Haluan nyt rehellisesti vuodattaa mitä ****** maine on tehny mun elämälle. Olen 20-vuotias nuori nainen, mun elämä on ollu tähän asti itseasiassa aika rankkaa kodista, kiusaamiseen, omaan sairastumiseen ja yksinäisyyteen lähtien. Alotetaan nyt vaikka siitä perheestä... Pystyn kertoo tän aika lyhyesti eli mun molemmat vanhemmat oli mieleltään sairaita. Äiti sairasti kaksisuuntaistamielialahäiriötä ja isä oli vain muuten vaan masentunut, kun sen elämässä oli ollu kaikkia aika rankkoja juttuja ja sitten isä oli myös alkoholisti. Täällä mun ei tarvii varsinkaan näistä jutuista valehdella koska kirjotan anonyyminä ja oikeessa elämässä, en tiedä uskoisko mua kukaan koska onnistuttiin salaamaan ne meidän perheen ongelmat aika hyvin neljän seinän sisälle.
No mun lapsuus oli sellasta et se sisälsi ihan onnellisiakin hetkiä, mutta hyvin paljon oli myös kaikkea huonoa. Jouduin kuuntelee usein kun äiti ja isä riiteli kova äänisesti, äiti hajotti meillä kotona myös paikkoja ja tavaroita raivotessaan, **** ja ulosti housuunsa ja sairaana ihmisenä pyyhki eritteitä käsistään myös seinille... Minä pelkäsin välillä aika lailla sitä meidän elämää kotona. Mm. isä vei mua joskus pienempänä mummolaan turvaan, kun äiti huusi ja riehui. Silti mä onnistuin olee aika rohkea, vaikka välillä sitä meidän elämää kotona pelkäsinkin ja jotenkin sen rohkeuden, sitkeyden vai mitä se ikinä onkaan avulla "selvisin". Myöhemmin selitän vähän enemmän miksi tuo selvisin sana on heittomerkeissä.
No elämä meni ihan jees tonne 11-vuotiaaksi asti, vaikka jouduinkin vähän tuollasessa sairaanloisessa ympäristössä kasvamaan. Mulla alko tosi nuorena jo murrosikä, olin siis fyysisesti nopeasti kehittynyt, kuukautiset alko jo 10-vuotiaana joten tietynlainen hormoonitoiminta on pitäny startata jo ennen sitä... Meidän luokalle tuli viidennellä sit ihan uus tyttö ja se oli aika erillainen kun me muut ja mä rupesin pyörimään sitten sen kanssa ja meistä tuli nopeesti parhaatystävykset. Se millä tavalla se oli erillainen kun me muut tytöt, niin hän jo meikkasi ja pukeutui teinimäisesti, kun me muut oltiin vielä aika lapsenomasia. Tuon tytön kanssa sitten munkin tyyli muuttui, mä aloin myös seurustelemaan koska hän oli jo seurustellu ja hänen kauttaan sain muita saman henkisiä kavereita mitä hän.
Pojat, oman ikäset, vähän nuoremmat ja vähän vanhemmat kiinostu musta jo sitten aika villisti siinä ala-asteen viimesillä luokilla kun aloin meikkaamaan ja tyylini alkoi muuttua enemmän naiselliseksi ja mulla oli jo rinnat yms. naisellisia muotoja, mitä monilla muilla luokkani tytöillä ei vielä ollut ja olin myös ihan nätti. Ehkä myös hieman kummallisen näköinen, joten se herätti ja on aina herättänyt vastakkaisen sukupuolen kiinostusta minua kohtaan, mutta en siis ollut mitenkään rumalla tavalla kummallinen. Ja kun aloin sitten seurustelemaan niiden poikien kanssa, niin olin vielä ihan liian epäkypsä seurustelemaan ja sitten niitä viikon mittasia seurustelusuhteita alko kertyy useita ja lennosta aina vaihdoin toiseen, kun en ollu tunteistani varma että kenen kanssa haluan oikeasti olla... Mutta miten tuossa iässä voi edes vakavasti tietää, kenen kanssa haluaa olla! Olisi pitänyt jättää oikeasti olematta.
Se mun naisellinen tyyli oli myös aika lutkamainen ja meikkityyli suttuinen. Mun vanhemmat ei oikeen pyrkiny kiinnittää siihen mitään huomiota, ne anto vaan rahaa ja ukki ja mummo yritti puuttua mun tyyliin, mutta niiden kanssa vedin sitten hirveät tappelut siitä, se eteni niin pitkälle asti että ne välillä löi ja haukkuivat mua huoraksi! Siis omat isovanhemmat. Mutta olipa ne kurittaneet ennenkin fyysisesti sitten aina syystä tai toisesta... Kun kotona vallitsi hälläväliä kasvatus, mummolassa oli kuin armeijan tai vankilan lait. Tuntuu ettei löytynyt sitä kultaista keskitietä. Ja nyt aikojen saatossa, kuva tuolla omassa päässäkin siitä tasokkaasta, naisellisesta, seksikkäästä tyylistä on muuttunut aika rajusti mitä se oli sillon ala-asteella tai ylä-asteella ja en enää pukeudu niin tai meikkaa mitä sillon.
Viimenen naula mun arkkuun oli se kun mä en myöskään aina onnistunut olemaan niin hyvä ystävä. Eli puhuin "******", levitin toisten asioita ja sitten lumppuilin jo ala-asteen viimesillä luokilla. Sitten ihastuin yhen kaverin poikaystävään 6-luokalla, se poika oli mua/meitä muutaman vuoden vanhempi, sekin kai ihastu muhun, kerroin siitä yhdelle toiselle kaverille ja tämä levitti kaiken sille tyttöystävälle että minä olen ihastunut hänen poikkikseen! No tyttöystävä oli kai epäillytkin sitä jonkun aikaa, kun olin käyttäytynyt vähän sillä tavalla ja veti mulle asiasta aivan kamalat pultit ja kertoi asiasta kaikille kavereilleen/kavereillemme ja sitten ne alkoivat porukalla kiusata mua.
Huoran maine pilasi mun elämän
40
2393
Vastaukset
- Daniela.
Se kiusaaminen oli sellasta haukkumista tavallisen puhumisen tai huutelun muodossa, perättömien juorujen levittämistä, naureskelua, mulkoilua, tönimistä, lyömistä, yleiseen vessaan kirjottamista, uhkailua, pilapuheluita, netissä mua myös haukuttiin...
Ja niitä kiusaajia oli todella paljon. Suurin osa niistä oli tyttöjä, mutta mukaan mahtui myös poikia.
Se kiusaaminen oli todella pahaa...! Ja mun maine oli tuon kaiken paskan seurauksena myös todella paha...!!
Tekisi vaan mieli nyt näiltä kiusaajilta kysyä, että mitähän ne kiusaajat nyt miettii, hävettääkö omat teot yhtään, toimivatko mielestään lapsellisesti, entä toimivatko mielestään oikein?
Ja tää kiusaaminen alko siis ylä-asteella ja sitä kesti ylä-asteen alusta, ylä-asteen loppuun, viimeseen päivään saakka.
Vieläkin mietin että mitä ihmettä mun kohdalla oikein tapahtu? Ihan kun lauma yks kaks sairaita demoneita ois hyökänny täydellä voimalla mun kimppuun ! Mä menin ihan rikki ja hajalle ja jokainen päivä oli aikamoista sinnittelyä koulussa ja jatkuvasti oli hirvee stressi päällä. Mä en osannu olla stressaamatta sitä kiusaamistani ja mainettani...
Se mitä mä olin TODELLISUUDESSA tehny saadessani tälläsen pahuuden oikein kunnolla voimalla niskaan, niin mä olin "seurustellut" useita kertoja.. jos niitä viikon mittasia juttuja voi todellisiksi parisuhteiksi kutsua.. mä olin flirttailut paljon.. näyttänyt lutkalta.. ladannut paljastavia kuvia nettiin.. pussailut muutamia kertoja.. halannut muutamia kertoja.. kulkenut käsikädessä muutamia kertoja.. vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mutta minkäänlaista, varsinaista seksin harrastamista ei koskaan tapahtunut ennen 17 ikävuotta ja millään tavalla en fyysisesti koskenut siihen varattuun poikaan, mistä se tyttöystävä niin kimpaantui. Mä olen aina ihannoinut tosi paljon myös kaikkia povipommeja, mm. Katie Priceä. Se ehkä kiinnitti aika paljon myös ihmisten huomion minuun, että mä olen aina uskaltanut olla niin avoin ja rohkea, helposti myös lähestyttävä (tai ainakin olin joskus..) ja välillä myös ihan mukavakin.. :-)
Sit kun sitä kiusaamista oli jatkunu jo pidemmän aikaa, niin eihän mun keho sitä enää kestäny. Henkisesti olin ollu jo rikki pidemmän aikaa, henkisesti olen ollut ehkä rikki jollain tavalla koko elinikäni kun synnyin sellaseen perheeseen minkälaiseen synnyin, mutta eniten mut henkisesti pisti rikki kuitenkin toi rankka kiusaaminen ja ****** maine... Kun mä olen myös hyvin herkkä, niin kestän kauheen huonosti tollasta kaikenlaista halveksuntaa ja piinaamista! Ja aatella, saiko siis jotkut ihmiset tai hyvin monet, siitä mun lähes joka päiväsestä kiduttamisesta jonkinlaisen syvän nautinnon...? tai toimiko osa vaan pakon mukana, että heitä ei kiusattaisi, mutta eipä voi hirveästi sellasellekaan toiminnalle hattua kyllä nostaa ! Ärsyttävää ****** koko homma.
Joka tapauksessa, stressin takia, mulle puhkesi sitten psoriasis ja tuntuu et koko mun elämä on nyt sit pilalla. Välillä tää ihottuma on parempana ja sit taas pahempana, tän sairauden takii oon tosi eristäytyny.
Nyt mulla on sit myös helvetin pahoja mielenterveysongelmia. Oon joutunu juoksee psykiatriset osastot läpi, syömään vahvoja mielialalääkkeitä, että saisin masennuksen ja ahdistuksen pois ja yöllä vaan nukuttua... En minä tiedä kauanko mä jaksan enää tällästä elämää elää, vaikka ikää on vasta 20v, kun se on pilattu !
Niillä kiusaajilla kun menee niin hyvin. On ihanat parisuhteet, joillakin jopa jo lapsia... Paha ei saa todellakaan palkkaansa !!! Se on ihan väärin ja paskapuhetta mitä mullekin on lapsuudesta lähtien opetettu, että kyllä se paha vielä saa palkkansa... EI SAA. Ei todellakaan aina saa.
Ja peruskoulun jälkeen jouduin muuttaa 200km päähän opiskelemaankin, koska en voinut enää elää kotipaikkakunnallani ! Ajatelkaa !
Enkä ikinä ole saanut yhen yhtä anteeksipyyntöä, enkä tiedä edes haluanko. Itse olen joiltakin henkilöiltä anteeksi pyytänyt, joita kohtaan olen väärin käyttäytynyt. Multa jos tollanen elämien pilaaja - sontaläjä tulisi anteeksi pyytämään, niin tekisi mieli veitsi vaan tunkea kurkusta läpi!!!!! ;( Siinäpähän tietäisi miltä minusta tuntuu.- Daniela.
Ja aina sain syytöksiä, että " itse, sinä olet oman elämäsi pilannut. " , " itse sinä olet kiusaamisesi aiheuttanut. " , siis näiltä kiusaajilta tuli tämmöstä kommenttia, mutta mitä mieltä te REHELLISESTI olette, olenko?
Omasta mielestäni olen joo käyttäytynyt aika typerästikkin, MUTTA EIHÄN SE NYT jumalauta OIKEUTA SILTI KIUSAAMAAN KETÄÄN TAI PILAAMAAN TOISEN IHMISEN LOPPUELÄMÄÄ !
Ja en tiedä kuuluuko tästä kakusta pala myös vanhemmilleni, olen monesti miettinyt tätä, että jos olisin saanut tasapainoiset ja normaalit vanhemmat lapsuuden, olisinko käyttäytynyt noin typerästi, olisinko ajautunut koko kiusaamispaskaan !? jne. Se että mun vanhemmat aina riiteli kova äänisesti, äiti hajotti paikkoja ja olivat sellasia kun olivat, mistä tuolla aiemmin jo kerroin, mutta kun mainitsin myös siitä että he olivat sellasia hälläväliä tyyppejä eli rahaa paljon mulle tungettiin ja annettiin, mutta muuten ei ollu oikeen minkäänlaista kasvatusta ja rajoja. Eli mä oon saanu pienestä pitäen kahtoo kaikki K15 ja K18 ohjelmat, ei netinkäyttö rajotuksia, ei ylä-asteella enää kotiintulo aikoja, 13-vuotiaasta lähtien olen saanut juoda myös luvan kanssa aikuisten miesten kanssa kaljaa... Jne. Niin jos minulla olisi ollut pikkusen erillainen koti, vanhemmat ja perhe ylipäätään - niin olisinko minä ajautunut lumppuilemaan!? Tätä olen miettinyt monta kertaa, ihan pääni puhki menoon asti... Vai onko tosiaan asia vaan niin että minä synnyin nyt vaan tämmöseksi paskiaiseksi luonteeltani ja tein ne temput mitä tein ja ei siinä ois auttanu vaikka ois ollu perhe erillainen. yms. - Daniela.
Daniela. kirjoitti:
Ja aina sain syytöksiä, että " itse, sinä olet oman elämäsi pilannut. " , " itse sinä olet kiusaamisesi aiheuttanut. " , siis näiltä kiusaajilta tuli tämmöstä kommenttia, mutta mitä mieltä te REHELLISESTI olette, olenko?
Omasta mielestäni olen joo käyttäytynyt aika typerästikkin, MUTTA EIHÄN SE NYT jumalauta OIKEUTA SILTI KIUSAAMAAN KETÄÄN TAI PILAAMAAN TOISEN IHMISEN LOPPUELÄMÄÄ !
Ja en tiedä kuuluuko tästä kakusta pala myös vanhemmilleni, olen monesti miettinyt tätä, että jos olisin saanut tasapainoiset ja normaalit vanhemmat lapsuuden, olisinko käyttäytynyt noin typerästi, olisinko ajautunut koko kiusaamispaskaan !? jne. Se että mun vanhemmat aina riiteli kova äänisesti, äiti hajotti paikkoja ja olivat sellasia kun olivat, mistä tuolla aiemmin jo kerroin, mutta kun mainitsin myös siitä että he olivat sellasia hälläväliä tyyppejä eli rahaa paljon mulle tungettiin ja annettiin, mutta muuten ei ollu oikeen minkäänlaista kasvatusta ja rajoja. Eli mä oon saanu pienestä pitäen kahtoo kaikki K15 ja K18 ohjelmat, ei netinkäyttö rajotuksia, ei ylä-asteella enää kotiintulo aikoja, 13-vuotiaasta lähtien olen saanut juoda myös luvan kanssa aikuisten miesten kanssa kaljaa... Jne. Niin jos minulla olisi ollut pikkusen erillainen koti, vanhemmat ja perhe ylipäätään - niin olisinko minä ajautunut lumppuilemaan!? Tätä olen miettinyt monta kertaa, ihan pääni puhki menoon asti... Vai onko tosiaan asia vaan niin että minä synnyin nyt vaan tämmöseksi paskiaiseksi luonteeltani ja tein ne temput mitä tein ja ei siinä ois auttanu vaikka ois ollu perhe erillainen. yms.Ja jos multa kysytään, mun äidin ois pitäny olla ajat sitten jo ihan erillainen. Enemmän itestään huolehtiva ja sen ois pitäny näyttää et minkälainen, on kunnollinen, naisellinen, hyvä seksikäs tyyli... Entä miten meikataan oikea oppisesti ettei näytetä ihan luntulta... Entä miten tulisi toimia poikien kanssa oikea oppisesti ettei saa huoran mainetta jne.
Nämä asiat aion ainakin omille lapsille opettaa, jos musta nyt ikinä äitiä tulee.
Ja monta muutakin seikkaa tehdä eritavalla mitä omat vanhempani tekivät, tarjota mm. ihan erillaisen perheen, kasvuolosuhteet yms... Ja sen mä tiedän, että kaikki voi todellakin mennä myös IHAN PÄIN HELVETTIÄ, mutta toivotaan nyt kuitenkin että menis mun kohdalla ihan hyvin. Välillä kyllä vähän epäilyttää tämän oman psyykkeen kanssa kun se on nyt tuhottu, et pitäis tehdä "palvelus" ja jättää mielummin vaikka ne lapset tekemättä, niin ei ainakaan siirrä sitä epätasapainosuutta eteenpäin, jos ei kykene olemaan ihan normaali kasvattaja...
Vanhempieni kanssa en oo enää missään tekemisissä (eikä muuten ollu helppo päätös tämäkään näin nuorelle.), en itseasiassa kenenkään sukulaiseni, koska ei niitä pahemmin enää ole ja osaa en ole koskaan edes tuntenut, kun vanhempani eivät ole olleet myöskään mitään innokkaita sukulaisissa kävijöitä... Aika eristyneitä nekin ovat kahdestaan sinne neljän seinän sisään. Ainut hyvä asia mun elämässä siellä kotona oli lemmikkieläin, nyt mulla ei oo enää sitäkään, yksi ystäväkin mennyt muutama vuosi sitten nuorena huumeisiin joten muistetaan nyt sitten sitäkin pyhäinpäivänä... Ei mulla ole enää ketään. Ainoat ihmissuhde kontaktit on internetissä, enkä tiedä edes haluanko tai pystynkö enää muuhun... Pelko siitäkin, että maineeni tässä pienessä suomen maassa kävelee vielä jonain päivänä vastaan, vaikka kovasti olen koittanut menneisyydelleni ovia lukkoon naulata, mutta aina näyttää siltä että eri ihmiset tuntee eripaikka kunnilta jonkun ja ihmiset matkustelee paljon jne ... !!!!! vittu.
En halua elää tällästä elämää. Mä haluan ihan toisenlaisen elämän. ;((
Ja en tiedä pystynkö ikinä normaaliin parisuhteeseenkaan, itsetuntoni on niin huono ja arastelen ihan miehen kosketusta ja katsekontaktiakin paljon vaihtelevat mielialat ... 17-vuotiaana menin sen neitsyydenkin yhdelle edellisen paikkakunnan pojalle heittämään kun halusin todistaa sille miten paljon oikeasti sitä rakastan ja että katso ja tunne nyt, mä olen neitsyt, enkä mikään huora, mutta sekään ei siitäkään huolimatta arvostanut mua sitten paskaakaan ja kohteli kuin kuraa ...! EN YMMÄRRÄ.
En ymmärrä mikä ja missä vaiheessa meni mun elämässä pahasti pieleen ??????????????????????????????????????????????????????????? Olen alkanut uskomaan jo höpöhöpö kohtaloihin ja kaikkeen muuhunkin yliluonnolliseen paskaan elämäni suhteen.. Sekaisin kun seinäkello siis. :(
Kommentoikaa ja jakakaa mielipiteitä, kiitos! Ja kiva jos joku jaksoi lukea osissa edes näin pitkän avautumisen, helpottihan toi vähän että sai edes vähän vuodattaa..... - Levotonta oli
Daniela. kirjoitti:
Ja aina sain syytöksiä, että " itse, sinä olet oman elämäsi pilannut. " , " itse sinä olet kiusaamisesi aiheuttanut. " , siis näiltä kiusaajilta tuli tämmöstä kommenttia, mutta mitä mieltä te REHELLISESTI olette, olenko?
Omasta mielestäni olen joo käyttäytynyt aika typerästikkin, MUTTA EIHÄN SE NYT jumalauta OIKEUTA SILTI KIUSAAMAAN KETÄÄN TAI PILAAMAAN TOISEN IHMISEN LOPPUELÄMÄÄ !
Ja en tiedä kuuluuko tästä kakusta pala myös vanhemmilleni, olen monesti miettinyt tätä, että jos olisin saanut tasapainoiset ja normaalit vanhemmat lapsuuden, olisinko käyttäytynyt noin typerästi, olisinko ajautunut koko kiusaamispaskaan !? jne. Se että mun vanhemmat aina riiteli kova äänisesti, äiti hajotti paikkoja ja olivat sellasia kun olivat, mistä tuolla aiemmin jo kerroin, mutta kun mainitsin myös siitä että he olivat sellasia hälläväliä tyyppejä eli rahaa paljon mulle tungettiin ja annettiin, mutta muuten ei ollu oikeen minkäänlaista kasvatusta ja rajoja. Eli mä oon saanu pienestä pitäen kahtoo kaikki K15 ja K18 ohjelmat, ei netinkäyttö rajotuksia, ei ylä-asteella enää kotiintulo aikoja, 13-vuotiaasta lähtien olen saanut juoda myös luvan kanssa aikuisten miesten kanssa kaljaa... Jne. Niin jos minulla olisi ollut pikkusen erillainen koti, vanhemmat ja perhe ylipäätään - niin olisinko minä ajautunut lumppuilemaan!? Tätä olen miettinyt monta kertaa, ihan pääni puhki menoon asti... Vai onko tosiaan asia vaan niin että minä synnyin nyt vaan tämmöseksi paskiaiseksi luonteeltani ja tein ne temput mitä tein ja ei siinä ois auttanu vaikka ois ollu perhe erillainen. yms.Älä välitä. Oli minullakin se vaihde nuoruudessani ja ihanaa nyt kun sen on kokenut niin ei tarvitse sitä enää keski- ikäisenä elää niin kuin monet elää menetettyä nuoruuttaan sitten vanhana uudelleen.
Olin tosi villi ja elin täysillä mutta olen nyt rauhoittunut ja elän seesteistä elämää.
Olivat ne vanhemmat mitä olivat mutta muuta kotoa pois niin pian kun mahdollista.
Itsellänikin oli ihan sekopäinen yh äiti tai siis persoonallisuushäiriöinen ja kun pääsin pois kotoa niin aloin normalisoitumaan. Kotona asuessa oli ahdistavaa niin kauan kuin muistan. Nukkua ei saanut koskaan pitkään. Äitini oli läheisriippuvainen ja koko suvussaan kiinni kuin tauti. Olin täysin väsynyt siitä rauhattomuudesta ja univajeesta mitä oli koko ajan.
Omaan asuntoon kun pääsin niin aloin tervehtymään ja pääkin alkoi selkeytymään. Omassa rauhassa kun pääsin elämään niin tajusin kuinka mielenterveysongelmaisen kanssa olinkaan elänyt. - Daniela.
Levotonta oli kirjoitti:
Älä välitä. Oli minullakin se vaihde nuoruudessani ja ihanaa nyt kun sen on kokenut niin ei tarvitse sitä enää keski- ikäisenä elää niin kuin monet elää menetettyä nuoruuttaan sitten vanhana uudelleen.
Olin tosi villi ja elin täysillä mutta olen nyt rauhoittunut ja elän seesteistä elämää.
Olivat ne vanhemmat mitä olivat mutta muuta kotoa pois niin pian kun mahdollista.
Itsellänikin oli ihan sekopäinen yh äiti tai siis persoonallisuushäiriöinen ja kun pääsin pois kotoa niin aloin normalisoitumaan. Kotona asuessa oli ahdistavaa niin kauan kuin muistan. Nukkua ei saanut koskaan pitkään. Äitini oli läheisriippuvainen ja koko suvussaan kiinni kuin tauti. Olin täysin väsynyt siitä rauhattomuudesta ja univajeesta mitä oli koko ajan.
Omaan asuntoon kun pääsin niin aloin tervehtymään ja pääkin alkoi selkeytymään. Omassa rauhassa kun pääsin elämään niin tajusin kuinka mielenterveysongelmaisen kanssa olinkaan elänyt.Kiitos vastauksesta! :)
- vicious circle
Jaksoin lukea kaiken, saako kysyä että missä päin asut?
- Daniela.
Oulussa. :) Miksi kysyt?
- vicious circle
Daniela. kirjoitti:
Oulussa. :) Miksi kysyt?
Olisin ehkä kaveriksi tarjoutunut mutta Espoossa itse asuvana no can do.
- Daniela.
vicious circle kirjoitti:
Olisin ehkä kaveriksi tarjoutunut mutta Espoossa itse asuvana no can do.
Ootko mies vai nainen ja minkä ikänen? Miksi sä haluaisit olla mun kaveri? :D
- jgddklnn#677/¥>`
Daniela. kirjoitti:
Ootko mies vai nainen ja minkä ikänen? Miksi sä haluaisit olla mun kaveri? :D
Eiköhän se ole aika ilmeistä miks..
Jos et oo trolli niin vinkki: älä ikinä enää avaudu tuolla tavalla keskustelu palstalla ja jos olet ehtinyt avautua niin älä ota yhteyttä niihin jotka muka ynmärtävät. He vain haistavat helpon saaliin. - Daniela.
jgddklnn#677/¥>` kirjoitti:
Eiköhän se ole aika ilmeistä miks..
Jos et oo trolli niin vinkki: älä ikinä enää avaudu tuolla tavalla keskustelu palstalla ja jos olet ehtinyt avautua niin älä ota yhteyttä niihin jotka muka ynmärtävät. He vain haistavat helpon saaliin.En nyt ihan ymmärrä. Joudut selittämään vähän enemmän..?
jgddklnn#677/¥>` kirjoitti:
Eiköhän se ole aika ilmeistä miks..
Jos et oo trolli niin vinkki: älä ikinä enää avaudu tuolla tavalla keskustelu palstalla ja jos olet ehtinyt avautua niin älä ota yhteyttä niihin jotka muka ynmärtävät. He vain haistavat helpon saaliin.Olen ihan samaa mieltä. Etsi ammattiapua, jonka kanssa käydä asioita läpi, älä avaudu tällaisilla palstoilla.
Jos joku tarjoutuu ystäväksesi tai pyytää yhteystietojasi, VARO. Kyseessä voi olla vilpitön mutta täysin osaamaton ihminen, joka ei pysty tukemaan sinua vaan päinvastoin vetää sinut vielä syvemmälle. Vielä ikävämpää on, että kyseessä voi olla ihminen, joka täysin tietoisesti haluaa käyttää sinua hyväkseen seksuaalisesti tai henkisesti. Suosittelen: kierrä kaukaa ne, jotka tarinasi kuultuaan tarjoutuvat "auttamaan" tai ystäväksi.- Daniela.
helka kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä. Etsi ammattiapua, jonka kanssa käydä asioita läpi, älä avaudu tällaisilla palstoilla.
Jos joku tarjoutuu ystäväksesi tai pyytää yhteystietojasi, VARO. Kyseessä voi olla vilpitön mutta täysin osaamaton ihminen, joka ei pysty tukemaan sinua vaan päinvastoin vetää sinut vielä syvemmälle. Vielä ikävämpää on, että kyseessä voi olla ihminen, joka täysin tietoisesti haluaa käyttää sinua hyväkseen seksuaalisesti tai henkisesti. Suosittelen: kierrä kaukaa ne, jotka tarinasi kuultuaan tarjoutuvat "auttamaan" tai ystäväksi.Olen jutellut myös psykologin kanssa, mutta en valitettavasti kokenut siitä olevan kuin vähän apua, se oli oikeestaan sitä saman jaarittelua aina... Mut oli silleen mukava kuitenkin, että oli aina meno sinne. Tykkäsin et oli joku jolle kertoa asiani, ammattilainen ja muutenkin se psykologi oli ihan mukava. Enää en kuulemma tarvitse hoitosuhdetta.
Sit lääkäri määräs myös siellä psykiatrisella klinikalla tottakai mulle myös mielialalääkkeitä, mut jälkeenpäin koen ettei ne tehny mitään hyvää, vaik sainkin aluks nukuttua, mun olo oli koko ajan vähän outo, mun aivot tuntuu jälkikäteen ajateltuna kun ei oo nyt enää niitä lääkkeitä muutamaan kuukauteen syöny et sillon ne oli jotenkin turtuneessa tilassa kun niitä söi ja seksuaaliset halut katos paljon multa... Sillon teki ehkä kerran kuukaudessa tai viikossa mieli seksiä, nyt joka päivä.
Lihomista ketipinor ja mirtazapiini ei mulle onneksi esimerkiksi aiheuttanut.
Ja tottakai olen myös varovainen. Ihmettelen vaan minkälainen ihmisen pitäisi olla jos vielä tämänkin tarinan jälkeen, haluaisi jotain henkilöä hyväksi käyttää... - nimierkkini
helka kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä. Etsi ammattiapua, jonka kanssa käydä asioita läpi, älä avaudu tällaisilla palstoilla.
Jos joku tarjoutuu ystäväksesi tai pyytää yhteystietojasi, VARO. Kyseessä voi olla vilpitön mutta täysin osaamaton ihminen, joka ei pysty tukemaan sinua vaan päinvastoin vetää sinut vielä syvemmälle. Vielä ikävämpää on, että kyseessä voi olla ihminen, joka täysin tietoisesti haluaa käyttää sinua hyväkseen seksuaalisesti tai henkisesti. Suosittelen: kierrä kaukaa ne, jotka tarinasi kuultuaan tarjoutuvat "auttamaan" tai ystäväksi.Uskomatonta. Luin monissa ketjuissa aivan järjetöntä settiä sun nimimerkiltä ja täällä on ihan oikasti fiksua tekstiä. Kaikkea sitä näkee.
- n35-
Sun tulevaisuus voi olla paljon parempi. Ei yliluonnolliseen uskominen ole sekaisin olemista. Olet ihan normaali. Onneksi pääsit eroon ikävistä ihmisistä tai yritä eroon niistä. Varmasti tulee myöhemmin se, että kiusaajat saavat tietää tekonsa vaikutukset ja typeryytensä. Kiusaaminen on häiriintynyttä ja sairasta, minkälaiset vanhemmat voi olla kiusaajilla. Älä mieti mainetta (kovin usein) niiden tyhmien kiusaajien parissa, koska kohtaat muita ihmisiä jatkossa. Et ole tehnyt mitään väärää. Väkivalta on aina väärin, henkinen ja fyysinen. Toivon että saat positiivisia ajatuksia, vaikka varmaan masentaa. Arvosta itseäsi, koska olet hyvä, arvokas.
- Daniela.
No mitenkä ne sais tietää tekojensa vaikutukset?
Kiitos viestistäsi! :) - n35-
Daniela. kirjoitti:
No mitenkä ne sais tietää tekojensa vaikutukset?
Kiitos viestistäsi! :)Ehkä ateistit uskovat että voi tehdä mitä vaan elämässä ja usein heillä näyttää menevän tosi hyvin. Mutta ei se oikeasti ihan niin ole, että voi tehdä mitä vaan, myöhemmin elämässä tulee vastaan (yleensä) tai viimeistään taivaan puolella asioita näytetään heille. Tajuavat itsekin sitten. Ehkä seuraavassa elämässä viimeistään kohtaavat tekoja konkreettisesti, luultavasti. Itse yritän unohtaa nyt sen mikä kykenen ilkeitä ihmisiä tai asioita (vaikka voihan asiat painaa joskus), koska en nauti oikein siitä, että kenelläkään olisi vaikeuksia. Ihmisillä on kyllä katkeria aikoja luonnollisesti, jos joku on oikein ilkeä ja paha ollut. -On minullekin tehty ikäviä temppuja, väärinkäsitetty ja varmaan juoruja levitetty. Mutta se on niiden ihmisten oma ahdasmielinen ongelma. Tuntuu tietty kiusatusta pahalta, että joku /usea voi niin satuttaa, torjua, hylätä, olla suoraviivainen ja ilkeä muille ihmisille. Onneksi et ole sellainen mitä he ovat! Moni muu pitää seurastasi varmasti. -Sellaiset kiusaajat jotka apinoivat toisiaan ja käyvät muiden päälle joukolla kuin sudet /eläimet, ovat vain hyvin raukkamaisia. Ei normaalijärjellä varustettu koe tarvetta tehdä pahaa toisille ja levitellä perättömiä puheita joukolla. Eivät edes usko jos selittää oikean laidan tai kuuntele.. :( En tiedä mitä häiriöitä ihmisillä on nykyään, kun kiusaavat muita. Vaaditaanko ihmisiltä liikaa ja painostetaan, sitten kiusaavat. Onko vanhempi antanut sen esimerkin heille (ja mustavalkoisen ajattelutavan) vai unohtanut kasvattaa kiusaajia? Kuitenkin he itse valitsevat mitä tekevät. Netissä voi googlata hakusanoilla, saa neuvoja tilanteeseen lisää esim. kiusaamisesta jne.
Ja eivät ne ulospäin näy, jos heillä menee huonosti, pitävät varmana kulissit. Eivät kerro... Mutta voi tulla päivä että se näkyy tai tulee ilmi. Usein sitä kieltämättä miettii miksi kiusaajille annetaan kaikki ja muille ei mitään, että vois mennä toisinpäin. Miksi röyhkeä ja paha saa kaiken, ehkä ensin saa. Mutta ehkä joskus kortit kääntyvät toisinpäin! Jokaisella on elämässä haasteet, niin heilläkin. Nuorena ihmiset tuomitsevat toisensa vielä herkemmin kuin 26 ikäisenä, vaikka aikuisissa on yhtä ahdasmielisiä. Tuossa sun tapauksessa olitte /olette nuoria ja siinä iässä voi ihastua muutenkin suuntaan jos toiseen. Ihan normaalia. Toki eri asia oliko poika uskollinen tyttöystävälleen, mut sehän ei ole sun syysi mitenkään. Ulkoasu on myös oma asia, eikä mummo voi siihen puuttua. Vanhempien pitäisi olla ymmärtäviä, tukevia, positiivisia... moni jää sitä vaille. Onneksi muita ihmisiä voi löytää elämään ja yksinkin pärjää hyvin. - Daniela.
n35- kirjoitti:
Ehkä ateistit uskovat että voi tehdä mitä vaan elämässä ja usein heillä näyttää menevän tosi hyvin. Mutta ei se oikeasti ihan niin ole, että voi tehdä mitä vaan, myöhemmin elämässä tulee vastaan (yleensä) tai viimeistään taivaan puolella asioita näytetään heille. Tajuavat itsekin sitten. Ehkä seuraavassa elämässä viimeistään kohtaavat tekoja konkreettisesti, luultavasti. Itse yritän unohtaa nyt sen mikä kykenen ilkeitä ihmisiä tai asioita (vaikka voihan asiat painaa joskus), koska en nauti oikein siitä, että kenelläkään olisi vaikeuksia. Ihmisillä on kyllä katkeria aikoja luonnollisesti, jos joku on oikein ilkeä ja paha ollut. -On minullekin tehty ikäviä temppuja, väärinkäsitetty ja varmaan juoruja levitetty. Mutta se on niiden ihmisten oma ahdasmielinen ongelma. Tuntuu tietty kiusatusta pahalta, että joku /usea voi niin satuttaa, torjua, hylätä, olla suoraviivainen ja ilkeä muille ihmisille. Onneksi et ole sellainen mitä he ovat! Moni muu pitää seurastasi varmasti. -Sellaiset kiusaajat jotka apinoivat toisiaan ja käyvät muiden päälle joukolla kuin sudet /eläimet, ovat vain hyvin raukkamaisia. Ei normaalijärjellä varustettu koe tarvetta tehdä pahaa toisille ja levitellä perättömiä puheita joukolla. Eivät edes usko jos selittää oikean laidan tai kuuntele.. :( En tiedä mitä häiriöitä ihmisillä on nykyään, kun kiusaavat muita. Vaaditaanko ihmisiltä liikaa ja painostetaan, sitten kiusaavat. Onko vanhempi antanut sen esimerkin heille (ja mustavalkoisen ajattelutavan) vai unohtanut kasvattaa kiusaajia? Kuitenkin he itse valitsevat mitä tekevät. Netissä voi googlata hakusanoilla, saa neuvoja tilanteeseen lisää esim. kiusaamisesta jne.
Ja eivät ne ulospäin näy, jos heillä menee huonosti, pitävät varmana kulissit. Eivät kerro... Mutta voi tulla päivä että se näkyy tai tulee ilmi. Usein sitä kieltämättä miettii miksi kiusaajille annetaan kaikki ja muille ei mitään, että vois mennä toisinpäin. Miksi röyhkeä ja paha saa kaiken, ehkä ensin saa. Mutta ehkä joskus kortit kääntyvät toisinpäin! Jokaisella on elämässä haasteet, niin heilläkin. Nuorena ihmiset tuomitsevat toisensa vielä herkemmin kuin 26 ikäisenä, vaikka aikuisissa on yhtä ahdasmielisiä. Tuossa sun tapauksessa olitte /olette nuoria ja siinä iässä voi ihastua muutenkin suuntaan jos toiseen. Ihan normaalia. Toki eri asia oliko poika uskollinen tyttöystävälleen, mut sehän ei ole sun syysi mitenkään. Ulkoasu on myös oma asia, eikä mummo voi siihen puuttua. Vanhempien pitäisi olla ymmärtäviä, tukevia, positiivisia... moni jää sitä vaille. Onneksi muita ihmisiä voi löytää elämään ja yksinkin pärjää hyvin.No mä en kyllä tiedä uskonko jumalaan ...
Tavallaan oon ateisti, toisaalta taas en tyrmää sitäkään mahdollisuutta etteikö tuolla toisellakin puolella voisi oikeasti jotain olla ... Joten mikä mä sitten olen ja minne mä päädyn?
Joskus olen kyllä koittanut rukoilla ja pyytää jumalaltakin apua, jos on tuntunut oikein huonolta... - atheist
Daniela. kirjoitti:
No mä en kyllä tiedä uskonko jumalaan ...
Tavallaan oon ateisti, toisaalta taas en tyrmää sitäkään mahdollisuutta etteikö tuolla toisellakin puolella voisi oikeasti jotain olla ... Joten mikä mä sitten olen ja minne mä päädyn?
Joskus olen kyllä koittanut rukoilla ja pyytää jumalaltakin apua, jos on tuntunut oikein huonolta...Olet agnostikko (ei ole varma onko tuolla jossain se "jumala" mutta ei 100%:sti kielläkään sitä).
Nimimerkki n35-: Eivät ateistit elä kuin "elo pellossa", kyllä tietää mikä on oikein ja väärin (itse olen siis ateisti), eri asia taas on kuka säännöistä/laeista yms. välittää... Ja ateistit eivät usko taivaaseen tai helvettiin joten ei me missään taivaan porteilla huomata, että "ahaa, tulikin sekoiltua" jne. Koitetaan elää elämä mahdollisimman hyvin ja sitten kun kuollaan niin kuollaan. - Daniela.
atheist kirjoitti:
Olet agnostikko (ei ole varma onko tuolla jossain se "jumala" mutta ei 100%:sti kielläkään sitä).
Nimimerkki n35-: Eivät ateistit elä kuin "elo pellossa", kyllä tietää mikä on oikein ja väärin (itse olen siis ateisti), eri asia taas on kuka säännöistä/laeista yms. välittää... Ja ateistit eivät usko taivaaseen tai helvettiin joten ei me missään taivaan porteilla huomata, että "ahaa, tulikin sekoiltua" jne. Koitetaan elää elämä mahdollisimman hyvin ja sitten kun kuollaan niin kuollaan.Mut mun tosi vaikee uskoo jumalaan, ihan senkään takia että kun mun elämässä on tapahtunut näin paljon paskaa ...
Miksi jumala olisi halunnut laittaa kenenkään lapsen kärsimään vauvasta lähtien tälläsen helvetin? Olenko kenties sitten joku paholainen, minkä takia mulle on näin paljon kuraa sitten niskaan kaadettu...?
Siltä alkaa tuntua, että jos edelliseen elämään olisi vaikka uskominen niin sitten olisin ollut joku paholainen tai sitten joku sellanen "enkeli" syyttömänä kärsijän roolissa, joka on kokenut jonkun todella kivuliaan kohtalon?
Tiedä sitä.
Mutta ihan kun olisin joskus jotain asioita henkimaailman puolelta kokenut ja saanut sieltä voimaa... Tuntemattomiltakin, mutta jostain syystä läheisiltä tuntuvilta ihmisiltä... Pelottavaa. Mutta pelottavaa myös on se, että jos ne henget näkee siltä puolelta tänne maailmaan, ne näkee kaikki mun oudot tavat yms. Kuka rakastaisi näin oksettavaa ihmistä, kellä on elämänhallinta ihan hukassa itsensä huolehtimisen mutta myös asuntonsa suhteen ... - n35-
Daniela. kirjoitti:
No mä en kyllä tiedä uskonko jumalaan ...
Tavallaan oon ateisti, toisaalta taas en tyrmää sitäkään mahdollisuutta etteikö tuolla toisellakin puolella voisi oikeasti jotain olla ... Joten mikä mä sitten olen ja minne mä päädyn?
Joskus olen kyllä koittanut rukoilla ja pyytää jumalaltakin apua, jos on tuntunut oikein huonolta...Olet ihminen, jumalolento, voit itse valita mihin uskot tai olet uskomatta. Taivaaseen jokainen menee vanhana tai mihin haluaa uskoa. Mutta nyt on elämää edessä. Helvetti on enemmänkin mielentila jos jokin. Sitä voi yrittää luoda muita ajatuksia.
Jos/kun elämässä tapahtuu p***, ehkä ei ole löytänyt lisää mahdollisuuksia, muillekin tapahtuu huonoja asioita (muiden ihmisten toimesta) - niiltä voi yrittää suojautua, erota - poistua. Se on just se pointti... Itse kukin joskus miettii samaa. Usein vielä joutuu näkemään sen verran vaivaa, että etsii niitä hyviä asioita ja ihmisiä. Suomi on vaan pieni maa, ihmisillä on usein jo omat piirit. Siitä ei pidä silti lannistua. Voi kokeilla toista jos yksi ei toimi. Itsekin toivoisin että Jumala puuttuisi pahaan, koska liiassa määrin se lannistaa ihmiset. Liika kärsimys on liikaa.
Et ole paholainen tietenkään. Ei hengillä luultavasti ole lupa nähdä kaikkea (vaikka on väitetty että aistivat kaikki ajatukset) ja sitä voi estää, ehkä korkeintaan henkioppailla ym. jotka eivät saa olla alhaisella tasolla (suuret vastuut). On OK ajatella jotain hyvää itsestä, koska ei kukaan ole huono. Terapeutit osaavat ehkä saada erilaisia näkökulmia tai joku positiivinen tukija, jos ei itse näe kuin saman vanhan näkökannan. Helposti ihminen vähättelee itseään.
Atheist nimimerkille. En epäile että ateistit eläisivät kuin pellossa, se on yksilöstä kiinni. Ja onko pellossa eläminen muiden pettämistä, vai mitä kukin sillä tarkoittaa?
Mun poinnti EI OLE usko. Vaan se että aloittaja voisi hyvin. - n35-
n35- kirjoitti:
Olet ihminen, jumalolento, voit itse valita mihin uskot tai olet uskomatta. Taivaaseen jokainen menee vanhana tai mihin haluaa uskoa. Mutta nyt on elämää edessä. Helvetti on enemmänkin mielentila jos jokin. Sitä voi yrittää luoda muita ajatuksia.
Jos/kun elämässä tapahtuu p***, ehkä ei ole löytänyt lisää mahdollisuuksia, muillekin tapahtuu huonoja asioita (muiden ihmisten toimesta) - niiltä voi yrittää suojautua, erota - poistua. Se on just se pointti... Itse kukin joskus miettii samaa. Usein vielä joutuu näkemään sen verran vaivaa, että etsii niitä hyviä asioita ja ihmisiä. Suomi on vaan pieni maa, ihmisillä on usein jo omat piirit. Siitä ei pidä silti lannistua. Voi kokeilla toista jos yksi ei toimi. Itsekin toivoisin että Jumala puuttuisi pahaan, koska liiassa määrin se lannistaa ihmiset. Liika kärsimys on liikaa.
Et ole paholainen tietenkään. Ei hengillä luultavasti ole lupa nähdä kaikkea (vaikka on väitetty että aistivat kaikki ajatukset) ja sitä voi estää, ehkä korkeintaan henkioppailla ym. jotka eivät saa olla alhaisella tasolla (suuret vastuut). On OK ajatella jotain hyvää itsestä, koska ei kukaan ole huono. Terapeutit osaavat ehkä saada erilaisia näkökulmia tai joku positiivinen tukija, jos ei itse näe kuin saman vanhan näkökannan. Helposti ihminen vähättelee itseään.
Atheist nimimerkille. En epäile että ateistit eläisivät kuin pellossa, se on yksilöstä kiinni. Ja onko pellossa eläminen muiden pettämistä, vai mitä kukin sillä tarkoittaa?
Mun poinnti EI OLE usko. Vaan se että aloittaja voisi hyvin.Piti kirjoittaa pointti, eikä poinnti.
Poistumisella tarkoitan, että ei jää hakkaavan tai ilkeän porukan /ihmisen kanssa, vaan lähtee muualle etteivät sellaiset tavoita. Ottaa myös yhteyden ajoissa poliisiin tms jos joku käy päälle. Nauhoittaa vaikka todisteet, lääkärintodistus jne. Ja vaihtaa puhelinnumeron, osoitteen salaiseksi jos muu ei auta. Helposti uskoo hyvään muissa ja pettyy taas. Parempi etsiä hyviä ihmisiä. Ja aitoja ihmisiä jotka heijastavat positiivisia asioita, eivätkä valehtele ja mitätöi muita. Toki pahana päivänä voi joku olla ärtyisä ja suora, mutta läheiset, kaverit jne. eivät saa jatkuvasti olla sellaisia. - Daniela.
n35- kirjoitti:
Piti kirjoittaa pointti, eikä poinnti.
Poistumisella tarkoitan, että ei jää hakkaavan tai ilkeän porukan /ihmisen kanssa, vaan lähtee muualle etteivät sellaiset tavoita. Ottaa myös yhteyden ajoissa poliisiin tms jos joku käy päälle. Nauhoittaa vaikka todisteet, lääkärintodistus jne. Ja vaihtaa puhelinnumeron, osoitteen salaiseksi jos muu ei auta. Helposti uskoo hyvään muissa ja pettyy taas. Parempi etsiä hyviä ihmisiä. Ja aitoja ihmisiä jotka heijastavat positiivisia asioita, eivätkä valehtele ja mitätöi muita. Toki pahana päivänä voi joku olla ärtyisä ja suora, mutta läheiset, kaverit jne. eivät saa jatkuvasti olla sellaisia.Kiitos, olenkin ottanut jo jostain näistä neuvoista vaarin! :)
- Kiltti mies.
Ne kiusaajat ja pas.kat ihmiset saa aina rakkautta joltain ja ei niitä kiinnosta miten sun tai muiden elämässä menee. Kyllä sinä pystyt normaalisti elämään vielä jos haluat, oot vielä niin nuorikin ja löydät jonkun rakkauden ja jonkun joka sua ymmärtää. Minä en löydä ja olen yksin koko elämäni.
- voimia.
Onko sulla treffiprofiili? Käytkö koskaan baarissa, eihän siellä ole pakko juoda alkoa kauheasti, ottaa vaikka yhden annoksen tai vettä. Entä onko sulla harrastusta, kiinnostusta johonkin vai asutko pienessä paikassa? Mihin ominaisuuksiin toivoisit että joku nainen sinussa ihastuu? Onko sulla joku profiilikuva, värikäs paita ja hyvä tausta siinä? Muillekin on vaikeaa löytää se oikeaa, usko pois. Ne joilla on helppoa, eivät ole "kaikki ihmiset" kuitenkaan. Ja eikö olekin kivempaa löytää oikea, eikä kuka tahansa, joka ei toimisi. Se joka ottaa vaan jonkun, onko hän tyytyväinen vai hakee uutta koko ajan salaa. Se ei ole reilua. Sinkkuudessa on yksinäinen puoli kyllä. :( Ja aika tuntuu kuluvan, jolle ei voi mitään.
Entä oletko kokeillut isoa firmaa työpaikaksi tai koulua, hyvä paikka verkostoitua. Ainoa vaan että moniko sitten viitsii mennä isoon firmaan. Ehkä voit kokeilla miten /mistä naisen VOI löytää ja kirjoitat onnistuessasi menestyskirjan neuvoksi muille miehille miksei naisillekin. Tai pidät blogia, vlogia, luentoja. :) Keksitkö ideoita paperille missä on hyvä käydä tai mitä voi kokeilla, että kohtaa sopivan ihmisen? Kotoa ei kukaan hae harmi kyllä. :( Ajattele että muilla on parisuhdeongelmia ja muita ongelmia, ettei pelkkää ruusuilla tanssimista - kun arki koittaa. - Daniela.
voimia. kirjoitti:
Onko sulla treffiprofiili? Käytkö koskaan baarissa, eihän siellä ole pakko juoda alkoa kauheasti, ottaa vaikka yhden annoksen tai vettä. Entä onko sulla harrastusta, kiinnostusta johonkin vai asutko pienessä paikassa? Mihin ominaisuuksiin toivoisit että joku nainen sinussa ihastuu? Onko sulla joku profiilikuva, värikäs paita ja hyvä tausta siinä? Muillekin on vaikeaa löytää se oikeaa, usko pois. Ne joilla on helppoa, eivät ole "kaikki ihmiset" kuitenkaan. Ja eikö olekin kivempaa löytää oikea, eikä kuka tahansa, joka ei toimisi. Se joka ottaa vaan jonkun, onko hän tyytyväinen vai hakee uutta koko ajan salaa. Se ei ole reilua. Sinkkuudessa on yksinäinen puoli kyllä. :( Ja aika tuntuu kuluvan, jolle ei voi mitään.
Entä oletko kokeillut isoa firmaa työpaikaksi tai koulua, hyvä paikka verkostoitua. Ainoa vaan että moniko sitten viitsii mennä isoon firmaan. Ehkä voit kokeilla miten /mistä naisen VOI löytää ja kirjoitat onnistuessasi menestyskirjan neuvoksi muille miehille miksei naisillekin. Tai pidät blogia, vlogia, luentoja. :) Keksitkö ideoita paperille missä on hyvä käydä tai mitä voi kokeilla, että kohtaa sopivan ihmisen? Kotoa ei kukaan hae harmi kyllä. :( Ajattele että muilla on parisuhdeongelmia ja muita ongelmia, ettei pelkkää ruusuilla tanssimista - kun arki koittaa.Siis luuletko sä että mä olen nyt joku lesbo vai kun mulle naisista kirjoitat?
- miesvm_1967x
Daniela. kirjoitti:
Siis luuletko sä että mä olen nyt joku lesbo vai kun mulle naisista kirjoitat?
Ap edellinen oli ilmeisesti "kiltti mies" nimimerkille vastauksena että haukkaas happea ja rentoudu hetkeksi.
- Daniela.
miesvm_1967x kirjoitti:
Ap edellinen oli ilmeisesti "kiltti mies" nimimerkille vastauksena että haukkaas happea ja rentoudu hetkeksi.
Aa, no sitten luulin väärin... :)
- miesvm_1967x
Daniela. kirjoitti:
Aa, no sitten luulin väärin... :)
No kato näitähän sattuu itsekullekin :D Erehdyksiä ja väärinkäsityksiä, hyvin inhimillistä ;)
- Daniela.
miesvm_1967x kirjoitti:
No kato näitähän sattuu itsekullekin :D Erehdyksiä ja väärinkäsityksiä, hyvin inhimillistä ;)
Jep. :)
- Daniela.
Tuleeks vielä vastauksia? :)
- toinen Dani
Muuta uudelle paikkakunnalle, aloita uusi elämä. Kaikki ei tunne kaikkia, ja ihmiset ei enää 5-10 vuoden pääsä välttämättä muistakaan kaikkia. Älä keskity menneisyyteen, vaan koita "antaa anteeksi" omien vanhempiesi sairauksista johtuvat seikat, sekä kypsymättömien teinien touhut. He tekivät virheitä, mutta sinun ei tarvitse kantaa tätä taakkaa loppuelämääsi. Heillä ei pitäisi olla enää vaikutusta sun elämään, he eivät voi enää satuttaa. Teet sen edes itsesi vuoksi, sillä se olet juuri sinä kuka hyötyy eniten päästessään tästä kaikesta yli. Tapahtui ja sattui, mutta elämä jatkuu.
Keskity nyt itseesi ja oman elämän rakentamiseen. Siihen sinulla on koko elämä aikaa, olethan vielä hyvin nuori. Opi hyväksymään ja rakastamaan itseäsi. Paranna itsetuntoasi. Siihen sinä tarvitset onnistumisen kokemuksia. Aloita uusia projekteja elämässäsi. Huolehdi terveydestäsi: aloita uusia liikuntaharrastuksia ja syö terveellisesti. Sekä liikunnalla että terveellisellä ruokavaliolla on vaikutusta sun mielialaan ja psyykkiseen terveyteen. Lisäksi nämä tuovat sinulle oman elämän hallinan tunteen, positiivisemman minäkuvan ja kokemuksen onnistumisesta. Huomaat kuinka alat viihtymään enemmän ruumissasi, voit hyvin, ahdistus ja masennus lievittyy ja samalla pääset ihmisten ilmoille ja tutustumaan uusiin ihmisiin.
Pidä ulkonäöstäsi huolta, ja pue itsesi tyylikkääksi aikuiseksi naiseksi. Teini-iän villityksillä ei ole enää vaikutusta sinuun, kukakohan ei ole tehnyt silloin jotain naurettavaa/noloa? Hanki uusia harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita, ja kehitä itseäsi. Mieti mistä olet aina haaveillut? Kenties voisit oppia piirtämään, ompelemaan tai opettele uusi kieli. Ehkä valokuvaus on sinun juttusi?
Kokeile uutta positiivista elämnasennetta, ensin vaikka kuukauden verran. Ajattele aina positiivisesti, vaikkei tämä vanhojen tottumuksiesi vuoksi tuntuisikaan luontevalta. Pidä kuukauden verran kiitollissuuspäiväkirjaa. Aluksi tämä tuntuu naiivilta, ja ettei löydy mitään syitä olla kiitollinen, jatka silti tästäkin huolimatta. Loppujen lopuksi tämäkin voi olla eräänlainen tieteellinen projektisi, etkä sinä menetä tästä mitään. Saat vaan uuden henkilökohtaisen kokemuksen, että toimiiko tämä sinun kohdallasi. Onnelisuuspsykologiassa on kuitenkin osoitettu kiitollisuudella olevan suuri merkitys onnellisuuden tunteen syntymisessä, ja kirjaamalla näitä positiivisia asioita päiväkirjaan sinä keskityt näihin asioihin, sen sijaan että jäisit vatvomaan ikäviä tapahtumia menneisyydestäsi (mikä ei vie sinua eteenpäin)
Ole esillä, sekä netissä että oikeassa elämässä. Käy paikoissa, harrasta, kehitä itseäsi ja osallistu. Näillä eväillä pääset hyvin alkuun. Muista että mielenterveysongelmat eivät ole este elämässä menestymiselle ja hyvälle elämälle. Mm Angelina Jolie, Catherine Zeta-Jones, Winona Ryder, Woody Allen, Helena Bonham-Carter, Charles Dickens, Kristen Dunst, Bob Dylan, Eminem, Anne Hathaway, Audrey Hepburn, Alicia Keys, Gwen Stefani, Isaac Newton, Friedrich Nietzsche, Wolfgang Amadeus Mozart, J. K. Rowling.... ovat kärsineet masennuksesta. Lista on loputon. Lue vaikka Wikipediasta "List of people with major depressive disorder". Et ole tässä asiassa yksin tai huonossa seurassa. Listassa on monia huippulahjakkaita henkilöitä.
Koskaan ei tiedä mitä on elämässä kulman takana. Joskus tuntuu siltä kuin epäonni seuraisi pitkään, mutta joskus se väistää. Epäonnistumisien jälkeen tulee onnistumisia, ja ihminen joka ei ole saanut kaiken helposti, osaa arvostaa näitä asioita sitten paremmin. Tunnen paljon tälläisiä ihmisiä, jotka vaiken lapsuuden tai nuoruden jälkeen vihdoinkin löysi oman paikan tässä elämässä ja vaikuttaa nyt aika onnellisilta.
Mitä karmaan tulee, niin koskaan ei tiedä miten kiusaajillesi elämässä käy. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, ja sinähän ja entiset luokkakaverisi olette vasta 20-vuotiaita. Ehkä mies jättää heidät jossain vaiheessa eikä pidä lapsiin paljon yhteyttä, ne joutuu yh-äideiksi, ei löydä enää ketään ja kärsii. Ehkä mies on pettäjätyyppiä, ehkä henkilö sairastuu tai lasta ruvetaan kiusaamaan sitten koulussa. Tälläkin hetkellä niillä saatta olla kulissit rakennettu, ja henkilö voi oikeasti olla hyvinkin pettynyt kaikkeen, esittää vain muille kun ei halua sääliä ja menettää kasvonsa. Mies ei ollutkaan se oikea, kohtelee kaltoin, on kylmä, sillä on alkoholiongelma, joutuu yksin panostamaan kaikkeen, kokee henkistä tai fyysistä väkivaltaa parisuhteessa jne.
Sinun tehtäväsi ei ole seurata miten ex-kiusaajillesi käy, vaan keskittyä nyt itseesi. Paha saa palkkaansa jossain elämän vaiheessa jos niin on tapahtuva. Jos ei, niin et voi asialle mitään ja turha on sitä murehtia. Muista että paras kosto on olla onnellinen kaikesta huolimatta. Elä ja nauti elämästä, ota kaiken irti, pyri eteenpäin, kehity, anna itsellesi lupa olla vihdoinkin onnellinen.- Oppeliini1
Tämä teksti on niin täynnä laadukasta asiaa;,se kelpaa jokaikiselle joka murehtii menneitä.
Daniele, ota siitä oppia . Olosi aivan VARMASTI tulee paranemaan. Kokeile ainakin.
- Kirsivaan
Samoin. Ilkeät ihmiset on pilanneet maineeni. En ole huorannut, en pettänyt ketään, en jouruillut, en aiheuttanut tahallisesti riitoja. En elä mielikuvamaailmassa (prinsessa). Olen tavallinen nainen, jonka maine on pilattu. Elämä ei todellakaan ole reilua. Tämä pahuus on traumatisoinut minut enkä saa parisuhdetta tai perhettä. Autan itse muita.
- kysyvä
Tuostakin pääsee yli jos itse HALUAT parisuhteen ja perheen. "When there's a will, there's a way". Ehkä et vain ole halunnut pohjimmiltaan parisuhdetta ja perhettä, syistä joiden käsittelytyö on sinulta osittain tekemättä?
- ppjwpjefhuei
Oletkohan sinä tyttö nyt tietoinen, että elämääsi on edessä vielä n. 65 vuotta? Ei sinun elämäsi ole vielä piloille mennyt, vaan hyvin lyhyt pätkä siitä. Käännä uusi lehti elämässäsi. Käy säännöllisesti terapiassa, muuta uuteen paikkaan, aloita alusta yms. Voit opiskella mitä tahansa, voit saada puolison ja perheen, voit saada uusia ystäviä... Mutta jos ruikutat tästä tilanteesta hamaan tappiin asti, niin kyllä se olet ihan sinä itse, joka elämäsi pilaa. Ryhdistäydy!
p.s. Minuakin haukuttiin huoraksi ollessani 13v-20v. Sellaista se on joskus. Osin sen itse ansaitsin, mutta olin vielä teini... Huono itsetunto ja hain hyväksyntää pojilta/miehiltä. Nyt olen 40v. Olen ollut puolisoni kanssa 10 vuotta. Lapsia on kaksi. Tuskin kukaan kadulla kävellessään miettii, että tuo nainen on huora, koska oli kuin lutka teininä... - Oppeliini1
Voi kulta pieni! Sinä olet konut aivan liian paljon pahuutta pienen elämäsi aikana.
Tee kaikkesi että voit jättää menneisyytesi sinne minne se kuuluu: taakse. Kieltäydy raahaamasta sitä enää mukanasi. Tämä on kaikista vaikein tehdä, se vaatii jatkuvaa itsekuria olla koko ajan ajattelematta entisiä. Sillon vain sano jämäkästi itsellesi että " nyt riittää!" Käännä tietoisesti ajatuksesi kauniiseen ja hyvään ja tulevaisuuden suunnitteluun.
Olet nuori, miksi et hakisi oppipaikkaa aivan toiselta puolelta Suomea, jossa voit aloittaa puhtaalta pöydältä. Luoda aivan uudet ihmissuhteet ja oman aikataulun. Laadi se niin täyteen mielenkiintoista oppi/työainesta etta aivosi pakostakin joutuvat ajattelemaan uutta ja kehittävää.
Pystyt siihen, samalla se vie sinua positiivisesti kohti parempaa tulevaisuutta. Daniela taitaa olla sama nimimerkki, kuin tuo ymmällään ja erotulossa eli teitä trollataan taas :-)
- Tuhkimo33
Täällä on yksi kohtalotoveri, jolla on jo ikää 33-vuotta!! Minusta on puhuttu paljon pahaa ja haukuttu pitkin kyliä. Kiusaaminenkin tuli kuvioihin aika pian ja sitä tapahtuu joka paikassa..olen hyvin yksinäinen ja herkkä ihminen joka saa vain haukkuja ja lokaa niskaansa, koskaan ei kehuja tai mitään positiivista:(. Minulla ei ole nuoruudessa ollut poikaystäviä, sillä ensimmäinen tuli vasta 17-vuotiaana kuvioihin ja silloinkin se oli sellaista viatonta tutustumista. Ensi pusun sain vasta tuon ikäisenä. Täysi-ikäisenä oli ensimmäinen pitkä seurustelusuhde jonka aikana menetin neitsyyteni 19-vuotiaana. Eron jälkeen olen yrittänyt seurustelun kaltaisia suhteita luoda mutta ne aina kuivuivat milloin mistäkin syystä, ja seksiä niihin ei ole kuulunut sillä haluan aina seurustella niin kauan kunnes luotan toiseen ja pidän hänestä enemmän. Olen reilu parikymppisenä käynyt jonkin verran baareissa, mutta en ihan joka viikonloppu..joskus on ollut monta kuukautta väliä, jopa puoli vuotta tai enemmänkin väliä ja olen muutaman miehen tuonut kotiini nukkumaan, ja siis ihan nukkumaan sillä heillä ei ollut paikkaa missä yöpyä. Onko se väärin? Pitäisikö toinen jättää kadulle heittelille? Mielestäni ei sillä se on heitteillejättö ja siis rikos. Kerran kävi niin, että yksi ulkomaalainen mies halusi minut mukaansa kotiinsa juttelemaan ja hän sanoi olevansa sinkku ja asuvansa yksin..mutta kun pääsimme lähelle hänen asuntoa, niin hän käskikin minua palaamaan taksiin sillä asunnon rappukäytävästä tulikin vihainen suomalainen raskaana oleva nainen joka ilmeisesti oli hänen tyttöystävänsä..tämä nainen haukkui sekä minut että sen miehen pystyyn. Olinko siis huora vaikka en olisi harrastanut sen miehen kanssa seksiä?? En ole sekoilija tyyppiä, tai harrasta yhden illan juttuja ja vaikka minulla onkin ollut aina huonoa onnea rakkaudessa, silti minulla on huoran maine:(. Minua haukutaan naapurissa, kylillä ja ihan joka puolella ihmisten ilmoilla..minua mollataan, syytellään ja minusta levitellään perättömyyksiä. Ihmisten ilmoilla minulle saatetaan huudella vaikka ilkeyksiä ja törkeyksiä:((. Minua haukutaan huoraksi, läskiksi, tyhmäksi ja rumaksi....osa haukkujistani ovat nuoria, ja he tietävät jopa missä asun. Olen hyvin yksin, yksinäinen, eksyksissä, kiusattuna, eristettynä, syrjittynä, ahdistunut..en uskalla/ halua missään liikkua yksin tai seurassa sillä tiedän olevani inhottu ihminen. Mikään ei kiinnosta, huvita..yksin kotona vaan tulee kökittyä koska täällä olen turvassa ihmisten haukuilta..tai no ainakin melkein. Töihin en uskalla hakeutua sillä olen ollut aiemmin myös työpaikkakiusattu:(. Vakavasti kiusattu joka paikassa ja syytä tähän en tiedä.. tai no ehkä vahvat mielipiteeni ärsyttivät irkussa joskus kymmeniä vuosia sitten ja sen jälkeen koko tämä helvetti alkoi..tuntuu kuin kaverit/ ystävät olisivat kiusaajien puolella, tai ainakin vähättelevät koko asiaa..sanovat että kuvittelen haukkumiset ym. Olisiko aika laittaa kaverit vaihtoon vai olisiko ihan yksin niin ei tarvitsisi todistella muille mitään??
- järkimiesz
Oulu on sen verran iso paikka, että täällä voi kyllä vaihtaa ystäväpiiriä. Myös, jos aiot opiskella voit tehdä sen toisella paikkakunnalla, jos koet maineesi raskaaksi. 20-vuotiaana ihmisten sosiaaliset piirit muuttuvat muutenkin, koska moni lähtee muualle töihin tai opiskelemaan.
Toisekseen, näytät ymmärtävän, että hörhöilysi on tehnyt sinulle hallaa, joten nyt on hyvä aika miettiä millaisen jatkon haluat elämääsi. Aikuisena olet itse jatkossa elämästäsi ja maineestasi vastuussa. Keskity siihen mitä itse teet, ja mikä siitä on hyvää ja mikä huonoa, ja mikä oikein ja mikä väärin.
Muiden sanomisilla ei ole niin suurta arvoa, että sinun tulisi niitä aina uskoa. Esimerkiksi jos joku toinen sinua huoraksi, niin toteatko hänen olevan oikeassa ja lähdet samantien huoraamaan, vaiko kenties teet jotain järkevää ja pidät tätä ihmistä typeränä? Elämä on valintoja, ne valinnat mitä teet ratkaisevat sen mikä sinusta tulee sekä itsesi että muiden silmissä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomen kansa haluaa Antti Lindtmanista pääministerin
Lindtman on miltei tuplasti suositumpi kuin etunimikaimansa Kaikkonen. Näin kertoo porvarimedian teettämä kysely. http2224098Vain 21% kannattaa Lindtmania pääministeriksi
se on selvästi vähemmän kuin puolueen kannatus, mites nyt noin?1112593Miten löydän sinut
Ja saan sanottua kaiken mitä haluan sinulle kertoa? Ja kuinka kuuntelisit minua sen hetken? Kuinka voin ilmaista sen mit382325Yöllinen autolla kaahari Heinolan seudulla
Asukkaita häiriköivän nuoren herran autokaahaus keskustelu poistettu, onko jokin hyvävelijärjestelmä käytössä ?811416Vaikea tilanne
Hieman kolkuttaa omatuntoa, kun on osoittanut kiinnostusta väärää naista kohtaan. En ymmärrä miten toinen on voinut te861298- 481159
- 751037
- 59913
- 45896
Emme koskaan keskustelleet kasvotusten syistä välirikollemme
Enkä voisi kertoa perimmäistä rehellistä syytä. Kerroin sinulle pintapuolisen ”paketin” ja otin tavallaan omalle vastuu58891