Ex-muijat on sekopäitä!

Eihän tänne mitkään täyspäiset miehet kirjoita, jos oikeesti olet mies niin hameen saat päällesi pukea, ole sitte mies äläkä täällä kitise.....................

Lapset on mulla joka toinen viikko. Koskaan en oo tästä sopimuksesta luistanu eikä tulis mieleenkään.Voisin olla lasten kans vaikka joka päivä loppuelämän mut sehän ei oo mahdollista.
Mut miks ihmeessä kaikki meni sitten aluks hyvin eron jälkeen? Koskaan ei ollu mitään selkkauksia eikä uhkailuja.Oli asialliset välit ja poikien asioista puhuminen onnistu paremmin kuin hyvin.jne.
Vasta nyt kun ex kuuli mun uudesta tyttöystävästä se muuttu hirviöksi. Siis ihan oikeasti hirviöksi. Se saattaa puhelimessaki yhtäkkiä vaan kilahtaa ja alkaa kiljumaan ja tulee semmosta tekstiä että huh huh. Pojille selittää että ei isää enää kiinnosta. Kavereille satuilee etten ole enää ottanu poikia mun luo ja etten haluais niitä enää ollenkaan. Siis mitä v****a!!
Normaalia??

Kyllä ottaa päähän kirjoitti:

Lapset on mulla joka toinen viikko. Koskaan en oo tästä sopimuksesta luistanu eikä tulis mieleenkään.Voisin olla lasten kans vaikka joka päivä loppuelämän mut sehän ei oo mahdollista.
Mut miks ihmeessä kaikki meni sitten aluks hyvin eron jälkeen? Koskaan ei ollu mitään selkkauksia eikä uhkailuja.Oli asialliset välit ja poikien asioista puhuminen onnistu paremmin kuin hyvin.jne.
Vasta nyt kun ex kuuli mun uudesta tyttöystävästä se muuttu hirviöksi. Siis ihan oikeasti hirviöksi. Se saattaa puhelimessaki yhtäkkiä vaan kilahtaa ja alkaa kiljumaan ja tulee semmosta tekstiä että huh huh. Pojille selittää että ei isää enää kiinnosta. Kavereille satuilee etten ole enää ottanu poikia mun luo ja etten haluais niitä enää ollenkaan. Siis mitä v****a!!
Normaalia??

Lue lisää

"Isin" kielenkäyttö ei ole lapsille sopivaa kuultavaa ollenkaan. Todennäköisesti uusi nainen on samaa luokkaa joten ex-vaimo on syystäkin huolissaan. Minä en antaisi lapsiani ollenkaan tuollaista kiroilua kuuntelemaan.

Kyllä ottaa päähän kirjoitti:

Lapset on mulla joka toinen viikko. Koskaan en oo tästä sopimuksesta luistanu eikä tulis mieleenkään.Voisin olla lasten kans vaikka joka päivä loppuelämän mut sehän ei oo mahdollista.
Mut miks ihmeessä kaikki meni sitten aluks hyvin eron jälkeen? Koskaan ei ollu mitään selkkauksia eikä uhkailuja.Oli asialliset välit ja poikien asioista puhuminen onnistu paremmin kuin hyvin.jne.
Vasta nyt kun ex kuuli mun uudesta tyttöystävästä se muuttu hirviöksi. Siis ihan oikeasti hirviöksi. Se saattaa puhelimessaki yhtäkkiä vaan kilahtaa ja alkaa kiljumaan ja tulee semmosta tekstiä että huh huh. Pojille selittää että ei isää enää kiinnosta. Kavereille satuilee etten ole enää ottanu poikia mun luo ja etten haluais niitä enää ollenkaan. Siis mitä v****a!!
Normaalia??

Lue lisää

Liekö provoja vai mutta noinko huonosti tunnette ex-puolisoitanne? Jos eletään pitkään yhdessä niin en jaksa uskoa että toinen muuttuu hirviöksi noin vain. Minulle ex sanoi että tiesin sinun selviän tästä kaikesta sillä olet niin vahva ihminen. Ja jos sinä olisit tehnyt saman minulle niin siitä en olisi koskaan selvinnyt. Eli näinhän se tasan tarkkaan olin. Minä kestin sen että ex löysi uuden jo avioliiton aikana mutta jos minä olisin sen tehnyt niin ex ei olisi siitä selvinnyt. Tämän kaiken saa selville kun jakaa elämänsä toisen kanssa pitempään kuin 5 tai 10 vuotta.... Eli uskon, että kukaan ei muutu noin vaan yhtä äkkiä yllättäen vaan kyllä siellä on merkkejä näkyvissä jo aikaisemmin. Mutta niitä ei haluta nähdä tai niitä ei todellakaan nähdä.

................. kirjoitti:

"Isin" kielenkäyttö ei ole lapsille sopivaa kuultavaa ollenkaan. Todennäköisesti uusi nainen on samaa luokkaa joten ex-vaimo on syystäkin huolissaan. Minä en antaisi lapsiani ollenkaan tuollaista kiroilua kuuntelemaan.

Lue lisää

Tuo "isi" on selvästi nainen....heh.. sen verran hyvä ihmistuntija oon, että erotan koska nainen puhuu miehen suulla..!

................. kirjoitti:

"Isin" kielenkäyttö ei ole lapsille sopivaa kuultavaa ollenkaan. Todennäköisesti uusi nainen on samaa luokkaa joten ex-vaimo on syystäkin huolissaan. Minä en antaisi lapsiani ollenkaan tuollaista kiroilua kuuntelemaan.

Lue lisää

Se miten kirjoittaa suomi24 tai miten puhuu oikeasti lapsilleen, on kaksi täysin eri asiaa. Täällä käytetystä kirjoitustyylistä ei voi päätellä mitään ihmisestä itsestään. Jokainen meistä muokkaa käytöstään ja puhettaan kulloisenkin ympäristön mukaan.

wilma60 kirjoitti:

Liekö provoja vai mutta noinko huonosti tunnette ex-puolisoitanne? Jos eletään pitkään yhdessä niin en jaksa uskoa että toinen muuttuu hirviöksi noin vain. Minulle ex sanoi että tiesin sinun selviän tästä kaikesta sillä olet niin vahva ihminen. Ja jos sinä olisit tehnyt saman minulle niin siitä en olisi koskaan selvinnyt. Eli näinhän se tasan tarkkaan olin. Minä kestin sen että ex löysi uuden jo avioliiton aikana mutta jos minä olisin sen tehnyt niin ex ei olisi siitä selvinnyt. Tämän kaiken saa selville kun jakaa elämänsä toisen kanssa pitempään kuin 5 tai 10 vuotta.... Eli uskon, että kukaan ei muutu noin vaan yhtä äkkiä yllättäen vaan kyllä siellä on merkkejä näkyvissä jo aikaisemmin. Mutta niitä ei haluta nähdä tai niitä ei todellakaan nähdä.

Lue lisää

kyllä mäkin sanon et nainen voi muuttua"hirviöksi"kuullessaan exsänsä uudesta naisesta...oltiin n.5v yhdessä ja kun erosimme saimme asiat sovittua ja kaikki ok kunnes löysin uuden naisen niin siitä alkoi exäni vittuilu,riehuminen,kieroilu,mustamaalaaminen ja kaikenlainen kiusenteko....vaikka exällä oli/on itelläänkin uus mies ni silti joku päässä vissiin naksahti.

Juuri kuulin exän uudesta suhteesta. Lapset tapaavat isänsä 2 viikon välein ja sekin 12h hereillä pitää nyt jakaa uuden ja hänen kahden lapsensa kanssa, vaikka puoli vuotta ovat tunteneet. Siitä sanoin, että hänen tulisi sitten lisätä toinen arkitapaaminen, mutta ei, hänellä ei kuulemma tosiaankaan ole aikaa tälläiseen eikä tule, kun yksi on jo (2h). Olisihan se 14h 2 viikossa liikaa aikaa kahden pienen lapsen kanssa. No, enpä minä asialle mitään voi. Kuulemma olen kateellinen hänen suhteestaan, kun haluan että viettää edelleen aikaa omien lastensa kanssa.

Eihän avioliitto ole kunnossa jos ero tulee. On monenlaisia ongelmia ja se ex-eukko voi olla todella vaikea tapaus. Mutta miksi niistä asioista ei puhuta ja sanota toiselle suoraan että mietippä nyt vähän omaa käyttäytymistäsi? Puhumattomuus on varmaan monen avioliiton loppu. Kun loppuu puhuminen niin loppuu kaikki muukin ja siitä on sitten helppo lähteä lätkimään kun tulee uutta ja parempaa tiallelle. Ja vaikka ei tulisikaan niin uskon, että monta turhaa eroa koetaan pelkän puhumattomuuden takia. Asiat pitäisi käydä läpi, selvittää kaikki mahdollinen ja tehdä kaikki mahdollinen ennen eroa. Jos yhteiselämästä ei kuitenkaan tule mitään niin sitten ero. Uskon että näitä katkeria ex:ä olisi huomattavasti vähemmän jos erottaisiin niin että asiat on käyty läpi jo ennen eroa. Tiedettäisiin todella taustat ja syyt jotka on johtaneet eroon.

Paljon olen minäkin omaa käytöstäni läpikäynyt eron jälkeen ja en todellakaan ole viaton eroon. Mutta yhtä syyllinen siihen on myös ex-mies. Olisin todella kaivannut selitystä mutta sama puhumattomuus on jatkunut eron jälkeenkin. Mutta sama se, jokainen taaplaa tyylillään. Toivottavasti ex on oppinut uudessa suhteessaan puhumaan eikä jatkaisi samaa kierrettä joka meidän liitossa vallitsi.

wilma60 kirjoitti:

Eihän avioliitto ole kunnossa jos ero tulee. On monenlaisia ongelmia ja se ex-eukko voi olla todella vaikea tapaus. Mutta miksi niistä asioista ei puhuta ja sanota toiselle suoraan että mietippä nyt vähän omaa käyttäytymistäsi? Puhumattomuus on varmaan monen avioliiton loppu. Kun loppuu puhuminen niin loppuu kaikki muukin ja siitä on sitten helppo lähteä lätkimään kun tulee uutta ja parempaa tiallelle. Ja vaikka ei tulisikaan niin uskon, että monta turhaa eroa koetaan pelkän puhumattomuuden takia. Asiat pitäisi käydä läpi, selvittää kaikki mahdollinen ja tehdä kaikki mahdollinen ennen eroa. Jos yhteiselämästä ei kuitenkaan tule mitään niin sitten ero. Uskon että näitä katkeria ex:ä olisi huomattavasti vähemmän jos erottaisiin niin että asiat on käyty läpi jo ennen eroa. Tiedettäisiin todella taustat ja syyt jotka on johtaneet eroon.

Paljon olen minäkin omaa käytöstäni läpikäynyt eron jälkeen ja en todellakaan ole viaton eroon. Mutta yhtä syyllinen siihen on myös ex-mies. Olisin todella kaivannut selitystä mutta sama puhumattomuus on jatkunut eron jälkeenkin. Mutta sama se, jokainen taaplaa tyylillään. Toivottavasti ex on oppinut uudessa suhteessaan puhumaan eikä jatkaisi samaa kierrettä joka meidän liitossa vallitsi.

Lue lisää

Ei tässä ole tarkoitus etsiä syyllistä jo tapahtuneille asioille, vaan sille miksi ex kiusaa vaikka suhde on jo loppu.
Ja meidän välillä ollut mitään puhumattomuutta exmiehen kanssa.
Siispä jatkan nyt...
Eli kun nainen on ollut se "vahvempi" suhteessa ja kantanut omasta mielestään suurimman osan vastuusta suhteessa jää vaihde niin sanotusti päälle.
Kun ero tulee päälle, mies muuttaa yleenä yksi ja nainen jää vanhaan asuntoon lasten kanssa kun se on se "järkevin" vaihtoehto. MUTTA nainen jää myös yksin niiden hyvien ja huonojen muistojen kanssa. Ja niitähän me naiset rakastetaan vatvoa ylikaiken, eikösniin??
Mieheen kun ollaan yhteydesä, kuullostaa kaveri siltä että hän toipuu tilanteesta nopeammin kuin sinä, ja sehän on ehdottomasti kielletty eikö niin?
Itsellä on paha olla,mutta sitä ei suostuta ääneen sanomaan vaan hyökätään miehen kimppuun ja syytetään hänestä omasta pahasta olosta. Olisiko naisille suhteestä ylipääseminen helpompaa jos hänkin muuttaisi lasten kanssa yhteisestä asunnosta pois ja aloittaisi lasten kanssa uudelta pohjalta??
Tässä vaiheessa, älähdetään että helvetissä ei, miksi repisin lapsen juurilta ja tää on hyvä paikka asua, on tarha ja koulu ja kaverit ja ja ja ..... Syitä riittä.
Itse tein sen virheen, etten lähtenyt yhteisestä kodista vaan piinasin itseäni vuodesta toiseen ja mikäs sen parempi pahan olon purkamisen kohde kuin lasten isä.
Mutta huomatkaa että lapset kärsivät aina, tapahtuu asiat heidän silmien edessä tai ei. Lapset lukevat meitä paremmin, kuin me heitä koskaan.
Onneksi tapasin nykyisen aviomieheni ja hänen exnaisensa, koska
muuten olisin tuskin koskaan herännyt omaan kostonhimoiseen käyttätymiseeni.

Meillä on ollut kuvaamasi kaltainen tilanne mieheni tyttären osalta. 12 vuotta olen hoitanut lasta, että äiti on päässyt menoihinsa, lomille, poikaystävän kanssa laatuaikaa viettämään ym. (isän tehdessä reissutyötä). Nyt tilanne on se että tyttö on 14, eikä enää mielellään tule meille, haluaa olla viikonloppuina kavereiden kanssa, poikaystäväkin on kuvioissa. Tämä ei tytön äidille sovi, hän haluaisi edelleen koulujen vapaa-ajat viettää ilman tyttöä. Joten äiti on ratkaissut asian niin, että lähettelee minulle textareita joissa haukkuu minua ja kotiamme. Syyttää siitä, että tyttö ei halua olla meillä. Niinhän se menee, kun ei enää lapsenvahdiksi tarvita voi hakkua vaikka lutkaksi.

Kylläpä jaksat olla hassun hauska.....

exxexexexex kirjoitti:

Kylläpä jaksat olla hassun hauska.....

En hassunhauska,vaan autokauppias :D Ja ihan tottahan puhun!

Me ollaan korvaamattomia. Mihin se mies ressu joutuisi lastensa kanssa, ellei me äidit pidettäis huolta lapsista, kun mies ei osaa eikä taho. Kukapa sitä ilmaseksi hoitelee muut kuin äidit lapsiaan.

Sietäs miehenkin maksaa exälle hoitorahaa, kun itse ei lapsiaan osaa hoitaa.

Miehet on niin avuttomia, ettei pärjää ees ilman uusia naisikaan, heti pitää olla kotiapu asumassa kun ei osaa siivota tai pestä pyykkiä. Siivoojaksi kelpaa nainen kuin nainen, ei sitä kauaa etitä, viikko niin jo on uusi kotiapu saapunu. Tuskin muuta tietää kun nimen, senkin unotaa monesti päivässä.

miehet ovat avuttomi kirjoitti:

Me ollaan korvaamattomia. Mihin se mies ressu joutuisi lastensa kanssa, ellei me äidit pidettäis huolta lapsista, kun mies ei osaa eikä taho. Kukapa sitä ilmaseksi hoitelee muut kuin äidit lapsiaan.

Sietäs miehenkin maksaa exälle hoitorahaa, kun itse ei lapsiaan osaa hoitaa.

Miehet on niin avuttomia, ettei pärjää ees ilman uusia naisikaan, heti pitää olla kotiapu asumassa kun ei osaa siivota tai pestä pyykkiä. Siivoojaksi kelpaa nainen kuin nainen, ei sitä kauaa etitä, viikko niin jo on uusi kotiapu saapunu. Tuskin muuta tietää kun nimen, senkin unotaa monesti päivässä.

Lue lisää

Minä olen sitten kolme kolme kertaa korvaamattomampi kuin sinä, koska olen
1) exä
2) äiti
3) uusi vaimo

Ihanaa kun on toooooosi korvaamaton!

Upea, uusi, äiti, kirjoitti:

Minä olen sitten kolme kolme kertaa korvaamattomampi kuin sinä, koska olen
1) exä
2) äiti
3) uusi vaimo

Ihanaa kun on toooooosi korvaamaton!

Totta, oot se kolmas ja exä on ykkönen, juuri näin! Hih...

exä on ykkönen!! kirjoitti:

Totta, oot se kolmas ja exä on ykkönen, juuri näin! Hih...

Voi toista, sulla ei näköjään ole luetun ymmäräminen kohdallaan....No Hih...

miehet ovat avuttomi kirjoitti:

Me ollaan korvaamattomia. Mihin se mies ressu joutuisi lastensa kanssa, ellei me äidit pidettäis huolta lapsista, kun mies ei osaa eikä taho. Kukapa sitä ilmaseksi hoitelee muut kuin äidit lapsiaan.

Sietäs miehenkin maksaa exälle hoitorahaa, kun itse ei lapsiaan osaa hoitaa.

Miehet on niin avuttomia, ettei pärjää ees ilman uusia naisikaan, heti pitää olla kotiapu asumassa kun ei osaa siivota tai pestä pyykkiä. Siivoojaksi kelpaa nainen kuin nainen, ei sitä kauaa etitä, viikko niin jo on uusi kotiapu saapunu. Tuskin muuta tietää kun nimen, senkin unotaa monesti päivässä.

Lue lisää

Jaa-a, pyhimys-äiti-legenda elää ja voi hyvin. Hienoa että on sentään yksi hyvä ja virheetön ihmisjoukko: Äidit

Upea, uusi, äiti, kirjoitti:

Minä olen sitten kolme kolme kertaa korvaamattomampi kuin sinä, koska olen
1) exä
2) äiti
3) uusi vaimo

Ihanaa kun on toooooosi korvaamaton!

Suurin osa uusperheen naisista on noita kaikkia,minäkin. Korvaamaton tuskin muuten kuin lapselleni.
Rakkaus ja suhteet saattavat ajansaatossa muuttaa muotoaan ja loppua,mutta vanhemmuus pysyy muuttuessaankin!

exä on ykkönen!! kirjoitti:

Totta, oot se kolmas ja exä on ykkönen, juuri näin! Hih...

Minä olen sitten kolme kolme kertaa korvaamattomampi kuin sinä, koska olen
1) exä
2) äiti
3) uusi vaimo
koska olen
koska olen

Totta, oot se kolmas ja exä on ykkönen, juuri näin! Hih...
....koska OLEN.....mitä et ymmärtänyt tästä?
Vittu että Olet idari....

miehet ovat avuttomi kirjoitti:

Me ollaan korvaamattomia. Mihin se mies ressu joutuisi lastensa kanssa, ellei me äidit pidettäis huolta lapsista, kun mies ei osaa eikä taho. Kukapa sitä ilmaseksi hoitelee muut kuin äidit lapsiaan.

Sietäs miehenkin maksaa exälle hoitorahaa, kun itse ei lapsiaan osaa hoitaa.

Miehet on niin avuttomia, ettei pärjää ees ilman uusia naisikaan, heti pitää olla kotiapu asumassa kun ei osaa siivota tai pestä pyykkiä. Siivoojaksi kelpaa nainen kuin nainen, ei sitä kauaa etitä, viikko niin jo on uusi kotiapu saapunu. Tuskin muuta tietää kun nimen, senkin unotaa monesti päivässä.

Lue lisää

Niinpä, oikeastaan on ihan hyvä, että lasten kanssa on joku järkevä (nainen), kun lapset ovat isällään. Tulee ehkä tunteet ja siisteyskin huomioiduksi sielläkin sitten. Ja varsinkin näin alussa hyvä, kun ex esittää hyvää isää ja uusi hyvää äitipuolta, niin mitäs huolta siinä. Mies on aina osannut valita kunnollisia naisia, joten varmaan tämä uusikin on hyvä ihminen, ainakaan lapset eivät ole oireilleet. Slle nyt ei voi mitään, että se mies näyttää edelleen olevan sitä mitä on...

Muuten hyvä, mutta ilman toisen vanhemman lupaa ei lasta saa muuttaa paikkakunnalta toiselle, varsinkin jos se hankaloittaa etävanhemman tapaamista lapseen/siin. Tarkista ensin faktat ennekuin alat kirjoittaa fiktiota :)

*huoh* kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta ilman toisen vanhemman lupaa ei lasta saa muuttaa paikkakunnalta toiselle, varsinkin jos se hankaloittaa etävanhemman tapaamista lapseen/siin. Tarkista ensin faktat ennekuin alat kirjoittaa fiktiota :)

Lue lisää

Muuten ihan hyvä toi sinunkin juttusi, mutta lähivanhempi saa muuttaa just niin kauas kun haluaa vaikka yhteishuolto olisikin kunhan perustelut on kohdillaan. Etävanhempi ei voi muuttoa estää muuten kuin riitauttamalla asian käräjäoikeudessa, ja käräjäoikeus meidän maassamme ei "tuomitse" lapsia vuoroviikkohuolton. Eli vaikka etä riitauttaa asian, ei mitään takuita ole sille, että lapsen etu on jäädä vanhalle paikkakunnalle. Käräjäoikeus tosin ottaa sitten kantaa siihen, että miten matkakustannukset jatkossa menevät.

Maassamme asuu tuhansittain yhteishuollossa olevia erolapsia joiden vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä toisistaan eron jälkeen. Luuletko tosiaan, että kaikki nämä tapaukset on käräjäoikeuden kautta ja etävanhemman luvalla tapahtuneet? Ainakaan ns. viikonloppuisät eivät kenenkään lähivanhemman muuttoa voi estää, oli lupa tai ei. On myös lukuisia etävanhempia jotka muuttavat toiselle paikkakunnalle ja hankaloittavat itse lasten tapaamisia lupia keneltäkään kysymättä...

Eli mitään fiktiotahan en kirjoittanut vaan kysyin miltä se alkuperäiseltä tuntuisi mikäli lähivanhempi ottaisi ja muuttaisi lasten kanssa ja ap. kuulisi tästä myöhemmin lapsiltaan? Yksinhuoltajaltahan tämä onnistuisi, yhtälailla lähivanhemmalta, jonka lapset harvoin tapaavat isäänsä. Kysehän oli nimenomaan empatiakykyä vaativasta kysymyksestä, eli kykeneekö ap. asettumaan toisen kenkiin. Ap- repuutti kun vastausta ei tullut, ja niin taisit sinäkin, kun vaadit faktaa fiktion sijaan... Eli edelleen pointtini oli se, että suurista muutoksista jotka vaikuttavat lasten elämään tulisi vanhempien aina keskustella keskenään. Ja tämä ainoastaan siitä syystä, että konfliktitilanteet voidaan välttää. Ap.n tilanne ei olisi niin tukala tällä hetkellä jos hänellä olsi ollut munaa keskustella asiasta sen toisen vanhemman kanssa ennen kuin lapset kertoivat uutiset äidilleen. Tästä olen 100% varma.

Nosf. ei kirj. kirjoitti:

Muuten ihan hyvä toi sinunkin juttusi, mutta lähivanhempi saa muuttaa just niin kauas kun haluaa vaikka yhteishuolto olisikin kunhan perustelut on kohdillaan. Etävanhempi ei voi muuttoa estää muuten kuin riitauttamalla asian käräjäoikeudessa, ja käräjäoikeus meidän maassamme ei "tuomitse" lapsia vuoroviikkohuolton. Eli vaikka etä riitauttaa asian, ei mitään takuita ole sille, että lapsen etu on jäädä vanhalle paikkakunnalle. Käräjäoikeus tosin ottaa sitten kantaa siihen, että miten matkakustannukset jatkossa menevät.

Maassamme asuu tuhansittain yhteishuollossa olevia erolapsia joiden vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä toisistaan eron jälkeen. Luuletko tosiaan, että kaikki nämä tapaukset on käräjäoikeuden kautta ja etävanhemman luvalla tapahtuneet? Ainakaan ns. viikonloppuisät eivät kenenkään lähivanhemman muuttoa voi estää, oli lupa tai ei. On myös lukuisia etävanhempia jotka muuttavat toiselle paikkakunnalle ja hankaloittavat itse lasten tapaamisia lupia keneltäkään kysymättä...

Eli mitään fiktiotahan en kirjoittanut vaan kysyin miltä se alkuperäiseltä tuntuisi mikäli lähivanhempi ottaisi ja muuttaisi lasten kanssa ja ap. kuulisi tästä myöhemmin lapsiltaan? Yksinhuoltajaltahan tämä onnistuisi, yhtälailla lähivanhemmalta, jonka lapset harvoin tapaavat isäänsä. Kysehän oli nimenomaan empatiakykyä vaativasta kysymyksestä, eli kykeneekö ap. asettumaan toisen kenkiin. Ap- repuutti kun vastausta ei tullut, ja niin taisit sinäkin, kun vaadit faktaa fiktion sijaan... Eli edelleen pointtini oli se, että suurista muutoksista jotka vaikuttavat lasten elämään tulisi vanhempien aina keskustella keskenään. Ja tämä ainoastaan siitä syystä, että konfliktitilanteet voidaan välttää. Ap.n tilanne ei olisi niin tukala tällä hetkellä jos hänellä olsi ollut munaa keskustella asiasta sen toisen vanhemman kanssa ennen kuin lapset kertoivat uutiset äidilleen. Tästä olen 100% varma.

Lue lisää

Ehei, en reputtanut, ei vain ole hetkeen ollut aikaa tälle keskustelupalstalle.

Elikkäs, omasta mielestäni en tosiaan oo tilivelvollinen entiselleni. Tietty jos oisin oikeasti muuttamassa 500 km päähän, asia ois eri. Mut en koe että mun pitäs kysyä entiseltäni lupaa uusiin ihmissuhteisiini ja yhteenmuuttoon. En koe että se vahingoittaisi poikiani millään lailla. Entistäni se näköjään jostain syystä vahingoittaa, mut en sille mitään voi. Itse oon erosta jo yli päässyt, en voi sille mitään jos toinen ei oo.
Entisen ja mun erosta on 2 vuotta. Mun mielestä ollaan oltu aika kauan keskenämme poikien kans ja oon antanu aikaa sopeutua eroon. Uuden tyttöystävän kans ollaan seukattu yli puol vuotta, ja ei olla muuttamassa yhteen huomenna ja tuskin vielä ylihuomennakaan, mutta puhetta asiasta on ollu, ja koska pojat niin kovasti on tykästyny uuteen tyttöystävään, oon siitä jo pojillekkin puhunu ja asiaa pohjustanu. Sanansaattajina en oo poikia pitäny, en oo vaan kokenu tarpeelliseks enää kahden vuoden jälkeen kysellä exältä lupia mihinkään.
Pojat on ollu aivan innoissaan. Tarkotuksena ois hankkia tästä lähistöltä isompi kämppä. Nyt elellään aika ahtaasti. Samalta alueelta siis uusiki kämppä, eli poikien koulu ja kaverit säilyy, ja äidin luo sama matka ku ennenki. Pojat tulee mahdollisesti saamaan omat huoneet, tai ainaki yhteisen isomman huoneen. Kämpän hakuunhan menee aina aikaa, eli kyllä täs pojat ja uusi tyttöystävä ehtii tutustua vielä lisääki. Pojat on kertonu kovasti tykkäävänsä uudesta tyttöystävästäni. Me käydään porukalla uimahallissa, kirjastossa, jne. Tyttöystäväni kunnioittaa poikien äitiä eikä yritä olla uus äiti, vaan lähinnä pojille kaveri ja uusi aikuinen.
Ja ymmärrän kyllä ton pointin nyt, et ehkä exäni ois sit halunnu et olisin informoinut tästä tilanteesta ja tulevasta yhteenmuutosta. Mut miks ihmeessä se ei voinu suoraan sanoa mulle et ois halunnu kuulla asiasta multa eikä pojilta, ja et sitä huolettaa, ja voitasko keskustella et miten tää vaikuttaa poikien elämään?? Näin se ei siis todellakaan oo sanonu. Vaan kuten aiemmin jo kerroin, jutut ja teot on ollu aivan uskomattomia. Pari päivää sitte kuulin yhteiseltä tuttavalta, et ex oli haukkunu mua paskaks isäks ja etten kuulemma aio enää tavata poikia ikinä. Huh huh. Mistäköhän hatusta se näitä juttuja repii? Mä en oo missään vaiheessa puhunu et tää viikko-viikko-systeemi muuttuis. Mä haluan edelleenki nähä poikia niin paljon ku mahdollista, ei uus parisuhde sitä asiaa muuta.
Entisellä tuntuu nyt vaan olevan joku ongelma sen asian kans, et en oo jääny märehtimään ja murehtimaan sen perään, vaan oon jatkanu elämääni ja rakastunu uudelleen. Se ei siis ollukkaan korvaamaton. Sellasta tekstiä tulee välillä että ihan hirvittää. Toivottavasti ei puhu niitä poikien kuullen.
Eli pointti on se, että on ok jos haluaa lasten parasta, mut millä lailla se on lasten parasta, et alkaa tolleen sekoilemaan ja mustamaalaamaan lasten isää?

Kyllä ottaa päähän kirjoitti:

Ehei, en reputtanut, ei vain ole hetkeen ollut aikaa tälle keskustelupalstalle.

Elikkäs, omasta mielestäni en tosiaan oo tilivelvollinen entiselleni. Tietty jos oisin oikeasti muuttamassa 500 km päähän, asia ois eri. Mut en koe että mun pitäs kysyä entiseltäni lupaa uusiin ihmissuhteisiini ja yhteenmuuttoon. En koe että se vahingoittaisi poikiani millään lailla. Entistäni se näköjään jostain syystä vahingoittaa, mut en sille mitään voi. Itse oon erosta jo yli päässyt, en voi sille mitään jos toinen ei oo.
Entisen ja mun erosta on 2 vuotta. Mun mielestä ollaan oltu aika kauan keskenämme poikien kans ja oon antanu aikaa sopeutua eroon. Uuden tyttöystävän kans ollaan seukattu yli puol vuotta, ja ei olla muuttamassa yhteen huomenna ja tuskin vielä ylihuomennakaan, mutta puhetta asiasta on ollu, ja koska pojat niin kovasti on tykästyny uuteen tyttöystävään, oon siitä jo pojillekkin puhunu ja asiaa pohjustanu. Sanansaattajina en oo poikia pitäny, en oo vaan kokenu tarpeelliseks enää kahden vuoden jälkeen kysellä exältä lupia mihinkään.
Pojat on ollu aivan innoissaan. Tarkotuksena ois hankkia tästä lähistöltä isompi kämppä. Nyt elellään aika ahtaasti. Samalta alueelta siis uusiki kämppä, eli poikien koulu ja kaverit säilyy, ja äidin luo sama matka ku ennenki. Pojat tulee mahdollisesti saamaan omat huoneet, tai ainaki yhteisen isomman huoneen. Kämpän hakuunhan menee aina aikaa, eli kyllä täs pojat ja uusi tyttöystävä ehtii tutustua vielä lisääki. Pojat on kertonu kovasti tykkäävänsä uudesta tyttöystävästäni. Me käydään porukalla uimahallissa, kirjastossa, jne. Tyttöystäväni kunnioittaa poikien äitiä eikä yritä olla uus äiti, vaan lähinnä pojille kaveri ja uusi aikuinen.
Ja ymmärrän kyllä ton pointin nyt, et ehkä exäni ois sit halunnu et olisin informoinut tästä tilanteesta ja tulevasta yhteenmuutosta. Mut miks ihmeessä se ei voinu suoraan sanoa mulle et ois halunnu kuulla asiasta multa eikä pojilta, ja et sitä huolettaa, ja voitasko keskustella et miten tää vaikuttaa poikien elämään?? Näin se ei siis todellakaan oo sanonu. Vaan kuten aiemmin jo kerroin, jutut ja teot on ollu aivan uskomattomia. Pari päivää sitte kuulin yhteiseltä tuttavalta, et ex oli haukkunu mua paskaks isäks ja etten kuulemma aio enää tavata poikia ikinä. Huh huh. Mistäköhän hatusta se näitä juttuja repii? Mä en oo missään vaiheessa puhunu et tää viikko-viikko-systeemi muuttuis. Mä haluan edelleenki nähä poikia niin paljon ku mahdollista, ei uus parisuhde sitä asiaa muuta.
Entisellä tuntuu nyt vaan olevan joku ongelma sen asian kans, et en oo jääny märehtimään ja murehtimaan sen perään, vaan oon jatkanu elämääni ja rakastunu uudelleen. Se ei siis ollukkaan korvaamaton. Sellasta tekstiä tulee välillä että ihan hirvittää. Toivottavasti ei puhu niitä poikien kuullen.
Eli pointti on se, että on ok jos haluaa lasten parasta, mut millä lailla se on lasten parasta, et alkaa tolleen sekoilemaan ja mustamaalaamaan lasten isää?

Lue lisää

Vielä sulle, Nosf. ei kirj:

Yhdessä viestissäsi oli tällainen kohta:
"Ero ja uusi kumppani on hemmetin huono syy unohtaa vanhemmuus ja yhteishuolto, ja miten vanhemmat yhdessä kasvattavat lapsia myös eron jälkeen."

Kirjassa nimeltä Huonetta vai sukua - Elämää uusperheessä (kirj. Kaisa Raittila ja Päivi Sutinen, 2008) tähän asiaan sanotaan näin:

"Koska vanhemmuus ja parisuhde ovat irronneet toisistaan huoltajuuslainsäädännön muutosten vuoksi sekä prosesseina että käsitteinä, eron jälkeisestä vanhemmuudesta ei pitäisi puhua entisten puolisoiden yhteisenä projektina. Vain huoltajuus on jaettavissa, vanhemmuus ei."

Että näin.

Kyllä ottaa päähän kirjoitti:

Vielä sulle, Nosf. ei kirj:

Yhdessä viestissäsi oli tällainen kohta:
"Ero ja uusi kumppani on hemmetin huono syy unohtaa vanhemmuus ja yhteishuolto, ja miten vanhemmat yhdessä kasvattavat lapsia myös eron jälkeen."

Kirjassa nimeltä Huonetta vai sukua - Elämää uusperheessä (kirj. Kaisa Raittila ja Päivi Sutinen, 2008) tähän asiaan sanotaan näin:

"Koska vanhemmuus ja parisuhde ovat irronneet toisistaan huoltajuuslainsäädännön muutosten vuoksi sekä prosesseina että käsitteinä, eron jälkeisestä vanhemmuudesta ei pitäisi puhua entisten puolisoiden yhteisenä projektina. Vain huoltajuus on jaettavissa, vanhemmuus ei."

Että näin.

Lue lisää

Näin siis uusperheen näkökulmasta. Lasten näkökulmasta asioihin lainaamasi teksti ei kerro mitään. Luuletko että tuo samainen teksti esiintyisi tutkimuksessa jossa selvitetään lasten mielipiteitä siitä, mikä olisi ihanneratkaisu eron jälkeen? Mitä lapset haluavat eron jälkeen? Vuorohuollossa olevista lapsista sangen moni on sitä mieltä aikuisena että ratkaisu oli loistava, ja vuorohuolto on nimenomaan vanhemmuuden jakamista yhteisen arjen elämisen myötä. Kykenevätkö kaksi sinkuksi jäänyttä vanhempaa edelleen jakamaan myös vanhemmuuden, vai meneekö se niin, että uusperheen perustamisen jälkeen toisella vanhemmalla ei riitä enää voimavaroja kahden perheen lasten vanhempana toimimiseen? Tässä puhun nyt tapauksista joissa edellisen liiton lasten tapaamiset hiipuvat ajan saatossa sen uusperheellisen vanhemman omasta halusta/kyvyttömyydestä toimia vanhempana myös edellisen liiton lapsille.

Uusperheelliset pitävät luonnollisesti uusperheyttä loistoratkaisuna lapsilleen. Minun mielestäni moni etälapsi menettää toisen vanhempansa tämän perustettua uusperheen. Heikoimmassa asemassa ovat nimenomaan etälapset, jotka eivät kuulu uusperheeseen kuin aniharvoin käytännössä, mutta teoriassa kuuluvat sitten kuitenkin. Vai kuuluvatko? Jos kuuluvat, miksi heihin ei pidetä yhteyttä uusperheestä muutenkin kuin tapaamisten aikana? Huomioidaanko heidän tarpeensa niin ajallisesti kuin rahallisesti siellä uusperheen keittiön pöydän ääressä, jossa suuret päätökset tehdään?

Ja älä ymmärrä väärin. tunnen myös uusperheitä jotka on perustettu lapsia kuunnellen, ajan kanssa, ja joissa kaikki lapset huomioidaan kummassakin perheessä.

Jos vanhemmuutta ei kerran voi jakaa, niin kasvatusvastuuhan jää vain yhdelle vanhemmalle. Huoltajuushan on vain paperinpalanen. Vanhemmuuttahan ne siellä käräjillä miettii ottaessaan kantaa, missä lasten tulisi asua ja kumpi vanhempi kykenee toimimaan vanhempana. Lastensuojelu tekee nimenomaan vanhemmuuden arvioinnin...Jos allekirjoittaisin tuon väittämän että vanhemmuutta ei voi jakaa eron jälkeen joutuisin myös samalla pohtimaan sitä, että mikä merkitys lapsen tapaamisoikeudella eron jälkeen loppupeleissä on, jos vanhempia on vain yksi eron jälkeen....

Kyllä ottaa päähän kirjoitti:

Ehei, en reputtanut, ei vain ole hetkeen ollut aikaa tälle keskustelupalstalle.

Elikkäs, omasta mielestäni en tosiaan oo tilivelvollinen entiselleni. Tietty jos oisin oikeasti muuttamassa 500 km päähän, asia ois eri. Mut en koe että mun pitäs kysyä entiseltäni lupaa uusiin ihmissuhteisiini ja yhteenmuuttoon. En koe että se vahingoittaisi poikiani millään lailla. Entistäni se näköjään jostain syystä vahingoittaa, mut en sille mitään voi. Itse oon erosta jo yli päässyt, en voi sille mitään jos toinen ei oo.
Entisen ja mun erosta on 2 vuotta. Mun mielestä ollaan oltu aika kauan keskenämme poikien kans ja oon antanu aikaa sopeutua eroon. Uuden tyttöystävän kans ollaan seukattu yli puol vuotta, ja ei olla muuttamassa yhteen huomenna ja tuskin vielä ylihuomennakaan, mutta puhetta asiasta on ollu, ja koska pojat niin kovasti on tykästyny uuteen tyttöystävään, oon siitä jo pojillekkin puhunu ja asiaa pohjustanu. Sanansaattajina en oo poikia pitäny, en oo vaan kokenu tarpeelliseks enää kahden vuoden jälkeen kysellä exältä lupia mihinkään.
Pojat on ollu aivan innoissaan. Tarkotuksena ois hankkia tästä lähistöltä isompi kämppä. Nyt elellään aika ahtaasti. Samalta alueelta siis uusiki kämppä, eli poikien koulu ja kaverit säilyy, ja äidin luo sama matka ku ennenki. Pojat tulee mahdollisesti saamaan omat huoneet, tai ainaki yhteisen isomman huoneen. Kämpän hakuunhan menee aina aikaa, eli kyllä täs pojat ja uusi tyttöystävä ehtii tutustua vielä lisääki. Pojat on kertonu kovasti tykkäävänsä uudesta tyttöystävästäni. Me käydään porukalla uimahallissa, kirjastossa, jne. Tyttöystäväni kunnioittaa poikien äitiä eikä yritä olla uus äiti, vaan lähinnä pojille kaveri ja uusi aikuinen.
Ja ymmärrän kyllä ton pointin nyt, et ehkä exäni ois sit halunnu et olisin informoinut tästä tilanteesta ja tulevasta yhteenmuutosta. Mut miks ihmeessä se ei voinu suoraan sanoa mulle et ois halunnu kuulla asiasta multa eikä pojilta, ja et sitä huolettaa, ja voitasko keskustella et miten tää vaikuttaa poikien elämään?? Näin se ei siis todellakaan oo sanonu. Vaan kuten aiemmin jo kerroin, jutut ja teot on ollu aivan uskomattomia. Pari päivää sitte kuulin yhteiseltä tuttavalta, et ex oli haukkunu mua paskaks isäks ja etten kuulemma aio enää tavata poikia ikinä. Huh huh. Mistäköhän hatusta se näitä juttuja repii? Mä en oo missään vaiheessa puhunu et tää viikko-viikko-systeemi muuttuis. Mä haluan edelleenki nähä poikia niin paljon ku mahdollista, ei uus parisuhde sitä asiaa muuta.
Entisellä tuntuu nyt vaan olevan joku ongelma sen asian kans, et en oo jääny märehtimään ja murehtimaan sen perään, vaan oon jatkanu elämääni ja rakastunu uudelleen. Se ei siis ollukkaan korvaamaton. Sellasta tekstiä tulee välillä että ihan hirvittää. Toivottavasti ei puhu niitä poikien kuullen.
Eli pointti on se, että on ok jos haluaa lasten parasta, mut millä lailla se on lasten parasta, et alkaa tolleen sekoilemaan ja mustamaalaamaan lasten isää?

Lue lisää

Tekstisi perusteella exäsi käytöksen taustalla on nimenomaan pelko mitä yhteenmuutto tuo tullessaan. Kysehän ei ole siitä, että lupaa tarvitsee ex-vaimolta pyytää mutta jos haluat sopan nyt äkkiä kuntoon, mene hänen juttusille ja kerro sen, minkä jo kerroit: Ette muuta vielä yhteen ja pahoittele sitä että lapset toivat tiedon etkä sinä. Exäsi lienee kauhusta kankea, sillä ei olisi ensimmäinen kerta kuin poikalapset haluavat jossain vaiheessa vartuttuaan asua nimenomaan sen isän kanssa. Ex-vaimosi tietää tämän ja pelkää "kaappaatko" lapset nyt luoksesi. Pieni vakuuttelu sinulta siitä, että vuorohuolto jatkuu vaikka muutatte yhteen jne. toisi varmasti rauhan myös exäsi sieluun. Kokeile! Me naiset ollaan pöhköjä et me halutaan puhua kaikesta juurta jaksain. Kyse ei ole siitä, että haluamme jyrätä exän tahdon tai pompottaa exää. Aikuiset ihmiset voivat olla kovinkin eri mieltä asioista mutta aikuisina pystyvät myös hyväksymään toisen näkökulman ja kunnioittamaan hänen päätöksiään mutta jos ei mistään puhuta, toista ei voi ymmärtää.

Tsemppiä sinne sen exän kanssa. Saat kyllä homman rauhoittumaan jos haluat. Kaikkien etu lienee kuitenkin se, että tulisitte toimeen ja jos hitusen nyt joustat ja tulet vähän vastaan voit estää "sodan". Lue täältä näitä kauhukertomuksia siitä, kuinka uusperhe ja exä on sotajalalla vielä vuosienkin jälkeen kun kukaan ei ole valmis joustamaan hitustakaan. Mietippä mikä helvetti se lapsille on joutua tappelevien aikuisten keskelle. Pieni uhraus sinulta, ja ylpeytesikään ei liene sen arvoinen, että et voisi sitä tehdä lastesi tähden. Jos exä on luupää, niin annan olla, mutta yritä itse korjata se, missä pieleen meni, ja teidän tapauksessa ainoa mikä meni alunperin pieleen oli se, että tyttöystävästä ja yhteenmuutosta kertoi lapset etkä sinä.

Nosf. ei kirj. kirjoitti:

Tekstisi perusteella exäsi käytöksen taustalla on nimenomaan pelko mitä yhteenmuutto tuo tullessaan. Kysehän ei ole siitä, että lupaa tarvitsee ex-vaimolta pyytää mutta jos haluat sopan nyt äkkiä kuntoon, mene hänen juttusille ja kerro sen, minkä jo kerroit: Ette muuta vielä yhteen ja pahoittele sitä että lapset toivat tiedon etkä sinä. Exäsi lienee kauhusta kankea, sillä ei olisi ensimmäinen kerta kuin poikalapset haluavat jossain vaiheessa vartuttuaan asua nimenomaan sen isän kanssa. Ex-vaimosi tietää tämän ja pelkää "kaappaatko" lapset nyt luoksesi. Pieni vakuuttelu sinulta siitä, että vuorohuolto jatkuu vaikka muutatte yhteen jne. toisi varmasti rauhan myös exäsi sieluun. Kokeile! Me naiset ollaan pöhköjä et me halutaan puhua kaikesta juurta jaksain. Kyse ei ole siitä, että haluamme jyrätä exän tahdon tai pompottaa exää. Aikuiset ihmiset voivat olla kovinkin eri mieltä asioista mutta aikuisina pystyvät myös hyväksymään toisen näkökulman ja kunnioittamaan hänen päätöksiään mutta jos ei mistään puhuta, toista ei voi ymmärtää.

Tsemppiä sinne sen exän kanssa. Saat kyllä homman rauhoittumaan jos haluat. Kaikkien etu lienee kuitenkin se, että tulisitte toimeen ja jos hitusen nyt joustat ja tulet vähän vastaan voit estää "sodan". Lue täältä näitä kauhukertomuksia siitä, kuinka uusperhe ja exä on sotajalalla vielä vuosienkin jälkeen kun kukaan ei ole valmis joustamaan hitustakaan. Mietippä mikä helvetti se lapsille on joutua tappelevien aikuisten keskelle. Pieni uhraus sinulta, ja ylpeytesikään ei liene sen arvoinen, että et voisi sitä tehdä lastesi tähden. Jos exä on luupää, niin annan olla, mutta yritä itse korjata se, missä pieleen meni, ja teidän tapauksessa ainoa mikä meni alunperin pieleen oli se, että tyttöystävästä ja yhteenmuutosta kertoi lapset etkä sinä.

Lue lisää

Siis voi hyvää päivää sun kirjoituksia. Poosaat ja poosaat aina vaan. Ja sit kaiken huipuksi ehdotat kaverille tosissas, että menis hattu kourassa nöyrästi pyytään armoa exältä. En ihmettele yhtään, että sun exmiehes ei puhunut sulle suhteen aikana. Niin hyvin nimittäin käänsit kaikki asiat mihen kantilta negatiivisiksi. Onneksi me kaikki naiset ei olla kuin sinä, muuten meillä ei olis elossa enää yhtään miestä koko maassa.
Ketjun aloittajalle toivotan tsemppiä ja VOIMAA!! Tee päätökset juuri sen mukaan kuin itse parhaaksesi( lasten ja naisesi) näet. Muista isot päätköset vaativat aina rohkeutta ja oman pään pitämistä.

*huoh* kirjoitti:

Siis voi hyvää päivää sun kirjoituksia. Poosaat ja poosaat aina vaan. Ja sit kaiken huipuksi ehdotat kaverille tosissas, että menis hattu kourassa nöyrästi pyytään armoa exältä. En ihmettele yhtään, että sun exmiehes ei puhunut sulle suhteen aikana. Niin hyvin nimittäin käänsit kaikki asiat mihen kantilta negatiivisiksi. Onneksi me kaikki naiset ei olla kuin sinä, muuten meillä ei olis elossa enää yhtään miestä koko maassa.
Ketjun aloittajalle toivotan tsemppiä ja VOIMAA!! Tee päätökset juuri sen mukaan kuin itse parhaaksesi( lasten ja naisesi) näet. Muista isot päätköset vaativat aina rohkeutta ja oman pään pitämistä.

Lue lisää

Ja lasten edun takia nimenomaan pitäisi siihen rauhaan pyrkiä, keinolla millä hyvänsä, mutta ihmisten välinen vuorovaikutus taitaa olla sinulle silkkaa hepreaa kommenttisi perusteella.

Oikeassa olet, että se todella vaatii suurta rohkeutta olla se aikuisempi osapuoli ja toimia sen mukaan, että suuremmat raastavat riidat jotka saa kaikki voimaan pahoin, niin uusperheessä kuin eroperheessäkin, vältetään, ja nimenomaan lasten takia. Toiset toki haluavat pitää päänsä ja ylläpitää sotatilaa vuosikaudet.

Ja ole toki onnellinen siitä, ettet ole kuin minä joka olen vierestä seurannut lasteni tuskaa meidän erokiistojen takia. Voisit vaikka vahingossa siirtyä samalle puolelle aitaa kanssani ja neuvomaan muitakin uusperheellisiä ja erovanhempia pyrkimään sopuratkaisuun ja vastaantulemiseen ennenkuin tilanne lähtee lapasesta ihan totaalisesti. Mutta tottakai se on tärkeämpää että me aikuiset pidetään päämme ja kiinni siitä, kuka on oikeassa ja väärässä. Mitäpä niillä lapsilla on väliä, jotka sen keskellä joutuvat kärsimään, eiks juuuu???????

Kiitos arvauksistasi exäni puhumattomuudesta ja minusta. Meni nyt vähän pieleen ja osaat varmaan jatkossa keskittyä alkuperäisen kirjoittajan neuvomiseen ja auttamiseen ja kykenet esittämään eriävät mielipiteesi jättäen minut vähemmälle huomiolle. Kerron toki heti, jos mielipiteitä tai analyysejä itsestäni sinulta kaipaan.

Nosf. ei kirj. kirjoitti:

Ja lasten edun takia nimenomaan pitäisi siihen rauhaan pyrkiä, keinolla millä hyvänsä, mutta ihmisten välinen vuorovaikutus taitaa olla sinulle silkkaa hepreaa kommenttisi perusteella.

Oikeassa olet, että se todella vaatii suurta rohkeutta olla se aikuisempi osapuoli ja toimia sen mukaan, että suuremmat raastavat riidat jotka saa kaikki voimaan pahoin, niin uusperheessä kuin eroperheessäkin, vältetään, ja nimenomaan lasten takia. Toiset toki haluavat pitää päänsä ja ylläpitää sotatilaa vuosikaudet.

Ja ole toki onnellinen siitä, ettet ole kuin minä joka olen vierestä seurannut lasteni tuskaa meidän erokiistojen takia. Voisit vaikka vahingossa siirtyä samalle puolelle aitaa kanssani ja neuvomaan muitakin uusperheellisiä ja erovanhempia pyrkimään sopuratkaisuun ja vastaantulemiseen ennenkuin tilanne lähtee lapasesta ihan totaalisesti. Mutta tottakai se on tärkeämpää että me aikuiset pidetään päämme ja kiinni siitä, kuka on oikeassa ja väärässä. Mitäpä niillä lapsilla on väliä, jotka sen keskellä joutuvat kärsimään, eiks juuuu???????

Kiitos arvauksistasi exäni puhumattomuudesta ja minusta. Meni nyt vähän pieleen ja osaat varmaan jatkossa keskittyä alkuperäisen kirjoittajan neuvomiseen ja auttamiseen ja kykenet esittämään eriävät mielipiteesi jättäen minut vähemmälle huomiolle. Kerron toki heti, jos mielipiteitä tai analyysejä itsestäni sinulta kaipaan.

Lue lisää

Erikoisen tästä keskustelusta tekee se, että luulet olevasi aino jolla on ollut vaikea ero takanaan. Ja näin ollen myös oletat selkeästi , että tarjoamasi neuvot ovat ainoat oikeat.
Olen pahoillani puolestasi, että erosi on ollut vaikea ja nyt purat katkeruuttasi täällä "auttamalla" uusioperheitä ratkomaan ongelmia.
Mutta kun jokainen ero on erilainen, ja siihen liityvät ratkaisut hyvinkin toisistaan poikkeavia(me kaikki kun olemme erillaisia). Ja olen pahoillani, etten näe asioita samalta kannalta kuin sinä(tai toisaalta, en olekkaan) ja se selkeästi ärsyttää sinua.
Mielestäni ap:n ei tarvitse perustella uuden elämänsä vaiheitä exälle millään muodoin, ja tuo lapsiin vetoaminen ja pelko lasten " kaappaamisesta" ei todellakaan tee asioista uskottavampaa tai hyväksyttävämpää millään tavalla.
Edelleenkin toivotan ap:lle kaikkea hyvää ja olisi kiva tietää miten hänellä asiat ovat lähteneet sujumaan.

*huoh* kirjoitti:

Erikoisen tästä keskustelusta tekee se, että luulet olevasi aino jolla on ollut vaikea ero takanaan. Ja näin ollen myös oletat selkeästi , että tarjoamasi neuvot ovat ainoat oikeat.
Olen pahoillani puolestasi, että erosi on ollut vaikea ja nyt purat katkeruuttasi täällä "auttamalla" uusioperheitä ratkomaan ongelmia.
Mutta kun jokainen ero on erilainen, ja siihen liityvät ratkaisut hyvinkin toisistaan poikkeavia(me kaikki kun olemme erillaisia). Ja olen pahoillani, etten näe asioita samalta kannalta kuin sinä(tai toisaalta, en olekkaan) ja se selkeästi ärsyttää sinua.
Mielestäni ap:n ei tarvitse perustella uuden elämänsä vaiheitä exälle millään muodoin, ja tuo lapsiin vetoaminen ja pelko lasten " kaappaamisesta" ei todellakaan tee asioista uskottavampaa tai hyväksyttävämpää millään tavalla.
Edelleenkin toivotan ap:lle kaikkea hyvää ja olisi kiva tietää miten hänellä asiat ovat lähteneet sujumaan.

Lue lisää

Päinvastoin, ystäväiseni, sinua taitaa ärsyttää minun kirjoitukseni huomattavasti enemmän kun siirryit henk.kohtaiseen analyysiin minusta ja erostani. Sinun kirjoituksesei ei ärsytä, eikä herätä mitään tuntemuksia suuntaan tai toiseen, suomessa kun todellakin on se sananvapaus. Edelleen tuputat minulle diagnoosia katkeruus ja väität minun luulevan että oma mielipiteeni ja kokemukseni on ainoa oikea. Osaisitko jostain poimia sellaisen kohdan jossa tämä mahdollisesti ilmenisi? Olen vain esittänyt oman teoriani miten ap. voisi toimia, ja jonka uskon tuottavan rauhan exän sieluun ja suurempi konflikti jää syntymättä. Usko sinä omaasi, ja jätäthän nyt minun analysoimiseni niille ammattilaisille, kiitos!

Nosf.ei kirj. kirjoitti:

Päinvastoin, ystäväiseni, sinua taitaa ärsyttää minun kirjoitukseni huomattavasti enemmän kun siirryit henk.kohtaiseen analyysiin minusta ja erostani. Sinun kirjoituksesei ei ärsytä, eikä herätä mitään tuntemuksia suuntaan tai toiseen, suomessa kun todellakin on se sananvapaus. Edelleen tuputat minulle diagnoosia katkeruus ja väität minun luulevan että oma mielipiteeni ja kokemukseni on ainoa oikea. Osaisitko jostain poimia sellaisen kohdan jossa tämä mahdollisesti ilmenisi? Olen vain esittänyt oman teoriani miten ap. voisi toimia, ja jonka uskon tuottavan rauhan exän sieluun ja suurempi konflikti jää syntymättä. Usko sinä omaasi, ja jätäthän nyt minun analysoimiseni niille ammattilaisille, kiitos!

Lue lisää

Ei itseasiassa ärsytä, huvittaa kylläkin. Olin nimittäin lisäämässä tuohon edelliseen tekstiini, että ap kirjoitti siitä kuin ex haukkuu häntä paskaksi ja huonoksi isäksi.
Sinä vastaat hänelle ensimmäisessä vastauksessasi
nimittämällä häntä "vellihousuksi". Onko tämä tukemista uusioperheelle?
Seuraavaksi oletkin neuvomassa häntä myötämieliseksi exäänsä kohtaan, välttääkseen suuremman sodan.
Ja lasten äitiä puolustelet juuri sillä, että hän pelkää menettävänsä lapset mihelle, kun hän rakentaa uutta ilman vanhan hyväksyntää. Jos hän oikeasti pelkäisi menettävänsä lapset, ap:n uuden elämän takia, ei kai hän haukkuisi ap:ta huonoksi isäksi ja puhuisi paskaa selän takana minkä ehtisi? Eikö jokainen järkevä ihminen olisi soittanut ensin ja kysynyt onko lasten puheissa perää.
Et ole mielestäni johdonmukainen, mutta sen onkin vain minun mielipiteeni.

Meidän välillä näyttää olevan sen verran vahva näkemysero asiasta, että jätän tämän aiheen tähän ja toivotan analysoinnin täyteistä kevättä.

*huoh* kirjoitti:

Ei itseasiassa ärsytä, huvittaa kylläkin. Olin nimittäin lisäämässä tuohon edelliseen tekstiini, että ap kirjoitti siitä kuin ex haukkuu häntä paskaksi ja huonoksi isäksi.
Sinä vastaat hänelle ensimmäisessä vastauksessasi
nimittämällä häntä "vellihousuksi". Onko tämä tukemista uusioperheelle?
Seuraavaksi oletkin neuvomassa häntä myötämieliseksi exäänsä kohtaan, välttääkseen suuremman sodan.
Ja lasten äitiä puolustelet juuri sillä, että hän pelkää menettävänsä lapset mihelle, kun hän rakentaa uutta ilman vanhan hyväksyntää. Jos hän oikeasti pelkäisi menettävänsä lapset, ap:n uuden elämän takia, ei kai hän haukkuisi ap:ta huonoksi isäksi ja puhuisi paskaa selän takana minkä ehtisi? Eikö jokainen järkevä ihminen olisi soittanut ensin ja kysynyt onko lasten puheissa perää.
Et ole mielestäni johdonmukainen, mutta sen onkin vain minun mielipiteeni.

Meidän välillä näyttää olevan sen verran vahva näkemysero asiasta, että jätän tämän aiheen tähän ja toivotan analysoinnin täyteistä kevättä.

Lue lisää

Ihminen joka kokee olevansa uhattu jonka turvallisuus järkkyy käyttäytyy usein ap. exän tavoin eikä tässä tilassa kovinkaan moni rationaalisesti käyttäydy. Kyllä, minä pidän sellaisia ihmisiä vellihousuina jotka eivät kykene keskustelemaan asioista suoraan, vaan laittavat muut asialle, tässä tapauksessa lapset olivat sanansaattajina. Ap:n tarkotus ei liene ollut käyttää lapsiaan sanansaattajina, mutta vanhempana häneltä olisi voinut odottaa sellaista tilannetajua, että tietäisi, että lapset kyllä kertovat sille toiselle vanhemmalle, ennemmin tai myöhemmin.

Jos koet kirjoitukseni huvittavina, olisit varmaan murjaisuut jonkun mojovan vitsin sen sijaan että rupesin arvuuttelemaan minun luonnettani ja mennyttä suhdettani saadaksesi tukea omalle teoriallesi.

Ja juu, näkemyseromme on tosiaan ilmiselvä, enkä jaksa minäkään tätä sen enempää vatvoa. Ap:hän sen exänsä tuntee ja kykenee sen pohjalta päättämään mikä on paras ratkaisu siihen omaan tilanteeseen ja mistä narusta kannattaa nykiä. Analysoinnin täytteistä kevättä myös sinulle.

Nosf. ei kirj. kirjoitti:

Ihminen joka kokee olevansa uhattu jonka turvallisuus järkkyy käyttäytyy usein ap. exän tavoin eikä tässä tilassa kovinkaan moni rationaalisesti käyttäydy. Kyllä, minä pidän sellaisia ihmisiä vellihousuina jotka eivät kykene keskustelemaan asioista suoraan, vaan laittavat muut asialle, tässä tapauksessa lapset olivat sanansaattajina. Ap:n tarkotus ei liene ollut käyttää lapsiaan sanansaattajina, mutta vanhempana häneltä olisi voinut odottaa sellaista tilannetajua, että tietäisi, että lapset kyllä kertovat sille toiselle vanhemmalle, ennemmin tai myöhemmin.

Jos koet kirjoitukseni huvittavina, olisit varmaan murjaisuut jonkun mojovan vitsin sen sijaan että rupesin arvuuttelemaan minun luonnettani ja mennyttä suhdettani saadaksesi tukea omalle teoriallesi.

Ja juu, näkemyseromme on tosiaan ilmiselvä, enkä jaksa minäkään tätä sen enempää vatvoa. Ap:hän sen exänsä tuntee ja kykenee sen pohjalta päättämään mikä on paras ratkaisu siihen omaan tilanteeseen ja mistä narusta kannattaa nykiä. Analysoinnin täytteistä kevättä myös sinulle.

Lue lisää

Aivan sama sinun on väitellä ja selittää,ex on aina se kaikista pahin :)

Nof. ei kirj. taisi kirjoittaa asian juuri niinkuin se on. Lapset usein etäisiltä unohtuvat ja asiat saa lapsilta kuulla, kun "unohtuu"

*huoh* kirjoitti:

Erikoisen tästä keskustelusta tekee se, että luulet olevasi aino jolla on ollut vaikea ero takanaan. Ja näin ollen myös oletat selkeästi , että tarjoamasi neuvot ovat ainoat oikeat.
Olen pahoillani puolestasi, että erosi on ollut vaikea ja nyt purat katkeruuttasi täällä "auttamalla" uusioperheitä ratkomaan ongelmia.
Mutta kun jokainen ero on erilainen, ja siihen liityvät ratkaisut hyvinkin toisistaan poikkeavia(me kaikki kun olemme erillaisia). Ja olen pahoillani, etten näe asioita samalta kannalta kuin sinä(tai toisaalta, en olekkaan) ja se selkeästi ärsyttää sinua.
Mielestäni ap:n ei tarvitse perustella uuden elämänsä vaiheitä exälle millään muodoin, ja tuo lapsiin vetoaminen ja pelko lasten " kaappaamisesta" ei todellakaan tee asioista uskottavampaa tai hyväksyttävämpää millään tavalla.
Edelleenkin toivotan ap:lle kaikkea hyvää ja olisi kiva tietää miten hänellä asiat ovat lähteneet sujumaan.

Lue lisää

Ihmeellistä kannustaa lasten vanhempia riitelemään keskenään. Kenenkähän elämää se helpottaa?

tiedämitä
vanhemmutts
itsetä
munm
ielestä
kirjanohje

Lissu olet ääliö ja taas kerran todistit sen.

Äidinkielen kirjan voisit ottaa esille ja opiskella sitä, ja myös nykysuomen sanakirjan voisit lukaista.
Oikeenkirjoitusta voit myös harjoitella.

Maalaisjärki monelta puuttuukin mutta ei nuo lastenhoitokirjat ole mitään satua,monikin niistä kirjoittajista on itse vanhempi eivätkä kirjat ole sitä varten että NÄIN PITÄÄ elää vaan että vanhemmat voivat kokeilla eri toimintatapoja oman lapsensa kohdalla. Kaikilla kun ei ole kokemusta lapsista ennen sitä oman lapsen maailmaan tuloa,tuskin se sitä tarkoittaa että joku eläisi kirjan mukaan.

"Käytännössä yksikään kirjanohje ei päde." Kerro esimerkki?

lissuuuuuuuuuuuuuu

Ai miski, no siski, että jo riittää se lässytys.

Tee vihreitä BUA-HAH-HAAAAAAAAAAAAAAA

Mukava kuulla, ett' öossu ry kasvaa uudella jäsenellä. Meitä on jo paljon jotka ajattelemme itsenäiseti. Muutos kestää kauan, ennenkuin ymmärretään yhteinen sävel. Emme ole kieroon kasvaneita, vaan vaan ajattelemme järjellä.

lissu ry kirjoitti:

Mukava kuulla, ett' öossu ry kasvaa uudella jäsenellä. Meitä on jo paljon jotka ajattelemme itsenäiseti. Muutos kestää kauan, ennenkuin ymmärretään yhteinen sävel. Emme ole kieroon kasvaneita, vaan vaan ajattelemme järjellä.

Lue lisää

korjaus edelliseen

siis lissu ry

Rakas nyxä, odota muutama vuosi, niin saat saman kohtelun miehen nykyinen exä. Itse en ottaisi miestä, jolla on "sekopääexä", kyllä siinä on miehellä sormensa pelissä.

Näinkin voi käydä: soitin exälle että "ok, en vaadi enempää tapaamisia ja ymmärrän, ettei hän vaan ehdi. Eihän asia minulle kuulu". Taustalla kuului naisen ääni ja ex alkoi esittää riitaa ja sen ratkaisemista. Ja minä toisessa päässä, että anteeksi mitä? Kun en edes sanonut mitään enkä varsinkaan huutanut, kun lapset nukkuivat viereisessä huoneessa (eivätkö heränneetkään kyllä). Uudelle piti esittää, että ex sekosi... Kiva pohja yhteistyölle tosiaan. Toisaalta on tosi helpottunut olo, ettei ole itse enää vedätettävänä siinä...

N

Naisen kosto. kirjoitti:

N

Jostain syystä linkki ja avaus hävisivät konnekin Bittiavaruuteen.

Yritetään uudestaan.

http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/392349
---

Sinuna olisin tyytyväinen, jos miehesi suostuu tuohon ja tekee noin. Siten hän on lapsen elämässä mukana vuoroviikoillakin eli ajattele askel pidemmälle:
todennäköisesti hyvin osallistuva isä teidänkin lapsillenne!
(vertaa mies joka unohtaa edellisen liiton lapset)

Vai kilahtaako ollenkaan ja ex vaan selittää asian niin, jotta ex ei kertoisi mitään miehestä nyxälle..