Silmiin katsominen

a) ujous
b) henkilön yleinen tapa ja tyyli, tottumus
c) epärehellisyys
d) yritää keskittyä kuuntelemaan ja miettimään sanomaasi ja se ei onnistu samaan aikaan kun tuijottaa ihmistä silmiin
e) henkilöä ei kiinnosta sen enempää

f) aspergerille on vaikea katsoa toista silmiin.

Itse pohtinut samaa asiaa useasti keksimättä ratkaisua.

Mutta itse jos keskustelen ihastuksen kanssa ainut jolloin en kuunnelssa katso häntä niin paljon silmiin on silloin kun itsellä vitutus/huono mieli, en halua siis hänen huomaavan sitä pahaa mieltäni vaikka kiinnostunut hänestä olen :)

Hänellä voi olla kauhea skeidahätä ja hän yrittää keskittyä kaikkine voiminensa peräsuolensa sulkijalihaksen likistämiseen ja samalla miettii, mitä sanoo ja miten selviää nolosta tilanteesta, jos ne ripulit kuitenkin präiskähtävätkin housuihin. Samalla hän myös yrittää ajatella pidättelemisen onnistumista ja kuvitella sitä tilannetta, että ei pasko alleen.

Tiedän kokemuksesta tämän, koska itselläni on aika ajoin herkistyneen suolen vaiva ja toisinaan tulee julkisilla paikoilla todella tukalat paikat. Kerran on tullut housuihin (tosin tämä tapahtui jo kauan sitten, syyskesällä 1993) ja aivan viime vuosina on pari kertaa ollut pakko mennä lähimpään metsikköön, jollaiset voivat olla aika pieniä metsäsaarekkeita Turun ns. "kaupunki"alueella, ja ne eivät välttämättä kovin takuuvarmaa näkösuojaa anna.

Nyt viime aikoina pakki onkin taas onneksi ollut vähän parempi. Tuosta, AP, nimim. Benefitofadoubt, siis on melko varmasti kysymys kaverisikin tapauksessa.

Antaa niin ristivetoisia merkkejä, että ei pysty jaksamaan enää. Päätin luovuttaa :'( kiitos kommenteistanne joka tapauksessa!

Minua itse ahdistaa perkeleesti jos joku katsoo minua silmiin.

Joku voisi sanoa, että moukalla on moukan tavat. Silmiin katsomisella osoitetaan kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, olipa tilanne mikä hyvänsä (siis ainakin meidän länsimaisessa kulttuurissa). Sanat ilman katseen antamaa vahvistusta ovat kuin helisevä vaski: tyhjää täynnä. Kuka jaksaa pidemmän päälle sellaista?! Teot ilman katseen vahvistusta ovat täysin hengettömiä. Miksi vaivautua kättelemäänkään, jos katse ei sinetöi tarkoitusta?! Miksi vaivautua hyvästelemään tai kiittämään elein, jos vastapuolelle jää vaikutelma, ettei hän ollut kiitoksen tai hyvästelyn arvoinen. Lapsi hakee katseellaan hyväksyntää ja vuorovaikutusta, kuoleva armahdusta, anteeksiantoa ja kiitosta. Koko elämän kirjo sisältyy katseeseen. Jos ei kohtaa toista katseessa, kääntää selkänsä paljolle muullekin kuin hänelle, joka katsettasi tavoittelee.
"Löysin tien huomiseen sun katseestas, tähän paikkani teen." Ei se ole sen vaikeampaa. Katse kertoo, että haluaa ja toinen vastaa haluavansa myös.

Entä jos muuttaa käytöstä, eli jossain vaiheessa lakkaa katsomasta silmiin? Tarkoittaako se kiinnostuksen lopahtamista? Mun ihastus alkoi vältellä katseita sen jälkeen, kun sai tietää, että mulla on muitakin kuin kaverillisia tunteita.

Itsellä ainakin ollut joskus vaikeaa katsoa silmiin:D vähän vieläkin varsinkin tuntemattomia. En sanoisi että hän välttämättä peittelee mitään tai olisi ujo.. Joillakin on silmiin katsomisessa haasteita niinkuin minullakin hieman oli :D