AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  / Aseet keskiajan Suomessa

Aseet keskiajan Suomessa

45 Vastausta 1 425 Lukukertaa
Minkälaisia aseita paikalliset heimot käyttivät?

Mitään miekkoja ei täällä ei kaiketi osattu takoa, näin muistelen aikoja sitten lukeneeni.

Siinä sen

miekan takoo kuin puukonkin, puukko oli yleinen suomessa jo rautakaudella. Rautamiekkoja vaan ei ole paljoa jäänty jäljelle, koska ne ruostuivat aikaa myöten esim. pääliköitten haudoissa, joihin niitä haudaattiin mukana. Osa miekoista oli tietysti tuontitavaraa. käy kansallismuseossa, siellä niitä on, ja upeitakin. Pronssimiekat taas tehtiin valamalla ja sitten hiottiin. Nehän säilyivät maassakin ruostumatta.

Merovingiajan

Hienoinpia esineitä Suomessa on ns. Euran loistomiekka (Suomen kansallismuseo) Selitykseksi Suomen merovingiajan aseistuksen hämmästyttävälle omaperäisyydelle (miekat, väkipuukot ja angot) on esitetty, että ne asukkaat jotka toivat Euraan ja Köyliöön ruumishautaustavan, olivat tuoneet mukanaan myös sepäntaidot. Nämä olivat ryhtyneet valmistamaan korkeatasoisia aseita Suomessa ja perustivat sitten kokonaisen koulukunnan, joka käytti hyväkseen suomalaista järvimalmia. Nykyisin seppämestari Roselli käyttää vanhaa kauan kadoksissa ollutta taontamenetelmää esim. puukoissaan.

Kokemäen

Leikkimäeltä esiin saadun 1000-luvulta peräisin olevan erittäin upean miekan hopeapäälysteinen kahva on koristeltu riimueläimillä ja palmeteilla. Säilän veriuraan on kultalangasta upotettu kirjoitusta ja lintukuvioita. Harvinainen ase on nähtävillä Suomen Kansallismuseossa.

Viikinkiajan

tavallisimmat miekkatyypit ja löytöpaikat Suomessa: H-miekka Lempäälä, E-miekka Perniö, S-miekka Eura, X-
miekka, Sauvo, Y-miekka Hollola, ja Z-miekka Vesilahti. Miekat ovat Suomen Kansallismuseon kokoelmissa.

Euran

Pappilanmäen miekka on upeimpia ristiretkiajan esineitä Suomessa. Se on hyvä esimerkki myöhäisemmän
rautakauden aseiden koristelusta, yksityiskohdat on taivutettu hopealangasta ja painettu karhennettuun raudn pintaan. Miekka on nähtävillä Kansallismuseossa.

Kyllä

on hieno ase. Entä sen historia ?

Ettei tämä olisi se...

...löydetty?

Suomesta on löytynyt miekkoja ja "väkipuukkoja" (eräänlainen pistin t. yleistyökalu) suuria määriä. Vanhin t. tikari miekka (2 kpl) on Savukoskelta.

Virossa oli myös miekkojen tuotantoa rautakaudella. Pronssikauden miekat ovat Suomessa joko skjandinaavista (Juutinrauman seudulta) tai volgalaista (kielisukulaisten kulttuurit, mm. Ananjino) tuontitavaraa. Pronssikirveitä on valettu täällä, mutta miekkojen tekemisestä ei ole havaintoa ennen raudan tuloa käyttöön.

rautakaudella

Rautakaudella ja Meronvingiajalla aseita tuotiin hyvin paljon Liivinmaalta, itseasiassa aseistus on samanlainen Liivinmaalaisten hautojen aseiden kanssa, keihäsmallitkin on samat.
Tästä kai pitäisi ajatella, että sama aseistus kai tarkoitti jonkinlaista aseellista yhteistyötä tai hallintoa, vähän kuin on Natomaiden kanssa nykyään.

Jotain

Tuossa on teksti joltain jo kuolleelta forumilta.

Myös tuon myarmoury-linkin keskustelun sivulta 3 löytyy miekkaa tutkineen Mikko Moilasen juttua.

Eräs Tyrvännön merkillisimpiä muinaislöytöjä on vuoden 1968 vesijohtotöiden yhteydessä löytynyt Suontaan Vesitorninmäen ruumishauta. Ojaa avanneen kaivurin kauhaan osui kokonaisena säilynyt miekka, ja työt ehdittiin keskeyttää ajoissa tutkimuksia varten. Tutkitulta pieneltä alueelta löytyi naisen luuranko sekä toinenkin miekka ja muita esineitä. Toinen miekoista on yksi komeimpia Suomesta löytyneitä rautakautisia esineitä, ja vakituisesta sijaintipaikastaan Kansallismuseon kokoelmista se on päässyt kiertämään maailmaa moniin kansainvälisiin näyttelyihin. Miekka oli esillä 1990-luvulla muun muassa Pariisissa suuressa viikinkiajan näyttelyssä.

Suontaan loistomiekan arvellaan olevan vuoden 1030 tienoilta. Se saattaa olla kotimaista tekoa, mutta voi olla myös tuontitavaraa. Miekka oli sen ajan ylellisyysesine ja elintason osoitus niin kuin loistoauto nykyään. Kalliiden miekkojen hankintaan upotettiin suuria summia, ja miekka oli kantajalleen hyvin läheinen kapine.Se oli ikään kuin oma persoonansa, ja sillä oli oma nimi, kuten muinaisajan taruista tiedetään. Suomessa miekka oli myös vapaan miehen tunnusmerkki, ja miekka saattoi varakkuuden lisäksi osoittaa myös yhteiskunnallista valtaa. Suontaan loistomiekkaa onkin pidetty johtavassa asemassa olevan henkilön, jonkinlaisen päällikön merkkinä.

Löytö sai heti huomiota osakseen ja laittoi liikkeelle arvailuja siitä, onko Hämeessä todella ollut Kalevalan Louhen kaltaisia naispäälliköitä. Asia ei kuitenkaan taida olla näin. Toinen miekka oli ollut aivan haudatun naisen vierellä, mutta loistomiekka makasi maassa hieman sivummalla. Luultavasti loistomiekka ei kuulunutkaan naisvainajalle, vaan läheisyyteen haudatulle toiselle henkilölle, jonka jäännökset kuitenkin jäivät tutkitun alueen ulkopuolelle.

Ajatusta naispäälliköistä ei silti voi kokonaan unohtaa. Kalvolasta on samantyyppinen miekkalöytö, joka todella näyttää kuuluneen naispuoliselle vainajalle. Päällikön varusteeksi arveltu loistomiekka on löydetty myös Sääksmäen Ritvalasta, joka sekin oli Hämeen suurimpia rautakautisia kyliä.

Loistomiekan ja myös myöhemmän historian seikkojen perusteella on yleisesti arveltu, että Suontakana asui jokin hämäläinen mahtisuku, ehkä jonkinlainen päällikkösuku.

Miekan todennäköinen hautaamisaika on ollut Hämeessä sotaista. Vihollisia tuli niin idästä kuin lännestä. Novgorodilaiset tekivät 1042 ensimmäisen aikakirjoihin jääneen hyökkäyksensä Hämeeseen. Myös viikingit tai pohjoismaalaiset ovat luultavasti tehneet tänne hyökkäyksiään. Eräässä ruotsalaisessa vuodelta 1030 olevassa riimukivessä kerrotaan Hämeessä sotaretkellä kaatuneesta merkkimiehestä. Eikä ole mahdotonta sekään, että Suontaan miekka on jostain ulkomailta tuotua ryöstösaalista.

1000-luku ja erityisesti sen puolivälin tienoo lienee ollut Hämeessä sotaista aikaa myös sillä perusteella, että juuri tuolloin on maahan kätketty useita hopea-aarteita. Tyrvännöstä aarteita ei tunneta, mutta varsin läheltä, Vanajaveden Selkäsaaresta on löydetty rautakautinen hopea-aarre.

Tarinoita aarteista sitä vastoin on Tyrvännössä paljon. Juuri SUontakana on kerrottu aarnivalkeista, jotka palavat muinaisten aarteiden kätköpaikoilla. Aarnivalkean liekki on sininen ja palaa niin itsepintaisesti, ettei sammu sateellakaan. Mutta tarinaan kuuluu, että aarnihauta ei anna aarrettaan. Vain oikeilla sanoilla sen saisi esille, mutta tosi tilanteessa niitä sanoja ei koskaan löydy. Tarinan mukaan Suontakana saatiin kerran jo ote perunamaasta löytyneen arkun kahvasta, mutta kun löytäjä kirosi, kahva kirposi hänen kädestään ja meni maan sisään.

Ango inhoittava

ase. Angoksi nimitetään suomalaistyyppistä pitkäkaulaista ruodolista väkäkeihästä (eräänlainen harpuuna)
Heittäessä keihäs lävisti suojakilven ja vaatetyksen ja jäi kiinni, väkästen estäessä irrottamisen. Näin keihäs esti vihollisen liikkumisen vaikka kyseessä ei olisi ollutkaan ns. "kuolettava heitto".

Roomalainen

Tämä oli itseasiassa Roomalainen keksintö ja Roomalaisen sotataidon yksi sovellutus.

Miehet oli rivissä ja heittivät keihäät ryhmänä vastapuolen kilpiriviin, jolloin vastapuolen kilpimiehet menettivät kilpensä, koska niiden piti heittää se kilpi pois, ettei siitä olisi ollut haittaa taistelussa.

Näin tälle keihäät heittäneelle ryhmälle tuli etu taistelukentällä, koska niillä oli kilvet ja vielä heittokeihäitä.

On sanottu niinkin

että ango on alunperin arktinen metsästyskeihäs. Niin tai näin. Inhottava ase joka tapauksessa, osaavan
käsissä. Eskimot käyttivät aseessa "palautushihnaa" jota tiettävästi ei muualla käytetty. Suomalaiset lisäsivät aseeseen myös talvisen elementin, eli somman.

Näissä

Näissä Euran haudoissa on hyvin erillaisia keihäitä, eli pisto ja heittokeihäät oli erikseen, se itsessään kertoo mm. sen, että käyttäjä oli ammattimies sotatantereella.
Työkalut tarpeen mukaan ...

Suomalaisia

keihäsmalleja oli myös ns. "karhukeihäs". (Omistan sellaisen ja aina kunnioitan sitä ja sen käyttäjää, myös karhuakin) Keihäs on iso pistokeihäs jonka lopullisen "surmantyön" teki karhu itse. Karhu vaistomaisesti pyrkii keihäästä eroon, ja valtavilla voimillaan työntää keihään terän "kahvoista" kuolettavasti itseensä. On ne olleet "konstit" monenlaiset muinoin.

Eskimot

metsästivät merestä. Tarvittiin ohut punottu nahkaköysi jolla palautettiin ase, tai ase ja saalis. Joissakin
malleissa ainostaan väkäinen luukärki jäi saaliiseen kiinni ja varsi irtosi heiton osuttua saaliiseen. Köydellä palautettiin molemmat.

Euran rautakauden museossa

...on alkuperäinen Luistarin kalmistosta löydetty miekka, tai se mitä siitä on jäljellä tuhannen vuoden ruosteesta putsattuna, sekä sen mukaan taottu näköiskappale, jota voi vapaasti kokeilla käteensä, kunhan ei lyö kaveria tosissaan.
Mansikin leirikeskuksen vieressä on parhaan arkeologisen tiedon mukaan rakennettu Viikinkikylä, jossa voi vähän uumoilla, miten esivanhemmat elivät 1000 vuotta sitten. Siellä on myös paja, missä periaatteessa voisi takoa sen ajan rautakaluja, mutta en tiedä onko kukaan sitä todella yrittänyt.

Kyllä oli

mutta kun avaaja kysyy nimenomaan miekasta, niin muu aseistus jätettiin huomiotta. Ango (nerokas keihäsmalli) mainittiin, samoin väkipuukko. Jalka eli varsijousikin tehtiin osittain taotusta raudasta. Kaari, jalkatuki ja laukaisulaite olivat rautaa. Samoin nuolenkärjet.Suomalaiset erämiehet olivat erittäin taitavia varsijousen käyttäjiä. He ampuivat lonkalta esim. oravia tylppänuolilla. Varsijousen rekyyli oli niin voimakas, että olkatukea ei voitu käyttää. Ruutiaseet ovatkin sitten taas oma aiheensa. Niitä oli niin monen tyyppisiä, että menisi kokonainen sivu niiden esittelyyn. Mielenkiintoinen aihe kyllä.

empä tiedä

Empä tiedä, Suomessa oli varsin hyviä aseita aiemmin, rautakaudella, esim. hopeakahvaisia statusmiekkoja on paljon enempi löytynyt, kuin muualla Skandinaviassa on haudoista löytynyt, Lehtosalo Hilander on tehnyt tästä aikanaan aika hyvän artikkelinkin, miksi keskiajalla aseiden taso olisi laskenut ????

Kesiajalla

Suomi olikin "alistettu kansa" Aseita ei käytetty, kun oli siirrytty maanviljelykseen. Sota oli taas eri juttu. Asiassa on useita tasoja. Itsenäiset suomalaisheimot olivat oikeastaan pieniä ylpeitä yhteisöjä, jotka eivät "kuvia kumartaneet". Sen kokivat myös rosvo- viikinkitgin aikanaan. Sellainenkin kuvaava sanonta oli: "yksi kunnon seppä vastaa kymmentä pappia". Kyllä toisaalta Suomessa esim. miekkoja käytettiin ja valmistettiin myös keskiajalla. Ruuti-aseet vain veivät niiltä voiton.

Kommenttisi

on oikea ja sikäli tarpeen, että Suomesta on tosiaan löydetty ns. "loistomiekkoja" enemmän ja paremmin säilyneinä kuin muualta. Syy saattaa olla, että tuollainen ase oli niin arvokas, että se ennen "hautaamista" käsiteltiin vielä tuntemattomalla menetelmällä.

ehkä

Ehkä niinkin, toisaalta muualla Skandinaviassa haudoista löytyy paljon kolikoita, joten ehkä siellä on hautoihin laitettu kolikoita kun Suomalaiset on laittaneet aseita, ehkä ne luotti enempi rahan voimaan kun taas Suomalaiset uskoi tarvitsevansa aseita ...
Ajatushan oli, että vainaja matkasi manalaan ja sille piti laittaa tarve-esineitä mukaan.

Niin

Mitä arvoa suomalaisille silloin oli kolikoilla? Kyllä miekka oli aivan eri luokkaa. Eihän Suomi silloin ollut "suomettunut" ? Sehän oli jo taas politiikaa ja paljon myöhempi ilmiö. Eikä ollut myöskään sijoituskeinot-
telua. (kun hopea ja kulta muunnettiin koruista rahaksi, silloin kaikki muuttui, huononpaan suuntaan.)

On kyllä

hämmästyttävää, että "silloin" suomalaiset miehet ja etenkin naiset käyttivät vallanmerkkeinä arvokkaita koruja. Miekka tietysti oli miehen arvokkain "koru" ja miehuuden sumbooli.

no en

No en, mutta ehkä se kertoo jotain yhteiskunnasta ja sen perusteista, tämmöinen hautaustapa.

Suomalaiset ilmeisesti oletti, että vainaja tarvitsee miekkaa enempi kuin rahaa, matkalla manalaan ...
Tai ehkä se tarve oli siellä perillä, mene ja tiedä, mutta käytäntö poikkesi naapureista, eli ajattelimme asioista eri tavalla, syystä tai toisesta ...

Oli miten oli, niin jokapauksessa tämmöinen ero oli hautaustavoissa, eri kansojen kesken.

Niin

Sieltä "jostainhan" se suomalaisten tapa arvostaa ja kantaa teräasetta on ollut peräisin. Vielä -50 luvulla pojat "kantoivat" puukoa vyöllään yleisesi maaseudulla. Ennen oli naisilla aina puukko mukanaan avainipun seurana.

Synttärilahja

Joopa joo, kun silloin 50-luvulla täytin 8 v, sain synttärilahjaksi puukon. Semmoisen pienen partiopuukon jolla voi vähän puuta vuoleskella. Panin sen yhdeksi päiväksi vyöhön roikkumaan, ja koulussakin joku huomasi: "Hei sul on hieno puukko, mist oot saanu?" Ei kukaan olettanut, että rupeaisin sillä jotakuta puhkomaan.

Kuuluihan

puukko helavöineen myös miehen kansallispukuunkin. Vieläkin tunnetaan Iisakki Järvenpään malli jossa on helavyö ja kaksi puukkoa. Iso ja pieni. Omistan sellaisen vaikka käytössä se ei ole ollut.

Keskiajan

miekat yleensä olivat pistoaseita. Pitääkin käydä Lahden Historiallisen museon keskiajan aseiden osastossa vähän aiheeseen tutustumassa. Siellä niitä on. Suomalaisia keskiajan miekkoja ja tussareita.

Niitä oli

myös lyöntiaseina Suomessa tai sitten sekä, että.

Mistähän

saisi perinteisen suomalaisen jalkajousen piirustukset ?

Kokeile

Kokeile jotain keski-aika yhdistystä.
Vaikka elävä keskiaika, vai mikä se nyt oikein oli ????

No löytyihän

yhdistys. Ja löytyi vielä piirustuksetkin. Ei ole muuten ihan helppo toteutus. Mutta kyllä se siitä. Kiitoksia vinkistä.

Keissuja heiteltiin

Vihulaiset lähtivät täältä kuin Vilkkilän kissat rupikonnassa uutetun luun kärki pyllyssä.

Jalkajousi

oli salakavala ase. Se ei pitänyt ääntä ammuttaessa, eikä savua pöllähtänyt kuten mustaruutiaseista. Lisäksi se oli tarkka, nopea ja voimakas. Sen takia sitä käyttivät toisen maailmansodan erikoismiehet, kun olivat pahanteossa viholisen selustassa.Myrkkyäkin on saatettu käyttää nuolissa.

ei ehkä

Jalkajousi ei ole niin nopea, kuin on pitkäjousi tai kaarijousi, mutta sillä on läpäisykykyä panssareihin ja sillä ampuu tarkasti sellainenkin, joka ei ole harjoitellut niin paljon kuin nuo edelliset vaativat.
Jalkajousella on myös helpompi ampua niin, että on itse suojassa.

Jos

käytettiin taljaviritintä, niin silloin varsijousi oli hidas. Englantilaisten käyttämä pitkäjousi oli taas nopea, mutta ampuja joutui vastustajan maalitauluksi ampuessaan. Pitkäjousi oli noin 150 senttinen ja vaati käyttäjältään taitoa ja voimaa.

Suomalaiset

erämiehet virittivät jalkajousen eräänlaisella viritysvyöllä ja "hanhenjalalla". Voimaa ei saatu niin paljon kuin taljalla, mutta riitävästi ja nopeasti.

On yksi

erikoinen ase tai puolustusväline jota suomalaiset käyttivät viikinkejä vastaan. Se oli jokeen tai saaristoväylään upotettu rautaketju, jota nostamalla kaadettiin alus ja ryöstettiin saalis. Nerokasta.

Ja mitähän

erikoista vielä löytyy aserintamalta ? Minä kun luulin suomalaisia perin avuttomiksi noissa asioissa.

Jousesta ja varsijousesta

Suomalaisesta jousesta http://www.perinnejousi.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=2046
Suomalaisesta varsijousesta http://www.perinnejousi.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=2150

Ei erikoinen

mutta yleinen ase ja työkalu oli yksinkertaisesti kirves. Kirveellä on tapettu esim. karhuja, jos mies on ollut varren päässä.

Käytössä oli

myös eräänlaisia heittolinkoja, joilla pyydystettiin esim. vesilintuja. Ase oli tehokas taitavan käyttäjän käsissä.

Oli myös

erilaiset ansat, loukut ja myrkyt. Lähinnä ison riistan ja petojen pyydystämiseen. (sudenkuoppa, karhuloukku ja käpälälauta esim.)
 /   /  / Aseet keskiajan Suomessa

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta