Voisiko joku kertoa mitä tämä tarkoittaa, ja onko omia kokemuksia? Mitä "oireita", ja onnistuuko työnteko, päivittäiset askareet, laskujen hoitaminen jne?
Borderline, epävakaa persoona
Estelle80
6
1149
Vastaukset
- tunne-elämältä
Minä olen epävakaa persoonallisuus. Itseasiassa tämä termi tarkoittaa tunne-elämän epävakautta.
Totta kai kaikki onnistuu! Minulla on yliopistokoulutus ja teen akateemista työtä. Kaikki ok. Vaativatkin tehtävät onnistuvat kuten myös arkielämän pyörittäminen fiksusti. Avioliittokin sujuu, kunhan kumppani on vakaa ja "normaali"....
Epävakaus vaikuttaakin tunnepuolella, älyn kanssa ei mitään tekemistä. Kaikki sujuu hyvin siihen saakka, kunnes elämässä tapahtuu tunnetasolla jotakin suurta, poikkeavaa tai dramaattista kuten esim. avioero, läheisen kuolema,lapsen syntymä, muutto tai kovin paljon stressaavia asioita, oma vakava sairastuminen tms... Silloin alkavat ongelmat - selviytyminen on haastavaa ja usein uhkaa depressiokin... ....
Tosin tätä epävakautta on sitten yhtä monta sorttia kun on ihmisiäkin. Jotkut esimerkiksi eivät kykene pysyviin ihmissuhteisiin ja työ- ja opiskelupaikat vaihtuvat tiuhaan. Asioiden loppuun saattaminen joillekin vaikeaa.. jne. jne...- Mr.Mule
"Tosin tätä epävakautta on sitten yhtä monta sorttia kun on ihmisiäkin. Jotkut esimerkiksi eivät kykene pysyviin ihmissuhteisiin ja työ- ja opiskelupaikat vaihtuvat tiuhaan. Asioiden loppuun saattaminen joillekin vaikeaa.. jne. jne..."
Oma työhistoria ja opiskelupaikka lista on romaanin paksuinen.Impulsiivisuus, jos vähänkin alkaa ottamaan työ päähän otan loparit ilman että ajattelisin seuraamuksia.Vaimo on ollut kovilla minun kanssa, monet kerran olen saanut hänet itkemään ja vanhemmat myös ovat ihmetelleet käytöstäni.Mielialat vaihtelevat minuutin sisään kymmeniä kertoja.Psykiatri olisi huomenna ensimmäistä kertaa ja käydään asioita läpi. - P---
Itselläni ei ole suoraisesti diagnoosia epävakaasta persoonallisuudesta, olen ollut psykiatrin potilaana vasta puolisen vuotta kriisin jälkeen. Mutta kriteeristö täyttyy, myös lääkärin mielestä, ja tarkoituksena olisi mennä terapiaan työstämään näitä mun defenssejä, jotka vaikeuttaa ihmissuhteita.
Olen myös akateemisesti koulutettu ja teen koulutusta vastaavaa työtä, olen itseasiassa oikein hyvin menestynyt työelämässä.
Epävakaus näkyy juuri tunne-elämässä ja etenkin kriisien osuessa kohdalle. Silloin mulla on kaksi kertaa mennyt toimintakyky aika totaalisesti. Ja yleensäkin mulla tunteet lyö aika lailla yli, molempiin suuntiin. Ja niitä on vaikea kontrolloida.
Yhteinen diagnoosi ei lopulta kovin vahvasti määritä yksilön toimintaa, siihen vaikuttaa muukin asia. Toki yhdistäviä piirteitä oireilusta löytyy.
- bollero
. Minulla myös diaknosoitu epävakaa tunne-elämältään. Mulla vakavan kriisin jälkeinen kausi kesti lähes 3 vuotta kunnes olen palannut "elävien kirjoihin". fyysisen terveyden menetys aiheutti masennuksen josta toivun kongnitiivisen käyttäytymisterapian ja lääkkeiden avulla. olen nyt takaisin työelämässä ja ihmissuhde kestänyt tällä kertaa 8 vuotta. aikaisemmein maximissaan 3 vuotta. aika vaikeita jaksoja koko elämän...elämää tämäkin
- Pelimanni-51
Löysin googlesta hyviä juttuja. Itse olen estynyt persoonallisuus.
Löysin sellaisia asioita mitä minulla on ollut ja mitä ei enää ole ja tunnistan myös mitä nyt on.
Minulla on ollut raivareita ennen ja keskittymiskyvyn puutetta olla samassa työssä.
Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Olen lukenut Duodekimin tutkimuksesta,jossa sanotaan samaa kuin nissä googlesta löytämistäni paikoista,että herkän persoonallisuuden omaava lapsi jos saa lapsuudessaan kokea määrättyjä traumaattisia kokemuksia,niin tulos on just tää mikä mulla on.
Mulla on ollu 2 isää,4 äitiä ja muita huoltajia ja sen rallin jälkeen takaisin alkuperäiseen kotiin. Tässä vaiheessa mittarissa ikää vasta 7 v. Eli tiukassa aikataulussa kaikki tapahtui.
Siellä oikeassa kodissani jouduin pilkattavaksi,joka teki lisävammoja sismpääni.
olin niin estynyt persoonallisuus,että eka kertaa seurustelin vasta 30-vuotiaana ja silloinkin suurten vaikeuksien siivittämänä.Olen nyt ollut samaisen seurustelukaverin kanssa naimisissa 20 vuotta,joten meillä menee hyvin.Kuitenkin vieläkin on asioita joita en oikeen kehtaa tehdä mieheni nähden ja kuullen.
Semmosta :)- Estelle80
Kiitos että viitsit kertoa omista kokemuksista, ja muillekin kiitokset! Tämä viesti kuitenkin sai minut ajattelemaan ja miettimään.. Niin, lapsuuden traumat. Niillä on vissiin suurempi vaikutus mitä luulin, minut kidnapattiin pienenä, en itse muista tapahtunutta, ja olin puoli vuotta ilman isää ja äitiäni. Isästä sen verran, että oli kovin tempperamenttinen ja syrji siskoani kaikessa (eri isä) ja sama jatkuu tänä päivänä. Olen yrittänyt ymmärtää itseäni, miettinyt pääni puhki että miksi minusta tuli tämmöinen luuseri. Ja nyt kuullostaa sitten siltä että syytän taas kaikkia muita. En minä niin halua tehdä!! Olen vaan hukassa.. Ja kyllä, sain just diagnostin epävakaa persoona.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.702152Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1741691- 1551567
- 901368
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te501352Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-2901207Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi1351079- 1131043
- 751042
Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin54902