Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

248

Kommenttia

7361

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Blanka, Itämeren tytär, ensimmäinen osa Ulla Raskin Kylmä meri-sarjasta on nyt luettu

    Uusi tulokas historiallisen viihteen, ns. lukuromaanien joukkoon. Jäin fundeeraamaan tuota sanaa: lukuromaani ja googletin tietoa. Lukuromaani on suhteellisen uusi käsite ja aika epätarkka ja häilyvä määritelmä ja sitä käytetään enemmän kirjiojen markkinointiin kun kirjallisuudentutkijoiden keskuudessa. Lukuromaani voidaan ajatella sijoittuvaksi jonnekin korkeakaunon ja viihteen välimaille, usein historiallinen, kehitystarina, aina kuitenkin "lukijaystävällinen" eli siis mukaansa tempaava ja mukanaan kuljettava, ei kuitenkaan dekkari tai rikosromaani, johon ympätään äksöniä ja jännitystä joka käänteessä.
    Pirjo Tuominen, Enni Mustonen, Kaari Utrio ovat tyyppiesimerkkejä suomalaisista kirjailijoista, Delia Owenin Suon villi laulu ja osittain Isabel Allenden tuotanto myös. Lukuromaani ei pyri käsittelemään syvästi yhteiskunnallisia tai henkilökohtaisia traumoja tai haavoja, ei tarjoa terapiaa eikä luotaa ihmismielen syövereitä, mutta ei myöskään karta eikä väistele vakavia asioita, ei mitään feel good elikkä hyvänmielen kirjallisuutta, cick lit tai nuorten naisten viihdekirjallisuutta eikä kioskiviihdettä.
    Esimerkkejä lisää:
    Brit Bennett: Mikä meidät erottaa
    Elizabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailmani
    Delia Owens: Suon villi laulu
    Lydia Sandgren: Läpileikkaus
    Muriel Barbery: Siilin eleganssi
    Victoria Hislop: Ne, joita emme unohda
    Kate Quinn: Metsästäjätär
    Kate Morton: Salaisuuden kantaja
    Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli
    Anthony Doerr: Davidin uni
    https://www.kirjavinkit.fi/avainsanat/lukuromaanit/

    Blanka, Itämeren tytär on arvioini mukaan kepeähkö, historiallinen lukuromaani, johon sisältöä antaa lähinnä senaikaisen yhteiskunnan tapakulttuurin, sääty-yhteiskunnan ja naisen asemankuvaus, joka on erittäin yksityiskohtaista. 1600-luvun hansakaupunkeihin sijoittuva tarina on kuitenkin täynnä anakronismeja, häkellyttävän nykyaikaista pohdintaa naisen asemasta ja kieli paljolti tämänpäivän arkirealismia, mutta etenkin kirjan kantava teema järki/tunneavioliitto on ja sääty-yhteiskunnan asettamat velvollisuudet naisille ovat hyvin kuvattuja ja mielenkiintoisia.
  2. En ole sinänsä kiinnostunut julkkisten pukeutumisesta. Tämä keissi nyt on vaan tunkenut tajuntaani joka tuutista muutaman päivän ajan ja herätti taas ajatuksia pukeutumisella viestinnästä.
  3. En tainnut olla silloin vielä näillä palstoilla. Nimimerkit ovat kaikki outoja paitsi omasi. Paljon luettavaa,. Kommentoijat olivat meitä nuorempia ja kiinnostuneita aiheesta.
    Nyt on ajat muuttuneet, osa keskustelijoista keskittyy nyt vain keskustelemaan keskustelijoista, puuuttumatta aiheeseen.
  4. Bianca on moderni, kaunis nuori nainen, saanut paljon näkyvyyttä alusvaatemallina ja omien sanojensa mukaan hän halusi viestittää nimenomaan sitä että hän omistaa oman kroppansa ja esittelee sitä oman mielensä ja harkintansa mukaan ja kukaan muu ei voi olla päättämässä sitä.
    Voisimme verrata häntä australialaiseen malliin Bianca Censoriin, joka esiintyy lähes alasti miehensä amerikkalaisen räppärom Kanye Westin rinnalla julkisesti, mutta huhupuheiden mukaan, miehensä vaatimuksesta tai taivuttelemana. Itse hän on sanonut että hän ja hänen miehensä haluavat viestittää ihmiskehon kauneutta . Tietenkin käy mielessä, että onkohan tarkoituksena kaikella tällä paljastelulla vain saada mahdollisimman paljon näkyvyyttä ja julkisuutta joka sitten saa kassakoneen kilisemään entistäkin ahkerammin.
    ***
    Henkilökohtaisesti en ole paljoa edes miettinyt mitä viestitän omilla vaatteillani.
    Olen vähän samaa mieltä anon kanssa joka halusi viestittää sitä että kun pakkaset tulevat niin säilyy hengissä.
    Äidin mielestä piti olla "siistit" vaatteet kun oli ihmisten ilmoille ja se tarkoitti kai puhdasta ja ehjää läninkiä, kun meni esimerkiksi lääkäriin. "Siistiys" on nimenomaan viestitystä. Asiallisesti ja siististi pukeutunut henkilö viestittää luonteensa ja asemansa kunnollisuutta.
    Joskus historian hämärissä miehet ostivat naisilleen vaatteet säätynsä ja asemansa korostamiseksi ja varallisuutensa osoittamiseksi.
  5. Mitä Bianca Ingrosso halusi viestittää pikeutumalla syväänuurrettuun toppiin ja mustaan minihameesee plus 10 sentin stilettokorot oikeudenkäyntiin, jossa hänen stalkkaajansa oli syytettynä mm. seksuaalisiten viestien lähettelystä?

    Kyllä pukeutuminen viestittää. Ja paljonkin.
    Etenkin työikäisten ja nuorempien sukupolvien pukeutuminen on usein pelkkää viestintää. Kuka olen, mikä olen jne. identiteettiä. Naiset pukeutuvat (tai pukeutuivat, etenkin aikaisemmin) miesten silmiä varten, miehet pukeutuivat osoittakseen varallisuutensa ja mahtinsa.

    Ovatko ajat muuttuneet?
    Pukeudummeko itseämme vai vastakkaisen sukupuolen silmiä miellyttämään?

    Onko sukupolvien välillä eroja siinä mitä viestitetään?
  6. Sana on aivan yleisessä käytössä.
    En missään tapauksessa.
    Sama kuin tunnustaisi olevansa "blondi".
  7. Tuulinen, viileä aamu alajuoksulla, syksyä ilmassa.
    Eilen istuimme tyttären terassilla ja vietimme vanhimman lapsenlapseni 19-vuotispäiviä. Lähin perhe ja muutama pojan kaveri olivat mukana, "surf'n turf" teeman mukaan ruokailemassa. Grillissä kanankoipia j a makkaroita, vadeissa bulgurisalaattia, vihersalaattia, rapuja, katkarapuja ja korissa patonkia. Jälkiruuaksi vaniljajäätelöä ja tuoreita mansikoita ja vadelmia.
    Minä tarjosin snapsit: laivalta tuotua Kärsimyshedelmä-koskenkorvaa.

    Mukava ilta eri sukupolvien yhteisessä illassa, pienin, nelivuotias opetteli pelaamaan biljardia olohuoneessa isänsä ja setiensä kanssa, me muut istuimme ulkona ja alkoholin kulutus rajoittui muutamaan viinilasiin ja pariin olueen, me emme ottaneet muuta kuin sitruunalimsaa ja tunnelma oli ihan upea. Komeita nuoria ja nuorehkoja miehiä piha täynnä, me kolme vanhaa (mies, tyttären anoppi ja minä) kaiken kaikkiaan tusinan verran väkeä ja ilma mitä ihanin kunnes yhtäkkiä taivas vetäytyi pilveen, aivan tummanpuhuvaksi, rajut tuulenpuuskat kolisuttivat kattoa ja jouduimme pakenemaan sisätiloihin kaiken irrallisen kanssa. Kohdalle osui ukkosmyrsky, kaatosade ja mekin lähdimme ajamaan kohti kotia, myrskyn alta pois.

    Nelostiellä oli paha liikenne, paljon vettä tiellä, huono näkyvyys ja jouduimme antamaan tietä lukuisille ambulansseille, koska uppsalassa oli ollut onnettomuuksia, puita kaatunut tien yli , ihmisiä loukkaantunut. Ajoimme myrskyä pakoon, taivaanranta oli aivan kirkas pohjoisessa ja raja oli veitsenterävänä juuri meidän jokemme yllä. Tulimme perille, ja täällä ei edes satanut, vaikka aikaisemmin oli vähän ukostanut. Yritimme tuijotella hetken taivaalle joskos niitstä perseideistä näkyisi joku viiru, mutta ei mitään.
  8. Bimbo on slangitermi, joka viittaa nuoreen naiseen, joka on usein kiinnostunut vain ulkoisista asioista, kuten muotitietoisuudesta ja sosiaalisesta hyväksynnästä.
    (Suomisanakirja)
  9. Meillä on ullakolla myös ainakin kymmenen vuoden akuankat joita mies pojalleen luki kun se oli pieni. Hyvin oppi Ruotsissa syntynyt poika suomen kielen.
    Onhan niillä nostalgia-arvoa, mutta kaupallista ei taida olla.

    Aika on ajanut ohi Aku Ankan.
    Paitsi Iines Ankan huulet, jotka on joka toisella bimbolla naamansa koristuksena.
    Ja pahennus mitä Akun housuttomuus on herättänyt aikamme patavahoillisissa piireissä.
  10. Edelleenkin, kirjoitin saatavuudesta, kirjastoissa ja levikistä.
    Pelkkää infoa, ei mitään markkinointia tai mainostamista.
  11. Voi pyhä yksinkertaisuus!
    Kirjoitin kirjojen lukemisesta, kirjoittamisprosessista, äänikirjojen tekemisestä, en missään vaiheessa tuonut esille mitään omaa kirjaani keskustelussa, tarkoituksella ettei kukaan tulisi kailottamaan täällä "omien kirjojen mainostamisesta".

    Tarkistin asian, parikin kertaa, jopa enne sinun loukkaavaa kommenttiasi.
  12. Hpönhöpön.
    Eräs tietty nimimerkki on minua vainonnut ja jahdannut jo yli kymmene nvuotta ja jos haluaisin niin voisin tehdä hänestä syytteen stalkkaamisesta, IP.osoitteesta tulee kyllä selville henkilöllisyys, mutta olen liian laiska säästelemään kaikkia kunnianloukkauksia, joita hän on niskaani syytänyt täällä. Ja kaikki aivan ilmaiseksi, koska en ole häntä mitenkään koskaan loukannut. Voisin tehdä korvausvaatimuksia miljoonien edestä, mutta luulen että k.o. henkilöllä ei ehkä ole resursseja maksamaanminulle korvauksia. Voisin kirjoittaa vaikka kirjan, tehdä mediassa haastatteluja, ja kertoa miten ahdistavaa on tämä kaikki ollut, ja itkeä tv:kameroiden edessä kuin Pernilla Wiberg, jonka tyttärellä Bianca Ingrossolla on juuri stalkkauskeissi käsittelyssä.
    Mutta en taida viitsiä :))

    (Haluaisin kyllä muuttaa vakituisesta asunnostani hänen korviensa välissä jonnekin muualle, mutta hän pitää minua tiukasti siellä, lukkojen takana.
    Nojoo, kaikilla meillä on omat tarpeemme ja saamme tyydytystä eri asioista, stalkkaajatkin.

    Mutta selkosuomella:
    minua ei jahdata, eikä vainota keskustelupalstoilla noin yleensä, paitsi joidenkin yksilöiden toimesta, jotka eivät osaa erottaa tarua todellisuudesta, ja sellaista tapahtuu aina paljon kirjoittaville, kuten allekirjoittanut.

    Olen ollut pitkään näillä palstoilla, kirjoittamisharrastus on tullut mukaan vasta viime vuosina. En siis ole kirjailija, joka toitottaa täällä omaa torveaan, vaan yhteisön pitkäaikainen jäsen, joka jakaa iloaan ja onneaan ja hyvää mieltään kaikille unelmansa toteuttamisesta. Mutta se taitaa tehdä jollekin kipeää.
  13. Tämä aloitus ei ollut minusta eikä kirjoistani. Itse en ole nostanut esiin yhtään kirjoittamistani kirjoista; taisi olla ano tuossa vähän ylempänä' joka kysyi Pertikiltä onko hän lukenut aloittajan kirjoja. Joten taas vääristelet faktaa ja mustamaalaat.

    Serkkuni ei todellakaan ole sen tyyppinen henkilö joka imartelisi minua. He ajoivat miehensä kanssa neljä tuntia yhteen suuntaan tapaamaan minua kun halusin kysellä häneltä isoäidistä, joka asui hänen lapsuudenkodissaan. Ei ole kirjaihmisiä ja muutenkin jämpti satakuntalainen. En ole tavannut häntä kuin ehkä kolme kertaa sen jälkeen kuin lähdin Suomesta ja yhteydenpito on ollut nolla.
  14. Aivan varmasti. Kirjailijan arkipäivää. Mutta harvemmin tapahtuu että joku joka ei pidä kirjoistasi jahtaa, vainoaa ja vähättelee sinua julkisesti sekä kirjailijana että ihmisenä internetin keskustelupalstoilla.

    Mitalin toinen puoli: tapasin kesällä serkkuni, (emme ole olleet oikeastaan missään tekemisissä vuosikymmeniin)jolle olin lahjoittanut ensimmäisen kirjani kaksi vuotta sitten. Hän kertoi minulle että oli ollut vähän skeptinen että jospa kirja ei kuitenkaan olisi riittävän kiinnostava että hän joka lukee vähän nykyisin jaksaisi lukea sitä. "Olen todellakin positiivisesti yllättynyt!", hän sanoi. ""Kirjasi tempaisi mukaansa, luin sen alusta loppuun suurella mielenkiinnolla."
  15. Ilman muuta kannattaa lukea kirjoja sen perusteella miten kirjan aihe tai teema kiinnostaa. Niin minäkin teen.

    Tarkistin viimeisen kirjani saatavuutta kirjastoista ja oli muutama varaus helmet-kirjastossa ja aluekirjastoissa oli eräpäiviä kuun lopussa , joten joku niitä lukee. Oleni han ihan mielissäni.
  16. Niinno, viski ja rööki on vienyt monen artistin lauluäänen tai tejhnyt siitä entistäkin seksikkäämmän. :))
    Karaoke ei ole munj uttuni, mutta kovasti näyttää olevan suosittu suomalaisten pippaloissa täällä ruotsinmaalla. Oliskohan niin että jokaisessa vähän humaltuneessa suomalaisessa asuu piiloutuneena suuri laulaja?
    Edesmennyt rip Hunksz (kuka muistaa vielä?) oli myös karaoken ystävä.
    Koivuniemestä en tiedä, mutta poikani yllätti minut laivalla vetäisemällä upeasti Johnny Cashin Sixteen Tons englanninkielellä karaokessa.
    Heh.
  17. Äidilläni oli muistaakseni myös mezzosopraano. Äidin äänen tunnistin myös näkemättä häntä, esim. ulkoa kuultuna vieraiden äänien joukosta. Joskus kuulen sen vielä unissanikin, vähönkuin "Johnny remember me...."
    Osa sukuni naisista, etenkin isän puolelta, olivat kovaäänisiä , mutta oma ääneni on ollut keskivahva ja soveltunut hyvin opetukseen ja ääneen lukemiseen. Olisin kyllä mielelläni laulanutkin, mutta siihen oli tarkan nuottikorvan puute aina esteenä. Etenkin äitini oli lähes vihainen kunme nuotin vierestä laulajat, isä ja minä, yritumme jotain lauleskella, se oli piinaa hänen korvilleen. Kaikki muut sisarukseni ovatkin sitten enemmän tai vähemmän musikaalisia, minusta seuraava sisareni on julkaissut juuri pienen laulukirjan itse säveltämiään ja esittämiään lauluja omakustanteena.
    Isoveljeni soitti keikoilla suomalaisessa tanssiorkesterissa (ei kovin tunnetussa) ja toinen veljeni ottaa mielellään kitaran polvelleenja laulaa Malagueña salerosaa kyn käy vierailulla. Nuorin sisareni on myös musikaalinen ja hänen lapsistaan kaksi esiintyy keikoilla pieneissä paikoissa esittämässä itse tekemäänsä musiikkia.
  18. Toivomukseni olisi kuitenkin että pysyisimme edelleenkin asialinjalla.
  19. Äitini lauloi eläkeläiskuorossa vielä yli kahdeksankymmentävuotiaana ja hänen lauluäänensä alkoi madaltua vasta sen jälkeen kun jätti laulamisen.
    Puheääneni on selvästi madaltunut vähän, mutta on muuten vielä ehjä . Olen kuitenkin huomannut, että olen alkanut puhumaan hiljempaa. ja joskus minua pyydetään korottamaan ääntäni , vaikka itse puhun mielestäni aivan riittävän kovaa. Käsittääkseni ääneni on heikentynyt myös.

    Monien esiintyvien artistien lauluääni romahtaa jossain siinä 70-80 vuoden iässä. Varmastikin pitää paikkansa että kurkun lihakset heikentyvat ja vanhan ihmisen äänessä ei ole enää samaa pontta ja resonanssia kuin ennen.
  20. Taisit kuunnella omaa ääntäsi, koska minulle on ehdotettu että lukisin itse ääninauhalle, koska ääneni on siihen sopiva.
    Luen usein otteita kirjoistani kirjailijavierailujen yhteydessä, ja koskaan minua ei ole pyydetty olemaan hiljaa. Usein toivottu että lukisin lisää.
    21. 61 / 369
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt