Paloma.se01

Paloma.se01 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Liittynyt 7v sitten
254 aloitusta · 7533 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Räntäsateisesta alavirrasta tervehdys!
Mittari laski aamupäivän yhdeksästä plusasteesta yhteen asteeseen tunnin sisällä ja räntäsade todella sakeaa, kunnes se loppui ja suli pois. Ehdimme kuitenkin kantaa ulkorapun pelargoniat verannalle kun tuntui että ne olivat jo kärsineet parista halla-yöstä.
Minäkin kuulun niihin, jotka pitävät tarinoiden lukemisesta. Palstan tarinankertojille kiitokset kun jaksatte, kaikesta änkyröinnistä huolimatta. Kyllä tänne mahtuu yksi tarina-aloituskin tai vaikka useampia, jos tuntuu siltä.
Itse sepitän nyt pitempää tarinaa, omiin tiedostoihini ja osallistun palstan kirjoitteluun rajoitetusti,
Katsoin tuon "Niitty" ohjelman Ylen Areenasta.
Paikansin murteen perusteella tapahtumapaikan lähelle omia kotikuntujani, syntymäseutuani., ja kesäinen luonto oli idyllinen ja nostalginen skenario josta tämä tosikertomus lähti alulle. Sisar ja veli, pienet puitteet, saari, niitty, kotitalo ja karja, koira seurana, eikä he osanneet edes kaivata muuta. He olivat erakoita omasta tahdostaan ja heille riitti ivät elämän pienet puitteet. Kun sisarelta kysyttiin, olisiko hän ehkä viihtynyt paremmin kirkonkylässä, niin hän vastasi ettei tiennyt, koska ei ollut koskaan asunut siellä.
Suomalaiset ovat itsetutkiskeluun taipuvaista kansaa ja tämä oman reviirin tarve, eristäytyminen ja jopa erakkoutuminen tulee usein mainituksi erityisenä suomalaisena kansanpiirteenä. Siinä on varmasti perää, että Suomessa on eniten erakkoja/ yksinään viihtyviä/ihmisiä karttavia yksilöitä per neliömetri kuin monessa muussa maassa. Väestötiheys ei koskaan ole ollut suuri ja vaikka kaupungissa voi tuntea itsensä aivan yhtä yksinäiseksi, niin se on usein syrjäytyneisyyden osoitus, ei itse valittua eristäytymistä.
Mutta ei se ole välttämättä mikään negatiivinen asia. Olemme pidättyväisiä, emme päästä vierasta iholle, emme välttämättä kaipaa aina seuraa.

Olemme erakoituitumiseen taipuvaisia, valtaosaltaan introverttejä ja kunnioitamme toistemme reviirejä.
Mutta olemme maailman onnellisin kansa ja meillä on lupa olla sellaisia kuin olemme. Ei meidän tarvitse pyydellä anteeksi koko maailmalta "kun olemme tällaisia".
Tekasin pienen satsin simaa, niin ehtii käymään vähän ennen vappua.
Itse en sitä juo, maistan ehkä puoli lasillista.

Tänään vielä kaunis päivä, sitten vyöryy kylmä rintama ja ankara pohjoistuuli.
Ei eläkeläisille makseta leskeneläkettä täällä meillä päin. Eikä sanaa "leski" tarvitse välttämättä käyttää sen juridisessa merkityksessä.
Kyllä siinä huushollissa oli emäntä ollut, ainakin 35 vuotta,. Vaikka ei olleetkaan vihitty pariskunta, niin yhteiskunnan silmissä ja laillisestikin samanarvoinen kuin aviopari.
@Hil-la,
varsinainen puutarhuri onkin mieheni, en minä. Minä istuin mökissäni metsänreunassa kirjoittelin foorumeille ja viljelin nokkospuskia pihallani, kun tapasimme. Hänellä oli suuri kasvimaa, pihassa hedelmäpuita, kukkapenkkejä ja köynnösruusuja, hoiteli niitä ihan yksin, kun oli leskeksi jäänyt.

Nyt touhuamme yhdessä ulkona, niin kauan kuin jaksamme. Tuo sisältöä päiviimme, "kimmellystä" kuten tapaan sanoa. Siis ei loistoa, vaan jotain mielekästä tekemistä. Tänä keväänä tosin päävastuu on ollut hänellä, koska aherran käsikirjoituksen parissa aamupäivisin, kirjoitan sukukronikkaa, mutta kesällä pitäisi päästä neivonpitoon suvun kanssa , siitä käytänkö oikeita vai sepitettyjä nimiä. Käyttäisin mieluimmin oikeita nimiä, tuntuu niin feikiltä kirjoittaa tekaistuilla nimillä henkilöistä joiden taruinan jokainen elossa oleva sukulaiseni tunnistaa heti tarinasta.
Kaikenlaista harmia nuo suuren maailman isokenkäiset aiheuttaa meille varattomille naapureille. Nyt seurataan polttoaineen saatavuutta, etenkinne jotka ovat suunnitelleet lentomatkaa kesäksi. USA:ta ongelma ei liikuta, koska he ovat omavaraisia, mutta erityisesti Aasia ja myös Eurooppa ovat uhan alla joutua polttoaineen säännöstelyn kohteeksi ja lentoliikenne, turismi ja talouselämä kärsii pahasti.
Tytär oli jo ehtunyt varata ja maksaa lentolippunsa koko perheelle Koreaan heinäkuussa, matka mahdollisesti peruuntuu.
Minä olin jo ostamassa lentolippua Helsinkiin elokuulle, mutta toistaiseksi on parempi odottaa ja katsoa miten tilanne kehittyy.

Onnistuimme vihdoinkin saamaan sipulit istutettua ja porkkanan ja punajuuren siemenet maahan. Perunan maahan laitto saa vielä odottaa, kunhan viikonlopun ja alkuviikon kylmä kausi on ohi. Mies touhuaa mansikkamaan ja avomaankurkkujen parissa, mutta kurkulle taitaa olla liian aikaista, vaikka taimet ovat jo hyvällä alulla. Kannattaa ehkä koulata ne verannan ikkunalla ensin.

Ruuanlaitosta ei ole minulla paljon kertomista: laitan iltaruuan joka toinen päivä ja mahdollisimman paljon uuniruokaa, keittoja ja salaatteja. Kroppa ei ota vastaan käristettyä ruokaa, eikä valkosipulia, sipulia tai kovin rasvaista. Possunliha tuntuu vastenmieliseltä, kanaa syön joskus, mutta tähän saakka kalaruuat ovat sopineet hyvin.
Tänään vietämme kansainvälistä Kirjan ja ruusun päivää, barcelonalaisen kirjakauppiaan ideoimaa lukemisen ja tekijänoikeuksien päivää. Päivämäärä on maailmankirjallisuudessa merkittävä, koska se on Cervantesin ja Shakespearen kuolinpäivä.
Suomessa vuoden kirjailijaksi valittu Kari Hotakainen, jonka kirjaa Kantaja jaetaan kirjakaupoissa ilmaiseksi, jos ostaa 15 euron edestä muita kirjoja.
Monet pitävät kirjojen "hajusta", vanhan paperin ja painomusteen tuoksusta. Ei kai pöly sinänsä juuri millekään haise?
Vain kerran Viipurissa.
Ymmärrän äitiä joka sanoi aina että ei halunnut käydä siellä enää kun rajan yli pääsi taas, koska ei halunnut nähdä mitä russkit olivat sille tehneet.Halusi muistaa Viipurin sellaisena kuin hän sen koko, kun muutti asumaan sinne Nuijamaalta nuorena aikuisena.

Serkkuni roudasi bussilasteittain evakkoja ja evakkojen jälkeläisiä Kannakselle, Tätini kävi useankerran ja sain nähdä valokuvia ja viedeoita isovanhempieni entisestä talosta, joka on edelleen pystyssä. Siinä asui kaksi venäläistä perhettä. He olivat päässeet sisälle saakka taloon jossa tätini oli asunut nuorena tyttönä ennen jatkosodan alkua. Alkuperäinen talo olipalanut (poltettu?) talvisodan aikana, mutta äijä ja mummo ja tätini palasivat ja rakensivat uuden talon palaneen tilalle. Siinä he ehtivät asua vain lyhyen aikaa. Tätini on kirjoittanut kirjan (omat muistelmansa) juuri siitä ajasta. Kirjaa ei ole julkaistu, mutta meillä kaikilla on koneella kirjoitettu kopio siitä.
Heh!
Missäs kohtaa kirjoitin että äiti toi ne puut mukanaan Terijoelta?
Hän istutti ne puut joskus kahdeksankymmentäluvun lopulla, muistaakseni .
Äiti istutti kaksi terijoen jalavaa kotitilani pihapiiriin. Ne ehtivät kasvaa suuriksi hänen elinaikanaan, mutta niin piankun äiti oli siirtynyt tuonpuolisiin, setäni leski sahautti toisen niistä poikki "kun siitä tuli roskaa hänen kasvimaalleen". Hän ei ollut evakko, vaan paikallisväestöä, joten hänelle niilä ei ollut tunnearvoa.
Ei muuta kuntekemään aloituksia, tilaa on. Jos kaikki kaksikymmentä palstan vakkaria tekee oman aloituksen vaikka joka toinen päivä asioista jotka pyörii ajatuksissa,, omista touhuistaan, maailman menosta, kevään tulosta, tai merihevosten sukupuolen vaihdosta, kritsoimatta muita ja tyrkyttämättä omia ajatuksiaan ainoina oikeina ja esimerkkinä muille "oikeasta" ajattelusta, niin jokainen voisi kirjoittaa vain niihin aloituksiin, jotka kiinnostavat itseään tuntematta itseään estetyksi tai että on tyrehdyttämässä vilkasta ja antoisaa keskustelua.
Eikös tämä kuulumisien kertominen ja voinnin tiedustelu ole osa normaalia tapakulttuuria?
Mikä siinä häiritsee, jos on pari päiväkirjanomaista, blogimaista aloitusta, niille jotka pitävät tällaisesta yhteisöllisestä kirjoittelusta? Kirjoittavat mielellään kuvauksia arkipäiviensä kulusta, jakavat arkipäiviensä iloja ja suruja keskenään keskustelupalstalla?
Miksi kritisoida toisten tapaa komminkoida keskenään, jos itse ei halua jakaa omia kokemuksiaan tai elämäänsä, eikö se saa olla jokaisenoma valinta?

Palsta ei ole tukossa.
Minä ainakin luen mieluummin "päivienkimalluksesta", siis arkielämän kuvauksia, kuin kritiikkiä ja moittimisia, kun omat ajatukset eivät passaa ja yritetään pakottaa muita omaan muottiin tehdä ja tulkita asioita?
Sinitiaset kuolee joukoittain johonkin sairauteen tällä puolella lahtea. Meidänkin pihasta on löytynyt kuolleita sinitiaisia. Olemme lopettaneet lintujen ruokinnan kokonaan nyt.
Pöytälippu kotona.
Kyllä liputetaan.
@demeter1,
amlodipinistä kerroit, sitä samaa olen popsinut vuosikymmenet, ilmankos olen kuolemanväsynyt heti kohta puolenpäivän jälkeen, tönkkö ja mielialatkin vaihtelee.
Syön monenlaista lääkettä ja kaikilla todennäköisiä sivuvaikutuksia, joten ei ihme että tunnen itseni aika ajoin vanhaksi ja väsyneeksi.
Mutta jos lopettaisin lääkityksen tulisiko minusta sitten kuollut?
Aurinkoisin terveisin alavirralta, kevät tulee, linnut laulaa, krookukset kukkii ja eka mehiläiset ja perhosetkin ilmestyneet.
Mies suunnittelee mehiläisille hotellia hunajavesitarjoilulla, minä katselen yrttitarhaa josko uskaltaisi laittaa persiljaa ja tilliä timjamin ja ruohosipulin viereen kasvamaan.
Kasvihuoneessa puuhailua, yrttitarhan rakentamista, veneilyä, kävelyretkiä
Grillailua tyttären perheen kanssa, kirjojen lukemista pihakeinussa.

Halvat huvit ja helpot harrastukset. Toivotaan kaunista kesää.
Elokuussa, mutta vain lyhyesti.
Ellen sitten ajele lautalle jo kesäkuussa yksin ja linnottaudu vanhaan kotitalooni, joka on autiona nyt kuukaudeksi, alkeellisiin oloihin ja erakoksi. Sitten sukulaisiin kun mies pääsee tulemaan ja porukat kokoontuvat loppukesästä.

Suomen suvi on kyllä ihan parasta mitä tiedän.
17 / 377
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt