Sekavia ajatuksia

No ihan samoja ajatuksia! Olen pariin eri otteeseen kysynyt ensin koulutuspäälliköltä ja sitten opintotoimistosta erästä asiaa. Eivät osaa vastata. Olisin halunnut tietää, onko koulu mahdollisuus suorittaa nopeammassa ajassa. Mielestäni aika oleellinen juttu mm. motivaation ja jatkon kannalta. Sitten olen jo kahteen kertaan käynyt näyttämässä alkuperäiset todistukset opintotoimistossa, mutta vieläkin ne laittaa viestiä, että eivät ole nähneet muka kaikkia niistä. Hopsi laaditaan kuulemma vasta keväällä. Eikös se yleensä tehdä siinä opintojen alussa??

On kyllä tosiaan joka päivä sellainen olo, etten tiedä mitä ja miksi siellä koulussa käyn. Opiskeltavat aineet ei juuri kiinnosta eikä siellä tunnu olevan ketään samanhenkistä kuin minä. Olen ihan pihalla, voinko valita esim. 2.vuoden opintoja jo nyt, vai miten pitää edetä. Olen ollut jonkun aikaa myös toisessa amk:ssa aiemmin ja eipä siellä ollut paljon sen selkeämpää. Itse asiassa siellä asiat toimivat paljon huonommin ja alkeellisemmin. Tiedotus asioista oli ihan olematonta. Mullakin on mielessä ihan toisenlaiset asiat ja opinnot. Luultavasti niihin haenkin. En tiedä jaksanko olla tuolla edes tätä syksyä.

Tekstisi voisi olla kirjoittamani!

Erosin juuri amk:sta, jonka kirjoilla olin kaksi vuotta (pidin koulusta vuoden välivuoden ja opiskelin vuoden.) Luojan kiitos olen nyt 22- vuotiaana löytänyt vihdoin sen oman juttuni! Olen nyt alan töissä, ja ensi syksynä uuteen kouluun (kyllä, aijon vain kävellä sisään ;)

Ehkäpä sinun kannattaisi vakavasti harkita juuri tuota avoimeen yliopistoon menemistä, ja jatkaa _sinnikkäästi_ sen oman juttusi etsimistä. Löydät sen kyllä vielä varmasti, älä luovuta! Ala jota opiskelet, tuskin on sinua varten, vaikka alalle ihan soveltuisitkin. Kun puuttuu se perimmäinen innostus ja mielenkiinto alaa kohtaan. Tottakai joka alaa opiskellessa on välillä kuolettavan tylsää istua koulussa, mutta... Oletko tutkinut laajalla skaalalla, mitä kaikkea sitä voikaan opiskella? Erikoisempia aloja?

Itse aijon valmistua alalle, jota opetetaan vain kymmenessä oppilaitoksessa Suomessa. Tajusin koko koulutuslinjan olemassaolon vasta nyt kesällä, ja se oli siinä!

Se vaan voi joistakin tuntua hankalalta aluksi, kun joutuu ihan omilla aivoilla ajttelemaan ja järjestämään opintoja. Samanlaista se on kaikille, mutta vain jotkut yksilöt valittavat. Itse aloitin AMK-opiskelun syksyllä 2000 ja valmistuin ajallaan joulukuussa 2003. Jouduin tekemään aluksi paljon töitä, että sain selkeän kuvan jo ihan pelistä käytännön asioista, mutta lopulta, kun opiskelua oli noin vuosi takana, alkoi kaikki hahmottua. Itselläni on kokemusta myös yliopistosta, jossa olen ollut tutkinto-opiskelijana (olen edelleen, mutta työt vievät välillä mennessään) ja kokemukseni on yo:sta hyvin samankaltaisia. Keskeyttämistä pohtiville laittaisin vielä jäitä hattuun ja asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Valmistuminen on paljon tärkeämpää kuin se, että monesta eri koulutusalasta kesken jääneitä opintoja.

Tarinasi kuulostaa lähestulkoon täysin samalta, kuin omat ajatukseni muutaman vuoden takaa.

Aloitin AMK:ssa alalla, jonne oli helppo päästä sisään, ja alunperin tämä olikin vain varavaihtoehtoni, mikäli en keksisi mielekkäämpää opiskelualaa itselleni. Seilailinkin vain tunnilta toiselle, eikä opetus kiinnostanut minua lainkaan. En edes viitsinyt hankkia kurssikirjoja, sillä koin rahan menevän vain hukkaan, koska tiesin, että en tulisi niitä juuri lukemaan. Pähkäilinkin sitten mitä teen, ja ajattelin jossain vaiheessa vieväni opinnot loppuun, koska uskoin, että osa opinnoista voi kuitenkin kiinnostaa minua.

Muutaman kuukauden jälkeen jätin koulun kuitenkin kesken, ja menin loppuvuodeksi töihin. Mietin tänä aikana mitä haluaisin oikeasti tehdä "isona", ja sainkin paremman siitä selkeämmän kuvan. Tein lukuvuoden ajan töitä ja valmistauduin samalla toisen alan pääsykokeisiin. Pääsinkin onnekseni sisään, ja yhden vuoden opiskelujen jälkeen voin todeta, että tein oikean päätöksen. Olen erittäin innostunut opiskelemastani alasta (AMK-tutkinto tämäkin) ja teen myös opintojeni ohella osa-aikaisena töitä, jotka tukevat opintojani.

Myös erot ihmisten kesken opintolinjoilla olivat suuret. Ensimmäisessä koulussani en millään saanut yhteyttä kurssitovereihini, ja olinkin siellä usein välitunneilla yksikseni. Jotenkin kemiat luokkalaisteni kanssa eivät vain kohdanneet. Yleinen kiinnostus tuolla koulutusohjelmassa kurssien sisältöön oli muutenkin matala, ja se tuntui tarttuvan minuun. Nykyisessä koulussani suurin osa luokasta on kuitenkin kiinnostunut opinnoista, ja on mukava itse tehdä töitä motivoituneiden ihmisten kanssa. Olen myös saanut uusia ystäviä aivan eri tavalla nykyisessä koulussani.

Kun jätin ensimmäisen kouluni kesken ajattelin tekeväni mahdollisesti suuren virheen, koska kyllä sieltäkin minulla olisi varmasti ollut mahdollisuus päästä mielenkiintoisiin töihin. Tällä hetkellä pidän kuitenkin päätöstäni yhtenä elämäni parhaista, ja uskon päätyvän töihin, joista oikeasti pidän. Tämä voi kuulostaa tyhmältä kliseeltä, mutta mielestäni sinun tulisi suuntautua alalle, joka oikeasti kiinnostaa. Itse olin vuosikausia täysin hukassa, ja pidän jopa pienenä ihmeenä, että päädyin alalle, joka kiinnostaa minua näin paljon. Nykyisin opiskelu maittaa ensimmäsitä kertaa elämässäni oikein kunnolla, eikä se ole vain samanlaista pakkopulla, niin kuin peruskoulussa ja lukiossa.

Tuli vähän turhan pitkä teksti, mutta toivottavasti saat edes jotain irti siitä :)

Voi olla, että sinun ongelmasi opiskeluinnon löytymisessä ovat ohimeneviä. Joka tapauksessa on tärkeää pohtia, onko oma valinta oikea. Ja pyrkiä erottamaan erilaiset tekijät, jotka aiheuttavat epävarmuutta. Onko syy itse opiskelualassa vai jossain epäoleellisessa. Etsi hyviä kuuntelijoita ja neuvonantajia. Ja muista, että kaikkia ei kannata kuunnella. Viisaita on aika harvassa.

Itse tein vuosikymmeniä sitten väärän koulutusvalinnan. Tiesin oikeastaan hyvin pian, että olen väärällä alalla, mutta en keskeyttänyt opintojani. Opiskelin aika nopeasti yliopistotutkinnon. Mutta... koskaan en viihtynyt alani töissä. Lopulta opiskelin toisen ammatin. Jos olisin kuunnellut sisäistä ääntäni, olisin lopettanut heti opintojeni alussa ja säästänyt paljon vuosia, rahaa, elämää...

halpoja opiskelukirjoja. itsekkin tilasin omani täälätä :D

rahoittaisit opinnot avoimessa yliopistossa? Opiskelu työn ohessa ei ole helppoa sekään.