on siihen annettu mahdollisuus.
      Käyttäytymis säännöt, rajat oikeuden ja johdonmukainen kasvatus niillä pärjätään pitkälle niin lasten kuin koirienkin kasvatuksessa.

    • Perheen isä

      "Koira on aivan erilainen otus kuin susi. Koira on ihmisen kasvattamana jäänyt ikäänkuin pennuksi ja mm. pyrkii lähes aina jahtaamaan liikkuvaa "saalista"oli se sitten melkein mikä hyvänsä vaikka kimalainen."

      Olipa sitten kyse koirasta tai kanasta leimaantuu se ihmiseen kun ei muusta tiedä. Tässä tapauksessa koiralla on kuitenkin omat vahvat aistit sekä vietit vaikkapa vartiointi (ilmoittaa) puolustus,(uhkaa ja tarvittaessa hyökkää)ym. mm. näiden vuoksi ihminen on koirasta aina hyötynyt ja yhteinen taival alkanut.
      Näitä viettejä rotuun katsomatta se vieläkin pääosin noudattaa. (jahtaa, vartioi, puolustaa ym.) Ei pyri aina jahtaamaan liikkuvaa, vaan se tapahtuu pentuna. Opettelee asioita ja nuorena vahvistaa opittua. vanhempana yleensä rauhoittuu. Riippuen aktiviteeteistä.

      ", niin eihän remmirähjääjä koira luulisikaan olevansa johtja vaan juuri päinvastoin"

      Koira ei luonnostaan "remmirähjää" vaan usein tuo käytös syntyy koiran em.vaistojen ja viettien perusteella. Jos tuo pitäisi paikkaansa koirahan rähjäisi myös vastaan tuleville ihmisille eikö? Remmirähjä on jo syntynyt aijemmasta tilanteesta/kokemuksesta jossain vaiheessa elämää ja toistaa tuota käytösmallia siitä johtuen. Toisin sanoen koira kokee tarpeekseen reagoida tai puolustaa tulevaa tilannetta. Koira reagoi siis kokemuksensa perusteella. Ja jatkaa koska siihen ei ole riittävän ajoissa puututtu tai pystytty palauttamaan luottamusta em.tilanteeseen.

    • Perheen isä

      "Usein näillä palstoilla vedotaan koirankoulutusopeissa susilauman käyttäytymiseen. Perustellaan mm. kovia otteita ja alistamista sekä johtajuuden korostamista sillä, että niinhän ne sudetkin laumassaan tekevät."

      Koiran koulutuksella ja suden käyttäytymisellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ei sitä vähääkään.
      Koira, hevonen, lehmä ym.. voidaan saada alistettua kovilla otteilla jopa ihminen. Mutta mitä sillä saavutetaan ei mitään, kuten ei saavuteta lahjomisellakaan. Parhaan tuloksen saavuttaa luomalla hyvän luottamuksen koiraan olemalla johdonmukainen ja määrätietoinen. (sillä saavutetaan koiran kunnioitus )Joskus voi joutua rajoja hakemaan vahan kovemminkin.
      se ei kuitenkaan onnistu luottamus puuttuu. Harvoin myös nakinpalalla. Kun koira luottaa ohjaajaansa pyrkii ja tekee asiat mielellään hyvällä sykkeellä. Ja nakkia isompi kiitos on omistajan kehut oikeaan aikaan oikeassa paikassa, Oli rotu mikä tahansa tai koiran koko ,luonne niin perus asiat ei muutu.

      • Noista susilaumaan perustuvista jutuista,niin uusinpien tutkimusten mukaanhan käytös susilla on erilaista verrattaen vankeudessa tutkittuihin,kuin vapaana eläviin.
        Nuot kovat otteet ym.joita jotkut mainitsee,on sinänsä mielenkiintoista,koska pääasiassahan käytös perustuu nimenomaan rauhoittavien eleiden ja konfliktien välttämiseen,joka on olennaista ryhmän toimimisen kannalta.Koviin otteisiin ei siis helposti mennä.

        Periaatteessa,vaikka ei vertaisikaan noita lajeja keskenään,niin voi sanoa,että se tulos saadaan samalla tavalla.Eli kaikki perustuu luottamukseen.
        Tuskin nakinpalalla mitään luottamusta saakaan.Sehän on vaan motivointia,ja haluttaessa tiettyjen toimintojen vahvistamista viettitoiminnalla,periaatteessa samoin perustuvaan,kuin kehut.
        Tosiaan,perusasiat ei muutu,mutta jalostuksilla hankituissa piirteissä myös huomaa,että tuloksiin pääseminen ei kaikilla ole yhtä helppoa,ja motivointiin voi olla enemmän tarvetta.


      • Perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Noista susilaumaan perustuvista jutuista,niin uusinpien tutkimusten mukaanhan käytös susilla on erilaista verrattaen vankeudessa tutkittuihin,kuin vapaana eläviin.
        Nuot kovat otteet ym.joita jotkut mainitsee,on sinänsä mielenkiintoista,koska pääasiassahan käytös perustuu nimenomaan rauhoittavien eleiden ja konfliktien välttämiseen,joka on olennaista ryhmän toimimisen kannalta.Koviin otteisiin ei siis helposti mennä.

        Periaatteessa,vaikka ei vertaisikaan noita lajeja keskenään,niin voi sanoa,että se tulos saadaan samalla tavalla.Eli kaikki perustuu luottamukseen.
        Tuskin nakinpalalla mitään luottamusta saakaan.Sehän on vaan motivointia,ja haluttaessa tiettyjen toimintojen vahvistamista viettitoiminnalla,periaatteessa samoin perustuvaan,kuin kehut.
        Tosiaan,perusasiat ei muutu,mutta jalostuksilla hankituissa piirteissä myös huomaa,että tuloksiin pääseminen ei kaikilla ole yhtä helppoa,ja motivointiin voi olla enemmän tarvetta.

        "Nuot kovat otteet ym.joita jotkut mainitsee,on sinänsä mielenkiintoista,koska pääasiassahan käytös perustuu nimenomaan rauhoittavien eleiden ja konfliktien välttämiseen,joka on olennaista ryhmän toimimisen kannalta.Koviin otteisiin ei siis helposti mennä"

        Samaan käsitykseen olen minäkin päässyt.

        Motivoinnissa ymmärrän "nakin" käytön kun asioita aloitellaan , mutta en jostain syystä enää ole ymmärtänyt myöhemmällä iällä jos tätä täytyy jatkaa. Jos koirallani on "vanhempana" motivointi ongelmaa jossain tekemisessä teen sitten jotain muuta. Kaikille ei käy " ojankaivuu" kun on kivempi "heittää tikkaa."
        Tämä vain oma mielipide, yksi muiden joukossa.
        Pyrin rodulla harrastamaan asioita, jolla on jo luontaiset taipumukset ja vietit harrastaa mieleisiäni lajeja.


      • Perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Noista susilaumaan perustuvista jutuista,niin uusinpien tutkimusten mukaanhan käytös susilla on erilaista verrattaen vankeudessa tutkittuihin,kuin vapaana eläviin.
        Nuot kovat otteet ym.joita jotkut mainitsee,on sinänsä mielenkiintoista,koska pääasiassahan käytös perustuu nimenomaan rauhoittavien eleiden ja konfliktien välttämiseen,joka on olennaista ryhmän toimimisen kannalta.Koviin otteisiin ei siis helposti mennä.

        Periaatteessa,vaikka ei vertaisikaan noita lajeja keskenään,niin voi sanoa,että se tulos saadaan samalla tavalla.Eli kaikki perustuu luottamukseen.
        Tuskin nakinpalalla mitään luottamusta saakaan.Sehän on vaan motivointia,ja haluttaessa tiettyjen toimintojen vahvistamista viettitoiminnalla,periaatteessa samoin perustuvaan,kuin kehut.
        Tosiaan,perusasiat ei muutu,mutta jalostuksilla hankituissa piirteissä myös huomaa,että tuloksiin pääseminen ei kaikilla ole yhtä helppoa,ja motivointiin voi olla enemmän tarvetta.

        "Noista susilaumaan perustuvista jutuista,niin uusinpien tutkimusten mukaanhan käytös susilla on erilaista verrattaen vankeudessa tutkittuihin,kuin vapaana eläviin"

        Totta tuloket ei ole vertailukelpoisia. Vankeudessa sudelle on jo syntymässä riippuvuus ihmiseen. Ja sitä kautta monta asiaa muuttuu tuon riippuvuuden myötä. (ihmisen toimesta ruokinta, vesi ymym.) Vankeudessa susi pyrkii miellyttämään hoitajaansa, mutta ei ole vaikkapa vapaaksi päästyä riippuvainen ihmisestä.
        Koira on täysin riippuvainen ihmisestä.


      • Perheen isä kirjoitti:

        "Noista susilaumaan perustuvista jutuista,niin uusinpien tutkimusten mukaanhan käytös susilla on erilaista verrattaen vankeudessa tutkittuihin,kuin vapaana eläviin"

        Totta tuloket ei ole vertailukelpoisia. Vankeudessa sudelle on jo syntymässä riippuvuus ihmiseen. Ja sitä kautta monta asiaa muuttuu tuon riippuvuuden myötä. (ihmisen toimesta ruokinta, vesi ymym.) Vankeudessa susi pyrkii miellyttämään hoitajaansa, mutta ei ole vaikkapa vapaaksi päästyä riippuvainen ihmisestä.
        Koira on täysin riippuvainen ihmisestä.

        Tuosta vangitussa/rajoitetusta elämästä sen verran, että osaltaan käytös voi erilaista olla siksikin,että se on keinotekoista.Eli jos vaikka jättää ihmisen vaikutuksen pois,niin kun lauma elää pienemmässä tilassa,joka ei olekaan riittävän lajityypillistä,niin ehkä se kommunikointi muuttuu.Kun luonnollisia tarpeita ei saa riittävästi tyydytettyä ( esim.riittävä alue kokonaisuudessaan ym.),niin voi vaikuttaa myös kommunikointiin keskenään,stressin muodostumiseen ym..

        Ylipäätään mielestäni tutkimukset,joita tehdään vangituilla tai jotenkin vähemmän lajityypillistä käyttäytymistä rajoittavissa olosuhteissa villieläimillä ei oikein minua vakuuta.


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Tuosta vangitussa/rajoitetusta elämästä sen verran, että osaltaan käytös voi erilaista olla siksikin,että se on keinotekoista.Eli jos vaikka jättää ihmisen vaikutuksen pois,niin kun lauma elää pienemmässä tilassa,joka ei olekaan riittävän lajityypillistä,niin ehkä se kommunikointi muuttuu.Kun luonnollisia tarpeita ei saa riittävästi tyydytettyä ( esim.riittävä alue kokonaisuudessaan ym.),niin voi vaikuttaa myös kommunikointiin keskenään,stressin muodostumiseen ym..

        Ylipäätään mielestäni tutkimukset,joita tehdään vangituilla tai jotenkin vähemmän lajityypillistä käyttäytymistä rajoittavissa olosuhteissa villieläimillä ei oikein minua vakuuta.

        Hyvin sanottu ja taas sai tarkempaa ajateltavaa nöyrin mielin..


      • Perheen isä kirjoitti:

        "Nuot kovat otteet ym.joita jotkut mainitsee,on sinänsä mielenkiintoista,koska pääasiassahan käytös perustuu nimenomaan rauhoittavien eleiden ja konfliktien välttämiseen,joka on olennaista ryhmän toimimisen kannalta.Koviin otteisiin ei siis helposti mennä"

        Samaan käsitykseen olen minäkin päässyt.

        Motivoinnissa ymmärrän "nakin" käytön kun asioita aloitellaan , mutta en jostain syystä enää ole ymmärtänyt myöhemmällä iällä jos tätä täytyy jatkaa. Jos koirallani on "vanhempana" motivointi ongelmaa jossain tekemisessä teen sitten jotain muuta. Kaikille ei käy " ojankaivuu" kun on kivempi "heittää tikkaa."
        Tämä vain oma mielipide, yksi muiden joukossa.
        Pyrin rodulla harrastamaan asioita, jolla on jo luontaiset taipumukset ja vietit harrastaa mieleisiäni lajeja.

        No tuo jatkaminen,riippuu vähän toki mistä on kyse.Puhutaanko ihan peruskasvatuksesta vai jo koulutuspuolesta.Jos ensimmäistä ajattelee,niin jos nyt oikein on tehty,niin ehkä ei tarvikaan puhua niinkään tarvitsemisesta.Tai miten senkin käsittää ( menee jo syvälliseksi :D ).
        Itse en pidä vanhemmankaan koiran satunnaista palkkaamista edes normaalielämässä huonona,pikemmin vahvistavana.Vaikka se koissu toimisikin hyvin.
        Jos esim.kyseessä hyvinkin itsenäinen,ei pahemmin miellyttämishaluinen/laumaviettinen rotu/yksilö,jota jo toivottuun käyttäytymiseen voi joutua enemmän ohjaamaan,kun päinvastaista,niin satunnainen palkkaus ei ollenkaan huonoksi ole,varsinkaan esim.tilanteissa,joissa tarvitaan esim.ehdotonta tai nopeaa tottelevaisuutta.Viettiähän siinä vaan hyödynnetään.
        Koulutus on sitten oma juttunsa,ja mitä vähemmän koiralle tyypillistä,niin motivointia tarvitaan jo reilusti.
        Saati sitten,jos puhutaan roduista,jotka ei niitä helpompia koulutettavuudeltaan.

        Tuo mitä sanoit viimisessä lauseessasi on ihan hyvä perusjuttu.Joskus se ei ihan ehkä "onnistu", ja taitaa niitäkin löytyy,joilla on ne Nokian renkaat,joten tarvii hakea muualta hieman haastetta elämään :D


      • perheen isä kirjoitti:

        Hyvin sanottu ja taas sai tarkempaa ajateltavaa nöyrin mielin..

        Eläpäs suotta,ihan vaan normaalin mielin :O)

        Antoisaa ja mukavaa keskustelua kiinnostavasta aiheesta on toki mukava käydä.Ihan tähänkin suuntaankin :=)


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        No tuo jatkaminen,riippuu vähän toki mistä on kyse.Puhutaanko ihan peruskasvatuksesta vai jo koulutuspuolesta.Jos ensimmäistä ajattelee,niin jos nyt oikein on tehty,niin ehkä ei tarvikaan puhua niinkään tarvitsemisesta.Tai miten senkin käsittää ( menee jo syvälliseksi :D ).
        Itse en pidä vanhemmankaan koiran satunnaista palkkaamista edes normaalielämässä huonona,pikemmin vahvistavana.Vaikka se koissu toimisikin hyvin.
        Jos esim.kyseessä hyvinkin itsenäinen,ei pahemmin miellyttämishaluinen/laumaviettinen rotu/yksilö,jota jo toivottuun käyttäytymiseen voi joutua enemmän ohjaamaan,kun päinvastaista,niin satunnainen palkkaus ei ollenkaan huonoksi ole,varsinkaan esim.tilanteissa,joissa tarvitaan esim.ehdotonta tai nopeaa tottelevaisuutta.Viettiähän siinä vaan hyödynnetään.
        Koulutus on sitten oma juttunsa,ja mitä vähemmän koiralle tyypillistä,niin motivointia tarvitaan jo reilusti.
        Saati sitten,jos puhutaan roduista,jotka ei niitä helpompia koulutettavuudeltaan.

        Tuo mitä sanoit viimisessä lauseessasi on ihan hyvä perusjuttu.Joskus se ei ihan ehkä "onnistu", ja taitaa niitäkin löytyy,joilla on ne Nokian renkaat,joten tarvii hakea muualta hieman haastetta elämään :D

        "Itse en pidä vanhemmankaan koiran satunnaista palkkaamista edes normaalielämässä huonona,pikemmin vahvistavana"

        Noilla sanoilla. Itse tarkoitin lähinnä tapauksia, jotka perustuu jatkuviin "makupala" palkintoihin oli tilanne mikä vaan. ja milloin vaan. En vain ole oppinut pitämään näystä esim.kentällä kun koira tekee asiat vain palkkion toivossa. Siinä vain puutuu "tekemisen ilo" . Varmasti tiedät mitä tarkoitan. Mutta en sitä myöskään sitä tuomitse. Jokainen tavallaan. Se, että koira ja ohjaaja tekee asioita yhdessä tekemisen ilosta se näkyy ja tarttuu. Mutta tämä vain oma kanta.


      • perheen isä kirjoitti:

        "Itse en pidä vanhemmankaan koiran satunnaista palkkaamista edes normaalielämässä huonona,pikemmin vahvistavana"

        Noilla sanoilla. Itse tarkoitin lähinnä tapauksia, jotka perustuu jatkuviin "makupala" palkintoihin oli tilanne mikä vaan. ja milloin vaan. En vain ole oppinut pitämään näystä esim.kentällä kun koira tekee asiat vain palkkion toivossa. Siinä vain puutuu "tekemisen ilo" . Varmasti tiedät mitä tarkoitan. Mutta en sitä myöskään sitä tuomitse. Jokainen tavallaan. Se, että koira ja ohjaaja tekee asioita yhdessä tekemisen ilosta se näkyy ja tarttuu. Mutta tämä vain oma kanta.

        Sehän tuossa ruuallakin palkkaamisessa (kuten yleensäkin)on,että se on tehtävä oikein,jos kunnon tuloksia haluaa.Ja muistettava,se on siis vaan motivointia ja vahvistusta.Pohjahan on sitten se kunnon luotto koiralta omistajaan.Nuot jutut "koiran lahjomisesta" ym.on mielestäni täysin sitä,että homma on tehty pelkästään täysin metsään.
        Tuo mitä sanoit,että koira tekee palkkion vuoksi,niin toisaalta pitää ihan paikkansa.Niitäkin on.
        Toisaalta taas itse funtsin myös niin,että jos kyse on vaan esim.jostain tekemisestä( ei siis peruskasvatuksesta,normielämästä ym.),kuten kentällä,niin so what,jos se koiralle on kivaa ja koira siitä "ilonsa" irti saa.On se omistaja sitten vaikka toisarvoinen.Jos hommasta puuttuu puuttuu ilo,niin sitten on jo kaikki pielessä,jos ei siis homma toimi,eikä edes koira nauti,vaikka siitä motivaation aiheuttamasya "kikseistä" .
        Mutta toisaalta toimiminen esim.kokeenomaisesti ( siis lähinnä tottelevaisuussuoritukset) on joillekkin niin eri,että vaikka treeneissä toimii (kiitos palkkauksen),niin kokeenomaisessa tilanteessa hyytyy.Noissa toki näkyy myös se keskenäinen suhde,mutta vahvasti nimenomaan se rodunomainen,eli miten vahvasti rotu on jalostettu toimimaan nimenomaan yhteen omistajan kanssa.


      • Perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Sehän tuossa ruuallakin palkkaamisessa (kuten yleensäkin)on,että se on tehtävä oikein,jos kunnon tuloksia haluaa.Ja muistettava,se on siis vaan motivointia ja vahvistusta.Pohjahan on sitten se kunnon luotto koiralta omistajaan.Nuot jutut "koiran lahjomisesta" ym.on mielestäni täysin sitä,että homma on tehty pelkästään täysin metsään.
        Tuo mitä sanoit,että koira tekee palkkion vuoksi,niin toisaalta pitää ihan paikkansa.Niitäkin on.
        Toisaalta taas itse funtsin myös niin,että jos kyse on vaan esim.jostain tekemisestä( ei siis peruskasvatuksesta,normielämästä ym.),kuten kentällä,niin so what,jos se koiralle on kivaa ja koira siitä "ilonsa" irti saa.On se omistaja sitten vaikka toisarvoinen.Jos hommasta puuttuu puuttuu ilo,niin sitten on jo kaikki pielessä,jos ei siis homma toimi,eikä edes koira nauti,vaikka siitä motivaation aiheuttamasya "kikseistä" .
        Mutta toisaalta toimiminen esim.kokeenomaisesti ( siis lähinnä tottelevaisuussuoritukset) on joillekkin niin eri,että vaikka treeneissä toimii (kiitos palkkauksen),niin kokeenomaisessa tilanteessa hyytyy.Noissa toki näkyy myös se keskenäinen suhde,mutta vahvasti nimenomaan se rodunomainen,eli miten vahvasti rotu on jalostettu toimimaan nimenomaan yhteen omistajan kanssa.

        "Sehän tuossa ruuallakin palkkaamisessa (kuten yleensäkin)on,että se on tehtävä oikein,jos kunnon tuloksia haluaa.Ja muistettava,se on siis vaan motivointia ja vahvistusta.Pohjahan on sitten se kunnon luotto koiralta omistajaan.Nuot jutut "koiran lahjomisesta" ym.on mielestäni täysin sitä,että homma on tehty pelkästään täysin metsään"

        Tuo mitä sanoit,että koira tekee palkkion vuoksi,niin toisaalta pitää ihan paikkansa.Niitäkin on.
        Toisaalta taas itse funtsin myös niin,että jos kyse on vaan esim.jostain tekemisestä( ei siis peruskasvatuksesta,normielämästä ym.),kuten kentällä,niin so what,jos se koiralle on kivaa ja koira siitä "ilonsa" irti saa.On se omistaja sitten vaikka toisarvoinen.

        Komppaan..molossia Noin jos koira tarvitsee palkkio motivointia..Kuten sanoin kukin tavallaan ja tyylillään ja noilla perusteluilla tuossa yksi varmasti toimiva tapa. Ei mikään "kikka" ole huono vaan se on tärkeää miten sitä "kikkaa" käytetään...eikö :0


      • Perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Eläpäs suotta,ihan vaan normaalin mielin :O)

        Antoisaa ja mukavaa keskustelua kiinnostavasta aiheesta on toki mukava käydä.Ihan tähänkin suuntaankin :=)

        Jostain luin jonkun työn neuvon toiselle joka koski "remmiräyhää" ja muiden ihmisten kohtaamista.
        Neuvo oli tämä: Koskaan et anna koirallesi kotona ruokaa vaan aina ulkoilessa. Kun vastaan tulee koira niin hyvissä ajoin annat koirallesi ruokakupin ja kun ohitus on tapahtunut jatketaan matkaa jne. muista säännöstellä ruokaa lenkin ajaksi. Koira joutuu ansaitsemaan ruokansa käytöksellään oli motto. On kuulemma saksalainen koulutusmetodi, ja johon on kursseja jossa asiat tehdään kupit kourassa ja ilmeisesti? sertisäkki selässä.

        Mihin ja miten vaikeaksi voi koiran pito mennä. Vai olenko tippunut koirakoulutuksen "maailmankartalta"
        ja kuten em.viesteissäni sanoin. Tapa se on tämäkin.


      • Perheen isä kirjoitti:

        Jostain luin jonkun työn neuvon toiselle joka koski "remmiräyhää" ja muiden ihmisten kohtaamista.
        Neuvo oli tämä: Koskaan et anna koirallesi kotona ruokaa vaan aina ulkoilessa. Kun vastaan tulee koira niin hyvissä ajoin annat koirallesi ruokakupin ja kun ohitus on tapahtunut jatketaan matkaa jne. muista säännöstellä ruokaa lenkin ajaksi. Koira joutuu ansaitsemaan ruokansa käytöksellään oli motto. On kuulemma saksalainen koulutusmetodi, ja johon on kursseja jossa asiat tehdään kupit kourassa ja ilmeisesti? sertisäkki selässä.

        Mihin ja miten vaikeaksi voi koiran pito mennä. Vai olenko tippunut koirakoulutuksen "maailmankartalta"
        ja kuten em.viesteissäni sanoin. Tapa se on tämäkin.

        No joo,kaikkea löytyy...

        Oisko tuossa nyt kuiteskin päällimäisenä ideana ( kenpä tietää,mutta oletan),lähinnä kuitenkin positiivinen ehdollistaminen.Hieman vastaavaa,jota toteutetaan myös makupaloilla.Muuten en näe siinä mitään järkeä,koska jos puhutaan ansaitsemisella,niin voi sen helpomminkin tehdä.Tai jos ajatellaan,että kaikki tulee ansaita,niin silloin pitäisi olla totaalisesti sitä,mikä olisi jo melkoisen hankalaa toteuttaa.
        Tuota makupaloilla tehtynä olen kuullut joiden ongelmakoirakouluttajien repertuaareihin kuuluvan.Henk.kohtasesti en tiedä/ole kuullut,mites tulos puoli.Mutta omasta puolestani jättäisin suosittelematta... Itse kannatan myös positiivista vahvistamista,mutta en kylläkään tuon suuntaista ehdollistamista, omasta mielestäni hiukan väärinpäin.

        Jos ajatellaan mainitsemaasi ruokahommaa,niin joo,tosiaan menee jo aika kikkailuksi.
        Tarkemmin ajatellen,aika raaka keino.Kun ajattelee,että ruoka on koiralle "pyhä asia",niin minusta on itseasiassa himskatin väärin olettaa/vaatia,että koiran pitää pystyä syömään tilanteessa,joka on stressaava.Jos kyseessä ongelmakoira,niin erittäin stressaava.Oikeastaan luonnotonta...
        Selkeästi paineessa olevahan ei tuohon edes pysty,koska korkeassa stressissä (kunnon remmirähjä) ei fyysisesti pysty edes syömään.Eli jos tuollaista käytetään,niin koira on täytynyt jo sisäänajaa hommaan,eikä ihan pahimmillaan voi olla edes.

        Itse olen sitä mieltä ja opetan,että pitäisi pyrkiä mahdollisemman luonnolliseen ohitustilanteeseen,eli ohi mennään,eikä siinä jäädä ihmettelemään missään muodossa (toki tarvittaessa/haluttaessa käytetään positiivista vahvistamistakin,mutta alusta asti siis mahdollisimman normisti ohi,ei jämähdetä ihmettelemään missään muodossa).Koska kaikki poikkeava taas kiinnittää helpommin vastaantulevan huomion,jolloin se saattaa skarpata,joka taas vaikuttaa siihen toiseen entisestään.Eli homma kiertää helposti kehässä.
        Mutta joo,monenmoista sitä on.

        En oikein usko,että tuo varsinaisesti mikään saksalainen metodi on.Ehkä joku nyt siellä tuollaista harjoittaa ja on "kehitellyt"/keksinyt siitäs jonkun metodin.Ihan samoin,kun täällä monenmoisia näkyy,jonkun nimenomaisena metodina sun muuta...

        Ai niin,mitäs jos syöttää kotiruokaa sille remmirähjälle?Pitäiskö sitten olla kylmälaukku aina kainalossa.
        Jos kuumallakin raakat lihat tai kalat taskussa svengailee,niin vois alkaa aikas hajut nousta. No,kiertäis sitten ainakin muut aika kaukaa :DDD


      • Perheen isä
        molossi kirjoitti:

        No joo,kaikkea löytyy...

        Oisko tuossa nyt kuiteskin päällimäisenä ideana ( kenpä tietää,mutta oletan),lähinnä kuitenkin positiivinen ehdollistaminen.Hieman vastaavaa,jota toteutetaan myös makupaloilla.Muuten en näe siinä mitään järkeä,koska jos puhutaan ansaitsemisella,niin voi sen helpomminkin tehdä.Tai jos ajatellaan,että kaikki tulee ansaita,niin silloin pitäisi olla totaalisesti sitä,mikä olisi jo melkoisen hankalaa toteuttaa.
        Tuota makupaloilla tehtynä olen kuullut joiden ongelmakoirakouluttajien repertuaareihin kuuluvan.Henk.kohtasesti en tiedä/ole kuullut,mites tulos puoli.Mutta omasta puolestani jättäisin suosittelematta... Itse kannatan myös positiivista vahvistamista,mutta en kylläkään tuon suuntaista ehdollistamista, omasta mielestäni hiukan väärinpäin.

        Jos ajatellaan mainitsemaasi ruokahommaa,niin joo,tosiaan menee jo aika kikkailuksi.
        Tarkemmin ajatellen,aika raaka keino.Kun ajattelee,että ruoka on koiralle "pyhä asia",niin minusta on itseasiassa himskatin väärin olettaa/vaatia,että koiran pitää pystyä syömään tilanteessa,joka on stressaava.Jos kyseessä ongelmakoira,niin erittäin stressaava.Oikeastaan luonnotonta...
        Selkeästi paineessa olevahan ei tuohon edes pysty,koska korkeassa stressissä (kunnon remmirähjä) ei fyysisesti pysty edes syömään.Eli jos tuollaista käytetään,niin koira on täytynyt jo sisäänajaa hommaan,eikä ihan pahimmillaan voi olla edes.

        Itse olen sitä mieltä ja opetan,että pitäisi pyrkiä mahdollisemman luonnolliseen ohitustilanteeseen,eli ohi mennään,eikä siinä jäädä ihmettelemään missään muodossa (toki tarvittaessa/haluttaessa käytetään positiivista vahvistamistakin,mutta alusta asti siis mahdollisimman normisti ohi,ei jämähdetä ihmettelemään missään muodossa).Koska kaikki poikkeava taas kiinnittää helpommin vastaantulevan huomion,jolloin se saattaa skarpata,joka taas vaikuttaa siihen toiseen entisestään.Eli homma kiertää helposti kehässä.
        Mutta joo,monenmoista sitä on.

        En oikein usko,että tuo varsinaisesti mikään saksalainen metodi on.Ehkä joku nyt siellä tuollaista harjoittaa ja on "kehitellyt"/keksinyt siitäs jonkun metodin.Ihan samoin,kun täällä monenmoisia näkyy,jonkun nimenomaisena metodina sun muuta...

        Ai niin,mitäs jos syöttää kotiruokaa sille remmirähjälle?Pitäiskö sitten olla kylmälaukku aina kainalossa.
        Jos kuumallakin raakat lihat tai kalat taskussa svengailee,niin vois alkaa aikas hajut nousta. No,kiertäis sitten ainakin muut aika kaukaa :DDD

        "En oikein usko,että tuo varsinaisesti mikään saksalainen metodi"

        Näin kertoi, että olisi. Kävi espoossa jollain kurssillakini. Miltähän näyttää jos olisi kaksi koiraa, kaksi kippoa, sapuskat ym... Mutta se mikä saksasta tulee täytyy olla hyvä.
        No kukin tavallaan,

        Kokeilin pennulle uutta "wessaa" ostin n.1x1 vahakankaan ja sijoitin parvekkeen ovelle (sisäpuolelle) oppi päivässä käyttämään sitä (jopa öisin) ja se on helppo pitää puhtaana. pentu nyt 9vko ja 2-3 krt viikko pesen liinan ämpärissä ja kuivaan sen parvekkeella n1/2h ja huomasin, että poika odottaa kunnes laitan sen takaisin paikalleen. Nyt näyttää siltä, että rakon pidätyksen mukaan pidennän asteittain vahaliinan pitoa lattialla joskin maltilla. Samoin olen laittanut maton keittiöön ja se on pysynyt puhtaana. Kannattaa kokeilla helpompaa kuin paperirumba kaikin puolin..


    • Perheen isä

      "niin eihän remmirähjääjä koira luulisikaan olevansa johtja vaan juuri päinvastoin. Sehän hyökkäilisi siksi, että haluaa puolustaa johtajaansa"

      remmirähjääjä: ilmoittaa, varoittaa ja valmistuu uhkaan (suojelemaan omistajaansa)
      tämä käytös malli ei toteudu samalla tavalla jos koira on vapaa. (rähjäys)

      • Perheen isä

        Nyt kun on ollut hieman aikaa, lueskella täällä kirjoitettua jota yleensä en tee ( uusi nyytti jaloissa ) Niin silmään on pistänyt kyselyjä ja vastauksia mm. remmiräyhään ym. on tarjottu sitä ja tätä ongelman hoitoon. Niin ongelman hoitoon. Siinä mennään yleensä tai joskus ja helposti sivuraiteelle.

        Mielestäni aina ennen kuin ryhdytään hoitamaan ongelmaa tulisi ensin pohtia syytä. Ei ole ongelmaa ellei siihen ole syytä. Se vaatiikin hieman pohdintaa, mutta usein se kannattaa. Usein syy voi olla varsin pieni. jos se ei selviä Siitä seurannut ongelma on usein hankala kitkeä. Sillä Koira yleensä vastaa paineeseen. vaikka jokin
        xxxpanta voi toisinaan helpottaa tilannetta ei se kuitenkaan vie pois varsinaista perussyytä..
        ( en halua tällä herättää juupas eipäs keskustelua)

        Mutta tästä joku voi saada hieman pohdittavaa.....Syy ja Seuraus


      • Perheen isä
        Perheen isä kirjoitti:

        Nyt kun on ollut hieman aikaa, lueskella täällä kirjoitettua jota yleensä en tee ( uusi nyytti jaloissa ) Niin silmään on pistänyt kyselyjä ja vastauksia mm. remmiräyhään ym. on tarjottu sitä ja tätä ongelman hoitoon. Niin ongelman hoitoon. Siinä mennään yleensä tai joskus ja helposti sivuraiteelle.

        Mielestäni aina ennen kuin ryhdytään hoitamaan ongelmaa tulisi ensin pohtia syytä. Ei ole ongelmaa ellei siihen ole syytä. Se vaatiikin hieman pohdintaa, mutta usein se kannattaa. Usein syy voi olla varsin pieni. jos se ei selviä Siitä seurannut ongelma on usein hankala kitkeä. Sillä Koira yleensä vastaa paineeseen. vaikka jokin
        xxxpanta voi toisinaan helpottaa tilannetta ei se kuitenkaan vie pois varsinaista perussyytä..
        ( en halua tällä herättää juupas eipäs keskustelua)

        Mutta tästä joku voi saada hieman pohdittavaa.....Syy ja Seuraus

        Tapaus no:1 xxxpanta ratkaisu

        Isäntä ja Emäntä ajaa autolla ja autosta loppuu bensa. Ratkaisu a) autolla voidaan jatkaa ajoa, kun emäntä työntää sitä sähköpanta kaulassaan.Auto siis liikkuu joskin hitaasti, mutta perus ongelma säilyy. (bensa)
        Ratkaisu b) soitetaan pojalle joka tuo bensaa ja odotetaan. aikaa hieman menetetään, mutta perille pääsee nopeammin ja säästyy vielä parisuhde.

        Tapaus no:2 en tee asialle mitään
        Matti ajaa moottoritietä ja rengas puhkeaa. Soittaa kaverille ja kiroilee, mutta ei vaivaudu vaihtaa rengasta. Matkaa voidaan tehdä, mutta tilanne pahenee ja pahenee ajon edetessä kunnes pysähtyy kun autoa ei pysty hallitsemaan. matkalla auto oli vaaraksi ympäristölleen ja itselleen. Ratkaisu a) matti myy auton kun oli niin huono ajoltaan ja osti uuden. ratkaisu b).....


    • Perheen isä

      "Kuitenkin ilmeisesti ihmisen johtajuutta korostavalla koulutuksella saadaan hyviä tuloksia remmissä rähjäävän koiran kanssa. Vai mitä?"

      Mikäli marssijärjestys ei ole kunnossa voi lenkillä tulla monenmoista yllätystä. Johtajuus kun ei aina pelkästään riitä Luottamuksen saavuttaminen voisi tuohon olla avain sana.. Pelkästä Johtajuudesta puhe tai sen merkitys on koiran pidolle aika kapea-alue kokonaisuutta silmällä pitäen. Toiset kutsuu sitä putkinäöksi.

      • johtajakokemäeltä

        "Luottamuksen saavuttaminen voisi tuohon olla avain sana".

        No niinpä jos koira ei luota ei se myöskään toimi toivotulla tavalla, johtajuusopit joutaa romukoppaan.


      • Perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        "Luottamuksen saavuttaminen voisi tuohon olla avain sana".

        No niinpä jos koira ei luota ei se myöskään toimi toivotulla tavalla, johtajuusopit joutaa romukoppaan.

        "No niinpä jos koira ei luota ei se myöskään toimi toivotulla tavalla, johtajuusopit joutaa romukoppaan"

        Samaa mieltä pelkkä johtajuus on liian helppo ja yksisuuntainen tie kuten siitä saadut tulokset.
        Edelleen lapsi, koira, kissa ym... ei toimi pelkällä johtamisella. Usein ei firmatkaan. idea löytyy " ruohonjuuri tasolta".


      • johtajakokemäeltä
        Perheen isä kirjoitti:

        "No niinpä jos koira ei luota ei se myöskään toimi toivotulla tavalla, johtajuusopit joutaa romukoppaan"

        Samaa mieltä pelkkä johtajuus on liian helppo ja yksisuuntainen tie kuten siitä saadut tulokset.
        Edelleen lapsi, koira, kissa ym... ei toimi pelkällä johtamisella. Usein ei firmatkaan. idea löytyy " ruohonjuuri tasolta".

        "Vankeudessa susi pyrkii miellyttämään hoitajaansa" niin se koirakin tekee kun neljän seinän sisällä asuu, mutta lakkaa miellyttämästä eikä pyydä hyväksyntää olemassaolollensa kun lähtee kylille haahuilemaan viikoiksi.
        Koira muuttuu väliaikaisesti villiksi esi-isäkseen. Hankkii ruokansa itse, pakoilee ja lepää piilossa.

        "Koira on täysin riippuvainen ihmisestä". Niin se onkin mutta se tieto ei edellytä sitä koiraa kohtelemaan aivan miten vaan.
        Onhan se koira kuitenkin jonkunlainen keisari kun se juoksuttaa taluttajaansa pitkin ojan pohjia, vinkuu ruokaa, rapsuttelua jne..aivan yletönhän se koira on vaatimuksineen. Ostohintakin sillä elukalla on hirmuinen.

        Selvästi JOHTAJA-AINESTA SE KOIRA ON, se TYÖLLISTÄÄKIN ihmisiä, koiran JOHTAJUUSOPIT kunniaan! Koirahan on nero se kusettaa ihmistä tullen mennen.


      • Perheen isä
        Perheen isä kirjoitti:

        "No niinpä jos koira ei luota ei se myöskään toimi toivotulla tavalla, johtajuusopit joutaa romukoppaan"

        Samaa mieltä pelkkä johtajuus on liian helppo ja yksisuuntainen tie kuten siitä saadut tulokset.
        Edelleen lapsi, koira, kissa ym... ei toimi pelkällä johtamisella. Usein ei firmatkaan. idea löytyy " ruohonjuuri tasolta".

        Tuo miten koiran luottamus on mitattavissa tai katsottavissa voi olla vaikea kysymys, mutta itse tulkitsen koirani luottamuksen vaikkapa tämän suuntaisilla asioilla.

        Kun kotipihaan tulee vieras/tuttu ollessani kotona koirani ei hauku, mutta ilmoittaa, mentyäni pihalle koira on vierelläni murahtelee matalasti mutta ottaa koko ajan "tilanne seurannan ohessa"minuun katse kontaktia. ja seuraa minun reaktiotani ja toimii sen mukaan.

        Vaimon tai lasten kanssa em.tilanteessa. menee kyllä vauhdilla ja äänellä esim autoa kohti, mutta lopettaa ja siirtyy taka-alalle kun käsketään ja rauhoittuu kun tilanne "selvä".

        Lenkillä jos sattuu vastaan tulemaan "rähinäkoira" koira kyllä murahtaa, mutta pitää katse kontaktin.
        Jos puhun totutulla rauhallisella äänellä tilanne ohitetaan, ja jos "vieraskoira" ei iholle pääse.
        Tällä katse kontaktilla tulkitsen koiran luottavan minulle esim. kulloisenkin em tilanteen päätäntävallan.
        ja vaikka tilanne olisikin "rähinä" toisen koiran kanssa, koirani on käskyn alla. Joskaan kaikki tilanteet ei koiran mieltä miellytä tai ole helppoa. mutta lähes poikkeuksetta tyytyy päätökseeni.
        Samoin jos mennään uusissa paikoissa uusia asioita esim ylitetään siltoja, noustaan "ritilärappusia" koira kyllä pyytämättä seuraa, joskin joitain asioita ihmetellen.
        Nämä siis "tyylisiä" tilanteita ja ei vain yhden koirani esimerkkejä.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        "Vankeudessa susi pyrkii miellyttämään hoitajaansa" niin se koirakin tekee kun neljän seinän sisällä asuu, mutta lakkaa miellyttämästä eikä pyydä hyväksyntää olemassaolollensa kun lähtee kylille haahuilemaan viikoiksi.
        Koira muuttuu väliaikaisesti villiksi esi-isäkseen. Hankkii ruokansa itse, pakoilee ja lepää piilossa.

        "Koira on täysin riippuvainen ihmisestä". Niin se onkin mutta se tieto ei edellytä sitä koiraa kohtelemaan aivan miten vaan.
        Onhan se koira kuitenkin jonkunlainen keisari kun se juoksuttaa taluttajaansa pitkin ojan pohjia, vinkuu ruokaa, rapsuttelua jne..aivan yletönhän se koira on vaatimuksineen. Ostohintakin sillä elukalla on hirmuinen.

        Selvästi JOHTAJA-AINESTA SE KOIRA ON, se TYÖLLISTÄÄKIN ihmisiä, koiran JOHTAJUUSOPIT kunniaan! Koirahan on nero se kusettaa ihmistä tullen mennen.

        "Onhan se koira kuitenkin jonkunlainen keisari kun se juoksuttaa taluttajaansa pitkin ojan pohjia, vinkuu ruokaa, rapsuttelua jne..aivan yletönhän se koira on vaatimuksineen. Ostohintakin sillä elukalla on hirmuinen"

        Hyvä heitto! Pisti asiat nurin päin koira on keisari mutta johtaja vain on duunari. Tuli nyt väistämättä olo, että "mua on kusetettu" näen koirani uudessa valossa.. :- )


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        "Vankeudessa susi pyrkii miellyttämään hoitajaansa" niin se koirakin tekee kun neljän seinän sisällä asuu, mutta lakkaa miellyttämästä eikä pyydä hyväksyntää olemassaolollensa kun lähtee kylille haahuilemaan viikoiksi.
        Koira muuttuu väliaikaisesti villiksi esi-isäkseen. Hankkii ruokansa itse, pakoilee ja lepää piilossa.

        "Koira on täysin riippuvainen ihmisestä". Niin se onkin mutta se tieto ei edellytä sitä koiraa kohtelemaan aivan miten vaan.
        Onhan se koira kuitenkin jonkunlainen keisari kun se juoksuttaa taluttajaansa pitkin ojan pohjia, vinkuu ruokaa, rapsuttelua jne..aivan yletönhän se koira on vaatimuksineen. Ostohintakin sillä elukalla on hirmuinen.

        Selvästi JOHTAJA-AINESTA SE KOIRA ON, se TYÖLLISTÄÄKIN ihmisiä, koiran JOHTAJUUSOPIT kunniaan! Koirahan on nero se kusettaa ihmistä tullen mennen.

        ", mutta lakkaa miellyttämästä eikä pyydä hyväksyntää olemassaolollensa kun lähtee kylille haahuilemaan viikoiksi."

        Tuota kutsun koiran viisaudeksi, moni mieskin on kotoaan lähtenyt, kun kotiolot on pakottanut.

        ""Koira on täysin riippuvainen ihmisestä". Niin se onkin mutta se tieto ei edellytä sitä koiraa kohtelemaan aivan miten vaan."

        Ei pitäisikään kohdella, mutta niin vain valitettavasti tapahtuu. Itse katson "koiran riippuvuuden ihmisestä"
        suureksi vastuuksi.
        Koira vastaa kotioloihin hyvällä tai huonolla ja "äänestää" jaloillaan.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        "Onhan se koira kuitenkin jonkunlainen keisari kun se juoksuttaa taluttajaansa pitkin ojan pohjia, vinkuu ruokaa, rapsuttelua jne..aivan yletönhän se koira on vaatimuksineen. Ostohintakin sillä elukalla on hirmuinen"

        Hyvä heitto! Pisti asiat nurin päin koira on keisari mutta johtaja vain on duunari. Tuli nyt väistämättä olo, että "mua on kusetettu" näen koirani uudessa valossa.. :- )

        Niin näin koira mm. kusettaa jo pentuna, koira aloittaa "johtajuusoppinsa" ja juoksuttaa sinua pihalle ja sisälle ja kun elukka kasvaa niin fiksuna aloittaa tosivittuilut ja pyytää suuren osan aikaasi omaan luonnemuokkaukseensa.
        Juostaan pitkin metsiä jonkun olemattoman keksityn jäljen perässä tai sitten jos koira on vähääkään Narkissos niin ei kun joka viikonloppu johonkin näytelmiin seisomaan ja odottelemaan jonkun ihmisen kehuja ja jotakin nauhan pätkää tai rusetin rupaletta.

        Sitten koira alkaa vanheta ja eläkeläispaapominen aloitetaan, ihmetellään koskahan sen voisi päästää sateenkaaren sillalle. Niin koskahan sen päästäisi kun alaiset ei "johtajia" tapa?
        Ennen koirat lähtivät pihapiiristä pois jonnekin metsään ja kuolivat tai ne ammuttiin puuhun köytettynä.

        Koirien kanssa hössötys on saanut ylimitoitetut mittasuhteet ja on VAIN kysymys kuinka koiraa ohjeistetaan aina ja kaikkialla (tulevaisuudessa) ja juuri sillä hetkellä kun sen pennun tassu astuu ensi kerran sinun tupasi puolelle.
        Kuukauden sisällä se pentu on jo tietävä kuinka ja mitä tehdään missäkin asioissa, mikään muu sen elämässä ei ole tärkeämpää. Se laitetaan ruotuun nätisti ettei sen tarvitse kärsiä aikuisempana TYMPEISTÄ AATOKSISTA jota sen tyhmät ihmiset KOHDISTAA siihen.

        Jos koira on perheenjäsen niin kuinka ja miksi sille jauhetaan koko ajan jotakin johtajuusoppia, kysymyshän on peruskoulutuksen puutteesta kun koira alkaa vittuilla.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        Niin näin koira mm. kusettaa jo pentuna, koira aloittaa "johtajuusoppinsa" ja juoksuttaa sinua pihalle ja sisälle ja kun elukka kasvaa niin fiksuna aloittaa tosivittuilut ja pyytää suuren osan aikaasi omaan luonnemuokkaukseensa.
        Juostaan pitkin metsiä jonkun olemattoman keksityn jäljen perässä tai sitten jos koira on vähääkään Narkissos niin ei kun joka viikonloppu johonkin näytelmiin seisomaan ja odottelemaan jonkun ihmisen kehuja ja jotakin nauhan pätkää tai rusetin rupaletta.

        Sitten koira alkaa vanheta ja eläkeläispaapominen aloitetaan, ihmetellään koskahan sen voisi päästää sateenkaaren sillalle. Niin koskahan sen päästäisi kun alaiset ei "johtajia" tapa?
        Ennen koirat lähtivät pihapiiristä pois jonnekin metsään ja kuolivat tai ne ammuttiin puuhun köytettynä.

        Koirien kanssa hössötys on saanut ylimitoitetut mittasuhteet ja on VAIN kysymys kuinka koiraa ohjeistetaan aina ja kaikkialla (tulevaisuudessa) ja juuri sillä hetkellä kun sen pennun tassu astuu ensi kerran sinun tupasi puolelle.
        Kuukauden sisällä se pentu on jo tietävä kuinka ja mitä tehdään missäkin asioissa, mikään muu sen elämässä ei ole tärkeämpää. Se laitetaan ruotuun nätisti ettei sen tarvitse kärsiä aikuisempana TYMPEISTÄ AATOKSISTA jota sen tyhmät ihmiset KOHDISTAA siihen.

        Jos koira on perheenjäsen niin kuinka ja miksi sille jauhetaan koko ajan jotakin johtajuusoppia, kysymyshän on peruskoulutuksen puutteesta kun koira alkaa vittuilla.

        Nyt heitit niin hyvän tarinan,ja painavaa asiaa että passaisi moneni lukea tuo ajatuksella.
        Hyviä tarinoita tosi elämästä ei ole ikinä liikaa..


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Nyt heitit niin hyvän tarinan,ja painavaa asiaa että passaisi moneni lukea tuo ajatuksella.
        Hyviä tarinoita tosi elämästä ei ole ikinä liikaa..

        Olen usein huomannut, että esim.äiti tai isä joka on kasvattanut lapsia on usein osannut kasvattaa myös toimivan koiran, vaikka ei aikaisempaa kokemusta koirista ole.
        (rajat, kuri, johdon mukaisuus, säännöllisyys kasvatuksessa ym)


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        Nyt heitit niin hyvän tarinan,ja painavaa asiaa että passaisi moneni lukea tuo ajatuksella.
        Hyviä tarinoita tosi elämästä ei ole ikinä liikaa..

        saataisiin vaikka kirjaksi asti, aatoksia.

        Tämä mitä kirjoitan näkyy monissa koiraperheissä. Pidettäisiin se koira koirana eikä ihmisenä.

        Olen katsellut ja kuullostellut kuinka erilaisia tapoja koirien hallintaan on keksitty, paljon makupaloja, koira kulkee takana tai koulutetaan jääkausilla.
        Jääkausilla kouluttanut ihminen kertoo silmää räpäyttämättä miten ihana ja kiva, ja rakaskin koira hänellä on. Ongelmien ilmetessä taas silmiä räpäyttämättä vie koiransa koulutukseen missä koiralta evätään kontaktit omistajiinsa.

        Koulutushan vaatii kontaktia eikä jäähyä, mutta jääkausilla saadaan aikaiseksi "luonteen alas-ajo" jonka jälkeen aloitetaan tapojen muokkaus. Vähemmällä pääsee kun pennulta jo karsitaan huonoja tapoja jotka johtaa ongelmointiin myöhemmin.

        Ps. Mitähän koira mahtaa isännästä ajatella jääkausien jälkeen, onkohan sen itsetunto saanut kolauksen? En voi tiedustella omiltani kun ne on tapakasvatettu aivan eri tyylillä.

        Normaalin koiranomistajan ohjenuora on (mitä sanoit) RAJAT, KURI, JOHDONMUKAISUUS, SÄÄNNÖLLISYYS niillä tehdään koira kotikäyttöön, kilpailuihin ja vaikka mihin.

        Kun jaksaa pennun perässä juosta ja oikoa sitä jatkuvasti siitä tulee pohja tulevaisuudelle, koirasta tulee helppo ja sitä voi käsitellä.


      • Perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        saataisiin vaikka kirjaksi asti, aatoksia.

        Tämä mitä kirjoitan näkyy monissa koiraperheissä. Pidettäisiin se koira koirana eikä ihmisenä.

        Olen katsellut ja kuullostellut kuinka erilaisia tapoja koirien hallintaan on keksitty, paljon makupaloja, koira kulkee takana tai koulutetaan jääkausilla.
        Jääkausilla kouluttanut ihminen kertoo silmää räpäyttämättä miten ihana ja kiva, ja rakaskin koira hänellä on. Ongelmien ilmetessä taas silmiä räpäyttämättä vie koiransa koulutukseen missä koiralta evätään kontaktit omistajiinsa.

        Koulutushan vaatii kontaktia eikä jäähyä, mutta jääkausilla saadaan aikaiseksi "luonteen alas-ajo" jonka jälkeen aloitetaan tapojen muokkaus. Vähemmällä pääsee kun pennulta jo karsitaan huonoja tapoja jotka johtaa ongelmointiin myöhemmin.

        Ps. Mitähän koira mahtaa isännästä ajatella jääkausien jälkeen, onkohan sen itsetunto saanut kolauksen? En voi tiedustella omiltani kun ne on tapakasvatettu aivan eri tyylillä.

        Normaalin koiranomistajan ohjenuora on (mitä sanoit) RAJAT, KURI, JOHDONMUKAISUUS, SÄÄNNÖLLISYYS niillä tehdään koira kotikäyttöön, kilpailuihin ja vaikka mihin.

        Kun jaksaa pennun perässä juosta ja oikoa sitä jatkuvasti siitä tulee pohja tulevaisuudelle, koirasta tulee helppo ja sitä voi käsitellä.

        "Kun jaksaa pennun perässä juosta ja oikoa sitä jatkuvasti siitä tulee pohja tulevaisuudelle, koirasta tulee helppo ja sitä voi käsitellä"

        komppaan täysin sanojasi.
        Tuossa siemen kasvatuksen alkuun hyväksi kotikoiraksi tai vähän enemmänkin.
        Vielä kun annetaan pennun kasvaa ilosta lapsuuttaan joita ohjataan rajoilla. Eikä vain nautita pennusta ja huomataan, että hups koirasta tulikin jo nuoriaikuinen ja vasta tällöin aletaan miettimään missä mennään ja mitä halutaan koiralta.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        saataisiin vaikka kirjaksi asti, aatoksia.

        Tämä mitä kirjoitan näkyy monissa koiraperheissä. Pidettäisiin se koira koirana eikä ihmisenä.

        Olen katsellut ja kuullostellut kuinka erilaisia tapoja koirien hallintaan on keksitty, paljon makupaloja, koira kulkee takana tai koulutetaan jääkausilla.
        Jääkausilla kouluttanut ihminen kertoo silmää räpäyttämättä miten ihana ja kiva, ja rakaskin koira hänellä on. Ongelmien ilmetessä taas silmiä räpäyttämättä vie koiransa koulutukseen missä koiralta evätään kontaktit omistajiinsa.

        Koulutushan vaatii kontaktia eikä jäähyä, mutta jääkausilla saadaan aikaiseksi "luonteen alas-ajo" jonka jälkeen aloitetaan tapojen muokkaus. Vähemmällä pääsee kun pennulta jo karsitaan huonoja tapoja jotka johtaa ongelmointiin myöhemmin.

        Ps. Mitähän koira mahtaa isännästä ajatella jääkausien jälkeen, onkohan sen itsetunto saanut kolauksen? En voi tiedustella omiltani kun ne on tapakasvatettu aivan eri tyylillä.

        Normaalin koiranomistajan ohjenuora on (mitä sanoit) RAJAT, KURI, JOHDONMUKAISUUS, SÄÄNNÖLLISYYS niillä tehdään koira kotikäyttöön, kilpailuihin ja vaikka mihin.

        Kun jaksaa pennun perässä juosta ja oikoa sitä jatkuvasti siitä tulee pohja tulevaisuudelle, koirasta tulee helppo ja sitä voi käsitellä.

        Onko "jääkausi" jäähyllä olo tai eristäminen kun ei koira toimi odotetusti.?

        Jos niin ei kuulu niihin asioihin johon viitsin edes perehtyä vaikka avoin uusille asioille olenkin.
        Olen kouluttanut hyvinkin kovapäisiä koiria tai hyvin herkkiä koiria niin hyviä tuloksia on saavutettu em.esillä tulleilla "perus-säännöillä"

        Eli olipa sitten kova tai arka koira kumpikin luonne tarvitsee rohkaisua ,luottamusta ja oikein tehtyä ohjausta saavuttamaan toivottu asia.

        Kuri tarkoittaa rajoja joiden puitteissa ja ehdoilla asioita tehdään. kun tämä on selvä koirakin vapautuu paremmin tekemään, kun ei olla säännöllisesti törmäys kurssissa ja ihmettelemässä, että mitäs nyt.

        Tämä luottamus saavutetaan kun tehdään ajoissa tämä.
        LAINAAN
        "Kun jaksaa pennun perässä juosta ja oikoa sitä jatkuvasti siitä tulee pohja tulevaisuudelle, koirasta tulee helppo ja sitä voi käsitellä."


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Onko "jääkausi" jäähyllä olo tai eristäminen kun ei koira toimi odotetusti.?

        Jos niin ei kuulu niihin asioihin johon viitsin edes perehtyä vaikka avoin uusille asioille olenkin.
        Olen kouluttanut hyvinkin kovapäisiä koiria tai hyvin herkkiä koiria niin hyviä tuloksia on saavutettu em.esillä tulleilla "perus-säännöillä"

        Eli olipa sitten kova tai arka koira kumpikin luonne tarvitsee rohkaisua ,luottamusta ja oikein tehtyä ohjausta saavuttamaan toivottu asia.

        Kuri tarkoittaa rajoja joiden puitteissa ja ehdoilla asioita tehdään. kun tämä on selvä koirakin vapautuu paremmin tekemään, kun ei olla säännöllisesti törmäys kurssissa ja ihmettelemässä, että mitäs nyt.

        Tämä luottamus saavutetaan kun tehdään ajoissa tämä.
        LAINAAN
        "Kun jaksaa pennun perässä juosta ja oikoa sitä jatkuvasti siitä tulee pohja tulevaisuudelle, koirasta tulee helppo ja sitä voi käsitellä."

        Usein koiran pentu on kaunista katsottavaa ja sitä se todellakin on. Mutta lapsuus muuttuu yllättävän nopeasti "nuoruudeksi" ja kujeet muuttuu ripeästi, liiankin. Pennun on hyvä antaa elää ja ihmetellä kaikessa rauhassa ja siitä pitää nauttia sen ajan kun se kestää. Ei pidä kuitenkaan mennä siinä harhaan, että pentu ei tarvitse kasvatusta, joka alkaa heti kun se uuden kodin saa. Hyvin pienillä askeleilla edetään ja niillä askeleilla aletaan pyrkiä kohti haluttuja rajoja (Myöhemmät toivotut käyttäytymis rajat) opetellaan kevyesti kieltoja ja muistetaan kiittää hyvästä käytöksestä. Kiittämistä et voi koskaan antaa liikaa. Mutta koko tämän ajan pitää olla määrätietoinen ja johdonmukainen. Tarkkaile pennun kehitystä, sillä se mitä oli maanantaina seuraavan viikon perjantaina pennun kehitys on mennyt valovuoden eteen päin, vaikka pentu näyttää samalta. Tällä tarkoitan, että tätä ohjauksen tasoa pitää nostaa kehityksen mukaan Tämä kaikki aloitetaan " leikinvarjolla" ja jatketaan kehityksen mukaan. johdonmukaisuudella koira oppii nopeasti mistä mitäkin seuraa ja mitä voi ja ei voi tehdä. Pentu oppii ja haluaa oppia asioita. Tätä halua pitäisikin kanavoida toivottuihin asioihin ja käytös tapoihin. Kaikessa rauhassa määrätietoisesti kohti tulevaisuutta.


      • johtajakokemäeltä kirjoitti:

        saataisiin vaikka kirjaksi asti, aatoksia.

        Tämä mitä kirjoitan näkyy monissa koiraperheissä. Pidettäisiin se koira koirana eikä ihmisenä.

        Olen katsellut ja kuullostellut kuinka erilaisia tapoja koirien hallintaan on keksitty, paljon makupaloja, koira kulkee takana tai koulutetaan jääkausilla.
        Jääkausilla kouluttanut ihminen kertoo silmää räpäyttämättä miten ihana ja kiva, ja rakaskin koira hänellä on. Ongelmien ilmetessä taas silmiä räpäyttämättä vie koiransa koulutukseen missä koiralta evätään kontaktit omistajiinsa.

        Koulutushan vaatii kontaktia eikä jäähyä, mutta jääkausilla saadaan aikaiseksi "luonteen alas-ajo" jonka jälkeen aloitetaan tapojen muokkaus. Vähemmällä pääsee kun pennulta jo karsitaan huonoja tapoja jotka johtaa ongelmointiin myöhemmin.

        Ps. Mitähän koira mahtaa isännästä ajatella jääkausien jälkeen, onkohan sen itsetunto saanut kolauksen? En voi tiedustella omiltani kun ne on tapakasvatettu aivan eri tyylillä.

        Normaalin koiranomistajan ohjenuora on (mitä sanoit) RAJAT, KURI, JOHDONMUKAISUUS, SÄÄNNÖLLISYYS niillä tehdään koira kotikäyttöön, kilpailuihin ja vaikka mihin.

        Kun jaksaa pennun perässä juosta ja oikoa sitä jatkuvasti siitä tulee pohja tulevaisuudelle, koirasta tulee helppo ja sitä voi käsitellä.

        " Vähemmällä pääsee..." Ja vielä vähemmälle,kun yritetään toimia mahdollisimman paljon niin,ettei sitä karsittavaa pahemmin tulisi ;O)


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        " Vähemmällä pääsee..." Ja vielä vähemmälle,kun yritetään toimia mahdollisimman paljon niin,ettei sitä karsittavaa pahemmin tulisi ;O)

        "Ja vielä vähemmälle,kun yritetään toimia mahdollisimman paljon niin,ettei sitä karsittavaa pahemmin tulisi ;O)" (molossi)

        mitä vähemmän karsittavaa (johdonmukainen, ja määrätietoinen kasvatus) Sitä sitä enemmän jää aikaa ja sen hyödyntäminen voidaan kanavoida "oikeisiin asioihin"


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        Onko "jääkausi" jäähyllä olo tai eristäminen kun ei koira toimi odotetusti.?

        Jos niin ei kuulu niihin asioihin johon viitsin edes perehtyä vaikka avoin uusille asioille olenkin.
        Olen kouluttanut hyvinkin kovapäisiä koiria tai hyvin herkkiä koiria niin hyviä tuloksia on saavutettu em.esillä tulleilla "perus-säännöillä"

        Eli olipa sitten kova tai arka koira kumpikin luonne tarvitsee rohkaisua ,luottamusta ja oikein tehtyä ohjausta saavuttamaan toivottu asia.

        Kuri tarkoittaa rajoja joiden puitteissa ja ehdoilla asioita tehdään. kun tämä on selvä koirakin vapautuu paremmin tekemään, kun ei olla säännöllisesti törmäys kurssissa ja ihmettelemässä, että mitäs nyt.

        Tämä luottamus saavutetaan kun tehdään ajoissa tämä.
        LAINAAN
        "Kun jaksaa pennun perässä juosta ja oikoa sitä jatkuvasti siitä tulee pohja tulevaisuudelle, koirasta tulee helppo ja sitä voi käsitellä."

        yms. kikat on tarkoitettu käyttöön, kun koira ei ole enää ollenkaan hallinnassa. Vikahan ei ole koiran, mutta ongelmakoirakoulutus yleensäkin on omistajan koulutusta ja niissä eri tavoin kukin metodeillaan auttaa ottamaan tilanteen haltuun. Jääkausi on saanut huomiota liiaksi ja sitä näköjään käytetään paljon tarpeettomasti. Se auttaa vain, jos koira on todella pahasti ihmisen niskan päällä. Yksikään koira ei ole luonnostaan ongelmakoira, vaan sellaiseksi tehty väärällä omistajalla ja kasvatuksella.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        yms. kikat on tarkoitettu käyttöön, kun koira ei ole enää ollenkaan hallinnassa. Vikahan ei ole koiran, mutta ongelmakoirakoulutus yleensäkin on omistajan koulutusta ja niissä eri tavoin kukin metodeillaan auttaa ottamaan tilanteen haltuun. Jääkausi on saanut huomiota liiaksi ja sitä näköjään käytetään paljon tarpeettomasti. Se auttaa vain, jos koira on todella pahasti ihmisen niskan päällä. Yksikään koira ei ole luonnostaan ongelmakoira, vaan sellaiseksi tehty väärällä omistajalla ja kasvatuksella.

        Tiedän ajatuksen ja hyvin asian perustelit.

        "Jääkausi on saanut huomiota liiaksi ja sitä näköjään käytetään paljon tarpeettomasti."
        (tosi pienestä, ja usein)

        Kommunikointi ongelma, koiran kanssa on iso haitta jos sitä ei harjoita/hallitse. Usein ongelman "juuri"alkaa jo pentuaikana ja vahvistuu "nuoruudessa" ja on jo juurtunut aikuis iässä. .
        Ongelma koulutus on luottamuksen ja kommunikoinnin palauttamista/opettelua ihmisen ja koiran välillä.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        yms. kikat on tarkoitettu käyttöön, kun koira ei ole enää ollenkaan hallinnassa. Vikahan ei ole koiran, mutta ongelmakoirakoulutus yleensäkin on omistajan koulutusta ja niissä eri tavoin kukin metodeillaan auttaa ottamaan tilanteen haltuun. Jääkausi on saanut huomiota liiaksi ja sitä näköjään käytetään paljon tarpeettomasti. Se auttaa vain, jos koira on todella pahasti ihmisen niskan päällä. Yksikään koira ei ole luonnostaan ongelmakoira, vaan sellaiseksi tehty väärällä omistajalla ja kasvatuksella.

        Tarkennan vielä, että nykyisin löytyy monenlaista koulutus muotoa ja se on tietenkin hyvä asia. jokaiselle löytyy varmasti sopiva. Minä en ole niitä mitään vastaan enkä mieltä. Usein niistä vaan saa sellaisen käsityksen, että menee monet asiat monimutkaiseksi. Kokeillaan yhteen asiaan sitä ja tätä vaikka itse asia selviäisi pienemmälläkin.
        Tärkeämpää voisi kuitenkin olla, että pidetään asiat ja koulutusmuodot mahdollisimman yksinkertaisina. Usein koiran ongelmakin sitä on tai asia jota koiralta tahdotaan. Jaa paremmin aikaa muuhun touhuun.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        Tiedän ajatuksen ja hyvin asian perustelit.

        "Jääkausi on saanut huomiota liiaksi ja sitä näköjään käytetään paljon tarpeettomasti."
        (tosi pienestä, ja usein)

        Kommunikointi ongelma, koiran kanssa on iso haitta jos sitä ei harjoita/hallitse. Usein ongelman "juuri"alkaa jo pentuaikana ja vahvistuu "nuoruudessa" ja on jo juurtunut aikuis iässä. .
        Ongelma koulutus on luottamuksen ja kommunikoinnin palauttamista/opettelua ihmisen ja koiran välillä.

        Sakemaanikko "Ongelma koulutus on luottamuksen ja kommunikoinnin palauttamista/opettelua ihmisen ja koiran välillä". No mitäs heitetään koira vaan kylmähoidolle.

        Jääkaudella tuskin koira on kanssasi samaa mieltä, ehkä ei koskaan vaikkakin vaikuttaa ymmärtäneeltä ja tottelevaiselta.

        Koirahan ei tule koskaan valmiiksi, aina se tarvitsee hienosäätöä, jääkaudella koira ei ainakaan koskaan tule valmiiksi sillä sehän on pahasti alistettu ja petetty ja sitä alistumista teroitetaan heti uudella jääkaudella jos koira ei ole ihmiselle mieliksi.

        Miksi koiran pitäisi kaiken aikaa olla ihmiselle mieliksi, jos se ei mielistele onko se elukka taas kiipeämässä ihmisen "yläpuolelle"?

        Koira jolle ei ole periaatteessa opetettu juur mitään niin ei se ymmärrä mitä siltä vaaditaan kun se joutuu jääkaudelle. On pahasti koiran aliarviointia ajatella ettei se tunne mitään, tunteehan se kun jääkauden jälkeen mielistelee ihmiselle ettei joutuisi uudelleen hyljätyksi.

        Jääkausia ilmeisesti pidetään heti kun koira ei pysy kuosissa, sepä kertoo sen että jääkausi ei ole oikeasti KOVIN TEHOKAS kun se pitää aina joskus uusia. Koulutustakin uusitaan mahdollisesti vaikka joka lenkillä eikä koira siitä huonone vaan paranee.


      • -jke-
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        Sakemaanikko "Ongelma koulutus on luottamuksen ja kommunikoinnin palauttamista/opettelua ihmisen ja koiran välillä". No mitäs heitetään koira vaan kylmähoidolle.

        Jääkaudella tuskin koira on kanssasi samaa mieltä, ehkä ei koskaan vaikkakin vaikuttaa ymmärtäneeltä ja tottelevaiselta.

        Koirahan ei tule koskaan valmiiksi, aina se tarvitsee hienosäätöä, jääkaudella koira ei ainakaan koskaan tule valmiiksi sillä sehän on pahasti alistettu ja petetty ja sitä alistumista teroitetaan heti uudella jääkaudella jos koira ei ole ihmiselle mieliksi.

        Miksi koiran pitäisi kaiken aikaa olla ihmiselle mieliksi, jos se ei mielistele onko se elukka taas kiipeämässä ihmisen "yläpuolelle"?

        Koira jolle ei ole periaatteessa opetettu juur mitään niin ei se ymmärrä mitä siltä vaaditaan kun se joutuu jääkaudelle. On pahasti koiran aliarviointia ajatella ettei se tunne mitään, tunteehan se kun jääkauden jälkeen mielistelee ihmiselle ettei joutuisi uudelleen hyljätyksi.

        Jääkausia ilmeisesti pidetään heti kun koira ei pysy kuosissa, sepä kertoo sen että jääkausi ei ole oikeasti KOVIN TEHOKAS kun se pitää aina joskus uusia. Koulutustakin uusitaan mahdollisesti vaikka joka lenkillä eikä koira siitä huonone vaan paranee.

        Totta puhut.
        Jääkausi auttaa parhaimmassakin tapauksessa yhtä hyvin kuin housuun kuseminen pakkasella.

        On surullista, että tästä menettelystä on yhden kouluttamattoman toisinajattelijan ansiosta tullut niin suosittu. En tiedä mistä se suosio sitten johtuu. Ehkä jääkautta on vaan niin helppo käyttää kun ei tarvitse pohtia mitä on itse kouluttajana tehnyt väärin ja mistä ne ongelmat ihan oikeasti johtuvat.

        Suhdetta koiraan ei tosiaan rakenneta niin, että sen itseluottamus yritetään nuijia maanrakoon jääkaudella. Kaiken sosiaalisen kanssakäymisen poistaminen ei varmasti rakenna isännän ja koiran välistä yhteistyötä. Jääkausi ei opeta koiralle eikä isännälle yhtään mitään uutta.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        Sakemaanikko "Ongelma koulutus on luottamuksen ja kommunikoinnin palauttamista/opettelua ihmisen ja koiran välillä". No mitäs heitetään koira vaan kylmähoidolle.

        Jääkaudella tuskin koira on kanssasi samaa mieltä, ehkä ei koskaan vaikkakin vaikuttaa ymmärtäneeltä ja tottelevaiselta.

        Koirahan ei tule koskaan valmiiksi, aina se tarvitsee hienosäätöä, jääkaudella koira ei ainakaan koskaan tule valmiiksi sillä sehän on pahasti alistettu ja petetty ja sitä alistumista teroitetaan heti uudella jääkaudella jos koira ei ole ihmiselle mieliksi.

        Miksi koiran pitäisi kaiken aikaa olla ihmiselle mieliksi, jos se ei mielistele onko se elukka taas kiipeämässä ihmisen "yläpuolelle"?

        Koira jolle ei ole periaatteessa opetettu juur mitään niin ei se ymmärrä mitä siltä vaaditaan kun se joutuu jääkaudelle. On pahasti koiran aliarviointia ajatella ettei se tunne mitään, tunteehan se kun jääkauden jälkeen mielistelee ihmiselle ettei joutuisi uudelleen hyljätyksi.

        Jääkausia ilmeisesti pidetään heti kun koira ei pysy kuosissa, sepä kertoo sen että jääkausi ei ole oikeasti KOVIN TEHOKAS kun se pitää aina joskus uusia. Koulutustakin uusitaan mahdollisesti vaikka joka lenkillä eikä koira siitä huonone vaan paranee.

        "Koirahan ei tule koskaan valmiiksi, aina se tarvitsee hienosäätöä,"

        Tämä on yksi peruskivi. eikä sammaloidu.

        "Jääkaudella tuskin koira on kanssasi samaa mieltä"

        Eikä olla samalla "aaltopituudella" . Ymmärtämisen tiet ovat erkaantuneet.

        "Miksi koiran pitäisi kaiken aikaa olla ihmiselle mieliksi"

        Tuo tärkeä pointti Miksi koiralla ei saa olla huonoja päiviä tai aikajaksoja.

        Ongelma koulutus on luottamuksen ja kommunikoinnin palauttamista/opettelua ihmisen ja koiran välillä. Toistojen ja vanhan kertaaminen vahvistaa ja ylläpitää
        tätä välttämätöntä kommunikointia. Usein vain ei pysähdytä ja mietitä kaikessa touhussa pysyykö koira kaikessa mukana. Jos koira jo jotain osaa ja jonkun asian takia stoppaa tai protestoi niin pitäisi pysähtyä ja miettiä. Mennäänkö enään asioissa koiran ehdoilla.
        Koira voi helposti alkaa protestoimaan ja se voi tulla monelle yllätyksenä. Ja sitten mennään ongelma hoitoon vaikka se voi olla vain koiran ilmaisu jota on voinut ilmoittaa jo aijemmin esim. motivoinnin puutteena.
        Tähän kun liitetään "ongelma" koulutus niin saadaan loppu luottamus katoamaan.
        En halua yleistää mutta näin tapahtuu usein.


      • perheen isä
        -jke- kirjoitti:

        Totta puhut.
        Jääkausi auttaa parhaimmassakin tapauksessa yhtä hyvin kuin housuun kuseminen pakkasella.

        On surullista, että tästä menettelystä on yhden kouluttamattoman toisinajattelijan ansiosta tullut niin suosittu. En tiedä mistä se suosio sitten johtuu. Ehkä jääkautta on vaan niin helppo käyttää kun ei tarvitse pohtia mitä on itse kouluttajana tehnyt väärin ja mistä ne ongelmat ihan oikeasti johtuvat.

        Suhdetta koiraan ei tosiaan rakenneta niin, että sen itseluottamus yritetään nuijia maanrakoon jääkaudella. Kaiken sosiaalisen kanssakäymisen poistaminen ei varmasti rakenna isännän ja koiran välistä yhteistyötä. Jääkausi ei opeta koiralle eikä isännälle yhtään mitään uutta.

        "Ehkä jääkautta on vaan niin helppo käyttää kun ei tarvitse pohtia mitä on itse kouluttajana tehnyt väärin ja mistä ne ongelmat ihan oikeasti johtuvat."

        Usein voi olla koirallakin ihmettelemistä mitä kaikkea sille vuodessa tapahtuu. ja mitä on omistajalle tapahtunut. pentuna lirputellaan, nuorena touhutaan ja vietetään hyvää aikaa mutta muutos on raju kun koulutus alkaa. Koira miettii missä on ne entiset hyvät hetket. Siksi se pentukasvatus missä tehdään kumpaakin voi olla monesti loivempi tie kulkea ja tehokkaampi kun sillä voi saavuttaa molemmat. Itse vietän ja pyrin aina pitämään huolta kahden välisestä "laatuajasta" jossa tehdään koiran kanssa asioita josta se erityisesti pitää. Tätä vastaan en kovasti pyytele mitä kentällä tehdään. ja hyvällä sykkeellä on menty. Pitäisi muistaa että päällä se koira tulokset tai toivotut asiat tekee ei pelkällä kropalla.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        "Ehkä jääkautta on vaan niin helppo käyttää kun ei tarvitse pohtia mitä on itse kouluttajana tehnyt väärin ja mistä ne ongelmat ihan oikeasti johtuvat."

        Usein voi olla koirallakin ihmettelemistä mitä kaikkea sille vuodessa tapahtuu. ja mitä on omistajalle tapahtunut. pentuna lirputellaan, nuorena touhutaan ja vietetään hyvää aikaa mutta muutos on raju kun koulutus alkaa. Koira miettii missä on ne entiset hyvät hetket. Siksi se pentukasvatus missä tehdään kumpaakin voi olla monesti loivempi tie kulkea ja tehokkaampi kun sillä voi saavuttaa molemmat. Itse vietän ja pyrin aina pitämään huolta kahden välisestä "laatuajasta" jossa tehdään koiran kanssa asioita josta se erityisesti pitää. Tätä vastaan en kovasti pyytele mitä kentällä tehdään. ja hyvällä sykkeellä on menty. Pitäisi muistaa että päällä se koira tulokset tai toivotut asiat tekee ei pelkällä kropalla.

        Itselläni on nyt mahdollisuus olla kotona vuorotteluvapaalla ja hieno mahdollisuus seurata uuden saksanpaimenkoirani (10vko) kehitystä ja päivittäin se saa minut yllättymään ja opettaa uusia asioita. Tänään taas ja mielenkiinnolla odotan huomista.


      • johtajakokemäeltä
        -jke- kirjoitti:

        Totta puhut.
        Jääkausi auttaa parhaimmassakin tapauksessa yhtä hyvin kuin housuun kuseminen pakkasella.

        On surullista, että tästä menettelystä on yhden kouluttamattoman toisinajattelijan ansiosta tullut niin suosittu. En tiedä mistä se suosio sitten johtuu. Ehkä jääkautta on vaan niin helppo käyttää kun ei tarvitse pohtia mitä on itse kouluttajana tehnyt väärin ja mistä ne ongelmat ihan oikeasti johtuvat.

        Suhdetta koiraan ei tosiaan rakenneta niin, että sen itseluottamus yritetään nuijia maanrakoon jääkaudella. Kaiken sosiaalisen kanssakäymisen poistaminen ei varmasti rakenna isännän ja koiran välistä yhteistyötä. Jääkausi ei opeta koiralle eikä isännälle yhtään mitään uutta.

        -Jke--:lle

        Lainaus "Alistumaan taipuvat ihmiset valjastetaan oman itsetunnon pönkittäjäksi".

        Taitavaa manipulointia ja narsismia, häikäilemättömyyttä ja empatian puutetta. Koirat on välineitä ja omistajat uhreja. Siinä resepti lyhykäisyydessään.

        Ei koiralla voi olla huonoja päiviä koska 1-3 viikon koleahkot jääkaudet vaatii hyvää sietokykyä henkisesti ja fyysisesti. Koiran omistajan pitää olla virittynyt myös erikoiseen tunne lataukseen että kestää koiran "kosteat silmät" kotonansa.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        -Jke--:lle

        Lainaus "Alistumaan taipuvat ihmiset valjastetaan oman itsetunnon pönkittäjäksi".

        Taitavaa manipulointia ja narsismia, häikäilemättömyyttä ja empatian puutetta. Koirat on välineitä ja omistajat uhreja. Siinä resepti lyhykäisyydessään.

        Ei koiralla voi olla huonoja päiviä koska 1-3 viikon koleahkot jääkaudet vaatii hyvää sietokykyä henkisesti ja fyysisesti. Koiran omistajan pitää olla virittynyt myös erikoiseen tunne lataukseen että kestää koiran "kosteat silmät" kotonansa.

        "Koiran omistajan pitää olla virittynyt myös erikoiseen tunne lataukseen että kestää koiran "kosteat silmät" kotonansa."

        Jos tuota ei ymmärrä ja tunne "palaakurkussa" niin se on kasvun paikka ja alan vaihto.
        Meni kirjaimet täysin oikeaan järjestykseen. nostan hattua ja kumarran noista sanoista.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        Niin näin koira mm. kusettaa jo pentuna, koira aloittaa "johtajuusoppinsa" ja juoksuttaa sinua pihalle ja sisälle ja kun elukka kasvaa niin fiksuna aloittaa tosivittuilut ja pyytää suuren osan aikaasi omaan luonnemuokkaukseensa.
        Juostaan pitkin metsiä jonkun olemattoman keksityn jäljen perässä tai sitten jos koira on vähääkään Narkissos niin ei kun joka viikonloppu johonkin näytelmiin seisomaan ja odottelemaan jonkun ihmisen kehuja ja jotakin nauhan pätkää tai rusetin rupaletta.

        Sitten koira alkaa vanheta ja eläkeläispaapominen aloitetaan, ihmetellään koskahan sen voisi päästää sateenkaaren sillalle. Niin koskahan sen päästäisi kun alaiset ei "johtajia" tapa?
        Ennen koirat lähtivät pihapiiristä pois jonnekin metsään ja kuolivat tai ne ammuttiin puuhun köytettynä.

        Koirien kanssa hössötys on saanut ylimitoitetut mittasuhteet ja on VAIN kysymys kuinka koiraa ohjeistetaan aina ja kaikkialla (tulevaisuudessa) ja juuri sillä hetkellä kun sen pennun tassu astuu ensi kerran sinun tupasi puolelle.
        Kuukauden sisällä se pentu on jo tietävä kuinka ja mitä tehdään missäkin asioissa, mikään muu sen elämässä ei ole tärkeämpää. Se laitetaan ruotuun nätisti ettei sen tarvitse kärsiä aikuisempana TYMPEISTÄ AATOKSISTA jota sen tyhmät ihmiset KOHDISTAA siihen.

        Jos koira on perheenjäsen niin kuinka ja miksi sille jauhetaan koko ajan jotakin johtajuusoppia, kysymyshän on peruskoulutuksen puutteesta kun koira alkaa vittuilla.

        "Kuukauden sisällä se pentu on jo tietävä kuinka ja mitä tehdään missäkin asioissa, mikään muu sen elämässä ei ole tärkeämpää."

        Taas viisaita sanoja ja ymmärrystä. kahdessa palassa.
        Pennulla on kova pyrkimys tehdä asioita oikein ja niin se tekeekin kun sitä oikein pentuna ohjaillaan.
        Moni miettii, että pennun pitää saada olla ja elää pentu vaihetta. Niin todellakin pitää, mutta kun pennulle on nämä rajat selvät , voi pentu hyvin ja vapain mielin jatkaa "pennunelämää" ja ihmetellä maailman menoa. Rajat ja tapa kasvatus= turvallisuuden tunne.


      • perheen isä
        -jke- kirjoitti:

        Totta puhut.
        Jääkausi auttaa parhaimmassakin tapauksessa yhtä hyvin kuin housuun kuseminen pakkasella.

        On surullista, että tästä menettelystä on yhden kouluttamattoman toisinajattelijan ansiosta tullut niin suosittu. En tiedä mistä se suosio sitten johtuu. Ehkä jääkautta on vaan niin helppo käyttää kun ei tarvitse pohtia mitä on itse kouluttajana tehnyt väärin ja mistä ne ongelmat ihan oikeasti johtuvat.

        Suhdetta koiraan ei tosiaan rakenneta niin, että sen itseluottamus yritetään nuijia maanrakoon jääkaudella. Kaiken sosiaalisen kanssakäymisen poistaminen ei varmasti rakenna isännän ja koiran välistä yhteistyötä. Jääkausi ei opeta koiralle eikä isännälle yhtään mitään uutta.

        "On surullista, että tästä menettelystä on yhden kouluttamattoman toisinajattelijan ansiosta tullut niin suosittu."

        Mistä maasta, keneltä, kuinka kauan on ollut, miksi tätä käytetään ja missä tätä "oppia" saa.


      • perheen isä
        Perheen isä kirjoitti:

        Tuo miten koiran luottamus on mitattavissa tai katsottavissa voi olla vaikea kysymys, mutta itse tulkitsen koirani luottamuksen vaikkapa tämän suuntaisilla asioilla.

        Kun kotipihaan tulee vieras/tuttu ollessani kotona koirani ei hauku, mutta ilmoittaa, mentyäni pihalle koira on vierelläni murahtelee matalasti mutta ottaa koko ajan "tilanne seurannan ohessa"minuun katse kontaktia. ja seuraa minun reaktiotani ja toimii sen mukaan.

        Vaimon tai lasten kanssa em.tilanteessa. menee kyllä vauhdilla ja äänellä esim autoa kohti, mutta lopettaa ja siirtyy taka-alalle kun käsketään ja rauhoittuu kun tilanne "selvä".

        Lenkillä jos sattuu vastaan tulemaan "rähinäkoira" koira kyllä murahtaa, mutta pitää katse kontaktin.
        Jos puhun totutulla rauhallisella äänellä tilanne ohitetaan, ja jos "vieraskoira" ei iholle pääse.
        Tällä katse kontaktilla tulkitsen koiran luottavan minulle esim. kulloisenkin em tilanteen päätäntävallan.
        ja vaikka tilanne olisikin "rähinä" toisen koiran kanssa, koirani on käskyn alla. Joskaan kaikki tilanteet ei koiran mieltä miellytä tai ole helppoa. mutta lähes poikkeuksetta tyytyy päätökseeni.
        Samoin jos mennään uusissa paikoissa uusia asioita esim ylitetään siltoja, noustaan "ritilärappusia" koira kyllä pyytämättä seuraa, joskin joitain asioita ihmetellen.
        Nämä siis "tyylisiä" tilanteita ja ei vain yhden koirani esimerkkejä.

        Olin tänään siedättämässä koiran pentuani. Olin n.5-6 metriä koirapuiston aitauksen ulkopuolella ja touhusin pennun kanssa siinä paikallaan. Tarkoituksena oli harjoittaa koiran keskittymistä häiriötekiöiden ympäröimänä. Puistossa oli nuoria koirineen. Nuoret nojaili aitaan ja kysyi "miksi en laske koiraani tutustumaan". Sanoin, että en voi sillä koirani ei ole vielä rokotettu. (jotain oli sanottava)" sul on vielä sussari ja pentu, etkä anna sen leikkiä toisten koirien kanssa. Sääliks käy sun koiraas sä et vi..tu tajuu mitä ongelmia sul on tiedossa, parempi et annat koiras pois ajoissa ja hanki elämä...v...tu mä en tajuu miks pitää koiraa pitää pumpulissa vi..tu mikä äijä"...Ei tullut tuolle porukalle mieleen, koiranpentuni koki tuon tilanteen uhkaavana. Menin seuraavaksi katsomaan nuorten fudis treenejä, joka vielä parempi em. harjoitusten teko paikka.
        Jos joku sattuu tunnistamaan tilanteen niin: Elämässä on tilanteita ja "tilanteita".


      • Sakemaanikko
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        Sakemaanikko "Ongelma koulutus on luottamuksen ja kommunikoinnin palauttamista/opettelua ihmisen ja koiran välillä". No mitäs heitetään koira vaan kylmähoidolle.

        Jääkaudella tuskin koira on kanssasi samaa mieltä, ehkä ei koskaan vaikkakin vaikuttaa ymmärtäneeltä ja tottelevaiselta.

        Koirahan ei tule koskaan valmiiksi, aina se tarvitsee hienosäätöä, jääkaudella koira ei ainakaan koskaan tule valmiiksi sillä sehän on pahasti alistettu ja petetty ja sitä alistumista teroitetaan heti uudella jääkaudella jos koira ei ole ihmiselle mieliksi.

        Miksi koiran pitäisi kaiken aikaa olla ihmiselle mieliksi, jos se ei mielistele onko se elukka taas kiipeämässä ihmisen "yläpuolelle"?

        Koira jolle ei ole periaatteessa opetettu juur mitään niin ei se ymmärrä mitä siltä vaaditaan kun se joutuu jääkaudelle. On pahasti koiran aliarviointia ajatella ettei se tunne mitään, tunteehan se kun jääkauden jälkeen mielistelee ihmiselle ettei joutuisi uudelleen hyljätyksi.

        Jääkausia ilmeisesti pidetään heti kun koira ei pysy kuosissa, sepä kertoo sen että jääkausi ei ole oikeasti KOVIN TEHOKAS kun se pitää aina joskus uusia. Koulutustakin uusitaan mahdollisesti vaikka joka lenkillä eikä koira siitä huonone vaan paranee.

        oikessa yläreunassa on VIESTIEN ESITYSTAPA, jossa voit klikata vasemman puoleista kuvaketta ja kas näin näet paremmin, kenen kommenttiin vastaat. Vink vink vain, koska lainauksesi ei ollut minulta.


      • Sakemaanikko
        -jke- kirjoitti:

        Totta puhut.
        Jääkausi auttaa parhaimmassakin tapauksessa yhtä hyvin kuin housuun kuseminen pakkasella.

        On surullista, että tästä menettelystä on yhden kouluttamattoman toisinajattelijan ansiosta tullut niin suosittu. En tiedä mistä se suosio sitten johtuu. Ehkä jääkautta on vaan niin helppo käyttää kun ei tarvitse pohtia mitä on itse kouluttajana tehnyt väärin ja mistä ne ongelmat ihan oikeasti johtuvat.

        Suhdetta koiraan ei tosiaan rakenneta niin, että sen itseluottamus yritetään nuijia maanrakoon jääkaudella. Kaiken sosiaalisen kanssakäymisen poistaminen ei varmasti rakenna isännän ja koiran välistä yhteistyötä. Jääkausi ei opeta koiralle eikä isännälle yhtään mitään uutta.

        suosio Vilanderin syytä ole, vaan kysynnän ja tarjonnan. Liikaa koiria ja tumpeloita omistajia. Vilanderin Koirankorjauskirjakin kannattaa lukea ajatuksella, ilman ennakkoasennetta. Usein kun häntä arvostellaan, kommenteista huomaa, että ne perustuvat kuulopuheisiin. Vilander on jo sen ikäinen äijä, että hän on nuoruudessaan käyttänyt vääriä siihen aikaan käytettyjä "koulutus"tapoja ja hän kirjassaan kertoo niistä rehellisesti ja myöntää niiden olleen vääriä. Vilanderin kovaa metodia käytetään vain, (tai ainakin pitäisi käyttää) jos tilanne on jo niin mahdoton, ettei ihminen enää ollenkaan hallitse koiraa ja ihmistä se Vilanderkin ensin koulii. Ja ihan ensimmäiseksi hän arvioi koiran luonteen, että onko ongelmaa edes olemassa.
        Jääkauden suosio on kyllä tekemällä tehty, kun moni tekee koirastaan ongelmakoiran vaikka väkisin.
        Minäkin sain joskus ensimmäisen sakemannini hankittuani niin päättömiä kasvatusneuvoja vanhemmilta ihmisiltä, että voi jestas! Onneksi oma järki sanoi stop.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        suosio Vilanderin syytä ole, vaan kysynnän ja tarjonnan. Liikaa koiria ja tumpeloita omistajia. Vilanderin Koirankorjauskirjakin kannattaa lukea ajatuksella, ilman ennakkoasennetta. Usein kun häntä arvostellaan, kommenteista huomaa, että ne perustuvat kuulopuheisiin. Vilander on jo sen ikäinen äijä, että hän on nuoruudessaan käyttänyt vääriä siihen aikaan käytettyjä "koulutus"tapoja ja hän kirjassaan kertoo niistä rehellisesti ja myöntää niiden olleen vääriä. Vilanderin kovaa metodia käytetään vain, (tai ainakin pitäisi käyttää) jos tilanne on jo niin mahdoton, ettei ihminen enää ollenkaan hallitse koiraa ja ihmistä se Vilanderkin ensin koulii. Ja ihan ensimmäiseksi hän arvioi koiran luonteen, että onko ongelmaa edes olemassa.
        Jääkauden suosio on kyllä tekemällä tehty, kun moni tekee koirastaan ongelmakoiran vaikka väkisin.
        Minäkin sain joskus ensimmäisen sakemannini hankittuani niin päättömiä kasvatusneuvoja vanhemmilta ihmisiltä, että voi jestas! Onneksi oma järki sanoi stop.

        "Minäkin sain joskus ensimmäisen sakemannini hankittuani niin päättömiä kasvatusneuvoja vanhemmilta ihmisiltä, että voi jestas! Onneksi oma järki sanoi stop"

        En tiedä mikä on vanha. Itse olen 45v. Ja Ensimmäisen sakun sain v.-80. Omat "alku" neuvoni sain katsomalla arvostamani henkilön koirien käsittelyä sivussa.
        Siitä se lähti ja itse olen itsenäisesti ja ajatuksella asioita ajanut eteenpäin. Mitään koulutus muotoja en koskaan ole seurannut. Siksi välillä ihmettelen miksi eri aikakausia ja niiden muotoja vertaillaan ja kauhistellaan. Miksi ne niin useasti muuttuu, vaikka koira ei sinällään muutu?

        Viimeisten 10-15v aikana olen ollut isompien eläinten parissa ja nyt jälleen takaisin koira touhuun uudella sakulla, enkä edelleenkään ole mitään muuttanut, enkä näin ollen näe tarvetta siihen. Tosin vierastan joitain nykyisiä asioita.

        Täytyy tietenkin ottaa huomioon se luonnollinen seikka, että koirien määrä kun kasvaa niin ongelmat kasvaa samassa suhteessa. Ehkä kasvu on ollut liian rajua.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        suosio Vilanderin syytä ole, vaan kysynnän ja tarjonnan. Liikaa koiria ja tumpeloita omistajia. Vilanderin Koirankorjauskirjakin kannattaa lukea ajatuksella, ilman ennakkoasennetta. Usein kun häntä arvostellaan, kommenteista huomaa, että ne perustuvat kuulopuheisiin. Vilander on jo sen ikäinen äijä, että hän on nuoruudessaan käyttänyt vääriä siihen aikaan käytettyjä "koulutus"tapoja ja hän kirjassaan kertoo niistä rehellisesti ja myöntää niiden olleen vääriä. Vilanderin kovaa metodia käytetään vain, (tai ainakin pitäisi käyttää) jos tilanne on jo niin mahdoton, ettei ihminen enää ollenkaan hallitse koiraa ja ihmistä se Vilanderkin ensin koulii. Ja ihan ensimmäiseksi hän arvioi koiran luonteen, että onko ongelmaa edes olemassa.
        Jääkauden suosio on kyllä tekemällä tehty, kun moni tekee koirastaan ongelmakoiran vaikka väkisin.
        Minäkin sain joskus ensimmäisen sakemannini hankittuani niin päättömiä kasvatusneuvoja vanhemmilta ihmisiltä, että voi jestas! Onneksi oma järki sanoi stop.

        Esitän tämän kysymyksen uteliaisuudesta en arvostelemalla..

        ". Vilanderin kovaa metodia käytetään vain, (tai ainakin pitäisi käyttää) jos tilanne on jo niin mahdoton, ettei ihminen enää ollenkaan hallitse koiraa ja ihmistä se Vilanderkin ensin koulii."

        "ihmistä se Vilanderkin ensin koulii."

        Kysymys:
        Kun koira on ihmisen käytöksen ansiota saanut aikaan ongelma tilanteen. niin miksi koiralla aiheutetaan lisä kärsimystä.

        "ihmistä se Vilanderkin ensin koulii."
        Miksi tätä ihmistä ei sitten opeteta tulkitsemaan koiraa ja panosteta siihen, että miten yhteisymmärrys saadaan aikaan niin että ihmisen vuoksi tehtyä virhettä ei koira joudu siitä toistamiseen kärsimään.

        Eikö tässä ole kyseessä jälleen "ongelman"hoidosta eikä sen aiheuttajasta.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        suosio Vilanderin syytä ole, vaan kysynnän ja tarjonnan. Liikaa koiria ja tumpeloita omistajia. Vilanderin Koirankorjauskirjakin kannattaa lukea ajatuksella, ilman ennakkoasennetta. Usein kun häntä arvostellaan, kommenteista huomaa, että ne perustuvat kuulopuheisiin. Vilander on jo sen ikäinen äijä, että hän on nuoruudessaan käyttänyt vääriä siihen aikaan käytettyjä "koulutus"tapoja ja hän kirjassaan kertoo niistä rehellisesti ja myöntää niiden olleen vääriä. Vilanderin kovaa metodia käytetään vain, (tai ainakin pitäisi käyttää) jos tilanne on jo niin mahdoton, ettei ihminen enää ollenkaan hallitse koiraa ja ihmistä se Vilanderkin ensin koulii. Ja ihan ensimmäiseksi hän arvioi koiran luonteen, että onko ongelmaa edes olemassa.
        Jääkauden suosio on kyllä tekemällä tehty, kun moni tekee koirastaan ongelmakoiran vaikka väkisin.
        Minäkin sain joskus ensimmäisen sakemannini hankittuani niin päättömiä kasvatusneuvoja vanhemmilta ihmisiltä, että voi jestas! Onneksi oma järki sanoi stop.

        "suosio Vilanderin syytä ole, vaan kysynnän ja tarjonnan. Liikaa koiria ja tumpeloita omistajia"

        En malta olla vastaamatta ja lisäämättä enkä tällä tarkoita "eipäsjuupas" tikusta asiaa
        Jos joku tuo uuden idean koulutus muodoksi, niin onko "idea"n isällä mitään vastuuta siitä, että miten se otetaan ja ymmärretään. Miten laaja on idean taso ja miten se on mitattu. Miten ja kuka tätä "ideaa" sitten ihmisille jakaa ja kuka kouluttaa.
        Eikö olisi "ideanisän" velvoite, miten tämä siirtyy paperista käytäntöön. Se tiedetään, että tavallinen koira ihminen uskoo painettua sanaa. Mutta ennen kaikkea tästä tulisi olla käytännön näyttöä ja siitä luentoja ennen kuin päästetään painettuun muotoon.

        "Vilander on jo sen ikäinen äijä, että hän on nuoruudessaan käyttänyt vääriä siihen aikaan käytettyjä "koulutus"tapoja ja hän kirjassaan kertoo niistä rehellisesti ja myöntää niiden olleen vääriä."

        Onko kaikki vanha huonoa vai tekeekö sen vilanderin sana? ja lyttääkö tämä huonoksi sen jos vilander on jossain epäonnistunut.

        Nämä ilman sarvia ja hampaita tai ilman vilanderin morkkaamista.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        "suosio Vilanderin syytä ole, vaan kysynnän ja tarjonnan. Liikaa koiria ja tumpeloita omistajia"

        En malta olla vastaamatta ja lisäämättä enkä tällä tarkoita "eipäsjuupas" tikusta asiaa
        Jos joku tuo uuden idean koulutus muodoksi, niin onko "idea"n isällä mitään vastuuta siitä, että miten se otetaan ja ymmärretään. Miten laaja on idean taso ja miten se on mitattu. Miten ja kuka tätä "ideaa" sitten ihmisille jakaa ja kuka kouluttaa.
        Eikö olisi "ideanisän" velvoite, miten tämä siirtyy paperista käytäntöön. Se tiedetään, että tavallinen koira ihminen uskoo painettua sanaa. Mutta ennen kaikkea tästä tulisi olla käytännön näyttöä ja siitä luentoja ennen kuin päästetään painettuun muotoon.

        "Vilander on jo sen ikäinen äijä, että hän on nuoruudessaan käyttänyt vääriä siihen aikaan käytettyjä "koulutus"tapoja ja hän kirjassaan kertoo niistä rehellisesti ja myöntää niiden olleen vääriä."

        Onko kaikki vanha huonoa vai tekeekö sen vilanderin sana? ja lyttääkö tämä huonoksi sen jos vilander on jossain epäonnistunut.

        Nämä ilman sarvia ja hampaita tai ilman vilanderin morkkaamista.

        vastuun kantaja on idean isä ja peiliin voisi katsoa asiakaskin, kun asiakas käy koulutuksessa hän matkasaarnaa muille koulutuksesta. Saaste leviää!

        Kirjako Vilanderin entisen elämän puhdistaa?

        Ideaa ei ole mitattu eikä tutkittu, ei se niin hieno ole että sitä tarvitsee mittailla tai tutkia ei ole sen arvoinen, mutta toisaalta olisi hyvä tietää faktaa Vilanderin koulutuksista. Ei ole näkynyt tilastollisia tietoja missään.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        vastuun kantaja on idean isä ja peiliin voisi katsoa asiakaskin, kun asiakas käy koulutuksessa hän matkasaarnaa muille koulutuksesta. Saaste leviää!

        Kirjako Vilanderin entisen elämän puhdistaa?

        Ideaa ei ole mitattu eikä tutkittu, ei se niin hieno ole että sitä tarvitsee mittailla tai tutkia ei ole sen arvoinen, mutta toisaalta olisi hyvä tietää faktaa Vilanderin koulutuksista. Ei ole näkynyt tilastollisia tietoja missään.

        "Kirjako Vilanderin entisen elämän puhdistaa?"

        Usein kun jossain ei pärjää, syy on menetelmien ja ruvetaan keksimään ja tekemään muuta kivaa.
        Johtajalle "pisnesidea" keksi oma metodi "vihellyskoulutus"ja markkinasi kohde on kokemattomat aloittelijat joille voi syöttää mitä vain:
        Vihellyskoulutuksen tarkoitus on, että kun koira ei toimi haluamallasi tavalla. Osta laivasireeni ja aseta se koiran korvan juureen ja TÖRÄYTÄ mielellään 300db ja koirasi on rauhallinen joskin tiedoton, mutta se helpottaa käsittelyä.

        Elanto on itse kenenkin otettava sieltä mistä saa.


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        "Minäkin sain joskus ensimmäisen sakemannini hankittuani niin päättömiä kasvatusneuvoja vanhemmilta ihmisiltä, että voi jestas! Onneksi oma järki sanoi stop"

        En tiedä mikä on vanha. Itse olen 45v. Ja Ensimmäisen sakun sain v.-80. Omat "alku" neuvoni sain katsomalla arvostamani henkilön koirien käsittelyä sivussa.
        Siitä se lähti ja itse olen itsenäisesti ja ajatuksella asioita ajanut eteenpäin. Mitään koulutus muotoja en koskaan ole seurannut. Siksi välillä ihmettelen miksi eri aikakausia ja niiden muotoja vertaillaan ja kauhistellaan. Miksi ne niin useasti muuttuu, vaikka koira ei sinällään muutu?

        Viimeisten 10-15v aikana olen ollut isompien eläinten parissa ja nyt jälleen takaisin koira touhuun uudella sakulla, enkä edelleenkään ole mitään muuttanut, enkä näin ollen näe tarvetta siihen. Tosin vierastan joitain nykyisiä asioita.

        Täytyy tietenkin ottaa huomioon se luonnollinen seikka, että koirien määrä kun kasvaa niin ongelmat kasvaa samassa suhteessa. Ehkä kasvu on ollut liian rajua.

        yhteiskunta on muuttunut suhteellisen nopeasti maalatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnan kautta nykyiseksi, josta yritetään saada palveluyhteiskuntaa, mutta joka on itse asiassa markkinatalouden epäonnistuttua suuressa murroksessa. Eri yhteiskunnissa arvotetaan asiat eri tavoin, niin koirakin eläimenä. Vielä -70-luvulla koira on enimmäkseen ajateltu hyötyeläimeksi ja koiraa koskeva lainsäädäntökin on auttamattoman vanhanaikainen.
        Nyky-Suomi on "suvaitsevainen" ja "tasa-arvoinen". Koira saatetaan mieltää tasa-arvoiseksi, lapsen kaltaiseksi perheenjäseneksi. Eihän siinä sinänsä ole väärää, jos vain muistetaan, että koira poikkeaa ihmislapsesta monin eri tavoin.
        Siinä missä ennen oli pystykorvat ja ajokoirat ja muutamia muita rotuja, nyt on rotuja tarjolla joka lähtöön.
        Ongelmakoirankouluttajien tarve on todellinen.


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        Esitän tämän kysymyksen uteliaisuudesta en arvostelemalla..

        ". Vilanderin kovaa metodia käytetään vain, (tai ainakin pitäisi käyttää) jos tilanne on jo niin mahdoton, ettei ihminen enää ollenkaan hallitse koiraa ja ihmistä se Vilanderkin ensin koulii."

        "ihmistä se Vilanderkin ensin koulii."

        Kysymys:
        Kun koira on ihmisen käytöksen ansiota saanut aikaan ongelma tilanteen. niin miksi koiralla aiheutetaan lisä kärsimystä.

        "ihmistä se Vilanderkin ensin koulii."
        Miksi tätä ihmistä ei sitten opeteta tulkitsemaan koiraa ja panosteta siihen, että miten yhteisymmärrys saadaan aikaan niin että ihmisen vuoksi tehtyä virhettä ei koira joudu siitä toistamiseen kärsimään.

        Eikö tässä ole kyseessä jälleen "ongelman"hoidosta eikä sen aiheuttajasta.

        tarvinnut noita palveluita henkilökohtaisesti, mutta tuolla "Koirien kouluttaminen"-otsikon alla on välillä Pevika-metodia käyttäneitä kommentoijia, jotka joka kerta ovat kertoneet sen auttaneen ja vieläpä rehellisesti myöntävät omat virheensä. Yhtään kielteistä kommenttia en ole nähnyt sellaiselta, joka olisi Pevika-kouluttajalla henkilökohtaisesti käynyt.


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        "suosio Vilanderin syytä ole, vaan kysynnän ja tarjonnan. Liikaa koiria ja tumpeloita omistajia"

        En malta olla vastaamatta ja lisäämättä enkä tällä tarkoita "eipäsjuupas" tikusta asiaa
        Jos joku tuo uuden idean koulutus muodoksi, niin onko "idea"n isällä mitään vastuuta siitä, että miten se otetaan ja ymmärretään. Miten laaja on idean taso ja miten se on mitattu. Miten ja kuka tätä "ideaa" sitten ihmisille jakaa ja kuka kouluttaa.
        Eikö olisi "ideanisän" velvoite, miten tämä siirtyy paperista käytäntöön. Se tiedetään, että tavallinen koira ihminen uskoo painettua sanaa. Mutta ennen kaikkea tästä tulisi olla käytännön näyttöä ja siitä luentoja ennen kuin päästetään painettuun muotoon.

        "Vilander on jo sen ikäinen äijä, että hän on nuoruudessaan käyttänyt vääriä siihen aikaan käytettyjä "koulutus"tapoja ja hän kirjassaan kertoo niistä rehellisesti ja myöntää niiden olleen vääriä."

        Onko kaikki vanha huonoa vai tekeekö sen vilanderin sana? ja lyttääkö tämä huonoksi sen jos vilander on jossain epäonnistunut.

        Nämä ilman sarvia ja hampaita tai ilman vilanderin morkkaamista.

        sen kirjan hankkisit ja itse lukisit. Muodosta sitten mielipiteesi. Eihän keittokirjankaan tekijää voi laittaa vastuuseen siitä, jos joku polttaa kakun uunissa. Eikä neulekirjan tekijää siitä, jos villapaidasta tulee patalappu.


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        "Kirjako Vilanderin entisen elämän puhdistaa?"

        Usein kun jossain ei pärjää, syy on menetelmien ja ruvetaan keksimään ja tekemään muuta kivaa.
        Johtajalle "pisnesidea" keksi oma metodi "vihellyskoulutus"ja markkinasi kohde on kokemattomat aloittelijat joille voi syöttää mitä vain:
        Vihellyskoulutuksen tarkoitus on, että kun koira ei toimi haluamallasi tavalla. Osta laivasireeni ja aseta se koiran korvan juureen ja TÖRÄYTÄ mielellään 300db ja koirasi on rauhallinen joskin tiedoton, mutta se helpottaa käsittelyä.

        Elanto on itse kenenkin otettava sieltä mistä saa.

        tämä on ihan luokaton kommentti sinulta. Tutustu itse, äläkä perusta käsitystäsi juoruihin.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        yhteiskunta on muuttunut suhteellisen nopeasti maalatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnan kautta nykyiseksi, josta yritetään saada palveluyhteiskuntaa, mutta joka on itse asiassa markkinatalouden epäonnistuttua suuressa murroksessa. Eri yhteiskunnissa arvotetaan asiat eri tavoin, niin koirakin eläimenä. Vielä -70-luvulla koira on enimmäkseen ajateltu hyötyeläimeksi ja koiraa koskeva lainsäädäntökin on auttamattoman vanhanaikainen.
        Nyky-Suomi on "suvaitsevainen" ja "tasa-arvoinen". Koira saatetaan mieltää tasa-arvoiseksi, lapsen kaltaiseksi perheenjäseneksi. Eihän siinä sinänsä ole väärää, jos vain muistetaan, että koira poikkeaa ihmislapsesta monin eri tavoin.
        Siinä missä ennen oli pystykorvat ja ajokoirat ja muutamia muita rotuja, nyt on rotuja tarjolla joka lähtöön.
        Ongelmakoirankouluttajien tarve on todellinen.

        Näin on. Ei ole kysyntä ja tarjonta kohdallaan. Saisi Kennel-liitto, rotujärjestöt ym.
        osallistua talkoisiin järjestämällä, kursseja, luentoja ym..
        Paljon on rahaa ja tiedon halua jaossa. Miksi ei kelpaa.
        Pienemmätkin koira seurat voisi näitä palveluja järjestää kohtuullista korvausta vastaan. Saisi seuratkin kassaan jotain ja samalla paranisi omakin toiminta.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        tarvinnut noita palveluita henkilökohtaisesti, mutta tuolla "Koirien kouluttaminen"-otsikon alla on välillä Pevika-metodia käyttäneitä kommentoijia, jotka joka kerta ovat kertoneet sen auttaneen ja vieläpä rehellisesti myöntävät omat virheensä. Yhtään kielteistä kommenttia en ole nähnyt sellaiselta, joka olisi Pevika-kouluttajalla henkilökohtaisesti käynyt.

        Täytyy tutkia tarkemmin.....


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        tämä on ihan luokaton kommentti sinulta. Tutustu itse, äläkä perusta käsitystäsi juoruihin.

        "tämä on ihan luokaton kommentti sinulta. Tutustu itse, äläkä perusta käsitystäsi juoruihin"

        Lupaan tutustua..
        Ei ollut tarkoitettu kenellekkään..Tarkoitin lähinnä villiä menoa tarjonnassa.
        pahoittelen jos loukkasin.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        sen kirjan hankkisit ja itse lukisit. Muodosta sitten mielipiteesi. Eihän keittokirjankaan tekijää voi laittaa vastuuseen siitä, jos joku polttaa kakun uunissa. Eikä neulekirjan tekijää siitä, jos villapaidasta tulee patalappu.

        Aika menee muuhun..
        Ei järjestetä asiasta mielipahaa ja lopetetaan aiheen käsittely..


      • Sakemaanikko kirjoitti:

        tarvinnut noita palveluita henkilökohtaisesti, mutta tuolla "Koirien kouluttaminen"-otsikon alla on välillä Pevika-metodia käyttäneitä kommentoijia, jotka joka kerta ovat kertoneet sen auttaneen ja vieläpä rehellisesti myöntävät omat virheensä. Yhtään kielteistä kommenttia en ole nähnyt sellaiselta, joka olisi Pevika-kouluttajalla henkilökohtaisesti käynyt.

        Eiköhän niitä kielteisiäkin ole ollut...

        Niin näillä palstoillakin,kuin muutenkin.Ihan samoin,kuin muidenkin,puolin ja toisin.


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Eiköhän niitä kielteisiäkin ole ollut...

        Niin näillä palstoillakin,kuin muutenkin.Ihan samoin,kuin muidenkin,puolin ja toisin.

        Mikä on mielipiteesi yleisellä tasolla.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        "Kirjako Vilanderin entisen elämän puhdistaa?"

        Usein kun jossain ei pärjää, syy on menetelmien ja ruvetaan keksimään ja tekemään muuta kivaa.
        Johtajalle "pisnesidea" keksi oma metodi "vihellyskoulutus"ja markkinasi kohde on kokemattomat aloittelijat joille voi syöttää mitä vain:
        Vihellyskoulutuksen tarkoitus on, että kun koira ei toimi haluamallasi tavalla. Osta laivasireeni ja aseta se koiran korvan juureen ja TÖRÄYTÄ mielellään 300db ja koirasi on rauhallinen joskin tiedoton, mutta se helpottaa käsittelyä.

        Elanto on itse kenenkin otettava sieltä mistä saa.

        liippaa arviosi perheen isä, tekee sitä mitä luulee osaavansa.

        Kirjan sisältö osittain on elämänkerta ja valtava määrä nuoruuden juttuja. Säälin ja myötätunnon keruuta osittain.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Olin tänään siedättämässä koiran pentuani. Olin n.5-6 metriä koirapuiston aitauksen ulkopuolella ja touhusin pennun kanssa siinä paikallaan. Tarkoituksena oli harjoittaa koiran keskittymistä häiriötekiöiden ympäröimänä. Puistossa oli nuoria koirineen. Nuoret nojaili aitaan ja kysyi "miksi en laske koiraani tutustumaan". Sanoin, että en voi sillä koirani ei ole vielä rokotettu. (jotain oli sanottava)" sul on vielä sussari ja pentu, etkä anna sen leikkiä toisten koirien kanssa. Sääliks käy sun koiraas sä et vi..tu tajuu mitä ongelmia sul on tiedossa, parempi et annat koiras pois ajoissa ja hanki elämä...v...tu mä en tajuu miks pitää koiraa pitää pumpulissa vi..tu mikä äijä"...Ei tullut tuolle porukalle mieleen, koiranpentuni koki tuon tilanteen uhkaavana. Menin seuraavaksi katsomaan nuorten fudis treenejä, joka vielä parempi em. harjoitusten teko paikka.
        Jos joku sattuu tunnistamaan tilanteen niin: Elämässä on tilanteita ja "tilanteita".

        Minä niin tavattoman ylpeä pennustani (10vko) on hihnassa kävellyt hyvin ja muukin on mennyt ihmeellisen hyvin vaikka pentu onkin tavattoman kova, ja itsepäinen luonteeltaan. Kova oppimisen halu vaikka väkevä luonne onkin. Korvatkin pystyssä. Ylpeyttä puhkuen sitä katson. Liekkö pentu tullut isäänsä.
        Tänään ajattelin taas mennä "fudismatsia" kentälle laidalle katsomaan. Vaatteet päälle ja koiralle panta ja hihna: Ei muuta kuin menoksi. Tilaan hissin koira istuu kiltisti sivussa, nätisti mennään hissiin ja pihalle. Mietin mieli ylpeänä, että voiko asiat paremmin mennä ja helposti kun sen osaa.

        Kyllä meni n10m ja helvetti pääsi irti. Koira alkoi pitämään hirveetä meteliä, sinkoili sinne, tänne ja tuonne hihna kireänä. Kaikki se mitä ulkona voi kohdata kiinnosti ja siltä se myös näytti. Hämmästykseni oli kova ja vastata jotenkin piti. Kokosin itseni ja vanhaan malliin rupesin rauhallisella äänellä puhumaan niitä näitä (puhun koiralleni paljon ja joka paikassa) välillä päästelen pieniä "shihahduksia" joilla pysäytän yleensä liiallisen piippaamisen ja kohdistan koiran huomion. Mikään ei tuossa tilanteessa auttanut. kun menin kyykkyyn ja yritin tilannetta rauhoitella pentu vain huusi ja rimpuili sekä pyrki "kaikkiin" kohteisiin. Siinä jokunen joka tilannetta seurasi katsoi koiraa ja kuunteli yksin puhumista "sihahduksineen" ajatteli varmaan, että ei ole avohoidon tila suomessa kohdallaan.

        Kentälle päästyämme (n.600m) katsottiin kun nappulat pelasi peliä. Koira rauhoittui muina miehinä.
        Tehtiin pari harjoitetta ja palattiin kotia. Paluu matka ei olisi voinut mallikkaammin mennä.

        Tämmöinen on kaiketi koiran pidon suola. Mikä tänään on hyvin niin huomisesta ei aina tiedä.
        Pitää elää tässä hetkessä. Opetti taas tuo koiranpentu minuakin. KOIRA:Ei pidä patu mennä takki auki ja henkselit kireällä ja pitää minua itsestään selvyytenä. Opetellaan vain kumpikin näitä "arkiasioita" niin ei käy arki tylsäksi ja oppii pitää mielen skarppina.


      • Sakemaanikko
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        liippaa arviosi perheen isä, tekee sitä mitä luulee osaavansa.

        Kirjan sisältö osittain on elämänkerta ja valtava määrä nuoruuden juttuja. Säälin ja myötätunnon keruuta osittain.

        huumoria. Tosikoiden sitä kirjaa ei kannata avata.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Minä niin tavattoman ylpeä pennustani (10vko) on hihnassa kävellyt hyvin ja muukin on mennyt ihmeellisen hyvin vaikka pentu onkin tavattoman kova, ja itsepäinen luonteeltaan. Kova oppimisen halu vaikka väkevä luonne onkin. Korvatkin pystyssä. Ylpeyttä puhkuen sitä katson. Liekkö pentu tullut isäänsä.
        Tänään ajattelin taas mennä "fudismatsia" kentälle laidalle katsomaan. Vaatteet päälle ja koiralle panta ja hihna: Ei muuta kuin menoksi. Tilaan hissin koira istuu kiltisti sivussa, nätisti mennään hissiin ja pihalle. Mietin mieli ylpeänä, että voiko asiat paremmin mennä ja helposti kun sen osaa.

        Kyllä meni n10m ja helvetti pääsi irti. Koira alkoi pitämään hirveetä meteliä, sinkoili sinne, tänne ja tuonne hihna kireänä. Kaikki se mitä ulkona voi kohdata kiinnosti ja siltä se myös näytti. Hämmästykseni oli kova ja vastata jotenkin piti. Kokosin itseni ja vanhaan malliin rupesin rauhallisella äänellä puhumaan niitä näitä (puhun koiralleni paljon ja joka paikassa) välillä päästelen pieniä "shihahduksia" joilla pysäytän yleensä liiallisen piippaamisen ja kohdistan koiran huomion. Mikään ei tuossa tilanteessa auttanut. kun menin kyykkyyn ja yritin tilannetta rauhoitella pentu vain huusi ja rimpuili sekä pyrki "kaikkiin" kohteisiin. Siinä jokunen joka tilannetta seurasi katsoi koiraa ja kuunteli yksin puhumista "sihahduksineen" ajatteli varmaan, että ei ole avohoidon tila suomessa kohdallaan.

        Kentälle päästyämme (n.600m) katsottiin kun nappulat pelasi peliä. Koira rauhoittui muina miehinä.
        Tehtiin pari harjoitetta ja palattiin kotia. Paluu matka ei olisi voinut mallikkaammin mennä.

        Tämmöinen on kaiketi koiran pidon suola. Mikä tänään on hyvin niin huomisesta ei aina tiedä.
        Pitää elää tässä hetkessä. Opetti taas tuo koiranpentu minuakin. KOIRA:Ei pidä patu mennä takki auki ja henkselit kireällä ja pitää minua itsestään selvyytenä. Opetellaan vain kumpikin näitä "arkiasioita" niin ei käy arki tylsäksi ja oppii pitää mielen skarppina.

        "kun helvetti pääsi irti" viestiin lisään vielä, että kokemusta koirista minulla on n30v, Mutta siitä ei ollut mitään apua tilanteeseen, enkä vieläkään em.tilannetta ymmärrä. Se, että en ymmärrä oli minulle uusi tilanne. Tärkeintä kait olikin pitää "pääkylmänä" ja kestää naaman punotus ja hetken häpeä kuin reagoida niin, että koiralle olisi jäänyt negatiivinen muisto ja "ongelma".
        Tilanne on taakse jäänyttä elämää ja jäljelle jäi hauska muisto "sessiosta".

        Kunnioitan pentuani joka viisviittas "kokemuksestani" ja opetti minulle taas lisää.
        "Koiraihmisen mitta on edellinen päivä joka pitää uusia, aina uuden päivän alettua."


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        vastuun kantaja on idean isä ja peiliin voisi katsoa asiakaskin, kun asiakas käy koulutuksessa hän matkasaarnaa muille koulutuksesta. Saaste leviää!

        Kirjako Vilanderin entisen elämän puhdistaa?

        Ideaa ei ole mitattu eikä tutkittu, ei se niin hieno ole että sitä tarvitsee mittailla tai tutkia ei ole sen arvoinen, mutta toisaalta olisi hyvä tietää faktaa Vilanderin koulutuksista. Ei ole näkynyt tilastollisia tietoja missään.

        Tarkoittaako johtaja kokemäeltä sitä, että jos mies kävelee tiellä naru kädessä, eikä ole täysin varma, että onko löytänyt narun vai kadottanut koiran


      • perheen isä kirjoitti:

        Mikä on mielipiteesi yleisellä tasolla.

        Noh,eri tapoja on toimia...

        Perusajatus,koira on koira on ihan ok,eli jotain löytyy.
        Mutta muuten,sen verran paljon sellaista,että ei minun juttuni.


      • -jke-
        perheen isä kirjoitti:

        Esitän tämän kysymyksen uteliaisuudesta en arvostelemalla..

        ". Vilanderin kovaa metodia käytetään vain, (tai ainakin pitäisi käyttää) jos tilanne on jo niin mahdoton, ettei ihminen enää ollenkaan hallitse koiraa ja ihmistä se Vilanderkin ensin koulii."

        "ihmistä se Vilanderkin ensin koulii."

        Kysymys:
        Kun koira on ihmisen käytöksen ansiota saanut aikaan ongelma tilanteen. niin miksi koiralla aiheutetaan lisä kärsimystä.

        "ihmistä se Vilanderkin ensin koulii."
        Miksi tätä ihmistä ei sitten opeteta tulkitsemaan koiraa ja panosteta siihen, että miten yhteisymmärrys saadaan aikaan niin että ihmisen vuoksi tehtyä virhettä ei koira joudu siitä toistamiseen kärsimään.

        Eikö tässä ole kyseessä jälleen "ongelman"hoidosta eikä sen aiheuttajasta.

        "Eikö tässä ole kyseessä jälleen "ongelman"hoidosta eikä sen aiheuttajasta."

        Tästä nimenomaan on lyhyesti kyse Vilanderin metodeissa. Nopeasti jonkin näennäisratkaisu ongelmaan keinoja kaihtamatta, sen sijaan että ryhdyttäisiin purkamaan tilannetta ongelman aiheuttajan kautta. Vilander on näitä vanhan koulukunnan miehiä, jota ei kiinnosta koirien oppimispsykologia tai behaviorismi. Hänellä on pitkä kokemus koirista ja hän on käytännön kautta havainnut tiettyjen menettelyjen tuovan (näennäis)ratkaisun moneen ongelmaan.

        Tavallinen kotikoiran omistaja kohtaa koiransa kanssa simppeleitä ongelmia: Sisälle ulostaminen, merkkailu, haukkuminen, pureminen, hihnassa vetäminen.. Vilander tarjoaa näihin jonkin nopean ratkaisun, jolla häiriökäytös ehkä loppuu. Muutamalla jääkaudella ja pari viikkoa kestäneellä kolinapurkin nakkelulla onkin saatu koira, joka ei enää pure! Kotikoiran omistaja on tyytyväinen. Vilander on Jumala!

        Samalla on toki murskattu koiran itseluottamus, tehty siitä pelkuri joka rankaisun pelossa on muuttunut totaalisen passiiviseksi, eikä uskalla itse oma-aloitteisesti tarjota mitään toimintoja. Kotikoiran omistaja on edelleen tyytyväinen kun koira kyhnöttää hiljaa nurkassa, silmät vain pyörii päässä. Vilanderin metodi on tehnyt ihmeitä. Todellisuudessa jo valmiiksi huonossa jamassa ollut koira on pilattu lopullisesti. Kotikoiran omistaja ei vain tätä huomaa, koska ei koiransa kanssa harrasta eikä vaadi siltä mitään selkeää yhteistyötä, oma-aloitteisuutta, itsenäisiä päätöksiä tai paineensietoa. Hän huomaa vain ne pari hyvää puolta: Koira ei enää pure ja on selvästi rauhoittunut (=passivoitunut omasta epävarmuudestaan ja välttääkseen rangaistukset)

        Kukaan todellinen harrastaja ei missään tapauksessa voi näitä metodeja käyttää, passivoida harrastekoiraansa ja pilata yhteistyömahdollisuuksia. Mutta koska 99% koiranomistajista on juuri näitä tuikitavallisia kotikoiraihmisiä, on yleiskuva Vilanderin menetelmistä hyvinkin positiivinen.


        Minut noutajaharrastajana sai aikoinaan jo täysin vakuuttuneeksi Vilanderin totaalisesta tietämättömyydestä hänen lausuntonsa kun häneltä kysyttiin, mikä on kaikkein vaikein koira kouluttaa. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: käyttölinjainen labradorinnoutaja.

        Kuten moni tietää, lähes kaikki Suomen huume-, pommi-, avustaja- ja opaskoirat ovat juuri käyttölinjaisia labradoreja. Toista yhtä helposti koulutettavaa ja niin voimakkaasti isännälleen työskentelevää koiraa ei löydy.


      • Sakemaanikko
        -jke- kirjoitti:

        "Eikö tässä ole kyseessä jälleen "ongelman"hoidosta eikä sen aiheuttajasta."

        Tästä nimenomaan on lyhyesti kyse Vilanderin metodeissa. Nopeasti jonkin näennäisratkaisu ongelmaan keinoja kaihtamatta, sen sijaan että ryhdyttäisiin purkamaan tilannetta ongelman aiheuttajan kautta. Vilander on näitä vanhan koulukunnan miehiä, jota ei kiinnosta koirien oppimispsykologia tai behaviorismi. Hänellä on pitkä kokemus koirista ja hän on käytännön kautta havainnut tiettyjen menettelyjen tuovan (näennäis)ratkaisun moneen ongelmaan.

        Tavallinen kotikoiran omistaja kohtaa koiransa kanssa simppeleitä ongelmia: Sisälle ulostaminen, merkkailu, haukkuminen, pureminen, hihnassa vetäminen.. Vilander tarjoaa näihin jonkin nopean ratkaisun, jolla häiriökäytös ehkä loppuu. Muutamalla jääkaudella ja pari viikkoa kestäneellä kolinapurkin nakkelulla onkin saatu koira, joka ei enää pure! Kotikoiran omistaja on tyytyväinen. Vilander on Jumala!

        Samalla on toki murskattu koiran itseluottamus, tehty siitä pelkuri joka rankaisun pelossa on muuttunut totaalisen passiiviseksi, eikä uskalla itse oma-aloitteisesti tarjota mitään toimintoja. Kotikoiran omistaja on edelleen tyytyväinen kun koira kyhnöttää hiljaa nurkassa, silmät vain pyörii päässä. Vilanderin metodi on tehnyt ihmeitä. Todellisuudessa jo valmiiksi huonossa jamassa ollut koira on pilattu lopullisesti. Kotikoiran omistaja ei vain tätä huomaa, koska ei koiransa kanssa harrasta eikä vaadi siltä mitään selkeää yhteistyötä, oma-aloitteisuutta, itsenäisiä päätöksiä tai paineensietoa. Hän huomaa vain ne pari hyvää puolta: Koira ei enää pure ja on selvästi rauhoittunut (=passivoitunut omasta epävarmuudestaan ja välttääkseen rangaistukset)

        Kukaan todellinen harrastaja ei missään tapauksessa voi näitä metodeja käyttää, passivoida harrastekoiraansa ja pilata yhteistyömahdollisuuksia. Mutta koska 99% koiranomistajista on juuri näitä tuikitavallisia kotikoiraihmisiä, on yleiskuva Vilanderin menetelmistä hyvinkin positiivinen.


        Minut noutajaharrastajana sai aikoinaan jo täysin vakuuttuneeksi Vilanderin totaalisesta tietämättömyydestä hänen lausuntonsa kun häneltä kysyttiin, mikä on kaikkein vaikein koira kouluttaa. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: käyttölinjainen labradorinnoutaja.

        Kuten moni tietää, lähes kaikki Suomen huume-, pommi-, avustaja- ja opaskoirat ovat juuri käyttölinjaisia labradoreja. Toista yhtä helposti koulutettavaa ja niin voimakkaasti isännälleen työskentelevää koiraa ei löydy.

        kukaan, että vilanderit, millanit ym. eivät kouluta koiria agility- tai tokokisoihin, vaan koiria, joiden käytöksestä on tullut ONGELMA? Jos ongelmakoiran ja omistajan suhde ei parane näistä metodeista huolimatta, koiran omistajassa on paha vika. Sille taas ei voi mitään edes ongelmakoirankouluttaja. Jos heitä kutsuttaisiin ongelmaomistajakouluttajiksi, riittäisiköhän asiakkaita?
        Jos taas koiran ja omistajan suhde saadaan kuntoon ja koira alkaa totella, on omistajan asia sen jälkeen harrastaa tai olla harrastamatta. Ongelmakoirankouluttaja ei siis ole mikään kennelkerhon vetäjä.


      • perheen isä
        -jke- kirjoitti:

        "Eikö tässä ole kyseessä jälleen "ongelman"hoidosta eikä sen aiheuttajasta."

        Tästä nimenomaan on lyhyesti kyse Vilanderin metodeissa. Nopeasti jonkin näennäisratkaisu ongelmaan keinoja kaihtamatta, sen sijaan että ryhdyttäisiin purkamaan tilannetta ongelman aiheuttajan kautta. Vilander on näitä vanhan koulukunnan miehiä, jota ei kiinnosta koirien oppimispsykologia tai behaviorismi. Hänellä on pitkä kokemus koirista ja hän on käytännön kautta havainnut tiettyjen menettelyjen tuovan (näennäis)ratkaisun moneen ongelmaan.

        Tavallinen kotikoiran omistaja kohtaa koiransa kanssa simppeleitä ongelmia: Sisälle ulostaminen, merkkailu, haukkuminen, pureminen, hihnassa vetäminen.. Vilander tarjoaa näihin jonkin nopean ratkaisun, jolla häiriökäytös ehkä loppuu. Muutamalla jääkaudella ja pari viikkoa kestäneellä kolinapurkin nakkelulla onkin saatu koira, joka ei enää pure! Kotikoiran omistaja on tyytyväinen. Vilander on Jumala!

        Samalla on toki murskattu koiran itseluottamus, tehty siitä pelkuri joka rankaisun pelossa on muuttunut totaalisen passiiviseksi, eikä uskalla itse oma-aloitteisesti tarjota mitään toimintoja. Kotikoiran omistaja on edelleen tyytyväinen kun koira kyhnöttää hiljaa nurkassa, silmät vain pyörii päässä. Vilanderin metodi on tehnyt ihmeitä. Todellisuudessa jo valmiiksi huonossa jamassa ollut koira on pilattu lopullisesti. Kotikoiran omistaja ei vain tätä huomaa, koska ei koiransa kanssa harrasta eikä vaadi siltä mitään selkeää yhteistyötä, oma-aloitteisuutta, itsenäisiä päätöksiä tai paineensietoa. Hän huomaa vain ne pari hyvää puolta: Koira ei enää pure ja on selvästi rauhoittunut (=passivoitunut omasta epävarmuudestaan ja välttääkseen rangaistukset)

        Kukaan todellinen harrastaja ei missään tapauksessa voi näitä metodeja käyttää, passivoida harrastekoiraansa ja pilata yhteistyömahdollisuuksia. Mutta koska 99% koiranomistajista on juuri näitä tuikitavallisia kotikoiraihmisiä, on yleiskuva Vilanderin menetelmistä hyvinkin positiivinen.


        Minut noutajaharrastajana sai aikoinaan jo täysin vakuuttuneeksi Vilanderin totaalisesta tietämättömyydestä hänen lausuntonsa kun häneltä kysyttiin, mikä on kaikkein vaikein koira kouluttaa. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: käyttölinjainen labradorinnoutaja.

        Kuten moni tietää, lähes kaikki Suomen huume-, pommi-, avustaja- ja opaskoirat ovat juuri käyttölinjaisia labradoreja. Toista yhtä helposti koulutettavaa ja niin voimakkaasti isännälleen työskentelevää koiraa ei löydy.

        Ymmärrän "painokasta kirjoitus tyyliäsi". Ja löysin rivien välistä aidon koiraihmisen. Hyvin asiasi ilmaisit ja perustelit.

        P:S Olen itse "vanhanliiton" koiramies, mutta vain vanhalla ja rehellisellä asenteella. "metästä kun tullaan koira juotetaan ja syötetään ensin sitte vasta ite"


      • johtajakokemäeltä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        kukaan, että vilanderit, millanit ym. eivät kouluta koiria agility- tai tokokisoihin, vaan koiria, joiden käytöksestä on tullut ONGELMA? Jos ongelmakoiran ja omistajan suhde ei parane näistä metodeista huolimatta, koiran omistajassa on paha vika. Sille taas ei voi mitään edes ongelmakoirankouluttaja. Jos heitä kutsuttaisiin ongelmaomistajakouluttajiksi, riittäisiköhän asiakkaita?
        Jos taas koiran ja omistajan suhde saadaan kuntoon ja koira alkaa totella, on omistajan asia sen jälkeen harrastaa tai olla harrastamatta. Ongelmakoirankouluttaja ei siis ole mikään kennelkerhon vetäjä.

        Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että jääkausilla koiran ja ihmisen suhde paranee?

        Milloinkaan mikään hylkääminen ei ole tuottanut kovin hyvää satoa ei ihmis- eikä eläinmaailmassa.

        "Jos ongelmakoiran ja omistajan suhde ei parane näistä metodeista huolimatta, koiran omistajassa on paha vika". Minä toivon taas että ongelmakoiran omistaja olisi ymmärtänyt että Vilanderin aatokset on hmm. hieman epäterveitä. Ja mitä väliä sillä on saako Vilander asiakkaita vai ei? Meidänkö olisi surtava hänen asiakaskantaansa?


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        kukaan, että vilanderit, millanit ym. eivät kouluta koiria agility- tai tokokisoihin, vaan koiria, joiden käytöksestä on tullut ONGELMA? Jos ongelmakoiran ja omistajan suhde ei parane näistä metodeista huolimatta, koiran omistajassa on paha vika. Sille taas ei voi mitään edes ongelmakoirankouluttaja. Jos heitä kutsuttaisiin ongelmaomistajakouluttajiksi, riittäisiköhän asiakkaita?
        Jos taas koiran ja omistajan suhde saadaan kuntoon ja koira alkaa totella, on omistajan asia sen jälkeen harrastaa tai olla harrastamatta. Ongelmakoirankouluttaja ei siis ole mikään kennelkerhon vetäjä.

        Olen toiminut "ongelmakoira" sekä "ongelma"hevoskouluttajana. Hyvällä menestyksellä.
        Pointti varmasti oli -jke- ja johtajalla sekä minulla syy ja seuraus, korostettuna syyn aiheuttajan hoitoa...

        Mutta kukin tavallaan.


      • johtajakokemäeltä
        -jke- kirjoitti:

        "Eikö tässä ole kyseessä jälleen "ongelman"hoidosta eikä sen aiheuttajasta."

        Tästä nimenomaan on lyhyesti kyse Vilanderin metodeissa. Nopeasti jonkin näennäisratkaisu ongelmaan keinoja kaihtamatta, sen sijaan että ryhdyttäisiin purkamaan tilannetta ongelman aiheuttajan kautta. Vilander on näitä vanhan koulukunnan miehiä, jota ei kiinnosta koirien oppimispsykologia tai behaviorismi. Hänellä on pitkä kokemus koirista ja hän on käytännön kautta havainnut tiettyjen menettelyjen tuovan (näennäis)ratkaisun moneen ongelmaan.

        Tavallinen kotikoiran omistaja kohtaa koiransa kanssa simppeleitä ongelmia: Sisälle ulostaminen, merkkailu, haukkuminen, pureminen, hihnassa vetäminen.. Vilander tarjoaa näihin jonkin nopean ratkaisun, jolla häiriökäytös ehkä loppuu. Muutamalla jääkaudella ja pari viikkoa kestäneellä kolinapurkin nakkelulla onkin saatu koira, joka ei enää pure! Kotikoiran omistaja on tyytyväinen. Vilander on Jumala!

        Samalla on toki murskattu koiran itseluottamus, tehty siitä pelkuri joka rankaisun pelossa on muuttunut totaalisen passiiviseksi, eikä uskalla itse oma-aloitteisesti tarjota mitään toimintoja. Kotikoiran omistaja on edelleen tyytyväinen kun koira kyhnöttää hiljaa nurkassa, silmät vain pyörii päässä. Vilanderin metodi on tehnyt ihmeitä. Todellisuudessa jo valmiiksi huonossa jamassa ollut koira on pilattu lopullisesti. Kotikoiran omistaja ei vain tätä huomaa, koska ei koiransa kanssa harrasta eikä vaadi siltä mitään selkeää yhteistyötä, oma-aloitteisuutta, itsenäisiä päätöksiä tai paineensietoa. Hän huomaa vain ne pari hyvää puolta: Koira ei enää pure ja on selvästi rauhoittunut (=passivoitunut omasta epävarmuudestaan ja välttääkseen rangaistukset)

        Kukaan todellinen harrastaja ei missään tapauksessa voi näitä metodeja käyttää, passivoida harrastekoiraansa ja pilata yhteistyömahdollisuuksia. Mutta koska 99% koiranomistajista on juuri näitä tuikitavallisia kotikoiraihmisiä, on yleiskuva Vilanderin menetelmistä hyvinkin positiivinen.


        Minut noutajaharrastajana sai aikoinaan jo täysin vakuuttuneeksi Vilanderin totaalisesta tietämättömyydestä hänen lausuntonsa kun häneltä kysyttiin, mikä on kaikkein vaikein koira kouluttaa. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: käyttölinjainen labradorinnoutaja.

        Kuten moni tietää, lähes kaikki Suomen huume-, pommi-, avustaja- ja opaskoirat ovat juuri käyttölinjaisia labradoreja. Toista yhtä helposti koulutettavaa ja niin voimakkaasti isännälleen työskentelevää koiraa ei löydy.

        kun olla samaa mieltä -jke-! Näin se menee kun kirjoitit.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Olen toiminut "ongelmakoira" sekä "ongelma"hevoskouluttajana. Hyvällä menestyksellä.
        Pointti varmasti oli -jke- ja johtajalla sekä minulla syy ja seuraus, korostettuna syyn aiheuttajan hoitoa...

        Mutta kukin tavallaan.

        Toimiessani "ongelma" eläinten parissa ensimmäinen tavoitteeni on aina ollut palauttaa eläimeen luottamus elämään ja ihmiseen. Jos omistaja ei ole sisäistänyt ohjeitani ja eläimeen uutta lähestymistapaa olen vakavasti kehoittanut siitä luopumaan.


      • -jke-
        Sakemaanikko kirjoitti:

        kukaan, että vilanderit, millanit ym. eivät kouluta koiria agility- tai tokokisoihin, vaan koiria, joiden käytöksestä on tullut ONGELMA? Jos ongelmakoiran ja omistajan suhde ei parane näistä metodeista huolimatta, koiran omistajassa on paha vika. Sille taas ei voi mitään edes ongelmakoirankouluttaja. Jos heitä kutsuttaisiin ongelmaomistajakouluttajiksi, riittäisiköhän asiakkaita?
        Jos taas koiran ja omistajan suhde saadaan kuntoon ja koira alkaa totella, on omistajan asia sen jälkeen harrastaa tai olla harrastamatta. Ongelmakoirankouluttaja ei siis ole mikään kennelkerhon vetäjä.

        "Ymmärtääkö kukaan, että vilanderit, millanit ym. eivät kouluta koiria agility- tai tokokisoihin, vaan koiria, joiden käytöksestä on tullut ONGELMA?"

        Jos tekstini oli todella noin vaikeaselkoista, niin tiivistänpä tähän nyt sitten lyhyesti mitä yritän sanoa:

        -Vilander pyrkii vain hoitamaan pelkkää vaivaa kun pitäisi lääkitä sairautta, josta vaiva johtuu
        -Vilanderin menetelmillä on lukuisia todella ei-toivottuja haittavaikutuksia (passivoituminen, oma-aloitteisuuden tappaminen, itseluottamuksen tuhoaminen, päädytään lopulta tilaan joka tunnetaan psykologiassa "opittuna avuttomuutena")
        -Haittavaikutukset eivät myöhemminkään näy kotikoirassa, jonka kanssa ei harrasteta ja jolta ei vaadita juuri mitään. Tällöin koetaan Vilanderin metodin toimineen ja ollaan tyytyväisiä.
        -Vilander on täysin pihalla ihan perusasioistakin kun esimerkiksi väittää labradorinnoutajan olevan kaikista vaikeimmin koulutettava koira

        Tiedän että PeVi-metodit on alunperin kehitetty todellisten ongelmakoirien - menetettyjen tapausten "hoitamiseen" mutta ne ovat siihenkin äärimmäisen huonoja ja täysin ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä ihmiskunta on tähän mennessä saanut selville koiran oppimispsykologiasta.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että jääkausilla koiran ja ihmisen suhde paranee?

        Milloinkaan mikään hylkääminen ei ole tuottanut kovin hyvää satoa ei ihmis- eikä eläinmaailmassa.

        "Jos ongelmakoiran ja omistajan suhde ei parane näistä metodeista huolimatta, koiran omistajassa on paha vika". Minä toivon taas että ongelmakoiran omistaja olisi ymmärtänyt että Vilanderin aatokset on hmm. hieman epäterveitä. Ja mitä väliä sillä on saako Vilander asiakkaita vai ei? Meidänkö olisi surtava hänen asiakaskantaansa?

        "Milloinkaan mikään hylkääminen ei ole tuottanut kovin hyvää satoa ei ihmis- eikä eläinmaailmassa."

        Hyvin meni kirjaimet taas järjestykseen.

        Oma "metodini" taas perustuukin elämän ilon palauttamiseen
        samaa kieltä puhumme.


      • perheen isä
        -jke- kirjoitti:

        "Ymmärtääkö kukaan, että vilanderit, millanit ym. eivät kouluta koiria agility- tai tokokisoihin, vaan koiria, joiden käytöksestä on tullut ONGELMA?"

        Jos tekstini oli todella noin vaikeaselkoista, niin tiivistänpä tähän nyt sitten lyhyesti mitä yritän sanoa:

        -Vilander pyrkii vain hoitamaan pelkkää vaivaa kun pitäisi lääkitä sairautta, josta vaiva johtuu
        -Vilanderin menetelmillä on lukuisia todella ei-toivottuja haittavaikutuksia (passivoituminen, oma-aloitteisuuden tappaminen, itseluottamuksen tuhoaminen, päädytään lopulta tilaan joka tunnetaan psykologiassa "opittuna avuttomuutena")
        -Haittavaikutukset eivät myöhemminkään näy kotikoirassa, jonka kanssa ei harrasteta ja jolta ei vaadita juuri mitään. Tällöin koetaan Vilanderin metodin toimineen ja ollaan tyytyväisiä.
        -Vilander on täysin pihalla ihan perusasioistakin kun esimerkiksi väittää labradorinnoutajan olevan kaikista vaikeimmin koulutettava koira

        Tiedän että PeVi-metodit on alunperin kehitetty todellisten ongelmakoirien - menetettyjen tapausten "hoitamiseen" mutta ne ovat siihenkin äärimmäisen huonoja ja täysin ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä ihmiskunta on tähän mennessä saanut selville koiran oppimispsykologiasta.

        "Vilanderin menetelmillä on lukuisia todella ei-toivottuja haittavaikutuksia (passivoituminen, oma-aloitteisuuden tappaminen, itseluottamuksen tuhoaminen, päädytään lopulta tilaan joka tunnetaan psykologiassa "opittuna avuttomuutena")
        -Haittavaikutukset eivät myöhemminkään näy kotikoirassa, jonka kanssa ei harrasteta ja jolta ei vaadita juuri mitään. Tällöin koetaan Vilanderin metodin toimineen ja ollaan tyytyväisiä."

        komppaan. ja tämä ihminen ei ole oppinut jatkossakaan mitään eikä mikään tilanne ole korjaantunut. Ja jatkaa mallilla vielä seuraavalla koiralla.


      • Sakemaanikko
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että jääkausilla koiran ja ihmisen suhde paranee?

        Milloinkaan mikään hylkääminen ei ole tuottanut kovin hyvää satoa ei ihmis- eikä eläinmaailmassa.

        "Jos ongelmakoiran ja omistajan suhde ei parane näistä metodeista huolimatta, koiran omistajassa on paha vika". Minä toivon taas että ongelmakoiran omistaja olisi ymmärtänyt että Vilanderin aatokset on hmm. hieman epäterveitä. Ja mitä väliä sillä on saako Vilander asiakkaita vai ei? Meidänkö olisi surtava hänen asiakaskantaansa?

        sitä joltain Pevika-kouluttajalta suoraan. Mitä täällä märiset, ei tähän ketjuun kai kirjoita kukaan, joka sitä on oikeasti kokeillut. Koitas nyt tajuta, jos on koira, joka onkin oikeasti dominoiva luonne ja omistaja lellii, eikä tiedä mitään koirista, silloin tarvitaan noita kouluttajia. Ei normaalissa ihmisen ja koiran suhteessa. Miten on niin vaikea ymmärtää jotain, mikä ei koske välittömästi itseä?


      • -jke-
        perheen isä kirjoitti:

        "Vilanderin menetelmillä on lukuisia todella ei-toivottuja haittavaikutuksia (passivoituminen, oma-aloitteisuuden tappaminen, itseluottamuksen tuhoaminen, päädytään lopulta tilaan joka tunnetaan psykologiassa "opittuna avuttomuutena")
        -Haittavaikutukset eivät myöhemminkään näy kotikoirassa, jonka kanssa ei harrasteta ja jolta ei vaadita juuri mitään. Tällöin koetaan Vilanderin metodin toimineen ja ollaan tyytyväisiä."

        komppaan. ja tämä ihminen ei ole oppinut jatkossakaan mitään eikä mikään tilanne ole korjaantunut. Ja jatkaa mallilla vielä seuraavalla koiralla.

        "...ja tämä ihminen ei ole oppinut jatkossakaan mitään eikä mikään tilanne ole korjaantunut. Ja jatkaa mallilla vielä seuraavalla koiralla."

        Kiitos hyvästä lisäyksestä. Unohtuipa tuo tärkein ihan kokonaan mainita, kun se on tavallaan itsestäänselvyyskin. Eli se, että myöskään se koiran omistaja ei opi mitään uutta näillä metodeilla. Se on juuri seurausta tästä "Hoidetaan vain vaivaa eikä sairautta, josta vaiva johtuu" -menettelystä.


      • johtajakokemäeltä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        sitä joltain Pevika-kouluttajalta suoraan. Mitä täällä märiset, ei tähän ketjuun kai kirjoita kukaan, joka sitä on oikeasti kokeillut. Koitas nyt tajuta, jos on koira, joka onkin oikeasti dominoiva luonne ja omistaja lellii, eikä tiedä mitään koirista, silloin tarvitaan noita kouluttajia. Ei normaalissa ihmisen ja koiran suhteessa. Miten on niin vaikea ymmärtää jotain, mikä ei koske välittömästi itseä?

        en kysele tyhmiltä mitään, ei ole tarvetta.

        Ajatellut vaan olen että jääkausi on koiralle kosto asioista mitä sille EI ole koskaan opetettu. Siis minkälainen on koiran kouluttaja joka neuvoo tietämättömälle asiakkaalle kuinka koiran tulee saada henkisesti monta viikkoa turpaansa? Pahinta on että ne ohjeet löytyy täältä netistä.

        Tämäkö on sitä kuuluisaa MAALAISJÄRKEÄ ?


      • Sakemaanikko
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        en kysele tyhmiltä mitään, ei ole tarvetta.

        Ajatellut vaan olen että jääkausi on koiralle kosto asioista mitä sille EI ole koskaan opetettu. Siis minkälainen on koiran kouluttaja joka neuvoo tietämättömälle asiakkaalle kuinka koiran tulee saada henkisesti monta viikkoa turpaansa? Pahinta on että ne ohjeet löytyy täältä netistä.

        Tämäkö on sitä kuuluisaa MAALAISJÄRKEÄ ?

        se jääkauden pointti on se, ettei se tyhmä omistaja saa enää koiraan mitään otetta ja koira on jo ihmiselle vaarallinen. Se vasta on tyhmää, että jääkautta käytetään ihan huvin vuoksi ja mainostetaan foorumeilla. Yksi internetin huono puoli onkin se, että paska leviää nopeasti, hyvä ei niinkään. Eihän noin rankkaa konstia saisikaan käyttää vain, jos koira on esim. murrosiässä, eikä siksi tottele. Se maalaisjärki on katoavaa kansanperinnettä.


      • perheen isä
        -jke- kirjoitti:

        "Ymmärtääkö kukaan, että vilanderit, millanit ym. eivät kouluta koiria agility- tai tokokisoihin, vaan koiria, joiden käytöksestä on tullut ONGELMA?"

        Jos tekstini oli todella noin vaikeaselkoista, niin tiivistänpä tähän nyt sitten lyhyesti mitä yritän sanoa:

        -Vilander pyrkii vain hoitamaan pelkkää vaivaa kun pitäisi lääkitä sairautta, josta vaiva johtuu
        -Vilanderin menetelmillä on lukuisia todella ei-toivottuja haittavaikutuksia (passivoituminen, oma-aloitteisuuden tappaminen, itseluottamuksen tuhoaminen, päädytään lopulta tilaan joka tunnetaan psykologiassa "opittuna avuttomuutena")
        -Haittavaikutukset eivät myöhemminkään näy kotikoirassa, jonka kanssa ei harrasteta ja jolta ei vaadita juuri mitään. Tällöin koetaan Vilanderin metodin toimineen ja ollaan tyytyväisiä.
        -Vilander on täysin pihalla ihan perusasioistakin kun esimerkiksi väittää labradorinnoutajan olevan kaikista vaikeimmin koulutettava koira

        Tiedän että PeVi-metodit on alunperin kehitetty todellisten ongelmakoirien - menetettyjen tapausten "hoitamiseen" mutta ne ovat siihenkin äärimmäisen huonoja ja täysin ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä ihmiskunta on tähän mennessä saanut selville koiran oppimispsykologiasta.

        Kyllä lukea voi mitä vain, mutta luetun ymmärtäminen on vielä tärkeämpää..


      • johtajakokemäeltä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        se jääkauden pointti on se, ettei se tyhmä omistaja saa enää koiraan mitään otetta ja koira on jo ihmiselle vaarallinen. Se vasta on tyhmää, että jääkautta käytetään ihan huvin vuoksi ja mainostetaan foorumeilla. Yksi internetin huono puoli onkin se, että paska leviää nopeasti, hyvä ei niinkään. Eihän noin rankkaa konstia saisikaan käyttää vain, jos koira on esim. murrosiässä, eikä siksi tottele. Se maalaisjärki on katoavaa kansanperinnettä.

        ole tyhmiä koiran omistajia vaan on erittäin PALJON OSAAMATTOMIA koiran omistajia, joille on helppo heittää koulutusoppi joka tehoaa ikävästi ja vaurioittaa koiraa henkisesti sekä koiran ja ihmisen suhdetoiminta katkeaa.

        Tätä mieltä RASKAASTI olen kun Vilander on vuosikymmeniä koiria "koulutellut" ja tämän pitemmälle ei ole päästy kuten hänen sivunsa kertoo niin aika alhaalle on jääty.
        Moni koira on sopiva koekappale jota jännittyneenä seurataan toimiiko jääkausi ja eihän se JÄÄKAUSI toimi jos koiran omistaja heittäytyy inhimilliseksi ja huomioi koiran. Hyi asikasta kun ei saakaan KIKSEJÄ koiran kyykytyksestä ja ehkä kehtaa kyseenalaistaa jääkausiopit.


      • jaska ja se
        perheen isä kirjoitti:

        "kun helvetti pääsi irti" viestiin lisään vielä, että kokemusta koirista minulla on n30v, Mutta siitä ei ollut mitään apua tilanteeseen, enkä vieläkään em.tilannetta ymmärrä. Se, että en ymmärrä oli minulle uusi tilanne. Tärkeintä kait olikin pitää "pääkylmänä" ja kestää naaman punotus ja hetken häpeä kuin reagoida niin, että koiralle olisi jäänyt negatiivinen muisto ja "ongelma".
        Tilanne on taakse jäänyttä elämää ja jäljelle jäi hauska muisto "sessiosta".

        Kunnioitan pentuani joka viisviittas "kokemuksestani" ja opetti minulle taas lisää.
        "Koiraihmisen mitta on edellinen päivä joka pitää uusia, aina uuden päivän alettua."

        taitaa olla tuttu miäs. sanooko herra h ja hulluori mitään. jos tunnistat niin täältä terveisiä


      • Sakemaanikko
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        ole tyhmiä koiran omistajia vaan on erittäin PALJON OSAAMATTOMIA koiran omistajia, joille on helppo heittää koulutusoppi joka tehoaa ikävästi ja vaurioittaa koiraa henkisesti sekä koiran ja ihmisen suhdetoiminta katkeaa.

        Tätä mieltä RASKAASTI olen kun Vilander on vuosikymmeniä koiria "koulutellut" ja tämän pitemmälle ei ole päästy kuten hänen sivunsa kertoo niin aika alhaalle on jääty.
        Moni koira on sopiva koekappale jota jännittyneenä seurataan toimiiko jääkausi ja eihän se JÄÄKAUSI toimi jos koiran omistaja heittäytyy inhimilliseksi ja huomioi koiran. Hyi asikasta kun ei saakaan KIKSEJÄ koiran kyykytyksestä ja ehkä kehtaa kyseenalaistaa jääkausiopit.

        on suorastaan tyhmyyttä tehdä koirastaan "ongelmakoira", vaikka todellista ongelmaa ei ole. Sinulla tuntuu olevan jotain pahasti Vilanderin persoonaa vastaan. En minäkään tunne miestä henkilökohtaisesti ja luin kirjankin vasta vuosi sen ilmestymisen jälkeen, kun sitä monet kehuivat. Ilman ennakkoasennetta kun lukee, löytää sieltä sen pointin. Näin sen verran vaivaa, että kun jaksan kaivaa (ehkä illemmalla) siteeraan Vilanderia, Millania, Stilwellia, Korpelaa ja Pulliaista. Oikeista kirjoista, ei netistä.


      • perheen isä
        jaska ja se kirjoitti:

        taitaa olla tuttu miäs. sanooko herra h ja hulluori mitään. jos tunnistat niin täältä terveisiä

        Sama. Ei täällä sen enempää. Voit laittaa mailia tai soittaa.
        Terveisiä myös.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        on suorastaan tyhmyyttä tehdä koirastaan "ongelmakoira", vaikka todellista ongelmaa ei ole. Sinulla tuntuu olevan jotain pahasti Vilanderin persoonaa vastaan. En minäkään tunne miestä henkilökohtaisesti ja luin kirjankin vasta vuosi sen ilmestymisen jälkeen, kun sitä monet kehuivat. Ilman ennakkoasennetta kun lukee, löytää sieltä sen pointin. Näin sen verran vaivaa, että kun jaksan kaivaa (ehkä illemmalla) siteeraan Vilanderia, Millania, Stilwellia, Korpelaa ja Pulliaista. Oikeista kirjoista, ei netistä.

        "Tässä taas yksi esimerkki siitä, että koira on edelleen hierarkkinen laumaeläin, vaikka eräät muuta väittävät."

        Nättiä "kuivanappailua"


      • johtajakokemäeltä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        on suorastaan tyhmyyttä tehdä koirastaan "ongelmakoira", vaikka todellista ongelmaa ei ole. Sinulla tuntuu olevan jotain pahasti Vilanderin persoonaa vastaan. En minäkään tunne miestä henkilökohtaisesti ja luin kirjankin vasta vuosi sen ilmestymisen jälkeen, kun sitä monet kehuivat. Ilman ennakkoasennetta kun lukee, löytää sieltä sen pointin. Näin sen verran vaivaa, että kun jaksan kaivaa (ehkä illemmalla) siteeraan Vilanderia, Millania, Stilwellia, Korpelaa ja Pulliaista. Oikeista kirjoista, ei netistä.

        siteeraa kerro ihan omia kokemuksia ja ajatuksiasi.

        Miten niin persoonaa kohtaan, ei vaan tapaansa koulutella ja käsitellä koiria.

        Et näemmä ole vielä sitä Vilanderin "pointtia" löytänyt se kuitenkin on palstallansa selvästi luettavissa.

        Avoimin mielin Sakemaanikko eikä gurujen perässä.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        siteeraa kerro ihan omia kokemuksia ja ajatuksiasi.

        Miten niin persoonaa kohtaan, ei vaan tapaansa koulutella ja käsitellä koiria.

        Et näemmä ole vielä sitä Vilanderin "pointtia" löytänyt se kuitenkin on palstallansa selvästi luettavissa.

        Avoimin mielin Sakemaanikko eikä gurujen perässä.

        Pikkuisen ihmetellyt samaa ja miksi niin jyrkkä puolustava asenne.
        (ilman sarvia ja hampaita.)

        "Kuivanappaillaan" muissa keskusteluissa, vaikka tässä ja nyt voisi niitä ja nimenomaan omia ajatuksia sekä kantoja esittää, Eikä etsiä ensin kirjasta kysymyksiä ja kannanottoja.

        Kyllä niitä oikeita kirjoja on luettu,. Oma kantani perustuu omiin kokemuksiin ei muiden. Tosin olen aina kunnioittanut ja kuunnellut kokeneita, epäitsekkäitä koiraihmisiä,


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        siteeraa kerro ihan omia kokemuksia ja ajatuksiasi.

        Miten niin persoonaa kohtaan, ei vaan tapaansa koulutella ja käsitellä koiria.

        Et näemmä ole vielä sitä Vilanderin "pointtia" löytänyt se kuitenkin on palstallansa selvästi luettavissa.

        Avoimin mielin Sakemaanikko eikä gurujen perässä.

        Laumaeläin, lauma, laumakäytös jne.. miten ne koostuu ja perustuu..jne..
        En vain ole löytänyt teksteistäni väitettä, että koira ei olisi laumaeläin.
        Olen puhunut laumakäytöksestä. (nämä ovat kaksi (2) eri asiaa.)

        Laumakäyttäytymiseen tarvitaan lauman lainalaisuudet, joita perheessä ei tule, tai jos tulee "lauma" lauman sisään niin sen on annettu tapahtua.
        Toivon, että sakemaanikko ei laumassa asu tai laumakäyttäytymisen ehdoilla.
        Mutta tähän tietysti tarvitaan se luetun ymmärtäminen

        "Jos tekstini oli todella noin vaikeaselkoista, niin tiivistänpä tähän nyt sitten lyhyesti mitä yritän sanoa:" -jke-


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        Laumaeläin, lauma, laumakäytös jne.. miten ne koostuu ja perustuu..jne..
        En vain ole löytänyt teksteistäni väitettä, että koira ei olisi laumaeläin.
        Olen puhunut laumakäytöksestä. (nämä ovat kaksi (2) eri asiaa.)

        Laumakäyttäytymiseen tarvitaan lauman lainalaisuudet, joita perheessä ei tule, tai jos tulee "lauma" lauman sisään niin sen on annettu tapahtua.
        Toivon, että sakemaanikko ei laumassa asu tai laumakäyttäytymisen ehdoilla.
        Mutta tähän tietysti tarvitaan se luetun ymmärtäminen

        "Jos tekstini oli todella noin vaikeaselkoista, niin tiivistänpä tähän nyt sitten lyhyesti mitä yritän sanoa:" -jke-

        tuli mieleeni eräs dokumentti jossa oli susilauma tarhattuna ja siellä laumassa oli juuri meneillään naaraitten kesken vallanvaihto. Entinen alfa naaras oli jo kammettu syrjään ja oli jo lauman ulkopuolinen eläin, ja nykyinen alfa naaras oli jo pomona. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki ruokinta jonka ihmiset hoiti, entinen alfa naaras kävi lounastamassa ensin ja muut sen jälkeen. Sen jälkeen x-alfa siirtyi taas muitta mutkitta syrjemmälle.

        Tuskin luonnossa ihan näin kävisi?


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        tuli mieleeni eräs dokumentti jossa oli susilauma tarhattuna ja siellä laumassa oli juuri meneillään naaraitten kesken vallanvaihto. Entinen alfa naaras oli jo kammettu syrjään ja oli jo lauman ulkopuolinen eläin, ja nykyinen alfa naaras oli jo pomona. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki ruokinta jonka ihmiset hoiti, entinen alfa naaras kävi lounastamassa ensin ja muut sen jälkeen. Sen jälkeen x-alfa siirtyi taas muitta mutkitta syrjemmälle.

        Tuskin luonnossa ihan näin kävisi?

        Mutta tuonkin joku voi tulkita, että ihminen on tietenkin silloin se laumanjohtaja.
        Hyvä esimerkki siitä, että ihmiset ja koirat elää omaa elämää ihmisen toimintaa mukaillen ja hyväksyen.
        Sekin voi tulla monelle yllätyksenä, että naaras (alfa) johtaa laumaa.

        Koira on suden ala-laji joiden tiet ovat menneet omia teitään reilusti yli 100.000 vuotta. (koira on siis tuon ajan kasvanut omaksi roduksi)
        Yhtenäisiä piirteitä on jäljellä hyvin vähän, mutta joitain osia siitä/joillain on säilynyt.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        kukaan, että vilanderit, millanit ym. eivät kouluta koiria agility- tai tokokisoihin, vaan koiria, joiden käytöksestä on tullut ONGELMA? Jos ongelmakoiran ja omistajan suhde ei parane näistä metodeista huolimatta, koiran omistajassa on paha vika. Sille taas ei voi mitään edes ongelmakoirankouluttaja. Jos heitä kutsuttaisiin ongelmaomistajakouluttajiksi, riittäisiköhän asiakkaita?
        Jos taas koiran ja omistajan suhde saadaan kuntoon ja koira alkaa totella, on omistajan asia sen jälkeen harrastaa tai olla harrastamatta. Ongelmakoirankouluttaja ei siis ole mikään kennelkerhon vetäjä.

        ", että vilanderit, millanit ym. eivät kouluta koiria agility- tai tokokisoihin, vaan koiria, joiden käytöksestä on tullut ONGELMA?"

        Ei kouluta edes pk.puolella. joten mennään siitä missä aita on matalin. Perus koiranpitäjät.

        Suomessa on mm. agilityssä huippu ohjaajia, koiria ja osaamista eikä em.henkilöt heitä siinä voisi edes ohjeistaa. Päin vastoin.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        se jääkauden pointti on se, ettei se tyhmä omistaja saa enää koiraan mitään otetta ja koira on jo ihmiselle vaarallinen. Se vasta on tyhmää, että jääkautta käytetään ihan huvin vuoksi ja mainostetaan foorumeilla. Yksi internetin huono puoli onkin se, että paska leviää nopeasti, hyvä ei niinkään. Eihän noin rankkaa konstia saisikaan käyttää vain, jos koira on esim. murrosiässä, eikä siksi tottele. Se maalaisjärki on katoavaa kansanperinnettä.

        "se jääkauden pointti on se, ettei se tyhmä omistaja saa enää koiraan mitään otetta ja koira on jo ihmiselle vaarallinen."

        Lue edes mitä kirjoitat..

        Ymmärrä edes "vihje". Jos koira on ihmiselle tai sen ympäristölle vaarallinen, se pitää lopettaa.

        Vastuutonta on edes tätä "tyhmää" opettaa edes yrittämään hallitsemaan tuon kaltaista koiraa.

        Aina on huomioitava asuin ympäristö ja siinä asuvat muut ihmiset. (ja koirat)

        En sano tätä pahalla. Mutta kannattaako kommentoida vain sen ilosta.
        Kertaa kirjoituksesi.


      • -jke-
        perheen isä kirjoitti:

        ", että vilanderit, millanit ym. eivät kouluta koiria agility- tai tokokisoihin, vaan koiria, joiden käytöksestä on tullut ONGELMA?"

        Ei kouluta edes pk.puolella. joten mennään siitä missä aita on matalin. Perus koiranpitäjät.

        Suomessa on mm. agilityssä huippu ohjaajia, koiria ja osaamista eikä em.henkilöt heitä siinä voisi edes ohjeistaa. Päin vastoin.

        Kyllähän Vilander antaa agilityopetusta. Laitetaankohan sielläkin koira kolmeksi viikoksi jääkaudelle, jos se ei uskalla juosta putken läpi? Vai nakellaanko kolinapurkkia? :D


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        "se jääkauden pointti on se, ettei se tyhmä omistaja saa enää koiraan mitään otetta ja koira on jo ihmiselle vaarallinen."

        Lue edes mitä kirjoitat..

        Ymmärrä edes "vihje". Jos koira on ihmiselle tai sen ympäristölle vaarallinen, se pitää lopettaa.

        Vastuutonta on edes tätä "tyhmää" opettaa edes yrittämään hallitsemaan tuon kaltaista koiraa.

        Aina on huomioitava asuin ympäristö ja siinä asuvat muut ihmiset. (ja koirat)

        En sano tätä pahalla. Mutta kannattaako kommentoida vain sen ilosta.
        Kertaa kirjoituksesi.

        kompseja sinne päin.

        Todella vaikeita ongelmaisia koiria voi heitellä kuoppaan ja metri santaa päälle. Niiden paikka ei ole meidän keskuudessamme koska useammat on ympäristöllensä vaarallisia. Tällainen koira läpikäy kaikki "kikkakolmoset" kouluttajien puitteissa (jos tämä ei osaa siirrytään seuraavalle kouluttajalle) aina vaan epätoivoisempana ja stressaantuneempana.

        Joskus koira on sairas ja ongelmoi kipujensa vuoksi. Olen pohtinut pitääkö kukaan ongelmakoira kouluttaja tilastoja koira-asiakkaidensa terveydestä. Moniko onkin niin parantumattomasti sairas että koulutus on mahdotonta. Vai koulutetaanko vaan vaikka koira on kipeä eikä älytä toimittaa sitä lekurille.

        Kouluttajalla on aikamoinen vastuu asiakkaan koirasta sillä hänenhän ei tarvitse sen murren kanssa elää, asiakashan sen tekee.


      • -jke-
        Sakemaanikko kirjoitti:

        se jääkauden pointti on se, ettei se tyhmä omistaja saa enää koiraan mitään otetta ja koira on jo ihmiselle vaarallinen. Se vasta on tyhmää, että jääkautta käytetään ihan huvin vuoksi ja mainostetaan foorumeilla. Yksi internetin huono puoli onkin se, että paska leviää nopeasti, hyvä ei niinkään. Eihän noin rankkaa konstia saisikaan käyttää vain, jos koira on esim. murrosiässä, eikä siksi tottele. Se maalaisjärki on katoavaa kansanperinnettä.

        "se jääkauden pointti on se, ettei se tyhmä omistaja saa enää koiraan mitään otetta ja koira on jo ihmiselle vaarallinen"

        Ajatus on toki hyvä, mutta toteutus kusee. Vilanderin kaikissa "opeissa" näkyy sama ilmiö: ei ole mitään väliä millä konstilla tavoitteeseen päästään, kunhan siihen päästään!

        Jos koira on siis onnistuttu kasvattamaan niin pilalle, että siitä on tullut isäntäväelleen jopa aggressiivinen ja vaarallinen, niin ryhdytään kouluttamaan sitä vielä enemmän pilalle. Lopulta koira on niin pilalla, että jopa sen aggressiot katoavat

        jääkausi --> opittu avuttomuus --> masennus = agressioiden, seksuaalisuuden, oma-aloitteisuuden puuttuminen. Havaittu ja todeksi osoitettu koirilla ihan tieteellisten kokeiden avulla.

        Vilander on toki tyytyväinen kun koira ei enää pure. Tehtävä suoritettu. Ja koska hänellä ei ole minkäänlaista perustietoa siitä, miten koira ylipäätään oppii, niin eihän hän ole mistään opitusta avuttomuudesta edes kuullut. Itseoppineen koirameedion silmissä tilanne on mainio. Ennen koira puri, nyt se ei puri. Olen aivan helvetin taitava ja minulla on erityinen kyky ymmärtää koiria!

        Hoh hoh, mitä kuraa...



        Tampereen yliopiston psykologian laitos kuvailee asiaa lyhyesti näin:

        ----------------------------------------------------------------------------------------------------
        Seligman järjesti tilanteita, joissa koirat joutuivat avuttomina valjaissa ottamaan vastaan sähköiskuja. Mikään niiden oma toiminta ei lopettanut sähköiskuja. Lopulta ne vain inisten alistuivat. Kun tällaiset koirat sijoitettiin kaksiosaiseen aitaukseen, jossa keskellä oli matala aita, niin koirat eivät osanneet hypätä aidan yli, jos niiden alla oleva aitauksen osa tuotti niille sähköiskuja. Sen sijaan tavallinen koira, joka ei ollut oppinut avuttomaksi, hyppäsi välittömästi aitauksen yli. Sittemmin vastaava ilmiö on todettu monissa muissakin eläinkokeissa sekä ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa. Ilmiö on arkihavaintojen mukainen.

        Opitun avuttomuuden seuraukset muistuttavat tavattomasti masennusta. Opittuun avuttomuuteen liittyy seuraavia oireita:

        1. Passiivisuus
        2. Vaikeus oppia, että toiminta tuottaa tulosta
        3. Aggression puute
        4. Avuttomuus vähenee ajan myötä
        5. Painon menetys, syömättömyys, hermostuneisuus, seksuaaliset ongelmat
        6. Norepinephrinen väheneminen keskushermostossa
        7. Vatsahaava ja stressi
        ----------------------------------------------------------------------------------------------------

        Tietenkään koira ei enää jääkauden jälkeen riko huonekaluja, hypi tai riehu (se on passivoitu opitun avuttomuuden avulla)

        Tietenkään koira ei enää nylkytä muita perheenjäseniä (sen seksuaalisuus on tukahdettu opitun avuttomuuden avulla)

        Tietenkään koira ei enää osoita minkäänlaisia aggressiivisuuden merkkejä, ei vaikka sitä miten yrittäisi yllyttää ja provosoida (opittu avuttomuus johtaa alistuneeseen mastentuneeseen tilaan, jossa jopa aggressiot katoavat)


        Tilanne näyttää siis mitään tietämättömän ihmisen silmään aivan loistavalta. Kaikkai häiriökäytös loppui jääkaudella kuin seinään. Oppimispsykologiasta jotain tietävät taas ovat kauhuissaan. Mitään pahempaa et koirallesi pysty tekemään kuin saattamaan sen opittuun avuttomuuteen.


      • -jke-
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        kompseja sinne päin.

        Todella vaikeita ongelmaisia koiria voi heitellä kuoppaan ja metri santaa päälle. Niiden paikka ei ole meidän keskuudessamme koska useammat on ympäristöllensä vaarallisia. Tällainen koira läpikäy kaikki "kikkakolmoset" kouluttajien puitteissa (jos tämä ei osaa siirrytään seuraavalle kouluttajalle) aina vaan epätoivoisempana ja stressaantuneempana.

        Joskus koira on sairas ja ongelmoi kipujensa vuoksi. Olen pohtinut pitääkö kukaan ongelmakoira kouluttaja tilastoja koira-asiakkaidensa terveydestä. Moniko onkin niin parantumattomasti sairas että koulutus on mahdotonta. Vai koulutetaanko vaan vaikka koira on kipeä eikä älytä toimittaa sitä lekurille.

        Kouluttajalla on aikamoinen vastuu asiakkaan koirasta sillä hänenhän ei tarvitse sen murren kanssa elää, asiakashan sen tekee.

        "Joskus koira on sairas ja ongelmoi kipujensa vuoksi."

        Tässä tulee jälleen hienosti esille tuo, miten tärkeää on selvittää ongelman syy, eikä vain hoitaa itse ongelmaa. Kun sen aiheuttaja on poistettu, niin häviää ongelmakin.


      • johtajakokemäeltä
        -jke- kirjoitti:

        "Joskus koira on sairas ja ongelmoi kipujensa vuoksi."

        Tässä tulee jälleen hienosti esille tuo, miten tärkeää on selvittää ongelman syy, eikä vain hoitaa itse ongelmaa. Kun sen aiheuttaja on poistettu, niin häviää ongelmakin.

        oli toinen pitkä viestisi toisaalla opitusta avuttomuudesta ja sen vakavista seuraamuksista.

        Oli avartavaa ja asiallista, kiitos! Lisää vaan jos löytyy.


      • johtajakokemäeltä
        -jke- kirjoitti:

        Kyllähän Vilander antaa agilityopetusta. Laitetaankohan sielläkin koira kolmeksi viikoksi jääkaudelle, jos se ei uskalla juosta putken läpi? Vai nakellaanko kolinapurkkia? :D

        olisi http://www.tuijankotipalvelut.fi/kurssit.html


      • Sakemaanikko
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        siteeraa kerro ihan omia kokemuksia ja ajatuksiasi.

        Miten niin persoonaa kohtaan, ei vaan tapaansa koulutella ja käsitellä koiria.

        Et näemmä ole vielä sitä Vilanderin "pointtia" löytänyt se kuitenkin on palstallansa selvästi luettavissa.

        Avoimin mielin Sakemaanikko eikä gurujen perässä.

        tasan omia ovat mielipiteeni, enkä pidä yhtäkään ihmistä gurunani. Kaikesta siitä, mitä koirista on kirjoitettu (ja sitä on paljon), voi kukin poimia itselleen ja koirilleen sopivat neuvot ja metodit. Kaikilla koirilla on tietyt perustarpeet, mutta muuten on niin paljon rotuja laidasta laitaan ja erilaisia sekoituksia ja näillä vielä vietit ilmenevät eri tavoin, ettei laumalogiikkaa kannata tyrmätä kenenkään.
        Tiedän tuttavapiirissä paljon erilaisia koiria. On koiria, jotka eivät tappele keskenään, eikä niillä näytä olevan minkäänlaista dominanssia, on koiria, joita ei voi päästää edes katsekontaktiin keskenään.
        Erilaisten rotujen kasvattajilla olisi varmasti paljon sanottavaa tähänkin ketjuun. Esim. erään paimenkoirarotuisen pentueissa on AINA pentueessa omega, jota muut pennut sortavat. Niin vain on ja se on laumakäytöstä. Eikä rotu ole saksanpaimenkoira, se on aika kaukana noin alkukantaisesta käytöksestä.


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        "se jääkauden pointti on se, ettei se tyhmä omistaja saa enää koiraan mitään otetta ja koira on jo ihmiselle vaarallinen."

        Lue edes mitä kirjoitat..

        Ymmärrä edes "vihje". Jos koira on ihmiselle tai sen ympäristölle vaarallinen, se pitää lopettaa.

        Vastuutonta on edes tätä "tyhmää" opettaa edes yrittämään hallitsemaan tuon kaltaista koiraa.

        Aina on huomioitava asuin ympäristö ja siinä asuvat muut ihmiset. (ja koirat)

        En sano tätä pahalla. Mutta kannattaako kommentoida vain sen ilosta.
        Kertaa kirjoituksesi.

        tämä kaikille niille, jotka ottavat koiran, vaikka mitään edellytyksiä ei sen kasvattamiselle ole. Heidän takiaan erilaiset ongelmakouluttajat ovat olemassa. En sano minäkään pahalla, mutta pitäisiköhän sinun aloittaa ketju alusta ja miettiä miten vastailet. Sanon sen nyt suoraan: MINULLA EI OLE VAARALLISTA KOIRAA, EIKÄ ONGELMAKOIRAA, ENKÄ KOSKAAN TEKISI KOIRASTANI ONGELMAA, ENKÄ OLE TARVINNUT KO. KOULUTTAJIA. MUTTA PALJON OLEN LUKENUT JA LUEN TULEVAISUUDESSAKIN. MYÖS ASIOISTA, JOTKA EIVÄT SUORANAISESTI MINUA KOSKE JA MIELIPITEENI KIRJOITAN TÄNNE SIINÄ MISSÄ MUUTKIN.


      • Sakemaanikko
        -jke- kirjoitti:

        "se jääkauden pointti on se, ettei se tyhmä omistaja saa enää koiraan mitään otetta ja koira on jo ihmiselle vaarallinen"

        Ajatus on toki hyvä, mutta toteutus kusee. Vilanderin kaikissa "opeissa" näkyy sama ilmiö: ei ole mitään väliä millä konstilla tavoitteeseen päästään, kunhan siihen päästään!

        Jos koira on siis onnistuttu kasvattamaan niin pilalle, että siitä on tullut isäntäväelleen jopa aggressiivinen ja vaarallinen, niin ryhdytään kouluttamaan sitä vielä enemmän pilalle. Lopulta koira on niin pilalla, että jopa sen aggressiot katoavat

        jääkausi --> opittu avuttomuus --> masennus = agressioiden, seksuaalisuuden, oma-aloitteisuuden puuttuminen. Havaittu ja todeksi osoitettu koirilla ihan tieteellisten kokeiden avulla.

        Vilander on toki tyytyväinen kun koira ei enää pure. Tehtävä suoritettu. Ja koska hänellä ei ole minkäänlaista perustietoa siitä, miten koira ylipäätään oppii, niin eihän hän ole mistään opitusta avuttomuudesta edes kuullut. Itseoppineen koirameedion silmissä tilanne on mainio. Ennen koira puri, nyt se ei puri. Olen aivan helvetin taitava ja minulla on erityinen kyky ymmärtää koiria!

        Hoh hoh, mitä kuraa...



        Tampereen yliopiston psykologian laitos kuvailee asiaa lyhyesti näin:

        ----------------------------------------------------------------------------------------------------
        Seligman järjesti tilanteita, joissa koirat joutuivat avuttomina valjaissa ottamaan vastaan sähköiskuja. Mikään niiden oma toiminta ei lopettanut sähköiskuja. Lopulta ne vain inisten alistuivat. Kun tällaiset koirat sijoitettiin kaksiosaiseen aitaukseen, jossa keskellä oli matala aita, niin koirat eivät osanneet hypätä aidan yli, jos niiden alla oleva aitauksen osa tuotti niille sähköiskuja. Sen sijaan tavallinen koira, joka ei ollut oppinut avuttomaksi, hyppäsi välittömästi aitauksen yli. Sittemmin vastaava ilmiö on todettu monissa muissakin eläinkokeissa sekä ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa. Ilmiö on arkihavaintojen mukainen.

        Opitun avuttomuuden seuraukset muistuttavat tavattomasti masennusta. Opittuun avuttomuuteen liittyy seuraavia oireita:

        1. Passiivisuus
        2. Vaikeus oppia, että toiminta tuottaa tulosta
        3. Aggression puute
        4. Avuttomuus vähenee ajan myötä
        5. Painon menetys, syömättömyys, hermostuneisuus, seksuaaliset ongelmat
        6. Norepinephrinen väheneminen keskushermostossa
        7. Vatsahaava ja stressi
        ----------------------------------------------------------------------------------------------------

        Tietenkään koira ei enää jääkauden jälkeen riko huonekaluja, hypi tai riehu (se on passivoitu opitun avuttomuuden avulla)

        Tietenkään koira ei enää nylkytä muita perheenjäseniä (sen seksuaalisuus on tukahdettu opitun avuttomuuden avulla)

        Tietenkään koira ei enää osoita minkäänlaisia aggressiivisuuden merkkejä, ei vaikka sitä miten yrittäisi yllyttää ja provosoida (opittu avuttomuus johtaa alistuneeseen mastentuneeseen tilaan, jossa jopa aggressiot katoavat)


        Tilanne näyttää siis mitään tietämättömän ihmisen silmään aivan loistavalta. Kaikkai häiriökäytös loppui jääkaudella kuin seinään. Oppimispsykologiasta jotain tietävät taas ovat kauhuissaan. Mitään pahempaa et koirallesi pysty tekemään kuin saattamaan sen opittuun avuttomuuteen.

        osan jätin suosiolla lukematta, ettei tule paha mieli. Tällaista tämä aika on, koiraa ei mielellään lopeteta, vaan yritetään yhä uudestaan saada siitä yhteiskuntakelpoinen. Kasvattajat joille tulee isoja pentueita, pitävät jokaisen pennun väkisin hengissä, mikä on luonnotonta ja vaikuttaa varmasti myös luonteeseen. Heikko, mikä heikko. Kuolema ja vanhuus ovat luonnosta vieraantuneille ihmisille tabuja. On koirapsykologejakin. Eräs tuttava käytti aggressiivista kaukkaria kallonkutistajalla. Ei auttanut kutistaja.


      • Sakemaanikko
        Sakemaanikko kirjoitti:

        on suorastaan tyhmyyttä tehdä koirastaan "ongelmakoira", vaikka todellista ongelmaa ei ole. Sinulla tuntuu olevan jotain pahasti Vilanderin persoonaa vastaan. En minäkään tunne miestä henkilökohtaisesti ja luin kirjankin vasta vuosi sen ilmestymisen jälkeen, kun sitä monet kehuivat. Ilman ennakkoasennetta kun lukee, löytää sieltä sen pointin. Näin sen verran vaivaa, että kun jaksan kaivaa (ehkä illemmalla) siteeraan Vilanderia, Millania, Stilwellia, Korpelaa ja Pulliaista. Oikeista kirjoista, ei netistä.

        lainaus: "Rauhallinen vallankäyttö
        Laumanjohtajana sinun täytyy käyttää valtaasi rauhallisesti. Kuvittele olevasi yhtiösi toimitusjohtaja.
        Laumassa dominoiva koira paljastaa valtansa luottavaisella asenteella ja välinpitämättömyydellä. Se
        tietää olevansa pomo. Sinunkin täytyy osoittaa, että olet johdossa ja tiedät asiat parhaiten. Koirat
        huomaavat ihmisen käytöksen pienimmätkin vivahteet. Kun olemme huolissamme, hermostuneita tai
        stressaantuneita, mielialamme tarttuvat nelijalkaisiin ystäviimme. Rauhallinen, luottavainen ja iloinen
        olemus merkitsee koirallesi uskomattoman paljon."
        Victoria Stilwellin kirja Koirani vai minä
        p.s. pelkän tv-ohjelman perusteella ensin inhosin Stilwellia, mutta luin tämän kirjan ja mielipiteeni muuttui. Vink vink.


      • Sakemaanikko kirjoitti:

        tasan omia ovat mielipiteeni, enkä pidä yhtäkään ihmistä gurunani. Kaikesta siitä, mitä koirista on kirjoitettu (ja sitä on paljon), voi kukin poimia itselleen ja koirilleen sopivat neuvot ja metodit. Kaikilla koirilla on tietyt perustarpeet, mutta muuten on niin paljon rotuja laidasta laitaan ja erilaisia sekoituksia ja näillä vielä vietit ilmenevät eri tavoin, ettei laumalogiikkaa kannata tyrmätä kenenkään.
        Tiedän tuttavapiirissä paljon erilaisia koiria. On koiria, jotka eivät tappele keskenään, eikä niillä näytä olevan minkäänlaista dominanssia, on koiria, joita ei voi päästää edes katsekontaktiin keskenään.
        Erilaisten rotujen kasvattajilla olisi varmasti paljon sanottavaa tähänkin ketjuun. Esim. erään paimenkoirarotuisen pentueissa on AINA pentueessa omega, jota muut pennut sortavat. Niin vain on ja se on laumakäytöstä. Eikä rotu ole saksanpaimenkoira, se on aika kaukana noin alkukantaisesta käytöksestä.

        Tuo laumakäyttäytyminen on mielenkiintoinen,jo sanana.Kyllä allekirjoitan sen myös,tietyilläkin tavoin.
        Jo pelkästään yhteydessä koira-ihminen.
        Rotuominaisuudet tuossakin kuvaan tulee myös vahvasti.Eli taas tullaan siihen,miten ihminen on vaikuttanut.
        Toisilla roduilla on alunperinkin haettu ominaisuuksia,joissa dominanssi on ollut eduksi,toisilla taas ei.
        Samoin toisilla haettu sosiaalisuutta laumassa,ja toisissa roduissa taas ei.
        Eli selkeästihän se näkyy,kun on rotuja,jotka hyvin tulee toimeen laumassakin,ja taas niitä,jotka ei.
        Pitkälti se on siis haettu ominaisuutta,joka geeneissä kulkee sieltä rodun alkupäästä lähtien,vaikka sitä ei olisi edes moneen vuosikymmeneen haettu tai vahvistettu.
        Itsellä kun on (ja ollut),hyvin erilaisia rotuja,niin pelkästään siinä huomaa,kuinka vahvasti nimenomaan rotuominaisuudet todellakin vaikuttaa.Niin suhteessa ihmiseen,kuin kuin lajitovereihin.
        Toisaalta,käy joskus mielessä,että viimekädessä moni asia onkin pitkälti enemmän kuitenkin jalostusta.Eli kuinka paljon esim.laumaviettikin on tavallaan ehkä tehtyä,kun puhutaan koirasta.Who knows viimekädessä...


      • Sakemaanikko
        Sakemaanikko kirjoitti:

        on suorastaan tyhmyyttä tehdä koirastaan "ongelmakoira", vaikka todellista ongelmaa ei ole. Sinulla tuntuu olevan jotain pahasti Vilanderin persoonaa vastaan. En minäkään tunne miestä henkilökohtaisesti ja luin kirjankin vasta vuosi sen ilmestymisen jälkeen, kun sitä monet kehuivat. Ilman ennakkoasennetta kun lukee, löytää sieltä sen pointin. Näin sen verran vaivaa, että kun jaksan kaivaa (ehkä illemmalla) siteeraan Vilanderia, Millania, Stilwellia, Korpelaa ja Pulliaista. Oikeista kirjoista, ei netistä.

        lainaus: "Toinen hyvin tärkeä syy ovat nykyisessä koirankoulutuksessa vallitsevat suuret mielipide-erot. Yltiöpehmeät arvot ovat vallanneet alan niin, ettei mikään muu tahdo päästä läpi. Samanaikaisesti Suomessa on enemmän ongelmakoiria kuin koskaan ennen. Ja määrä kasvaa jatkuvasti.
        Vapaassa yhteiskunnassa kaupan alalla ei saa olla monopolia, ja uskon, ettei koirankoulutuksessakaan saa olla ainoaa hyväksyttävää ja virallista totuutta. On oltava erilaisia vaihtoehtoja, koska kuten ihmisiä, on koiriakin kovin erilaisia. Mielestäni on toimittava koirien ominaisuuksien mukaan, koska niitä ei ole voitu standardisoida vakioiksi.
        Pehmeät koulutusmenetelmät toimivat erittäin hyvin silloin, kun niitä sovelletaan kyllin vaan ei kuitenkaan liian pehmeään ja kilttiin koiraan, jolla ei ole erityistä halua dominoida. Niin sanotuilla kivoilla keinoilla koulutetut suomalaiset koirat omistajineen ovat kyenneet kilpailemaan maailmanmestaruustasolla, joten kyseiset koulutusmallit sopivat erinomaisesti tarkoitukseensa."
        "Tiedän olevani kiistelty hahmo ja että osa suomalaisista koiraihmisistä vastustaa kaikkea tekemääni tai sanomaani. Kuitenkin koko oppini ja korjausideani ovat kotoisin koiran omasta logiikasta ja kaiken toimintani perimmäinen tarkoitus on tuoda yhteisymmärrystä ja hyvää elämää koiraperheisiin, joista se puuttuu."
        "Oppini eivät ole peräisin yliopistoista maailmalta, enkä ole suorittanut arvosanoja tai tutkinut kohteitani laboratorioissa. Sen sijaan olen oppinut tuntemaan koiran mielenliikkeet kokeilemalla käytännössä, yrittämällä ja koira vieköön, erehtymällä monta kertaa."

        Pertti Vilanderin kirjasta Koirankorjauskirja

        Nämä otteet ovat vasta esipuheesta, mutta jokainen fiksu ihminen lukee aina esipuheetkin, eikö?


      • Sakemaanikko
        Sakemaanikko kirjoitti:

        on suorastaan tyhmyyttä tehdä koirastaan "ongelmakoira", vaikka todellista ongelmaa ei ole. Sinulla tuntuu olevan jotain pahasti Vilanderin persoonaa vastaan. En minäkään tunne miestä henkilökohtaisesti ja luin kirjankin vasta vuosi sen ilmestymisen jälkeen, kun sitä monet kehuivat. Ilman ennakkoasennetta kun lukee, löytää sieltä sen pointin. Näin sen verran vaivaa, että kun jaksan kaivaa (ehkä illemmalla) siteeraan Vilanderia, Millania, Stilwellia, Korpelaa ja Pulliaista. Oikeista kirjoista, ei netistä.

        "Olen havainnut amerikkalaisissa koirissa ainutlaatuisen tarpeen jo ensimmäisestä päivästä lähtien, kun tulin rajan yli Yhdysvaltoihin. Olen nähnyt sen niiden silmissä ja tuntenut sen niiden energiassa. Amerikan koirat toivovat sitä, mikä on luonnollista useimmille luonnossa eläville korille: olla pelkkiä koiria ja elää tasapainoisessa laumassa. Amerikkalaiset koirat kamppailevat useimmille maailman koirille vieraan ongelman kanssa - niillä on tarve oppia pois niiden omistajien rakkauden motivoimista, mutta loppujen lopuksi tuhoavista yrityksistä muuttaa koiransa nelijalkaisiksi, turkispäällysteisiksi ihmisiksi."
        "On olemassa monia hyviä kouluttajia, jotka voivat opettaa koiran tottelemaan sellaisia käskyjä kuten 'istu, paikka, tänne tai seuraa'. Se ei ole sitä, mitä minä teen. Suoritan raskaanpuoleista kuntouttamista. Käytän koirapsykologiaa: yritän saada yhteyden koiran mieleen ja sen luonnollisiin vaistoihin korjatakseni ei-toivottua käytöstä. En käytä sanoja tai käskyjä. Käytän energiaa ja kosketusta. Kun tulen asiakkaan kotiin, omistaja yleensä luulee ongelman olevan koirassaan."
        "Metodini avainasemassa on niin kutsuttu 'lauman voima'. Kasvaessani maatilalla, jossa koirat olivat työkoiria, eivätkä lemmikkejä, sain vuosien kokemuksen luonnollisten koiralaumojen kanssa työskentelystä ja niiden tarkkailemisesta. Lauman käsite on sisällytetty koirasi DNA:han."

        Cesar Millanin kirjasta Koirakuiskaaja


      • Sakemaanikko
        Sakemaanikko kirjoitti:

        on suorastaan tyhmyyttä tehdä koirastaan "ongelmakoira", vaikka todellista ongelmaa ei ole. Sinulla tuntuu olevan jotain pahasti Vilanderin persoonaa vastaan. En minäkään tunne miestä henkilökohtaisesti ja luin kirjankin vasta vuosi sen ilmestymisen jälkeen, kun sitä monet kehuivat. Ilman ennakkoasennetta kun lukee, löytää sieltä sen pointin. Näin sen verran vaivaa, että kun jaksan kaivaa (ehkä illemmalla) siteeraan Vilanderia, Millania, Stilwellia, Korpelaa ja Pulliaista. Oikeista kirjoista, ei netistä.

        kirjaa en löydä nyt. Kuitenkin hän kumoaa susilaumanjohtajuuskäsityksen ja päättää olla koirilleen ÄITI ja sehän toimii. Eli johtajuuden ei pidä olla sitä, että ihminen yrittää pönöttää häntä kaarella pomona, vaan juuri suojelevaa äidillistä/isällistä asennetta ja rajojen laittoa, kuten jokainen tietenkin lapsensakin kasvattaa. Vielä sen etsin ja kirja on siis Anni M. Korpelan Koirankoulutuksen uskomukset ja totuus. Mainio kirja, kannattaa lukea.


      • perheen isä
        -jke- kirjoitti:

        "Joskus koira on sairas ja ongelmoi kipujensa vuoksi."

        Tässä tulee jälleen hienosti esille tuo, miten tärkeää on selvittää ongelman syy, eikä vain hoitaa itse ongelmaa. Kun sen aiheuttaja on poistettu, niin häviää ongelmakin.

        Karkeakarvainen terrieri : puri ja repi paikkoja kotonaan lisäksi ulkona reagoi voimakkaasti polkupyöriin. Hoitui ongelma koulutuksella hetken aikaa, mutta vaiva palasi. ja toisto. Ongelma selvisi eläinlääkärin vastaanotolla
        Syy: Koirankarva tärykalvossa joka aiheutti ärtymystä. Käytös normalisoitui.

        Se, että ns.koulutus toi hetken helpotuksen johtui siitä, että koira pystyi kanavoimaan huomionsa hetkellisesti tekemiseen.

        Dopperin kohdalla käytös oli samankaltaista, mutta oli hermostunut ja purki sitä ohi kulkeviin ns:"remmiräyhä" Syy oli tässäkin sama ja tässäkin tapauksessa käytös normalisoitui.


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Tuo laumakäyttäytyminen on mielenkiintoinen,jo sanana.Kyllä allekirjoitan sen myös,tietyilläkin tavoin.
        Jo pelkästään yhteydessä koira-ihminen.
        Rotuominaisuudet tuossakin kuvaan tulee myös vahvasti.Eli taas tullaan siihen,miten ihminen on vaikuttanut.
        Toisilla roduilla on alunperinkin haettu ominaisuuksia,joissa dominanssi on ollut eduksi,toisilla taas ei.
        Samoin toisilla haettu sosiaalisuutta laumassa,ja toisissa roduissa taas ei.
        Eli selkeästihän se näkyy,kun on rotuja,jotka hyvin tulee toimeen laumassakin,ja taas niitä,jotka ei.
        Pitkälti se on siis haettu ominaisuutta,joka geeneissä kulkee sieltä rodun alkupäästä lähtien,vaikka sitä ei olisi edes moneen vuosikymmeneen haettu tai vahvistettu.
        Itsellä kun on (ja ollut),hyvin erilaisia rotuja,niin pelkästään siinä huomaa,kuinka vahvasti nimenomaan rotuominaisuudet todellakin vaikuttaa.Niin suhteessa ihmiseen,kuin kuin lajitovereihin.
        Toisaalta,käy joskus mielessä,että viimekädessä moni asia onkin pitkälti enemmän kuitenkin jalostusta.Eli kuinka paljon esim.laumaviettikin on tavallaan ehkä tehtyä,kun puhutaan koirasta.Who knows viimekädessä...

        Kotikoira, Koti ja tarhakoira/t, tarhakoira/t...Rupeaa aihe liian laajaksi....


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        kirjaa en löydä nyt. Kuitenkin hän kumoaa susilaumanjohtajuuskäsityksen ja päättää olla koirilleen ÄITI ja sehän toimii. Eli johtajuuden ei pidä olla sitä, että ihminen yrittää pönöttää häntä kaarella pomona, vaan juuri suojelevaa äidillistä/isällistä asennetta ja rajojen laittoa, kuten jokainen tietenkin lapsensakin kasvattaa. Vielä sen etsin ja kirja on siis Anni M. Korpelan Koirankoulutuksen uskomukset ja totuus. Mainio kirja, kannattaa lukea.

        Tässä esitetään ja jaetaan aiheesta mielipiteitä se on tämän ketjun pointti.
        Mielummin omia ja siten, että ne jotain sisältöä toisi.

        Ei ole mitään käsitystä mihin noilla "kirjoilla" edes pyrit:


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        tämä kaikille niille, jotka ottavat koiran, vaikka mitään edellytyksiä ei sen kasvattamiselle ole. Heidän takiaan erilaiset ongelmakouluttajat ovat olemassa. En sano minäkään pahalla, mutta pitäisiköhän sinun aloittaa ketju alusta ja miettiä miten vastailet. Sanon sen nyt suoraan: MINULLA EI OLE VAARALLISTA KOIRAA, EIKÄ ONGELMAKOIRAA, ENKÄ KOSKAAN TEKISI KOIRASTANI ONGELMAA, ENKÄ OLE TARVINNUT KO. KOULUTTAJIA. MUTTA PALJON OLEN LUKENUT JA LUEN TULEVAISUUDESSAKIN. MYÖS ASIOISTA, JOTKA EIVÄT SUORANAISESTI MINUA KOSKE JA MIELIPITEENI KIRJOITAN TÄNNE SIINÄ MISSÄ MUUTKIN.

        Mutta tuot vain kirja "tiivistyksiä"
        Pysy asia linjalla älä ressaa ja julista Keskustele rauhassa tai siellä missä miellyttää. ÄLÄ HUUDA


      • perheen isä
        -jke- kirjoitti:

        Kyllähän Vilander antaa agilityopetusta. Laitetaankohan sielläkin koira kolmeksi viikoksi jääkaudelle, jos se ei uskalla juosta putken läpi? Vai nakellaanko kolinapurkkia? :D

        "Kyllähän Vilander antaa agilityopetusta." -jke-

        Vastaus:
        "Suomessa on mm. agilityssä huippu ohjaajia, koiria ja osaamista eikä em.henkilöt heitä siinä voisi edes ohjeistaa. Päin vastoin" :-)


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Tuo laumakäyttäytyminen on mielenkiintoinen,jo sanana.Kyllä allekirjoitan sen myös,tietyilläkin tavoin.
        Jo pelkästään yhteydessä koira-ihminen.
        Rotuominaisuudet tuossakin kuvaan tulee myös vahvasti.Eli taas tullaan siihen,miten ihminen on vaikuttanut.
        Toisilla roduilla on alunperinkin haettu ominaisuuksia,joissa dominanssi on ollut eduksi,toisilla taas ei.
        Samoin toisilla haettu sosiaalisuutta laumassa,ja toisissa roduissa taas ei.
        Eli selkeästihän se näkyy,kun on rotuja,jotka hyvin tulee toimeen laumassakin,ja taas niitä,jotka ei.
        Pitkälti se on siis haettu ominaisuutta,joka geeneissä kulkee sieltä rodun alkupäästä lähtien,vaikka sitä ei olisi edes moneen vuosikymmeneen haettu tai vahvistettu.
        Itsellä kun on (ja ollut),hyvin erilaisia rotuja,niin pelkästään siinä huomaa,kuinka vahvasti nimenomaan rotuominaisuudet todellakin vaikuttaa.Niin suhteessa ihmiseen,kuin kuin lajitovereihin.
        Toisaalta,käy joskus mielessä,että viimekädessä moni asia onkin pitkälti enemmän kuitenkin jalostusta.Eli kuinka paljon esim.laumaviettikin on tavallaan ehkä tehtyä,kun puhutaan koirasta.Who knows viimekädessä...

        "Toisaalta,käy joskus mielessä,että viimekädessä moni asia onkin pitkälti enemmän kuitenkin jalostusta.Eli kuinka paljon esim.laumaviettikin on tavallaan ehkä tehtyä,kun puhutaan koirasta."

        Ei tarvitse tai voi lisätä tuohon mitään......


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        kompseja sinne päin.

        Todella vaikeita ongelmaisia koiria voi heitellä kuoppaan ja metri santaa päälle. Niiden paikka ei ole meidän keskuudessamme koska useammat on ympäristöllensä vaarallisia. Tällainen koira läpikäy kaikki "kikkakolmoset" kouluttajien puitteissa (jos tämä ei osaa siirrytään seuraavalle kouluttajalle) aina vaan epätoivoisempana ja stressaantuneempana.

        Joskus koira on sairas ja ongelmoi kipujensa vuoksi. Olen pohtinut pitääkö kukaan ongelmakoira kouluttaja tilastoja koira-asiakkaidensa terveydestä. Moniko onkin niin parantumattomasti sairas että koulutus on mahdotonta. Vai koulutetaanko vaan vaikka koira on kipeä eikä älytä toimittaa sitä lekurille.

        Kouluttajalla on aikamoinen vastuu asiakkaan koirasta sillä hänenhän ei tarvitse sen murren kanssa elää, asiakashan sen tekee.

        "Niiden paikka ei ole meidän keskuudessamme koska useammat on ympäristöllensä vaarallisia. Tällainen koira läpikäy kaikki "kikkakolmoset" kouluttajien puitteissa (jos tämä ei osaa siirrytään seuraavalle kouluttajalle) aina vaan epätoivoisempana ja stressaantuneempana."

        Ja on mahdollinen "aikapommi"


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        Tässä esitetään ja jaetaan aiheesta mielipiteitä se on tämän ketjun pointti.
        Mielummin omia ja siten, että ne jotain sisältöä toisi.

        Ei ole mitään käsitystä mihin noilla "kirjoilla" edes pyrit:

        ketjun aloitusta, josko hiffaisit.


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        Mutta tuot vain kirja "tiivistyksiä"
        Pysy asia linjalla älä ressaa ja julista Keskustele rauhassa tai siellä missä miellyttää. ÄLÄ HUUDA

        muuten saan perille sen, etten siis itse omista vaarallista koiraa, kuin isoilla kirjaimilla, eikä tainnut mennä perille siltikään?

        "Lue edes mitä kirjoitat..

        Ymmärrä edes "vihje". Jos koira on ihmiselle tai sen ympäristölle vaarallinen, se pitää lopettaa.

        Vastuutonta on edes tätä "tyhmää" opettaa edes yrittämään hallitsemaan tuon kaltaista koiraa.

        Aina on huomioitava asuin ympäristö ja siinä asuvat muut ihmiset. (ja koirat)

        En sano tätä pahalla. Mutta kannattaako kommentoida vain sen ilosta.
        Kertaa kirjoituksesi. "

        Turha minulle hurskastella. Vastaisit kuten tuossa yllä, kaikille niille, jotka kysyvät apua kun on koira purrut lasta tms. Ehkä johtuu siitä, että sinä "isänä" mitä ilmeisemmin olet mies, mutta minä nainen, että toinen puhuu maasta ja toinen kuusta. Todennäköisesti käsität tämänkin päin honkia, kun sitä aikasi tuumailet.


      • perheen isä
        -jke- kirjoitti:

        "se jääkauden pointti on se, ettei se tyhmä omistaja saa enää koiraan mitään otetta ja koira on jo ihmiselle vaarallinen"

        Ajatus on toki hyvä, mutta toteutus kusee. Vilanderin kaikissa "opeissa" näkyy sama ilmiö: ei ole mitään väliä millä konstilla tavoitteeseen päästään, kunhan siihen päästään!

        Jos koira on siis onnistuttu kasvattamaan niin pilalle, että siitä on tullut isäntäväelleen jopa aggressiivinen ja vaarallinen, niin ryhdytään kouluttamaan sitä vielä enemmän pilalle. Lopulta koira on niin pilalla, että jopa sen aggressiot katoavat

        jääkausi --> opittu avuttomuus --> masennus = agressioiden, seksuaalisuuden, oma-aloitteisuuden puuttuminen. Havaittu ja todeksi osoitettu koirilla ihan tieteellisten kokeiden avulla.

        Vilander on toki tyytyväinen kun koira ei enää pure. Tehtävä suoritettu. Ja koska hänellä ei ole minkäänlaista perustietoa siitä, miten koira ylipäätään oppii, niin eihän hän ole mistään opitusta avuttomuudesta edes kuullut. Itseoppineen koirameedion silmissä tilanne on mainio. Ennen koira puri, nyt se ei puri. Olen aivan helvetin taitava ja minulla on erityinen kyky ymmärtää koiria!

        Hoh hoh, mitä kuraa...



        Tampereen yliopiston psykologian laitos kuvailee asiaa lyhyesti näin:

        ----------------------------------------------------------------------------------------------------
        Seligman järjesti tilanteita, joissa koirat joutuivat avuttomina valjaissa ottamaan vastaan sähköiskuja. Mikään niiden oma toiminta ei lopettanut sähköiskuja. Lopulta ne vain inisten alistuivat. Kun tällaiset koirat sijoitettiin kaksiosaiseen aitaukseen, jossa keskellä oli matala aita, niin koirat eivät osanneet hypätä aidan yli, jos niiden alla oleva aitauksen osa tuotti niille sähköiskuja. Sen sijaan tavallinen koira, joka ei ollut oppinut avuttomaksi, hyppäsi välittömästi aitauksen yli. Sittemmin vastaava ilmiö on todettu monissa muissakin eläinkokeissa sekä ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa. Ilmiö on arkihavaintojen mukainen.

        Opitun avuttomuuden seuraukset muistuttavat tavattomasti masennusta. Opittuun avuttomuuteen liittyy seuraavia oireita:

        1. Passiivisuus
        2. Vaikeus oppia, että toiminta tuottaa tulosta
        3. Aggression puute
        4. Avuttomuus vähenee ajan myötä
        5. Painon menetys, syömättömyys, hermostuneisuus, seksuaaliset ongelmat
        6. Norepinephrinen väheneminen keskushermostossa
        7. Vatsahaava ja stressi
        ----------------------------------------------------------------------------------------------------

        Tietenkään koira ei enää jääkauden jälkeen riko huonekaluja, hypi tai riehu (se on passivoitu opitun avuttomuuden avulla)

        Tietenkään koira ei enää nylkytä muita perheenjäseniä (sen seksuaalisuus on tukahdettu opitun avuttomuuden avulla)

        Tietenkään koira ei enää osoita minkäänlaisia aggressiivisuuden merkkejä, ei vaikka sitä miten yrittäisi yllyttää ja provosoida (opittu avuttomuus johtaa alistuneeseen mastentuneeseen tilaan, jossa jopa aggressiot katoavat)


        Tilanne näyttää siis mitään tietämättömän ihmisen silmään aivan loistavalta. Kaikkai häiriökäytös loppui jääkaudella kuin seinään. Oppimispsykologiasta jotain tietävät taas ovat kauhuissaan. Mitään pahempaa et koirallesi pysty tekemään kuin saattamaan sen opittuun avuttomuuteen.

        Näin lainaus esitettynä omien mielipiteiden tueksi niin tuollainen edistää ja tuo informaatiota ja mielenkiintoa keskusteluun. Kiitos siitä.
        Olipas mielenkiintoista.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        kirjaa en löydä nyt. Kuitenkin hän kumoaa susilaumanjohtajuuskäsityksen ja päättää olla koirilleen ÄITI ja sehän toimii. Eli johtajuuden ei pidä olla sitä, että ihminen yrittää pönöttää häntä kaarella pomona, vaan juuri suojelevaa äidillistä/isällistä asennetta ja rajojen laittoa, kuten jokainen tietenkin lapsensakin kasvattaa. Vielä sen etsin ja kirja on siis Anni M. Korpelan Koirankoulutuksen uskomukset ja totuus. Mainio kirja, kannattaa lukea.

        Metroliikenne keskeytyi tänään klo:12 kampissa renkaan puhjetessa.. kun Kondukdööri ryhtyi vaihtamaan rengasta tuli paikalle romanian kerjäläinen pystykorvan kanssa, rikkoi ikkunan metrosta ja sanoi selvällä suomen kielellä, että jos sinä varastat tuon renkaan niin minä varastan nuo äänentoisto välineet.

        Ja tässä oli vain yksi juttu, että sillai


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Metroliikenne keskeytyi tänään klo:12 kampissa renkaan puhjetessa.. kun Kondukdööri ryhtyi vaihtamaan rengasta tuli paikalle romanian kerjäläinen pystykorvan kanssa, rikkoi ikkunan metrosta ja sanoi selvällä suomen kielellä, että jos sinä varastat tuon renkaan niin minä varastan nuo äänentoisto välineet.

        Ja tässä oli vain yksi juttu, että sillai

        Paljon puhetta asian vierestä vailla mitään uutisarvoa, mutta mainittiinhan siinä koira. Joko hihvasit.


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        Paljon puhetta asian vierestä vailla mitään uutisarvoa, mutta mainittiinhan siinä koira. Joko hihvasit.

        huono.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        muuten saan perille sen, etten siis itse omista vaarallista koiraa, kuin isoilla kirjaimilla, eikä tainnut mennä perille siltikään?

        "Lue edes mitä kirjoitat..

        Ymmärrä edes "vihje". Jos koira on ihmiselle tai sen ympäristölle vaarallinen, se pitää lopettaa.

        Vastuutonta on edes tätä "tyhmää" opettaa edes yrittämään hallitsemaan tuon kaltaista koiraa.

        Aina on huomioitava asuin ympäristö ja siinä asuvat muut ihmiset. (ja koirat)

        En sano tätä pahalla. Mutta kannattaako kommentoida vain sen ilosta.
        Kertaa kirjoituksesi. "

        Turha minulle hurskastella. Vastaisit kuten tuossa yllä, kaikille niille, jotka kysyvät apua kun on koira purrut lasta tms. Ehkä johtuu siitä, että sinä "isänä" mitä ilmeisemmin olet mies, mutta minä nainen, että toinen puhuu maasta ja toinen kuusta. Todennäköisesti käsität tämänkin päin honkia, kun sitä aikasi tuumailet.

        "muuten saan perille sen, etten siis itse omista vaarallista koiraa, kuin isoilla kirjaimilla, eikä tainnut mennä perille siltikään?"

        Ketään ei ole kyseenalaistanut koiriasi? Vai missä niin lukee.
        Emmekö ole keskustelleet tässä "ongelma"koirista, koulutusmuodoista jne.
        Mitä?...Olkoon tämä tässä. Jätä sinäkin.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Sama. Ei täällä sen enempää. Voit laittaa mailia tai soittaa.
        Terveisiä myös.

        Väitämpä että, yleensä perheessä koira tai koirat, kuten tarhassa jos puhutaan "hierargiasta" tai "laumanjohtajuudesta" niin kyse on pitkälti koiran huomion hakuisuudesta.

        Koiralle tai koirille on tärkeintä omistajansa huomio ja siitä usein kilpaillaan ja ollaan mustasukkaisia. Tätä tapahtuu myös tarhassa jossa voi olla useita koiria.

        Vahvemmat hakee huomiota voimakkaammin ja kenot siihen sen mukaiset,herkkä pyytää sitä toisin.

        Samoin vahvatahtoinen koira ilmaisee tyytymättömyytensä oloonsa voimakkaammin. Tästä helposti saa käsityksen "johtajuus koetuksella" tai siihen on pyrkiminen.

        Arka tai "kaikki on kivoja" luonne taas helposti purkaa pahaa oloansa, olipa sitten kyse aktiviteetin puutteen tai muuten epävarmasta olosta niin huonekaluihin, kenkiin jne..

        Huomionhaku on koiralla voimakasta, siitä monet erimuotoiset ja tasoiset käytösmallit.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Väitämpä että, yleensä perheessä koira tai koirat, kuten tarhassa jos puhutaan "hierargiasta" tai "laumanjohtajuudesta" niin kyse on pitkälti koiran huomion hakuisuudesta.

        Koiralle tai koirille on tärkeintä omistajansa huomio ja siitä usein kilpaillaan ja ollaan mustasukkaisia. Tätä tapahtuu myös tarhassa jossa voi olla useita koiria.

        Vahvemmat hakee huomiota voimakkaammin ja kenot siihen sen mukaiset,herkkä pyytää sitä toisin.

        Samoin vahvatahtoinen koira ilmaisee tyytymättömyytensä oloonsa voimakkaammin. Tästä helposti saa käsityksen "johtajuus koetuksella" tai siihen on pyrkiminen.

        Arka tai "kaikki on kivoja" luonne taas helposti purkaa pahaa oloansa, olipa sitten kyse aktiviteetin puutteen tai muuten epävarmasta olosta niin huonekaluihin, kenkiin jne..

        Huomionhaku on koiralla voimakasta, siitä monet erimuotoiset ja tasoiset käytösmallit.

        No tuli kirja haettua ja olen todellakin siihen tyytyväinen. Ei ole suurempaa huumori "pläjäytystä" koiran kustannuksella julkaistu.

        Kivaa oli ja silmät märkänä nauroin. Suosittelen huumorin ystäville.

        Milloin tulee osa2. Hyvää "koiran käsittely huumoria" ei ole koskaan liikaa.

        Sakemaanikko oli oikeassa, Tosikkojen ei kirjaa kannata lukea, sillä tässä tarvitaan hyvät nauruhermot.

        Loistavaa ja kevyttä "lirpatusta" kesäpäivään...oikein Gummeruksen julkaisemana...


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        No tuli kirja haettua ja olen todellakin siihen tyytyväinen. Ei ole suurempaa huumori "pläjäytystä" koiran kustannuksella julkaistu.

        Kivaa oli ja silmät märkänä nauroin. Suosittelen huumorin ystäville.

        Milloin tulee osa2. Hyvää "koiran käsittely huumoria" ei ole koskaan liikaa.

        Sakemaanikko oli oikeassa, Tosikkojen ei kirjaa kannata lukea, sillä tässä tarvitaan hyvät nauruhermot.

        Loistavaa ja kevyttä "lirpatusta" kesäpäivään...oikein Gummeruksen julkaisemana...

        kirja mielestäsi koulutuksellisesti mielenkiintoinen?

        Sakemaanikko mainitsi Anni Korpelan (omakustanne kirja) Koirankoulutuksen uskomukset ja totuus. Olen lukenut ja suosittelenkin, kirja on hyvin omaperäinen. Anni pyörittää ja vääntää asiat ihan uuteen uskoon.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        kirja mielestäsi koulutuksellisesti mielenkiintoinen?

        Sakemaanikko mainitsi Anni Korpelan (omakustanne kirja) Koirankoulutuksen uskomukset ja totuus. Olen lukenut ja suosittelenkin, kirja on hyvin omaperäinen. Anni pyörittää ja vääntää asiat ihan uuteen uskoon.

        Alusta loppuun pelkkää huumoria ja huumoria.....vailla mitään pohjaa.

        Kiitos vinkistä (Anni Korpela) Täytyy tutustua. Omaperäisyys ja erillainen lähestymis tapa.ja ajatusmaailma kiinnostaa.

        Harvoin tulee niitä luettua, mutta tuo täytynee ostaa.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        kirja mielestäsi koulutuksellisesti mielenkiintoinen?

        Sakemaanikko mainitsi Anni Korpelan (omakustanne kirja) Koirankoulutuksen uskomukset ja totuus. Olen lukenut ja suosittelenkin, kirja on hyvin omaperäinen. Anni pyörittää ja vääntää asiat ihan uuteen uskoon.

        "kirja mielestäsi koulutuksellisesti mielenkiintoinen?" no ei ollut..

        Vähän jäi lukematta, kun vaimo pisti kirjan "jääkaudelle" kun ei jaksanut naurun remakkaa kuunnella. On menossa yövuoroon.

        Jos johtajalla tuo kirja on niin toivottavasti et siitä maksanut.tuosta "pläjäyshuumorista" euro ei voi pahemmin hukkaan mennä .
        Se voi hieman ##.?%6taa kun sen on lukenut

        "Minä en halua kuolla koskaan. Siinä tärkein syy tämän kirjan kirjoittamiseen. Kun nyt saatan oppini ja käytännön konstit kirjaan, voin elää ja kuolla rauhassa, kun tiedän etteivät kokemukset mene mukanani maan alle...."... heippa


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        "kirja mielestäsi koulutuksellisesti mielenkiintoinen?" no ei ollut..

        Vähän jäi lukematta, kun vaimo pisti kirjan "jääkaudelle" kun ei jaksanut naurun remakkaa kuunnella. On menossa yövuoroon.

        Jos johtajalla tuo kirja on niin toivottavasti et siitä maksanut.tuosta "pläjäyshuumorista" euro ei voi pahemmin hukkaan mennä .
        Se voi hieman ##.?%6taa kun sen on lukenut

        "Minä en halua kuolla koskaan. Siinä tärkein syy tämän kirjan kirjoittamiseen. Kun nyt saatan oppini ja käytännön konstit kirjaan, voin elää ja kuolla rauhassa, kun tiedän etteivät kokemukset mene mukanani maan alle...."... heippa

        ne opit on olleet/

        - sähköpanta
        - pallinaru
        - ja muut kätevät "pikku kikat"

        ja sitten nyt

        - jääkaudet ja kolinapurkit

        Tähtäimessä joka kerta koiran lannistaminen totaalisesti koulutuksen nimissä!

        Ps. Jääkiekko just alkamassa täytyy jatkaa myöhemmin.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        ne opit on olleet/

        - sähköpanta
        - pallinaru
        - ja muut kätevät "pikku kikat"

        ja sitten nyt

        - jääkaudet ja kolinapurkit

        Tähtäimessä joka kerta koiran lannistaminen totaalisesti koulutuksen nimissä!

        Ps. Jääkiekko just alkamassa täytyy jatkaa myöhemmin.

        Kun annetaan palautetta jostain, joko negatiivista tai positiivistä jossain asiassa niin kumpikin niistä on erittäin tärkeä. Kummassakin on yhtä vahva viesti, jos asioita osaa käsitellä ja pohtia.

        kkk ja vilander: Hyvää kirjassa on, että nyt tiedämme, että malli ei ole hyväksi.Eikä tätä tarvitse kenenkään enää keksiä uudelleen.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Kun annetaan palautetta jostain, joko negatiivista tai positiivistä jossain asiassa niin kumpikin niistä on erittäin tärkeä. Kummassakin on yhtä vahva viesti, jos asioita osaa käsitellä ja pohtia.

        kkk ja vilander: Hyvää kirjassa on, että nyt tiedämme, että malli ei ole hyväksi.Eikä tätä tarvitse kenenkään enää keksiä uudelleen.

        Kun joku kysyy ja saa tälläisen vastauksen, jossa asiat on asioita ja ne pysyy selkeänä, tuomatta siihen heti "laumajuttuja" ja muuta lisää niin tästä on kysyjälle selkeä apu.

        Osaan antaa arvoa -jke-:n osaamiselle ja asioiden ymmärrykselle.
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/9084907 -jke-


      • johtajakokemäeltä kirjoitti:

        ne opit on olleet/

        - sähköpanta
        - pallinaru
        - ja muut kätevät "pikku kikat"

        ja sitten nyt

        - jääkaudet ja kolinapurkit

        Tähtäimessä joka kerta koiran lannistaminen totaalisesti koulutuksen nimissä!

        Ps. Jääkiekko just alkamassa täytyy jatkaa myöhemmin.

        Jos ei halua " euroja hukkaan" :D,niin noita koirakirjoja saa jo aika kivasti kirjastoista.Jos ei ole,niin voipi pistää tilaukseen.Itse kun olen vaahtosammuttimesta asti kova lukemaan ollut,niin on tullut melkein kaikki koirakirjat mitä irti saa,luettua.Eikä pahemmin kotoa löydy,kuin vissiin pari.Kirjastosta vaan bongaillut ja tilaillut.

        Anni Korpelanin kirjat on luettu myös (kuin myös Vilanderin),viimeistä lukuunottamatta.Edellistä,siis Annin, mieleen eniten jäänyt hauska tapa kirjoittaa :).
        Viimeksi tuli tsekattua Kaimion koirien käyttäytymisestä kertova,itseasiassa toiseen kertaan,kun sen verran on tuhtia tavaraa.

        Periaatteessa noissa pevin jutuissa,on vähän kun "pyörä on keksitty".Eli vanhaa,jota sitten vähän noinkus vedetty pitkälle...
        Jääkausi - "ei huomiota jatkuvasti koiralle" , kolinapurkki - heittoketju.Noit nyt lähinnä.
        Itseasiassa jälkimmäiset,ei välttämättä aina ihan huono.Niin kauan kun ei vedetä ööveriksi...


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Jos ei halua " euroja hukkaan" :D,niin noita koirakirjoja saa jo aika kivasti kirjastoista.Jos ei ole,niin voipi pistää tilaukseen.Itse kun olen vaahtosammuttimesta asti kova lukemaan ollut,niin on tullut melkein kaikki koirakirjat mitä irti saa,luettua.Eikä pahemmin kotoa löydy,kuin vissiin pari.Kirjastosta vaan bongaillut ja tilaillut.

        Anni Korpelanin kirjat on luettu myös (kuin myös Vilanderin),viimeistä lukuunottamatta.Edellistä,siis Annin, mieleen eniten jäänyt hauska tapa kirjoittaa :).
        Viimeksi tuli tsekattua Kaimion koirien käyttäytymisestä kertova,itseasiassa toiseen kertaan,kun sen verran on tuhtia tavaraa.

        Periaatteessa noissa pevin jutuissa,on vähän kun "pyörä on keksitty".Eli vanhaa,jota sitten vähän noinkus vedetty pitkälle...
        Jääkausi - "ei huomiota jatkuvasti koiralle" , kolinapurkki - heittoketju.Noit nyt lähinnä.
        Itseasiassa jälkimmäiset,ei välttämättä aina ihan huono.Niin kauan kun ei vedetä ööveriksi...

        "Periaatteessa noissa pevin jutuissa,on vähän kun "pyörä on keksitty".Eli vanhaa,jota sitten vähän noinkus vedetty pitkälle...
        Jääkausi - "ei huomiota jatkuvasti koiralle" , kolinapurkki - heittoketju.Noit nyt lähinnä"


        Kun sitä Wanhaa linjaa kauhistellaan, niin nuohan ovat sitä itseään.
        Avain-nippu jutut jne...Miksi nämä ovat nyt niin "hyviä".

        Itseäni hieman harmittaa kun "wanha-liitto" täysin yleistetään.
        Paljon on ja oli siellä hyvää osaamista ja hyviä ihmisiä , mutta kaikki niputetaan samaan.
        Itse olen "Wanhan-liiton" miehiä kirjoituksineni.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        "Periaatteessa noissa pevin jutuissa,on vähän kun "pyörä on keksitty".Eli vanhaa,jota sitten vähän noinkus vedetty pitkälle...
        Jääkausi - "ei huomiota jatkuvasti koiralle" , kolinapurkki - heittoketju.Noit nyt lähinnä"


        Kun sitä Wanhaa linjaa kauhistellaan, niin nuohan ovat sitä itseään.
        Avain-nippu jutut jne...Miksi nämä ovat nyt niin "hyviä".

        Itseäni hieman harmittaa kun "wanha-liitto" täysin yleistetään.
        Paljon on ja oli siellä hyvää osaamista ja hyviä ihmisiä , mutta kaikki niputetaan samaan.
        Itse olen "Wanhan-liiton" miehiä kirjoituksineni.

        ennen kilpailijat ja kouluttajat oli ihan normaaleja useimmat, eikä heitä voi millään verrata Vilanderiin. Yleinen käsitys ilmeisesti on että ennen aikaan jokainen koiran ohjaaja kurmuutti koiraansa.

        Koulutuksen taso ja vaatimukset olivat erilaiset ja tietämys vähäisempää, ei ollut nettiä mistä voi hakea jääkausiohjeita eikä koirista kirjoitettuja kirjojakaan juuri ollut. Kenttäkouluttaja kerhossa/seurassa oli avainasemassa tietämyksineen.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        ne opit on olleet/

        - sähköpanta
        - pallinaru
        - ja muut kätevät "pikku kikat"

        ja sitten nyt

        - jääkaudet ja kolinapurkit

        Tähtäimessä joka kerta koiran lannistaminen totaalisesti koulutuksen nimissä!

        Ps. Jääkiekko just alkamassa täytyy jatkaa myöhemmin.

        En alle kirjoita noista yhtään. Mutta isonauru "pallinarusta"

        Wanhassakin oli erillaisia kuppikuntia ja menetelmiä. En allekirjoita niitä ja pysyn kaukana noista.
        Vilander kikat tuota kuppikuntaa.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        ennen kilpailijat ja kouluttajat oli ihan normaaleja useimmat, eikä heitä voi millään verrata Vilanderiin. Yleinen käsitys ilmeisesti on että ennen aikaan jokainen koiran ohjaaja kurmuutti koiraansa.

        Koulutuksen taso ja vaatimukset olivat erilaiset ja tietämys vähäisempää, ei ollut nettiä mistä voi hakea jääkausiohjeita eikä koirista kirjoitettuja kirjojakaan juuri ollut. Kenttäkouluttaja kerhossa/seurassa oli avainasemassa tietämyksineen.

        Joka asiassa kun jotain aloitellaan opitaan ja kehitytään oikein tekemisen ja virheiden kautta. Kehitys pitäisikin mennä niin eikä siten,että tulee aina uusi ja kaikki "nollataan" ja siitä lähdetään.

        Hyvin ilmaisit "wanhanajan" kiitos vaan. Tekivät mitä tehtävissä siihen aikaan oli ja silloisella osaamisen tasolla.

        Tosin huonot asiat ovat aina esillä ja "esimerkkeinä", mutta ne hiljaiset osaajat on unohdettu siltä ajalta.

        Mutta elämmehän kivaa aikaa kun "pallinaru" kikat tuodaan uusina uusille, jotka usein ei ollut edes syntynyt kun niitä "menestyksellä" käytettiin tai tietoinen "Wanhoista kikkaketjuista" ja sen synnyistä.


      • perheen isä kirjoitti:

        "Periaatteessa noissa pevin jutuissa,on vähän kun "pyörä on keksitty".Eli vanhaa,jota sitten vähän noinkus vedetty pitkälle...
        Jääkausi - "ei huomiota jatkuvasti koiralle" , kolinapurkki - heittoketju.Noit nyt lähinnä"


        Kun sitä Wanhaa linjaa kauhistellaan, niin nuohan ovat sitä itseään.
        Avain-nippu jutut jne...Miksi nämä ovat nyt niin "hyviä".

        Itseäni hieman harmittaa kun "wanha-liitto" täysin yleistetään.
        Paljon on ja oli siellä hyvää osaamista ja hyviä ihmisiä , mutta kaikki niputetaan samaan.
        Itse olen "Wanhan-liiton" miehiä kirjoituksineni.

        Noh,aikoinaan on menty,sillä tiedolla ja taidolla,mitä silloin oli.Ja sitä mukaa,kun koiran käyttäytymisestä on enemmän tietoa "tullut",niin ne huomioitu.Huomioitu enemmän tai vähemmän,ja pitäiskö sanoa,että monella sovellutuksellakin vielä.Kaikessa noissa on mielestäni ollut yhteistä se,että jossain vaiheessa on menty ööveriksi.Puolin ja toisin.
        Siihen kun liittyy vielä nykyajan "guruttaminen",jossa ei aina ajatella asioita loppuun asti,vaan niellään purematta helposti kaikki.Siihen kun yhdistetään se,että ei voida edes ajatella muuta kuin yhtä tietä,niin sopassa ollaan.

        Ja ihan samoin tunnutaan niputettavan herkästi niin uudet tuulet,kuin vanhatkin.Kait se on tyypillistä ihmismielessä...Kuitenkin ois hyvä muistaa,että se harmaa aluekkin voi olla.Jotain vanhaa,jotain uutta.Kunhan asiat hyvin miettii ja sisäistää omilla aivoillaan.Nykypäivänä tuossa tuntuu välillä olevan puutoksia.

        Ja minä se taidan sitten olla sellainen "wanhan-liiton himppasen epäsovinnainen radikaalitäti :D.Silkkipäällysteiset rautahanskat,kukkahattu,johon yhdistettynä pieni kapiainen ;DDD


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        Alusta loppuun pelkkää huumoria ja huumoria.....vailla mitään pohjaa.

        Kiitos vinkistä (Anni Korpela) Täytyy tutustua. Omaperäisyys ja erillainen lähestymis tapa.ja ajatusmaailma kiinnostaa.

        Harvoin tulee niitä luettua, mutta tuo täytynee ostaa.

        ettei Korpelasta tartu huonoja sakemaanikkomaisia ajatuksia. Ja voithan sinäkin kirjoittaa koirakirjan. Siitä vain.


      • Sakemaanikko
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        ne opit on olleet/

        - sähköpanta
        - pallinaru
        - ja muut kätevät "pikku kikat"

        ja sitten nyt

        - jääkaudet ja kolinapurkit

        Tähtäimessä joka kerta koiran lannistaminen totaalisesti koulutuksen nimissä!

        Ps. Jääkiekko just alkamassa täytyy jatkaa myöhemmin.

        on ollut Suomen armeijan koirankoulutuskeino, ei Vilanderin oma keksintö. Armeijassa totellaan. Maamme historia ei ole eläinten kohtelun kannalta muutenkaan kovin ruusuinen. Kun sotahevosille on tullut paleltumavamma siittimeen, on homma ollut erityisen raakaa. Pollelta kulli poikki ja takaisin hommiin. Eikä armeija nykyäänkään vielä pehmolinjalla ole koirienkaan suhteen. Jos koirasta ei ole työhönsä, se lopetetaan.
        Sähköpantaa käytetään Suomessa vaivihkaa, suurempia mainostamatta. Se on käytössä monilla koirankasvattajilla. Sillä saadaan koira tottelemaan nopeasti ja koiralle tulosta ja näin sitä päästään käyttämään nopeasti jalostukseen. Aika on rahaa ja kilpailu kovaa. Ja Huom! En sitten todellakaan itse käyttäisi sitä, en edes sitruunapantaa.


      • Sakemaanikko
        molossi kirjoitti:

        Jos ei halua " euroja hukkaan" :D,niin noita koirakirjoja saa jo aika kivasti kirjastoista.Jos ei ole,niin voipi pistää tilaukseen.Itse kun olen vaahtosammuttimesta asti kova lukemaan ollut,niin on tullut melkein kaikki koirakirjat mitä irti saa,luettua.Eikä pahemmin kotoa löydy,kuin vissiin pari.Kirjastosta vaan bongaillut ja tilaillut.

        Anni Korpelanin kirjat on luettu myös (kuin myös Vilanderin),viimeistä lukuunottamatta.Edellistä,siis Annin, mieleen eniten jäänyt hauska tapa kirjoittaa :).
        Viimeksi tuli tsekattua Kaimion koirien käyttäytymisestä kertova,itseasiassa toiseen kertaan,kun sen verran on tuhtia tavaraa.

        Periaatteessa noissa pevin jutuissa,on vähän kun "pyörä on keksitty".Eli vanhaa,jota sitten vähän noinkus vedetty pitkälle...
        Jääkausi - "ei huomiota jatkuvasti koiralle" , kolinapurkki - heittoketju.Noit nyt lähinnä.
        Itseasiassa jälkimmäiset,ei välttämättä aina ihan huono.Niin kauan kun ei vedetä ööveriksi...

        muistatko lukeneesi kirjaa, jonka on kirjoittanut nainen, joka tarkkaili koirien laumakäyttäytymistä ja asuikohan jossain Kanadassa ja koirat olivat huskyja ja sekarotuisia? Muistatko kirjan nimen? Nainen antoi loppujen lopuksi koirien olla ja lisääntyä villisti.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        ettei Korpelasta tartu huonoja sakemaanikkomaisia ajatuksia. Ja voithan sinäkin kirjoittaa koirakirjan. Siitä vain.

        Kirjoja voi lukea mielenkiinnosta. Ei niitä tarvitse lähteä aina apinoimaan
        Taidan joka tapauksessa pysyä omassa asiassani ja mikä siinä on olennaista.

        Otan koirat yksilöinä, luon vahvan ja luottamuksellisen siteen Olen koiralleni rehellinen, sillä eläinmaailma ei vilppiä tunne eikä voi sitä ymmärtää.
        Tätä vastaan saan uskollisen ja luotettavan ystävän.

        Kyllä voisin kirjan kirjoittaa, mutta nähty on, että niistä on varsin vähän apua.
        Koska niin monta kun on kirjaa, niin on myös lukijaa ja luetun ymmärtämistä.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Kirjoja voi lukea mielenkiinnosta. Ei niitä tarvitse lähteä aina apinoimaan
        Taidan joka tapauksessa pysyä omassa asiassani ja mikä siinä on olennaista.

        Otan koirat yksilöinä, luon vahvan ja luottamuksellisen siteen Olen koiralleni rehellinen, sillä eläinmaailma ei vilppiä tunne eikä voi sitä ymmärtää.
        Tätä vastaan saan uskollisen ja luotettavan ystävän.

        Kyllä voisin kirjan kirjoittaa, mutta nähty on, että niistä on varsin vähän apua.
        Koska niin monta kun on kirjaa, niin on myös lukijaa ja luetun ymmärtämistä.

        "Otan koirat yksilöinä, luon vahvan ja luottamuksellisen siteen Olen koiralleni rehellinen, sillä eläinmaailma ei vilppiä tunne eikä voi sitä ymmärtää.
        Tätä vastaan saan uskollisen ja luotettavan ystävän."

        Tuo onnistuu kaikilta, jos haluaa nähdä vaivaa ja tutustua koiraansa käyttämällä siihen aikaa, touhuta ja harrastaa..
        Rohkeasti ja itseensä luottaen.
        Asioiden pitäisikin olla niin, että kukaan toinen ei saa tai voi toisen koiraa paremmin tuntea, kuin sen omistaja.
        Oli sitten kokemusta -40v tai -1v.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        "Otan koirat yksilöinä, luon vahvan ja luottamuksellisen siteen Olen koiralleni rehellinen, sillä eläinmaailma ei vilppiä tunne eikä voi sitä ymmärtää.
        Tätä vastaan saan uskollisen ja luotettavan ystävän."

        Tuo onnistuu kaikilta, jos haluaa nähdä vaivaa ja tutustua koiraansa käyttämällä siihen aikaa, touhuta ja harrastaa..
        Rohkeasti ja itseensä luottaen.
        Asioiden pitäisikin olla niin, että kukaan toinen ei saa tai voi toisen koiraa paremmin tuntea, kuin sen omistaja.
        Oli sitten kokemusta -40v tai -1v.

        "Asioiden pitäisikin olla että kukaan toinen ei saa tai voi toisen koiraa paremmin tuntea, kuin se omistaja".

        Totuus on toinen kuitenkin, monilla ei ole aavistustakaan minkälainen heidän koiransa on. Remelissä rähisevää luullaan kovaksi vaikka se paskajalka saattaa pelätä kuollakseen vastaantulijoita ja joita se kurkku suorana karkoittaa läheltänsä pois.

        Omistaja tietää useinmiten sangen tarkkaan mitä sen oman koiran vatsa kestää syödä, kuinka vanha se on tai että se on uros koska koipikin nousee komeasti.


        Monilla pennuilla/nuorilla koirilla on jo paljon pinttyneitä huonoja tapoja jotka olisi jo ajat sitten pitänyt karsia pois, mutta koirahan VIISASTUU itsekseen kun se vanhenee:::::viisastuuhan se:::::

        Tällaisen jälkeen koiran omistajalle tulee TÄYDELLISENÄ YLLÄTYKSENÄ että koira alkaa vahtia ruokakuppiansa, nostaa koipea sisälle, puree ihmisiä ja vetää helvetillisesti fleksissä ja rähisee.


        Hyi sitä koiraa, ei se sitten SIVISTYNYTKÄÄN itsekseen!

        No mitäs nyt tehdään onko ehdotuksia?

        Täytyyhän jotain alkaa tehdä että voidaan sivistyneesti ja vaaratta asua saman katon alla.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        "Asioiden pitäisikin olla että kukaan toinen ei saa tai voi toisen koiraa paremmin tuntea, kuin se omistaja".

        Totuus on toinen kuitenkin, monilla ei ole aavistustakaan minkälainen heidän koiransa on. Remelissä rähisevää luullaan kovaksi vaikka se paskajalka saattaa pelätä kuollakseen vastaantulijoita ja joita se kurkku suorana karkoittaa läheltänsä pois.

        Omistaja tietää useinmiten sangen tarkkaan mitä sen oman koiran vatsa kestää syödä, kuinka vanha se on tai että se on uros koska koipikin nousee komeasti.


        Monilla pennuilla/nuorilla koirilla on jo paljon pinttyneitä huonoja tapoja jotka olisi jo ajat sitten pitänyt karsia pois, mutta koirahan VIISASTUU itsekseen kun se vanhenee:::::viisastuuhan se:::::

        Tällaisen jälkeen koiran omistajalle tulee TÄYDELLISENÄ YLLÄTYKSENÄ että koira alkaa vahtia ruokakuppiansa, nostaa koipea sisälle, puree ihmisiä ja vetää helvetillisesti fleksissä ja rähisee.


        Hyi sitä koiraa, ei se sitten SIVISTYNYTKÄÄN itsekseen!

        No mitäs nyt tehdään onko ehdotuksia?

        Täytyyhän jotain alkaa tehdä että voidaan sivistyneesti ja vaaratta asua saman katon alla.

        "Monilla pennuilla/nuorilla koirilla on jo paljon pinttyneitä huonoja tapoja jotka olisi jo ajat sitten pitänyt karsia pois, mutta koirahan VIISASTUU itsekseen kun se vanhenee:::::viisastuuhan se:::::"

        Niin on lähinnä "itseopittuja" tapoja, joita oikealla ohjauksella ei päästetä edes syntymään.

        Kun se olisikin niin "kivaa" että "off" nappi päälle kun ei ole kivaa. mutta kun halutaan taas kivaa painetaan "on" nappi päälle.

        Kuka keksisi tälläisen "pleikka" koiran.

        Ei koira ole vain hyvä tai huonotapainen se vain on ja elää.
        On ja elää miten sen annetaan olla ja elää.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        on ollut Suomen armeijan koirankoulutuskeino, ei Vilanderin oma keksintö. Armeijassa totellaan. Maamme historia ei ole eläinten kohtelun kannalta muutenkaan kovin ruusuinen. Kun sotahevosille on tullut paleltumavamma siittimeen, on homma ollut erityisen raakaa. Pollelta kulli poikki ja takaisin hommiin. Eikä armeija nykyäänkään vielä pehmolinjalla ole koirienkaan suhteen. Jos koirasta ei ole työhönsä, se lopetetaan.
        Sähköpantaa käytetään Suomessa vaivihkaa, suurempia mainostamatta. Se on käytössä monilla koirankasvattajilla. Sillä saadaan koira tottelemaan nopeasti ja koiralle tulosta ja näin sitä päästään käyttämään nopeasti jalostukseen. Aika on rahaa ja kilpailu kovaa. Ja Huom! En sitten todellakaan itse käyttäisi sitä, en edes sitruunapantaa.

        "Eikä armeija nykyäänkään vielä pehmolinjalla ole koirienkaan suhteen. Jos koirasta ei ole työhönsä, se lopetetaan."

        Mitä sotakoiralle pitäisi sitten tehdä? Jos lopetetaan niin siihen on varmasti syy.
        Pitäisikö tarjota niitä siviileille? vai mitä ajat takaa.

        Mitä tekemistä sota-ajalla ja hevosen siittimellä on minkään kanssa.
        Kyse oli poikkeus ajasta ja silloin ei miehiä tainnut riittää sitä "hevosen kullia" käsin lämmittämään.

        kikkeliskokkelis...


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        "Eikä armeija nykyäänkään vielä pehmolinjalla ole koirienkaan suhteen. Jos koirasta ei ole työhönsä, se lopetetaan."

        Mitä sotakoiralle pitäisi sitten tehdä? Jos lopetetaan niin siihen on varmasti syy.
        Pitäisikö tarjota niitä siviileille? vai mitä ajat takaa.

        Mitä tekemistä sota-ajalla ja hevosen siittimellä on minkään kanssa.
        Kyse oli poikkeus ajasta ja silloin ei miehiä tainnut riittää sitä "hevosen kullia" käsin lämmittämään.

        kikkeliskokkelis...

        Vilanderin tapa kouluttaa on syvältä, mutta muuten suoranainen julmuus eläimiä kohtaan on ok? Tarkoitus pyhittää keinot sittenkin? Haiskahtaa kaksinaismoralismilta ja pahasti.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        Vilanderin tapa kouluttaa on syvältä, mutta muuten suoranainen julmuus eläimiä kohtaan on ok? Tarkoitus pyhittää keinot sittenkin? Haiskahtaa kaksinaismoralismilta ja pahasti.

        "Maamme historia ei ole eläinten kohtelun kannalta muutenkaan kovin ruusuinen. Kun sotahevosille on tullut paleltumavamma siittimeen, on homma ollut erityisen raakaa. Pollelta kulli poikki ja takaisin hommiin"

        Oli sota-aika. Hevonen jatkoi elämää, ei tapettu mikä oli pointtisi?
        Kunnioitusta hieman sotaveteraaneille. Sillä sinäkin nyt voit vapaasti asua ja harrastaa.

        Et vastannut taas vaan väistelet, junnaat ja kiistelet tuomatta mitään tilalle.

        Vastaa aluksi omalla mielipiteellä alempaan jo esitettyyn.

        "Mitä sotakoiralle pitäisi sitten tehdä? Jos lopetetaan niin siihen on varmasti syy. Pitäisikö tarjota niitä siviileille?" -Oli kysymys.

        Itse palvelin varusmiehenä koiraohjaajana. Ja paljon oli koiria joita en siviiliin kelpuuttaisi, ympäristö syistä.


      • Sakemaanikko kirjoitti:

        muistatko lukeneesi kirjaa, jonka on kirjoittanut nainen, joka tarkkaili koirien laumakäyttäytymistä ja asuikohan jossain Kanadassa ja koirat olivat huskyja ja sekarotuisia? Muistatko kirjan nimen? Nainen antoi loppujen lopuksi koirien olla ja lisääntyä villisti.

        En ole lukenut,mutta jotenkin hämärästi muistaisin tuollaisesta kuulleeni,ellen sekota johonkin muuhun.
        Voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen luettava,tuon suuntaista ei pahemmin taida koirista ole tutkittu millään muotoa.Tai en ainakaan itse tiedä.


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        "Maamme historia ei ole eläinten kohtelun kannalta muutenkaan kovin ruusuinen. Kun sotahevosille on tullut paleltumavamma siittimeen, on homma ollut erityisen raakaa. Pollelta kulli poikki ja takaisin hommiin"

        Oli sota-aika. Hevonen jatkoi elämää, ei tapettu mikä oli pointtisi?
        Kunnioitusta hieman sotaveteraaneille. Sillä sinäkin nyt voit vapaasti asua ja harrastaa.

        Et vastannut taas vaan väistelet, junnaat ja kiistelet tuomatta mitään tilalle.

        Vastaa aluksi omalla mielipiteellä alempaan jo esitettyyn.

        "Mitä sotakoiralle pitäisi sitten tehdä? Jos lopetetaan niin siihen on varmasti syy. Pitäisikö tarjota niitä siviileille?" -Oli kysymys.

        Itse palvelin varusmiehenä koiraohjaajana. Ja paljon oli koiria joita en siviiliin kelpuuttaisi, ympäristö syistä.

        Lopetusasiaan: Järki sanoo, että parempi lopettaa, mutta äidillinen tunnepuoli sanoo, että ei, ei viatonta eläintä. Kunnioitukseen: Perheeseeni kuului lapsena vanhempien ja sisarusten lisäksi sodan kokeneet isovanhemmat ja sota oli meillä kotona siten aina läsnä. Lukuisaan eläinjoukkoon kuului ravinnontuottajia ja lemmikkejä. Tuollaisessa kasvuympäristössä oppii kunnioittamaan kaikenlaista elämää ja erilaisia asioita paljonkin. Jotta en nyt sanoisi todella pahasti, sanon sinulle hyvästi.


    • johtajakokemäeltä

      tietoa ja väittämää löytyy tässä yksi.

      www.saunalahti.fi/.../ydinluu_1_04_dominanssi.htm-

      Tulkinnat on erilaisia jos sudet on ihmisten lähellä tarhattuja tai sitten villisususia. Riippuu myös mikä tutkijalle (mikä kiinnostaa) on tärkeä asia.

      • perheen isä

        DOMINANSSITEORIAN HISTORIA JA VÄÄRINKÄSITYKSIÄ.

        Kiitos vaivannäöstäsi. Tutkielmat ovat mielenkiintoista luettavaa, josta saa parhaita apuja oman koiransa opetteluun ja kasvatukseen.- laita lisää jos törmäät.-


      • 12+9
        perheen isä kirjoitti:

        DOMINANSSITEORIAN HISTORIA JA VÄÄRINKÄSITYKSIÄ.

        Kiitos vaivannäöstäsi. Tutkielmat ovat mielenkiintoista luettavaa, josta saa parhaita apuja oman koiransa opetteluun ja kasvatukseen.- laita lisää jos törmäät.-

        Perus asian.Koira on yhtä paljon suden tapainen,kuin ihminen simpanssin,josta kehittynyt.
        Koira ei ole ihmislapsi ja sitä ei ikinä saa pitää ihmisenä eikä pikkuisena lapsena.Silloin on jo isännän ajatukset ja koulutus systeemit perseellä.Koira ei ajattele kuin hetkeä ei viikon takaisia asioita.
        Koirankuiskaaja ohjelma joka tulee tv:stä antaa hyvän kuvan miten pitäisi koiria kouluttaa ja niiden kanssa olla.Ei hakkaamalla eikä huutamalla saa mitään asiaa sillä koira ei ymmärrä puhetta paskaakaan vaan eleet on sille elämä.Vaikka joku idiootti kohta väittää minun koira ymmärtää kaiken mitä sanon niin roskaa.Ihmisen ilmeitä se tutkii ja lukeehan kuurotkin mitä ihminen sanoo suusta ja samalla tavalla koira katselee sinua ja tarkkailee mitä sinun liikkeet metrkitsee ja se oppii ne nopeasti joten lopulta pieni sormen heilautus vaikka saa koiran toimimaan.


      • piiripienipyörii
        12+9 kirjoitti:

        Perus asian.Koira on yhtä paljon suden tapainen,kuin ihminen simpanssin,josta kehittynyt.
        Koira ei ole ihmislapsi ja sitä ei ikinä saa pitää ihmisenä eikä pikkuisena lapsena.Silloin on jo isännän ajatukset ja koulutus systeemit perseellä.Koira ei ajattele kuin hetkeä ei viikon takaisia asioita.
        Koirankuiskaaja ohjelma joka tulee tv:stä antaa hyvän kuvan miten pitäisi koiria kouluttaa ja niiden kanssa olla.Ei hakkaamalla eikä huutamalla saa mitään asiaa sillä koira ei ymmärrä puhetta paskaakaan vaan eleet on sille elämä.Vaikka joku idiootti kohta väittää minun koira ymmärtää kaiken mitä sanon niin roskaa.Ihmisen ilmeitä se tutkii ja lukeehan kuurotkin mitä ihminen sanoo suusta ja samalla tavalla koira katselee sinua ja tarkkailee mitä sinun liikkeet metrkitsee ja se oppii ne nopeasti joten lopulta pieni sormen heilautus vaikka saa koiran toimimaan.

        Koira ei ole susi,koira on koira.Käytösmallit ovat erittäin lähellä toisiaan,jos koiraa verrataan suteen niin se on lähinnä käyttäytymiseltään sudenpentu.Koira seuraa lauman tasapainoisinta,ja johdonmukaisinta jäsentä,joka täten voidaan mieltää koiran johtajaksi.Itse puhun mieluiten esimerkistä,sillä tämä ihminen on koiran esimerkki.Tämä ihminen vaikuttaa siihen millainen koirasta tulee,ja antaa sille eväät elämään. Sitten jos tämän ihmisen roolia tulisi mieltää johonkin susilaumassa,se olisi susi-emo jolta sudenpennut oppivat kaiken tarvittavan.Koiran ei pidä esimerkkinään ihmistä joka alistaa väkivalloin,tai on muuten epätasapainossa.Tälläinen ihminen on huono esimerkki,ja saa koiran oireilemaan.Riippuu koiran luonteen laadusta millaisia oireita esiintyy,ja miten huonoa esimerkkiä ihminen on näyttänyt.Koira ei ymmärrä ihmisen maailmasta mitään,se on täällä täysin meidän armoilla.Meiltä se oppii miten asiohin kuuluu suhtautua,ja pieni koiran pentu joka on vielä läheisyys riippuvainen.Seuraa jokaista reagtiotasi,sillä laumanpää päättää miten mihinkin suhtaudutaan esim.välinpitämättömästi,varovaisesti,iloisesti,vai hyökätään.Jos vaikka ihminen ei ole toista koiraa kohdattaessa välinpitämätön,ja rauhallisen itsevarma.Vaikka jännittää,tai muuten on tasapainottomassa mielentilassa toista koiraa kohdattaessa.Tämä tapahtuma jää pennun/koiran mieleen,ja kun sama toistuu tarpeeksi monta kertaa.Niin koira alkaa puollustaa laumaa tilanteessa,jossa sinä et sen mielestä kykene hoitamaan hommaa niin kun pitää(jännität jne.). Sitten kun tätä on jatkunut tarpeeksi kauan siitä tulee päähän pinttymä koiralle,eli tapa.Silloin on enään se ja sama jännitätkö,vai oletko rento ,sillä koira toistaa jo"opittua"kaavaa.Tilanteita/ongelmia ei ratkaista poistamalla häiriötekijöitä koiran elämästä,vaan kohtaamalla ne.Kun vastaantulee koira, niin tilanne kohtataan lehmänhermoilla.Kun sama kaava taas toistuu useampaan kertaan,niin koira tajuaa ettei sen tarvitse enään puollustaa miltään koska sinä esimerkki olet tilanteen herra.Johtajuutta on monenlaista,ja maalaisjärkeähän saa käyttää.

        Niin ja noista susista vankeudessa eläneitä susien käytösmalleja ei voi verrata vapaudessa kasvaneisiin, ne ovat aika erinlaisia.Sitten vielä tämä on oikaistava koirat eivät koskaan seuraa koskaan väkivalloin alistavaa johtajaa mielellään,vain jos se on ainut mahdollinen johtaja kuva mitä heille on annettu. Niinkuin sudet nekin seuraavat lauman tasapainoisimman,vahvimman,ja terveimmän esimerkkiä.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        DOMINANSSITEORIAN HISTORIA JA VÄÄRINKÄSITYKSIÄ.

        Kiitos vaivannäöstäsi. Tutkielmat ovat mielenkiintoista luettavaa, josta saa parhaita apuja oman koiransa opetteluun ja kasvatukseen.- laita lisää jos törmäät.-

        Monesti eri ketjuissa on ihmetelty, kun pennun käytös muuttuu, eikä usko vaikka niin on aijemmin tehnyt.
        Oma saku 12vko. Osaa istua, kävellä remmissä, pysähtyy jne. Asioita joita hyvä ulkoilu tarvitsee.

        Ollaan oltu jalkapallokentällä, koirapuiston laidalla koulunpihalla jne., jotta tottuu ympäristö tekijöihin ja siedättyy niihin. (ympäristöön ei siis ihmiskontakteihin ja muihin koiriin)

        Lisäsin siedätystä menemällä porvoon markkinoille, jossa oli pitkin katuja kaikenlaista kioskia ja ihmisvilinää.
        Mallikkaasti meni. lepoa muutama tunti ja kävelylle merenrantaan. koira siinä ihmetteli, että nyt on iso juoma kuppi ja paljon siinä vettä.

        Menin polvia myöten veteen ja koira heti epäröimättä perään ei leikkimään vaan ajamaan minut sieltä pois. Ei paljon välittänyt vedestä tai syvyydestä vaan huoli oli minusta. Hyvä luottamus on syntynyt.

        Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että kohta alkaa pilkistämään hetki, kun itseluottamus kasvaa ja sitä voi helposti hieman kokeilla ympäristöön.
        Mitataan omaa ääntä mopoihin, toisiin koiriin jne..

        Tässä helposti mennään hämmästyksen valtaan ja alkaa ihmettely muuttuneesta käytöksestä.

        Jos perus asiat on pentuna opetettu ei pitäisi olla hätää. Ne opit on koiralla "takaraivossa" hyvässä tallessa.
        Tuo hetki kestää yleensä vain lyhyen aikaa.

        Mutta opittujen asioiden palautus voi olla kahta kovempi työ, ehkä kaksinkertainen aijempaan verrattuna.
        Tai sitten ei. Tuo käytös ja tuolla hetkellä pitäisi ohjata "vaativampaan" tekemiseen. (mitä vain)

        Jos tätä ei tee, on helposti "ongelma käytöstä" tiedossa.

        Yleensä pentukoulutus kannattaa tehdä ajoissa,maltilla ja jaksoittain. Välissä vahvistetaan opittua, ennen uutta oppia. ja riittävästi "vapaata" leikkiä jne... Opetetaan siis perusasiat joilla arki hyvin sujuu.

        Nämä kun on hallussa voidaan hyvin mielin odottaa "känkkäränkkä" ikää ja sen ohjaamista muuhun mielekkääseen tekemiseen. Jos perusasioita aletaan opettelemaan vasta tuolloin, on tiedossa pitkä ja kivinen tie ja tässä vaiheessa yleensä joillan omistajilla alkaa "allergiaoireet"

        Sirkus, tivoli ja muut temput kannattaa jättää myöhempään jos niitä edes tarvitsee.
        Pennun innokas oppimisen halu kannattaisikin keskittää asioihin jotka tähtää arjen hallintaan. Siitä hyötyy kaikki.


      • perheen isä
        12+9 kirjoitti:

        Perus asian.Koira on yhtä paljon suden tapainen,kuin ihminen simpanssin,josta kehittynyt.
        Koira ei ole ihmislapsi ja sitä ei ikinä saa pitää ihmisenä eikä pikkuisena lapsena.Silloin on jo isännän ajatukset ja koulutus systeemit perseellä.Koira ei ajattele kuin hetkeä ei viikon takaisia asioita.
        Koirankuiskaaja ohjelma joka tulee tv:stä antaa hyvän kuvan miten pitäisi koiria kouluttaa ja niiden kanssa olla.Ei hakkaamalla eikä huutamalla saa mitään asiaa sillä koira ei ymmärrä puhetta paskaakaan vaan eleet on sille elämä.Vaikka joku idiootti kohta väittää minun koira ymmärtää kaiken mitä sanon niin roskaa.Ihmisen ilmeitä se tutkii ja lukeehan kuurotkin mitä ihminen sanoo suusta ja samalla tavalla koira katselee sinua ja tarkkailee mitä sinun liikkeet metrkitsee ja se oppii ne nopeasti joten lopulta pieni sormen heilautus vaikka saa koiran toimimaan.

        "sillä koira ei ymmärrä puhetta paskaakaan"

        Mutta erittäin hyvin äänenpainot puheesta. Se on eleitä tärkeämpi.


      • perheen isä
        12+9 kirjoitti:

        Perus asian.Koira on yhtä paljon suden tapainen,kuin ihminen simpanssin,josta kehittynyt.
        Koira ei ole ihmislapsi ja sitä ei ikinä saa pitää ihmisenä eikä pikkuisena lapsena.Silloin on jo isännän ajatukset ja koulutus systeemit perseellä.Koira ei ajattele kuin hetkeä ei viikon takaisia asioita.
        Koirankuiskaaja ohjelma joka tulee tv:stä antaa hyvän kuvan miten pitäisi koiria kouluttaa ja niiden kanssa olla.Ei hakkaamalla eikä huutamalla saa mitään asiaa sillä koira ei ymmärrä puhetta paskaakaan vaan eleet on sille elämä.Vaikka joku idiootti kohta väittää minun koira ymmärtää kaiken mitä sanon niin roskaa.Ihmisen ilmeitä se tutkii ja lukeehan kuurotkin mitä ihminen sanoo suusta ja samalla tavalla koira katselee sinua ja tarkkailee mitä sinun liikkeet metrkitsee ja se oppii ne nopeasti joten lopulta pieni sormen heilautus vaikka saa koiran toimimaan.

        "Koira ei ole ihmislapsi ja sitä ei ikinä saa pitää ihmisenä eikä pikkuisena lapsena."
        Ei edes pieniä koiria, koska yleensä niillä on ison koiran ego.


      • perheen isä
        piiripienipyörii kirjoitti:

        Koira ei ole susi,koira on koira.Käytösmallit ovat erittäin lähellä toisiaan,jos koiraa verrataan suteen niin se on lähinnä käyttäytymiseltään sudenpentu.Koira seuraa lauman tasapainoisinta,ja johdonmukaisinta jäsentä,joka täten voidaan mieltää koiran johtajaksi.Itse puhun mieluiten esimerkistä,sillä tämä ihminen on koiran esimerkki.Tämä ihminen vaikuttaa siihen millainen koirasta tulee,ja antaa sille eväät elämään. Sitten jos tämän ihmisen roolia tulisi mieltää johonkin susilaumassa,se olisi susi-emo jolta sudenpennut oppivat kaiken tarvittavan.Koiran ei pidä esimerkkinään ihmistä joka alistaa väkivalloin,tai on muuten epätasapainossa.Tälläinen ihminen on huono esimerkki,ja saa koiran oireilemaan.Riippuu koiran luonteen laadusta millaisia oireita esiintyy,ja miten huonoa esimerkkiä ihminen on näyttänyt.Koira ei ymmärrä ihmisen maailmasta mitään,se on täällä täysin meidän armoilla.Meiltä se oppii miten asiohin kuuluu suhtautua,ja pieni koiran pentu joka on vielä läheisyys riippuvainen.Seuraa jokaista reagtiotasi,sillä laumanpää päättää miten mihinkin suhtaudutaan esim.välinpitämättömästi,varovaisesti,iloisesti,vai hyökätään.Jos vaikka ihminen ei ole toista koiraa kohdattaessa välinpitämätön,ja rauhallisen itsevarma.Vaikka jännittää,tai muuten on tasapainottomassa mielentilassa toista koiraa kohdattaessa.Tämä tapahtuma jää pennun/koiran mieleen,ja kun sama toistuu tarpeeksi monta kertaa.Niin koira alkaa puollustaa laumaa tilanteessa,jossa sinä et sen mielestä kykene hoitamaan hommaa niin kun pitää(jännität jne.). Sitten kun tätä on jatkunut tarpeeksi kauan siitä tulee päähän pinttymä koiralle,eli tapa.Silloin on enään se ja sama jännitätkö,vai oletko rento ,sillä koira toistaa jo"opittua"kaavaa.Tilanteita/ongelmia ei ratkaista poistamalla häiriötekijöitä koiran elämästä,vaan kohtaamalla ne.Kun vastaantulee koira, niin tilanne kohtataan lehmänhermoilla.Kun sama kaava taas toistuu useampaan kertaan,niin koira tajuaa ettei sen tarvitse enään puollustaa miltään koska sinä esimerkki olet tilanteen herra.Johtajuutta on monenlaista,ja maalaisjärkeähän saa käyttää.

        Niin ja noista susista vankeudessa eläneitä susien käytösmalleja ei voi verrata vapaudessa kasvaneisiin, ne ovat aika erinlaisia.Sitten vielä tämä on oikaistava koirat eivät koskaan seuraa koskaan väkivalloin alistavaa johtajaa mielellään,vain jos se on ainut mahdollinen johtaja kuva mitä heille on annettu. Niinkuin sudet nekin seuraavat lauman tasapainoisimman,vahvimman,ja terveimmän esimerkkiä.

        "Jos vaikka ihminen ei ole toista koiraa kohdattaessa välinpitämätön,ja rauhallisen itsevarma.Vaikka jännittää,tai muuten on tasapainottomassa mielentilassa toista koiraa kohdattaessa.Tämä tapahtuma jää pennun/koiran mieleen,ja kun sama toistuu tarpeeksi monta kertaa.Niin koira alkaa puollustaa laumaa tilanteessa,jossa sinä et sen mielestä kykene hoitamaan hommaa niin kun pitää"

        Komppaan kirjoitusta .ilman laumaa


      • Ihan maalaisjärkeenkin menee,että tarhattujen käytös voi muuttua,varsinkin lajeilla,joilla on selkeä reviirikäyttäytyminen ja/tai ovat liikkuvaisia.Muodostuu stressiä, ja stressaantuneen käytös voi muuttua radikaalistikkin.Siitä taas on lyhyt matka opittuun käytökseen myös,esim.ajatellen pikkupentuja.
        Koirillakin saattaa tulla monenlaista luonteen muutosta stressistä.Siis vääränlaisesta stressistä, ja joka on päällä koko ajan.Yleensäkin,jos stressi ei välillä poistu.
        Ja pikkuhiljaa voi vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen.


      • johtajakokemäeltä
        molossi kirjoitti:

        Ihan maalaisjärkeenkin menee,että tarhattujen käytös voi muuttua,varsinkin lajeilla,joilla on selkeä reviirikäyttäytyminen ja/tai ovat liikkuvaisia.Muodostuu stressiä, ja stressaantuneen käytös voi muuttua radikaalistikkin.Siitä taas on lyhyt matka opittuun käytökseen myös,esim.ajatellen pikkupentuja.
        Koirillakin saattaa tulla monenlaista luonteen muutosta stressistä.Siis vääränlaisesta stressistä, ja joka on päällä koko ajan.Yleensäkin,jos stressi ei välillä poistu.
        Ja pikkuhiljaa voi vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen.

        "tarttuva tauti".

        "ja stressaantuneen käytös voi muuttua radikaalistikkin".

        Vedän johtopäätöksen jos esim. koirat on koko ajan stressaantuneita niin ilmeisesti stressi lisää niiden häiriökäyttäytymistä. Tarhatut ketut pyörii ympyrää pienissä häkeissä, siat syö toisiltaan hännät poikki ja kanat nokkii kaverinsa takapuolen että suoli roikkuu ulkona.

        Molossi minkälaiset tekijät mielestäsi aiheuttaa koiralle stressiä? Ja millä keinoilla koiran stressiä voitaisiin lieventää ja vähentää?


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Ihan maalaisjärkeenkin menee,että tarhattujen käytös voi muuttua,varsinkin lajeilla,joilla on selkeä reviirikäyttäytyminen ja/tai ovat liikkuvaisia.Muodostuu stressiä, ja stressaantuneen käytös voi muuttua radikaalistikkin.Siitä taas on lyhyt matka opittuun käytökseen myös,esim.ajatellen pikkupentuja.
        Koirillakin saattaa tulla monenlaista luonteen muutosta stressistä.Siis vääränlaisesta stressistä, ja joka on päällä koko ajan.Yleensäkin,jos stressi ei välillä poistu.
        Ja pikkuhiljaa voi vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen.

        Mihin tämä tarkoitettu?(tipuin kärryltä) :-)


      • johtajakokemäeltä kirjoitti:

        "tarttuva tauti".

        "ja stressaantuneen käytös voi muuttua radikaalistikkin".

        Vedän johtopäätöksen jos esim. koirat on koko ajan stressaantuneita niin ilmeisesti stressi lisää niiden häiriökäyttäytymistä. Tarhatut ketut pyörii ympyrää pienissä häkeissä, siat syö toisiltaan hännät poikki ja kanat nokkii kaverinsa takapuolen että suoli roikkuu ulkona.

        Molossi minkälaiset tekijät mielestäsi aiheuttaa koiralle stressiä? Ja millä keinoilla koiran stressiä voitaisiin lieventää ja vähentää?

        Juuri niin,että stressi lisää häiriökäyttäytymistä.Eli vaikuttaa psyykkeeseen,kuin myös saattaa alkaa vaikuttaa fyysisesti. Ja siis,nyt puhutaan "huonosta"stressistä ja/tai liian pitkäaikaisesta.

        Tuo ketut on tosi hyvä esimerkki.Livenä nähtynä,hirveän neuroottista ja karseeta katsottavaa...

        Toi kysymys on aika laaja-alainen.Melkein tulisi yhtä pitkä,kuin koulun ainekirjoitus aikoinaan.Mikä piti meijän opelle olla siis toooosi pitkä...Jos perusteellista yrittäisi.
        Mutta koetetaas pistää jotain,mitä lähinnä tulee mieleen,ja joita jotain olen muilta vähän avitellut.
        Mutta esim.ympäristö (esim.rotuominaisuuksille hyvin vääränlainen ympäristö).Kommunikaatio-ongelmat omistajan ja koiran välillä (esim.luottamuksen puute,vaateet joita koira ei ymmärrä (ei ole esim.opetettu kunnolla).Liian vähäiset aktiviteetit (hyvä esim.monet erittäin aktiiviset pikkukoirat,jotka on vaan tissinvälispuppeja ),mutta myös liialliset aktiviteetit voi tehdä stressiä.Stressiä voi tehdä sekin,että esim.rodut,jotka ei ole kovinkaan "muita rakastavia",niin niitä keräillään liian pieniin tiloihin/alueisiin,joissa ne eivät pysty riittävästi halutessaan muita väistämään.Krooniset sairaudet ym.ym.Niin ja mikä ei ehkä heti tule mieleen,niin jos hormoonit hyrrää/joutuu hyrräämään turbolla,syystä tai toisesta,ja vielä pitkäaikaisesti,niin stressiä pistää pukkaamaan.esim.kun kotoa löytyy kumpaakin sukupuolta,leikkuumattomia.Pistää testesteronit koville,säännöllisestikkin,jos ei evakossa olla.
        Vähentää voi saattamalla asiat oikeaan balanssiin.Lyhyesti sanottuna.


      • perheen isä kirjoitti:

        Mihin tämä tarkoitettu?(tipuin kärryltä) :-)

        Toivottavasti et sentään kottikärryistä.Minulta kun yksi papparainen nääs tippu sellaisesta pari päivää sitten.Oli kyydissä,kun kuskasin multaa ja toki tuli törmättyä kuoppaan...

        Eli siis juttu lähti tuosta susien erilaisesta käyttäytymisestä,riippuen tarhatusta vai luonnollisesta tilasta.
        Siitä siis stressiin (tarhaus,josta voi tulla/tulee stressiä) ja sen vaikutukseen elukoilla.Ja koissuilla.


      • molossi kirjoitti:

        Juuri niin,että stressi lisää häiriökäyttäytymistä.Eli vaikuttaa psyykkeeseen,kuin myös saattaa alkaa vaikuttaa fyysisesti. Ja siis,nyt puhutaan "huonosta"stressistä ja/tai liian pitkäaikaisesta.

        Tuo ketut on tosi hyvä esimerkki.Livenä nähtynä,hirveän neuroottista ja karseeta katsottavaa...

        Toi kysymys on aika laaja-alainen.Melkein tulisi yhtä pitkä,kuin koulun ainekirjoitus aikoinaan.Mikä piti meijän opelle olla siis toooosi pitkä...Jos perusteellista yrittäisi.
        Mutta koetetaas pistää jotain,mitä lähinnä tulee mieleen,ja joita jotain olen muilta vähän avitellut.
        Mutta esim.ympäristö (esim.rotuominaisuuksille hyvin vääränlainen ympäristö).Kommunikaatio-ongelmat omistajan ja koiran välillä (esim.luottamuksen puute,vaateet joita koira ei ymmärrä (ei ole esim.opetettu kunnolla).Liian vähäiset aktiviteetit (hyvä esim.monet erittäin aktiiviset pikkukoirat,jotka on vaan tissinvälispuppeja ),mutta myös liialliset aktiviteetit voi tehdä stressiä.Stressiä voi tehdä sekin,että esim.rodut,jotka ei ole kovinkaan "muita rakastavia",niin niitä keräillään liian pieniin tiloihin/alueisiin,joissa ne eivät pysty riittävästi halutessaan muita väistämään.Krooniset sairaudet ym.ym.Niin ja mikä ei ehkä heti tule mieleen,niin jos hormoonit hyrrää/joutuu hyrräämään turbolla,syystä tai toisesta,ja vielä pitkäaikaisesti,niin stressiä pistää pukkaamaan.esim.kun kotoa löytyy kumpaakin sukupuolta,leikkuumattomia.Pistää testesteronit koville,säännöllisestikkin,jos ei evakossa olla.
        Vähentää voi saattamalla asiat oikeaan balanssiin.Lyhyesti sanottuna.

        Ja pakko mainita,kun liittyy jalostuspuoleen,joka yksi kiinnostuksen kohde ja pikku harrastus...

        Eli huono hermorakenne.Siksi olisi hyvin tärkeä,että jalostuksessa tuo puoli mietittäisiin hyvin tarkoin.


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Juuri niin,että stressi lisää häiriökäyttäytymistä.Eli vaikuttaa psyykkeeseen,kuin myös saattaa alkaa vaikuttaa fyysisesti. Ja siis,nyt puhutaan "huonosta"stressistä ja/tai liian pitkäaikaisesta.

        Tuo ketut on tosi hyvä esimerkki.Livenä nähtynä,hirveän neuroottista ja karseeta katsottavaa...

        Toi kysymys on aika laaja-alainen.Melkein tulisi yhtä pitkä,kuin koulun ainekirjoitus aikoinaan.Mikä piti meijän opelle olla siis toooosi pitkä...Jos perusteellista yrittäisi.
        Mutta koetetaas pistää jotain,mitä lähinnä tulee mieleen,ja joita jotain olen muilta vähän avitellut.
        Mutta esim.ympäristö (esim.rotuominaisuuksille hyvin vääränlainen ympäristö).Kommunikaatio-ongelmat omistajan ja koiran välillä (esim.luottamuksen puute,vaateet joita koira ei ymmärrä (ei ole esim.opetettu kunnolla).Liian vähäiset aktiviteetit (hyvä esim.monet erittäin aktiiviset pikkukoirat,jotka on vaan tissinvälispuppeja ),mutta myös liialliset aktiviteetit voi tehdä stressiä.Stressiä voi tehdä sekin,että esim.rodut,jotka ei ole kovinkaan "muita rakastavia",niin niitä keräillään liian pieniin tiloihin/alueisiin,joissa ne eivät pysty riittävästi halutessaan muita väistämään.Krooniset sairaudet ym.ym.Niin ja mikä ei ehkä heti tule mieleen,niin jos hormoonit hyrrää/joutuu hyrräämään turbolla,syystä tai toisesta,ja vielä pitkäaikaisesti,niin stressiä pistää pukkaamaan.esim.kun kotoa löytyy kumpaakin sukupuolta,leikkuumattomia.Pistää testesteronit koville,säännöllisestikkin,jos ei evakossa olla.
        Vähentää voi saattamalla asiat oikeaan balanssiin.Lyhyesti sanottuna.

        Viestisi "aika monikin" Hyvää tekstiä....


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Juuri niin,että stressi lisää häiriökäyttäytymistä.Eli vaikuttaa psyykkeeseen,kuin myös saattaa alkaa vaikuttaa fyysisesti. Ja siis,nyt puhutaan "huonosta"stressistä ja/tai liian pitkäaikaisesta.

        Tuo ketut on tosi hyvä esimerkki.Livenä nähtynä,hirveän neuroottista ja karseeta katsottavaa...

        Toi kysymys on aika laaja-alainen.Melkein tulisi yhtä pitkä,kuin koulun ainekirjoitus aikoinaan.Mikä piti meijän opelle olla siis toooosi pitkä...Jos perusteellista yrittäisi.
        Mutta koetetaas pistää jotain,mitä lähinnä tulee mieleen,ja joita jotain olen muilta vähän avitellut.
        Mutta esim.ympäristö (esim.rotuominaisuuksille hyvin vääränlainen ympäristö).Kommunikaatio-ongelmat omistajan ja koiran välillä (esim.luottamuksen puute,vaateet joita koira ei ymmärrä (ei ole esim.opetettu kunnolla).Liian vähäiset aktiviteetit (hyvä esim.monet erittäin aktiiviset pikkukoirat,jotka on vaan tissinvälispuppeja ),mutta myös liialliset aktiviteetit voi tehdä stressiä.Stressiä voi tehdä sekin,että esim.rodut,jotka ei ole kovinkaan "muita rakastavia",niin niitä keräillään liian pieniin tiloihin/alueisiin,joissa ne eivät pysty riittävästi halutessaan muita väistämään.Krooniset sairaudet ym.ym.Niin ja mikä ei ehkä heti tule mieleen,niin jos hormoonit hyrrää/joutuu hyrräämään turbolla,syystä tai toisesta,ja vielä pitkäaikaisesti,niin stressiä pistää pukkaamaan.esim.kun kotoa löytyy kumpaakin sukupuolta,leikkuumattomia.Pistää testesteronit koville,säännöllisestikkin,jos ei evakossa olla.
        Vähentää voi saattamalla asiat oikeaan balanssiin.Lyhyesti sanottuna.

        Tänään tulee klo:21.10-22.05/ TV1 ja ykkösdokumentti: Apua eläimen ahdistukseen.

        Ohjelman aihe:
        "-Yhä useampi lemmikki syö mielialalääkkeitä ahdistukseen.Lääketeollisuus on nopeasti vastannut omistajien tarpeeseen ja tuonut markkinoille eläimille suunniteltuja ahdistusta helpottavia lääkkeitä-"

        Tähän on enää vaikea löytää sanoja.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        Tänään tulee klo:21.10-22.05/ TV1 ja ykkösdokumentti: Apua eläimen ahdistukseen.

        Ohjelman aihe:
        "-Yhä useampi lemmikki syö mielialalääkkeitä ahdistukseen.Lääketeollisuus on nopeasti vastannut omistajien tarpeeseen ja tuonut markkinoille eläimille suunniteltuja ahdistusta helpottavia lääkkeitä-"

        Tähän on enää vaikea löytää sanoja.

        mieleen minkä vuoksi kaikki saatanan luuseripiskit pitää olla hengissä?

        Ihmistä hoidetaan jos mieli sairastuu, mutta onkohan se psyykehoito tärkeää esim. koiralle? Kuoppaan sanon minä!

        Herääpä taas kysymys miksi ne koiratkin sairastuu psyykkeeltään? No ehkäpä jalostuskin on hieman viturallaan nykyään. Heikkohermoiset tekee lisää heikkohermoisia.

        Aion katsoa kuitenkin ohjelman.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        mieleen minkä vuoksi kaikki saatanan luuseripiskit pitää olla hengissä?

        Ihmistä hoidetaan jos mieli sairastuu, mutta onkohan se psyykehoito tärkeää esim. koiralle? Kuoppaan sanon minä!

        Herääpä taas kysymys miksi ne koiratkin sairastuu psyykkeeltään? No ehkäpä jalostuskin on hieman viturallaan nykyään. Heikkohermoiset tekee lisää heikkohermoisia.

        Aion katsoa kuitenkin ohjelman.

        Tähänkö ollaan menossa. "jalostus" ja todellinen super uusavuttomuus, sekä koiran esineellistäminen ja koira saa tästä maksaa ja kärsiä.

        Kuten aikaisemmin sanoin Koira on usein omistajansa kaltainen, kun omaan tilanteeseen se ei itse voi muutosta hakea.

        "mieleen minkä vuoksi kaikki saatanan luuseripiskit pitää olla hengissä?"

        Ja miksi niiden omistajat saa koiria pitää. Tälläisen ihmisen omapää kun on usein epävakaa ja koiran pidolle epäsuotuista.

        Tässä taas koira saa huonon huomion kun syy yleensä löytyy omistajasta.
        (syy ja seuraus)


      • Sakemaanikko
        molossi kirjoitti:

        Juuri niin,että stressi lisää häiriökäyttäytymistä.Eli vaikuttaa psyykkeeseen,kuin myös saattaa alkaa vaikuttaa fyysisesti. Ja siis,nyt puhutaan "huonosta"stressistä ja/tai liian pitkäaikaisesta.

        Tuo ketut on tosi hyvä esimerkki.Livenä nähtynä,hirveän neuroottista ja karseeta katsottavaa...

        Toi kysymys on aika laaja-alainen.Melkein tulisi yhtä pitkä,kuin koulun ainekirjoitus aikoinaan.Mikä piti meijän opelle olla siis toooosi pitkä...Jos perusteellista yrittäisi.
        Mutta koetetaas pistää jotain,mitä lähinnä tulee mieleen,ja joita jotain olen muilta vähän avitellut.
        Mutta esim.ympäristö (esim.rotuominaisuuksille hyvin vääränlainen ympäristö).Kommunikaatio-ongelmat omistajan ja koiran välillä (esim.luottamuksen puute,vaateet joita koira ei ymmärrä (ei ole esim.opetettu kunnolla).Liian vähäiset aktiviteetit (hyvä esim.monet erittäin aktiiviset pikkukoirat,jotka on vaan tissinvälispuppeja ),mutta myös liialliset aktiviteetit voi tehdä stressiä.Stressiä voi tehdä sekin,että esim.rodut,jotka ei ole kovinkaan "muita rakastavia",niin niitä keräillään liian pieniin tiloihin/alueisiin,joissa ne eivät pysty riittävästi halutessaan muita väistämään.Krooniset sairaudet ym.ym.Niin ja mikä ei ehkä heti tule mieleen,niin jos hormoonit hyrrää/joutuu hyrräämään turbolla,syystä tai toisesta,ja vielä pitkäaikaisesti,niin stressiä pistää pukkaamaan.esim.kun kotoa löytyy kumpaakin sukupuolta,leikkuumattomia.Pistää testesteronit koville,säännöllisestikkin,jos ei evakossa olla.
        Vähentää voi saattamalla asiat oikeaan balanssiin.Lyhyesti sanottuna.

        noita ketjuja, joissa aloituksissa kysytään mikä rotu minulle minulle sopisi ja niitä erilaisia rotuehdotuksia ihmistä tuntematta. Miten voi valita koiran sillä perusteella? En ymmärrä. Liian suuri luonne-ero koiralla ja omistajalla ei auta oman koiransa ymmärtämisessä. Tai että koirasta haetaan jotain extreme-kokemusta, mitä erikoisempi, sen hienompi.
        Koiraa suositellaan lohduksi ja kumppaniksi mielenterveysongelmaisillekin. Miten jaksaa huolehtia koirasta, jos ei jaksa itsestäänkään?


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        Tähänkö ollaan menossa. "jalostus" ja todellinen super uusavuttomuus, sekä koiran esineellistäminen ja koira saa tästä maksaa ja kärsiä.

        Kuten aikaisemmin sanoin Koira on usein omistajansa kaltainen, kun omaan tilanteeseen se ei itse voi muutosta hakea.

        "mieleen minkä vuoksi kaikki saatanan luuseripiskit pitää olla hengissä?"

        Ja miksi niiden omistajat saa koiria pitää. Tälläisen ihmisen omapää kun on usein epävakaa ja koiran pidolle epäsuotuista.

        Tässä taas koira saa huonon huomion kun syy yleensä löytyy omistajasta.
        (syy ja seuraus)

        "ja miksi niiden omistajat saa koiria pitää".

        Meillä ei ole mitään seurantasysteemiä jolla voitaisiin tarkastaa millä lailla koiraa pidetään, ja kuka niitä saa ostaa/hankkia.

        Pitäisi säätää laki kuinka paljon koiranpentuja vuosittain voidaan teetättää ja tuoda ulkomailta. Sitä en voi tietää onnistuisiko valvonta ja kuka-mikä taho valvonnan suorittaisi. Utopiaahan tämä on ajatuksenakin.

        Kennelliito ilmoittaa joka vuoden alku rekisteröityjen pentujen luvut edelliseltä vuodelta, ja villit markkinat rehottaa.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        noita ketjuja, joissa aloituksissa kysytään mikä rotu minulle minulle sopisi ja niitä erilaisia rotuehdotuksia ihmistä tuntematta. Miten voi valita koiran sillä perusteella? En ymmärrä. Liian suuri luonne-ero koiralla ja omistajalla ei auta oman koiransa ymmärtämisessä. Tai että koirasta haetaan jotain extreme-kokemusta, mitä erikoisempi, sen hienompi.
        Koiraa suositellaan lohduksi ja kumppaniksi mielenterveysongelmaisillekin. Miten jaksaa huolehtia koirasta, jos ei jaksa itsestäänkään?

        "Liian suuri luonne-ero koiralla ja omistajalla ei auta oman koiransa ymmärtämisessä. Tai että koirasta haetaan jotain extreme-kokemusta, mitä erikoisempi, sen hienompi.
        Koiraa suositellaan lohduksi ja kumppaniksi mielenterveysongelmaisillekin. Miten jaksaa huolehtia koirasta, jos ei jaksa itsestäänkään?"

        Eikä viitsitä asioihin, edes alkeisiin perehtyä vaikka se kait pitäisi olla normijuttu.
        Edetään sen mukaan kun tulee ongelma, kysytään täällä mitä ihmeelisempiä "alkeis" kysymyksiä.
        Ja todellakin otetaan liian isoja ja liian vaativia rotuja, mihin ei ole edes pienintäkään edellytystä.

        Sitten kysytään ja kun vastataan vedetään pienemmästäkin "herne nenään"

        Usein kun nähdään jollain hieno ja hyvin käyttäytyvä rotu niin heti ollaan semmoinen hankkimassa.
        Ymmärtämättä yhtään mikä työ on tuon käytöksen takana on ja tai niiden yksilö erot.

        Se on nykyisin "heti, tässä ja nyt" hengessä mennään.
        Eikä haluta vaivaa nähdä yhtään, eikä minkään asian eteen. Näin ei kaikilla, mutta aika monella.


      • johtajakokemäeltä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        noita ketjuja, joissa aloituksissa kysytään mikä rotu minulle minulle sopisi ja niitä erilaisia rotuehdotuksia ihmistä tuntematta. Miten voi valita koiran sillä perusteella? En ymmärrä. Liian suuri luonne-ero koiralla ja omistajalla ei auta oman koiransa ymmärtämisessä. Tai että koirasta haetaan jotain extreme-kokemusta, mitä erikoisempi, sen hienompi.
        Koiraa suositellaan lohduksi ja kumppaniksi mielenterveysongelmaisillekin. Miten jaksaa huolehtia koirasta, jos ei jaksa itsestäänkään?

        ongelmaista voidaan ilahduttaa kyläilemällä hänen luonaan koira mukana.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        "ja miksi niiden omistajat saa koiria pitää".

        Meillä ei ole mitään seurantasysteemiä jolla voitaisiin tarkastaa millä lailla koiraa pidetään, ja kuka niitä saa ostaa/hankkia.

        Pitäisi säätää laki kuinka paljon koiranpentuja vuosittain voidaan teetättää ja tuoda ulkomailta. Sitä en voi tietää onnistuisiko valvonta ja kuka-mikä taho valvonnan suorittaisi. Utopiaahan tämä on ajatuksenakin.

        Kennelliito ilmoittaa joka vuoden alku rekisteröityjen pentujen luvut edelliseltä vuodelta, ja villit markkinat rehottaa.

        Joskus olen jossain puhunut ,että olisi hyvä olla "koirarekisteri", Siru pakko ja jokainen koira siihen. Kun omistaja vaihtuu myyjän olisi "vaihdos" pakko ilmoittaa.

        Jos löytyy irtokoiria niin omistajakin olisi tällöin tavoitettavissa.
        Samoin myyjä voisi samalla tarkistaa ostajasta eläintenpitokiellot, koirien kierto ja ne asiat onko aijemmat jotain harmia tehnyt.

        Vastuun kantaisi aina koiranomistaja.

        Samoin esim.seropeiden ja muu t"paperittomat" koirat ja niiden pentueet olisi kontrollissa.

        Tälläistä "sivu rekisteriä" voisi hoitaa ja valvoa vaikka se kennel-liitto tai jokin muu.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        ongelmaista voidaan ilahduttaa kyläilemällä hänen luonaan koira mukana.

        "ongelmaista voidaan ilahduttaa kyläilemällä hänen luonaan koira mukana"

        Tämä olisi hieno ratkaisu samoin voisi tehdä vaikka vanhaen kodissa yksinäisille vanhuksille siellä.
        On kait siitäkin hyviä kokemuksia


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        Joskus olen jossain puhunut ,että olisi hyvä olla "koirarekisteri", Siru pakko ja jokainen koira siihen. Kun omistaja vaihtuu myyjän olisi "vaihdos" pakko ilmoittaa.

        Jos löytyy irtokoiria niin omistajakin olisi tällöin tavoitettavissa.
        Samoin myyjä voisi samalla tarkistaa ostajasta eläintenpitokiellot, koirien kierto ja ne asiat onko aijemmat jotain harmia tehnyt.

        Vastuun kantaisi aina koiranomistaja.

        Samoin esim.seropeiden ja muu t"paperittomat" koirat ja niiden pentueet olisi kontrollissa.

        Tälläistä "sivu rekisteriä" voisi hoitaa ja valvoa vaikka se kennel-liitto tai jokin muu.

        jos kennelliitto valvoisi niin "valvonnat" maksaisi kasvattajat uusina tutkimuksina, pentujen rekisteröintien hinnan nousuna, näyttely- ja koepuolen hintojen nousuna tms.

        Mielestäni valvojana voisi toimia Evira.


      • johtajakokemäeltä
        molossi kirjoitti:

        Juuri niin,että stressi lisää häiriökäyttäytymistä.Eli vaikuttaa psyykkeeseen,kuin myös saattaa alkaa vaikuttaa fyysisesti. Ja siis,nyt puhutaan "huonosta"stressistä ja/tai liian pitkäaikaisesta.

        Tuo ketut on tosi hyvä esimerkki.Livenä nähtynä,hirveän neuroottista ja karseeta katsottavaa...

        Toi kysymys on aika laaja-alainen.Melkein tulisi yhtä pitkä,kuin koulun ainekirjoitus aikoinaan.Mikä piti meijän opelle olla siis toooosi pitkä...Jos perusteellista yrittäisi.
        Mutta koetetaas pistää jotain,mitä lähinnä tulee mieleen,ja joita jotain olen muilta vähän avitellut.
        Mutta esim.ympäristö (esim.rotuominaisuuksille hyvin vääränlainen ympäristö).Kommunikaatio-ongelmat omistajan ja koiran välillä (esim.luottamuksen puute,vaateet joita koira ei ymmärrä (ei ole esim.opetettu kunnolla).Liian vähäiset aktiviteetit (hyvä esim.monet erittäin aktiiviset pikkukoirat,jotka on vaan tissinvälispuppeja ),mutta myös liialliset aktiviteetit voi tehdä stressiä.Stressiä voi tehdä sekin,että esim.rodut,jotka ei ole kovinkaan "muita rakastavia",niin niitä keräillään liian pieniin tiloihin/alueisiin,joissa ne eivät pysty riittävästi halutessaan muita väistämään.Krooniset sairaudet ym.ym.Niin ja mikä ei ehkä heti tule mieleen,niin jos hormoonit hyrrää/joutuu hyrräämään turbolla,syystä tai toisesta,ja vielä pitkäaikaisesti,niin stressiä pistää pukkaamaan.esim.kun kotoa löytyy kumpaakin sukupuolta,leikkuumattomia.Pistää testesteronit koville,säännöllisestikkin,jos ei evakossa olla.
        Vähentää voi saattamalla asiat oikeaan balanssiin.Lyhyesti sanottuna.

        ihan totta mitä Molossi kirjoittelit.

        Oikeastaan taas tarvitaan sitä terävää "koirasilmää" että voisi huomata ja tiedostaa koiran stressin oireet kotona ja laumoissa.
        Ei kannata ohittaa jotakin pientä erilaisuutta koiran käyttäytymisessä, koirahan aloittaa kaikenlaisia sivutoimintoja melko pian kun sitä stressittää. Raapii, ajaa häntäänsä, piiloutuu, alkaa murista omistajallensa tai muille koirille. Koiralla on lukematon määrä erilaisia tapoja osoittaa (joita se esittää) tämän tästä omistajalle ja ne epänormaaliudet pitäisi osata lukea.

        Ei osata ajatella mistä nämä äkkiä putkahtaneet "kummallisuudet" johtuu vaan pyritään poistamaan sitä "kummallisuutta" lainkaan ajattelematta mikä sen aiheuttaa!

        Koko yhteisö on heti kerralla stressaantunut, ihminen kun ei YMMÄRRÄ mistä johtuu ja koira kun EI SAA SANOMAANSA PERILLE vaikka kuinka rapsuttaa ja jahtaa häntäänsä.

        Kieli EI kohtaa ja soppa alkaa porista.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        jos kennelliitto valvoisi niin "valvonnat" maksaisi kasvattajat uusina tutkimuksina, pentujen rekisteröintien hinnan nousuna, näyttely- ja koepuolen hintojen nousuna tms.

        Mielestäni valvojana voisi toimia Evira.

        Kennel-liitto aika turha.
        Rekisteriin voisi lisätä esim.poliisin kautta ilmi tulleet ongelmat koiranpidosta ja koiran tekemistä harmeista.
        Olisi myyjälläkin edes joku, mistä tarvittaessa voisi noita tarkastaa ennen myyntiä.
        Kohta vain ihmetellään kun murot on levinnyt lattialle ja kuka ne siivoaa.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        ihan totta mitä Molossi kirjoittelit.

        Oikeastaan taas tarvitaan sitä terävää "koirasilmää" että voisi huomata ja tiedostaa koiran stressin oireet kotona ja laumoissa.
        Ei kannata ohittaa jotakin pientä erilaisuutta koiran käyttäytymisessä, koirahan aloittaa kaikenlaisia sivutoimintoja melko pian kun sitä stressittää. Raapii, ajaa häntäänsä, piiloutuu, alkaa murista omistajallensa tai muille koirille. Koiralla on lukematon määrä erilaisia tapoja osoittaa (joita se esittää) tämän tästä omistajalle ja ne epänormaaliudet pitäisi osata lukea.

        Ei osata ajatella mistä nämä äkkiä putkahtaneet "kummallisuudet" johtuu vaan pyritään poistamaan sitä "kummallisuutta" lainkaan ajattelematta mikä sen aiheuttaa!

        Koko yhteisö on heti kerralla stressaantunut, ihminen kun ei YMMÄRRÄ mistä johtuu ja koira kun EI SAA SANOMAANSA PERILLE vaikka kuinka rapsuttaa ja jahtaa häntäänsä.

        Kieli EI kohtaa ja soppa alkaa porista.

        Mutta kohta koiran mielialalääkkeet ja asiat korjaantuu..... :-0
        Tsombi koirat on helppohoitoisia.


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Toivottavasti et sentään kottikärryistä.Minulta kun yksi papparainen nääs tippu sellaisesta pari päivää sitten.Oli kyydissä,kun kuskasin multaa ja toki tuli törmättyä kuoppaan...

        Eli siis juttu lähti tuosta susien erilaisesta käyttäytymisestä,riippuen tarhatusta vai luonnollisesta tilasta.
        Siitä siis stressiin (tarhaus,josta voi tulla/tulee stressiä) ja sen vaikutukseen elukoilla.Ja koissuilla.

        "Minulta kun yksi papparainen nääs tippu sellaisesta pari päivää sitten.Oli kyydissä,kun kuskasin multaa ja toki tuli törmättyä kuoppaan..."

        Joko muuten löysit sen papparaisen....=0


      • perheen isä kirjoitti:

        Tänään tulee klo:21.10-22.05/ TV1 ja ykkösdokumentti: Apua eläimen ahdistukseen.

        Ohjelman aihe:
        "-Yhä useampi lemmikki syö mielialalääkkeitä ahdistukseen.Lääketeollisuus on nopeasti vastannut omistajien tarpeeseen ja tuonut markkinoille eläimille suunniteltuja ahdistusta helpottavia lääkkeitä-"

        Tähän on enää vaikea löytää sanoja.

        Olipa se,ohjelma...

        Tosin en nähnyt alkua,ja kiinnostaakin,että oliko niitä pillerikoiria ( esim.puutelit) koitettu edes hoitaa käytösterapialla vai oliko kysessä oikotie onneen,eli pillerit oitis? Jotenkin rouvan touhuista vaan tuli kuva,ettei mitään muuta oltu tehtykkään.

        Toisaalta,jos en olisi viherpipertäjä ja vaihtoehtoaktivisti :D,niin voisi käydä mielessä,että jossain pahoissa pattitilanteessa voisi noita douppeja käyttää,koulutuksen ohella,esim.alkuun.Mutta toisaalta,pelottaa,kun tuollaiset on keksitty,niin tuleeko niistä nimenomaan se itseisarvo,jolla mennään siitä,mistä aita on matalin.
        Kuten kissoilta kynnet pois,ja koissuilta äänijänteet nipsastaan,ettei meteliä synny.
        Kaikenlaista nuo jenkit kun harrastaa,mutta vaara on,että leviää muuallekkin touhut.
        Ja noissa pillereissä tulee pyörimään iso raha,ja siinä vaiheessa,tullaan siihen,koska jotkut lekurit haistaa sen...


      • perheen isä kirjoitti:

        "Minulta kun yksi papparainen nääs tippu sellaisesta pari päivää sitten.Oli kyydissä,kun kuskasin multaa ja toki tuli törmättyä kuoppaan..."

        Joko muuten löysit sen papparaisen....=0

        Juu,on löytynyt.Se tuppaa tuolla pihalla aina muutenkin häviämään,pikkasen sananmukaisesti pihalla kun on tuon ikänsä puolestakin :p...

        No ei siinä sitten muuta,kuin asiaa työstämään,ja kun ei ole blondi,niin ratkaisuhan löytyi.
        Eli kun ei itse viitsi esim.pimeällä pihalla taskulampun valossa juoksennella kyykkimässä joka puskan alle tai huutaa kitarisat punaisina papparaista,joka voisi taas herättää kiusallista huomiota,kun ei ihan korvessakaan asuta,niin täältä löytyy koulutettu papparaisen etsijäkoira myös :D.

        Niin ja siis se papparainen on nelijalkainen.


    • hukkanen..........

      jos seurailet koira laumaa niin siellä on samanlainen hierarkia kuin susilla. Jos sulla on useampi koira ja joku nuorempi alkaa uhotella niin sen kitket pois antamalla sille ruuan viimeisenä. eka syö alfa ja sitten muut.

      • perheen isä

        Teillä se menee noin. Kukin tavallaan ja tyylillään.
        Pääasia, että asia hoituu.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Teillä se menee noin. Kukin tavallaan ja tyylillään.
        Pääasia, että asia hoituu.

        Joopa. Vaarallinen ohjelma tuo tv1 dokumentti. Ainoa järkevä oli se, lekuri joka touhus koiriensa kanssa, mutta taisikin aksentista päätellen olla eurooppalainen.

        Jenkeistä ei tule mitään hyvää...kaikki vedetään todella överiksi.
        Ohjelmasta huokui amerikan malliin raha..tuleva rahastus.
        No tuollaisten omistajien koirana tai kissana ehkä onkin parempi olla "doupattuna" kun kärsiä selvin päin.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        Joopa. Vaarallinen ohjelma tuo tv1 dokumentti. Ainoa järkevä oli se, lekuri joka touhus koiriensa kanssa, mutta taisikin aksentista päätellen olla eurooppalainen.

        Jenkeistä ei tule mitään hyvää...kaikki vedetään todella överiksi.
        Ohjelmasta huokui amerikan malliin raha..tuleva rahastus.
        No tuollaisten omistajien koirana tai kissana ehkä onkin parempi olla "doupattuna" kun kärsiä selvin päin.

        tämä lääkkeiden puolesta puhuja joka hymisteli tyytyväisenä kun japanilaiset lääkärit tuli manipuloitua "hyvälle asialle".

        Ymmärrän jos on koulutus on meneillään ja sitä tuetaan lääkkeillä jonkin aikaa, mutta jos koiraa vaan taputellaan ja naureskellaan sen kiljumisille (villakoira) eikä koulutuksesta ole tietoakaan ja heitetään nappia nassuun niin......

        Mielenkiintoinen ja tavallaan hyvin hirveä dokumentti. Ainut järkevä oli se mieshenkilö joka koulutti.

        Ei voi kun ihmetellä ja huokailla kuinka ihminen onkaan kauas erkaantunut kotieläimistä. Siis saunan takaa puetuksi puoli-ihmiseksi takkatulen lämpöön on käynyt koiran tie.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        tämä lääkkeiden puolesta puhuja joka hymisteli tyytyväisenä kun japanilaiset lääkärit tuli manipuloitua "hyvälle asialle".

        Ymmärrän jos on koulutus on meneillään ja sitä tuetaan lääkkeillä jonkin aikaa, mutta jos koiraa vaan taputellaan ja naureskellaan sen kiljumisille (villakoira) eikä koulutuksesta ole tietoakaan ja heitetään nappia nassuun niin......

        Mielenkiintoinen ja tavallaan hyvin hirveä dokumentti. Ainut järkevä oli se mieshenkilö joka koulutti.

        Ei voi kun ihmetellä ja huokailla kuinka ihminen onkaan kauas erkaantunut kotieläimistä. Siis saunan takaa puetuksi puoli-ihmiseksi takkatulen lämpöön on käynyt koiran tie.

        Monesti ihmisten keskeytettyä mielialalääkkeen, sitä voi olla huonoa seurausta. Mitä se voi tehdä koiralle? Monelle ihmiselle haetaan se oikea lääke kokeilemalla, miten on koiran laita, eipä voi sitä ilmaista.

        Jos huomioit "metsäkoiran" uuden elinympäristön, ja sen historian sekä ne lukemattomat yksityiskohdat, jotka ohjelmassa hirtti, niin voisi päätellä, että omistajat niitä pillereitä tarvitsi.

        Hyvin tasapainoisia oli "Dr kouluttajan" koirat niin sisällä, kuin ulkona.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        Monesti ihmisten keskeytettyä mielialalääkkeen, sitä voi olla huonoa seurausta. Mitä se voi tehdä koiralle? Monelle ihmiselle haetaan se oikea lääke kokeilemalla, miten on koiran laita, eipä voi sitä ilmaista.

        Jos huomioit "metsäkoiran" uuden elinympäristön, ja sen historian sekä ne lukemattomat yksityiskohdat, jotka ohjelmassa hirtti, niin voisi päätellä, että omistajat niitä pillereitä tarvitsi.

        Hyvin tasapainoisia oli "Dr kouluttajan" koirat niin sisällä, kuin ulkona.

        oli jo kerran hyljätty metsään ihmisen (mies ilmeisesti) toimesta ja nyt toisen kerran uuden perheen mies muistaakseni ajoi koiran pois keittiöstä (muistankohan oikein). Tuli siis toinen "hylkäys" ja taas miehen toimesta ja koira tuli aggressiiviseksi. Koirahan huusi neuroottisena aika usein ja tarvitsi kuonokoppaa. Itse ongelman alkua ei tässäkään kaivettu esille vaan hoidettiin sitä ongelmaa.
        Pitkin hampainhan nämä nyky omistajat rauhoittavan lääkkeen ottivat koiralle käyttöön.

        Kimittävä villakoira olisi tarvinnut pätevää ohjausta, ongelmahan ei ollenkaan ollut kovin vaikea. Omistajat sitäkin ongelmaisempia. Aivan tyypillisiä pienen koiran (joka on ihminen) omistajia.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        oli jo kerran hyljätty metsään ihmisen (mies ilmeisesti) toimesta ja nyt toisen kerran uuden perheen mies muistaakseni ajoi koiran pois keittiöstä (muistankohan oikein). Tuli siis toinen "hylkäys" ja taas miehen toimesta ja koira tuli aggressiiviseksi. Koirahan huusi neuroottisena aika usein ja tarvitsi kuonokoppaa. Itse ongelman alkua ei tässäkään kaivettu esille vaan hoidettiin sitä ongelmaa.
        Pitkin hampainhan nämä nyky omistajat rauhoittavan lääkkeen ottivat koiralle käyttöön.

        Kimittävä villakoira olisi tarvinnut pätevää ohjausta, ongelmahan ei ollenkaan ollut kovin vaikea. Omistajat sitäkin ongelmaisempia. Aivan tyypillisiä pienen koiran (joka on ihminen) omistajia.

        Löydetty metsästys koira (täysi-ikäinen, traumanen) ja tuotu kaupunki ympäristöön. Siinä ei auta hyvä sydän eikä pilleri.
        Samoin ne koirat joita katseli videolta täysiä monttukoiria ja niille suunnitteli "pilleriä"

        Paras ehkä oli se maalaiskoira joka oli "haukannut" emännän nenän ja nyt sitä totuteltiin lapseen vaikka koira oli ollut kokoajan eristettynä talossa ymymym....

        Ei muuta, mutta tuolla kansalla sattuu olemaan ydinase.


        Itselläni on aina toinen saku ollut "allergia,pitovaikeus" tai vastaava. Niitä on vuosien aikana n10 "pelastettu" tai annettu eläkepäivät. Samoin pari vanhaa kaupunki kissaa saanut eläkepäivät maalla. niitäkin on kertynyt jokunen vuosien varrella., eikä koskaan ole ongelmaa ollut ei erikseen eikä keskenään.
        Kaikille on riittänyt touhua ja toimintaa. Sillä on ihmeellinen ja parantava vaikutus.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Löydetty metsästys koira (täysi-ikäinen, traumanen) ja tuotu kaupunki ympäristöön. Siinä ei auta hyvä sydän eikä pilleri.
        Samoin ne koirat joita katseli videolta täysiä monttukoiria ja niille suunnitteli "pilleriä"

        Paras ehkä oli se maalaiskoira joka oli "haukannut" emännän nenän ja nyt sitä totuteltiin lapseen vaikka koira oli ollut kokoajan eristettynä talossa ymymym....

        Ei muuta, mutta tuolla kansalla sattuu olemaan ydinase.


        Itselläni on aina toinen saku ollut "allergia,pitovaikeus" tai vastaava. Niitä on vuosien aikana n10 "pelastettu" tai annettu eläkepäivät. Samoin pari vanhaa kaupunki kissaa saanut eläkepäivät maalla. niitäkin on kertynyt jokunen vuosien varrella., eikä koskaan ole ongelmaa ollut ei erikseen eikä keskenään.
        Kaikille on riittänyt touhua ja toimintaa. Sillä on ihmeellinen ja parantava vaikutus.

        Tälläisiäkö nämä koira ohjelmat on. Vilkaisin liviltä HETKEN isännän ja koiran käytös koulu. Huhuh muutama minuutti riitti ja voi elämä.
        Kolmoselta näin ohjelman hännänheiluttaja? ohjelman Oli ihan fiksu mies hyvät periaatteet ja toimi, mutta tämä oli vain yksi ohjelma.
        Ei pysty edes ajan kuluksi näitä seuraamaan. Otetaan useampi koira, vaikka ei olisi edes yhteen koiraan järjellistä syytä...

        Täytyy katsoa hetki sitä toista CM ohjelmaa, kun puhetta siitä riittää..


      • helppistä
        perheen isä kirjoitti:

        Tälläisiäkö nämä koira ohjelmat on. Vilkaisin liviltä HETKEN isännän ja koiran käytös koulu. Huhuh muutama minuutti riitti ja voi elämä.
        Kolmoselta näin ohjelman hännänheiluttaja? ohjelman Oli ihan fiksu mies hyvät periaatteet ja toimi, mutta tämä oli vain yksi ohjelma.
        Ei pysty edes ajan kuluksi näitä seuraamaan. Otetaan useampi koira, vaikka ei olisi edes yhteen koiraan järjellistä syytä...

        Täytyy katsoa hetki sitä toista CM ohjelmaa, kun puhetta siitä riittää..

        Hei olisiko mahdollista kysyä sinulta privana hieman neuvoa


      • perheen isä
        helppistä kirjoitti:

        Hei olisiko mahdollista kysyä sinulta privana hieman neuvoa

        [email protected]


      • pentu 1x1
        perheen isä kirjoitti:

        [email protected]

        mites on tämä kontakti homma siitä kun on paljon puhetta miten sitä taasen vahvistetaan tai seurataan vaikkapa pennun kanssa esimerkiksi


      • perheen isä
        pentu 1x1 kirjoitti:

        mites on tämä kontakti homma siitä kun on paljon puhetta miten sitä taasen vahvistetaan tai seurataan vaikkapa pennun kanssa esimerkiksi

        Jos lyhyesti yritän kertoa oman näkemykseni.

        Kontakti: molemmin puolista vuorovaikutusta, kommunikointia, tai vaikka kahden välistä yhteyttä.

        Yksinkertainen esimerkki voisi olla vaikka tämä: Kun kutsut koiraasi koira pysähtyy ja katsoo sinuun ja odottaa seurausta.
        Koira ilmoittaa ovikellon, vieraan pihassa, tai havainnoi jotain vaikka metsässä murisemalla, haukkumalla tai jollain muulla tavalla jonka tarkoitus on kiinnittää sinun huomiosi asiaan.

        Oma pentuni (13vko) olen opettanut puheeseen ja niiden eri äänen painotteisiin.
        ei siis tarkoita puheen ymmärrystä vaan sen painotetta
        (rauhallinen peruspuhe, kannustava, kieltävä jne.)

        Tämän tarkoitus on opettaa pennulle esim. lenkillä kun vastaan tulee koiria, pyöriä ym. puhun hiljaa ja rauhallisesti. Näin oppii, että tuleva tilanne on ok.

        Kontatti lenkillä.
        Pentuni seuraa sivulla, ja siirtyy eteen pyydettäessä. Edessä ollessaan jos äänähdän koira kääntää katseen minuun. Muuten edetessä "käyttää" korvia takana säännöllisesti tuo on hyvä mitta hihna kontaktille.

        Vapaana: koira liikkuu edessä ja jos pysähdyn koira pysähtyy (askelääni loppuu)
        tai vaihdan hitaan askeleen koira reagoi katseella tai pysähtyen.
        (askel ääni muuttuu)

        Nämä esimerkit hyvin typistettynä.


      • pentu 1x1
        perheen isä kirjoitti:

        Jos lyhyesti yritän kertoa oman näkemykseni.

        Kontakti: molemmin puolista vuorovaikutusta, kommunikointia, tai vaikka kahden välistä yhteyttä.

        Yksinkertainen esimerkki voisi olla vaikka tämä: Kun kutsut koiraasi koira pysähtyy ja katsoo sinuun ja odottaa seurausta.
        Koira ilmoittaa ovikellon, vieraan pihassa, tai havainnoi jotain vaikka metsässä murisemalla, haukkumalla tai jollain muulla tavalla jonka tarkoitus on kiinnittää sinun huomiosi asiaan.

        Oma pentuni (13vko) olen opettanut puheeseen ja niiden eri äänen painotteisiin.
        ei siis tarkoita puheen ymmärrystä vaan sen painotetta
        (rauhallinen peruspuhe, kannustava, kieltävä jne.)

        Tämän tarkoitus on opettaa pennulle esim. lenkillä kun vastaan tulee koiria, pyöriä ym. puhun hiljaa ja rauhallisesti. Näin oppii, että tuleva tilanne on ok.

        Kontatti lenkillä.
        Pentuni seuraa sivulla, ja siirtyy eteen pyydettäessä. Edessä ollessaan jos äänähdän koira kääntää katseen minuun. Muuten edetessä "käyttää" korvia takana säännöllisesti tuo on hyvä mitta hihna kontaktille.

        Vapaana: koira liikkuu edessä ja jos pysähdyn koira pysähtyy (askelääni loppuu)
        tai vaihdan hitaan askeleen koira reagoi katseella tai pysähtyen.
        (askel ääni muuttuu)

        Nämä esimerkit hyvin typistettynä.

        mites menetellä jos koira on taasen arka kävelyllä ja väistää muita kulkioita mitä sille olisi tehtävissä vai onko arkuus tekemätön paikka kun se on jo syntyessään sellanen luonne


      • perheen isä
        pentu 1x1 kirjoitti:

        mites menetellä jos koira on taasen arka kävelyllä ja väistää muita kulkioita mitä sille olisi tehtävissä vai onko arkuus tekemätön paikka kun se on jo syntyessään sellanen luonne

        Lyhyesti ja tiivistetysti lue ajatuksella.

        Arassa koirassa kyse ei ole aina kontaktin puutteesta vaan tarve olisi vahvistaa ohjaajan ja koiran välistä sidettä.

        arka tarvitsee tukea ei niinkään lisäturvaa sillä sen taakse koira helposti tukeutuu ja mikään ei täten muutu, voi käydä päin vastoin ja tilanne huononee.

        Tätä tukea/rohkasua voi antaa arkielämän ohessa kehumalla ja kannustamalla ja yleensä positiivisella puheella pienistä asioista mutta maltillisella äänen sävyllä.

        Avain ulkotilanteeseen voisi korjaantua helposti vaikka näin.Lyhyesti

        Osta vaikka solmunaru tai leikkaa parhaasta collaritasi hiha =) ja siihen solmuja.
        Tästä tee se yhteinen kiva jolla leikit vetoja tai mitä vaan mistä koira tykkää.
        Pääasia että kiinostuu ja kokee sen olevan yhteinen "juttu".
        Aina kun aloitat ja näet koirasi siitä aiheutuvan iloisen ilmeen laita tuo ilme muistiin, sillä tuo on mitta mihin pyrit koirasi kanssa joka tilanteessa.

        Pidä "juttua" lenkillä mukana ja "herätä" koira aina välillä sillä. Anna koiran kantaa sitä aina välillä. Kun kohtaat "vieraan" herätä koira "jutulla" hyvissä ajoin ja pidä sillä kontakti koiraan ja anna se koiralle hieman ennen kohtaamista. (muista rauhallinen ja kannustava puhe.)

        Tällä "yhteisellä jutulla" saadaan helposti se tarvittava molemmin puolinen viestintä ja sidettä vahvistava väline.
        Pyritään siis suoraan kontaktiin yhteisen "viestivälineen" kautta.

        Makupalat kannattaa unohtaa sillä et saavuta tätä "yhteistä" juttua.
        Palkitse mielummin ruoka aikaan hyvällä extralla.

        Tiivistän vielä: tue, kannusta, tue, kannusta. Käytä sitä yheistä "lelua". ja vahvista sidettäsi koiraan.


      • perheen isä kirjoitti:

        Lyhyesti ja tiivistetysti lue ajatuksella.

        Arassa koirassa kyse ei ole aina kontaktin puutteesta vaan tarve olisi vahvistaa ohjaajan ja koiran välistä sidettä.

        arka tarvitsee tukea ei niinkään lisäturvaa sillä sen taakse koira helposti tukeutuu ja mikään ei täten muutu, voi käydä päin vastoin ja tilanne huononee.

        Tätä tukea/rohkasua voi antaa arkielämän ohessa kehumalla ja kannustamalla ja yleensä positiivisella puheella pienistä asioista mutta maltillisella äänen sävyllä.

        Avain ulkotilanteeseen voisi korjaantua helposti vaikka näin.Lyhyesti

        Osta vaikka solmunaru tai leikkaa parhaasta collaritasi hiha =) ja siihen solmuja.
        Tästä tee se yhteinen kiva jolla leikit vetoja tai mitä vaan mistä koira tykkää.
        Pääasia että kiinostuu ja kokee sen olevan yhteinen "juttu".
        Aina kun aloitat ja näet koirasi siitä aiheutuvan iloisen ilmeen laita tuo ilme muistiin, sillä tuo on mitta mihin pyrit koirasi kanssa joka tilanteessa.

        Pidä "juttua" lenkillä mukana ja "herätä" koira aina välillä sillä. Anna koiran kantaa sitä aina välillä. Kun kohtaat "vieraan" herätä koira "jutulla" hyvissä ajoin ja pidä sillä kontakti koiraan ja anna se koiralle hieman ennen kohtaamista. (muista rauhallinen ja kannustava puhe.)

        Tällä "yhteisellä jutulla" saadaan helposti se tarvittava molemmin puolinen viestintä ja sidettä vahvistava väline.
        Pyritään siis suoraan kontaktiin yhteisen "viestivälineen" kautta.

        Makupalat kannattaa unohtaa sillä et saavuta tätä "yhteistä" juttua.
        Palkitse mielummin ruoka aikaan hyvällä extralla.

        Tiivistän vielä: tue, kannusta, tue, kannusta. Käytä sitä yheistä "lelua". ja vahvista sidettäsi koiraan.

        Juuri samaa mieltä siinä,että koiraan pystyy vaikuttamaan pitkältikin.
        Aralle koiralle on erittäin tärkeää luotto omistajaansa.Eli "johtajuusjutut" pitää olla kunnossa,että koira tietää tarkkaan,miten pitää toimia.

        Kannattaa myös olla joku/joitain mukavia yhteisiä harrastuksia,joista koira pitää.Se vahvistaa suhteen lisäksi itseluottamusta.Varsinkin harrastukset,joissa koiralla on myös mahdollisuus käyttää omaa päätään,antaa yleensä hyvää itseluottamusta.

        Mutta miksi makupalat kannattaa unohtaa?Makupalat on väline,siinä missä "lelukin".Eli samalla lailla siihen voi ehdollistaa.Ruoka myös rauhoittaa.Eli jos arka koira käy kierroksilla pahastikin,niin ruualla sitä voi laskea,jos tähdätään balanssissa olevaan koiraan.Ja sitä tarvitaan,jos on oikein arasta kyse,koska liian korkeissa kierroksissa käyvä ei myöskään opi.
        Ainoa tietty on,jos koira on niin stressaantunut,että ei pysty edes syömään,mutta silloin ollaan jo niin pahassa mallissa,että hommat aloitetaan ihan alkutekijöistä kokonaan rakentamaan,vaikka asioihin erikoistuneen kautta.

        Lelun käytössä on myös se,että se vaatii riittävää saalisviettiä ja taistelutahtoakin.Kaikilla sitä ei ole,rotukymysys saattaapi tulla siinäkin vastaan,toki yksilökin.Eli vaikka olisikin kunnolla sisään ajettu,ja toimisi rauhallisessa "tilassa",niin ei vietti riitä paineen alla.
        Mutta kannattaa kokeilla siis juuri yksilölle sopiva vaihtoehto.Tärkeintä,että se ehdollistaminen tehdään siihen kunnolla ja aloitetaan ja vahvistetaan ensin häiriöttömässä tilanteessa.


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Juuri samaa mieltä siinä,että koiraan pystyy vaikuttamaan pitkältikin.
        Aralle koiralle on erittäin tärkeää luotto omistajaansa.Eli "johtajuusjutut" pitää olla kunnossa,että koira tietää tarkkaan,miten pitää toimia.

        Kannattaa myös olla joku/joitain mukavia yhteisiä harrastuksia,joista koira pitää.Se vahvistaa suhteen lisäksi itseluottamusta.Varsinkin harrastukset,joissa koiralla on myös mahdollisuus käyttää omaa päätään,antaa yleensä hyvää itseluottamusta.

        Mutta miksi makupalat kannattaa unohtaa?Makupalat on väline,siinä missä "lelukin".Eli samalla lailla siihen voi ehdollistaa.Ruoka myös rauhoittaa.Eli jos arka koira käy kierroksilla pahastikin,niin ruualla sitä voi laskea,jos tähdätään balanssissa olevaan koiraan.Ja sitä tarvitaan,jos on oikein arasta kyse,koska liian korkeissa kierroksissa käyvä ei myöskään opi.
        Ainoa tietty on,jos koira on niin stressaantunut,että ei pysty edes syömään,mutta silloin ollaan jo niin pahassa mallissa,että hommat aloitetaan ihan alkutekijöistä kokonaan rakentamaan,vaikka asioihin erikoistuneen kautta.

        Lelun käytössä on myös se,että se vaatii riittävää saalisviettiä ja taistelutahtoakin.Kaikilla sitä ei ole,rotukymysys saattaapi tulla siinäkin vastaan,toki yksilökin.Eli vaikka olisikin kunnolla sisään ajettu,ja toimisi rauhallisessa "tilassa",niin ei vietti riitä paineen alla.
        Mutta kannattaa kokeilla siis juuri yksilölle sopiva vaihtoehto.Tärkeintä,että se ehdollistaminen tehdään siihen kunnolla ja aloitetaan ja vahvistetaan ensin häiriöttömässä tilanteessa.

        "Makupalat on väline,siinä missä "lelukin"

        Tarkoitin asiassani, että tästä "lelusta" pitäisikin muodostaa se "rakas" väline koiran ja ohjaajan välille, jolla pyritään ns.suoraan kontaktiin.
        (yhteyden vahvistaminen)
        Kun lähetään ulos otetaan "esine" esiin niin koirasa näkyy se ilo tulevasta tapahtumasta ja tällä korostetaan positiivista odotusta siitä.

        "Lelun käytössä on myös se,että se vaatii riittävää saalisviettiä ja taistelutahtoakin"

        Ei välttämättä haeta näitä viettejä, vaan pyritään pitämään "rakaslelu" mukana hyvässä ja kannustavassa tekemisessä tai vaikka vain lenkillä tyylillä kanna sinä välillä minä kanna kohta ja rapsutukset päälle.
        Näin tämä "lelu" voi toimia myös rauhoittavana tekijänä

        Tätä olen käyttänyt myös kovilla tai räyhäävillä koirilla, kun on suussa se Yhteinen "rakaslelu" niin siitä ei mielellään luovu, eikä näin ollen viitsi suutaan avata kohtaamis tilanteessa.

        "Makupalat on väline,siinä missä "lelukin"

        Niin on mutta korostan mielummin sitä suoraa kontaktia. Kun johonkin toivottuun asiaan joutuu kokeilemaan sitä tai tätä on siinä myös opittu samalla paljon koirasta ja sen toiminnasta. Tama olisikin kokemattomalle tai aloittajalle tarkeä asia.

        Makupalat kokeneella koiraihmisellä on eri asia kun on tietämystä kerääntynyt koirista ja niiden käytöksestä.

        Kirjoitin asken enemmän mutta se katosi virtuaali maailmaan :)

        .


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Juuri samaa mieltä siinä,että koiraan pystyy vaikuttamaan pitkältikin.
        Aralle koiralle on erittäin tärkeää luotto omistajaansa.Eli "johtajuusjutut" pitää olla kunnossa,että koira tietää tarkkaan,miten pitää toimia.

        Kannattaa myös olla joku/joitain mukavia yhteisiä harrastuksia,joista koira pitää.Se vahvistaa suhteen lisäksi itseluottamusta.Varsinkin harrastukset,joissa koiralla on myös mahdollisuus käyttää omaa päätään,antaa yleensä hyvää itseluottamusta.

        Mutta miksi makupalat kannattaa unohtaa?Makupalat on väline,siinä missä "lelukin".Eli samalla lailla siihen voi ehdollistaa.Ruoka myös rauhoittaa.Eli jos arka koira käy kierroksilla pahastikin,niin ruualla sitä voi laskea,jos tähdätään balanssissa olevaan koiraan.Ja sitä tarvitaan,jos on oikein arasta kyse,koska liian korkeissa kierroksissa käyvä ei myöskään opi.
        Ainoa tietty on,jos koira on niin stressaantunut,että ei pysty edes syömään,mutta silloin ollaan jo niin pahassa mallissa,että hommat aloitetaan ihan alkutekijöistä kokonaan rakentamaan,vaikka asioihin erikoistuneen kautta.

        Lelun käytössä on myös se,että se vaatii riittävää saalisviettiä ja taistelutahtoakin.Kaikilla sitä ei ole,rotukymysys saattaapi tulla siinäkin vastaan,toki yksilökin.Eli vaikka olisikin kunnolla sisään ajettu,ja toimisi rauhallisessa "tilassa",niin ei vietti riitä paineen alla.
        Mutta kannattaa kokeilla siis juuri yksilölle sopiva vaihtoehto.Tärkeintä,että se ehdollistaminen tehdään siihen kunnolla ja aloitetaan ja vahvistetaan ensin häiriöttömässä tilanteessa.

        "Ruoka myös rauhoittaa.Eli jos arka koira käy kierroksilla pahastikin,niin ruualla sitä voi laskea,jos tähdätään balanssissa olevaan koiraan"

        Olen huomannut lähes poikkeuksetta, että puhe (opittu, tuttu äänenpaino) rauhoittaa arkaa koiraa eniten. Aina kun esim kotiin tulee niin koira tarvitsee ja haluaa tuon kuulla sen, sillä siitä se rekisteröii, että kaikki on hyvin, eikä mikään ole muuttunut. (tarkein asia aralle koiralle)
        Kun arka jo luottaa niin rauhoittuu se lenkillä myös siitä.

        Molossilla taas tuntuu sitä kokemusta olevan, mutta
        Pitää vain asettua "aloittelijan" asemaan ja ajatella sitä kautta ja yrittää pitää asiat yksinkertaisina. =-)


      • perheen isä kirjoitti:

        "Ruoka myös rauhoittaa.Eli jos arka koira käy kierroksilla pahastikin,niin ruualla sitä voi laskea,jos tähdätään balanssissa olevaan koiraan"

        Olen huomannut lähes poikkeuksetta, että puhe (opittu, tuttu äänenpaino) rauhoittaa arkaa koiraa eniten. Aina kun esim kotiin tulee niin koira tarvitsee ja haluaa tuon kuulla sen, sillä siitä se rekisteröii, että kaikki on hyvin, eikä mikään ole muuttunut. (tarkein asia aralle koiralle)
        Kun arka jo luottaa niin rauhoittuu se lenkillä myös siitä.

        Molossilla taas tuntuu sitä kokemusta olevan, mutta
        Pitää vain asettua "aloittelijan" asemaan ja ajatella sitä kautta ja yrittää pitää asiat yksinkertaisina. =-)

        Tarkennetaan,ettei sivuta,mutta mennä eri poluille :)

        Eli ilman muuta koiraa ylipäätään rauhoittaa omistajan rauhallinen käytös.Rauhallinen ja itsevarma.Johon tietty kuuluu se rauhallinen äänenpaino,kuin itseasiassa kehon kielikin.Sitä kun "tarkkasilmäinen" ja varsinkin ohjaajaherkät koirat lukeekin tosi tarkkaan.Itselläni on tuollaisia ollut muutamiakin,ja niiden kanssa kannattaakin muistaa tosi tarkkaan,ettei ääni ja kehon signaalit ole epätasapainossa,koska se vasta ristiriitaa aiheuttaakin.
        Tuota sivusin jo edellisessä viestissä,eli kun johtajuus (mihin tuo kuuluu) on kunnossa ja luotto omistajaan,niin sillä on se suurin vaikutus koiran pelkojen vähenemiseen.

        Tuo ruoka kommentti tuli siis hieman eri tarkoituksella,eli kun puhuttiin tietystä tilanteesta.Eli oppimiseen liittyen kun koira on sopivassa tilassa,oppimista(asioitten mieltämistä) tapahtuu ja toisinpäin ei niinkään tapahdu.Eli esim.miksi joillekkin sopii ruoka paremmin (stressin vähentäminen).

        Eli ihan yhtä simppeliä tuokin.... ;)


      • perheen isä kirjoitti:

        "Makupalat on väline,siinä missä "lelukin"

        Tarkoitin asiassani, että tästä "lelusta" pitäisikin muodostaa se "rakas" väline koiran ja ohjaajan välille, jolla pyritään ns.suoraan kontaktiin.
        (yhteyden vahvistaminen)
        Kun lähetään ulos otetaan "esine" esiin niin koirasa näkyy se ilo tulevasta tapahtumasta ja tällä korostetaan positiivista odotusta siitä.

        "Lelun käytössä on myös se,että se vaatii riittävää saalisviettiä ja taistelutahtoakin"

        Ei välttämättä haeta näitä viettejä, vaan pyritään pitämään "rakaslelu" mukana hyvässä ja kannustavassa tekemisessä tai vaikka vain lenkillä tyylillä kanna sinä välillä minä kanna kohta ja rapsutukset päälle.
        Näin tämä "lelu" voi toimia myös rauhoittavana tekijänä

        Tätä olen käyttänyt myös kovilla tai räyhäävillä koirilla, kun on suussa se Yhteinen "rakaslelu" niin siitä ei mielellään luovu, eikä näin ollen viitsi suutaan avata kohtaamis tilanteessa.

        "Makupalat on väline,siinä missä "lelukin"

        Niin on mutta korostan mielummin sitä suoraa kontaktia. Kun johonkin toivottuun asiaan joutuu kokeilemaan sitä tai tätä on siinä myös opittu samalla paljon koirasta ja sen toiminnasta. Tama olisikin kokemattomalle tai aloittajalle tarkeä asia.

        Makupalat kokeneella koiraihmisellä on eri asia kun on tietämystä kerääntynyt koirista ja niiden käytöksestä.

        Kirjoitin asken enemmän mutta se katosi virtuaali maailmaan :)

        .

        Juu,kyllä ymmärsin mitä tarkoit :)
        Ja koirilla,millä sopivat "resurssit",niin se pelaakin ihan hyvin.

        Mutta vaikka kotona olisikin joku hyvä lelu,niin se ei välttämättä toimi häiriöitten,saati paineen alla.Hyvä esimerkki luonnetesti.Koira,joka voi suht kivastikkin leikkiä tai riakata kotona omistajan kanssa,niin ei sitä tee testissä.Sille ei kelpaa välttämättä oma pallokaan.Kun paine kasvaa,niin tulee näkyviin se ihan perustekijä geeneistä eli taistelutahto.Saalisviettiä voi vielä harjoittaa,mutta sekään ei välttämättä kestä,jos sitä ei ole riittävän vahvana.Ja lelun käyttö,leikkiminenhän perustuu noihin.

        Ja jos ajattelee kantamista,niin siinä tullaan osaltaan tuohon.Eli täytyy löytyä tahtoa pitää ja kantaa.Ja kun niitäkin koissuja on,jotka ylipäätään ei kanna pahemmin mitään,kuin korkeintaan hetkeksi "vahongossa"ottaa,ellei niitä ole kunnolla koulittu siihen,mikä on taas oma juttunsa.Saati sitten jos on paineistettu tilanne,niin vielä vähemmän kiinnostaa,tyyliin phyi...
        Omat juttunsa on sitten rodut,joilla on jo rodunomaisesti vahvana kantaa ja pitää suussaan tavaroita.

        Mutta ymmärrän mitä tarkoitat,ja kokemuksesta myös sanonkin,että toimii erittäin hyvin niillä,joille se sopii .
        Mutta kaikilla ei oikein ruleta,varsinkin esim.roduilla,joilla vähemmän löytyy mainitsemiani juttuja.

        Eli lähinnä voisi sanoa,että mitä paremmin tuntee noh,koirankäyttäytymistä ylipäätään,työn alla olevan rotupiirteet ja toki yksilöllisyyden,niin sen helpompi on löytää sopivat keinot ongelmiinkin.
        Mutta,ruuankäyttö verrattuna leluihin on ihan yhtä simppeliä.Perusasiat kummassakin täytyy tietää,ettei ihan mettään mennä.

        Eli minusta kaikki on välineitä,motivointia,tehokkaampaan suoraan kontaktiinkin hakemista ym. oli sitten kyse leluista tai ruuasta.Ei suoranaista.
        Suoranaista on vaan omistaja.Ja noh,siinä tullaan taaaas kerran rotuominaisuuksiin osaltaan,miten tehokkaasti se puoli pelaa,osaltaan.Lähinnä puhuttaessa suoranaisesta kouluttamisesta.
        Ja en siis näe sen vaikeampaa tai ihmeellisempää,aloittelijankaan kannalta,kummankaan käyttö.Itseasiassa makupalojen melkein helpommaksi :D

        ps.Mahdoitko painaa vahingossa "vastaa" paiketta,kun kadotit viestin.Minä olen sillä tavalla silloin tällöin hävittänyt jonkun viestin,äh...

        Nyt poistun pihalle grillaamaan.Tosin itseäni...


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Tarkennetaan,ettei sivuta,mutta mennä eri poluille :)

        Eli ilman muuta koiraa ylipäätään rauhoittaa omistajan rauhallinen käytös.Rauhallinen ja itsevarma.Johon tietty kuuluu se rauhallinen äänenpaino,kuin itseasiassa kehon kielikin.Sitä kun "tarkkasilmäinen" ja varsinkin ohjaajaherkät koirat lukeekin tosi tarkkaan.Itselläni on tuollaisia ollut muutamiakin,ja niiden kanssa kannattaakin muistaa tosi tarkkaan,ettei ääni ja kehon signaalit ole epätasapainossa,koska se vasta ristiriitaa aiheuttaakin.
        Tuota sivusin jo edellisessä viestissä,eli kun johtajuus (mihin tuo kuuluu) on kunnossa ja luotto omistajaan,niin sillä on se suurin vaikutus koiran pelkojen vähenemiseen.

        Tuo ruoka kommentti tuli siis hieman eri tarkoituksella,eli kun puhuttiin tietystä tilanteesta.Eli oppimiseen liittyen kun koira on sopivassa tilassa,oppimista(asioitten mieltämistä) tapahtuu ja toisinpäin ei niinkään tapahdu.Eli esim.miksi joillekkin sopii ruoka paremmin (stressin vähentäminen).

        Eli ihan yhtä simppeliä tuokin.... ;)

        Voiko makupala palkkion tiivistää näin

        Osaava ohjaaja osaa palkita oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja osaa vaatia vastinetta palkkiolle.

        kokematon palkitsee helposti asioissa jotka sitä ei vaadi ja asia menee helposti jatkossa lahjonnaksi kun on jo "ulosmitattu" makupala palkkion hyöty.

        Tämän takia en hirveästi asiaa mainosta, kun tuo asia on niin helppo väärin ymmärtää.


      • perheen isä kirjoitti:

        Voiko makupala palkkion tiivistää näin

        Osaava ohjaaja osaa palkita oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja osaa vaatia vastinetta palkkiolle.

        kokematon palkitsee helposti asioissa jotka sitä ei vaadi ja asia menee helposti jatkossa lahjonnaksi kun on jo "ulosmitattu" makupala palkkion hyöty.

        Tämän takia en hirveästi asiaa mainosta, kun tuo asia on niin helppo väärin ymmärtää.

        Itseasiassa voi ,mutta,koskee ihan samaa ylipäätään palkitsemisessa.Oli tapa mikä tahansa.Eli oikea-aikainen palkkaus (varsinkin juuri oppimisvaiheessa tärkeää,koska oppiminen tapahtuu "nanosekunneissa" ).Oikeissa tilanteissa,jos esim.halutaan vahvistaa vaikka ihan normaalielämän juttuja.
        Ja sitten se vaatiminen tarvittaessa.
        Ihan samoin lelulla palkittaessa,jopa "laumavietillä" (taputaput,ääni ym.) voi yhtä lailla tehdä oikein tai väärin.
        Se,mitä makupaloilla taas ei voi tehdä väärin,kuten saalisvietillä palkkauksessa,että koira saatetaan viedä niin kovaan viettiin,että sitä ei osaakkaan handlata.
        Tietynsortin taistelukoira taustasilla roduilla on mm.kasvattajia ja omistajia,jotka ylipäätään ei suosita minkäänlaista riekaamista,lähinnä tuosta syystä.Noh,itse en niihin kuulu,kunhan tiedetään tarkoin mitä tehdään ja tunnetaan se oma koissu.

        Mutta,ylipäätään,palkkaaminen sen mukaan,mikä parhaiten toimii :).Niin ja toki huomioida kannattaa,että luontuu siltä narun toiselta päältäkin :)


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Itseasiassa voi ,mutta,koskee ihan samaa ylipäätään palkitsemisessa.Oli tapa mikä tahansa.Eli oikea-aikainen palkkaus (varsinkin juuri oppimisvaiheessa tärkeää,koska oppiminen tapahtuu "nanosekunneissa" ).Oikeissa tilanteissa,jos esim.halutaan vahvistaa vaikka ihan normaalielämän juttuja.
        Ja sitten se vaatiminen tarvittaessa.
        Ihan samoin lelulla palkittaessa,jopa "laumavietillä" (taputaput,ääni ym.) voi yhtä lailla tehdä oikein tai väärin.
        Se,mitä makupaloilla taas ei voi tehdä väärin,kuten saalisvietillä palkkauksessa,että koira saatetaan viedä niin kovaan viettiin,että sitä ei osaakkaan handlata.
        Tietynsortin taistelukoira taustasilla roduilla on mm.kasvattajia ja omistajia,jotka ylipäätään ei suosita minkäänlaista riekaamista,lähinnä tuosta syystä.Noh,itse en niihin kuulu,kunhan tiedetään tarkoin mitä tehdään ja tunnetaan se oma koissu.

        Mutta,ylipäätään,palkkaaminen sen mukaan,mikä parhaiten toimii :).Niin ja toki huomioida kannattaa,että luontuu siltä narun toiselta päältäkin :)

        Sama laulu, samat nuotit =-)


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Tarkennetaan,ettei sivuta,mutta mennä eri poluille :)

        Eli ilman muuta koiraa ylipäätään rauhoittaa omistajan rauhallinen käytös.Rauhallinen ja itsevarma.Johon tietty kuuluu se rauhallinen äänenpaino,kuin itseasiassa kehon kielikin.Sitä kun "tarkkasilmäinen" ja varsinkin ohjaajaherkät koirat lukeekin tosi tarkkaan.Itselläni on tuollaisia ollut muutamiakin,ja niiden kanssa kannattaakin muistaa tosi tarkkaan,ettei ääni ja kehon signaalit ole epätasapainossa,koska se vasta ristiriitaa aiheuttaakin.
        Tuota sivusin jo edellisessä viestissä,eli kun johtajuus (mihin tuo kuuluu) on kunnossa ja luotto omistajaan,niin sillä on se suurin vaikutus koiran pelkojen vähenemiseen.

        Tuo ruoka kommentti tuli siis hieman eri tarkoituksella,eli kun puhuttiin tietystä tilanteesta.Eli oppimiseen liittyen kun koira on sopivassa tilassa,oppimista(asioitten mieltämistä) tapahtuu ja toisinpäin ei niinkään tapahdu.Eli esim.miksi joillekkin sopii ruoka paremmin (stressin vähentäminen).

        Eli ihan yhtä simppeliä tuokin.... ;)

        molossi: "...muistaa tosi tarkkaan,ettei ääni ja kehon signaalit ole epätasapainossa,koska se vasta ristiriitaa aiheuttaakin."

        Tästä pitäisi huomioida myös, että:
        Aina, vaikka olisi ollut kuinka "pahapäivä" töissä tai muuten, niin se ei missään nimessä saa näkyä kotona koiraa kohdatessa.


      • perheen isä kirjoitti:

        molossi: "...muistaa tosi tarkkaan,ettei ääni ja kehon signaalit ole epätasapainossa,koska se vasta ristiriitaa aiheuttaakin."

        Tästä pitäisi huomioida myös, että:
        Aina, vaikka olisi ollut kuinka "pahapäivä" töissä tai muuten, niin se ei missään nimessä saa näkyä kotona koiraa kohdatessa.

        Jep.

        Tuosta tulikin mieleeni,että ihan ensimmäisiä neuvoja,joita aikoinaan vanhoilta konkarikouluttajilta sain,että "älä koskaan kouluta koiraa pahalla päällä".Hyvä vanha neuvo,ja ihan yhtä pätevä edelleenkin.

        Tuo nuorimmainen otus on tarkka kuin porkkana lukemaan minua.Toisaalta hyvä juttu,koska omalla olemuksellaan saa paljon tehtyä.Mutta toisaalta taas huono homma,koska pitää muistaa olla tarkkana omista eleistään.Tosin ei nyt enää niinkään,kun hommat on jo aika hanskassa,mutta varsinkin nuorena,jolloin vielä rautalankaakin väännettiin.Välillä tuntui,ettei tarvinnut kuin silmämunia väärään suuntaan muljauttaa,niin heti pantiin merkille...


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Jep.

        Tuosta tulikin mieleeni,että ihan ensimmäisiä neuvoja,joita aikoinaan vanhoilta konkarikouluttajilta sain,että "älä koskaan kouluta koiraa pahalla päällä".Hyvä vanha neuvo,ja ihan yhtä pätevä edelleenkin.

        Tuo nuorimmainen otus on tarkka kuin porkkana lukemaan minua.Toisaalta hyvä juttu,koska omalla olemuksellaan saa paljon tehtyä.Mutta toisaalta taas huono homma,koska pitää muistaa olla tarkkana omista eleistään.Tosin ei nyt enää niinkään,kun hommat on jo aika hanskassa,mutta varsinkin nuorena,jolloin vielä rautalankaakin väännettiin.Välillä tuntui,ettei tarvinnut kuin silmämunia väärään suuntaan muljauttaa,niin heti pantiin merkille...

        "älä koskaan kouluta koiraa pahalla päällä".

        "Tuo nuorimmainen otus on tarkka kuin porkkana lukemaan minua.Toisaalta hyvä juttu,koska omalla olemuksellaan saa paljon tehtyä.Mutta toisaalta taas huono homma,koska pitää muistaa olla tarkkana omista eleistään."

        Loistavasti ilmaistu. Sydäntä ihan lämmittää, kun pystyy tiivistämään tärkeitä asioita lyhyesti jossa on avain moneen asiaan.

        ".Mutta toisaalta taas huono homma,koska pitää muistaa olla tarkkana omista eleistään."

        Nimen omaan tarkkana pennun/nuoren koiran kanssa, joka seuraa ja mieltää tuossa iässä monia asioita omistajastaan ja sen toiminnasta tämä vaikuttaa merkittävästi juniorin tulevaisuuteen.

        t:WL


      • perheen isä kirjoitti:

        "älä koskaan kouluta koiraa pahalla päällä".

        "Tuo nuorimmainen otus on tarkka kuin porkkana lukemaan minua.Toisaalta hyvä juttu,koska omalla olemuksellaan saa paljon tehtyä.Mutta toisaalta taas huono homma,koska pitää muistaa olla tarkkana omista eleistään."

        Loistavasti ilmaistu. Sydäntä ihan lämmittää, kun pystyy tiivistämään tärkeitä asioita lyhyesti jossa on avain moneen asiaan.

        ".Mutta toisaalta taas huono homma,koska pitää muistaa olla tarkkana omista eleistään."

        Nimen omaan tarkkana pennun/nuoren koiran kanssa, joka seuraa ja mieltää tuossa iässä monia asioita omistajastaan ja sen toiminnasta tämä vaikuttaa merkittävästi juniorin tulevaisuuteen.

        t:WL

        Ai juu,piti pistää esimerkki.,mutta unohtui.Mutta pannaas äkäseen,ennen lähtöä.

        Istuin jonkin aikaa sitten koneella,ja porkkana vieressä.Yht äkkiä päästin kauhean aivastuksen.No jatkoin vaan koneen tillittämistä rauhassa.Porkkana vähän avasi luomiaan ja jatkoi koisaamista...

        No eilen kun olin koneella,porkkana nukkumassa vieressä,niin ukko "selän takana" teki jotain omia juttujaan työpöydällään.Yht äkkiä se samperi päästi karseen aivastuksen.No minä,jolla ilmeisesti selkeästi heikompi hermorakenne :D,kuin koissuilla hyppäsin pari metriä ilmaan ja jotain pärähdin ukkoon päin...
        No mitä tekee porkkana.Ottaa äiskästä esimerkkiä,ja ampasee ensin äiskän luo ( mikä sille tuli o-O- tyyliin) ja sitten ukon luo ( nokka kiinni,kun äiskäkin sano-tyyliin).
        Että sillee...


      • johtajakokemäeltä
        molossi kirjoitti:

        Jep.

        Tuosta tulikin mieleeni,että ihan ensimmäisiä neuvoja,joita aikoinaan vanhoilta konkarikouluttajilta sain,että "älä koskaan kouluta koiraa pahalla päällä".Hyvä vanha neuvo,ja ihan yhtä pätevä edelleenkin.

        Tuo nuorimmainen otus on tarkka kuin porkkana lukemaan minua.Toisaalta hyvä juttu,koska omalla olemuksellaan saa paljon tehtyä.Mutta toisaalta taas huono homma,koska pitää muistaa olla tarkkana omista eleistään.Tosin ei nyt enää niinkään,kun hommat on jo aika hanskassa,mutta varsinkin nuorena,jolloin vielä rautalankaakin väännettiin.Välillä tuntui,ettei tarvinnut kuin silmämunia väärään suuntaan muljauttaa,niin heti pantiin merkille...

        johtuu että isoilla aivoilla varustettu ihminen ei kykene koiraansa lukemaan (jotkut kyllä), mutta koira lukee ihmistä joka tilanteessa?
        Kuinkahan on mahtanut olla silloin kun susi ujuttautui ihmisen kaveriksi luolan lähistölle, ihminen on ilmeisesti silloin ollut eläimellisempi ja luki "susihukkasta" oikein kun sai siitä kaverinkin.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        johtuu että isoilla aivoilla varustettu ihminen ei kykene koiraansa lukemaan (jotkut kyllä), mutta koira lukee ihmistä joka tilanteessa?
        Kuinkahan on mahtanut olla silloin kun susi ujuttautui ihmisen kaveriksi luolan lähistölle, ihminen on ilmeisesti silloin ollut eläimellisempi ja luki "susihukkasta" oikein kun sai siitä kaverinkin.

        Ei kai se kyky mihinkään ole kadonnut, ei ainakaan kaikilta.
        Jos on oikeasti aitoa kiinnostusta koiriin tai yleensäkkin eläimiin ja niiden kanssa aikaa vietettäisiin eri muodoissa, niin väkisinkin siinä oppii. Korostan aitoa kiinnostusta.

        Vaikka olisi ensimmäinen koira niin siinä aidossa kiinnostuksessa ja koiran kanssa tekemisen ohessa oppisi paljon tärkeitä asioita.
        Nykyisin vain tuo asia jää usein väliin. Pitäisi vain enemmän luottaa itseensä.
        Eikä ihmetellä mitä ihmeellisempiä kysymyksiä vaikka täällä.

        Esineellistäminen.
        Poika kysyy netissä miksi mopo ei lähde käyntiin vaikka eilen lähti.
        mikä avuksi. onko kokemusta

        Tyttö kysyy netissä miksi koirani paskoo verta ja suusta tulee vaahtoa
        vaikka eilen ei tullut, mitä teen onko kokemuksia:

        Miksi koirani nylkyttää onko se normaalia...miksi...miksi.. sitä tai tätä.

        Ei se joka kysyy tyhmä ole, mutta miksi ei nähdä vaivaa perehtyä asioihin
        Vakavissaan ei tarvitse asioita ottaa vaan tosissaan voi niin tehdä.

        Esimerkkinä voisi sanoa, että täytyy ensin käydä autokoulu jos autolla haluaa ajaa. Siis siihenkin täytyy nähdä vaivaa, että sen kortin saa ja tietää miten autolla ajetaan, missä ja millälailla.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        johtuu että isoilla aivoilla varustettu ihminen ei kykene koiraansa lukemaan (jotkut kyllä), mutta koira lukee ihmistä joka tilanteessa?
        Kuinkahan on mahtanut olla silloin kun susi ujuttautui ihmisen kaveriksi luolan lähistölle, ihminen on ilmeisesti silloin ollut eläimellisempi ja luki "susihukkasta" oikein kun sai siitä kaverinkin.

        "Kuinkahan on mahtanut olla silloin kun susi ujuttautui ihmisen kaveriksi luolan lähistölle, ihminen on ilmeisesti silloin ollut eläimellisempi ja luki "susihukkasta" oikein kun sai siitä kaverinkin."

        Kait se on sama asia, jos verrataan Suomalaista miestä ja suomenhevosta
        Kumpikin on hyötynyt toisistaan ja sitä kautta on syntynyt molemmin puolista kunnioitusta.

        Jos hevonen ei olisi hyödyttänyt niin se olisi jo syöty.

        Koirallakin on kova halu olla ihmiselle hyödyksi, mutta usein siihen ei anneta mahdollisuutta.

        Paha on koiran olla ristiriitaisessa maailmassa.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        Ei kai se kyky mihinkään ole kadonnut, ei ainakaan kaikilta.
        Jos on oikeasti aitoa kiinnostusta koiriin tai yleensäkkin eläimiin ja niiden kanssa aikaa vietettäisiin eri muodoissa, niin väkisinkin siinä oppii. Korostan aitoa kiinnostusta.

        Vaikka olisi ensimmäinen koira niin siinä aidossa kiinnostuksessa ja koiran kanssa tekemisen ohessa oppisi paljon tärkeitä asioita.
        Nykyisin vain tuo asia jää usein väliin. Pitäisi vain enemmän luottaa itseensä.
        Eikä ihmetellä mitä ihmeellisempiä kysymyksiä vaikka täällä.

        Esineellistäminen.
        Poika kysyy netissä miksi mopo ei lähde käyntiin vaikka eilen lähti.
        mikä avuksi. onko kokemusta

        Tyttö kysyy netissä miksi koirani paskoo verta ja suusta tulee vaahtoa
        vaikka eilen ei tullut, mitä teen onko kokemuksia:

        Miksi koirani nylkyttää onko se normaalia...miksi...miksi.. sitä tai tätä.

        Ei se joka kysyy tyhmä ole, mutta miksi ei nähdä vaivaa perehtyä asioihin
        Vakavissaan ei tarvitse asioita ottaa vaan tosissaan voi niin tehdä.

        Esimerkkinä voisi sanoa, että täytyy ensin käydä autokoulu jos autolla haluaa ajaa. Siis siihenkin täytyy nähdä vaivaa, että sen kortin saa ja tietää miten autolla ajetaan, missä ja millälailla.

        "Pitäisi vaan luottaa itseensä".

        Ei voi olla kovin luottavainen kysyjä kun kysellään aivan "kirkkain silmin" koska hänen vanhan koiransa on aika siirtyä sateenkaarisillalle.?

        Eläinlääkäriä saa vaivata rahan edestä, kouluttajia on suomenmaa pullollaan, netti on edessä ja koirakirjoja joka lähtöön.
        UUSAVUTTOMUUS JA TAVATON TYPERYYS ON VALITETTAVASTI VALLALLA! Kaikkeen pitää kysyä muiden mielipiteitä, mitään ei tiedetä eikä osata päättää itse. Ei ole ihme että yhteiskunnassamme aika monessa kodissa tahdin määrääkin koira eikä ihminen.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        "Kuinkahan on mahtanut olla silloin kun susi ujuttautui ihmisen kaveriksi luolan lähistölle, ihminen on ilmeisesti silloin ollut eläimellisempi ja luki "susihukkasta" oikein kun sai siitä kaverinkin."

        Kait se on sama asia, jos verrataan Suomalaista miestä ja suomenhevosta
        Kumpikin on hyötynyt toisistaan ja sitä kautta on syntynyt molemmin puolista kunnioitusta.

        Jos hevonen ei olisi hyödyttänyt niin se olisi jo syöty.

        Koirallakin on kova halu olla ihmiselle hyödyksi, mutta usein siihen ei anneta mahdollisuutta.

        Paha on koiran olla ristiriitaisessa maailmassa.

        "Paha on koiran olla ristiriitaisessa maailmassa".

        Koira ei voi valita omistajaansa ei hoitajaansa sen täytyy tyytyä mitä sille annetaan. Ihminen mielellään mahtailee koirallaan ja kuitenkaan ei hallitse sitä "mahtisonniansa".

        "Koirallakin on kova halu olla ihmiselle hyödyksi". Niin onkin ken sen osaa nelijalkaisesta kaivaa sen hyödyn.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        "Pitäisi vaan luottaa itseensä".

        Ei voi olla kovin luottavainen kysyjä kun kysellään aivan "kirkkain silmin" koska hänen vanhan koiransa on aika siirtyä sateenkaarisillalle.?

        Eläinlääkäriä saa vaivata rahan edestä, kouluttajia on suomenmaa pullollaan, netti on edessä ja koirakirjoja joka lähtöön.
        UUSAVUTTOMUUS JA TAVATON TYPERYYS ON VALITETTAVASTI VALLALLA! Kaikkeen pitää kysyä muiden mielipiteitä, mitään ei tiedetä eikä osata päättää itse. Ei ole ihme että yhteiskunnassamme aika monessa kodissa tahdin määrääkin koira eikä ihminen.

        "mitään ei tiedetä eikä osata päättää itse."

        Tätä yrin valaista.

        "kysellään aivan "kirkkain silmin" koska hänen vanhan koiransa on aika siirtyä sateenkaarisillalle"... heh..repesin tuosta

        Usein kun se pentu tulee niin on kiire saada "pentukaveri" ja puhua koirapuistossa tai netissä kivaa koirista. Menee hyvä aika harakoille ja jää oleellinen tekemättä.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        "Paha on koiran olla ristiriitaisessa maailmassa".

        Koira ei voi valita omistajaansa ei hoitajaansa sen täytyy tyytyä mitä sille annetaan. Ihminen mielellään mahtailee koirallaan ja kuitenkaan ei hallitse sitä "mahtisonniansa".

        "Koirallakin on kova halu olla ihmiselle hyödyksi". Niin onkin ken sen osaa nelijalkaisesta kaivaa sen hyödyn.

        Olen montakertaa pohtinut miltä pennusta voisi tuntua ja sitä, mitä se joutuu käsittelemään irtaanuttuaan emostaan.

        Uusi koti ja paljon iloisia ihmisiä perheessä ja kaverit päälle.

        Pennun silmissä iso ihminen kyykistyy taputtamaan sormet harallaan naama hampaita täynnä kuten muillakin perheen jäsenillä siinä ymärillä.

        Mitä se viestittää pennulle ja mitä se on ihmiselle.

        Ihminen nauraa niin näyttää hampaita toisin on koiran elämässä jne...

        Tällä tarkoitan, että pennun taival on alusta alkaen ristiriitojen maailma, johon se pyrkii parhaansa mukaan sopeutua.
        Tässä olisi apua selkeällä ja johdonmukaisella viestinnällä alusta alkaen.

        Jos ajatellaan 7vko-6kk pennulle tapahtuu erittäin paljon lyhyessä ajassa.
        ja jos joutuu itse sopeutumaan "ristiriitojen maailmaan" kaiken muun ohella niin kysyy hyvää päätä harvoin sekään pelkästään riittää.

        Kun siitä jotenkin pääsee yli alkaa mahdollinen koulutus tai ihmetteleminen mitä tehdä kun pentu kasvoi noin nopeasti.

        Otetaan sitten siihen mahd.vieras "kouluttamaan" ja ohjeistamaan tai viedään suoraan "ongelmakoulutajalle"

        Taakkaa tästä tulee koiralle kohtuuttomasti

        Ymmärtänet johtaja mitä ajan takaa. Esimerkkejä voisi aiheesta kirjoitta vaikka kuinka.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        Olen montakertaa pohtinut miltä pennusta voisi tuntua ja sitä, mitä se joutuu käsittelemään irtaanuttuaan emostaan.

        Uusi koti ja paljon iloisia ihmisiä perheessä ja kaverit päälle.

        Pennun silmissä iso ihminen kyykistyy taputtamaan sormet harallaan naama hampaita täynnä kuten muillakin perheen jäsenillä siinä ymärillä.

        Mitä se viestittää pennulle ja mitä se on ihmiselle.

        Ihminen nauraa niin näyttää hampaita toisin on koiran elämässä jne...

        Tällä tarkoitan, että pennun taival on alusta alkaen ristiriitojen maailma, johon se pyrkii parhaansa mukaan sopeutua.
        Tässä olisi apua selkeällä ja johdonmukaisella viestinnällä alusta alkaen.

        Jos ajatellaan 7vko-6kk pennulle tapahtuu erittäin paljon lyhyessä ajassa.
        ja jos joutuu itse sopeutumaan "ristiriitojen maailmaan" kaiken muun ohella niin kysyy hyvää päätä harvoin sekään pelkästään riittää.

        Kun siitä jotenkin pääsee yli alkaa mahdollinen koulutus tai ihmetteleminen mitä tehdä kun pentu kasvoi noin nopeasti.

        Otetaan sitten siihen mahd.vieras "kouluttamaan" ja ohjeistamaan tai viedään suoraan "ongelmakoulutajalle"

        Taakkaa tästä tulee koiralle kohtuuttomasti

        Ymmärtänet johtaja mitä ajan takaa. Esimerkkejä voisi aiheesta kirjoitta vaikka kuinka.

        "Ihminen nauraa niin näyttää hampaita toisin on koiran elämässä"

        Niinpä koira siis kuuluu kuulemma ihmisten laumaan vaikka se ei ymmärrä viestintäämme ennenkuin joku kaksijalkainen sitä alkaa (pennulle) avartamaan = kasvatus ja koulutus myöhemmin.

        Koira asuu ihmisen kotona ja oletetaan sen olevan ihmisen kanssa samaa laumaa jaa että kuinka? Koirasta on leivottu automaattisesti ihmislauman jäsen koska se muuttuu koko ajan yhä enemmän ihmisen kaltaiseksi. Sille ostetaan turhia vaatteita, se käy uimahallissa uimassa, sille on varattu kokonainen arsenaali hoito- ja hieronta palveluja mm. Koira on "pieni ihminen" ihmisen mielestä.

        Odotan koska koirani alkaa puhua, toistaiseksi ei sano kun yhden sanan "joo". Toivossa elän että "pieni ihmiseni" oppisi enemmänkin koska mehän olemme kotona sisällä samalla lähtöviivalla ja luonnollisesti koira on perheenjäsenemme (kummallista vaan on miksi se näyttää niin erilaiselta kuin minä).

        Saivartelua tämä tietysti on, markkinavoimat jyllää nelijalkaisen kaverin ympärillä ja kynii taluttajan rahat.


      • johtajakokemäeltä kirjoitti:

        johtuu että isoilla aivoilla varustettu ihminen ei kykene koiraansa lukemaan (jotkut kyllä), mutta koira lukee ihmistä joka tilanteessa?
        Kuinkahan on mahtanut olla silloin kun susi ujuttautui ihmisen kaveriksi luolan lähistölle, ihminen on ilmeisesti silloin ollut eläimellisempi ja luki "susihukkasta" oikein kun sai siitä kaverinkin.

        No tuli mieleen,että koiran historiahan ihmisen kanssa epäillään ulottuvan jopa kauemmas,kuin perinteisesti luullaan.Niin eikös silloin ihmisten kieli ollut enemmän ääntelyä ja keskinäisessä kommunikoinnissakin eleitten merkitys suuri.Ihmiset oli myös lähempänä luontoa,ja ylipäätään kaikki aistit joutui olemaan herkempiä eloonjäämisenkin kannalta.
        Samoin kun se safka ei tullutkaan suoraan Prisman tiskiltä käteen,niin ruuanhankinnassakin piti oppia lukemaan eläimiä ym.
        Eli oiskohan jotain siinä,että ihminen luonnostaan paremmin ymmärsi sitä hukkaakin ja kesyyntyminen alkoi luonnollisesti.
        Eikös nytkin sanota,että ihmisen aivoissa on suuri kapasiteetti käyttämättä.Kun ei tarvi sellai kun ennen eloonjäämisen kannalta,joka on tärkein asia.
        Kokoa "järjellä" on,mutta sellainen "intuitinen" tulkitseminen on kadonnut siviilisaation myötä...
        Siis ylipäätään.

        Joillain sitten on ehkä sivilisaatin nähden parempi kyky elukoitten kanssa,useinmiten lähinnä tullut kokemuksesta jonkun lajin kanssa,halukkuudesta oppia kovasti ja sen harjoittamisesta.Eli nykypäivän "silmää" voi jossain määrin harjoittaakin,perehtymällä etologiaan ,kokemuksella ym.Ja haluamalla oppia myös virheistä ym.

        Tiedä sitten viimekädessä,kunhan tuli vähän pohdiskeltua...


      • johtajakokemäeltä kirjoitti:

        "Ihminen nauraa niin näyttää hampaita toisin on koiran elämässä"

        Niinpä koira siis kuuluu kuulemma ihmisten laumaan vaikka se ei ymmärrä viestintäämme ennenkuin joku kaksijalkainen sitä alkaa (pennulle) avartamaan = kasvatus ja koulutus myöhemmin.

        Koira asuu ihmisen kotona ja oletetaan sen olevan ihmisen kanssa samaa laumaa jaa että kuinka? Koirasta on leivottu automaattisesti ihmislauman jäsen koska se muuttuu koko ajan yhä enemmän ihmisen kaltaiseksi. Sille ostetaan turhia vaatteita, se käy uimahallissa uimassa, sille on varattu kokonainen arsenaali hoito- ja hieronta palveluja mm. Koira on "pieni ihminen" ihmisen mielestä.

        Odotan koska koirani alkaa puhua, toistaiseksi ei sano kun yhden sanan "joo". Toivossa elän että "pieni ihmiseni" oppisi enemmänkin koska mehän olemme kotona sisällä samalla lähtöviivalla ja luonnollisesti koira on perheenjäsenemme (kummallista vaan on miksi se näyttää niin erilaiselta kuin minä).

        Saivartelua tämä tietysti on, markkinavoimat jyllää nelijalkaisen kaverin ympärillä ja kynii taluttajan rahat.

        Ihmisellähän on aina ollut tapa tehdä kaikesta kaltaisensa,varsinkin valkoisella ihmisellä,vaikka väkipakolla.Ei tartte muistella,kuin veristä historiaa vaikka uskonkäännytysten osalta.
        Ja kaikessa mennään helposti yli,että kolina käy.
        Vähän kuin tosiaan välillä koissujen kanssakin.

        Toisaalta,pyrin ajattelemaan,että niin kauan kun palveluilla voi myös auttaa koiraa ja/tai koira niistä nauttii,niin mikäs siinä.Onhan noilla palveluillakin monella funtionaalinen tarkoitus.Se sitten,jos muuten halutaan käyttää,niin so what,jos täpäkkää riittää.
        Tosin jos mennään siihen malliin,että tehdään jotain mistä koira kärsii ja tuntee epämiellyttävänä oman itsensä vuoksi,niin ollaan jo hakoteilla.

        Täytyy kyllä tunnustaa sortuneeni itsekkin naiselliseen turhamaisuuteen koirankin kanssa...
        Ostin kerran näytelmistä koiralle,ja isolle,sellaisen "Marilyn Monroe pallollisen" lippalakin.Oli vaan niin sievä,öh.Ja siellä se päässä raukka sitten tepasteli...
        *poistuu takavasemmalle häpeämään*


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        No tuli mieleen,että koiran historiahan ihmisen kanssa epäillään ulottuvan jopa kauemmas,kuin perinteisesti luullaan.Niin eikös silloin ihmisten kieli ollut enemmän ääntelyä ja keskinäisessä kommunikoinnissakin eleitten merkitys suuri.Ihmiset oli myös lähempänä luontoa,ja ylipäätään kaikki aistit joutui olemaan herkempiä eloonjäämisenkin kannalta.
        Samoin kun se safka ei tullutkaan suoraan Prisman tiskiltä käteen,niin ruuanhankinnassakin piti oppia lukemaan eläimiä ym.
        Eli oiskohan jotain siinä,että ihminen luonnostaan paremmin ymmärsi sitä hukkaakin ja kesyyntyminen alkoi luonnollisesti.
        Eikös nytkin sanota,että ihmisen aivoissa on suuri kapasiteetti käyttämättä.Kun ei tarvi sellai kun ennen eloonjäämisen kannalta,joka on tärkein asia.
        Kokoa "järjellä" on,mutta sellainen "intuitinen" tulkitseminen on kadonnut siviilisaation myötä...
        Siis ylipäätään.

        Joillain sitten on ehkä sivilisaatin nähden parempi kyky elukoitten kanssa,useinmiten lähinnä tullut kokemuksesta jonkun lajin kanssa,halukkuudesta oppia kovasti ja sen harjoittamisesta.Eli nykypäivän "silmää" voi jossain määrin harjoittaakin,perehtymällä etologiaan ,kokemuksella ym.Ja haluamalla oppia myös virheistä ym.

        Tiedä sitten viimekädessä,kunhan tuli vähän pohdiskeltua...

        NELJÄ VAIHTOEHTOA

        Koiran esi-isäksi on aikojen saatossa esitetty ainakin neljä vaihtoehtoa.

        1) Koiran esi-isä on susi

        Nykytietämyksen mukaan asia on juuri näin ja koira polveutuu sudesta. Vain sudella on koiraeläimistä juuri niitä samoja ominaisuuksia, joita on koirallakin - kuten "älykkyys" ja pitkälle kehittynyt sosiaalisuus.

        2) Koiran esi-isänä sakaali?

        Sakaalillakin koiran esi-isänä on ollut omat arvostetut kannattajansa ja puolesta puhujansa. Yksi tunnetuimpia heistä on ollut itävaltalainen nobelisti Konrad Lorenz, joka esitti koiran polveutuvan kultasakaalista. Hän tosin myös esitti, että vain osa koiraroduista polveutuisi sakaaleista - osa susista.

        3) Koiran esi-isä on jokin jo sukupuuttoon kuollut koiraeläin?

        Sudenkin kehityshistoria on vielä auki siten, että emme tiedä täydellä varmuudella sitä esihistoriallista susilajia, josta nykysutemme Canis lupus kehittyi. Ei ole siten ihme, että voidaan arvailla myös sitä, että muinaisuudessa olisi voinut elää jopa koiraeläinlajeja, susia taikka villikoiria, joista emme tiedä mitään - ja joista voisi löytyä koiran esi-isä.

        Kiinassa vielä ehkä noin 100 000 vuotta sitten elänyt ja sukupuuttoon kuollut susi (Canis lupus variabilis) on mainittu yhtenä mahdollisena koiran esi-isänä. Tämän suden kanssa sen ajan ihminen Homo erectus pekinensis on ollut jonkinlaisessa kanssakäymisessä jo 500 000 vuotta sitten. Myös Boxgrovesta Kentissä, Englannissa - on fossiileista tehtävissä päätelmiä Homo erectuksen ja suden jonkinlaisesta kanssakäymisestä ajalta 400 000 vuotta sitten.


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        No tuli mieleen,että koiran historiahan ihmisen kanssa epäillään ulottuvan jopa kauemmas,kuin perinteisesti luullaan.Niin eikös silloin ihmisten kieli ollut enemmän ääntelyä ja keskinäisessä kommunikoinnissakin eleitten merkitys suuri.Ihmiset oli myös lähempänä luontoa,ja ylipäätään kaikki aistit joutui olemaan herkempiä eloonjäämisenkin kannalta.
        Samoin kun se safka ei tullutkaan suoraan Prisman tiskiltä käteen,niin ruuanhankinnassakin piti oppia lukemaan eläimiä ym.
        Eli oiskohan jotain siinä,että ihminen luonnostaan paremmin ymmärsi sitä hukkaakin ja kesyyntyminen alkoi luonnollisesti.
        Eikös nytkin sanota,että ihmisen aivoissa on suuri kapasiteetti käyttämättä.Kun ei tarvi sellai kun ennen eloonjäämisen kannalta,joka on tärkein asia.
        Kokoa "järjellä" on,mutta sellainen "intuitinen" tulkitseminen on kadonnut siviilisaation myötä...
        Siis ylipäätään.

        Joillain sitten on ehkä sivilisaatin nähden parempi kyky elukoitten kanssa,useinmiten lähinnä tullut kokemuksesta jonkun lajin kanssa,halukkuudesta oppia kovasti ja sen harjoittamisesta.Eli nykypäivän "silmää" voi jossain määrin harjoittaakin,perehtymällä etologiaan ,kokemuksella ym.Ja haluamalla oppia myös virheistä ym.

        Tiedä sitten viimekädessä,kunhan tuli vähän pohdiskeltua...

        "Joillain sitten on ehkä sivilisaatin nähden parempi kyky elukoitten kanssa,useinmiten lähinnä tullut kokemuksesta jonkun lajin kanssa,halukkuudesta oppia kovasti ja sen harjoittamisesta.Eli nykypäivän "silmää" voi jossain määrin harjoittaakin,perehtymällä etologiaan ,kokemuksella ym.Ja haluamalla oppia myös virheistä ym"

        Itse sain ensimmäisen koiran 6v. vanhana ja vaiika olen sosiaalinen ihminen ja harrastanut paljon urheilua niin kaikki muu aika on tullut vietettyä koirien kanssa. Maalla vietin jokaisen mahdollisen loman ja tilaisuuden siellä oloon ja samalla tuli tutuksi myös hevoset jne..
        Uskallan sanoa itselleni, että on ajankanssa on syntynyt hyvä koirien ja hevosten lukutaito ja ymmärrys, eikä kiinnostus ole laantunut vähääkään.

        Edelleen tuo pentuni (13vko) on suuri mielenkiintoni ja tuo minulle päivittäin jotain uutta ja ihmeellistä.
        Koskaan ihmisestä ei tule valmista koiran suhteen..
        Jos noin väittää niin silloin on aika pysähtyä ja avata silmät.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        "Joillain sitten on ehkä sivilisaatin nähden parempi kyky elukoitten kanssa,useinmiten lähinnä tullut kokemuksesta jonkun lajin kanssa,halukkuudesta oppia kovasti ja sen harjoittamisesta.Eli nykypäivän "silmää" voi jossain määrin harjoittaakin,perehtymällä etologiaan ,kokemuksella ym.Ja haluamalla oppia myös virheistä ym"

        Itse sain ensimmäisen koiran 6v. vanhana ja vaiika olen sosiaalinen ihminen ja harrastanut paljon urheilua niin kaikki muu aika on tullut vietettyä koirien kanssa. Maalla vietin jokaisen mahdollisen loman ja tilaisuuden siellä oloon ja samalla tuli tutuksi myös hevoset jne..
        Uskallan sanoa itselleni, että on ajankanssa on syntynyt hyvä koirien ja hevosten lukutaito ja ymmärrys, eikä kiinnostus ole laantunut vähääkään.

        Edelleen tuo pentuni (13vko) on suuri mielenkiintoni ja tuo minulle päivittäin jotain uutta ja ihmeellistä.
        Koskaan ihmisestä ei tule valmista koiran suhteen..
        Jos noin väittää niin silloin on aika pysähtyä ja avata silmät.

        kaikki palstoilla tietää (suuri kokemus ensimmäinen koira kotona ongelmoimassa).

        "Koskaan ihmisestä ei tule valmista koiran suhteen" jos tulisi Suomessa olisi erinäiset määrät "guruja" joka kylään riittäisi ainakin yksi itseriittoinen "muut ei mistään tiedä" asenteella varusteltu tyyppi.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        "Joillain sitten on ehkä sivilisaatin nähden parempi kyky elukoitten kanssa,useinmiten lähinnä tullut kokemuksesta jonkun lajin kanssa,halukkuudesta oppia kovasti ja sen harjoittamisesta.Eli nykypäivän "silmää" voi jossain määrin harjoittaakin,perehtymällä etologiaan ,kokemuksella ym.Ja haluamalla oppia myös virheistä ym"

        Itse sain ensimmäisen koiran 6v. vanhana ja vaiika olen sosiaalinen ihminen ja harrastanut paljon urheilua niin kaikki muu aika on tullut vietettyä koirien kanssa. Maalla vietin jokaisen mahdollisen loman ja tilaisuuden siellä oloon ja samalla tuli tutuksi myös hevoset jne..
        Uskallan sanoa itselleni, että on ajankanssa on syntynyt hyvä koirien ja hevosten lukutaito ja ymmärrys, eikä kiinnostus ole laantunut vähääkään.

        Edelleen tuo pentuni (13vko) on suuri mielenkiintoni ja tuo minulle päivittäin jotain uutta ja ihmeellistä.
        Koskaan ihmisestä ei tule valmista koiran suhteen..
        Jos noin väittää niin silloin on aika pysähtyä ja avata silmät.

        Lapsuuteni kaverin äiti kasvatti sakuja ja eräitä lyhytjalkaisia koiria ja kerrostaloasunnossa niitä oli n.7kpl ja asukit päälle.
        Tämä nainen piti päivät kauppaa ja vapaalla touhusi koirien kanssa.

        Lähtemättömän vaikutuksen teki se, että miten tasapainossa ja onnellisia koirat olivat ja miten kaikki viettivät hyvin tasapainoista elämää.

        Nuoreen poikaan teki vaikutuksen tämän naisen kyky käsitellä ja hallita sellaista laumaa (kolme spk.ta ja loput lyhytjalkaisia) niin ulkona kuin sisällä.
        Enkä koskaan nähnyt että hänen lasten ja koirien välilläkään olisi ollut "johtajuus" juttuja vaan vahvan tasapainon arkielämässä.

        Tästä naisesta sain ensimmäisen esikuvani ja hän järjesti minulle myös ensimmäisen spk.n
        Tätä esimerkkiä ja hänen koiriaan muistan lämmöllä vieläkin.
        ja se on toiminut itsellenikin jonkinlaisena mittana miten pitäisi elää useamman koiran kanssa.


      • perheen isä kirjoitti:

        Lapsuuteni kaverin äiti kasvatti sakuja ja eräitä lyhytjalkaisia koiria ja kerrostaloasunnossa niitä oli n.7kpl ja asukit päälle.
        Tämä nainen piti päivät kauppaa ja vapaalla touhusi koirien kanssa.

        Lähtemättömän vaikutuksen teki se, että miten tasapainossa ja onnellisia koirat olivat ja miten kaikki viettivät hyvin tasapainoista elämää.

        Nuoreen poikaan teki vaikutuksen tämän naisen kyky käsitellä ja hallita sellaista laumaa (kolme spk.ta ja loput lyhytjalkaisia) niin ulkona kuin sisällä.
        Enkä koskaan nähnyt että hänen lasten ja koirien välilläkään olisi ollut "johtajuus" juttuja vaan vahvan tasapainon arkielämässä.

        Tästä naisesta sain ensimmäisen esikuvani ja hän järjesti minulle myös ensimmäisen spk.n
        Tätä esimerkkiä ja hänen koiriaan muistan lämmöllä vieläkin.
        ja se on toiminut itsellenikin jonkinlaisena mittana miten pitäisi elää useamman koiran kanssa.

        Joo onhan se ihmisen vaikutus suuri.Ja joillain sitä vaikutusta on enemmän ja toisinpäin,niin vähän itsestäänkin,kuin hankitusti.
        Minä kanssa aikoinaan ihan nuorena yritin kovastikkin tehdä inventaariota :D ihmisistä,jotka hyvin pärjäsi,varsinkin vähän vaikeampien kanssa.Voi sanoa,että sitä oppia saa niin koirista,kuin omistajistakin.

        Tuosta useamman kanssa,niin omistajan panos on tosiaan suuri,miten koirat keskenään rulaa.Mutta,jos mennään rotuihin,jotka tyypillisen ei-sosiaalisia,niin ei se omistajan panoskaan aina auta. Lähinnä kun puhutaan siis tyypillisesti oman sukupuolen tölvimisestä.Minun toinen lähinnä harrastamani iso rotu kuuluu kastiin,jossa samansukupuolen ottaminen on riski.Ja jos enemmän,niin jo iiiiso sellainen.Onhan noita joitain yhteen sopinut,mutta pääasiassa voisi sanoa ei.Niin hyvillä,kuin vähän huonommin koissuja hanskaavilla.
        Toinen on suht samaa kastia,mutta sen verran laimeammin,että onnistumisen mahdollisuus ei ole niin huonoissa kantimissa.Mutta ei mitenkään riskitöntä.
        On se jännä,miten se koira vaan kantaa sitä rotunsa ja alkutyyppinsä historiaa,niin hyvässä kuin pahassa,vaikka jalostuksella ihminen on sitäkin runsaanmiten yritellyt aikojen saatossa rukata.


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Joo onhan se ihmisen vaikutus suuri.Ja joillain sitä vaikutusta on enemmän ja toisinpäin,niin vähän itsestäänkin,kuin hankitusti.
        Minä kanssa aikoinaan ihan nuorena yritin kovastikkin tehdä inventaariota :D ihmisistä,jotka hyvin pärjäsi,varsinkin vähän vaikeampien kanssa.Voi sanoa,että sitä oppia saa niin koirista,kuin omistajistakin.

        Tuosta useamman kanssa,niin omistajan panos on tosiaan suuri,miten koirat keskenään rulaa.Mutta,jos mennään rotuihin,jotka tyypillisen ei-sosiaalisia,niin ei se omistajan panoskaan aina auta. Lähinnä kun puhutaan siis tyypillisesti oman sukupuolen tölvimisestä.Minun toinen lähinnä harrastamani iso rotu kuuluu kastiin,jossa samansukupuolen ottaminen on riski.Ja jos enemmän,niin jo iiiiso sellainen.Onhan noita joitain yhteen sopinut,mutta pääasiassa voisi sanoa ei.Niin hyvillä,kuin vähän huonommin koissuja hanskaavilla.
        Toinen on suht samaa kastia,mutta sen verran laimeammin,että onnistumisen mahdollisuus ei ole niin huonoissa kantimissa.Mutta ei mitenkään riskitöntä.
        On se jännä,miten se koira vaan kantaa sitä rotunsa ja alkutyyppinsä historiaa,niin hyvässä kuin pahassa,vaikka jalostuksella ihminen on sitäkin runsaanmiten yritellyt aikojen saatossa rukata.

        "Tuosta useamman kanssa,niin omistajan panos on tosiaan suuri,miten koirat keskenään rulaa"

        Welsh corgi pembroken oli rotu, Ei niin helppo koira isossa porukassa ja sakut päälle.


        P.s molossi ja ?


      • perheen isä kirjoitti:

        "Tuosta useamman kanssa,niin omistajan panos on tosiaan suuri,miten koirat keskenään rulaa"

        Welsh corgi pembroken oli rotu, Ei niin helppo koira isossa porukassa ja sakut päälle.


        P.s molossi ja ?

        "p.s molossi ja ? "

        Tän hetkisessä kokoonpanossa myös molossi.Tahtoa riittää myös,mutta omistajaa ei erityisemmin kyseenalaista,jos selkeät säännöt alusta.Pieni mutta pippurinen :D

        Ja kauhee vauvakuume päällä,eikä auta ainakaan,että täällä jotkut höpisee vaan pennustaan ;DDD


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        "p.s molossi ja ? "

        Tän hetkisessä kokoonpanossa myös molossi.Tahtoa riittää myös,mutta omistajaa ei erityisemmin kyseenalaista,jos selkeät säännöt alusta.Pieni mutta pippurinen :D

        Ja kauhee vauvakuume päällä,eikä auta ainakaan,että täällä jotkut höpisee vaan pennustaan ;DDD

        ".Minun toinen lähinnä harrastamani iso rotu"

        Kasvatatko siis kahta rotua?

        T: utelias


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        ".Minun toinen lähinnä harrastamani iso rotu"

        Kasvatatko siis kahta rotua?

        T: utelias

        Arg..meitsi meni vipuun..Koussu mikä hel...koussu mmm.miltähän näyttää...
        minä urbbo.heh..


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Arg..meitsi meni vipuun..Koussu mikä hel...koussu mmm.miltähän näyttää...
        minä urbbo.heh..

        Aamulla avasin silmät ja siinä pentu istui sängyn vieressä silmälasit suussa iloinen ilme naamalla ja odotti heräämistäni, eikä tietoa miten kauan siinä oli istunut. Ei voinut kun nauraa vedet silmissä (klo 5:30)

        Päivällä kun olin kahvilla vilkaisin parvekkeelle, niin pentu istui partsin pöydällä kännykkä suussa iloisena ikkunan takana ja odotti reaktiotani.

        Istuin koneen äärellä ip ja vilkaisin olan taakse parvekkeella istui pentu juomakupissa ja taas katsoi ja odotti,ilosilmässä että mitäs sanot mitäs sanot hä!
        (istui kuin mummo puuwessassa)

        Nyt kun lapset on maailmalla ja on itsellä mahdollisuus olla tämä vuosi kotona, niin ei aikaa voi paremmin käyttää.
        aivan mahtavaa aikaa 24/7 muuta ei kaipaa.
        Huomista mielenkiinnolla odottaen.

        Molossi:kuten sanoit, että koiraa ei pidä kouluttaa jos on huonolla päällä niin ei kyllä pysty kouluttamaan silloinkaan kun pokka ei pidä.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        "Ihminen nauraa niin näyttää hampaita toisin on koiran elämässä"

        Niinpä koira siis kuuluu kuulemma ihmisten laumaan vaikka se ei ymmärrä viestintäämme ennenkuin joku kaksijalkainen sitä alkaa (pennulle) avartamaan = kasvatus ja koulutus myöhemmin.

        Koira asuu ihmisen kotona ja oletetaan sen olevan ihmisen kanssa samaa laumaa jaa että kuinka? Koirasta on leivottu automaattisesti ihmislauman jäsen koska se muuttuu koko ajan yhä enemmän ihmisen kaltaiseksi. Sille ostetaan turhia vaatteita, se käy uimahallissa uimassa, sille on varattu kokonainen arsenaali hoito- ja hieronta palveluja mm. Koira on "pieni ihminen" ihmisen mielestä.

        Odotan koska koirani alkaa puhua, toistaiseksi ei sano kun yhden sanan "joo". Toivossa elän että "pieni ihmiseni" oppisi enemmänkin koska mehän olemme kotona sisällä samalla lähtöviivalla ja luonnollisesti koira on perheenjäsenemme (kummallista vaan on miksi se näyttää niin erilaiselta kuin minä).

        Saivartelua tämä tietysti on, markkinavoimat jyllää nelijalkaisen kaverin ympärillä ja kynii taluttajan rahat.

        Koira vaikuttaa kaikkien perheen jäsenten arkeen perhe elämässä.
        Siitä tulee siis sitä kautta osa perhettä ja perheen jäsen, ja yleensä siihen sopetuu hyvin niillä ehdoilla ja perheessä vallitsevilla käytöstavoilla.

        Koira on koira ja ihminen on ihminen ja se pitäisikin aina muistaa.
        Mutta koirankin pitäisi saada elää vastapainoksi myös sitä koiran elämää ja mahdollisuus käyttää omia viettejään mielekkäiseen KOIRAmaisiin harrasteisiin (rodun mukaan)

        "Koira asuu ihmisen kotona ja oletetaan sen olevan ihmisen kanssa samaa laumaa jaa että kuinka? Koirasta on leivottu automaattisesti ihmislauman jäsen"

        Niinpä. Samaa laumaa, mutta vain silloin, kun on ihmisen tarpeet ja etu kysymyksessä. Lauma leikki loppuu yleensä siihen kun pitäisi ottaa mukaan hommaan koiran omia luontaisia lauma asioita.
        Yksipuolista tämä, jota laumakäytös ei ole.

        ".. markkinavoimat jyllää nelijalkaisen kaverin ympärillä ja kynii taluttajan rahat."

        Hyvä kun vie. Hölmö ei rahojaan tarvitse.

        Koira on pyyteetön ystävä, eikä vaadi rahaa tai sirkushuveja, vain perheensä huomion ja hyväksynnän kaikessa vaatimattomuudessaan On aina valmis kaikkeen sekä aina iloisesti vastassa oli perheen jäsenten päivä kelläkin miten huono tahansa.

        Tämä jää monilta kokematta ja tuntematta.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Koira vaikuttaa kaikkien perheen jäsenten arkeen perhe elämässä.
        Siitä tulee siis sitä kautta osa perhettä ja perheen jäsen, ja yleensä siihen sopetuu hyvin niillä ehdoilla ja perheessä vallitsevilla käytöstavoilla.

        Koira on koira ja ihminen on ihminen ja se pitäisikin aina muistaa.
        Mutta koirankin pitäisi saada elää vastapainoksi myös sitä koiran elämää ja mahdollisuus käyttää omia viettejään mielekkäiseen KOIRAmaisiin harrasteisiin (rodun mukaan)

        "Koira asuu ihmisen kotona ja oletetaan sen olevan ihmisen kanssa samaa laumaa jaa että kuinka? Koirasta on leivottu automaattisesti ihmislauman jäsen"

        Niinpä. Samaa laumaa, mutta vain silloin, kun on ihmisen tarpeet ja etu kysymyksessä. Lauma leikki loppuu yleensä siihen kun pitäisi ottaa mukaan hommaan koiran omia luontaisia lauma asioita.
        Yksipuolista tämä, jota laumakäytös ei ole.

        ".. markkinavoimat jyllää nelijalkaisen kaverin ympärillä ja kynii taluttajan rahat."

        Hyvä kun vie. Hölmö ei rahojaan tarvitse.

        Koira on pyyteetön ystävä, eikä vaadi rahaa tai sirkushuveja, vain perheensä huomion ja hyväksynnän kaikessa vaatimattomuudessaan On aina valmis kaikkeen sekä aina iloisesti vastassa oli perheen jäsenten päivä kelläkin miten huono tahansa.

        Tämä jää monilta kokematta ja tuntematta.

        Kun puhutaan joka paikassa lauma käytöksestä ja "johtajuudesta" niin usein olen ihmetellyt, miksi pitää tai pitäisi ihmisen alkaa elämään ja sotkemaan omaan elämään laumakäytöstä tai sen mallia. Eikö pitäisi elää ihmisen säännöillä ihmisten ympäristössä.
        Tunnetusti koiralla on kyky ja halu sopeutua siihen ja on yleensä tyytyväinen jos siinä onnistuu.

        Paljon tunnen koiraihmisiä, eikä kellään ole tarvetta ottaa minkäälaista mallia tai osaa laumakäytöksestä tai ole viitettä siitä.
        Toki se on mahdollista, mutta silloin on annettu kasvupohja siihen.

        Olen ollut paikoissa, jossa oli perhessä mallia kummastakin ja sääliksi kävi sitä "laumaa", jossa elettiin näin. ei tiennyt enää oliko siellä ketään onnellinen.

        Koiralla voi ja pitää olla perheessä jokin tehtävä. Tästä yksinkertainen esimerkki.
        Isä käy töissä, äiti pitää huushollin kunnossa, lapset käy koulua ja harrastaa, koira vartioi vaikka pihaa tai pitää muuten huolta perheen jäsenten turvallisuudesta.
        Eikö tällöin asiat ole tasapainossa koko perheessä.

        Minulla on ollut useampi koira, kissa, hevosia kerrallaan , Yhtenäistä näissä on aina ollut näiden kilpailu perheen jäsenten huomiosta.

        Miten laumassa voi elää sovussa saaliita ja saalistajia.
        Ja näitä on ollut sekalaisesti vaikka 8kpl niin eikö voisi jotain "häikkää"
        olettavan tapahtuvan edes joskus.
        ei riitä selitykseksi se, että on johtajuus kunnossa.

        Koira sopeutuu elämään omassa elin ympäristössään niillä ehdoilla mitkä siinä vallitsee.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Aamulla avasin silmät ja siinä pentu istui sängyn vieressä silmälasit suussa iloinen ilme naamalla ja odotti heräämistäni, eikä tietoa miten kauan siinä oli istunut. Ei voinut kun nauraa vedet silmissä (klo 5:30)

        Päivällä kun olin kahvilla vilkaisin parvekkeelle, niin pentu istui partsin pöydällä kännykkä suussa iloisena ikkunan takana ja odotti reaktiotani.

        Istuin koneen äärellä ip ja vilkaisin olan taakse parvekkeella istui pentu juomakupissa ja taas katsoi ja odotti,ilosilmässä että mitäs sanot mitäs sanot hä!
        (istui kuin mummo puuwessassa)

        Nyt kun lapset on maailmalla ja on itsellä mahdollisuus olla tämä vuosi kotona, niin ei aikaa voi paremmin käyttää.
        aivan mahtavaa aikaa 24/7 muuta ei kaipaa.
        Huomista mielenkiinnolla odottaen.

        Molossi:kuten sanoit, että koiraa ei pidä kouluttaa jos on huonolla päällä niin ei kyllä pysty kouluttamaan silloinkaan kun pokka ei pidä.

        Monessa ketjussa selitellään sitä, että "johtaja ihmisen"kuuluu suojella koiraansa.
        Minusta ei pidä, se on koiran tehtävä. "johtajan" tehtävä on johtaa laumaa ja sitä suojellaan.

        Minun koirani tehtävä on suojella minua tai perhettäni eri tilanteissa, mutta minä päätän milloin ja miten tai onko tarvetta siihen ollenkaan.

        Usein ihminen ei ymmärrä tätä koiran tarvetta ja saa sen korostumaan väärissä paikoissa väärällä tulkinnalla esim.lenkillä.

        Lenkillä esim."koirakohtaamisissa" räyhä on usein selitettävissä pienillä asioilla, joita voi olla useita tai olla näiden summa ja nämä voivat vaihdella.

        Nämä vaiheet olisi usein helposti luettavissa vastaan tulevista tilanteista.

        Esim. tarve tutustua vastaan tulevaan, suojella, jokin uusi ja outo tilanne jnejne
        Jatkon koiran käytökselle luo sen ohjaaja.

        Koiran käytös ja käyttäytymis malli yleisellä tasolla on yleensä omistajansa luoma.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Monessa ketjussa selitellään sitä, että "johtaja ihmisen"kuuluu suojella koiraansa.
        Minusta ei pidä, se on koiran tehtävä. "johtajan" tehtävä on johtaa laumaa ja sitä suojellaan.

        Minun koirani tehtävä on suojella minua tai perhettäni eri tilanteissa, mutta minä päätän milloin ja miten tai onko tarvetta siihen ollenkaan.

        Usein ihminen ei ymmärrä tätä koiran tarvetta ja saa sen korostumaan väärissä paikoissa väärällä tulkinnalla esim.lenkillä.

        Lenkillä esim."koirakohtaamisissa" räyhä on usein selitettävissä pienillä asioilla, joita voi olla useita tai olla näiden summa ja nämä voivat vaihdella.

        Nämä vaiheet olisi usein helposti luettavissa vastaan tulevista tilanteista.

        Esim. tarve tutustua vastaan tulevaan, suojella, jokin uusi ja outo tilanne jnejne
        Jatkon koiran käytökselle luo sen ohjaaja.

        Koiran käytös ja käyttäytymis malli yleisellä tasolla on yleensä omistajansa luoma.

        Olen säästynyt aikaisemmin tuhoilta, mutta nyt tämäkin tuli koettua.

        Pentuni "järsi" sohvatyynyä toistamiseen eikä kielto mennyt perille.
        Näppäilin koneella näitä tarinoita ja kas! sohvan käsinojasta pilkisti pehmuketta.
        Miksi ja mikä neuvoksi. Kellariin eritäminen vai mitä.

        Vai olisiko pitänyt pestä kädet kun siinä kinkkuleipää söin ja sen jälkeen käsiäni siinä nojassa pidin ja olisi varmaan kannattanut katsoa sohvatyynyn väliin ja ottaa se pieni juuston pala sieltä pois, joka oli sinne syönnin yhteydessä tippunut.

        Sain taas hyvän opetuksen ja oppia. Ja koira hyvän sohvan.


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Ai juu,piti pistää esimerkki.,mutta unohtui.Mutta pannaas äkäseen,ennen lähtöä.

        Istuin jonkin aikaa sitten koneella,ja porkkana vieressä.Yht äkkiä päästin kauhean aivastuksen.No jatkoin vaan koneen tillittämistä rauhassa.Porkkana vähän avasi luomiaan ja jatkoi koisaamista...

        No eilen kun olin koneella,porkkana nukkumassa vieressä,niin ukko "selän takana" teki jotain omia juttujaan työpöydällään.Yht äkkiä se samperi päästi karseen aivastuksen.No minä,jolla ilmeisesti selkeästi heikompi hermorakenne :D,kuin koissuilla hyppäsin pari metriä ilmaan ja jotain pärähdin ukkoon päin...
        No mitä tekee porkkana.Ottaa äiskästä esimerkkiä,ja ampasee ensin äiskän luo ( mikä sille tuli o-O- tyyliin) ja sitten ukon luo ( nokka kiinni,kun äiskäkin sano-tyyliin).
        Että sillee...

        "Istuin jonkin aikaa sitten koneella,ja porkkana vieressä.Yht äkkiä päästin kauhean aivastuksen.No jatkoin vaan koneen tillittämistä rauhassa.Porkkana vähän avasi luomiaan ja jatkoi koisaamista.."

        Hyvin on suhde kohdallaan.

        "ukko "selän takana" teki jotain omia juttujaan työpöydällään.Yht äkkiä se samperi päästi karseen aivastuksen.No minä,jolla ilmeisesti selkeästi heikompi hermorakenne :D,kuin koissuilla hyppäsin pari metriä ilmaan ja jotain pärähdin ukkoon päin...
        No mitä tekee porkkana.Ottaa äiskästä esimerkkiä,ja ampasee ensin äiskän luo ( mikä sille tuli o-O- tyyliin) ja sitten ukon luo ( nokka kiinni,kun äiskäkin sano-tyyliin)."

        Varo ettei koira pyri ukon "johtajaksi" eli "ylempiarvoiseksi laumassa"
        (hehheh) =-)


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Olen säästynyt aikaisemmin tuhoilta, mutta nyt tämäkin tuli koettua.

        Pentuni "järsi" sohvatyynyä toistamiseen eikä kielto mennyt perille.
        Näppäilin koneella näitä tarinoita ja kas! sohvan käsinojasta pilkisti pehmuketta.
        Miksi ja mikä neuvoksi. Kellariin eritäminen vai mitä.

        Vai olisiko pitänyt pestä kädet kun siinä kinkkuleipää söin ja sen jälkeen käsiäni siinä nojassa pidin ja olisi varmaan kannattanut katsoa sohvatyynyn väliin ja ottaa se pieni juuston pala sieltä pois, joka oli sinne syönnin yhteydessä tippunut.

        Sain taas hyvän opetuksen ja oppia. Ja koira hyvän sohvan.

        Harvinaisen hyvin E.Pulliainen ilmaisee alla olevan asian.

        Lainaan:
        "Voiko sitten koiran hemmottelussa mennä kohtalokkaaksi liian pitkälle!
        Kyllä!
        Poiketen rakkaudella huolletuista ja päättäväisesti hyville tavoille kasvatetusta koirasta tieten tahtoen pilalle hemmotellusta pennusta tuli aikuisena,ne olivat mahdottomia käsitellä.

        Ne olivat hyökkääviä, jos eivät saaneet tahtoaan läpi, uhkarohkeita ja liian toimeliaita, joten vaikeita perhekoiria pitää.
        Tutkimusten ja kokeilujen jälkeen on päädytty seuraaviin yleisluontoisiin johtopäätöksiin.

        a)jos koira kasvaessaan kokee kiintymystä ja vapautta, mutta ei kuria, siitä tulee liian toimelias ja tottelematon.

        b)jos koira kasvaessaan kokee kuria, mutta ei kiintymystä, siitä tulee arka ja tottelematon

        c) jos koira kasvaa oloissa, jossa kurivaatimukset eivät ylitä kiintymyksen määrää, siitä tulee toimelias ja tottelevainen.

        Johtaja ja molossi, eikö tässä olla yhdessä keskusteltu tämän tapaisista asioista ylempänä.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Harvinaisen hyvin E.Pulliainen ilmaisee alla olevan asian.

        Lainaan:
        "Voiko sitten koiran hemmottelussa mennä kohtalokkaaksi liian pitkälle!
        Kyllä!
        Poiketen rakkaudella huolletuista ja päättäväisesti hyville tavoille kasvatetusta koirasta tieten tahtoen pilalle hemmotellusta pennusta tuli aikuisena,ne olivat mahdottomia käsitellä.

        Ne olivat hyökkääviä, jos eivät saaneet tahtoaan läpi, uhkarohkeita ja liian toimeliaita, joten vaikeita perhekoiria pitää.
        Tutkimusten ja kokeilujen jälkeen on päädytty seuraaviin yleisluontoisiin johtopäätöksiin.

        a)jos koira kasvaessaan kokee kiintymystä ja vapautta, mutta ei kuria, siitä tulee liian toimelias ja tottelematon.

        b)jos koira kasvaessaan kokee kuria, mutta ei kiintymystä, siitä tulee arka ja tottelematon

        c) jos koira kasvaa oloissa, jossa kurivaatimukset eivät ylitä kiintymyksen määrää, siitä tulee toimelias ja tottelevainen.

        Johtaja ja molossi, eikö tässä olla yhdessä keskusteltu tämän tapaisista asioista ylempänä.

        Pistää hieman vihaksi prk...

        Kun ei ole ollut mitään tarvetta koskaan "sosiaalistaa" pentua yleisillä kulkuväylillä ei koiriin tai toisiin ihmisiin niin miksi toisilla ihmisillä tarvetta tähän on. Kädettömiä ja laiskoja tälläiset ihmiset.
        Ihmisten pitäisi tietää, että tähän "sosialistamiseen" on oma aika ja paikka.

        Tein ison työn jo pennusta, että kävely ja ulkoilu käy mallikkaasti ja nyt olen taistellut vajaan pariviikkoa talläiseisten kädettömien ihmisten käytöksen vuoksi.

        Kukkamekko täti ja varvastossu setä tuli vastaan kävelytiellä ja keskeytti kulkuni kun piti "sosiaalistaa" pikkutirriä. Tämä kävi suoraan koirani päälle ja voi ihme "mikäs tirrille nyt tuli".
        Kun tuo tirri tai sen elämä ei minua ole kiinnostannut yhtään tai sen tarve tutustua "koirahauwaan."

        Nyt on kova työ kun vastaan tulee mikä tahansa koira, ei anna pentu periksi vaikka vastaan tuli kaukkari niin kiinni on pennulla pyrkimys.
        Pentuni luonne on vaativa ja periksiantamaton, mutta hyvä oppimaan niin hyvässä, kuin "huonossa" kuten tälläisissä tilanteissa

        Tästä kädettömän touhusta koituu paljon lisä hommaa, jonka olisin mieluusti käyttänyt muuhun.

        Samoin saan nyt kantaa katseita selässä kun kitken tätä käytöstä maltilla pois.

        Nyt pitää vastaavassa tilanteessa joita tulee kokoajan vastaan, niin ottaa jo valmiiksi "tuima" katse ja ohittaa tilanteet "tiukalla" ilmeellä.
        ja ohjauksella.
        Enkä ole "ärräpäitäkään" säästellyt, enkä jatkossa niitä tule säästämäänkään kadettömiä kohtaan.

        Paljon, tosi paljon on tälläisiä osaamattomia laiskoja ihmisiä koirineen liikenteessä, mutta yhtäpaljon on "ärräpäitä" jakamatta.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        Pistää hieman vihaksi prk...

        Kun ei ole ollut mitään tarvetta koskaan "sosiaalistaa" pentua yleisillä kulkuväylillä ei koiriin tai toisiin ihmisiin niin miksi toisilla ihmisillä tarvetta tähän on. Kädettömiä ja laiskoja tälläiset ihmiset.
        Ihmisten pitäisi tietää, että tähän "sosialistamiseen" on oma aika ja paikka.

        Tein ison työn jo pennusta, että kävely ja ulkoilu käy mallikkaasti ja nyt olen taistellut vajaan pariviikkoa talläiseisten kädettömien ihmisten käytöksen vuoksi.

        Kukkamekko täti ja varvastossu setä tuli vastaan kävelytiellä ja keskeytti kulkuni kun piti "sosiaalistaa" pikkutirriä. Tämä kävi suoraan koirani päälle ja voi ihme "mikäs tirrille nyt tuli".
        Kun tuo tirri tai sen elämä ei minua ole kiinnostannut yhtään tai sen tarve tutustua "koirahauwaan."

        Nyt on kova työ kun vastaan tulee mikä tahansa koira, ei anna pentu periksi vaikka vastaan tuli kaukkari niin kiinni on pennulla pyrkimys.
        Pentuni luonne on vaativa ja periksiantamaton, mutta hyvä oppimaan niin hyvässä, kuin "huonossa" kuten tälläisissä tilanteissa

        Tästä kädettömän touhusta koituu paljon lisä hommaa, jonka olisin mieluusti käyttänyt muuhun.

        Samoin saan nyt kantaa katseita selässä kun kitken tätä käytöstä maltilla pois.

        Nyt pitää vastaavassa tilanteessa joita tulee kokoajan vastaan, niin ottaa jo valmiiksi "tuima" katse ja ohittaa tilanteet "tiukalla" ilmeellä.
        ja ohjauksella.
        Enkä ole "ärräpäitäkään" säästellyt, enkä jatkossa niitä tule säästämäänkään kadettömiä kohtaan.

        Paljon, tosi paljon on tälläisiä osaamattomia laiskoja ihmisiä koirineen liikenteessä, mutta yhtäpaljon on "ärräpäitä" jakamatta.

        "kohtauksia" voi oikein välttää, valitettavinta että niitä sattuu koulutuskentillä!

        Tuttavani tuttavavalla on nyt 7kuinen sakulinarttu (reipas nartun alku) ja koiran omistajaa kiinnosti käydä koulutuskentällä treeneissä, ja kuinka ollakkaan samojedi oli hyökännyt pennun kimppuun.

        Yllättäen sakulin omistajaa ei huvita käydä enää koulutuksissa!

        Koulutuksen vetäjien pitäisi tosiaan tuntea koulutettavansa (koirakot) ja toimia sen mukaan ettei tällaisia MOKIA pääse tapahtumaan koulutuskentillä. Koulutuskenttä on se viimeinen paikka missä pennun ei tosiaan kuulu saada TURPAANSA!


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        "kohtauksia" voi oikein välttää, valitettavinta että niitä sattuu koulutuskentillä!

        Tuttavani tuttavavalla on nyt 7kuinen sakulinarttu (reipas nartun alku) ja koiran omistajaa kiinnosti käydä koulutuskentällä treeneissä, ja kuinka ollakkaan samojedi oli hyökännyt pennun kimppuun.

        Yllättäen sakulin omistajaa ei huvita käydä enää koulutuksissa!

        Koulutuksen vetäjien pitäisi tosiaan tuntea koulutettavansa (koirakot) ja toimia sen mukaan ettei tällaisia MOKIA pääse tapahtumaan koulutuskentillä. Koulutuskenttä on se viimeinen paikka missä pennun ei tosiaan kuulu saada TURPAANSA!

        Hyvin olin siihen asti välttänyt kun sanoin että ei kohdata tai olin osoittasata mitään mielenkiintoa kohtaamiseen, mutta kun "levittäydytään" väylälle niin että kulkeminen estyy tai pidetään pitkässä hihnassa vaikka kohtaaminen tulossa niin se pistää vihaksi ja sen kyllä ilmaisen.

        "Tuttavani tuttavavalla on nyt 7kuinen sakulinarttu (reipas nartun alku) ja koiran omistajaa kiinnosti käydä koulutuskentällä treeneissä, ja kuinka ollakkaan samojedi oli hyökännyt pennun kimppuun."

        Tosi valitettavaa ja kädetöntä koulutusohjaajan silmä. Ei nämä tilanteet tyhjästä synny.
        Aikuisilla koirilla sattuu silloin tällöin, mutta on eri asia. Pentujen kanssa pitäisi olla tosi skarppi.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Hyvin olin siihen asti välttänyt kun sanoin että ei kohdata tai olin osoittasata mitään mielenkiintoa kohtaamiseen, mutta kun "levittäydytään" väylälle niin että kulkeminen estyy tai pidetään pitkässä hihnassa vaikka kohtaaminen tulossa niin se pistää vihaksi ja sen kyllä ilmaisen.

        "Tuttavani tuttavavalla on nyt 7kuinen sakulinarttu (reipas nartun alku) ja koiran omistajaa kiinnosti käydä koulutuskentällä treeneissä, ja kuinka ollakkaan samojedi oli hyökännyt pennun kimppuun."

        Tosi valitettavaa ja kädetöntä koulutusohjaajan silmä. Ei nämä tilanteet tyhjästä synny.
        Aikuisilla koirilla sattuu silloin tällöin, mutta on eri asia. Pentujen kanssa pitäisi olla tosi skarppi.

        Siinä voi tien valtaajien kanssa helposti osat vaihtua kun ikää tulee.


      • Sakemaanikko
        perheen isä kirjoitti:

        Pistää hieman vihaksi prk...

        Kun ei ole ollut mitään tarvetta koskaan "sosiaalistaa" pentua yleisillä kulkuväylillä ei koiriin tai toisiin ihmisiin niin miksi toisilla ihmisillä tarvetta tähän on. Kädettömiä ja laiskoja tälläiset ihmiset.
        Ihmisten pitäisi tietää, että tähän "sosialistamiseen" on oma aika ja paikka.

        Tein ison työn jo pennusta, että kävely ja ulkoilu käy mallikkaasti ja nyt olen taistellut vajaan pariviikkoa talläiseisten kädettömien ihmisten käytöksen vuoksi.

        Kukkamekko täti ja varvastossu setä tuli vastaan kävelytiellä ja keskeytti kulkuni kun piti "sosiaalistaa" pikkutirriä. Tämä kävi suoraan koirani päälle ja voi ihme "mikäs tirrille nyt tuli".
        Kun tuo tirri tai sen elämä ei minua ole kiinnostannut yhtään tai sen tarve tutustua "koirahauwaan."

        Nyt on kova työ kun vastaan tulee mikä tahansa koira, ei anna pentu periksi vaikka vastaan tuli kaukkari niin kiinni on pennulla pyrkimys.
        Pentuni luonne on vaativa ja periksiantamaton, mutta hyvä oppimaan niin hyvässä, kuin "huonossa" kuten tälläisissä tilanteissa

        Tästä kädettömän touhusta koituu paljon lisä hommaa, jonka olisin mieluusti käyttänyt muuhun.

        Samoin saan nyt kantaa katseita selässä kun kitken tätä käytöstä maltilla pois.

        Nyt pitää vastaavassa tilanteessa joita tulee kokoajan vastaan, niin ottaa jo valmiiksi "tuima" katse ja ohittaa tilanteet "tiukalla" ilmeellä.
        ja ohjauksella.
        Enkä ole "ärräpäitäkään" säästellyt, enkä jatkossa niitä tule säästämäänkään kadettömiä kohtaan.

        Paljon, tosi paljon on tälläisiä osaamattomia laiskoja ihmisiä koirineen liikenteessä, mutta yhtäpaljon on "ärräpäitä" jakamatta.

        isä, joko nyt alat ymmärtää sosiaalisen tilauksen erilaisille ongelmakouluttajille?


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        Siinä voi tien valtaajien kanssa helposti osat vaihtua kun ikää tulee.

        Kokemäelle Ja Raumalle ollaan tulossa "sukuloimaan" loppu tai alkukuusta...


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        isä, joko nyt alat ymmärtää sosiaalisen tilauksen erilaisille ongelmakouluttajille?

        Sillä ihmiset ovat vain piittaamattomia ja välinpitämättömiä, eikä tiedosta tai välitä ongelmastaan. (ihmisen)
        Laiskojen Ihmisten käytös mättää eniten
        Mutta kyllä näen sosiaalisen tilauksen ongelmakoulutukselle joka suuntautuu ihmisille.


      • perheen isä
        Sakemaanikko kirjoitti:

        isä, joko nyt alat ymmärtää sosiaalisen tilauksen erilaisille ongelmakouluttajille?

        "isä, joko nyt alat ymmärtää sosiaalisen tilauksen erilaisille ongelmakouluttajille?"

        En missään nimessä tilanteesta syytä ohjaajan koiraa, miksi niin tekisin. Ongelman tilanteessa muodostaa sen ohjaaja.
        Koira ei ole hyvä tai huono se vain on, ja tekee, mitä sen annetaan tehdä.
        Ei auta koiraa kouluttaa, jos ohjaaja on saamaton tai kädetön.

        Vai mitä tarkoitit ongelma kouluttajilla.


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        Sillä ihmiset ovat vain piittaamattomia ja välinpitämättömiä, eikä tiedosta tai välitä ongelmastaan. (ihmisen)
        Laiskojen Ihmisten käytös mättää eniten
        Mutta kyllä näen sosiaalisen tilauksen ongelmakoulutukselle joka suuntautuu ihmisille.

        ole ihmis-psykologi, mutta ongelmakoirien kouluttajien pitäisi myös opiskella ihmis-psykologiaa koska on aika turhaa jauhaa osaavansa "lukea koiria".

        Asiakkaille kirjallinen tentti ja sen läpäisy ja selvitys mitä koiran omistajalta IHMISTEN YHTEISKUNTA odottaa eli hyvää käytöstä koiran kanssa.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        ole ihmis-psykologi, mutta ongelmakoirien kouluttajien pitäisi myös opiskella ihmis-psykologiaa koska on aika turhaa jauhaa osaavansa "lukea koiria".

        Asiakkaille kirjallinen tentti ja sen läpäisy ja selvitys mitä koiran omistajalta IHMISTEN YHTEISKUNTA odottaa eli hyvää käytöstä koiran kanssa.

        "kouluttajien pitäisi myös opiskella ihmis-psykologiaa koska on aika turhaa jauhaa osaavansa "lukea koiria"."

        Joo tuo "lukea koiraa" minulla tarkoittaa koirani tapojen ja niistä synyneiden toimintamallien tuntemusta eri tilanteissa, mutta nekin usein silti yllättävät.

        Mutta pystyn kertomaan vieraasta koirasta vain yleiskuvauksen, mikä sillä hetkellä vallitsee, sen nähtyäni ja sen perusteella ei asioita lähdetä oikomaan.

        "IHMISTEN YHTEISKUNTA odottaa eli hyvää käytöstä koiran kanssa."

        Aivan, hyvää käytöstä molemmilta.
        Jotta tuo yhtälö toteutuu, niin siinä joutuisi hieman perehtymään koiran elämään, sekä miten eletään koiran kanssa.

        Monille perusasioita laiskoille monimutkaista.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        ole ihmis-psykologi, mutta ongelmakoirien kouluttajien pitäisi myös opiskella ihmis-psykologiaa koska on aika turhaa jauhaa osaavansa "lukea koiria".

        Asiakkaille kirjallinen tentti ja sen läpäisy ja selvitys mitä koiran omistajalta IHMISTEN YHTEISKUNTA odottaa eli hyvää käytöstä koiran kanssa.

        Kokeneelle koiraihmiselle riittää vilkaisu omaan koiraan ja se kertoo enemmäin koirastaan ohjaajalle kuin sata sanaa.

        Ei koiran lukua opeteta se pitää opetella, ja se onnistuu vain tekemällä ja kokemalla sen kanssa asioita.(oman koiran)

        Ei siinä auta Jessen eikä piispan opetukset,
        Toistan jo sanotun, että kenenkään ei pitäisi tuntea toisen koiraa paremmin, kuin sen omistaja.

        Usein joku lukee kirjoista hännän asento sitä päänasento tätä jne...
        Tois arvoista, mutta hyvää tietoa.
        Usein jää se oleellinen ja tarkein "lukematta", eli OMAN koiran käytös eri tilanteissa ja sen elinympäristössä.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        ole ihmis-psykologi, mutta ongelmakoirien kouluttajien pitäisi myös opiskella ihmis-psykologiaa koska on aika turhaa jauhaa osaavansa "lukea koiria".

        Asiakkaille kirjallinen tentti ja sen läpäisy ja selvitys mitä koiran omistajalta IHMISTEN YHTEISKUNTA odottaa eli hyvää käytöstä koiran kanssa.

        "gelmakoirien kouluttajien pitäisi myös opiskella ihmis-psykologiaa"

        Kyllä. Pitäisi tuntea ihmisluonnetta, jotta tästä koulutuksesta tulee yleensä yhtään mitään.
        On turha junnata koiran kanssa jos sen ohjaaja on täysin kädetön.
        Tämä tuo yleensä vain lisä ongelmia, ellei sitten vain alisteta koiraa ja kaikki on iloisia ja ongelmat on ohi.


      • perheen isä
        perheen isä kirjoitti:

        "isä, joko nyt alat ymmärtää sosiaalisen tilauksen erilaisille ongelmakouluttajille?"

        En missään nimessä tilanteesta syytä ohjaajan koiraa, miksi niin tekisin. Ongelman tilanteessa muodostaa sen ohjaaja.
        Koira ei ole hyvä tai huono se vain on, ja tekee, mitä sen annetaan tehdä.
        Ei auta koiraa kouluttaa, jos ohjaaja on saamaton tai kädetön.

        Vai mitä tarkoitit ongelma kouluttajilla.

        Ei voi kuin ihailla austraalian tai englannin eläintensuojelu mallia.
        Onko kenelläkään tietoa miten ja millä tuollainen toimi rahoitetaan.

        Valvojilla on eläinten takavarikointi, sakotusoikeus ja syytteen "nosto harkinta" huonossa tilanteessa.

        Antavat opastusta, neuvoa, hoitoa tai hoidon ohjausta ja seuraavat tilanteita ja heidän määräämiään ohjeiden noudattamista huonosti pidettyjen eläinten kohdalla.

        On kunnon autot ja vermeet "virkapukuineen".

        Kyllä Suomi on näissä asioissa todellinen "takapajula" vaikka muut asiat pohjoismaissa on hyvin, niin näissä ollaan todellinen banaanivaltio.

        Miten ja kuka tätä mallia pyörittää. El.lääkäri hoitoa saa niin kulkukissat, luonnon, tai takavarikko eläimet.

        Vasta oli esimerkki suomessa kun koiria ammuttiin naruun poliisin toimesta ja eläin lääkärin käskystä.ja sillä niistä päästiin.

        Kyllä olisi tilausta vastaavaan toimintaan täälläkin kotimaassa.
        aussit ja britit osoittavat todellista Eläinrakkautta, huolehtimista ja vastuuta eläimistään..


      • koirakuisk.
        perheen isä kirjoitti:

        Ei voi kuin ihailla austraalian tai englannin eläintensuojelu mallia.
        Onko kenelläkään tietoa miten ja millä tuollainen toimi rahoitetaan.

        Valvojilla on eläinten takavarikointi, sakotusoikeus ja syytteen "nosto harkinta" huonossa tilanteessa.

        Antavat opastusta, neuvoa, hoitoa tai hoidon ohjausta ja seuraavat tilanteita ja heidän määräämiään ohjeiden noudattamista huonosti pidettyjen eläinten kohdalla.

        On kunnon autot ja vermeet "virkapukuineen".

        Kyllä Suomi on näissä asioissa todellinen "takapajula" vaikka muut asiat pohjoismaissa on hyvin, niin näissä ollaan todellinen banaanivaltio.

        Miten ja kuka tätä mallia pyörittää. El.lääkäri hoitoa saa niin kulkukissat, luonnon, tai takavarikko eläimet.

        Vasta oli esimerkki suomessa kun koiria ammuttiin naruun poliisin toimesta ja eläin lääkärin käskystä.ja sillä niistä päästiin.

        Kyllä olisi tilausta vastaavaan toimintaan täälläkin kotimaassa.
        aussit ja britit osoittavat todellista Eläinrakkautta, huolehtimista ja vastuuta eläimistään..

        Mielenkiintoista keskustelua käyty, jääkaudesta Jke:n kertomaa oikein mietin - se oli hyvä pointti jääkauteen liittyen (oma-aloitteisuuden poisto-> masennus->kuuliainen koira) josta en ollut kuullut.

        Olen lukenut Vilanderin Koirankorjauskirjan ja on siinä asiaa, vaikka sitten on semmoista liian yksioikoistakin juttua siellä, mutta kirja on pääasiassa ok ja ehdottomasti lukemisen arvoinen - kaikkia asioita ei pidä ottaa opiksi vaan joka asiassa miettiä pidempään. Siis lukea ajatuksen kanssa.
        Ja aina kannattaa mielestäni muistaa kunkin puhujan/kirjoittajan taustat - mistä tällä ihmisellä on kokemusta ja mihin hän perustaa asiansa. Sillä ON merkitystä minkä rotuisten koirien kanssa on tottunut saamaan koiraoppiaan, millä asioilla on ollut suurin vaikutus omaan ideologiaan. Esimerkiksi Vilander on kasvattanut ja ihastunut kaukasianpaimenkoiriin, jolloin jotkin hänen pointtinsa saattavat lähteä sieltä asteikon rankimmasta päästä tai olla enempi sovellettuja/tarkoitettuja kaukkarityyppisille dominoimisvahvapäisille koirille, kuten hänen ihmeellinen pointtinsa katseen välttämisestä Ylipäätään koiran kanssa.

        Jääkausi on sen verran rankka keino, että sitä pitää korostaa lähinnä keinoista viimeisimpänä ja sen suhteen otettava ehdottomasti huomioon koiran yksilöys ja tarkemmin sanottuna sen "hyväpäisyys". Jollekin koiralle jääkausi voi olla liikaa eikä koira tokene siitä aloitekykynsä kanssa, mutta jollekin toiselle koiralle jääkausi tekee sen mihin se on tarkoitettu - nollaa koiran käytökset ja saadaan lähteä uudestaan rakentamaan suhdetta ja ne sanat joille enää ei ollut merkitystä (EI ensimmäisenä) saavat sijansa. Nyt tähän voi sanoa vastaan, että jääkauden jälkeinen suhteen aloittaminen uudestaan ei enää olisi uuden suhteen luontia vaan koira olisi traumatisoitunut jääkaudesta ja suhde on tämän jutun taakkoittama ja koira aloitekyvyttömyyden lannistuksissa on kunnollisemmin.

        Hankala asia sanoa tuo jälkimmäinen, pitäisi tietää monen jääkauden läpi menneen ongelmatapauksen tilanne ja onko näin käynyt vai onko todennäköisempää se, että jääkausi ei traumatisoi niin pahasti että koira jää masennuksiin ja aloitekyvyttömyyteen loppuiäksi vaan vähitellen suhde hakee uomansa ihmisen ja koiran välillä. Itse ajattelisin niin, että riski tuohon ylläolevaan pahaan traumatisoitumiseen on silloin, kun koiran luonne on hyvinkin herkkä.

        En ole tässä asiassa sillein asiantuntija, koska en ole käyttänyt jääkautta omaan koiraan enkä tiedä koiraystävistä ketään, joka olisi käyttänyt sitä. Yhden koiratutun tiedän käyttäneen jääkautta ongelmakoiraansa, oli jokin pikkukoira joka ei uskonut mitään ja kuulemma tepsi ok ja heillä on jutut jees - mutta kun en tarkemmin tiedä, että ovatko jutut jees reippaasti vai jutut jees aloitekyvyttömällä tavalla, niin ei tuostakaan johtopäätöstä voi kait tehdä.

        Muuten, noista lauma ja perheasioista. Perheellinen isä, olet laittanut tuosta että koira sopeutuu perheeseen ja perheen tavoille eikä laumamallia kannata hakea. Ymmärrän pointtisi ja luulen että jos tuota juttua katsotaan laajasti niin täällä olevat ihmiset ovat jotakuinkin sampoilla linjoilla kanssasi vaikka termit menevät eri lailla, sillä pointtisi on loppujen lopuksi sama kuin lauma-ajatuksessa eli se että koira sopeutuu ja tulee osaksi perhettä (eli laumaidean ihmisillä osaksi laumaa) ja että siinä perheessä tai laumassa se paikka ei ole se pomoin paikka, ellemme halua että koira on perheen /lauman pää.

        Ruotsalaisen susitutkija/koirakirjoittajan (en muista nimeä, on kirjoittanut Vanhan koiran käsikirjan ja etunimi on Anders tms) mukaan susilauman malli on itse asiassa perheen malli ja vanhanaikaiset käsitykset susilauman tarkasta hierarkiasta eivät pidä paikkaansa - esim. johtava susipari ei aina ole ensimmäisenä johtamassa laumaa tai päällepäsmäröimässä vaan enemminkin he seuraavat rauhallisen varmoina tilanteita kuin vanhemmat ja tuolla "energialla" jo vaikuttavat lauman/perheen tilaan.

        Vapaudessa elävän susilauman/perheen psykologiat kertovat totuudellisempaa versiota kuten joku jo kirjoittikin kuin vankeudessä elävien, joilla jälkimmäisillä meno on harhaanjohtavasti aggressiivisempaa (olisko elintilan vähyyden ja lauman muodostumisen pakkouden sanelemaa). Laumaidean kannattaminen voi sulautua perheidean kannattamiseen.


      • koirakuisk.
        koirakuisk. kirjoitti:

        Mielenkiintoista keskustelua käyty, jääkaudesta Jke:n kertomaa oikein mietin - se oli hyvä pointti jääkauteen liittyen (oma-aloitteisuuden poisto-> masennus->kuuliainen koira) josta en ollut kuullut.

        Olen lukenut Vilanderin Koirankorjauskirjan ja on siinä asiaa, vaikka sitten on semmoista liian yksioikoistakin juttua siellä, mutta kirja on pääasiassa ok ja ehdottomasti lukemisen arvoinen - kaikkia asioita ei pidä ottaa opiksi vaan joka asiassa miettiä pidempään. Siis lukea ajatuksen kanssa.
        Ja aina kannattaa mielestäni muistaa kunkin puhujan/kirjoittajan taustat - mistä tällä ihmisellä on kokemusta ja mihin hän perustaa asiansa. Sillä ON merkitystä minkä rotuisten koirien kanssa on tottunut saamaan koiraoppiaan, millä asioilla on ollut suurin vaikutus omaan ideologiaan. Esimerkiksi Vilander on kasvattanut ja ihastunut kaukasianpaimenkoiriin, jolloin jotkin hänen pointtinsa saattavat lähteä sieltä asteikon rankimmasta päästä tai olla enempi sovellettuja/tarkoitettuja kaukkarityyppisille dominoimisvahvapäisille koirille, kuten hänen ihmeellinen pointtinsa katseen välttämisestä Ylipäätään koiran kanssa.

        Jääkausi on sen verran rankka keino, että sitä pitää korostaa lähinnä keinoista viimeisimpänä ja sen suhteen otettava ehdottomasti huomioon koiran yksilöys ja tarkemmin sanottuna sen "hyväpäisyys". Jollekin koiralle jääkausi voi olla liikaa eikä koira tokene siitä aloitekykynsä kanssa, mutta jollekin toiselle koiralle jääkausi tekee sen mihin se on tarkoitettu - nollaa koiran käytökset ja saadaan lähteä uudestaan rakentamaan suhdetta ja ne sanat joille enää ei ollut merkitystä (EI ensimmäisenä) saavat sijansa. Nyt tähän voi sanoa vastaan, että jääkauden jälkeinen suhteen aloittaminen uudestaan ei enää olisi uuden suhteen luontia vaan koira olisi traumatisoitunut jääkaudesta ja suhde on tämän jutun taakkoittama ja koira aloitekyvyttömyyden lannistuksissa on kunnollisemmin.

        Hankala asia sanoa tuo jälkimmäinen, pitäisi tietää monen jääkauden läpi menneen ongelmatapauksen tilanne ja onko näin käynyt vai onko todennäköisempää se, että jääkausi ei traumatisoi niin pahasti että koira jää masennuksiin ja aloitekyvyttömyyteen loppuiäksi vaan vähitellen suhde hakee uomansa ihmisen ja koiran välillä. Itse ajattelisin niin, että riski tuohon ylläolevaan pahaan traumatisoitumiseen on silloin, kun koiran luonne on hyvinkin herkkä.

        En ole tässä asiassa sillein asiantuntija, koska en ole käyttänyt jääkautta omaan koiraan enkä tiedä koiraystävistä ketään, joka olisi käyttänyt sitä. Yhden koiratutun tiedän käyttäneen jääkautta ongelmakoiraansa, oli jokin pikkukoira joka ei uskonut mitään ja kuulemma tepsi ok ja heillä on jutut jees - mutta kun en tarkemmin tiedä, että ovatko jutut jees reippaasti vai jutut jees aloitekyvyttömällä tavalla, niin ei tuostakaan johtopäätöstä voi kait tehdä.

        Muuten, noista lauma ja perheasioista. Perheellinen isä, olet laittanut tuosta että koira sopeutuu perheeseen ja perheen tavoille eikä laumamallia kannata hakea. Ymmärrän pointtisi ja luulen että jos tuota juttua katsotaan laajasti niin täällä olevat ihmiset ovat jotakuinkin sampoilla linjoilla kanssasi vaikka termit menevät eri lailla, sillä pointtisi on loppujen lopuksi sama kuin lauma-ajatuksessa eli se että koira sopeutuu ja tulee osaksi perhettä (eli laumaidean ihmisillä osaksi laumaa) ja että siinä perheessä tai laumassa se paikka ei ole se pomoin paikka, ellemme halua että koira on perheen /lauman pää.

        Ruotsalaisen susitutkija/koirakirjoittajan (en muista nimeä, on kirjoittanut Vanhan koiran käsikirjan ja etunimi on Anders tms) mukaan susilauman malli on itse asiassa perheen malli ja vanhanaikaiset käsitykset susilauman tarkasta hierarkiasta eivät pidä paikkaansa - esim. johtava susipari ei aina ole ensimmäisenä johtamassa laumaa tai päällepäsmäröimässä vaan enemminkin he seuraavat rauhallisen varmoina tilanteita kuin vanhemmat ja tuolla "energialla" jo vaikuttavat lauman/perheen tilaan.

        Vapaudessa elävän susilauman/perheen psykologiat kertovat totuudellisempaa versiota kuten joku jo kirjoittikin kuin vankeudessä elävien, joilla jälkimmäisillä meno on harhaanjohtavasti aggressiivisempaa (olisko elintilan vähyyden ja lauman muodostumisen pakkouden sanelemaa). Laumaidean kannattaminen voi sulautua perheidean kannattamiseen.

        Rivien välistä tavallaan luin perheellisen isän olevan luonnollisen koiran kasvatuksen ihmisiä - siis että koira tulee perheeseen ja se sopeutuu perheeseen ja siinä se on, ei kummempia kommervenkkejä.
        Eli kiinnostuksesta kysynkin, tarkoittaako tämä myös sitä, että perheellinen isä ei tee mitään laumanjohtajan eleiksi tulkittavia asioita, koska nämä menisivät laumaidean kannattamiseksi, kuten ruokailuun liittyviä asioita? Eli laumanjohtaja tekisi niin, että tekee ruuan koiralle, mahdollisesti on maistavinaan ruuasta ja mahdollisesti vaatii koiralta katsekontakin/luvansaannin ruuan ottoon.

        Laajasti voi just ajatella että sekä perheessä että laumassa on jokin roti, tai muutenhan esim lapset saavat syödä vaikka kaikkien ruuat ja heittää ruaat maahan, häirikoidä ruokapöydässä ja niin edelleen, elleivät vanhemmat eli laumanjohtajat pidä jtk rotia.

        Näin ollen perheeseen osaksi sopeutuminen sisällyttää vastuullisella ihmisellä jo sen homman, että rotiakin on oltava tai perheestä tulee epäharmoninen jengi.

        PS. Sakemaanikko hei, arvaas mikä mulla on täällä nyt viikonloppuna?! Sakemanni! 40 Kiloa sakemanniurosta notkuu tuossa vieressä juu, kaverin koira tuli viikonlopuksi hoitoon meikäläiselle. Eilen oltiin illalla jo hölkkälenkillä ja aamulla mentiin vetoleikkiä sillä seurauksin että eläinliikkeen "ei rikki menevä" pallovetolelu meni rikki. :D

        Tässä sen näkee.... Oma koira on vielä lomalla maaseudun kupeessa mutta lomallakaan ei voi tosi koiraihminen pysyä erossa koirista! :DD


      • johtajakokemäeltä
        perheen isä kirjoitti:

        Ei voi kuin ihailla austraalian tai englannin eläintensuojelu mallia.
        Onko kenelläkään tietoa miten ja millä tuollainen toimi rahoitetaan.

        Valvojilla on eläinten takavarikointi, sakotusoikeus ja syytteen "nosto harkinta" huonossa tilanteessa.

        Antavat opastusta, neuvoa, hoitoa tai hoidon ohjausta ja seuraavat tilanteita ja heidän määräämiään ohjeiden noudattamista huonosti pidettyjen eläinten kohdalla.

        On kunnon autot ja vermeet "virkapukuineen".

        Kyllä Suomi on näissä asioissa todellinen "takapajula" vaikka muut asiat pohjoismaissa on hyvin, niin näissä ollaan todellinen banaanivaltio.

        Miten ja kuka tätä mallia pyörittää. El.lääkäri hoitoa saa niin kulkukissat, luonnon, tai takavarikko eläimet.

        Vasta oli esimerkki suomessa kun koiria ammuttiin naruun poliisin toimesta ja eläin lääkärin käskystä.ja sillä niistä päästiin.

        Kyllä olisi tilausta vastaavaan toimintaan täälläkin kotimaassa.
        aussit ja britit osoittavat todellista Eläinrakkautta, huolehtimista ja vastuuta eläimistään..

        Jenkkilässä on todella ripeää ja he osaavat. Olen katsonut muutaman ohjelman.

        Joka kunnassa ja kaupungissa meillä pitäisi olla arsenaali ihmisiä (palkattuja sellaisia) hoitamassa eläinten asioita, hakemassa huonoista oloista, sakottelemassa ja eläintenpitokieltoa pitäisi todella tiukasti valvoa tms.

        Kunnilla ei ole varaa Suomessa kunnon eläinorganisaatioihin tai ei ole haluja. Tämä Suomi on eläinsuojelu asioissa todellinen banaanivaltio. Eläinsuojeluyhdistykset toimii vapaaehtoispohjalla kuten valvojatkin.


      • perheen isä
        koirakuisk. kirjoitti:

        Rivien välistä tavallaan luin perheellisen isän olevan luonnollisen koiran kasvatuksen ihmisiä - siis että koira tulee perheeseen ja se sopeutuu perheeseen ja siinä se on, ei kummempia kommervenkkejä.
        Eli kiinnostuksesta kysynkin, tarkoittaako tämä myös sitä, että perheellinen isä ei tee mitään laumanjohtajan eleiksi tulkittavia asioita, koska nämä menisivät laumaidean kannattamiseksi, kuten ruokailuun liittyviä asioita? Eli laumanjohtaja tekisi niin, että tekee ruuan koiralle, mahdollisesti on maistavinaan ruuasta ja mahdollisesti vaatii koiralta katsekontakin/luvansaannin ruuan ottoon.

        Laajasti voi just ajatella että sekä perheessä että laumassa on jokin roti, tai muutenhan esim lapset saavat syödä vaikka kaikkien ruuat ja heittää ruaat maahan, häirikoidä ruokapöydässä ja niin edelleen, elleivät vanhemmat eli laumanjohtajat pidä jtk rotia.

        Näin ollen perheeseen osaksi sopeutuminen sisällyttää vastuullisella ihmisellä jo sen homman, että rotiakin on oltava tai perheestä tulee epäharmoninen jengi.

        PS. Sakemaanikko hei, arvaas mikä mulla on täällä nyt viikonloppuna?! Sakemanni! 40 Kiloa sakemanniurosta notkuu tuossa vieressä juu, kaverin koira tuli viikonlopuksi hoitoon meikäläiselle. Eilen oltiin illalla jo hölkkälenkillä ja aamulla mentiin vetoleikkiä sillä seurauksin että eläinliikkeen "ei rikki menevä" pallovetolelu meni rikki. :D

        Tässä sen näkee.... Oma koira on vielä lomalla maaseudun kupeessa mutta lomallakaan ei voi tosi koiraihminen pysyä erossa koirista! :DD

        Kiitos! olet sisäistänyt täysin ajamani asiat.
        Olen pyrkinyt sanoillani tiivistämään oleellisen ja näin pystyy asioissa keskustelemaan vain ns."keskitietä.

        Varmasti ymmärsit myös sen, että kokoajan olen "rivienvälistä" yrittänyt kertoa, että jätetään turha kieli tai termi kikkailu ja keskitytään olennaiseen.
        Omaan koiraan ja sen suhteeseen.

        Vilanderista ja muusta kikkailusta ymmärsit varmaan sanomani:
        Ei korjata ongelmaa vaan sen aiheuttanut syy (syy ja seuraus)

        "Ymmärrän pointtisi ja luulen että jos tuota juttua katsotaan laajasti niin täällä olevat ihmiset ovat jotakuinkin sampoilla linjoilla kanssasi vaikka termit menevät eri lailla, sillä pointtisi on loppujen lopuksi sama kuin lauma-ajatuksessa eli se että koira sopeutuu ja tulee osaksi perhettä"

        "Rivien välistä tavallaan luin perheellisen isän olevan luonnollisen koiran kasvatuksen ihmisiä - siis että koira tulee perheeseen ja se sopeutuu perheeseen ja siinä se on, ei kummempia kommervenkkejä"

        "Laajasti voi just ajatella että sekä perheessä että laumassa on jokin roti, tai muutenhan esim lapset saavat syödä vaikka kaikkien ruuat ja heittää ruaat maahan, häirikoidä ruokapöydässä ja niin edelleen, elleivät vanhemmat eli laumanjohtajat pidä jtk rotia."

        Aivan tätä olen hakenut. Lauma=perhe toiminta malli normaali perheessä aivan sama. Samoin lasten kasvatus.
        Tarkotuksella kärjistin, sillä ihmisillä on tapana mennä termien ja kivojen juttujen taakse,ja näin asiat vaikeutuu ja se oleellinen jää taka-alalle. Löytyhän se sieltä Kiitos sinulle.


      • perheen isä
        johtajakokemäeltä kirjoitti:

        Jenkkilässä on todella ripeää ja he osaavat. Olen katsonut muutaman ohjelman.

        Joka kunnassa ja kaupungissa meillä pitäisi olla arsenaali ihmisiä (palkattuja sellaisia) hoitamassa eläinten asioita, hakemassa huonoista oloista, sakottelemassa ja eläintenpitokieltoa pitäisi todella tiukasti valvoa tms.

        Kunnilla ei ole varaa Suomessa kunnon eläinorganisaatioihin tai ei ole haluja. Tämä Suomi on eläinsuojelu asioissa todellinen banaanivaltio. Eläinsuojeluyhdistykset toimii vapaaehtoispohjalla kuten valvojatkin.

        Suomessa on kunnaneläinlääkärit, jotka käyvät "tarkastusilla" ja sanoo hyihyi ja lähtee pois (ja mennyt vain pakosta)
        Tuo järjestelmä on todellista kivi kautta.

        Nämä valvonta asiat pitäisi saada vastaamaan tätäpäivää.
        Lisäksi valvojille pitäisi järjestää riittävät valtuudet toimia ja keskeyttää ne asiat joihin on tarve puuttua.


      • perheen isä
        koirakuisk. kirjoitti:

        Rivien välistä tavallaan luin perheellisen isän olevan luonnollisen koiran kasvatuksen ihmisiä - siis että koira tulee perheeseen ja se sopeutuu perheeseen ja siinä se on, ei kummempia kommervenkkejä.
        Eli kiinnostuksesta kysynkin, tarkoittaako tämä myös sitä, että perheellinen isä ei tee mitään laumanjohtajan eleiksi tulkittavia asioita, koska nämä menisivät laumaidean kannattamiseksi, kuten ruokailuun liittyviä asioita? Eli laumanjohtaja tekisi niin, että tekee ruuan koiralle, mahdollisesti on maistavinaan ruuasta ja mahdollisesti vaatii koiralta katsekontakin/luvansaannin ruuan ottoon.

        Laajasti voi just ajatella että sekä perheessä että laumassa on jokin roti, tai muutenhan esim lapset saavat syödä vaikka kaikkien ruuat ja heittää ruaat maahan, häirikoidä ruokapöydässä ja niin edelleen, elleivät vanhemmat eli laumanjohtajat pidä jtk rotia.

        Näin ollen perheeseen osaksi sopeutuminen sisällyttää vastuullisella ihmisellä jo sen homman, että rotiakin on oltava tai perheestä tulee epäharmoninen jengi.

        PS. Sakemaanikko hei, arvaas mikä mulla on täällä nyt viikonloppuna?! Sakemanni! 40 Kiloa sakemanniurosta notkuu tuossa vieressä juu, kaverin koira tuli viikonlopuksi hoitoon meikäläiselle. Eilen oltiin illalla jo hölkkälenkillä ja aamulla mentiin vetoleikkiä sillä seurauksin että eläinliikkeen "ei rikki menevä" pallovetolelu meni rikki. :D

        Tässä sen näkee.... Oma koira on vielä lomalla maaseudun kupeessa mutta lomallakaan ei voi tosi koiraihminen pysyä erossa koirista! :DD

        "Eli kiinnostuksesta kysynkin, tarkoittaako tämä myös sitä, että perheellinen isä ei tee mitään laumanjohtajan eleiksi tulkittavia asioita, koska nämä menisivät laumaidean kannattamiseksi, kuten ruokailuun liittyviä asioita? Eli laumanjohtaja tekisi niin, että tekee ruuan koiralle, mahdollisesti on maistavinaan ruuasta ja mahdollisesti vaatii koiralta katsekontakin/luvansaannin ruuan ottoon."

        En kikkaile ruoka jutuilla silloin syödään kun on sen aika kaikki sovussa.
        ihmiset, koirat, kissa, jne.. Lautanen, kuppi, kippo nenän alle ja siitä suuhun. Samalla rivillä syö koirat ja kissat vierekkäin.
        Koskaan ei ole niistä tapeltu.

        Samoin olen "harrastanut" oman koiran rinnalla yhtä tai kahta koiraa, joilla tai joiden elämä on ollut tavalla tai toisella kurjaa.

        Nämä koirat on tullut "lennosta" meille ja ilman mitään erityiskohtelua arki on niillä aina alkanut saman tien.
        Tottunut kissaan, lapseen tai ei niin aina on sopeutunut, eikä ole ollut keskenäistä (eläinten) kärhämiä.

        Voisin verrata täysin tilanteeseen, että kun lapselle tulee kaveri yökylään leikkivät, syövät jne. "vieras" tarvitsee alussa ohjausta siinä kaiken sivussa miten meillä toimitaan tekemättä mistään numeroa.

        Samoin ei ole uusilla tulokkailla tai hoito koirilla ongelmaa esim hevosten kanssa vaikka niitä ei olisi edes nähnyt aijemmin.

        Uudet tulokkaat yleensä hieman tarkkailee miten toimitaan ja aloittaa sopeutumisen heti tämän myötä uuteen käytös ja toiminta malleihin.

        Yhteinen juttu on jostain muodostunut, että koirat vuoroin tuo minulle luun ja tykkää nakerrella niin että pidän sitä kädessä ja lopuksi kaikki nakertaa vieressä omaa luutaan. Tämä ollut tapana myös uudella pennulla. (nyt ainoa kotieläin) joten mallia ei koira ole saanut muilta.


      • perheen isä
        koirakuisk. kirjoitti:

        Rivien välistä tavallaan luin perheellisen isän olevan luonnollisen koiran kasvatuksen ihmisiä - siis että koira tulee perheeseen ja se sopeutuu perheeseen ja siinä se on, ei kummempia kommervenkkejä.
        Eli kiinnostuksesta kysynkin, tarkoittaako tämä myös sitä, että perheellinen isä ei tee mitään laumanjohtajan eleiksi tulkittavia asioita, koska nämä menisivät laumaidean kannattamiseksi, kuten ruokailuun liittyviä asioita? Eli laumanjohtaja tekisi niin, että tekee ruuan koiralle, mahdollisesti on maistavinaan ruuasta ja mahdollisesti vaatii koiralta katsekontakin/luvansaannin ruuan ottoon.

        Laajasti voi just ajatella että sekä perheessä että laumassa on jokin roti, tai muutenhan esim lapset saavat syödä vaikka kaikkien ruuat ja heittää ruaat maahan, häirikoidä ruokapöydässä ja niin edelleen, elleivät vanhemmat eli laumanjohtajat pidä jtk rotia.

        Näin ollen perheeseen osaksi sopeutuminen sisällyttää vastuullisella ihmisellä jo sen homman, että rotiakin on oltava tai perheestä tulee epäharmoninen jengi.

        PS. Sakemaanikko hei, arvaas mikä mulla on täällä nyt viikonloppuna?! Sakemanni! 40 Kiloa sakemanniurosta notkuu tuossa vieressä juu, kaverin koira tuli viikonlopuksi hoitoon meikäläiselle. Eilen oltiin illalla jo hölkkälenkillä ja aamulla mentiin vetoleikkiä sillä seurauksin että eläinliikkeen "ei rikki menevä" pallovetolelu meni rikki. :D

        Tässä sen näkee.... Oma koira on vielä lomalla maaseudun kupeessa mutta lomallakaan ei voi tosi koiraihminen pysyä erossa koirista! :DD

        "... mikä mulla on täällä nyt viikonloppuna?! Sakemanni! 40 Kiloa sakemanniurosta notkuu tuossa vieressä juu, kaverin koira tuli viikonlopuksi hoitoon meikäläiselle. Eilen oltiin illalla jo hölkkälenkillä ja aamulla mentiin vetoleikkiä sillä seurauksin että eläinliikkeen "ei rikki menevä" pallovetolelu meni rikki. :D"

        Niin.. nopeasti alkaa sopeutuminen......=-)


      • koirakuisk. kirjoitti:

        Mielenkiintoista keskustelua käyty, jääkaudesta Jke:n kertomaa oikein mietin - se oli hyvä pointti jääkauteen liittyen (oma-aloitteisuuden poisto-> masennus->kuuliainen koira) josta en ollut kuullut.

        Olen lukenut Vilanderin Koirankorjauskirjan ja on siinä asiaa, vaikka sitten on semmoista liian yksioikoistakin juttua siellä, mutta kirja on pääasiassa ok ja ehdottomasti lukemisen arvoinen - kaikkia asioita ei pidä ottaa opiksi vaan joka asiassa miettiä pidempään. Siis lukea ajatuksen kanssa.
        Ja aina kannattaa mielestäni muistaa kunkin puhujan/kirjoittajan taustat - mistä tällä ihmisellä on kokemusta ja mihin hän perustaa asiansa. Sillä ON merkitystä minkä rotuisten koirien kanssa on tottunut saamaan koiraoppiaan, millä asioilla on ollut suurin vaikutus omaan ideologiaan. Esimerkiksi Vilander on kasvattanut ja ihastunut kaukasianpaimenkoiriin, jolloin jotkin hänen pointtinsa saattavat lähteä sieltä asteikon rankimmasta päästä tai olla enempi sovellettuja/tarkoitettuja kaukkarityyppisille dominoimisvahvapäisille koirille, kuten hänen ihmeellinen pointtinsa katseen välttämisestä Ylipäätään koiran kanssa.

        Jääkausi on sen verran rankka keino, että sitä pitää korostaa lähinnä keinoista viimeisimpänä ja sen suhteen otettava ehdottomasti huomioon koiran yksilöys ja tarkemmin sanottuna sen "hyväpäisyys". Jollekin koiralle jääkausi voi olla liikaa eikä koira tokene siitä aloitekykynsä kanssa, mutta jollekin toiselle koiralle jääkausi tekee sen mihin se on tarkoitettu - nollaa koiran käytökset ja saadaan lähteä uudestaan rakentamaan suhdetta ja ne sanat joille enää ei ollut merkitystä (EI ensimmäisenä) saavat sijansa. Nyt tähän voi sanoa vastaan, että jääkauden jälkeinen suhteen aloittaminen uudestaan ei enää olisi uuden suhteen luontia vaan koira olisi traumatisoitunut jääkaudesta ja suhde on tämän jutun taakkoittama ja koira aloitekyvyttömyyden lannistuksissa on kunnollisemmin.

        Hankala asia sanoa tuo jälkimmäinen, pitäisi tietää monen jääkauden läpi menneen ongelmatapauksen tilanne ja onko näin käynyt vai onko todennäköisempää se, että jääkausi ei traumatisoi niin pahasti että koira jää masennuksiin ja aloitekyvyttömyyteen loppuiäksi vaan vähitellen suhde hakee uomansa ihmisen ja koiran välillä. Itse ajattelisin niin, että riski tuohon ylläolevaan pahaan traumatisoitumiseen on silloin, kun koiran luonne on hyvinkin herkkä.

        En ole tässä asiassa sillein asiantuntija, koska en ole käyttänyt jääkautta omaan koiraan enkä tiedä koiraystävistä ketään, joka olisi käyttänyt sitä. Yhden koiratutun tiedän käyttäneen jääkautta ongelmakoiraansa, oli jokin pikkukoira joka ei uskonut mitään ja kuulemma tepsi ok ja heillä on jutut jees - mutta kun en tarkemmin tiedä, että ovatko jutut jees reippaasti vai jutut jees aloitekyvyttömällä tavalla, niin ei tuostakaan johtopäätöstä voi kait tehdä.

        Muuten, noista lauma ja perheasioista. Perheellinen isä, olet laittanut tuosta että koira sopeutuu perheeseen ja perheen tavoille eikä laumamallia kannata hakea. Ymmärrän pointtisi ja luulen että jos tuota juttua katsotaan laajasti niin täällä olevat ihmiset ovat jotakuinkin sampoilla linjoilla kanssasi vaikka termit menevät eri lailla, sillä pointtisi on loppujen lopuksi sama kuin lauma-ajatuksessa eli se että koira sopeutuu ja tulee osaksi perhettä (eli laumaidean ihmisillä osaksi laumaa) ja että siinä perheessä tai laumassa se paikka ei ole se pomoin paikka, ellemme halua että koira on perheen /lauman pää.

        Ruotsalaisen susitutkija/koirakirjoittajan (en muista nimeä, on kirjoittanut Vanhan koiran käsikirjan ja etunimi on Anders tms) mukaan susilauman malli on itse asiassa perheen malli ja vanhanaikaiset käsitykset susilauman tarkasta hierarkiasta eivät pidä paikkaansa - esim. johtava susipari ei aina ole ensimmäisenä johtamassa laumaa tai päällepäsmäröimässä vaan enemminkin he seuraavat rauhallisen varmoina tilanteita kuin vanhemmat ja tuolla "energialla" jo vaikuttavat lauman/perheen tilaan.

        Vapaudessa elävän susilauman/perheen psykologiat kertovat totuudellisempaa versiota kuten joku jo kirjoittikin kuin vankeudessä elävien, joilla jälkimmäisillä meno on harhaanjohtavasti aggressiivisempaa (olisko elintilan vähyyden ja lauman muodostumisen pakkouden sanelemaa). Laumaidean kannattaminen voi sulautua perheidean kannattamiseen.

        Tuo pitää paikkansa,että omalla kokemuksella on osuutensa useinkin,miten asioista ajattelee ja miten toimii.Tuohon tosin voi sanoa,että niin hyvässä,kuin pahassa.Ja vielä sanottakoon,että on myös niitä,jotka oppii virheistään,osaa kyseenalaistaa jopa omat tekemisensä,ja sitten jotain ihan muita....
        Tämä siis yleisesti ottaen.
        Jos puhutaan muitten kouluttamisesta,ohjaamisesta ym.niin toki se oma kokemus on valttia,mutta tärkeää on tuntea hyvin erilaisia koiria/rotuja ja osata ja nimenomaan haluta toimintaansa myös tarvittaessa rukata.
        Tämäkin siis yleisesti ottaen.

        Pointit voi lähteä mistä lähtee.Mutta nekin voi eli siis miten asiat näkee ja haluaa nähdä,olla hyvinkin erilaisia.Otetaan vaikka esimerkiksi vaativien rotujen kanssa.Ne voi nähdä ja nähdäänkin hyvin eri lailla.
        Jos ajattelee vaikka nyt "pevityyliä",niin taitaapi siitä esim.laumiksia harrastavat olla myös hyvinkin erimieltä...

        Tuosta katsekontaktin välttämisestä olisi mielenkiintoista kuulla lisää,eli mitä sillä tarkoitetaan,kohdassa jonka mainitsit.Olen tuon kirjan joskus lukenut,mutten muista ko.kohtaa.Yleisesti ottaen en allekirjoita ko.metodin käsitystä katsekontaktista,ym.siihen liittyen.

        ps.Olisiko tuo mainitsemasi "Anders" Anders Hallgren? Tuon kirjoittajan kirjoja on myös tullut luettua.
        Mielenkiintoinen tapaus.Entinen kovan linjan mies,joka sitten muutti linjaansa kovastikkin.Jonka kirjoituksia sitten luettiin kuin piru raamattua ja hommat meni jokusella ihan poskelleen.
        Viiminen kirja jonka luin,oli jotteensakin kultaista keskitietä sanoakseni.Eikä yhtään hullumpi.


      • johtajakokemäeltä kirjoitti:

        Jenkkilässä on todella ripeää ja he osaavat. Olen katsonut muutaman ohjelman.

        Joka kunnassa ja kaupungissa meillä pitäisi olla arsenaali ihmisiä (palkattuja sellaisia) hoitamassa eläinten asioita, hakemassa huonoista oloista, sakottelemassa ja eläintenpitokieltoa pitäisi todella tiukasti valvoa tms.

        Kunnilla ei ole varaa Suomessa kunnon eläinorganisaatioihin tai ei ole haluja. Tämä Suomi on eläinsuojelu asioissa todellinen banaanivaltio. Eläinsuojeluyhdistykset toimii vapaaehtoispohjalla kuten valvojatkin.

        Miten se joku suuri humanisti joskus sanoikin,että "valtio on miten hoitaa heikompansa" tai jotenkin sinnepäin.Pahus kun en muista,oli hyvin sanottu.
        Suomi mainostaa itseään hyvinvointivaltiona.Noh,välillä miettii,mitähän sillä tarkoitetaan oikeasti...

        Aikoinaan oli sellainen legenda jo eläessään eläinsuojelupiireissä,kun Anja Eerikäinen.Niitä Anjoja kun olisi enemmän.Polliisitkin kunnioitti ko.ihmistä ja apua tarvittaessa sai nopeasti.Pisti todella tuulemaan,kun tarvetta oli.

        Noh,jenkkilässäkin on omat lepsuksensa.Ei tarvi kuin ajatella koiratappelubisnestä.Hyvin se siellä onnistuu rehottamaan.

        ps.Tämä topiikki on niin pitkä,että minulla ei enää näy,kenelle kukakin vastaa,eikä tiedä minkä alle omat menee.Pitäis ehkä laittaa uusi ketju ( ? ).


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Tuo pitää paikkansa,että omalla kokemuksella on osuutensa useinkin,miten asioista ajattelee ja miten toimii.Tuohon tosin voi sanoa,että niin hyvässä,kuin pahassa.Ja vielä sanottakoon,että on myös niitä,jotka oppii virheistään,osaa kyseenalaistaa jopa omat tekemisensä,ja sitten jotain ihan muita....
        Tämä siis yleisesti ottaen.
        Jos puhutaan muitten kouluttamisesta,ohjaamisesta ym.niin toki se oma kokemus on valttia,mutta tärkeää on tuntea hyvin erilaisia koiria/rotuja ja osata ja nimenomaan haluta toimintaansa myös tarvittaessa rukata.
        Tämäkin siis yleisesti ottaen.

        Pointit voi lähteä mistä lähtee.Mutta nekin voi eli siis miten asiat näkee ja haluaa nähdä,olla hyvinkin erilaisia.Otetaan vaikka esimerkiksi vaativien rotujen kanssa.Ne voi nähdä ja nähdäänkin hyvin eri lailla.
        Jos ajattelee vaikka nyt "pevityyliä",niin taitaapi siitä esim.laumiksia harrastavat olla myös hyvinkin erimieltä...

        Tuosta katsekontaktin välttämisestä olisi mielenkiintoista kuulla lisää,eli mitä sillä tarkoitetaan,kohdassa jonka mainitsit.Olen tuon kirjan joskus lukenut,mutten muista ko.kohtaa.Yleisesti ottaen en allekirjoita ko.metodin käsitystä katsekontaktista,ym.siihen liittyen.

        ps.Olisiko tuo mainitsemasi "Anders" Anders Hallgren? Tuon kirjoittajan kirjoja on myös tullut luettua.
        Mielenkiintoinen tapaus.Entinen kovan linjan mies,joka sitten muutti linjaansa kovastikkin.Jonka kirjoituksia sitten luettiin kuin piru raamattua ja hommat meni jokusella ihan poskelleen.
        Viiminen kirja jonka luin,oli jotteensakin kultaista keskitietä sanoakseni.Eikä yhtään hullumpi.

        En ymmärrä minäkään, eikä ole ollut tarvetta sitä edes miettiä. Mitä liene asialla hakee, mutta outo homma.

        Omat kokemukset vuosien varrella on basenjista-keskariin ja siltä väliltä, mutta oma "pääkoira" on ollut saku.

        "Ja vielä sanottakoon,että on myös niitä,jotka oppii virheistään,osaa kyseenalaistaa jopa omat tekemisensä," -molossi-

        Tämä pitää ihmisen nöyränä oppimisen suhteen.

        Asioita ei vain voi pitää itsestään selvyytenä.
        Hyvä esimerkki on taas oma pentu uutta oppia tulee päivittäin.
        Kun pitää vain silmät auki.
        Ei ole hyvä jos kokemus ja vuodet on silmät sulkenut ja asioista on tullut rutiinia


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Miten se joku suuri humanisti joskus sanoikin,että "valtio on miten hoitaa heikompansa" tai jotenkin sinnepäin.Pahus kun en muista,oli hyvin sanottu.
        Suomi mainostaa itseään hyvinvointivaltiona.Noh,välillä miettii,mitähän sillä tarkoitetaan oikeasti...

        Aikoinaan oli sellainen legenda jo eläessään eläinsuojelupiireissä,kun Anja Eerikäinen.Niitä Anjoja kun olisi enemmän.Polliisitkin kunnioitti ko.ihmistä ja apua tarvittaessa sai nopeasti.Pisti todella tuulemaan,kun tarvetta oli.

        Noh,jenkkilässäkin on omat lepsuksensa.Ei tarvi kuin ajatella koiratappelubisnestä.Hyvin se siellä onnistuu rehottamaan.

        ps.Tämä topiikki on niin pitkä,että minulla ei enää näy,kenelle kukakin vastaa,eikä tiedä minkä alle omat menee.Pitäis ehkä laittaa uusi ketju ( ? ).

        Laitanko: mallia susilaumasta2


      • johtajakokemäeltä
        molossi kirjoitti:

        Tuo pitää paikkansa,että omalla kokemuksella on osuutensa useinkin,miten asioista ajattelee ja miten toimii.Tuohon tosin voi sanoa,että niin hyvässä,kuin pahassa.Ja vielä sanottakoon,että on myös niitä,jotka oppii virheistään,osaa kyseenalaistaa jopa omat tekemisensä,ja sitten jotain ihan muita....
        Tämä siis yleisesti ottaen.
        Jos puhutaan muitten kouluttamisesta,ohjaamisesta ym.niin toki se oma kokemus on valttia,mutta tärkeää on tuntea hyvin erilaisia koiria/rotuja ja osata ja nimenomaan haluta toimintaansa myös tarvittaessa rukata.
        Tämäkin siis yleisesti ottaen.

        Pointit voi lähteä mistä lähtee.Mutta nekin voi eli siis miten asiat näkee ja haluaa nähdä,olla hyvinkin erilaisia.Otetaan vaikka esimerkiksi vaativien rotujen kanssa.Ne voi nähdä ja nähdäänkin hyvin eri lailla.
        Jos ajattelee vaikka nyt "pevityyliä",niin taitaapi siitä esim.laumiksia harrastavat olla myös hyvinkin erimieltä...

        Tuosta katsekontaktin välttämisestä olisi mielenkiintoista kuulla lisää,eli mitä sillä tarkoitetaan,kohdassa jonka mainitsit.Olen tuon kirjan joskus lukenut,mutten muista ko.kohtaa.Yleisesti ottaen en allekirjoita ko.metodin käsitystä katsekontaktista,ym.siihen liittyen.

        ps.Olisiko tuo mainitsemasi "Anders" Anders Hallgren? Tuon kirjoittajan kirjoja on myös tullut luettua.
        Mielenkiintoinen tapaus.Entinen kovan linjan mies,joka sitten muutti linjaansa kovastikkin.Jonka kirjoituksia sitten luettiin kuin piru raamattua ja hommat meni jokusella ihan poskelleen.
        Viiminen kirja jonka luin,oli jotteensakin kultaista keskitietä sanoakseni.Eikä yhtään hullumpi.

        ei laumiksia koulutella, ja oikeassa olet Molossi kaikki laumisimmeiset ei kovasti noteeraa Vilanderia.


    • Anonyymi

      kysyn neuvoa mitä tehdä kun pentu puree nilkkoja

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. "Miko Bergbom, miksi euron bensa maksaa kaksi euroa?"

      Valtakunnan suurin kaupallinen porvarimediakin kyselee nyt miksi perussuomalaisset ovat rikkoneet tärkeimmän vaalilupauk
      Maailman menoa
      160
      6365
    2. Olen Päivi Räsäsen puolella

      En oe uskovainen enkä kristillisdemograattikaan mutta onhan tuo naurettavaa laittaa Päivi syylliseksi omasta mielipit
      Maailman menoa
      693
      3883
    3. SDP: "On hyvä että bensiinin hinta nousee"

      Suurin oppositiopuolue SDP on mielissään siitä, että bensan hinta nousee suomalaisille. https://www.iltalehti.fi/polit
      Maailman menoa
      133
      3172
    4. Nuhteettomia edustajia

      Korkein oikeus tuomitsi Päivi Räsäsen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Kansanedustaja Päivi Räsästä (kd.) vastaan no
      Politiikka
      350
      2942
    5. Mistä ihmeestä sitä viirasi?

      Oliko tuo Timo Kalima hyvä silmälääkäri? Mikähän hänen silmiinsä osui kun piti mennä tuollaista tekemään. Kaikki näytti
      Jyväskylä
      22
      2108
    6. "Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi."

      Räsäsen tuomio on iso harppaus woke-valtioksi. – Tässä maassa on nyt selvästi kiellettyjä sanoja ja ajatusrikoksia. –
      Maailman menoa
      152
      2018
    7. Päivi Räsänen tuomittiin rikoksesta...

      ...kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuskin tajuaa silti vieläkään, että raamattu ei ole lakikirja. https://yle.fi/a
      Maailman menoa
      709
      1909
    8. Partamies hoi!

      En aio häiritä jos on mukavampi olla hiljaa tai jos siellä kaukana sinun paikkakunnalla on jo joku hoito. Miten olisi re
      Ikävä
      26
      1501
    9. Korkein oikeus antaa Räsäselle vastauksen klo 9. Varmaan vapautus

      Miten veikkaat että Päiville käypi? Päivi pitää lehdistökonferenssin klo 9.30. Koko media on läsnä. 7 v taistelu on ohii
      Luterilaisuus
      490
      1492
    10. SDP haluaa tappaa maaseudun - bensan hinta mahdollisimman korkealle

      Maaseudulla auto on välttämätön asia, ja lähes kaikilla on bensa-autot. Kuinka tyhmä pitää olla jos äänestää demareita?
      Maailman menoa
      35
      1475
    Aihe