Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

206

Kommenttia

6178

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Teemme ruokaa vuorotellen. Koska minulla on erityinen ruokavalio lääkitykseni takia (vähärasvaista, kevyesti maustettua, ei vahvasti käristettyä) ja etenkin possunliha on alkanut etomaan, niin pidän itse huolta siitä että minulla on itselleni sopivaa syötävää. Perunoita ei kuorita, jokainen kuorii omansa pöydässä jos kuorii. Perunoita on kuitenkin harvemmin nyt kun "otto" ei tykkää perunasta, laittaa pastaa joka toinen päivä. Riisin keitän itse, koska en voi syödä tahmeaa, sotkettua riisiä.
    Minusta on ihan hyvä että jaamme ruuanlaittovastuun.
  2. Ai niin, miehellä on aromisuolat ja herbamaret pöydässä, joita hän itse ripottelee lautaselleen. Minä suosittelen maistamaan edes ensin.
  3. Maustan keveällä kädellä, usein vain suolalla ja mustapippurilla, vakiot minulle. Yrttimausteet, timjami, rosmariini ja salvia, sekä oregano, tilli ja ruohosipuli aika usein käytössä, mutta keveästi.
    Riippuu tietenkin mitä ruokaa laitan: kolumbialaisiin ja aasialaisiin ruokiin tulee eri mausteet, basilikaa, korianteria, jne. mutta teenniitä enää harvoin.
    Olen nyt ulkoistanut päivällisen teon puoliksi ylärapun asukille ja hän laittaa ruokaa mielellään, nuoremman sukupolven tavalla: älykännyssä resepti pöydällä, bluetooth yhdistettynnä lämpömittariin, vaaka pöydällä, missä aineet punnitaan ja tulos on usein ihan hyvä, mutta minulle liian mausteinen ja monimutkainen.
  4. Terkkuja nojatuoliin Daljoen alajuoksulta, ilman mutkia ja ilman hyttysiä. Viime yönä puhalsi myrskytuuli ja heitteli kaikki kukkaruukkuni ulkorapuilta nurin. Eipä nuo pienet loppukesän kukat paljon kärsineet, syysasterit jne. sietävät pientä ryöpytystäkin, mutta kesän viimeisistä ruusuistani tuuli ja sade olivat piiskanneet viimeisetki terälehdet nurmikolle.

    Eilen alkoi lentopallo ja mies kävi taas pelaamassa ja minä samalla pistäydyin tyttären luona syömässä rapuja ja lasillisella valkkaria. Pojatkin olivat kotona, vanhimmalla oli tyttöystäväntekele kylässä ja nuorempi lähti sitten rilluttelemaan luokkatoverinsa kanssa mopoautolla. Perheen isäntä ei ollut kotona, jossain konsertissa.

    Mukavaa seurata miten tytär vuosien varrella tulee aina vain enemmän mammansa kaltaiseksi. Nyt hän suunnittelee kesämökin hankkimista, ei tarvitse olla veden äärellä aivan, mutta suuri piha ja puutarha ja kasvimaakin olisi toivomuksissa. Ehkäpä he suunnittelevat viettävänsä lomiaan enemmän kotimaassa tulevaisuudessa, kun maailmaa on jo kierretty .

    Terveisiä myös ruotsinsuomalaisilta eläkeläisiltä Axevallan kansankorkeakoululta, jossa he taas kokoontuivat perinteiseen Axevallan kesään, kolmen päivän kesäleirille. Ohjelmaa oli paljon ja minäkin olin saanut kunnian tulla kertomaan kirjoistani eläkeläisille. (Profiilissani on kooste Axevallasta).
    Tämä oli nyt ihan ensimmäinen kerta kun olimme eläkeläisten tapahtumassa ja viihdyimme todella hyvin!
  5. Olimme yhden yön Axevallan kansankorkakoululla, jonne minut oli pyydetty kertomaan kirjoistani. Siellä oli vuotuinen Länsi Götanmaan ja Blekingen eläkeläisten kesäleiri jolla on pitkät perinteet. Ruotsinsuomalaisten keskusliiton kesäpäivät olivat juuri päättyneet; siellä oli kaikenikäistä porukkaa. Kansankorkeakoulu on suuri ja se on ruotsinsuomalaisten omistuksessa. Osa vierailijoista nukkuu omissa asuntovaunuissaan, telttojakin on, mutta eläkeläisistä suurin osa majoittuu sisäoppilaitoksen asuntolaan. Meillä oli kolmen huoneen siisti asunto, keittiö, vessa ja tv-huone yhteisissä tiloissa. Aamianen, lounas ja iltapala, eläkeläiset tarjosivat täyshoidon ja matkakustannukset.

    Ikähaarukka oli suuri, 65-90, joten siihen mahtui sekä liehuvatukkaisia, että kaljuja, Harmaantumista monen asteista. Se pariskunta jonka kanssa keskustelin oli hieman meitä vanhempi, mies oli valkotukkainen ja hänellä oli paljon tukkaa. Hyvin komea seniori. Onneksi minulla oli oma liehutukkani vierelläni, miehelläni on luonnonvaalea tukka joka yltää lapaluiden alle. Harmaantumista ei ole, mutta hieman vaaleaa raidoitusta ohimoilta taaksepäin.

    Rouva oli esikoiskirjailija, iloinen ja miestään hieman vanhempi, kaunis ja tyylikäs. He olivat nyt olleet yhdessä kuusi vuotta ja näyttivät hyvin onnellisilta yhdessä. Yhteiset kulttuuriharrastukset, mies soittaa haitaria eläkeläisorkesterissa ja aktiivi elämäntyyli pitävät ihmisen virkeänä.
  6. Siitä oli koko keskiaukeaman artikkeli Ruotsinsuomalaisessa. Valokuvien kera. "Tapasimme Axevallassa yhdistyksen kesäpäivillä. Näin hänet teltan oven vieressä ja ajattelin että tässä se nyt on!" Seitsenkymppisen eläkeläismiehen kommentti. Juttelin heidän kanssaan voimistelusalin ulkopuolella, otimme aurinkoa. Viehättävä vaimo, mies pitkä vaalea viikinki.
    Tämä oli yksi näistä eläkeläispariskunnista jotka olivat tutustuneet ja rakastuneet eläkeläisten kesäpäivillä.
  7. Omassa kannanotossani en kyllä mielestäni osoitellut sormella ketään.
    Interaktiivisilla keskustelupalstoilla olemme itse vastuussa sisällöstä; vain kaikkein pahimmat yliampumiset voi saada poistettua ilmiantamalla ylläpidolle ja robotti bobocop poistaa algorytmin mukaan kommentit joissa on sanoja jotka ovat mustalla listalla.
    Nettietiketissä on kyllä selkeät säännöt miten säilytetään kirjoitusrauha foorumeilla ja yksi pääsäännöistä onkin että kirjoitetaan asioista, ei toisistamme.
    Kyllä minunkin mielestäni on sallittua pitää edes yksi ketju, kuten tämä Hil-lan, vain arkielämän kuvauksille, kuulumisten vaihdolle, otteille omasta elämästä ilman "sarvia ja hampaita", ilman että joka sanaa tai lausetta ruodittaisi ja analysoitaisi. Leppoisasti. Sopuisasti. Valoisasti.
  8. Ei. Luin eston poistumisesta Boomereissa.
  9. Olin alkuviikosta eläkeläisten kesäleirillä, meitä oli siellä n. 150 eläkeläistä kolmen päivän leirillä, runsaasti mukavaa ohjelmaa, mukaanluettuna illanviettoa ja tanssia. Minut oli kutsuttu tilaisuuteen kertomaan kirjoistani ja oli tosi mukavaa saada puhua kirjoittamisesta yleensäkin myös voimistelusalilliselle ikätovereitani.
    Mutta asiaan:
    sain kuulla että näillä kesäleireillä tapahtuu ihan oikeita rakastumisia, tutustutaan vastakkaiseen sukupuoleen; tapaamisia jotka johtavat flirttiin ja avioliittoihin. Kyllä rakastumista tapahtuu ihan eläkeläispiireissäkin ja tunteet voivat olla aivan yhtä kiihkeät ja aidot kuinnuoremmilla.
  10. Olen aivan samaa mieltä.
    Miksi luovuttaisimme palstamme niille joilla ei ole mitään muuta asiaa kuin mollata ja yrittää häätää palstalta kirjoittajat joista eivät pidä?
    Mitä tulee sisällöntuottoon: arkipäivän kuvaukset, harrastukset, uutisaamun kommentointi, luonto, sää, ruokaohjeet, puutarhanhoito, kirjallisuus, kulttuuritapahtumat, terveydenhoito jne. tarjoavat rajattomia mahdollisuuksia tuottaa sisältöä keskustelupalstalle.
    Eripuraisuutta ja ongelmia saadaan aikaan kirjoittamalla MUISTA Kirjoittajista.
  11. Tai sitten antaa mennä vaan vanhan kaavan mukaan: minä kerään ja sotken, ne jotka tulevat jälkeemme siivoavat ja heittävät menemään.
  12. Kyllä, mutta sitten kissakin pitäisi siivota ja sitä ei oikein voi heittää pesukoneeseen?
    Eikö kissat inhoa vettä?
  13. Sain tiedon Boomereissa. Samalla kertaa kuin muutamat muutkin ruotsinsuomalaiset palstalle kirjoittajat.
  14. Sendero luminoson? Loistavan polun? Saattaa olla että sissijärjestön nimi johtaa samaan alkulähteeseen: esoteeriseen ja maagiseen kokemukseen sademetsässä.
  15. Valkohaikara on saanut erinomaiset arvostelut, kulttuurijulkaisuissa ja kirjablogeissa. Ja etenkin lukijoiden taholta. Se siitä.
  16. Palaan kyllä, kunhan saan valmiiksi käsikirjoitukseni oikolukemisen. Viides kirja on tulossa, työnimenä "Tulikärpästen polku". Paussit palstoilta ovat aina olleet minulle suorastaan hyödyllisiä ja antavat vauhtia varsinaiseen luovaan kirjoittamiseen. Tämä palsta on kuitenkin ollut suureksi avuksi oman äidinkieleni päivittämiseen.
  17. Aika itsestäänselvä asia, että stressi sopivina annoksina on tarpeellista ja auttaa ponnistelemaan parempiin saavutuksiin työelämässä, harrastuksissa, ihan vain arkisissakin asioissa. Ihmisen kroppa erittää automaattisesti stressihormooneja tarpeen mukaan, mutta tärkeää on osata palautua stressipiikoin jälkeen normaaliin lepotilaan. Useimmille nämä asiat ovat varmaan tuttuja ja niitä ei tarvitse kauheasti pohtia.
    Pa-lo-ma
  18. @korppis:
    onnittelut vielä kerran hääparille.
    Ihan tyylikäs pariskunta, vielä vanhempanakin.
  19. Espanjaksi lausutaan lapsus lingue. Ei siitä sen enempää, en ole koskaan väittänyt osaavani latinaa. Termi on ihan tavallisessa käytössä monissa kielissä, joskin englanninkielinen slip of tongue arkikielessä tavallisempi USAssa.
    Jatkakaa vain Tellukka ja sivupersoonat keskenänne, poistun toksisesta seurastanne
  20. Espanjankielisissä maissa käytetään espanjankielistä termiä, ei latinaa.
    Lapsettaako?
    21. 72 / 309
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt