Entäpä jos sittenkin on totta, että Jumala onkin olemassa? Kaikki onkin päinvastoin, mitä väitin, intin ja selitin.. .
Entäpä KUN kaikki sittenkin on totta. Jumala ON ja astut Hänen eteensä. Hän käskee, kutsuu ja sanoo: Tulkaa, te kaikki. Eikä sinulla ole valtaa toimia Hänen käskyään vastaan. Selitykset ovat loppu, niitä ei enää kuunnella. Et voi syyttää ketään, et osoitella sormella, et vedota siihen taikka tuohon seikkaan. Olet yksin. Yksin. Yksin Hänen edessään. Tilinteolla, tuomiolla. Yksin Hänen pyhyytensä edessä, totuutensa edessä. Valkeuden edessä joka 7 x aurinkoa kirkkaampi Valo. Pelkäät ja vapiset, pakoonpääsyä ei ole. Vapiset Hänen tulista katsettaan. Tiedät viimeistään, että olet syntinen, paha, kurja, pilkkaaja. Tunnet että olet kuin mitätön muurahainen, jonka suuri jalka voi hetkessä murskaksi musertaa. Nyt on se hetki.
Tuomarin ei tarvitse sanoa, että toimit väärin, tietoisesti väärin. Pilkkasit Häntä, sanoit: Ei ole Jumalaa! Pilkkasit Hänen kansaansa; uskovia, Hänen omiaan joille oli kelvannut kurjuudessa ja synneissään valita armo, valita Jumalan tie. Pilkkasit profetioita, Pyhää henkeä. Solvasit surutta kaikkea ja kaikkia. Nimittelit uskovia: äärikristityt, fundamentalistit, kiihkoilijat! Pelkää kuonaa, kieroonkasvaneinta ja pahantahtoisinta porukkaa! Ala-arvoisia, huonokäytöksisiä, järjettömiä haihattelijoita, utopisteja, infantiileja. Solvasit, ivasit, halveksit. Korotit itsesi heidän yläpuolelleen, Jumalankin kriitikoksi. Koetit romuttaa monien uskoa, uskoa Raamattuun ja Jumalan ihmeisiin. Solvasit yhä uudelleen ja uudelleen. Sinua varoitettiin, mutta vain lisäsit syntisi määrää...
Hyväkäytöksiset uskovat koettivat parhaansa mukaan ja kärsivällisesti vastata, opastaa, valaista. Hekin olivat kuin ilmaa; solvasit heitäkin. Huonokäytöksiset uskovat olivan pahan himosi maalitaulu. Irvailit, pilkkasit ja vihasit heitä. Pahuutesi vaati eliminoimaan erityisesti heidän kirjoituksiaan. Jauhoit heitä hampaillasi kuin saalista, koetit poistaa heidän suolaisia sanojaan pois päiviäsi pilaamasta. Luulit jo onnistuneesi... mutta?
Jumala katseli tätä kaikkea. Antoi aikaa, etsikkoaikaa. Tutki ja testasi.
Nyt, seisot yksin Hänen Majesteettinsa edessä. Hänen, joka antaa elämän, kutsuu kuoleman. Hänen edessään, jonka kädessä on kaikkien olentojen henki ja elämä. Seisot Hänen edessään. Tilinteolla omasta elämästäsi. Mitä Hän sanoo? Niitä sanoja, joita on Kirjoitettuna Raamatussa, Kirjassa, jota pilkkasit ja halveksit; väitit sitä paimentolaisten satukokoelmaksi...
Tuomarin istuimella istuu Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra, Hän jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän sanoo:
”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu per-ke-leel-le ja hänen enkeleillensä.” Niin Hän sanoo. Olet hyljätty. Sinä hylkäsit Jumalan, Hän hylkää sinut. Ikuisesti. Sinulle ei kelvannut armahdus ja armo. Halveksit niitä ihmisiä, joille armo oli kelvannut, jotka Jumalaan uskoivat, Häntä kunnioittivat. Ja heille, kurjille ja halveksituille lampailleen Hän sanoo: ”Tulkaa, minun isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.”
Olet yksin. Totaalisesti yksin. Liian myöhään. Katumus on myöhäistä. Etsikkoaika kului hukkaan. Selitykset eivät enää tepsi. Kukaan ei niitä enää kuuntele. Jumala kuunteli niitä pitkään. Tarpeeksi kauan, varmistuakseen, tietääkseen, että et tahtonut ottaa vastaan elämää. Etenit pahuudessasi, paadutit itsesi. Tämä on hetki, tilinteon hetki.
Entäpä kun tämä onkin totta. Muistat että sen sanottiin tulevan. Entäpä jos se, jota eniten inhosit olikin profeetta? Ei siinä omasta halustaan, innostaan, omasta valinnastaan. Ei oman erinomaisuutensa syystä – päinvastoin! Vihoviimeisistä viimeisin – ihmisten silmissä – mutta Jumalan armo niin suuri, että riitti halvan saviastian käyttökupiksi muuttamaan... Entapä kun on totta, tämä, mitä hän nyt kirjoittaa. Herätettynä klo 4:30 tehtävään. Ei satua, ei kuvitelmaa, ei harhaa. Ja tiedät, että olet juuri nyt Elävän Jumalan edessä. Ja tiedät, että selitykset ovat loppu.
Entäpä jos
profeetta ebel
1
60
Vastaukset
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12168508
Eikö mennyt kerrasta perille?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1195457
- 715178
- 924208
Miten mä olisin
Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.753650Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv603278- 432851
- 152317
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️572020- 421872
Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.381713