- Tämän kohdan 4.2.3.2 mukaan noin 1 kg plutoniumia riittää 1 kilotonnin ydinaseen rakentamiseen.
http://nuclearweaponarchive.org/Nwfaq/Nfaq4-2.html
Tuo siis siinä tapauksessa, että pommin suunnittelija osaa tehdä juuri oikeanlaisen suunnatun räjähdyksen. - Osa alfasäteilijöistä on todella vaikeita havaita gammasäteilyn perusteella. Sen huomasi aikanaan poloniumilla myrkytettyä Litvinenkoa hoitaneiden lääkäreiden ryhmä. Mainittu Po-210 ei näkynyt ollenkaan sairaalan mittarin geigerputkella vaan se on havaittava tarkoitukseen tehdyllä mittalaitteella. Po-210 lähettää gammasäteilyä vain joka sadannentuhannennen hajoamisen yhteydessä.
Syötynä poloniumin tappava annos (LD50) on hieman alle 10000000 Bq eli kymmenen miljoonaa hajoamista sekunnissa. Kun joka sadastuhannes näistä tuottaa gammakvantin niin geigerputkelle jäisi koko kehosta mitattavaksi 100 gammakvanttia. Ihmisen kehossa on yhtä kilogrammaa kohti luonnollista radioaktiivisuutta luokkaa 100 hajoamista sekunnissa...
Litvinenko sai 200 - kertaisen tappavan annoksen poloniumia. Siitä aiheutuva gammasäteily olisi juuri ja juuri saattanut näkyä lievänä taustasäteilyn nousuna geigerputkella katsottuna. - Alfasäteilijän aiheuttama säteilyannos aiheutuu nimenomaan alfasäteilystä. Säteilijät eivät ole keskenään tasa-arvoisia vaan jotkut ovat syötynä tai hengitettynä huomattavasti vaarallisempia kuin toiset. Alfasäteilijät ovat tälläisiä eli yhtä radioaktiivista hajoamista kohti ne tuottavat helposti tuhansia tai jopa satoja tuhansia kertoja suuremman säteilyannoksen samanlaisen aktiivisuuden gammasäteilijään verrattuna. Se tekee niiden havaitsemisesta ongelman. Hyvin pieni pitoisuus riittää aiheuttamaan vaaran.
Tässä on Stukin kirjan luku aiheesta Radon.
https://www.stuk.fi/documents/12547/494524/kirja2_4.pdf/e4ad6bfe-b60f-4394-b6a5-049d9c63e148
Suomalaisten suuren radonista aiheutuvan säteilyannoksen tuottaa sisäilman keskimääräinen radonpitoisuus 120 Bq/m³. Alfasäteilyn kantama ilmassa on vain senttimetrejä, joten edes alfadetektorilla on tuon havaitseminen ilmasta vaikeaa. Ympäristön taustasäteilyn vuoksi alfasäteilijän hajoamistuotteiden aiheuttaman gammasäteilyn erottaminen on hyvin hankalaa. Tuossa Stukin kirjan luvussa on kerrottu miten radonia voi mitata.
Jos itse joutuisin kehittelemään mittauksen niin käyttäisin pientä aktiivihiilisuodatinta, jonka läpi imisin huoneilmaa esimerkiksi viikon ajan. Radon ja radonin hajoamistuotteet tarttuvat suotimeen, joka muuttuu radioaktiiviseksi. Suotimen radioaktiivisuuden mittaaminen onnistuu jopa geigermittarilla. - Säteilyturvakeskuksen tietoa säteilystä.
http://www.stuk.fi/aiheet/mita-sateily-on/ihmisen-radioaktiivisuus/suomalaisen-keskimaarainen-sateilyannos
Tuossa on siis piirakkakuva, josta näkee suomalaisen saaman keskimääräisen säteilyannoksen lähteet. Koko annos on yhteensä 3.2 mSv. Tässä sen suurimmat komponentit:
Sisäilman radon 1.63 mSv eli noin puolet koko annoksesta.
Ulkoinen säteily ja rakennusmateriaalit 0.45 mSv
Röntgentutkimukset 0.45 mSv
Kosminen säteily 0.33 mSv
Luonnon radioaktiiviset aineet ravinnon ja hengitysilman kautta 0.32 mSv
Tshernobylin laskeumasta ja ilmakehässä tehdyistä ydinkokeista vuosittain saatava säteilyannos on keskimäärin vain noin 0.02 mSv.
Tuossa siis suurimmat säteilyannoksen aiheuttajat. Kehon radioaktiivinen kalium kuuluu kategoriaan, josta aiheutuu yhteensä noin 0.32 mSv eli kymmenesosa kokonaisannoksesta.
Rakennusmateriaalien, muun maaperästä tulevan säteilyn ja maaperästä vapautuvan radonin aiheuttama yhteisannos on siis 1.63mSv 0.45mSv=2.08mSv eli noin kaksi kolmasosaa kokonaisannoksesta.
Jos säteilyyn liittyvät asiat kiinnostavat niin STUKin suomenkielisen kirjasarjan saa ladattua ilmaiseksi täältä:
http://www.stuk.fi/julkaisut/sateily-ja-ydinturvallisuus-kirjasarja - Mainitun sivun laatija on siis astrofyysikko Christian Magnan.
- https://urly.fi/NAR
Tuossa siis sivusto, jossa johdetaan Auringon aiheuttaman avaruuden kaareutumiselle kaava. Linkki on sama kuin tuossa l_a_c_o_s_m_o - sivustossa. - Tässä on johdettu kaava Auringon aiheuttaman avaruuden kaareutumisen vaikutukselle takana olevien tähtien näennäisiin suuntiin.
h t t p : / / w w w . l a c o s m o . c o m / D e f l e c t i o n O f L i g h t / i n d e x . h t m l
Löytyy tarkka kaava ja approksimaatio, jossa oletetaan että poikkeuttava massa on varsin pieni eli ei mikään musta aukko. - Dysonin vuonna 1920 julkaisemassa paperissa käsiteltiin tuota. Avaruuden kaareutumisesta aiheutuva tähtien näennäisen suunnan muuttuminen riippuu gravitaatiokentän muutosnopeudesta. Muutosnopeus on sitä suurempi mitä lähempänä ollaan tähden ulkokerrosta ja on karkeasti arvioiden kääntäen verrannollinen etäisuuteen tähden keskipisteestä.
Aivan reunan tuntumassa eli yhden Auringon säteen (puolet halkaisijasta) päässä tähden keskipisteestä valon suunnan muutos on 1.75 kaarisekuntia. Kahden säteen päässä Auringosta valonsäteen suunnan muutos on enää puolet tuosta ja neljän Auringon säteen päässä muutos on neljäsosa tuosta. Auringonpimennyksen aikana otetuissa valokuvissa näkyy siis sitä suurempi muutos tähtien näennäisissä paikoissa mitä lähempänä niiden suunta on Auringon keskipisteen suuntaa.
Gravitaatiokentän aiheuttama avaruuden kaareutuminen on tietenkin voimakkainta lähellä kaareuttavaa massaa ja pienenee mitä kauemmas mennään massasta. Jos massa ei ole pistemäinen kuten galaksien tapauksesa niin laskelmat muuttuvat hankalammiksi. - Tyhjiö on edelleen tyhjiötä vaikka siinä vaikuttaakin gravitaatiokenttä. Tuo gravitaatio havaitaan vain avaruuden kaareutumisena. Kukaan ei vielä ole nähnyt gravitonia.
Jokainen galaksi toimii gravitaatiolinssinä, jos sitä katsoo riittävän kaukaa ja sellaisesta suunnasta, että joku vielä paljon kauempana sijaitseva kirkas kohde jää galaksin taakse. Me katselemme galakseja tästä yhdestä suunnasta jolloin näemme gravitaatiolinsseinä ne galaksit, joiden katselusuunnassa sattuu olemaan kirkas kohde linssin takana.
Havaittavissa olevassa maailmankaikkeudessa on Hubblen viimeisimpien havaintojen (lokakuu 2016) mukaan aiempaan arvioon nähden vähintään kymmenkertainen määrä galakseja eli noin 2000 miljardia kappaletta. Minusta 2000000000000 kpl gravitaatiolinssiä ei ole "harvinainen sattuma" vaan tavallinen ilmiö. Tuossa luvussa on siis vain galaksien aiheuttamat linssi-ilmiöt eikä ollenkaan yksittäisten pienempien kohteiden kuten neutronitähtien aiheuttamaa mikrolinssi - ilmiötä. - Ionisoiva säteily on sellaista, jonka aallonpituus on lyhyempää kuin näkyvällä valolla. Esimerkkeinä ultravioletti valo, röntgensäteily ja gammasäteily. Näkyvää valoa pidempiaaltoinen sähkömagneettinen säteily (infrapunainen valo, terahertsiaallot, mikroaallot, radioaallot) ei ole ionisoivaa säteilyä.
Alkuräjähdyksestä peräisin oleva avaruuden taustasäteily on mikroaaltotaajuuksilla. Se ei ole ionisoivaa säteilyä. Se ei näy Geiger - putkella vaan mikroaaltoja kuuntelevalla radiovastaanottimella.
Kosminen säteily on hyvin suurienergistä ionisoivaa sähkömagneettista ja hiukkassäteilyä, joka ilmakehään osuessaan tuottaa maahan asti pääsevää sekundaarista säteilyä. Tuo sekundaarinen säteily aiheuttaa osan ihmisten saamasta taustasäteilyannoksesta.
http://www.stuk.fi/aiheet/sateily-ymparistossa/luonnon-taustasateily
Suomessa ehdottomasti suurin säteilyannoksen aiheuttaja on kallioperän radioaktiiviset aineet ja niiden hajoamistuotteet, joista erityisesti radon on ikävä ja vaikea havaita. Se kun ei alfasäteilijänä näy geiger - putkella. - Geigerputki näkee satunnaista ympäristön ionisoivaa taustasäteilyä. Se on peräisin maaperän ja rakennusaineiden radioaktiivisista isotoopeista sekä avaruudesta tulevasta kosmisesta säteilystä.
http://www.stuk.fi/aiheet/sateily-ymparistossa/sateilytilanne-tanaan
Tuosta kartasta näet päivittäisen taustasäteilyn tilanteen eri puolilla Suomea. - https://fi.wikipedia.org/wiki/Gravitaatiolinssi
Tuon sivun englanninkielisessä versiossa on paljon tietoa gravitaatiolinsseistä. Sivun alareunassa on linkkejä useampaan valokuvaan, joissa näkyy gravitaatiolinssien aiheuttamia vääristymiä kaukaisten kohteiden kuvissa.
Hakusanaksi googleen Einsteinin rengas. - Kyllä kysymyksessä on nimenomaan avaruuden kaareutuminen. Valonsäde kulkee tyhjiössä aina suoraan ja tässä tapauksessa tuo suora reitti on Auringon pintaa hipovalla reitillä selvästi erilainen kuin kauempana Auringosta. Kun tähtien näennäinen asema toisiinsa nähden muuttuu Auringon sijainnin mukaan niin se johtuu Auringon gravitaatiokentän aiheuttamasta avaruuden kaareutumisesta.
Jopa Newtonin klassinen mekaniikka ennustaa, että valo taipuu liikkuessaan Auringon ohitse. Newtonin ennuste vain on väärä, sillä siinä ei avaruuden kaareutumista huomioida.
Ei fysiikassa ole olemassa "virheellisiä" ilmiöitä. Jos joku teoria ennustaa ilmiöt väärin niin vikaa on teoriassa, ei maailmankaikkeudessa. Avaruus on täynnä gravitaatiolinssien aiheuttamaa valon taipumista, vaikka se lyhyillä eitäisyyksillä ei juurikaan näy muuta kuin erityisesti mitattaessa (mainittu Dysonin julkaisu vuodelta 1920, joka siis nosti yleisen suhteellisuusteorian julkisuuteen). - Kyseisen julkaisun löytää helposti myös googlaamalla. Hakusanaksi ensimmäisen tekijän nimi ja vuosiluvulla eli dyson 1920
- Samainen paperi löytyy lyhytlinkkinä osoitteesta https://urly.fi/NAm jota kautta saa siis tuon edellä mainitun rikotun osoitteen toimimaan.
- Suhtiksen testauksesta julkaistiin paperi, joka löytyy täältä:
h t t p : / / w . a s t r o . b e r k e l e y . e d u / ~ k a l a s / l a b s / d o c u m e n t s / d y s o n 1 9 2 0 . p d f
Tuo on siis kopio alkuperäisestä. - Aloittaja kysyy paljonko avaruus on kaarella matkalla Pohjantähteen. α Ursae Minoris on meistä 433 valovuoden päässä eli hyvin lähellä eikä välissä ole yhtään gravitaatiolinssiä. Mikään tunnetuista lähellä olevista neutronitähdistä ei ole tuon reitin varrella kaareuttamassa avaruutta. Lyhyt vastaus on että tuolla matkalla ei näy kaareutumista havaittavasti.
Vertailun vuoksi: Aurinko kaareuttaa avaruutta niin "paljon", että sen pintaa hipova valonsäde muuttaa yleisen suhteellisuusteorian perusteella suuntaansa 1.75 kaarisekuntia. Klassisen mekaniikan perusteella laskettuna samaisen valonsäteen kulkusuunnan muutos on vain 0.87 kaarisekuntia. Yksi kaarisekunti on asteen 3600:s osa.
Avaruuden kaareutuminen ja yleisen suhteellisuusteorian toimivuus testattiin mittaamalla Auringon takana olevien tähtien suuntien muutosta auringonpimennyksen aikana vuonna 1918. Testin tulos oli se, että Einsteinin suhteellisuusteoria ennusti tähtien näennäisen suunnan muutokset oikein.
Sittemmin on nähty gravitaatiolinssejä, joissa avaruuden kaareutuminen saa saman kaukana olevan kohteen näkymään useampana suurennettuna kuvana. Kun kohteista tulevissa valonsäteissä näkyy sama kirkkauden vaihtelu mutta kuukauden aikaero vaihtelussa niin asia on aika selvä. Einsteinin risti, Einsteinin rengas. - Sekä Hipparcos että Gaia siis mittaavat tähtien etäisyyksiä parallaksiin perustuen.
- Hipparcos+-+satelliitilla+mittailtiin+tähtien+etäisyyksiä+ja+nopeuksia+noin+300+parsecin+päähän+asti.+Kun+yksi+parsec+on+noin+3.26+valovuotta+niin+satelliittidatan+perusteella+tähtien+etäisyyksiä+päästiin+katselemaan+luokkaa+1000+eli+tuhannen+valovuoden+etäisyydelle+asti.+Vuonna+2013+laukaistu+Gaia+-+satelliitti+mittaa+paraikaa+ja+sen+mittaustarkkuus+on+satakertainen+Hipparcoseen+verrattuna.+Mittausetäisyydet+ovat+vastaavasti+suurempia.+Tuolla+on+tarkoitus+saada+etäisyystieto+noin+1%+kaikista+Linnunradan+galaksin+tähdistä.
- Molemmat käyttävät samaa taajuusaluetta ja mikroaaltouuni saa luvallisesti vuotaa jonkin verran häiriöitä. Moduulin lähtöteho on hyvin matala... Kannattaisi tarkistaa onko uunin oven reunoissa ylimääräistä roskaa tai ruoantähdettä lisäämässä vuotoa.
Halpismoduuli ei osaa erottaa omaa signaaliaan mikroaaltouunin häiriöistä. Reagoiko moduuli myös wlan - signaaleihin?