Abortti koettelee mielenterveyttä

ne muissa maissa asuvat, suomenkieltä taitamattomat on niin tehneet...

kaikki.. kirjoitti:

ne muissa maissa asuvat, suomenkieltä taitamattomat on niin tehneet...

Niin, ja Suomessa suomenkieltä taitamattomat kirjoittavat tälle palstalle aborttioikeutta vastustavia vuodatuksia...

Ja tuohan on läheisempi tilanne/vertailukohta suurimmalle osalle suomalaisista abortin tehneistä. Siis jos verrataan nykytilannetta ja jos abortit kiellettäisiin.

Ne joille raskaus ja lapsen synnyttäminen ei ole ei-toivottu, jatkavat Suomessa nykyäänkin raskautta, koska sitä on täällä kerran tuettu.

tutkimuksiin! Toisten tutkimusten mukaan jopa yli 40% abortoineista masentuu ja itsemurhia tehdään abortin jälkeen jopa kuusinkertainen määrä, mutta esittämäsi tutkimus väittää, että ei-toivotun raskauden keskeyttäminen ei kohottanut merkitsevästi masennusriskiä.. Joopa joo.

Toisaalta abortoineiden itsemurhariskin moninkertaisuus muihin ryhmiin verrattuna, selittyy kyllä osin sillä, että kaikki sen tehneet abortoineet naiset eivät toki olekaan masentuneita, vaan suuri osa heistä on ahdistuneita ja kokee ylitsepääsemättömän vaikeita syyllisyydentunteita.

Synnyttäneiden masennusta (esittämäsi tutkimuksen valossa) tarkasteltaessa täytyy myös muistaa 70-luvun (vielä 80-luvunkin) asenne jenkeissä (ja muuallakin) aviottomien lasten äitejä kohtaan, sekä tuen ja turvan puute silloin/siellä.

Synnytyksen jälkeen masentuneiden osuus on viimeaikaisissa tarkasteluissa osoittautunut joitakin aikaisempia arvioita pienemmäksi ja olevan 8% luokkaa kaikista synnyttäneistä (keskim. kestoltaan muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen), kun taas abortin jälkeen masentuu siis jopa 41%, joten tulos on kyllä päinvastainen, kuin esittämäsi tutkimuksen, ja enpä tiedä missä 'kaikki ne ei-toivotun lapsen synnyttäneet ja siitä masentuneet äidit ovat', kun kokonaisluku synnytyksen jälkeen masentuneissa on tuo..?!

muihin... kirjoitti:

tutkimuksiin! Toisten tutkimusten mukaan jopa yli 40% abortoineista masentuu ja itsemurhia tehdään abortin jälkeen jopa kuusinkertainen määrä, mutta esittämäsi tutkimus väittää, että ei-toivotun raskauden keskeyttäminen ei kohottanut merkitsevästi masennusriskiä.. Joopa joo.

Toisaalta abortoineiden itsemurhariskin moninkertaisuus muihin ryhmiin verrattuna, selittyy kyllä osin sillä, että kaikki sen tehneet abortoineet naiset eivät toki olekaan masentuneita, vaan suuri osa heistä on ahdistuneita ja kokee ylitsepääsemättömän vaikeita syyllisyydentunteita.

Synnyttäneiden masennusta (esittämäsi tutkimuksen valossa) tarkasteltaessa täytyy myös muistaa 70-luvun (vielä 80-luvunkin) asenne jenkeissä (ja muuallakin) aviottomien lasten äitejä kohtaan, sekä tuen ja turvan puute silloin/siellä.

Synnytyksen jälkeen masentuneiden osuus on viimeaikaisissa tarkasteluissa osoittautunut joitakin aikaisempia arvioita pienemmäksi ja olevan 8% luokkaa kaikista synnyttäneistä (keskim. kestoltaan muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen), kun taas abortin jälkeen masentuu siis jopa 41%, joten tulos on kyllä päinvastainen, kuin esittämäsi tutkimuksen, ja enpä tiedä missä 'kaikki ne ei-toivotun lapsen synnyttäneet ja siitä masentuneet äidit ovat', kun kokonaisluku synnytyksen jälkeen masentuneissa on tuo..?!

Lue lisää

sitten esim. 15 vuotiaan teiniäidin sosiaalinen asema erittäin hyvä?
Itse kokemuksesta tiedän, ettei näin tosiaankaan ole. Kerro sinä omasi.

muihin... kirjoitti:

tutkimuksiin! Toisten tutkimusten mukaan jopa yli 40% abortoineista masentuu ja itsemurhia tehdään abortin jälkeen jopa kuusinkertainen määrä, mutta esittämäsi tutkimus väittää, että ei-toivotun raskauden keskeyttäminen ei kohottanut merkitsevästi masennusriskiä.. Joopa joo.

Toisaalta abortoineiden itsemurhariskin moninkertaisuus muihin ryhmiin verrattuna, selittyy kyllä osin sillä, että kaikki sen tehneet abortoineet naiset eivät toki olekaan masentuneita, vaan suuri osa heistä on ahdistuneita ja kokee ylitsepääsemättömän vaikeita syyllisyydentunteita.

Synnyttäneiden masennusta (esittämäsi tutkimuksen valossa) tarkasteltaessa täytyy myös muistaa 70-luvun (vielä 80-luvunkin) asenne jenkeissä (ja muuallakin) aviottomien lasten äitejä kohtaan, sekä tuen ja turvan puute silloin/siellä.

Synnytyksen jälkeen masentuneiden osuus on viimeaikaisissa tarkasteluissa osoittautunut joitakin aikaisempia arvioita pienemmäksi ja olevan 8% luokkaa kaikista synnyttäneistä (keskim. kestoltaan muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen), kun taas abortin jälkeen masentuu siis jopa 41%, joten tulos on kyllä päinvastainen, kuin esittämäsi tutkimuksen, ja enpä tiedä missä 'kaikki ne ei-toivotun lapsen synnyttäneet ja siitä masentuneet äidit ovat', kun kokonaisluku synnytyksen jälkeen masentuneissa on tuo..?!

Lue lisää

..onko Suomessa tehty vastaavia tutkimuksia? Koska kokonaiskuvan saadakseen olisikin hyvä tietää myös siitä yhteiskuntarakenteesta ja olosuhteista, missä kyseinen tutkimus on tehty. :)

Aradiatar kirjoitti:

..onko Suomessa tehty vastaavia tutkimuksia? Koska kokonaiskuvan saadakseen olisikin hyvä tietää myös siitä yhteiskuntarakenteesta ja olosuhteista, missä kyseinen tutkimus on tehty. :)

Lue lisää

on peräisin afterabortionin sivulta on juurikin Suomessa teetetty!! (Eli siis se että abortti on 4 kertaa kuolettavampaa kuin synnytys!)

Ja tosta toisesta British Journal tms. tutkimukssesta jonka mukaan ei olis masentavampaa, niin tais olla sama jonka tutkimuksen oli alunperin tulkinnu/julkassu eräs Pro-choice foorumin feministi abortinpuoltaja-aktiivi.. että sikäli ei ihme mikä tulos oli.. :D

nykyyhteiskunnassamme kirjoitti:

sitten esim. 15 vuotiaan teiniäidin sosiaalinen asema erittäin hyvä?
Itse kokemuksesta tiedän, ettei näin tosiaankaan ole. Kerro sinä omasi.

Tunnen 15-vuotiaana ensimmäisensä synnyttäneen, joka pitää asemaansa hyvin onnellisena. Nyky-yhteiskunnassa on kaikki mahdollisuudet, kun vain osaa käyttää niitä ja elää oikein.

Aradiatar kirjoitti:

..onko Suomessa tehty vastaavia tutkimuksia? Koska kokonaiskuvan saadakseen olisikin hyvä tietää myös siitä yhteiskuntarakenteesta ja olosuhteista, missä kyseinen tutkimus on tehty. :)

Lue lisää

Suomessahan on aborttilaki ollut jo 40 vuotta voimassa, joten yleisesti ottaen ne, jotka ei-toivottua lasta eivät halua synnyttää, keskeyttävät sen. Ei ole siis tuollaista vertailuryhmää, joka olisi pakotetusti joutunut ei-toivottua raskautta jatkamaan.

satua kirjoitti:

Suomessahan on aborttilaki ollut jo 40 vuotta voimassa, joten yleisesti ottaen ne, jotka ei-toivottua lasta eivät halua synnyttää, keskeyttävät sen. Ei ole siis tuollaista vertailuryhmää, joka olisi pakotetusti joutunut ei-toivottua raskautta jatkamaan.

Lue lisää

että synnytyksen jälkeinen masennus ei johdu ei-toivotun lapsen synnyttämisestä edes osassa siitä 8%:sta, vaan sen selittää juuri ne syyt, jotka tutkijat ovat sille ilmoittaneetkin, eli mm. hormonaaliset.

satua kirjoitti:

Suomessahan on aborttilaki ollut jo 40 vuotta voimassa, joten yleisesti ottaen ne, jotka ei-toivottua lasta eivät halua synnyttää, keskeyttävät sen. Ei ole siis tuollaista vertailuryhmää, joka olisi pakotetusti joutunut ei-toivottua raskautta jatkamaan.

Lue lisää

vuosittain se 1% joiden hakemuksen Teo hylkää.. ja varmaan joitain jotka on huomannu raskauden niin myöhään ja tietää että sitä ois turha hakeekaan.

muihin... kirjoitti:

tutkimuksiin! Toisten tutkimusten mukaan jopa yli 40% abortoineista masentuu ja itsemurhia tehdään abortin jälkeen jopa kuusinkertainen määrä, mutta esittämäsi tutkimus väittää, että ei-toivotun raskauden keskeyttäminen ei kohottanut merkitsevästi masennusriskiä.. Joopa joo.

Toisaalta abortoineiden itsemurhariskin moninkertaisuus muihin ryhmiin verrattuna, selittyy kyllä osin sillä, että kaikki sen tehneet abortoineet naiset eivät toki olekaan masentuneita, vaan suuri osa heistä on ahdistuneita ja kokee ylitsepääsemättömän vaikeita syyllisyydentunteita.

Synnyttäneiden masennusta (esittämäsi tutkimuksen valossa) tarkasteltaessa täytyy myös muistaa 70-luvun (vielä 80-luvunkin) asenne jenkeissä (ja muuallakin) aviottomien lasten äitejä kohtaan, sekä tuen ja turvan puute silloin/siellä.

Synnytyksen jälkeen masentuneiden osuus on viimeaikaisissa tarkasteluissa osoittautunut joitakin aikaisempia arvioita pienemmäksi ja olevan 8% luokkaa kaikista synnyttäneistä (keskim. kestoltaan muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen), kun taas abortin jälkeen masentuu siis jopa 41%, joten tulos on kyllä päinvastainen, kuin esittämäsi tutkimuksen, ja enpä tiedä missä 'kaikki ne ei-toivotun lapsen synnyttäneet ja siitä masentuneet äidit ovat', kun kokonaisluku synnytyksen jälkeen masentuneissa on tuo..?!

Lue lisää

Onhan tottakai eroa verrataanko masentuneisuutta ja itsemurha-alttiutta abortoineen kohdalla halutusti lapsensa synnyttäneisiin (suomalainen tutkimus) vai pakosta synnyttäneisiin (jenkkitutkimus).

Vertailukohtahan on olennainen kaikkia tutkimuksia luettaessa ja tulkitessa.

Onhan hyvin selkeästi tiedossa, että psyykkiset seuraumukset ovat sitä epätodennäköisemmät, mitä paremmin abortti on harkittu ja käsitelty.

Tässä on muuten sen mainitsemasi "40%" tutkimuksen tiivistelmä. Jos siis puhuit tuosta, joka käypähoidon sivuilla mainitaan.

Se ei ole mitenkään ristiriidassa tuon mainitun jenkkitutkimuksen kanssa.

"The British Journal of Psychiatry 160: 742-749 (1992)
© 1992 The Royal College of Psychiatrists
The psychological complications of therapeutic abortion

G Zolese and CV Blacker
Department of Psychological Medicine, St Bartholomew's Hospital, London.

Psychological or psychiatric disturbances occur in association with therapeutic abortions but they seem to be marked, severe, or persistent in only a minority (approximately 10%) of women. These consist mostly of caseness depression and anxiety. Psychoses are very uncommon, being reported in only 0.003% of cases - most of whom have a history of previous psychiatric illness. Certain groups are especially at risk from adverse psychological sequelae; these include those with a past psychiatric history, younger women, those with poor social support, the multiparous, and those belonging to sociocultural groups antagonistic to abortion. This is not to overlook the fact that, adopting a crisis- resolution framework, subsequent termination of an unwanted pregnancy is itself 'therapeutic'. A better understanding of the nature of the risk factors would enable clinicians to identify vulnerable women for whom some form of psychological intervention might be beneficial."


Ja tässä toinen tutkimus.
http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/reprint/57/8/777

tiivistelmä ja johtopäätökset

Vuonna 1993 abortin Buffalossa tehneitä naisia ja heidän psyykkisiä tunteitaan tutkittu ennen ja 2 vuotta abortin jälkeen.

2 vuotta abortin jälkeen

72 % oli tyytyväisiä päätökseensä
69 % sanoi että tekisi abortin uudelleen
72 % kertoi abortista olleen enemmän hyötyä kuin haittaa
80 % eivät olleet masentuneita.
1 %:lla oli "posttraumatic stress disorder."

Tutkitun ajanjakson aikana (tunti ennen aborttia -> 2 vuotta abortin jälkeen)
masennus väheni
itsetunto kasvoi,
mutta negatiiviset tunteet lisääntyivät ja tyytyväisyys päätökseen laski ajankuluessa (siis niin, että 2 vuoden kuluttua prosentit olivat nuo yllä mainitut.

Raskautta edeltävä masennushistoria oli riskitekijä masennukselle, alhaisemmalle itsetunnolle ja negatiivisemmille aborttiinliittyville tunteille 2 vuotta sen jälkeen. Myös nuori ikä ja aiemmat lapset lisäsivät negatiivisia tunteita.

Johtopäätös:
useimmat naiset eivät kokeneet psykologisia ongelmia tai katuneet aborttiaan 2 vuotta sen jälkeen, mutta jotkut kokevat. Ja tuohon vähemmistöön ovat taipuvaisia aiemman masennushistorian omaavat naiset.

Tarkempi kuvaus vielä tutkimuksen kirjoittajilta johtopäätösosiossa:

"Ultimately, the psychological risks of abortion must
be compared with the psychological risks of its alternatives.
When women become pregnant unintentionally,
they have few alternatives, any of which could be a source
of regret or distress. Studies of women who give up a child
for adoption suggest that feelings of loss and sadness are
common,46 although no well-controlled studies have compared
the reactions of these women with reactions of
women who have an abortion. In contrast, studies comparing
the mental health of women who have an abortion
and women who carry an unintended pregnancy to
term and keep the child are more common. These studies
consistently find that the former are at no greater risk
for psychological problems than the latter.21,31-35,47 Thus,
for most women, elective abortion of an unintended pregnancy
does not pose a risk to mental health."

muihin... kirjoitti:

tutkimuksiin! Toisten tutkimusten mukaan jopa yli 40% abortoineista masentuu ja itsemurhia tehdään abortin jälkeen jopa kuusinkertainen määrä, mutta esittämäsi tutkimus väittää, että ei-toivotun raskauden keskeyttäminen ei kohottanut merkitsevästi masennusriskiä.. Joopa joo.

Toisaalta abortoineiden itsemurhariskin moninkertaisuus muihin ryhmiin verrattuna, selittyy kyllä osin sillä, että kaikki sen tehneet abortoineet naiset eivät toki olekaan masentuneita, vaan suuri osa heistä on ahdistuneita ja kokee ylitsepääsemättömän vaikeita syyllisyydentunteita.

Synnyttäneiden masennusta (esittämäsi tutkimuksen valossa) tarkasteltaessa täytyy myös muistaa 70-luvun (vielä 80-luvunkin) asenne jenkeissä (ja muuallakin) aviottomien lasten äitejä kohtaan, sekä tuen ja turvan puute silloin/siellä.

Synnytyksen jälkeen masentuneiden osuus on viimeaikaisissa tarkasteluissa osoittautunut joitakin aikaisempia arvioita pienemmäksi ja olevan 8% luokkaa kaikista synnyttäneistä (keskim. kestoltaan muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen), kun taas abortin jälkeen masentuu siis jopa 41%, joten tulos on kyllä päinvastainen, kuin esittämäsi tutkimuksen, ja enpä tiedä missä 'kaikki ne ei-toivotun lapsen synnyttäneet ja siitä masentuneet äidit ovat', kun kokonaisluku synnytyksen jälkeen masentuneissa on tuo..?!

Lue lisää

mieleen, että se porukka joka aborttiin päätyy, on varmasti muutenkin jo valmiiksi taipuvaisempia esim. mielenterveysongelmiin, koska jos kaikki olisi hyvin, niin eivät he aborttiakaan tekisi!

Abortti ei siis olekaan läheskään aina syy mm masennukseen vaan abortti on ollut seurausta esim masennuksesta, joka diagnosoidaan vasta myöhemmin.

satua kirjoitti:

Onhan tottakai eroa verrataanko masentuneisuutta ja itsemurha-alttiutta abortoineen kohdalla halutusti lapsensa synnyttäneisiin (suomalainen tutkimus) vai pakosta synnyttäneisiin (jenkkitutkimus).

Vertailukohtahan on olennainen kaikkia tutkimuksia luettaessa ja tulkitessa.

Onhan hyvin selkeästi tiedossa, että psyykkiset seuraumukset ovat sitä epätodennäköisemmät, mitä paremmin abortti on harkittu ja käsitelty.

Tässä on muuten sen mainitsemasi "40%" tutkimuksen tiivistelmä. Jos siis puhuit tuosta, joka käypähoidon sivuilla mainitaan.

Se ei ole mitenkään ristiriidassa tuon mainitun jenkkitutkimuksen kanssa.

"The British Journal of Psychiatry 160: 742-749 (1992)
© 1992 The Royal College of Psychiatrists
The psychological complications of therapeutic abortion

G Zolese and CV Blacker
Department of Psychological Medicine, St Bartholomew's Hospital, London.

Psychological or psychiatric disturbances occur in association with therapeutic abortions but they seem to be marked, severe, or persistent in only a minority (approximately 10%) of women. These consist mostly of caseness depression and anxiety. Psychoses are very uncommon, being reported in only 0.003% of cases - most of whom have a history of previous psychiatric illness. Certain groups are especially at risk from adverse psychological sequelae; these include those with a past psychiatric history, younger women, those with poor social support, the multiparous, and those belonging to sociocultural groups antagonistic to abortion. This is not to overlook the fact that, adopting a crisis- resolution framework, subsequent termination of an unwanted pregnancy is itself 'therapeutic'. A better understanding of the nature of the risk factors would enable clinicians to identify vulnerable women for whom some form of psychological intervention might be beneficial."


Ja tässä toinen tutkimus.
http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/reprint/57/8/777

tiivistelmä ja johtopäätökset

Vuonna 1993 abortin Buffalossa tehneitä naisia ja heidän psyykkisiä tunteitaan tutkittu ennen ja 2 vuotta abortin jälkeen.

2 vuotta abortin jälkeen

72 % oli tyytyväisiä päätökseensä
69 % sanoi että tekisi abortin uudelleen
72 % kertoi abortista olleen enemmän hyötyä kuin haittaa
80 % eivät olleet masentuneita.
1 %:lla oli "posttraumatic stress disorder."

Tutkitun ajanjakson aikana (tunti ennen aborttia -> 2 vuotta abortin jälkeen)
masennus väheni
itsetunto kasvoi,
mutta negatiiviset tunteet lisääntyivät ja tyytyväisyys päätökseen laski ajankuluessa (siis niin, että 2 vuoden kuluttua prosentit olivat nuo yllä mainitut.

Raskautta edeltävä masennushistoria oli riskitekijä masennukselle, alhaisemmalle itsetunnolle ja negatiivisemmille aborttiinliittyville tunteille 2 vuotta sen jälkeen. Myös nuori ikä ja aiemmat lapset lisäsivät negatiivisia tunteita.

Johtopäätös:
useimmat naiset eivät kokeneet psykologisia ongelmia tai katuneet aborttiaan 2 vuotta sen jälkeen, mutta jotkut kokevat. Ja tuohon vähemmistöön ovat taipuvaisia aiemman masennushistorian omaavat naiset.

Tarkempi kuvaus vielä tutkimuksen kirjoittajilta johtopäätösosiossa:

"Ultimately, the psychological risks of abortion must
be compared with the psychological risks of its alternatives.
When women become pregnant unintentionally,
they have few alternatives, any of which could be a source
of regret or distress. Studies of women who give up a child
for adoption suggest that feelings of loss and sadness are
common,46 although no well-controlled studies have compared
the reactions of these women with reactions of
women who have an abortion. In contrast, studies comparing
the mental health of women who have an abortion
and women who carry an unintended pregnancy to
term and keep the child are more common. These studies
consistently find that the former are at no greater risk
for psychological problems than the latter.21,31-35,47 Thus,
for most women, elective abortion of an unintended pregnancy
does not pose a risk to mental health."

Lue lisää

Tuon jälkimmäisen tutkimuksen lukujen mukaan abortistaan masentuu Suomessa (n. 11 000 aborttia/vuosi) vuodessa 2 200 ihmistä, kahdessa vuodessa jo 4 400 jne. Todella suuria lukuja, ja mikäli mennään sinne 40%:n lukuun, saa nuo määrät kaksinkertaistaa, eli 4 400 abortistaan masentunutta/vuosi, 8 800/2vuotta jne.!

Huimia lukuja!

satua kirjoitti:

Onhan tottakai eroa verrataanko masentuneisuutta ja itsemurha-alttiutta abortoineen kohdalla halutusti lapsensa synnyttäneisiin (suomalainen tutkimus) vai pakosta synnyttäneisiin (jenkkitutkimus).

Vertailukohtahan on olennainen kaikkia tutkimuksia luettaessa ja tulkitessa.

Onhan hyvin selkeästi tiedossa, että psyykkiset seuraumukset ovat sitä epätodennäköisemmät, mitä paremmin abortti on harkittu ja käsitelty.

Tässä on muuten sen mainitsemasi "40%" tutkimuksen tiivistelmä. Jos siis puhuit tuosta, joka käypähoidon sivuilla mainitaan.

Se ei ole mitenkään ristiriidassa tuon mainitun jenkkitutkimuksen kanssa.

"The British Journal of Psychiatry 160: 742-749 (1992)
© 1992 The Royal College of Psychiatrists
The psychological complications of therapeutic abortion

G Zolese and CV Blacker
Department of Psychological Medicine, St Bartholomew's Hospital, London.

Psychological or psychiatric disturbances occur in association with therapeutic abortions but they seem to be marked, severe, or persistent in only a minority (approximately 10%) of women. These consist mostly of caseness depression and anxiety. Psychoses are very uncommon, being reported in only 0.003% of cases - most of whom have a history of previous psychiatric illness. Certain groups are especially at risk from adverse psychological sequelae; these include those with a past psychiatric history, younger women, those with poor social support, the multiparous, and those belonging to sociocultural groups antagonistic to abortion. This is not to overlook the fact that, adopting a crisis- resolution framework, subsequent termination of an unwanted pregnancy is itself 'therapeutic'. A better understanding of the nature of the risk factors would enable clinicians to identify vulnerable women for whom some form of psychological intervention might be beneficial."


Ja tässä toinen tutkimus.
http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/reprint/57/8/777

tiivistelmä ja johtopäätökset

Vuonna 1993 abortin Buffalossa tehneitä naisia ja heidän psyykkisiä tunteitaan tutkittu ennen ja 2 vuotta abortin jälkeen.

2 vuotta abortin jälkeen

72 % oli tyytyväisiä päätökseensä
69 % sanoi että tekisi abortin uudelleen
72 % kertoi abortista olleen enemmän hyötyä kuin haittaa
80 % eivät olleet masentuneita.
1 %:lla oli "posttraumatic stress disorder."

Tutkitun ajanjakson aikana (tunti ennen aborttia -> 2 vuotta abortin jälkeen)
masennus väheni
itsetunto kasvoi,
mutta negatiiviset tunteet lisääntyivät ja tyytyväisyys päätökseen laski ajankuluessa (siis niin, että 2 vuoden kuluttua prosentit olivat nuo yllä mainitut.

Raskautta edeltävä masennushistoria oli riskitekijä masennukselle, alhaisemmalle itsetunnolle ja negatiivisemmille aborttiinliittyville tunteille 2 vuotta sen jälkeen. Myös nuori ikä ja aiemmat lapset lisäsivät negatiivisia tunteita.

Johtopäätös:
useimmat naiset eivät kokeneet psykologisia ongelmia tai katuneet aborttiaan 2 vuotta sen jälkeen, mutta jotkut kokevat. Ja tuohon vähemmistöön ovat taipuvaisia aiemman masennushistorian omaavat naiset.

Tarkempi kuvaus vielä tutkimuksen kirjoittajilta johtopäätösosiossa:

"Ultimately, the psychological risks of abortion must
be compared with the psychological risks of its alternatives.
When women become pregnant unintentionally,
they have few alternatives, any of which could be a source
of regret or distress. Studies of women who give up a child
for adoption suggest that feelings of loss and sadness are
common,46 although no well-controlled studies have compared
the reactions of these women with reactions of
women who have an abortion. In contrast, studies comparing
the mental health of women who have an abortion
and women who carry an unintended pregnancy to
term and keep the child are more common. These studies
consistently find that the former are at no greater risk
for psychological problems than the latter.21,31-35,47 Thus,
for most women, elective abortion of an unintended pregnancy
does not pose a risk to mental health."

Lue lisää

2 vuotta abortin jälkeen

28 % ei ollut tyytyväisiä päätökseensä
31 % sanoi ettei tekisi aborttia uudelleen
28 % kertoi abortista olleen vähemmän hyötyä kuin haittaa
20 % olivat masentuneita.

eikö ole tullut kirjoitti:

mieleen, että se porukka joka aborttiin päätyy, on varmasti muutenkin jo valmiiksi taipuvaisempia esim. mielenterveysongelmiin, koska jos kaikki olisi hyvin, niin eivät he aborttiakaan tekisi!

Abortti ei siis olekaan läheskään aina syy mm masennukseen vaan abortti on ollut seurausta esim masennuksesta, joka diagnosoidaan vasta myöhemmin.

Lue lisää

”Molempien tutkimusten mukaan toimenpide sinänsä on itsemurhariskiä selittävä tekijä.”

http://217.71.145.20/TRIPviewer/temp/TUNNISTE_KK_335_19 97_fi.html

isoja lukuja kirjoitti:

2 vuotta abortin jälkeen

28 % ei ollut tyytyväisiä päätökseensä
31 % sanoi ettei tekisi aborttia uudelleen
28 % kertoi abortista olleen vähemmän hyötyä kuin haittaa
20 % olivat masentuneita.

Lue lisää

juuri sen tähden tarvitaan ohjausta aborttia harkitseville.

Ja lopussa oleva toteamus oli tosiaan se merkitsevin:

Siinä vaiheessa olevilla on vain huonoja vaihtoehtoja valittavanaan; ja kaikissa niissä on kohtalaisen suuri masentumisen riski. Täytyy vain yrittää kuunnella itseään ja miettiä, mikä omalle kohdalle tuntuisi parhaimmalta ja oikeimmalta.

kohdalla: kirjoitti:

”Molempien tutkimusten mukaan toimenpide sinänsä on itsemurhariskiä selittävä tekijä.”

http://217.71.145.20/TRIPviewer/temp/TUNNISTE_KK_335_19 97_fi.html

olisi sinunkin kannattanut lukea, miten tuohon Räsäsen kevyeseen tulkintaan noista tutkimuksista oli vastattu. Siitä samaisesta dokumentista löytyy.

Siis todellakin kannattaa lukea KOKO tutkimus eikä vain vetää yksittäisiä lauseita ja siten vääristellä koko tutkimuksen merkitystä. Alla on tosiaan esitetty, mitä kaikkea muuta siellä samaisessa tutkimuksessakin sanottiin ja mitä kyseiset tutkijat kommentoivat.

http://217.71.145.20/TRIPviewer/temp/TUNNISTE_KK_335_1997_fi.html

"Kysymyksessä viitataan tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan raskauden keskeyttäneiden naisten itsemurhariski on ollut kuusinkertainen verrattuna synnyttäneisiin naisiin Suomessa vuosina 1987_1994.

Raskauden keskeytyksen ja itsemurhien välinen korrelaatio ei välttämättä tarkoita syy-yhteyttä. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan raskauden keskeytykseen liittyvä lisääntynyt itsemurhariski voi johtua raskauden keskeytyksen haitallisista vaikutuksista tai raskauden keskeytyksen taustalla olevista vaikeuksista. Tutkimuksessa alimman sosiaaliluokan naiset olivat yliedustettuina itsemurhan tehneissä, raskauden keskeytyksen läpikäyneissä naisissa. Myös ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu matalan sosiaaliluokan, avioeron ja leskeyden olevan yhteydessä raskauden keskeytyksen jälkeisiin itsemurhiin.

Vastineessaan tutkimuksestaan syntyneeseen keskusteluun tutkimuksen tekijät korostavat, että monille naisille raskauden keskeytys voi olla oikea ratkaisu heidän senhetkisiin ongelmiinsa ja helpotus verrattuna ei-toivottuun synnytykseen. Yksi tutkimuksen tekijöistä on aiemmin todennut, että ammatti-ihmisen terveydenhuollon sisällä ja raskauden alkuvaiheessa tekemä raskauden keskeytys aiheuttaa vain harvoin pitkäaikaisia haittavaikutuksia ja että ei-toivotun lapsen terveysennuste on ilmeisesti huonompi kuin toivotun lapsen. Nämä seikat eivät kuitenkaan poissulje sitä tosiseikkaa, että toiset raskauden keskeyttäneet naiset tarvitsevat erityistä tukea ja että terveydenhuoltohenkilöstön tehtävä on identifioida heidät.

Ei-toivotun lapsen synnyttäminen saattaa olla naiselle raskauden keskeytystä suurempi itsemurhariski. Esimerkiksi kysymyksessä viitatussa tutkimuksessa teini-ikäisten lapsen synnyttäneiden itsemurhariski oli kolminkertainen kaikkiin teini-ikäisiin verrattuna. Olennaista onkin välttää ei-toivottuja raskauksia. Raskauden keskeytykset ovat Suomessa vähentyneet runsaassa 20 vuodessa yli 50 % ja erityisesti ovat vähentyneet alle 20-vuotiaiden keskeytykset. Taustalla on tehostettu ehkäisyneuvonta ja perhesuunnittelu sekä yhteiskunnan hyväksyvä asenne ehkäisyn käyttämiseen. Raskauden keskeytysten määrä Suomessa on kansainvälisesti pieni, esimerkiksi Yhdysvalloissa keskeytyksiä tehdään lähes kolme kertaa niin paljon kuin Suomessa. Naisen fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle vaarallisia laittomia abortteja ei Suomessa tehdä."

niitä kirjoitti:

vuosittain se 1% joiden hakemuksen Teo hylkää.. ja varmaan joitain jotka on huomannu raskauden niin myöhään ja tietää että sitä ois turha hakeekaan.

tosiaan on tuo 1 %, joiden hakemuksen TEO hylkää.

Määränä siis vuosittain heitä on ollut noin 10. (TEOlle tulevia hakemuksia keskimäärin noin 800)

10 vastaan 10 000 on aika huono vertailusuhde tutkimusta tehdessä ja etenkään johtopäätöksiä vedettäessä, etenkin kun heistäkään tuskin kaikki vastaisivat.

/vuosi kirjoitti:

Tuon jälkimmäisen tutkimuksen lukujen mukaan abortistaan masentuu Suomessa (n. 11 000 aborttia/vuosi) vuodessa 2 200 ihmistä, kahdessa vuodessa jo 4 400 jne. Todella suuria lukuja, ja mikäli mennään sinne 40%:n lukuun, saa nuo määrät kaksinkertaistaa, eli 4 400 abortistaan masentunutta/vuosi, 8 800/2vuotta jne.!

Huimia lukuja!

Lue lisää

kielletään abortti, meillä olisi vuosittain ne loput 8800, joille keskeytys oli oikea ratkaisu ja jotka suurella todennäköisyydellä masentuvat, koska heidät on pakotettu ei-toivottu raskaus viemään loppuun vastoin heidän omaa harkittua ratkaisuaan. Myöskin näiden lasten terveysennuste on siten tutkimusten mukaan huonompi kuin toivottujen lasten.

Mahdollisesti vielä ne 2200 voisivat olla yhtä masentuneita siitä raskauden jatkamispäätöksestä kuin ovat keskeyttämispäätöksestäänkin. Koska ei-toivottu raskaus on itsessään suuri masennusta aiheuttava tekijä riippumatta ratkaisusta.

... kirjoitti:

Tunnen 15-vuotiaana ensimmäisensä synnyttäneen, joka pitää asemaansa hyvin onnellisena. Nyky-yhteiskunnassa on kaikki mahdollisuudet, kun vain osaa käyttää niitä ja elää oikein.

Lue lisää

mutta eihän se ole enää mitään yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia jos kaikkien pitäisi samaan muottiin mahtua. Jollekkin kaverisuhteet ovat todella tärkeitä. Itse sain lapsen 14v. ja kyllä siinä sosiaaliset suhteet kärsivät. Ei ollut todellakaan niin kovin hyväksyvä meininki koulussa. Se miten siihen itse asennoituu on toki itsestä kiinni, mutta jos yhteiskunnalla väittää olevan suvaitseva asenne niin se pitää kanssa olla, eikä sitä tule itse nuoren joutua kehittelemään ymäpäristönsä mieliin kun on vähän muutakin hommaa.

satua kirjoitti:

kielletään abortti, meillä olisi vuosittain ne loput 8800, joille keskeytys oli oikea ratkaisu ja jotka suurella todennäköisyydellä masentuvat, koska heidät on pakotettu ei-toivottu raskaus viemään loppuun vastoin heidän omaa harkittua ratkaisuaan. Myöskin näiden lasten terveysennuste on siten tutkimusten mukaan huonompi kuin toivottujen lasten.

Mahdollisesti vielä ne 2200 voisivat olla yhtä masentuneita siitä raskauden jatkamispäätöksestä kuin ovat keskeyttämispäätöksestäänkin. Koska ei-toivottu raskaus on itsessään suuri masennusta aiheuttava tekijä riippumatta ratkaisusta.

Lue lisää

8800 olisi voineet olla tyytyväisiä/masentumatta lapsenkin saatuaan ja suurella todennäkösyydellä enimmällä osalla lapsi olisi muuttunut toivotuksi raskauden edetessä.

myös ne kirjoitti:

8800 olisi voineet olla tyytyväisiä/masentumatta lapsenkin saatuaan ja suurella todennäkösyydellä enimmällä osalla lapsi olisi muuttunut toivotuksi raskauden edetessä.

siksipä juuri onkin hyvä, että ihmisillä on oikeus kuunnella omia tunteitaan ja tehdä ratkaisu itseään kuunnellen, eikä joku tyystin ulkopuolinen ja täysin eri elämänkatsomuksen omaava ihminen heidän puolestaan sitä päätä ilman vastuuta päätöksen seurauksista. Koska vain he itse sen ratkaisunsa kanssa loppuelämän elävät.

satua kirjoitti:

olisi sinunkin kannattanut lukea, miten tuohon Räsäsen kevyeseen tulkintaan noista tutkimuksista oli vastattu. Siitä samaisesta dokumentista löytyy.

Siis todellakin kannattaa lukea KOKO tutkimus eikä vain vetää yksittäisiä lauseita ja siten vääristellä koko tutkimuksen merkitystä. Alla on tosiaan esitetty, mitä kaikkea muuta siellä samaisessa tutkimuksessakin sanottiin ja mitä kyseiset tutkijat kommentoivat.

http://217.71.145.20/TRIPviewer/temp/TUNNISTE_KK_335_1997_fi.html

"Kysymyksessä viitataan tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan raskauden keskeyttäneiden naisten itsemurhariski on ollut kuusinkertainen verrattuna synnyttäneisiin naisiin Suomessa vuosina 1987_1994.

Raskauden keskeytyksen ja itsemurhien välinen korrelaatio ei välttämättä tarkoita syy-yhteyttä. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan raskauden keskeytykseen liittyvä lisääntynyt itsemurhariski voi johtua raskauden keskeytyksen haitallisista vaikutuksista tai raskauden keskeytyksen taustalla olevista vaikeuksista. Tutkimuksessa alimman sosiaaliluokan naiset olivat yliedustettuina itsemurhan tehneissä, raskauden keskeytyksen läpikäyneissä naisissa. Myös ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu matalan sosiaaliluokan, avioeron ja leskeyden olevan yhteydessä raskauden keskeytyksen jälkeisiin itsemurhiin.

Vastineessaan tutkimuksestaan syntyneeseen keskusteluun tutkimuksen tekijät korostavat, että monille naisille raskauden keskeytys voi olla oikea ratkaisu heidän senhetkisiin ongelmiinsa ja helpotus verrattuna ei-toivottuun synnytykseen. Yksi tutkimuksen tekijöistä on aiemmin todennut, että ammatti-ihmisen terveydenhuollon sisällä ja raskauden alkuvaiheessa tekemä raskauden keskeytys aiheuttaa vain harvoin pitkäaikaisia haittavaikutuksia ja että ei-toivotun lapsen terveysennuste on ilmeisesti huonompi kuin toivotun lapsen. Nämä seikat eivät kuitenkaan poissulje sitä tosiseikkaa, että toiset raskauden keskeyttäneet naiset tarvitsevat erityistä tukea ja että terveydenhuoltohenkilöstön tehtävä on identifioida heidät.

Ei-toivotun lapsen synnyttäminen saattaa olla naiselle raskauden keskeytystä suurempi itsemurhariski. Esimerkiksi kysymyksessä viitatussa tutkimuksessa teini-ikäisten lapsen synnyttäneiden itsemurhariski oli kolminkertainen kaikkiin teini-ikäisiin verrattuna. Olennaista onkin välttää ei-toivottuja raskauksia. Raskauden keskeytykset ovat Suomessa vähentyneet runsaassa 20 vuodessa yli 50 % ja erityisesti ovat vähentyneet alle 20-vuotiaiden keskeytykset. Taustalla on tehostettu ehkäisyneuvonta ja perhesuunnittelu sekä yhteiskunnan hyväksyvä asenne ehkäisyn käyttämiseen. Raskauden keskeytysten määrä Suomessa on kansainvälisesti pieni, esimerkiksi Yhdysvalloissa keskeytyksiä tehdään lähes kolme kertaa niin paljon kuin Suomessa. Naisen fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle vaarallisia laittomia abortteja ei Suomessa tehdä."

Lue lisää

Kerrohan mitä hutiloitua tuossa oli? Räsänenhän puhui käsittääkseni monesta eri tutkimuksesta ja niiden tuloksista.

asiasi! kirjoitti:

Kerrohan mitä hutiloitua tuossa oli? Räsänenhän puhui käsittääkseni monesta eri tutkimuksesta ja niiden tuloksista.

tuossa yhden lauseen lainauksessaan tosiaan juuri niistä tietyistä parista tutkimuksesta, joiden tutkijoiden näkemyksiä ja vastauksia Terttu Huttu-Juntunen laveammin alla olevassa vastauksessaan kirjoittaa.

Voihan sitä tosiaan ottaa yhden lauseen jostain laveasta tutkimuksesta/dokumentista ja unohtaa ne ikävät tulosta laimentavat ja rajoittavat seikat/lauseet, jotka eivät oman asian ajamiseen sovi.

Myöskin Räsänen tosiaan jo selostaa niitä samaisia tutkimuksia laveamminkin siinä perässä ja vastineesta löytyy lisää. Molemmat puhujista puhuvat riskiryhmistä, jotka ovat tunnistettavissa, ja jotka siten paremmin tulisi yrittää terveydenhuollon piirissä tunnistaa ja siten näiden riskiryhmään kuuluvien kanssa erityisen tarkasti aborttiratkaisua puida. Siis etukäteen, jotta saataisiin karsittua ne väärän valinnan tekevät minimiin.

Siis tottakai "abortti on itsemurhariskiä selittävä tekijä", koska jo ei-toivottu raskaus (riippumatta valitusta vaihtoehdosta) sitä on. Tämähän oli vastine.

satua kirjoitti:

kielletään abortti, meillä olisi vuosittain ne loput 8800, joille keskeytys oli oikea ratkaisu ja jotka suurella todennäköisyydellä masentuvat, koska heidät on pakotettu ei-toivottu raskaus viemään loppuun vastoin heidän omaa harkittua ratkaisuaan. Myöskin näiden lasten terveysennuste on siten tutkimusten mukaan huonompi kuin toivottujen lasten.

Mahdollisesti vielä ne 2200 voisivat olla yhtä masentuneita siitä raskauden jatkamispäätöksestä kuin ovat keskeyttämispäätöksestäänkin. Koska ei-toivottu raskaus on itsessään suuri masennusta aiheuttava tekijä riippumatta ratkaisusta.

Lue lisää

Todennäköisesti suurelle osalle noistakin olisi käynyt, kuten niin monille muillekin ihmisille aikaisemmin, että siitä lapsesta olisi tullut paras sisältö elämälle, mitä olla voi, ja koko elämänsuunta olisi muuttunut parempaan.

Itselläni on kaksi ystävää, jotka tekivät ensimmäisessä raskaudessaan abortin, koska kokivat, että menettäisivät niin paljon lapsen myötä. Molemmille kävi niin, että ei mennyt kauaakaan, kun testi näytti taas plussaa (toinen oli oksennellut, jolloin pillerien teho oli laskenut, toinen hutiloi muuten), mutta molemmat sanoivat, etteivät saata enää toista kertaa tehdä aborttia (syyllisyys ensimmäisestä). Kumpikaan heistä ei edelleenkään halunnut lasta, mutta aborttiin he eivät siis omien sanojensa mukaan enää pystyneet- valitsivat siis kahdesta 'pahasta' sen, jonka uskoivat paremmin kestävänsä. Kun nuo toiset vahinkolapset sitten syntyivät, ei mennyrt kauaakaan, kun molemmilla alkoi se " voi että sitä on ollut tyhmä, kun ajatteli, että lapsi vie enemmän kuin tuo"- vaihe, johon liittyi yhä vahvempi syyllisyys tehdystä abortista. Molemmat kävivät omaa sisäistä painiaan itsensä kanssa...

Ja kas kummaa- molemmille syntyi seuraavat lapset SUUNNITELLUSTI alta kahden vuoden niiden 'vahinkojen' syntymästä, toiselle on syntynyt jo kolmaskin (on jo parivuotias) ja toinen odottaa kolmatta syntyväksi pian. (Nämä kaksi eivät ole ystäviä keskenään, joten toisen ajattelu ei ole vaikuttanut toiseen ja tapaukset sattuivat eri aikaan).

Veljeni tyttöystävä, jolla ei vieläkään ole lapsia, teki myös abortin vuosia sitten ja siitä _alkoi_ nyt jo siis vuosia kestänyt masennus, joka jatkuu vieläkin. Molemmat ystäväni, joista kerroin, kärsivät edelleen jossain määrin tekemistään aborteista (aika-ajoin enemmän). Heillä kyse on enemmänkin syyllisyydestä ja itsensä pahaksi tuntemisesta, kuin masennuksesta. Ymmärrän hyvin, että heistä tuntuu pahalta, vaikka elämä on muuten onnellista ja lapsista saa todella paljon itselleenkin, koska molemmat ajattelevat/tietävät, että se yksi puuttuu, heidän oman päätöksensä vuoksi. Itselleen anteeksi antaminen on tunnetusti vaikeamapaa kuin toiselle saman tekeminen... Surullista, että tuollaista koko elämän ajan mukana kulkevaa tekoa, joka varjostaa sitä, ei voi peruuttaa tai pyyhkiä pois!

Sanottakoon vielä, että kummankaan ystäväni kärsimys ei näy missään tiedoissa, koska molemmille siitä puhuminen on vaikeaa, eivätkä he halua siitä vieraalle ihmiselle puhua, vaikka joskus olen sitäkin vaihtoehtoa heille ehdottanut. Uskon tällaisia samanlaisia hiljaisia kärsijöitä ja tunteidensa piilossapitäjiä olevan enemmän kuin kukaan aavistaakaan. Harvalla meistä on vahvuutta myöntää niitä suuria virheitämme kenellekään- varsinkaan itselleen!

satua kirjoitti:

tuossa yhden lauseen lainauksessaan tosiaan juuri niistä tietyistä parista tutkimuksesta, joiden tutkijoiden näkemyksiä ja vastauksia Terttu Huttu-Juntunen laveammin alla olevassa vastauksessaan kirjoittaa.

Voihan sitä tosiaan ottaa yhden lauseen jostain laveasta tutkimuksesta/dokumentista ja unohtaa ne ikävät tulosta laimentavat ja rajoittavat seikat/lauseet, jotka eivät oman asian ajamiseen sovi.

Myöskin Räsänen tosiaan jo selostaa niitä samaisia tutkimuksia laveamminkin siinä perässä ja vastineesta löytyy lisää. Molemmat puhujista puhuvat riskiryhmistä, jotka ovat tunnistettavissa, ja jotka siten paremmin tulisi yrittää terveydenhuollon piirissä tunnistaa ja siten näiden riskiryhmään kuuluvien kanssa erityisen tarkasti aborttiratkaisua puida. Siis etukäteen, jotta saataisiin karsittua ne väärän valinnan tekevät minimiin.

Siis tottakai "abortti on itsemurhariskiä selittävä tekijä", koska jo ei-toivottu raskaus (riippumatta valitusta vaihtoehdosta) sitä on. Tämähän oli vastine.

Lue lisää

tutkimukset, joista puhuttiin; tekijät ja tutk.tulokset, ja sen, missä Huttu-Juntunen oli oikeammassa kuin Räsänen ja millä perusteilla (viitteet)?

satua kirjoitti:

tuossa yhden lauseen lainauksessaan tosiaan juuri niistä tietyistä parista tutkimuksesta, joiden tutkijoiden näkemyksiä ja vastauksia Terttu Huttu-Juntunen laveammin alla olevassa vastauksessaan kirjoittaa.

Voihan sitä tosiaan ottaa yhden lauseen jostain laveasta tutkimuksesta/dokumentista ja unohtaa ne ikävät tulosta laimentavat ja rajoittavat seikat/lauseet, jotka eivät oman asian ajamiseen sovi.

Myöskin Räsänen tosiaan jo selostaa niitä samaisia tutkimuksia laveamminkin siinä perässä ja vastineesta löytyy lisää. Molemmat puhujista puhuvat riskiryhmistä, jotka ovat tunnistettavissa, ja jotka siten paremmin tulisi yrittää terveydenhuollon piirissä tunnistaa ja siten näiden riskiryhmään kuuluvien kanssa erityisen tarkasti aborttiratkaisua puida. Siis etukäteen, jotta saataisiin karsittua ne väärän valinnan tekevät minimiin.

Siis tottakai "abortti on itsemurhariskiä selittävä tekijä", koska jo ei-toivottu raskaus (riippumatta valitusta vaihtoehdosta) sitä on. Tämähän oli vastine.

Lue lisää

>>Siis tottakai "abortti on itsemurhariskiä selittävä tekijä", koska jo ei-toivottu raskaus (riippumatta valitusta vaihtoehdosta) sitä on. Tämähän oli vastine.

hmmmm kirjoitti:

>>Siis tottakai "abortti on itsemurhariskiä selittävä tekijä", koska jo ei-toivottu raskaus (riippumatta valitusta vaihtoehdosta) sitä on. Tämähän oli vastine.

On kahta erillaista ei-toivottua raskautta. Sellaista jossa oikeasti ei missään nimessä halua raskautta jatkaa ja sellaista jossa toisissa olosuhteissa mielellään jatkaisi.

Jos perusteet abortille ovat olleet painostus, huono elämän tilanne jne mikä tahansa muu kuin "en halua" niin todennäköisesti jälkikäteen tuntee ainakin katumusta ja joissakin tapauksessa katumus johtaa sitten masennukseen ja sitä kautta vielä pahempiin ongelmiin.

Eli abortti itsessään ei selitä kasvanutta itsemurhariskiä. Ne selitykset löytyvät aborttiin johtaineista olosuhteista.

ne... kirjoitti:

tutkimukset, joista puhuttiin; tekijät ja tutk.tulokset, ja sen, missä Huttu-Juntunen oli oikeammassa kuin Räsänen ja millä perusteilla (viitteet)?

ja olen sen jo toisaalla useampaan otteeseen tehnytkin.

Tässä jälleen samasta:


Kyseinen tutkimus (Gissler, M. et al.), tai paremminkin tutkimussarja on tehty "alunperin" vuosina 87-94, eli he ovat tutkineet sinä aikana kuolleiden synnytysikäisten naisten kuolemansyitä ja etsineet kuolemantapauksia, joita edeltävänä vuonna nainen oli ollut raskaana: synnyttänyt, saanut keskenmenon tai tehnyt abortin.

Näiden kuolleisuutta on sitten verrattu ei-raskaana olleisiin saman ikäluokan naisiin.

http://eurpub.oxfordjournals.org/cgi/content/full/15/5/ 459#B6
Gissler M; Hemminki E; Lonnqvist J Suicides after pregnancy in Finland, 1987-94: register linkage study. BMJ (Clinical research ed.) (1996), 313(7070), 1431-4.


Kyllä, riski itsemurhaan on suurempi abortin JA KESKENMENON jälkeen kuin synnyttäneillä naisilla. (Tosin teini-ikäiset synnyttäjät ovat riskiryhmässä myös) Ja tosiaan koska kyseessä on Suomi, synnyttäneet naiset ovat halunneet raskauden viedä loppuun ja muut ovat sen keskeyttäneet.


"It is unlikely that induced abortion itself causes death due to injury; instead, it is more likely that induced abortions and deaths due to injury share common risk factors. Our register-based data were incomprehensive on these kind of variables, and more detailed background information for example on mental health, social well-being, substance abuse and socio-economic circumstances among the deceased would be necessary for further analysis."

Eli kyseisen tutkimuksen johtopäätös sen tekijöiden mukaan:
"Conclusions: The increased risk of suicide after an induced abortion indicates either common risk factors for both or harmful effects of induced abortion on mental health."

Eli ihan tarkkaan ei nyt osattu sanoa, johtuuko kohonnut riski itse abortista vai niistä kaikista muista syistä, jotka jo ehkä siihen aborttiinkin ajoivat...

Lisää aiheesta:
"Gissler Mika; Berg Cynthia; Bouvier-Colle Marie-Helene; Buekens Pierre Injury deaths, suicides and homicides associated with pregnancy, Finland 1987-2000. European journal of public health (2005), 15(5), 459-63."

"Previous studies have shown that parturients are healthy and that their mortality rate is lower than expected on the basis of the general age-specific mortality rate.[7. and 8.] Fox et al [21.] pointed out that a woman's health status influenced her characteristics and the observed mortality model reflects the net effect of the selection process. Vallin and Nizard [22.] have presented another explanation for the healthy parturient effect. Healthy women have a better chance of giving birth referred to as the selection effect and, thereafter, have a lower risk of death because their behavior is generally self-conservative for the babies and themselves, known as the protection effect. Our data showed that the healthy parturient effect is true for pregnant women in general.

Women who underwent an induced abortion had a pregnancy-associated mortality rate from natural causes that was one third higher than that of women who had given birth. These deaths included both terminations in early pregnancy (indicating most often an unwanted pregnancy) and in late pregnancy (included practically all cases for medical reasons). After excluding all terminations for medical reasons, the pregnancy-associated mortality rate from all natural causes declined from 22.3 to 15.9 per 100,000 induced abortions, a rate lower than the mortality rate after a birth. The same finding was true for cancer mortality (decline from 6.5 to 2.7 per 100,000 induced abortions) and deaths from diseases of the circulatory system (decline from 7.4 to 5.7 per 100,000 induced abortions). This calculation, however, does not take account the fact that some early terminations for other reasons, may be performed because of women's preexisting medical reason(s). Their number and effect on our analysis remained unknown."


Tässä oli viitteet ja samat litanjat, jotka Huttu-Juntunenkin listasi. Mutta kuten jossain kohtaa vihjasinkin, Räsänen ei itsekään ole tekstiään noin yksisilmäisesti tulkinnut, kun hänen pidemmästä tekstistään vedetty yksi lause väittäisi. Myöskin Räsänen on siis lukenut tutkimusta tarkemminkin, häntä lainaaja vain nähtävästi ei lukenut kovin tarkasti edes sitä Räsäsen kirjoittamaa koko tekstiä.

ne... kirjoitti:

tutkimukset, joista puhuttiin; tekijät ja tutk.tulokset, ja sen, missä Huttu-Juntunen oli oikeammassa kuin Räsänen ja millä perusteilla (viitteet)?

Nimittäin tieteellisin kommentoinnein, arvioinnein ja TUTKIJOIDEN omin sanoin.

http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/full/314/7084/902

Alun Morgan et al. teksti on aika vaikeaselkoista, mutta sitä selvennetään myöhemmin muissa vastauksissa.

Kyse siis edelleen samaisesta suomalaisesta tutkimuksesta, jota kommentoidaan tieteellisesti referoituna näin:

"Study did not show association between induced abortion and suicide

Editor–Mika Gissler and colleagues' study of suicide after pregnancy in Finland includes a brief but thoughtful discussion of the relation among pregnancy, class, social support, and risk of depression and suicide.1 Their abstract, however, oversimplifies their findings and misses the point: they found an association between pregnancy and suicide, not induced abortion and suicide. Without a comparison of pregnancies ending in induced versus spontaneous abortion or induced abortion versus delivery, an association between induced abortion and suicide remains conjectural.

Sally Mitchison, Consultant psychiatrist c

c Cherry Knowle Hospital, Sunderland SR2 0NB"

Siis lyhyesti suomennettuna: suomalaiset löysivät tutkimuksissaan yhteyden raskauden ja itsemurhariskin kanssa, eivätkä abortin ja itsemurhariskin kanssa.


Ja tässä Gissler et al. vastaus:

"Authors' reply

Editor–In our paper we gave two explanations for women's increased risk of suicide after induced abortion: either induced abortion has negative effects on mental health or both induced abortion and suicide have common risk factors. The findings of Christopher Ll Morgan and colleagues do not support the hypothesis that women having induced abortions are more suicidal or have more external risk factors before their pregnancy. However, their data do not exclude the possibility that the (unwanted) pregnancy is the common cause both for the abortion and later for suicide, as Sally Mitchison suggests. This hypothesis is supported by Morgan and colleagues' findings of an increase in admissions for attempted suicide before the induced abortion. It is important, however, to remember that an attempted suicide is different from suicide, as epidemiological research shows. To verify that hypothesis we should compare women with unwanted pregnancies having and not having an induced abortion. We do not have such data; neither, so far as far as we know, has such a study been carried out. An explanation for Morgan and colleagues' findings regarding miscarriages and suicide may be that miscarriages often repeat themselves. Thus what seems to be a suicide attempt before a miscarriage may be an attempt after a previous miscarriage. Regardless of the aetiology, our study indicates that some women are at risk of suicide after an induced abortion. Overall, suicide is rare among women who have had an abortion, and for many women abortion may be an answer to their current problems and a relief. But some need special support, and it is the task of healthcare staff to be sensitive and to identify those women. Rather than being a relief, an abortion for them may be additional proof of their worthlessness and might contribute to suicidality and to the decision to commit suicide. Abortion services should also be organised to ease psychological consequences and regrets.

Mika Gissler, Researcher,d Elina Hemminki, Research professor,d Jouko Lönnqvist, Research professor e

d Unit of Statistics, Registers and Information Systems, National Research and Development Centre for Welfare and Health (STAKES), PO 220, 00531 Helsinki, Finland, e National Public Health Institute, Department of Mental Health, 00300 Helsinki"

En taida suomentaa, ettei yritetä väittää minun vääristelleen. Suomennan toki, jos joku sitä kaipaa. Huttu-Juntusen puheethan oli aika lailla suoraan tuolta.

Maaginenkasipallo kirjoitti:

On kahta erillaista ei-toivottua raskautta. Sellaista jossa oikeasti ei missään nimessä halua raskautta jatkaa ja sellaista jossa toisissa olosuhteissa mielellään jatkaisi.

Jos perusteet abortille ovat olleet painostus, huono elämän tilanne jne mikä tahansa muu kuin "en halua" niin todennäköisesti jälkikäteen tuntee ainakin katumusta ja joissakin tapauksessa katumus johtaa sitten masennukseen ja sitä kautta vielä pahempiin ongelmiin.

Eli abortti itsessään ei selitä kasvanutta itsemurhariskiä. Ne selitykset löytyvät aborttiin johtaineista olosuhteista.

Lue lisää

en itse abortoineena, vaan vierellä olleena, että ei se kyllä noinkaan mene. Se on se abortti ja sen aiheuttama ahdistus, häpeä ja syyllisyys, joka ihmisiä rassaa- sellaisiakin, jotka olivat aivan satavarmoja, etteivät lasta halua!

kertoa kirjoitti:

en itse abortoineena, vaan vierellä olleena, että ei se kyllä noinkaan mene. Se on se abortti ja sen aiheuttama ahdistus, häpeä ja syyllisyys, joka ihmisiä rassaa- sellaisiakin, jotka olivat aivan satavarmoja, etteivät lasta halua!

Lue lisää

Niin - poikkeuksia on. Mutta "useimmat" sellaiset abortin tehneet jotka ovat tehneet sen "en halua piste" perusteella eivät kadu, tunne syyllisyyttä tai ahdistusta.

Ympärillä olevilla ihmisillä on myös paljon vaikutusta tähän. Jos perhe/tuttavat osaavat suhtautua aborttiin neutraalisti on abortin tehneen riski kehittää syyllisyyttä/ahdistusta ja varsinkin sitä häpeeä pienempi kuin jos ympäristö on ravokkaasti aborttia vastaan. Eli näissäkään tapauksissa se itse abortti ei ole syypää vaan ympäristön asenne asiaan.

Toivottavasti itse et ystävällesi ollut yhtenä osatekijänä kehittämässä häpeän ja syyllisyyden tunnetta?

juu mä tein 16-vuotiaana abortin,eli 4 vuotta sitten.en edes ajattele koko asiaa,eikä kaduta.elän parasta aikaa nuoruudestani,olen löytänyt hienon miehenki.jos minulla olisi se lapsi,olisin jäänyt paljosta paitsi ja en todennäköisesti olisi edes tutustunut nykyiseen mieheeni,jonka kanssa haluan myöhemmin lapsia.
mutta voin sanoa että ei kaduta yhtään,enkä edes mieti kokoasiaa pahemmin..

mia---87 kirjoitti:

juu mä tein 16-vuotiaana abortin,eli 4 vuotta sitten.en edes ajattele koko asiaa,eikä kaduta.elän parasta aikaa nuoruudestani,olen löytänyt hienon miehenki.jos minulla olisi se lapsi,olisin jäänyt paljosta paitsi ja en todennäköisesti olisi edes tutustunut nykyiseen mieheeni,jonka kanssa haluan myöhemmin lapsia.
mutta voin sanoa että ei kaduta yhtään,enkä edes mieti kokoasiaa pahemmin..

Lue lisää

se, mitä teit lapsellesi saattaa tulla erilailla mieleen jonain päivänä kun/jos joskus pidät sylissäsi sitä ensimmäistä lasta jonka annoit syntyä elävänä.. Tai kenties lapsettomuusklinikan jonossa...

kuitenkin kirjoitti:

se, mitä teit lapsellesi saattaa tulla erilailla mieleen jonain päivänä kun/jos joskus pidät sylissäsi sitä ensimmäistä lasta jonka annoit syntyä elävänä.. Tai kenties lapsettomuusklinikan jonossa...

Lue lisää

lastaan sylissä ja aiemmin tehnyt abortin mutta ei se tuntunut mitenkään erityiseltä..olisiko sillä hetkellä pitänyt miettiä aborttia kun teki lapsen..vai siis mitä? Eihän se liity tilanteeseen mitenkään. Nyt kun olen lapsen tehnty niin siinä tapauksessa jos tulisin raskaaksi ehkäisystä huolimatta uudelleen niin tekisin taas abortin. Ei minuun ole vaikuttanut lapsen teko mitenkään, tai siihen miten koen ja ajattelen abortin tai aborttioikeuden.

kuitenkin kirjoitti:

se, mitä teit lapsellesi saattaa tulla erilailla mieleen jonain päivänä kun/jos joskus pidät sylissäsi sitä ensimmäistä lasta jonka annoit syntyä elävänä.. Tai kenties lapsettomuusklinikan jonossa...

Lue lisää

Olin pidellyt sylissäni ja sen lisäksi rakastanut, hoivannut, huoltanut, pessyt, ruokkinut ja kasvattanut jo kolmea toivottua lasta. Kun sitten 39-vuotiaana, tulin vahingossa raskaaksi, en hetkeäkään epäröinyt aborttipäätöstäni, enkä sitä myöskään koskaan ole katunut. Ilmeisesti se, että olen hyvä äiti ja nyt jo mummikin, on pelkkää teeskentelyä ja oikeasti olenkin lapsia päivälliseksi ahmiva hirmuinen syöjätär...Voi lapsi-kullat, olitte sitten 15-tai 45-vuotiaita, kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa ne laput silmiltänne.

kuitenkin kirjoitti:

se, mitä teit lapsellesi saattaa tulla erilailla mieleen jonain päivänä kun/jos joskus pidät sylissäsi sitä ensimmäistä lasta jonka annoit syntyä elävänä.. Tai kenties lapsettomuusklinikan jonossa...

Lue lisää

Ei kannata uskoa!

provoja! kirjoitti:

Ei kannata uskoa!

Juu siltähän nuo vaikuttavatkin. Sen sijaan sinun viestisi ovat aina, ah niin perusteltuja, selkeitä, maltillisia ja ennen kaikkea todella KIIHKOTTOMIA!

ei-toivotun raskauden pelko todellakin pitää abortin mielessä. Kun tosiaan luottamus ehkäisyvälineisiin on jo kerran joutunut koetukselle.

Tulee vähän vainoharhaiseksi kuukautisten suhteen ja pelkää raskaana olemista, vaikka ehkäisy on hoidossa parhaalla mahdollisella tavalla. Hassuinta on, että sitä miettii kuukautisia odotellessaan, vaikkei seksiä olisi edellisten kuukautisten jälkeen ollutkaan...

satua kirjoitti:

ei-toivotun raskauden pelko todellakin pitää abortin mielessä. Kun tosiaan luottamus ehkäisyvälineisiin on jo kerran joutunut koetukselle.

Tulee vähän vainoharhaiseksi kuukautisten suhteen ja pelkää raskaana olemista, vaikka ehkäisy on hoidossa parhaalla mahdollisella tavalla. Hassuinta on, että sitä miettii kuukautisia odotellessaan, vaikkei seksiä olisi edellisten kuukautisten jälkeen ollutkaan...

Lue lisää

Siinä ei puhuttu uuden raskauden pelosta, vaan sen jo tehdyn abortin aiheuttamista vaikeista tunteista; mm. syyllisyydestä, häpeästä ja muusta ahdituksesta!

uudelleen kirjoitti:

Siinä ei puhuttu uuden raskauden pelosta, vaan sen jo tehdyn abortin aiheuttamista vaikeista tunteista; mm. syyllisyydestä, häpeästä ja muusta ahdituksesta!

niin, olen pahoillani, mutta minun ajatuksistani ja peloistani uusintaraskauden suhteen ei ole tehty tutkimusta, joten joudun uskomaan ihan vain omia ajatuksiani :D

Sen sijaan on erittäin outoa, jos ihminen voi vuosia ja vuosikymmeniä miettiä sitä pelkkää aborttitoimenpidettään ilman, että hänen sen jälkeinen eletty elämänsä, pelkonsa ja tavoitteensa ajatuksiin vaikuttaisivat.