Jos tapailun alussa ja mahdollisesti jo ensimmäisellä kerralla toinen ihminen puhuu yhteisestä tulevaisuudesta ja alkaa sitouttaa itseään monin eri tavoin, niin kannattaa todellakin katsoa eikä katua. Onhan niitä pareja, jotka ovat jo ensimmäisellä treffikerralla tienneet tämän olevan se oikea, mutta siinä molemmat ovat yleensä samalla aaltopituudella.
Oma kokemukseni on seuraavanlainen. Olen treffeillä miehen kanssa, joka alkaa puhua, mitä teemme kesällä, katselee asuntoilmoituksia, kertoilee haluavansa lapsia joskus. Sanoo, ettei hän ole mikään yhden illan juttu. Minä (idiootti) alan miettiä, että kiltti mies, voisihan huonommankin löytää. Jonkinlainen sääli astuu kuvioon. Enhän nyt voi toiselle tehdä sitä, mitä ne kaikki muutkin naiset ovat tehneet, eli jättäneet ja/pettäneet (siis tietysti herran omin sanoin). Hän niin kaipaisi perhettä ja vauvaa. Minä typerys ajattelen, että voi toista. Kyllähän minä olen parempi kuin ne muut (omaa narsismiani, sitähän se on).
Jo tässä kohtaa olisi varoituskellojen soida. Jo alussa minun tarpeeni mitätöitiin ja alan jo valmiiksi elämään toisen haaveiden mukaan. Siinä on jotain narsistista myös. Näen oman tarpeellisuuteni sillä, että täytän toisen toiveet. Mitätöin itse itseni. Pikku hiljaa kuvioon astuu pelko. Jos jätät, tapan itseni, toinen sanoo. Kaikki ympärillä kertovat, kuinka ihanan ihmisen olen elämääni saanut ja kuinka ihanaa on katsella rakastunutta paria. Kukaan ei huomioi silmieni sameutta. Kaikki ovat tyytyväisiä mieheni puolesta. Vihdoinkin hän, maailman mukavin ja kiltein mies, on löytänyt itselleen rakkaan. Kukaan ei tiedä, miten meidän elämässä oikeasti menee. Kaikki on päin v-ttua. Ja minä olisin voinut lopettaa sen jo alkuunsa kun olisin ymmärtänyt tämän sitouttamiskuvion. Minä olen paha, läski, huora ja kaikkea mahdollista.
Ja osittain kyse on omasta narsismista. Minä kuvittelin, että tämä maailman kiltein ja ihanin mies on nyt valinnut minut. Tämä enkeli. Että minä olen se, joka on hänen veroinen, koska hän auttaa minua kehittymään paremmaksi ihmiseksi. Ja sama kuvio toistuu niin monen muunkin uhrin kohdalla. Tästä syystä minusta narsismista kannattaa aina puhua ja nimenomaan mainita, että se kiltti ja mukava ihminen, äidin toivevävy, enkelimäisine olemuksineen, voi olla pahempi kuin se renttupoika, joka ei ole pelkkä ihmisen kuori. Olisin itsekin tarvinnut tällaista tietoa joskus, jotten olisi joutunut maanpäällisen helvettiin.
Siinä on nimittäin vitsit todella vähissä kun oikeasti huomaa, mihin suuntaan elämä on kääntynyt.
Varoitusmerkki
17
1025
Vastaukset
- lottamari<3
Satuitko katsomaan tämän aamuisen Sirpa Polon aamu tv- haastattelun ? On kirjoittanut kirjan omasta kokemuksesta millaista oli, kun työpaikalla oli narsistinen ihminen esimiehenä. Hän oli sitä mieltä, että narsismi- asia työyhteisöissä olisi otettava vakavasti puheeksi ja narsisti ongelma työpaikoilla pitäisi alkaa tiedostaa ja siihen puuttua. Polon mielestä työpaikkaa ei uhrin kannattaisi lähteä vaihtamaan vaan sen pitäisi nimenomaan olla narisisti, jonka olisi lähdettävä.
Työpaikan vaihto on ollut uhrin ainoa keino tähän asti, sillä narsismi ongelmaa ei tiedosteta ja siihen on hyvin vaikea puuttua. Sirpa Polo sanoo, että narsistin ympärillä olevat ihmiset ovat kahtiajakautuneet, on sekä narsistia vastaan että hänen puolellaan olevat ihmiset, molemmat ovat narsistin uhreja.
Itsekin näin ohjelman ihan sattumalta. Sirpa Polo esiintyy kirjassa nimellä Gitta...muistaakseni..
Pistin tämän tähän vaan lisänä :) Tuo sinun juttusi on varmasti totta, mutta en tiedä toimiiko kaikki narsistit samaa kaavaa käyttäen. Kummallokohan arvelet olevan suurempi tarve nopeasti sitoutua narsistinaisella vai narsistimiehellä?- Totta/Tarua
Harmi etten nähnyt. Ohjelmia saisi olla enemmänkin. Joskus noissa jutuissa kiusaa vain se, että niiden tilanteet on jo kärjistyneet niin pahasti, että haastatteluun joutuneet ovat ihmisraunioina kuin Karpon itkettämät mummot.
Niin käsittämätöntä kuin se onkin, niin se vähentää haastattelujen uskottavuutta. Enemmän pitäisi olla kuvausta siitä, miten juonikuvioita pyöritetään järkensä säilyttävien ihmisten keskuudessa.
Oikeastaan ihan käsittämätöntä, että nykyinen työelämä ei anna mahdollisuuksia vilkuttaa hätävaloa. Jokaisella työpaikalla pitäisi olla palautelaatikko, johon satunnaisia epidodeja voisi kirjoittaa epäilemättä tulevansa itse epäillyksi tai niistä syytetyksi. Toimisi vähän kuin ylipaine jurputusloota, mutta pidemmän päälle puolueeton tarkkailija löytäisi kyllä narun pään.
- j.o.k.u.
Narskun kesytys opas osa1.
kirjoittanut j.o.k.u. jostakin...
Narskun kanssa kyllä pärjää, kun vain pitää päänsä, vaikka mikä olisi.
( Enkä tarkoita mitään toisen yli jyräämistä, vaan että yksinkertaisesti pakottaa toisen kompromissiin. Muistamalla kuitenkin, että omat menot silloin tällöin on jokaisen oikeus, eikä niistä tarvitse kompromisseja tehdä. Ilmoittaa kannattaa hyvissä ajoin, jos mahdollista. )
Palveluksia voi toki tehdä, kunhan vain ymmärtää lopettaa heti, ellei vastapalveluksia kuulu. ( Tästä asiasta ei saa joustaa yhtään...Periaate on sama, kuin koiran koulutuksessa. Jousta kerran, saat aloittaa homman alusta. :D )
Tällä tavoin narskusta pääsee myös eroon helposti. ;)
Oma narskuni on alusta alkaen pyrkinyt ajamaan omaa tahtoaan läpi, ja tekemään minusta jonkunlaisen elämänsä jatkeen, mutta hänen harmikseen olen yhtä itsepäinen tapaus...
Sillä erotuksella vain, etten pakota häntä mihinkään, vaan jos haluan tehdä jotain ( mistä ei ole harmia kummallekaan, ja mikä on jonkunlainen kompromissi. esim. illanvietto ystävien kanssa. ) teen sen vastaväitteistä, uhkailuista sun muista huolimatta.
Erohan tästä tietenkin seuraa joka kerta. ;)
Mutta jostain kumman syystä mieheni palaa aina takaisin ja aloittaa saman manipuloinnin ja taivuttelun alusta. Joka kerta hieman hellemmin ottein vain... ( edistystä? )
Joko tämä johtuu siitä, että narskuni luulee saavansa minut lopulta "alistettua", tai sitten minussa vain on jotain erikoista, mikä pitää hänet minussa kiinni...Helpompiakin tapauksia varmasti löytyisi. ;)
Olen antanut toisinsanoen miehelle kaksi vaihtoehtoa. Ota, tai jätä.
( ja tehnyt selväksi, että muitakin ottajia löytyy, jos äijä päättää pysyä liian kauan reissuillaan... ;) )
Hieman omalaatuinen kuvio, mutta toimii, jos vain osaa pitää päänsä kylmänä. Toisinaan takaisin raivoaminen kannattaa, jos homma meinaa karata kokonaan käsistä.
Tunteita ei kannata näyttää, jos toinen siihen yllyttää. Pelkoa, tai surua kaikista vähiten. ( Pelko tuo narskulle vallan tunteen ja yllyttää häntä uhkailemaan lisää, ja itkeminen saa hänet vihaamaan ja mitätöimään entistä enemmän...Koska olet hänen silmissään heikko= kynnysmatto. )
Välinpitämättömyyttä, kun toinen käyttäytyy huonosti, ja paljon huomioa, kun toinen on "kunnolla"...Tällä saa pahimmankin narskun kesytettyä...Ainakin niin, että itse säästyy ylimääräisiltä narskuilulta.
:)- Totta/Tarua
Juu, mutta en oikein ymmärrä miten jaksat?
Vai voisiko olla sittenkin niin, jaksat aikasi, mutta tiedät että kun mittasi tulee täyteen poistut paikalta vähäeleisesti ja ilman vähäisintäkään omantunnon tuskaa kuten ... ei ei! ei kuten narsisti, vaan kuten joku sosiopaatti (koska halusin löytää tähän jotakin täysin eleetöntä ja vakaata, vaikkakin sen kääntöpuoli on kylmä). - j.o.k.u.
Totta/Tarua kirjoitti:
Juu, mutta en oikein ymmärrä miten jaksat?
Vai voisiko olla sittenkin niin, jaksat aikasi, mutta tiedät että kun mittasi tulee täyteen poistut paikalta vähäeleisesti ja ilman vähäisintäkään omantunnon tuskaa kuten ... ei ei! ei kuten narsisti, vaan kuten joku sosiopaatti (koska halusin löytää tähän jotakin täysin eleetöntä ja vakaata, vaikkakin sen kääntöpuoli on kylmä)."Vai voisiko olla sittenkin niin, jaksat aikasi, mutta tiedät että kun mittasi tulee täyteen poistut paikalta vähäeleisesti ja ilman vähäisintäkään omantunnon tuskaa..."
Noin olen aina tehnyt...Paitsi nyt.
Mieheni kohtelee minua, kuin minä aikoinaan eksiäni, joten miksi en jaksaisi...
Ymmärrän häntä ja hänen tekojaan täysin.
Suoraansanottuna tämä on mutkattomin ja hauskin parisuhde missä olen ollut. :)
Tämä juttu on aivan liian mielenkiintoinen pois heitettäväksi, vaikka voihan olla, että joku päivä kyllästyn...Lähden.
En tosin ymmärrä miksi siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä...
Normaalisti olisin jättänyt hänet jo aivan alussa. En nimittäin siedä määräilijöitä...Itsetutkiskeluni ansiosta tein poikkeuksen, enkä ole katunut. ;) - j.o.k.u.
Totta/Tarua kirjoitti:
Juu, mutta en oikein ymmärrä miten jaksat?
Vai voisiko olla sittenkin niin, jaksat aikasi, mutta tiedät että kun mittasi tulee täyteen poistut paikalta vähäeleisesti ja ilman vähäisintäkään omantunnon tuskaa kuten ... ei ei! ei kuten narsisti, vaan kuten joku sosiopaatti (koska halusin löytää tähän jotakin täysin eleetöntä ja vakaata, vaikkakin sen kääntöpuoli on kylmä).Ja mitä tulee sosiopaatteihin, mieheni on selvä tapaus...
- narsistia paennut
Mitä iloa on suhteesta jossa joudut pelaamaan jatkuvasti ja säätelemään näytätkö toiselle tunteitasi jne.?
Ihmisillä pelaaminen kuuluu mielestäni vain narsisteille, enkä usko että narsistia kukaan voi koskaan ns. parantaa. - M.B:
narsistia paennut kirjoitti:
Mitä iloa on suhteesta jossa joudut pelaamaan jatkuvasti ja säätelemään näytätkö toiselle tunteitasi jne.?
Ihmisillä pelaaminen kuuluu mielestäni vain narsisteille, enkä usko että narsistia kukaan voi koskaan ns. parantaa.Minä laskisin kaikki ihmissuhteet tavalla tai toisella pelaamiseksi. J.o.k.u ollessaan tietoinen siitä mitä tekee, on hyvässä asemassa. Miksi pelaamiseksi lasketaan aina se tietoisuus asioiden laidoista, mutta jos oot ummikkona riepoteltavana ootkin vain kaikkien myötätunnon osaksesi saava reppana.....
En ymmärrä. Ihmisellä kun on mahdollisuus olla tietoinenkin, niin miksi ihminen ei olisi?? Laiskuuttaan-ko, vai siksi, että ei vaikuttaisi siltä että pelailee... tuplasti kieroa, sanon minä. - narsistia paennut
M.B: kirjoitti:
Minä laskisin kaikki ihmissuhteet tavalla tai toisella pelaamiseksi. J.o.k.u ollessaan tietoinen siitä mitä tekee, on hyvässä asemassa. Miksi pelaamiseksi lasketaan aina se tietoisuus asioiden laidoista, mutta jos oot ummikkona riepoteltavana ootkin vain kaikkien myötätunnon osaksesi saava reppana.....
En ymmärrä. Ihmisellä kun on mahdollisuus olla tietoinenkin, niin miksi ihminen ei olisi?? Laiskuuttaan-ko, vai siksi, että ei vaikuttaisi siltä että pelailee... tuplasti kieroa, sanon minä.Mielestäni voi olla tietoinen ilman että pelaa. Normaali kompromissien teko ym. suhteisiin kuuluva taas ei ole toisella pelaamista.
Ehkä en ymmärrä tuota siksi myös etten hyväksy toisen muokkaamista tai kesyttämistä, vaan oletan että toinen osaa käyttäytyä fiksusti jo valmiiksi.
Eri asia on tietty lapset joita joutuu kasvattamaan käytöksen suhteen.
Oikeastaan j.o.k.u:n suhde kuulostaa molemminpuoliselta pelaamiselta. Eli onko varaa sanoa silloin toista narsistiksi kun itse leikkii samaa leikkiä. Vai johtuisiko se siitä että saattaa omaksua toisen tapoja vietettyään aikaa yhdessä?
Halusin vain kysyä ja ihmettelen, että onko se sen arvoista, saako noin onnellisen elämän? (En kysy itseäni varten) - j.o.k.u.
narsistia paennut kirjoitti:
Mitä iloa on suhteesta jossa joudut pelaamaan jatkuvasti ja säätelemään näytätkö toiselle tunteitasi jne.?
Ihmisillä pelaaminen kuuluu mielestäni vain narsisteille, enkä usko että narsistia kukaan voi koskaan ns. parantaa.Se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille... ;)
- lottamari<3
j.o.k.u. kirjoitti:
Se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille... ;)
Kyllä, jokainen elää elämäänsä omista lähtökohdistaan käsin, kukaan ei voi tulla sanomaan sinulle miten sinun tulisi elää. Elä ja ole onnellinen, jos onni on sinulle sen suonut. Moni kadehtii sinun onneasi, mutta itse olen iloinen puolestasi, että tiedät mitä haluat ja tiedät ketä oikeasti rakastat. Omaa sydäntään kannattaa kuunnella, ainoastaan siellä asuu totuus. Onnellisuus on rakkauden mittari ja sinä todellakin tunnut olevan onnellinen. Nauti siitä :)
Rohkeutta ja rakkautta päivääsi - M.B.
narsistia paennut kirjoitti:
Mielestäni voi olla tietoinen ilman että pelaa. Normaali kompromissien teko ym. suhteisiin kuuluva taas ei ole toisella pelaamista.
Ehkä en ymmärrä tuota siksi myös etten hyväksy toisen muokkaamista tai kesyttämistä, vaan oletan että toinen osaa käyttäytyä fiksusti jo valmiiksi.
Eri asia on tietty lapset joita joutuu kasvattamaan käytöksen suhteen.
Oikeastaan j.o.k.u:n suhde kuulostaa molemminpuoliselta pelaamiselta. Eli onko varaa sanoa silloin toista narsistiksi kun itse leikkii samaa leikkiä. Vai johtuisiko se siitä että saattaa omaksua toisen tapoja vietettyään aikaa yhdessä?
Halusin vain kysyä ja ihmettelen, että onko se sen arvoista, saako noin onnellisen elämän? (En kysy itseäni varten)Normaalien ihmmissuhdetaitojen hallinta on mielestäni myös eräänlaista pelaamista.. Se sitten, että jos molemmat "pelaavat" samoilla säännöillä ja samoja kaavoja noudattaen, että molemmilla seuraa siitä A:sta aina se B..
- j.o.k.u.
narsistia paennut kirjoitti:
Mielestäni voi olla tietoinen ilman että pelaa. Normaali kompromissien teko ym. suhteisiin kuuluva taas ei ole toisella pelaamista.
Ehkä en ymmärrä tuota siksi myös etten hyväksy toisen muokkaamista tai kesyttämistä, vaan oletan että toinen osaa käyttäytyä fiksusti jo valmiiksi.
Eri asia on tietty lapset joita joutuu kasvattamaan käytöksen suhteen.
Oikeastaan j.o.k.u:n suhde kuulostaa molemminpuoliselta pelaamiselta. Eli onko varaa sanoa silloin toista narsistiksi kun itse leikkii samaa leikkiä. Vai johtuisiko se siitä että saattaa omaksua toisen tapoja vietettyään aikaa yhdessä?
Halusin vain kysyä ja ihmettelen, että onko se sen arvoista, saako noin onnellisen elämän? (En kysy itseäni varten)"Eli onko varaa sanoa silloin toista narsistiksi kun itse leikkii samaa leikkiä. "
Olenko sanonut, etten ole...
Suoraansanottuna en voi tietää varmasti, vaikka sen verran itsetuntemusta jo löytyy, etten syytä kaikesta aina toista osapuolta, kuten ennen.
Olen tällainen harmiton tapaus... :) Tapojani olen onnistunut muuttamaan jo paljon, vaikka aikaa se vaatii muuttaa omaa käytöstään. En tosin tee sitä muiden, vaan itseni takia...
Mitä tuosta suhteesta saa sitten perus uhrit, yleensä läheisriippuvaiset ihmiset...En todellakaan tiedä...Mielestäni se ei ole sen arvoista.
Ei, vaikka kuinka välittäisi...Maailma on kuitenkin täynnä ihmisiä, ja jokaiselle löytyy varmasti se jonka kanssa on hyvä olla.
( j.o.k.u. alkaa kuulostaa vähän turhan pehmolta, anteeksi, tämä ei tule toistumaan. :D )
Mutta, jos tosissaan haluaa päästä narsistista eroon, tai mahdollisesti oppia elämään sellaisen kanssa( jos ihan välttämättä haluaa ) niin noilla ohjeillani pääsee ainakin hyvään alkuun. :) - j.o.k.u.
lottamari<3 kirjoitti:
Kyllä, jokainen elää elämäänsä omista lähtökohdistaan käsin, kukaan ei voi tulla sanomaan sinulle miten sinun tulisi elää. Elä ja ole onnellinen, jos onni on sinulle sen suonut. Moni kadehtii sinun onneasi, mutta itse olen iloinen puolestasi, että tiedät mitä haluat ja tiedät ketä oikeasti rakastat. Omaa sydäntään kannattaa kuunnella, ainoastaan siellä asuu totuus. Onnellisuus on rakkauden mittari ja sinä todellakin tunnut olevan onnellinen. Nauti siitä :)
Rohkeutta ja rakkautta päivääsiKiitän. :)
Tällaista vuoristorataa harvan pää kestäisi, ymmärrän sen kyllä...
Itse sen sijaan tunnen eläväni elämäni parasta aikaa. :)
Tylsä, tasapaksu, rauhallinen elämä ei ole minua varten... - Hjupaa
j.o.k.u. kirjoitti:
Se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille... ;)
Uskon että tuo voi toimiakin, mutta se vaatii ettei kuvioon ole sekaantunut muita ihmisiä, ainakaan lapsia. Lapset tekevätkin tuosta hankalan koska heiltä ei voi vaatia rajojen asettamista ja toisen kieroutuneen käytöksen ymmärtämistä. Narsisti taas kiristää lapsien avulla kaikkia. Etäinenkin tuttava vääntyy narsistin tahtoon kun tietää että narsisti kostaa vastustamisen omille lapsilleen. Narsisti on haka rääkkäämään lapsiaan kulissien takana, piilossa katseilta ja korvilta. Lapsi on lojaali vanhemmalleen vaikka henki menisi ja narsisti tietää sen kyllä omasta kokemuksestaan.
Itse en kyllä moiseen ryhtyisi mutta haluankin parisuhteelta jotakin ihan muuta kuin jatkuvaa taistelua. Itse pidän narsistin kurissa osoittamalla tälle että en pidä häntä yhtään minään, korkeintaa isona vitsinä.
J.o.k.u. ! Sun oppaassa on vinha perä!
Nyt, suomen kaikki kiltit ihmiset, potkaiskaamme itseämme persuuksiin, selkä suoraksi, rinta rottingille. Meidän yli ei enää kävellä, kyllä vissi on niin! =)- Onniko oma?
Se kyllä on päivänselvää, että tuollainen miesihanuus ei ikinä muutu sen kummemmaksi. Jos jo seurustelun alkuvaiheessa mitätöi sinun ajatusmaailmasi, sanoo sinun puhuvan joutavia, kun on todella kyse sinulle tärkeistä asioista, toisin sanoen vähättelee sinua, on stipendin arvoinen asia jättää tyyppi oman onnensa nojaan ja etsiä itselleen arvoisempaa seuraa tai katsoa, mahtaisiko onni odottaa "oven takana", jos ei nyt ihan heti, niin ehkä joskus tulevaisuudessa.
Sen tärkeämpää sama huumorintaju, samantapainen elämänkatsomus, joku yhdessä koettava mieluinen harrastus, nimenomaan yhteinen, mitä se sitten onkaan, se on tärkeää. Keskusteleminen samalla aaltopituudella on välttämättömyys. Se, että tuo toinen ihminen todella välittää sinusta, uskaltaa sitoutua, on aito, rehellinen, pitää lupauksensa on tärkeää. Hän osallistuu elämääsi, on myös antavana osapuolena, ei vain vaadi, tälläisessa henkilössä voisi olla ideaa.
Juuri tänään kuulin eräältä äidiltä, jonka pojan vaimo oli taas kerran kiittänyt anoppiaan siitä, miten ihanan miehen tämä oli hänelle kasvattanut, mikä pani minut ajattelemaan, että toki maailmassa on olemassa oikeitakin miehiä, IHMISIÄ. Heitä ei vain ole tarjottimella jaeltavaksi. Onni sillä, joka moisen sattuu tavoittamaan. Väliä ei ole maalla eikä kansallisuudella! Se on pikku seikka, monet muut asiat ovat etusijalla.
Satuin löytämään ajatuksesi, etsiessäni helpotusta ahdistukseen, jonka on aiheuttanut aikuisen lapseni ajautuminen työpaikallaan ajojahdin kohteeksi. Selailin Sirpa Polo-aineistoa, kun löysin kirjoituksesi hieman eri asiasta, toki mielenkiintoinen tämäkin. Tuollaisen kun otat aviomieheksi, ehdit elämäsi varrella kokea vielä monta tuskaa ja turhaa lyhyen elämäsi haaskausta.
Itse kokeilin, miten MINÄ osaan hallita elämää, kun yritän parhaani. Se ei kuitenkaan riitä. Myös elämäntoverisi tulee yrittää parhaansa, osoittaa sinulle arvostusta ja hellyyttä ja hän tulee saamaan sitä itse monin verroin takaisin.
Vain paras on kyllin hyvää, näin se vain on. Elämä on liian arvokas lahja tuhlattavaksi kaveriin, jossa huomaa ala-arvoisia piirteitä. Vain itseään voi muuttaa, toista ei pysty muuttamaan. Itse voi voimistua kaikissa suhteissa ja iänhän mukana kasvaa, joka päivä.
Siis rajoittajat, vähättelijät, pettävät ja liian itserakkaat alas rattailta, tekemään matkaa apostolin kyydillä. Siperiakin opettaa, jos on opettaakseen! Ja toisaalta, kuten Mika Waltarin Kieku ja Kaiku-sarjakuvassa eräs sarjakuvahahmo toteaa:"Vaatii taitoa latkia maitoa!" Mitä se on?
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh862058Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1361746- 1801316
- 236756
- 59708
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol9690- 61666
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako211598- 49556
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337492