Jos narsisti määritelmällisesti olisi joltakin osin tunnekehitystään kolmi-nelivuotias taapero, voisiko hänen kasvuaan tukea perinteisen parisuhteen roolimallien sijasta terapeuttinen vanhemmuus?
Jos oletamme narsismista kärsivän yksilön, joka on vaikkapa keski-ikään ehdittyään tullut jo itse tietoiseksi narsismistaan (onko tällainen oletus tietoisesta narsistista lähtökohtaisesti mahdollinen?), niin voivatko tällainen narsismistaan kärsivä yksilö ja hänen "sijaisvanhemmakseen" ryhtyvä solmia parisuhteen sijasta suhteen, jossa terapeuttinen vanhemmuus toimii työvälineenä ja korvaa esimerkiksi parisuhteen ylläpitäjäksi usein oletetun romanttisen kiintymyksen? Ja voisiko tällainen suhdejärjestelmä mahdollistaa läheisyyden, kunnioituksen ja vastavuoroisuuden edelläviitattua parisuhdemallia hedelmällisemmin? Mitä tällainen edellyttäisi? Olisiko ajatus sinänsä irrationaali? Mitä uhkia siihen sisältyisi? Oko kenelläkään kokemusta? Haluaako joku kannustaa tällaiseen? Onko kenelläkään varoituksen sanaa?
Olen kiitollinen kaikista vastauksistanne.
Terapeuttinen vanhemmuus?
47
356
Vastaukset
- 25
Ei narsistia voi rakastaa ehjäksi, sitähän kai useimmat uhrit ovat koettaneet, tuloksetta. Sama juttu kuin alkoholistilla, ei kukaan voi häntä auttaa ennenkuin itse tajuaa että tarvitsee apua. Mikäli näin tapahtuisi, niin vaarana on edelleen luisua samaan käytökseen kuin aiemmin ja voi jopa muuttua pahemmaksi koko tilanne. Itse pitäisin kyllä riittävää välimatkaa ja mielellään pyytäisin apua myös muilta, yksin tuollaiseen hommaan ei kannata lähteä.
Erittäin hyviä kysymyksiä (!)... joiden edessä tuntee olonsa aika avuttomaksi. Ken tietäisi ? Olisi mielenkiintoista päästä kokemaan ja näkemään.
Täytynee kuitenkin tyytyä ajatustenvaihtoon...
Tarvitseeko narsisminsa vähäinenkään tiedostaminen ensin sen narsistisen kollapsin ? Kuinka kauan se vastaanottavainen tila säilyy ennen kuin "unohtuu"?
Jotkut väittävät kivenkovaan ettei narsisti koskaan tajua tilannettaan, toisen taas että em. tilanteen yhteydessä se olisi mahdollista. Vaikea varsinkaan psykologian alueella uskoa absoluuttisiin totuuksiin, joten voisi kuvitella, että oman narsistisuuden tiedostaminen VOI olla mahdollista. Kaikille tietenkään ei.
Eli jos kuvitellaan, että romahduksen jälkeen narsisti olisi vastaanottavainen - juuri kuvailemasi tilanne voisi olla kaikista paras. En tiedä. Toisaalta saa sellaisen kuvan, että olon kohentuessa (lähteitä kuitenkin löytyy taas jostain...) maski nousee jälleen takaisin kasvoille ja hoitovaste menetetään.
Ehkä tässä on eroa nk. ohut-ja paksunahkaisen narsistin välillä, lisäksi poikkeustapaukset =)
Jos muistelen erästä tilannetta entiseni kanssa, se meni jokseenkin näin... hän oli kokenut jonkinasteisen romahduksen (ei ollenkaan oma itsensä vaan "heikossa hapessa") ja yhteyttä otettuaan toimin hetken aikaa tukijalkana. Sitä kesti ehkä muutamia päiviä ja sitten mentiin normiarjella, hänen ollessa todella rakastava, lämmin ja läheisen oloinen. Kehui sukulaisilleenkin kuinka olin pitänyt jaloillaan. Koin ensimmäistä kertaa että vihdoin oltiin päästy keskustelemaan asioista hieman syvällisemmin. Huomiona kuitenkin, että hän ei käsitellyt asioita juurikaan oman käytöksensä kannalta vaan lähinnä sen epäoikeuden, jota maailmassa kaikkialla koki. Kuulin jälkikäteen että kierron muut eksät olivat olleet varattuina silloin... Lohduttelin ja kerroin kuinka hällekin paikkansa maailmassa on, on tärkeä monille jne jne kaikkea muuta kakkaa mikä meni piankin vessasta alas. Seuraavan kerran, tämän "honeymoonin" jälkeen kun kysyin asiasta tyyliin "oletko jaksellut nyt paremmin", hän ... no joo. Väliä sillä mitä teki, mutta tuli hyvin selväksi että tuen aika oli ohitse ja tuli aika lähteä pikaisin askelin.
Ajatuksena esittämäsi on kuitenkin hieno. Ei terapeuttista uhkaa "hoitajan auktoritetttiaseman" vuoksi. Ei tarvetta halveksuntaan "hoitajan" suuremmasta tietomäärästä/taidosta tai päinvastoin vähemmästä sellaisesta, manipuloitavuudesta tms. Luulisi kuitenkin narsistin alkavan/pyrkivän ohjailemaan tilannetta. Tuosta tuleekin ne perinteiset uhat mieleen. Että narsisti käyttääkin lopulta olon kohentuessaan saamaansa tietoa vain julmempaan ihmisten hyväksikäyttöön, alistamiseen, tai alkaa pelaamaan pelejään térapeutin kanssa.
Vastapuolelta vaatinee aikamoista tietotaitoa tunnistaa koska pelit käynnistyvät (?) ja joitain mahdollisuuksia niistä huomauttaa (?). Jatkuvaa objektiivista ja etäistä lähestymistä, miten se ikinä onkaan sitten mahdollista.
Voisiko narsisti olla koettamatta värvätä hoitsuaan joukkoihinsa ? Vai pitäisikö vastapuolen omata taito ikään kuin horjuttaa narsistista tasapainoa sopivasti ? Onko se mahdollistakaan ilman, että narsisti lähtee kostonretkelle tai saa raivarit, siis lopulta kun on paremmassa hapessa ?
Päihdehuollon puolellahan monesti aiheutetaan asiakkaalle tietoisesti eräänlainen romahdus ja sen jälkeen lähdetään parsimaan hommaa uudelleen kasaan. Vain tällä saadaan kunnollinen hoitovaste.Täällä hyvät artikkelit häpeästä/narsistisesta tasapainosta ja narsismista.
Tuottaa aika epätoivoisen kaiun...lynett kirjoitti:
Täällä hyvät artikkelit häpeästä/narsistisesta tasapainosta ja narsismista.
Tuottaa aika epätoivoisen kaiun...Siis... jos laittaisi sen linkinkin mukaan =D !
http://www.jotte.info/- 11
"Päihdehuollon puolellahan monesti aiheutetaan asiakkaalle tietoisesti eräänlainen romahdus ja sen jälkeen lähdetään parsimaan hommaa uudelleen kasaan. Vain tällä saadaan kunnollinen hoitovaste."
Jotenkin vaikuttaa liian keinotekoiselta tuollainen. Olen samaa mieltä että sen romahduksen ja lopullisen pohjan pitää tulla vastaan ennenkuin ihminen todella on valmis muutokseen. Muuten ollaan turhassa oravanpyörässä josta ei hyödy kukaan, menee vain aikaa ja vaivaa hukkaan puhumattakaan resursseista. Se vaan on niin inhimillistä että ajatellaan "vielä minä näytän ja se pyörii sittenkin".
Hoitajan / terapeutin pitää myös omata hyvä itsetuntemus ja uudistua koko ajan itsekin, ikäänkuin yhteinen kasvu- / kehitysprosessi. Psykoterapeutit kai joutuvatkin itse käymään myös läpi oman psykoterapian. 11 kirjoitti:
"Päihdehuollon puolellahan monesti aiheutetaan asiakkaalle tietoisesti eräänlainen romahdus ja sen jälkeen lähdetään parsimaan hommaa uudelleen kasaan. Vain tällä saadaan kunnollinen hoitovaste."
Jotenkin vaikuttaa liian keinotekoiselta tuollainen. Olen samaa mieltä että sen romahduksen ja lopullisen pohjan pitää tulla vastaan ennenkuin ihminen todella on valmis muutokseen. Muuten ollaan turhassa oravanpyörässä josta ei hyödy kukaan, menee vain aikaa ja vaivaa hukkaan puhumattakaan resursseista. Se vaan on niin inhimillistä että ajatellaan "vielä minä näytän ja se pyörii sittenkin".
Hoitajan / terapeutin pitää myös omata hyvä itsetuntemus ja uudistua koko ajan itsekin, ikäänkuin yhteinen kasvu- / kehitysprosessi. Psykoterapeutit kai joutuvatkin itse käymään myös läpi oman psykoterapian.En tiedä kokemuksen puutteesta miten se käytännössä tapahtuu, mutta ohjelman läpikäyneet (eräs suomen johtavimmista ja tehoikkaimmista hoitolaitoksista) ovat näin tilannetta kuvanneet. Se ei tietenkään ole mahdollista defensiivisen asiakkaan kanssa, sen tietää jokainen riippuvuuksien kanssa taistellut.
Ehkä sanamuoto "aiheuttaa" oli liian jyrkkä. Koskenee asiakkaita jotka ovat jo sen kynnyksellä, mutta kotioloissa se romahtaminen ei olisi mahdollista hengissä selviten, yksin. Tarkoittaneeko sitten lähinnä sen romahduksen suuntaan tukemista, sen sallimista ja ohjaamista turvallisissa oloissa. Käytin vain samaa sanamuotoa kuin raportoijat =), mutta tajusin sen juuri antavan sen kuvan, että se keinotekoisesti tehdään asiakkaan vastahankaisuudesta tai "tavoittamattomuudesta" huolimatta. En aina vain muista miettiä mitä kirjoitan intopäissäni ;)
Siellä laitoksessa hoitohenkilökunnan vaatimuksena on oma päihdetausta ja kokemus. Koulunpenkit eivät riitä.- 38
lynett kirjoitti:
En tiedä kokemuksen puutteesta miten se käytännössä tapahtuu, mutta ohjelman läpikäyneet (eräs suomen johtavimmista ja tehoikkaimmista hoitolaitoksista) ovat näin tilannetta kuvanneet. Se ei tietenkään ole mahdollista defensiivisen asiakkaan kanssa, sen tietää jokainen riippuvuuksien kanssa taistellut.
Ehkä sanamuoto "aiheuttaa" oli liian jyrkkä. Koskenee asiakkaita jotka ovat jo sen kynnyksellä, mutta kotioloissa se romahtaminen ei olisi mahdollista hengissä selviten, yksin. Tarkoittaneeko sitten lähinnä sen romahduksen suuntaan tukemista, sen sallimista ja ohjaamista turvallisissa oloissa. Käytin vain samaa sanamuotoa kuin raportoijat =), mutta tajusin sen juuri antavan sen kuvan, että se keinotekoisesti tehdään asiakkaan vastahankaisuudesta tai "tavoittamattomuudesta" huolimatta. En aina vain muista miettiä mitä kirjoitan intopäissäni ;)
Siellä laitoksessa hoitohenkilökunnan vaatimuksena on oma päihdetausta ja kokemus. Koulunpenkit eivät riitä." Tarkoittaneeko sitten lähinnä sen romahduksen suuntaan tukemista, sen sallimista ja ohjaamista turvallisissa oloissa"
No tuollainen saattais kaiken järjen mukaan toimiakin, jos se romahdus on jo ikäänkuin tuloillaan. Ja yksikin hyvä kokemus voi auttaa jatkossa vaikka niitä retkahduksia sattuisikin.
"Siellä laitoksessa hoitohenkilökunnan vaatimuksena on oma päihdetausta ja kokemus. Koulunpenkit eivät riitä."
Mahtaisko tuo sama päteä narsismiin?
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kuopassa.htm 38 kirjoitti:
" Tarkoittaneeko sitten lähinnä sen romahduksen suuntaan tukemista, sen sallimista ja ohjaamista turvallisissa oloissa"
No tuollainen saattais kaiken järjen mukaan toimiakin, jos se romahdus on jo ikäänkuin tuloillaan. Ja yksikin hyvä kokemus voi auttaa jatkossa vaikka niitä retkahduksia sattuisikin.
"Siellä laitoksessa hoitohenkilökunnan vaatimuksena on oma päihdetausta ja kokemus. Koulunpenkit eivät riitä."
Mahtaisko tuo sama päteä narsismiin?
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kuopassa.htmToi on vanha hyvä tarina, olen aina ihastellut sitä. Uskon, että pätee =)
Ja siitä romahduttamisesta : en tosiaan harkinnut sanavalintaa koska toistin sen suoraan vain muistista - miettimättä minkä viestin se antaa. Tämä on kovin tyypillistä minulle ja huomaan monesti vasta jälkikäteen tai toisten vastauksista että hups, nyt taisi mennä hieman vasurilla...
Mutta se siitä.
En tosiaan tiedä miten se käytännössä siellä laitoksissa tehdään ja aion kysyä ensi kerralla kun näen jonkun sen kokeneen. Siis yksityiskohtaisempaa tietoa. Kiinnostavaa.
Sen tiedän, että siellä laitoksessa noudatetaan aa-tyyppistä lähestymistapaa muuten.
Miten olisi oma anonyymit narsistit... jossa voisi terapioida itseään muiden samanlaisten kanssa ja näin päästää omasta häpeästään irti ;)
Voisi olla hiljaista sillä rintamalla...(?)- 24
lynett kirjoitti:
Toi on vanha hyvä tarina, olen aina ihastellut sitä. Uskon, että pätee =)
Ja siitä romahduttamisesta : en tosiaan harkinnut sanavalintaa koska toistin sen suoraan vain muistista - miettimättä minkä viestin se antaa. Tämä on kovin tyypillistä minulle ja huomaan monesti vasta jälkikäteen tai toisten vastauksista että hups, nyt taisi mennä hieman vasurilla...
Mutta se siitä.
En tosiaan tiedä miten se käytännössä siellä laitoksissa tehdään ja aion kysyä ensi kerralla kun näen jonkun sen kokeneen. Siis yksityiskohtaisempaa tietoa. Kiinnostavaa.
Sen tiedän, että siellä laitoksessa noudatetaan aa-tyyppistä lähestymistapaa muuten.
Miten olisi oma anonyymit narsistit... jossa voisi terapioida itseään muiden samanlaisten kanssa ja näin päästää omasta häpeästään irti ;)
Voisi olla hiljaista sillä rintamalla...(?)Joo no tämähän palsta on narsistien tuki ry :)
Aaaaaa... if you hear me....
Olit aikaasi edellä täällä suomen maalla, ulkomailla ollaan pidemmällä =)
Viikolla ollut ylepuheessa puhetta (ihanko puhetta...? Kyllä =) ) "uudesta vanhemmuudesta" jota tarjotaan nuorille äideille.
Heillä on rankka tausta, jolloin eivät ole oppineet normaaleja tunnejutskia tai arkielämää nyt muutenkaan. Osa oli addikteja.
Sanottiin, että heitä on kahta päätyyppiä ikään kuin. Eli robotit, jotka hoitavat lasta ilman tunneyhteyttä "oikein" ja sitten etääntyvät ja tunneköyhät jotka saattavat "kasvattaa kuin narsistit".
Eli lasta ei otetakkaan huostaan tai laiteta sijaisperheeseen vaan äiti ja lapsi laitetaan sinne ! Mutta totta kai ongelmana on sijaisperheiden puute ja korkea vaatimustaso koska tällainen aikuinen äiti on kuin kiukutteleva pikku-lapsi joka ei osaa vastaanottaa hellyyttä eikä sen vuoksi antaakaan sitä.
Siellä sitten tämä äitikin saa kokea sen "turvallisen lapsuutensa", olla osana perhettä jne.
Mitäs mieltä ?
Jos olet kuulolla vielä....
http://yle.fi/alueet/tampere/2011/11/kaltoin_kohdeltu_aiti_hoitaa_vauvaansa_kuin_nukkea_2994635.htmlPakko oli tunkea tähän väliin Lyne koska toit erittäin mielenkiintoisen jutun esille. Olen viime aikoina pohtinut vastaavaa, voisiko se olla mahdollista.
Tunnemaailmassaan rikkonaiset tarvitsevat nimenomaan mallia, mitä välittäminen on. Se on osoitettava konkreettisilla keinoilla ja kuvailtava samalla sanoin mitä tarkoitetaan (tarkoitan hieman mitä neurologisissa ongelmissa puutteita voi rakentaa; käytäntö ja teoria yhteistyössä. Ja ikäänkuin tunnemaailmassakin "langat olisivat katkenneet"; muodostetaan hiljakseen uusia lankoja/yhteyksiä kombinaatiomenetelmillä). Tuossa mallissa on tietysti mukana äidin (tai tunneongelmainen, voi olla joku muukin) kokemusten herättäminen mutta myös havaitsemaan lapsen (toisen ihmisen) vaatimat tai tarkoittamat reaktiot. Opetellaan vuorovaikutuksellisuutta. Opetellaan antamaan ja vastaanottamaan.
Terapaeuttinen vanhemmuus tai sijaisvanhemmuus voi mielestäni toimia vain täysin ulkopuolisesta käsin (ei voi olla tuttu tai muu läheinen henkilö). Silloin hoidettavaa ei rasita tunnesiteet tai epärealistiset odotukset. uuteen ihmiseen kiintyminen tapahtuu vuorovaikutuksellisessa suhteessa, jossa ei ole kaunaa, epäluuloja, hyödykkeen mahdollisuuttta.
Vanhemman on myös osattava osoittaa rajojen käyttöä. Mutta yhdistäen sen luottamukseen ja hyväksymiseen.
Tehtävä on äärettömän vaativa ja kärsivällisyyttä vaativa. Sitoutuminen on edellytys onistumiselle. Mutta tuloksia saamalla olisi tehty merkittävää työtä kauaksi eteenpäin, parhaimmissa tapauksissa ei yhden tai kahden sukupolven, mutta monien sukupolvien yli siirtyvää jatkumoa.
Pienemmässäkin mittakaavassakin tätä voi toteuttaa. Joskus ulkopuolinen ihminen voi olla tälläinen sijaisvanhempi kaltoinkohdellulle. Monelle sellaiselle voi olla se ainoa pelastus kutakuinkin normaaliin elämään, saaden turvallisia ja terveitä vaikutteita, joiden avulla pystyy hallitsemaan elämäänsä.- _ __ ___ ____
elisakettu kirjoitti:
Pakko oli tunkea tähän väliin Lyne koska toit erittäin mielenkiintoisen jutun esille. Olen viime aikoina pohtinut vastaavaa, voisiko se olla mahdollista.
Tunnemaailmassaan rikkonaiset tarvitsevat nimenomaan mallia, mitä välittäminen on. Se on osoitettava konkreettisilla keinoilla ja kuvailtava samalla sanoin mitä tarkoitetaan (tarkoitan hieman mitä neurologisissa ongelmissa puutteita voi rakentaa; käytäntö ja teoria yhteistyössä. Ja ikäänkuin tunnemaailmassakin "langat olisivat katkenneet"; muodostetaan hiljakseen uusia lankoja/yhteyksiä kombinaatiomenetelmillä). Tuossa mallissa on tietysti mukana äidin (tai tunneongelmainen, voi olla joku muukin) kokemusten herättäminen mutta myös havaitsemaan lapsen (toisen ihmisen) vaatimat tai tarkoittamat reaktiot. Opetellaan vuorovaikutuksellisuutta. Opetellaan antamaan ja vastaanottamaan.
Terapaeuttinen vanhemmuus tai sijaisvanhemmuus voi mielestäni toimia vain täysin ulkopuolisesta käsin (ei voi olla tuttu tai muu läheinen henkilö). Silloin hoidettavaa ei rasita tunnesiteet tai epärealistiset odotukset. uuteen ihmiseen kiintyminen tapahtuu vuorovaikutuksellisessa suhteessa, jossa ei ole kaunaa, epäluuloja, hyödykkeen mahdollisuuttta.
Vanhemman on myös osattava osoittaa rajojen käyttöä. Mutta yhdistäen sen luottamukseen ja hyväksymiseen.
Tehtävä on äärettömän vaativa ja kärsivällisyyttä vaativa. Sitoutuminen on edellytys onistumiselle. Mutta tuloksia saamalla olisi tehty merkittävää työtä kauaksi eteenpäin, parhaimmissa tapauksissa ei yhden tai kahden sukupolven, mutta monien sukupolvien yli siirtyvää jatkumoa.
Pienemmässäkin mittakaavassakin tätä voi toteuttaa. Joskus ulkopuolinen ihminen voi olla tälläinen sijaisvanhempi kaltoinkohdellulle. Monelle sellaiselle voi olla se ainoa pelastus kutakuinkin normaaliin elämään, saaden turvallisia ja terveitä vaikutteita, joiden avulla pystyy hallitsemaan elämäänsä.Samaa mieltä elisaketun kanssa. Ulkopuolinen on ainoa, joka voi terapoida. Rakastaa ja hyväksyä voi luonnollisestikin läheinenkin, mutta terapiaan tarvitaan ihminen, joka toimii vastuullisena aikuisena terapian aikana.
Tuo Ylen juttu osui minunkin silmääni ja niinhän se menee: sitä ei voi omalle lapselleen antaa, mitä ei ole omalta vanhemmaltaan saanut. "Tunnevammaisen" täytyy itse KOKEA hyväksyntä ja hyväksyvä läsnäolo sekä rajojen laittaminen ennen kuin voi antaa niitä toiselle. Tuo hyväksyvä läsnäolo ja rakastaminen täytyy aktivoida niin, että vaillejäänyt saa kokea sitä itse, ennen kuin hän voi sisäistää sen.
Taaperolla on käytössään omassa narsismissaan vain vähän erilaisia keinoja vältellä kehitystehtäviään. Aikuisella taaperolla (narsistilla) keinoja on paljon enemmän, koska älykkyys ja kokemus ovat kasvaneet aikuisikään mennessä paljon. Tämän takia nuo elisaketun mainitsemat vaativuus ja kärsivällisyys korostuunevat erityisen paljon narsistin terapiasuhteessa.
Musta jokainen meistä voisi kurottautua menneisyyden yli tapaamaan sitä pientä lasta joka meillä kaikilla on sisällämme...edes kerran elämässä. Uskon että mitä enemmän lapsi sisällämme harhailee, epätietoisena, sen enemmän meissä ilmenee häiriöitä.
Ja kun nykyinen habituksemme, vastuullinen vanhempi, kohtaa turvaa hakevan sisäisen lapsemme, me oivallamme olevamme yhtä, luotamme itseemme tuon lapsen löydettyä sen johon voi luottaa.
Peloissaan oleva lapsi sisällämme pistää meidät etsimään ulkopuoleltamme isä- ja äitihahmoja. Kunnes löytää itsensä aikuisena itsestään.
Tarjotkaa itsellenne luottamusta, rakkautta ja hyväksyntää...se säteilee sitten kyllä ympäristöönkin.
(tämä on ideaalini)
*nyt kun osaisin itse toteuttaakin tuon...* ;)Sisäisen lapsen löytymisestä voipi kertoa se että ihminen osaa nauraa, on iloinen, suopea...ja se, että osaa leikkiä muiden ihmisten sisäisten lasten kanssa :)
Pikku-A, pikku-ElisaKettu, pikku-Temppu, pikku-Dizel, pikku-Lynett, pikku-Määbää, pikku-Inkoponko, pikku-Maljojenprinsessa, pikku-Ilkikurimus, pikku- _ __ ___ ____, pikku-Xcch, pikku-Henna, pikku-muutkin palstalaiset .....
tulkaa, mennään leikkimään... ;-D- _ __ ___ ____
yxex kirjoitti:
Sisäisen lapsen löytymisestä voipi kertoa se että ihminen osaa nauraa, on iloinen, suopea...ja se, että osaa leikkiä muiden ihmisten sisäisten lasten kanssa :)
Pikku-A, pikku-ElisaKettu, pikku-Temppu, pikku-Dizel, pikku-Lynett, pikku-Määbää, pikku-Inkoponko, pikku-Maljojenprinsessa, pikku-Ilkikurimus, pikku- _ __ ___ ____, pikku-Xcch, pikku-Henna, pikku-muutkin palstalaiset .....
tulkaa, mennään leikkimään... ;-DJOO! =D
*kipittää jo leikkikentälle pikkupikku jaloillaan letit hulmuten* _ __ ___ ____ kirjoitti:
JOO! =D
*kipittää jo leikkikentälle pikkupikku jaloillaan letit hulmuten*=)
yxex kirjoitti:
Sisäisen lapsen löytymisestä voipi kertoa se että ihminen osaa nauraa, on iloinen, suopea...ja se, että osaa leikkiä muiden ihmisten sisäisten lasten kanssa :)
Pikku-A, pikku-ElisaKettu, pikku-Temppu, pikku-Dizel, pikku-Lynett, pikku-Määbää, pikku-Inkoponko, pikku-Maljojenprinsessa, pikku-Ilkikurimus, pikku- _ __ ___ ____, pikku-Xcch, pikku-Henna, pikku-muutkin palstalaiset .....
tulkaa, mennään leikkimään... ;-DJEEEE, leikkimään!!!
*koikkelehtii ympäriinsä etsien lapasiaan yrittäen samalla kiskoa jalkaan toppa- ja kurahousuja päällekkäin* = )))yxex kirjoitti:
Sisäisen lapsen löytymisestä voipi kertoa se että ihminen osaa nauraa, on iloinen, suopea...ja se, että osaa leikkiä muiden ihmisten sisäisten lasten kanssa :)
Pikku-A, pikku-ElisaKettu, pikku-Temppu, pikku-Dizel, pikku-Lynett, pikku-Määbää, pikku-Inkoponko, pikku-Maljojenprinsessa, pikku-Ilkikurimus, pikku- _ __ ___ ____, pikku-Xcch, pikku-Henna, pikku-muutkin palstalaiset .....
tulkaa, mennään leikkimään... ;-DHiii oo ojeiii!
*mättää kärriin lapioita ja sankkoja, kuormureita ja laatikosta löytyneitä piparimuotteja. Viittaa kintaalla rukkasille, mutta kaivaa kaapista kirkkaankeltaiset ja metsänvihreät kumpparit, kiskoen ne jokaisen eri käpälään*
Tuli noista Inkon kurahousuista mieleen Lynett ja viime talvi; oltiin lumisotaa ja illalla piilotettiin lumipallot A;n tyynyn alle. Mitäs jäynää tänään keksitään?- M.B.
yxex kirjoitti:
Sisäisen lapsen löytymisestä voipi kertoa se että ihminen osaa nauraa, on iloinen, suopea...ja se, että osaa leikkiä muiden ihmisten sisäisten lasten kanssa :)
Pikku-A, pikku-ElisaKettu, pikku-Temppu, pikku-Dizel, pikku-Lynett, pikku-Määbää, pikku-Inkoponko, pikku-Maljojenprinsessa, pikku-Ilkikurimus, pikku- _ __ ___ ____, pikku-Xcch, pikku-Henna, pikku-muutkin palstalaiset .....
tulkaa, mennään leikkimään... ;-D*Niistää nenän hihaansa, pyyhkii suun eteisessä roikkuvaan takkiin, kiskoo jalkaansa eriparisukat, unohtaa myssyn ja lapaset ja kompastuu kengännauhoihin porrastasanteella ja tekee kuperkeikan alas pihamaalle*
Hippaaaa.. yxex kirjoitti:
Sisäisen lapsen löytymisestä voipi kertoa se että ihminen osaa nauraa, on iloinen, suopea...ja se, että osaa leikkiä muiden ihmisten sisäisten lasten kanssa :)
Pikku-A, pikku-ElisaKettu, pikku-Temppu, pikku-Dizel, pikku-Lynett, pikku-Määbää, pikku-Inkoponko, pikku-Maljojenprinsessa, pikku-Ilkikurimus, pikku- _ __ ___ ____, pikku-Xcch, pikku-Henna, pikku-muutkin palstalaiset .....
tulkaa, mennään leikkimään... ;-D*piilottaa A.n tyynyn, pistää päälle liian suuren takin, jonka helmaan on joku pyyhkinyt mansikkahilloisen suun, kirmaisee pihalle kompastuen määhän, pyörii hyrränä ketun lelukärryjä päin, jotka kippaavat lelut michelinukon näköisen inkoponkon jalkoihin, joka kompastuu punaiseen kuormuriin ja tuuppaa nurin mukkelismakkelis lettipäisen katkisviivan* :-DD
- _ __ ___ ____
yxex kirjoitti:
*piilottaa A.n tyynyn, pistää päälle liian suuren takin, jonka helmaan on joku pyyhkinyt mansikkahilloisen suun, kirmaisee pihalle kompastuen määhän, pyörii hyrränä ketun lelukärryjä päin, jotka kippaavat lelut michelinukon näköisen inkoponkon jalkoihin, joka kompastuu punaiseen kuormuriin ja tuuppaa nurin mukkelismakkelis lettipäisen katkisviivan* :-DD
Iiiiik!
*nousee ylös vaahteranlehtikasasta, suoristaa letit ja nostaa mummin neuloman pipon silmiltä, tarttuu molemmilla käsillä lehtikasaan ja heittää lehdet sekä yxexän että M.B:n päälle, nauraahihittää ja juoksee karkuun* - M.B.
_ __ ___ ____ kirjoitti:
Iiiiik!
*nousee ylös vaahteranlehtikasasta, suoristaa letit ja nostaa mummin neuloman pipon silmiltä, tarttuu molemmilla käsillä lehtikasaan ja heittää lehdet sekä yxexän että M.B:n päälle, nauraahihittää ja juoksee karkuun**kamppaa yxexän, joka aikoo ajojahtiin ja ottaa ensimmäiset askelet lähteäkseen katkisviivan kintereille, mutta liukastuu maatuneeseen lehteen ja lentää pyllylleen ja ratkeaa nauruun*
Joku oli laittanut barbin kuormurin kyytiin väärinpäin ja kaaduin sen eteen. Kuormuri näyttää perävaloja ja barbi katsoo kummastuneena pyllähtelyä.. elisakettu kirjoitti:
Hiii oo ojeiii!
*mättää kärriin lapioita ja sankkoja, kuormureita ja laatikosta löytyneitä piparimuotteja. Viittaa kintaalla rukkasille, mutta kaivaa kaapista kirkkaankeltaiset ja metsänvihreät kumpparit, kiskoen ne jokaisen eri käpälään*
Tuli noista Inkon kurahousuista mieleen Lynett ja viime talvi; oltiin lumisotaa ja illalla piilotettiin lumipallot A;n tyynyn alle. Mitäs jäynää tänään keksitään?Oih... goooooood old times =)
Välillä tuli melkein kurahousuista sisälle kannetuksi mutta sillain lempeän kovalla rakkaudella. Ehkä jotain meni perillekin =)
Mä eilen viskasin yhden pallon ikkunaankin, mutta ei ollut ketään kotona =(
*ryystää vanhojen aikojen muistoksi kaakaota*lynett kirjoitti:
Oih... goooooood old times =)
Välillä tuli melkein kurahousuista sisälle kannetuksi mutta sillain lempeän kovalla rakkaudella. Ehkä jotain meni perillekin =)
Mä eilen viskasin yhden pallon ikkunaankin, mutta ei ollut ketään kotona =(
*ryystää vanhojen aikojen muistoksi kaakaota*A on monessa asiassa edelläkulkija. Tämäkin ketju...
*heittää lentosuukon avaruuteen Valmentajalle*
*kysyy Lynskyltä; läheks sä ulos leikkii, voitais näyttää samalla Inkolle ja _ __ ___ ____:lle A;n saunan kiuaskivet ja kysyä mitä kieltä ne kertovat?*M.B. kirjoitti:
*kamppaa yxexän, joka aikoo ajojahtiin ja ottaa ensimmäiset askelet lähteäkseen katkisviivan kintereille, mutta liukastuu maatuneeseen lehteen ja lentää pyllylleen ja ratkeaa nauruun*
Joku oli laittanut barbin kuormurin kyytiin väärinpäin ja kaaduin sen eteen. Kuormuri näyttää perävaloja ja barbi katsoo kummastuneena pyllähtelyä..*nauraa ja pyörii iloisena lehtisateessa, sitten alkaa tekemään hiekkalapiolla tietä kuormurille. Pyllähtää kuralätäkköön muttei se haittaa tahtia. Kaivaa sitten takataskusta melko vähän tahmaantuneita toffee-karkkeja, ja tarjoo muillekin* ;-D
yxex kirjoitti:
*nauraa ja pyörii iloisena lehtisateessa, sitten alkaa tekemään hiekkalapiolla tietä kuormurille. Pyllähtää kuralätäkköön muttei se haittaa tahtia. Kaivaa sitten takataskusta melko vähän tahmaantuneita toffee-karkkeja, ja tarjoo muillekin* ;-D
*laahaa michelinukkona kumppareitaan maahan levinneiden lehtien keskellä suunnistaen yxexän toffeekarkkeja kohti ja ihmettelee samalla ääneen "ai mitkä saunakivet? osaako nekin puhua kieliä?!"* :-o
*ohimennessään hipaisee nauravaista M.B:tä* "Hippa!"
"... Ei saa ottaa takas!!" *- M.B.
inkoponko kirjoitti:
*laahaa michelinukkona kumppareitaan maahan levinneiden lehtien keskellä suunnistaen yxexän toffeekarkkeja kohti ja ihmettelee samalla ääneen "ai mitkä saunakivet? osaako nekin puhua kieliä?!"* :-o
*ohimennessään hipaisee nauravaista M.B:tä* "Hippa!"
"... Ei saa ottaa takas!!" *"..saaaa"
*pinkasee kirimään inkoponkoa "mää aion ottaa sut takas kii, takas kii, takas kii", kaapasee ohijuostessaan puolet yxexän toffeista, talloo vahingossa tien ja pysähtyy läähättämään*
"Aika tiukka micheliini toi inkoponko.."
*tunkee toffeeta suuhun ja mietiskelee hippastaktiikkaa.. "jos kiertäis nuo puut.."* M.B. kirjoitti:
"..saaaa"
*pinkasee kirimään inkoponkoa "mää aion ottaa sut takas kii, takas kii, takas kii", kaapasee ohijuostessaan puolet yxexän toffeista, talloo vahingossa tien ja pysähtyy läähättämään*
"Aika tiukka micheliini toi inkoponko.."
*tunkee toffeeta suuhun ja mietiskelee hippastaktiikkaa.. "jos kiertäis nuo puut.."**kiipeää puuhun ja roikkuu oksasta takajaloilla, ihmettelee miksi kaikki muut touhuu pihalla ylösalaisin* :D
*suusta tipahtaa vahingossa tahmee toffee altajuoksevan pikkuketun tukkaan, hups*
- _ __ ___ ____
"niin voivatko tällainen narsismistaan kärsivä yksilö ja hänen "sijaisvanhemmakseen" ryhtyvä solmia parisuhteen sijasta suhteen, jossa terapeuttinen vanhemmuus toimii työvälineenä ja korvaa esimerkiksi parisuhteen ylläpitäjäksi usein oletetun romanttisen kiintymyksen?"
Suoriin kysymyksiin suoria vastauksia eli tässä mielipiteeni.
Terapeuttinen vanhemmuus toimii narsistin hoidossa, sitähän psykoterapiassa tehdään.
Eri asia on sitten se, jos joku yrittää tehdä tätä maallikkona parisuhteessa. Monien psykologien ja psykoterapeuttien ohje on se, että ero on ainoa ratkaisu narsistin kanssa parisuhteessa olevan kanssa, koska narsisti korvaa kumppanillaan omassa itsessään olevat tyhjät aukot ja uhri toimii taas sijaiskärsijänä: suhde on aina riippuvuussuhde, ei kahden aikuisen vastavuoroinen ja tasapuolinen parisuhde.
Ensinnäkin parisuhde ei voi olla terapeuttinen suhde. Toiseksi maallikko ei voi toimia narsistin terapeuttina, koska narsistin kanssa toimivaan terapeuttiseen suhteeseen tarvitaan YET tai VET-terapeutti. Kolmanneksi parisuhteen toinen puoli ei voi olla vanhempi kumppanilleen (varsinkaan jos on vielä lapsia).
Minulle tuli mieleen, että miksi joku haluaisi "toimia terapeuttina" kumppanilleen? Se voisi todella olla pohtimisen arvoinen kysymys. Eikö kumppani halua sitoutua psykoterapiaan? Eikö hän ole tietoinen persoonansa ongelmistaan tai eikö vain halua mennä terapiaan? Eli ei halunne ratkaista parisuhteen ongelmia tällä tavalla itsestään vastuuta ottamalla?
Persoonallisuushäiriöiden hoitoon on kehitetty ertittäin toimivia malleja, joita käytetään tälläkin hetkellä. Tällaisten persoonien terapia on aina pitkää psykoterapiaa tai yhdistelmäterapiaa, koska persoonallisuuden piirteet ovat "niin tiukassa". Käytännössä ph:den terapia kestää pari kolme vuotta riippuen käyntitiheydestä ja terapiamallista.
Minä toivon (ihan kaikkien parasta ajatellen), ettei kukaan ajattele voivansa parantaa kumppaniaan itse millään tavalla. Jos kumppani kuitenkin sitoutuu psykoterapiaan, niin häntä kannattaa kannustaa siinä, mutta antaa kuitenkin täysi yksityisyys terapiassa käyntiin. Sekin täytyy tietysti otttaa vielä huomioon, että psykoterapian myötä parisuhteen dynamiikka muuttuu ja tällä voi olla suuria vaikutuksia myös terapiassa käyvän kumppaniin."Minä toivon (ihan kaikkien parasta ajatellen), ettei kukaan ajattele voivansa parantaa kumppaniaan itse millään tavalla."
Tuokoon tuo tosiasiaa lohtua kaikille kilteille itseään syyllistäville huonon omantunnon omaaville, jotka kokevat että heidän pitäisi pystyä tekemään jotain tai olla vastuussa toisesta.
Hyvä ajatteluttava kommentti muutenkin! :)Niin miksi haluisi toimia terapaettina kumppanilleen?
Ajatus voisi olla kaunis, mutta silloin auttaja kokenee jonkinlaisia suuruudenkuvitelmia itsestään. Käsitys "pystyn auttamaan", "rakastamalla autan häntä rakastamaan" nähdään vain ja ainoastaan se oma subjektiivinen näkökulma kuinka tunnerikkoutunut "hoidetaan".
Mistä hän voi sen tietää, mitä toinen todella tarvitsee? Oma tunnemaailma sitoo siihen, että halutaan saada kumppani "terveeksi, tuntevaksi ja oikealla tavalla käyttäytyväksi" . Eli ohjaillaan - tiedostomattomasti tai tiedostaen - haluamalleen urille. Auttajan subjektiivinen maailma, hänen kannaltaan oikealle tielle johdettu. Onko se oikea?
En toisaalta ihmettele, jos terapoitava alkaa vihaamaan auttajaansa, koska tämä ei todella kykene näkemään rikkoutuneen tarpeita tai vajeita hänen itsensä kannalta, vain omaltaan tai ympäristön. Äärimmillään auttaja motiivi voi olla: "muovailla toinen haluamakseen". Tavallaan siinä vaiheessa hän itse käyttää niitä hallitsijan otteita, mitä kaltoinkohtelijassaan halveksii.
Tätä tapahtunee monissa suhteissa kohtalaisesti. Monesti tuo autettava (olkoon häiriöpiirre alunperin mikä tahansa) voi alkaa nähdä auttajansa/terapeuttinsa/kumppaninsa kaltoinkohtelevana ja kontrolloivana.elisakettu kirjoitti:
Niin miksi haluisi toimia terapaettina kumppanilleen?
Ajatus voisi olla kaunis, mutta silloin auttaja kokenee jonkinlaisia suuruudenkuvitelmia itsestään. Käsitys "pystyn auttamaan", "rakastamalla autan häntä rakastamaan" nähdään vain ja ainoastaan se oma subjektiivinen näkökulma kuinka tunnerikkoutunut "hoidetaan".
Mistä hän voi sen tietää, mitä toinen todella tarvitsee? Oma tunnemaailma sitoo siihen, että halutaan saada kumppani "terveeksi, tuntevaksi ja oikealla tavalla käyttäytyväksi" . Eli ohjaillaan - tiedostomattomasti tai tiedostaen - haluamalleen urille. Auttajan subjektiivinen maailma, hänen kannaltaan oikealle tielle johdettu. Onko se oikea?
En toisaalta ihmettele, jos terapoitava alkaa vihaamaan auttajaansa, koska tämä ei todella kykene näkemään rikkoutuneen tarpeita tai vajeita hänen itsensä kannalta, vain omaltaan tai ympäristön. Äärimmillään auttaja motiivi voi olla: "muovailla toinen haluamakseen". Tavallaan siinä vaiheessa hän itse käyttää niitä hallitsijan otteita, mitä kaltoinkohtelijassaan halveksii.
Tätä tapahtunee monissa suhteissa kohtalaisesti. Monesti tuo autettava (olkoon häiriöpiirre alunperin mikä tahansa) voi alkaa nähdä auttajansa/terapeuttinsa/kumppaninsa kaltoinkohtelevana ja kontrolloivana."Äärimmillään auttaja motiivi voi olla: "muovailla toinen haluamakseen". Tavallaan siinä vaiheessa hän itse käyttää niitä hallitsijan otteita, mitä kaltoinkohtelijassaan halveksii. "
Jos auttamisen tekee vielä ' ylempää', asettuen toisen yläpuolelle, on autettavan hermoromahdus taattu :)- _ __ ___ ____
yxex kirjoitti:
"Äärimmillään auttaja motiivi voi olla: "muovailla toinen haluamakseen". Tavallaan siinä vaiheessa hän itse käyttää niitä hallitsijan otteita, mitä kaltoinkohtelijassaan halveksii. "
Jos auttamisen tekee vielä ' ylempää', asettuen toisen yläpuolelle, on autettavan hermoromahdus taattu :)"Jos auttamisen tekee vielä ' ylempää', asettuen toisen yläpuolelle, on autettavan hermoromahdus taattu"
Tuostapa tuli mieleeni eräs terapiakoulukunta... en nyt uskalla mainita sitä edes ääneen (jossa voi kuitenkin viettää jopa 15 vuotta), mutta pelkään pahoin, saako sieltä apua... _ __ ___ ____ kirjoitti:
"Jos auttamisen tekee vielä ' ylempää', asettuen toisen yläpuolelle, on autettavan hermoromahdus taattu"
Tuostapa tuli mieleeni eräs terapiakoulukunta... en nyt uskalla mainita sitä edes ääneen (jossa voi kuitenkin viettää jopa 15 vuotta), mutta pelkään pahoin, saako sieltä apua...Käytämmeköhän tiedostamattamme palstalla hahmoterapiaa(?) ;)
http://www.hahmoterapia.fi/erityispiirteita.html
Jossa ongelman konkreettinen muoto on 'narsismi'
Myös mitä, miten ja miksi osiot on mielenkiintoisia.- xcch
"Minä toivon (ihan kaikkien parasta ajatellen), ettei kukaan ajattele voivansa parantaa kumppaniaan itse millään tavalla. Jos kumppani kuitenkin sitoutuu psykoterapiaan, niin häntä kannattaa kannustaa siinä, mutta antaa kuitenkin täysi yksityisyys terapiassa käyntiin. Sekin täytyy tietysti otttaa vielä huomioon, että psykoterapian myötä parisuhteen dynamiikka muuttuu ja tällä voi olla suuria vaikutuksia myös terapiassa käyvän kumppaniin"
Samaa mieltä, ei kumppanin pidä alkaa terapeutiksi, minusta ei silloinkaan kun hänellä olisi tarvittava koulutus ja kokemus. Varsinkin narsistin puolisolla on huonot ennusteet, koska narsistille puoliso on esineen asemassa.
Suurin ongelma miksi terapit menee muutenkin persiilleen, on se että narsismia, alkoholisimia, anorexiaa, ei käsitellä perhe sairauksina. Minnesota hoitoa lukuun ottamatta puoliso jätetään aina ulkopuolelle. Ei mitää tietoa aiheesta, ei informaatiota, ei mitään anneta puolisolle.
Tarkoitan puolison roolia, eheytymistä, ei siis syvällistä tietoa toisen hoidosta tarvita vaan omasta roolista. Esim. minneosta hoidossa korostivat sitä että jos alkoholisti palaa tietämättömän läheisriippuvaisen puolison luo jota ei ole koulutettu, niin läheinen tulee olemaan ilmanmuuta alkoholistin isoin haaste raittiina pysymiselle. Puoliso iskee ja purkaa kaikki vahnat kaunat raittiseen ja nyt vastuuta ottavaan toipuvaan alkoholisti puolisoon.
Samoin se menee narsismi tapauksissa, jos narsu suostuu terapiaan, niin siellä hän sitten kulkee. Tulee salaperäisen näköisenä kotiin, milloin välinpitämättömän näköisenä, milloin raivon vallassa. Riippuen siitä mitä terapiaa on milloinkin annettu.
Puoliso istuu kotona odottaen jännityksen ja pelon vallassa että mistäpäin kohta tuulee. Tuttava naisen juoppo mies kävi psykiatrilla, selvinpäin maltillinen mies oli terapian jälkeen niin raivon vallassa että oli kotiintultua pieksää puolisonsa. elisakettu kirjoitti:
Niin miksi haluisi toimia terapaettina kumppanilleen?
Ajatus voisi olla kaunis, mutta silloin auttaja kokenee jonkinlaisia suuruudenkuvitelmia itsestään. Käsitys "pystyn auttamaan", "rakastamalla autan häntä rakastamaan" nähdään vain ja ainoastaan se oma subjektiivinen näkökulma kuinka tunnerikkoutunut "hoidetaan".
Mistä hän voi sen tietää, mitä toinen todella tarvitsee? Oma tunnemaailma sitoo siihen, että halutaan saada kumppani "terveeksi, tuntevaksi ja oikealla tavalla käyttäytyväksi" . Eli ohjaillaan - tiedostomattomasti tai tiedostaen - haluamalleen urille. Auttajan subjektiivinen maailma, hänen kannaltaan oikealle tielle johdettu. Onko se oikea?
En toisaalta ihmettele, jos terapoitava alkaa vihaamaan auttajaansa, koska tämä ei todella kykene näkemään rikkoutuneen tarpeita tai vajeita hänen itsensä kannalta, vain omaltaan tai ympäristön. Äärimmillään auttaja motiivi voi olla: "muovailla toinen haluamakseen". Tavallaan siinä vaiheessa hän itse käyttää niitä hallitsijan otteita, mitä kaltoinkohtelijassaan halveksii.
Tätä tapahtunee monissa suhteissa kohtalaisesti. Monesti tuo autettava (olkoon häiriöpiirre alunperin mikä tahansa) voi alkaa nähdä auttajansa/terapeuttinsa/kumppaninsa kaltoinkohtelevana ja kontrolloivana.(taisin pudottaa kommenttini lehtikasaan kun ei sitä näy? silläkin uhalla että jostain esiin tupsahtaisi, kirjoitanpa uudelleen vaikkei niin merkittävä ollutkaan :P )
Psykologi aikoinaan varoitti kumppanin liiallisesta hoitamisesta (ei siis sen ikävästi narsistisen). En ole koskaan uskonut voivani toista parantaa, mutta liiallista hoivaviettiä on pitänyt kuitenkin hillitä. Muuten olisi ajautunut poispäin tasa-arvoisesta kumppanuussuhteesta, jossa molemmat voivat tukeutua toisiinsa yhtälailla tarpeen tullen.
Tottakai läheistään haluaa auttaa, jos kokee sen mitenkään mahdolliseksi. Vaarana on kuitenkin etääntyminen ja pari-, ystävyys- tms-suhteen muuttuminen hoitosuhteeksi.- päin puuta
inkoponko kirjoitti:
(taisin pudottaa kommenttini lehtikasaan kun ei sitä näy? silläkin uhalla että jostain esiin tupsahtaisi, kirjoitanpa uudelleen vaikkei niin merkittävä ollutkaan :P )
Psykologi aikoinaan varoitti kumppanin liiallisesta hoitamisesta (ei siis sen ikävästi narsistisen). En ole koskaan uskonut voivani toista parantaa, mutta liiallista hoivaviettiä on pitänyt kuitenkin hillitä. Muuten olisi ajautunut poispäin tasa-arvoisesta kumppanuussuhteesta, jossa molemmat voivat tukeutua toisiinsa yhtälailla tarpeen tullen.
Tottakai läheistään haluaa auttaa, jos kokee sen mitenkään mahdolliseksi. Vaarana on kuitenkin etääntyminen ja pari-, ystävyys- tms-suhteen muuttuminen hoitosuhteeksi.Miten se juttu menikään että parisuhteessa on kaksi puuta..
http://www.usvasaari.com/2011/10/kaksi-puuta.html
- sisäinen lapsi
Väitän että on mahdollista parantaa itse itsensä ja olla se rakastava vanhempi jota ei koskaan ollut.
- . .. . . . ..
Defenssi.
- ...
. .. . . . .. kirjoitti:
Defenssi.
Heheh :)
- ..
Minusta ajatuksena mielenkiintoinen. Jos joku tarvitsisi kehittyäkseen topakkaa, mutta rakastavaa vanhempaa, niin miksipä joku ei tällaiseen voisi ryhtyä. Ehdotonta rakkautta ja opastavia rajoja, joita toinen tarvitsee ja haluaa ja on valmis vastaanottamaan.
- sisäinen lapsi
Voihan niitä korvikkeita olla moniakin, jonkun random mummun ystävälliset sanat voivat saada ihmeitä aikaan niin että on niitä hyviäkin ihmisiä vielä maailmassa sentään :)
- ....
sisäinen lapsi kirjoitti:
Voihan niitä korvikkeita olla moniakin, jonkun random mummun ystävälliset sanat voivat saada ihmeitä aikaan niin että on niitä hyviäkin ihmisiä vielä maailmassa sentään :)
Se pitää vaan olla sitten aitoa ja rehellistä välittämistä ja tulla suoraan sydämestä, muuta ei vaadita. Näyttää vaan olevan silti melko haastavaa monelle.
- A
.... kirjoitti:
Se pitää vaan olla sitten aitoa ja rehellistä välittämistä ja tulla suoraan sydämestä, muuta ei vaadita. Näyttää vaan olevan silti melko haastavaa monelle.
Niin. *Hämmentää kuuden hengen puurokattilaa*
Olemme tässä puolisoni kanssa ajatelleet että ottaisimmekin muutaman täysikasvuisen taaperon hoitoon. Pitääkin laittaa ilmoitus. Samalla näistä olisi sitten kasvuseuraa toisilleen ja oppisivat samanarvoisten välistä dynamiikkaa. Yhden ainoan kanssa olisikin helposti tullut vain erilaisia kiintymyssuhdeongelmia ja tämä tietenkin alkaisi kuvitella itseään kaiken keskipisteeksi ja vaatisi manipuloimalla erityiskohtelua. Ja miksei joukossa voisi olla myös lapsellisia yh-äitejä tai muita vastaavia. Saisivat lapsenlapsetkin sitten mummon ja vaarin. Maailma ilman seksiä ja väkivaltaa, ihmissuhde ilman parisuhdematriisia ja vailla romanttisiin suhteisiin usein liitettyä omistushalua. Taaperot kasvaisivat samalla arvostamaan kotitöiden tekemistä. Hmm ... Lasten Äiti, miten nerokas keksintö! Ja aiemmin luulin että selviäisin yksin! Kollektiivinen pyyteettömän rakkauden ja huolehtivan valvonnan yhdistelmä kahden täyspäisen voimin!
Terveisiä tutuille :D:D A kirjoitti:
Niin. *Hämmentää kuuden hengen puurokattilaa*
Olemme tässä puolisoni kanssa ajatelleet että ottaisimmekin muutaman täysikasvuisen taaperon hoitoon. Pitääkin laittaa ilmoitus. Samalla näistä olisi sitten kasvuseuraa toisilleen ja oppisivat samanarvoisten välistä dynamiikkaa. Yhden ainoan kanssa olisikin helposti tullut vain erilaisia kiintymyssuhdeongelmia ja tämä tietenkin alkaisi kuvitella itseään kaiken keskipisteeksi ja vaatisi manipuloimalla erityiskohtelua. Ja miksei joukossa voisi olla myös lapsellisia yh-äitejä tai muita vastaavia. Saisivat lapsenlapsetkin sitten mummon ja vaarin. Maailma ilman seksiä ja väkivaltaa, ihmissuhde ilman parisuhdematriisia ja vailla romanttisiin suhteisiin usein liitettyä omistushalua. Taaperot kasvaisivat samalla arvostamaan kotitöiden tekemistä. Hmm ... Lasten Äiti, miten nerokas keksintö! Ja aiemmin luulin että selviäisin yksin! Kollektiivinen pyyteettömän rakkauden ja huolehtivan valvonnan yhdistelmä kahden täyspäisen voimin!
Terveisiä tutuille :D:DA, senkin konna.... :DD Kerro terveisiä puolisollesi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh791954Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971683- 1481260
- 59698
- 225697
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6656- 56600
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako195563- 46498
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337472