Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

248

Kommenttia

7364

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Minulta tuo 34-vuoden ikä meni aivan huomaamatta, oli kai liian kiire kaiken muun kanssa niin että ei ehtinyt tuijotella omaa peilikuvaansa.
    Ikäni oli aina arvioitu nuoremmaksi, koska olen pienikokoinen ja nuorena varsinkin hoikka ja äidinperintönä rypytön iho. Hiukset olivat tuuheat ja luonnonkiharat, väri vähän vaihteli kastanjanruskeasta punertavaan, vaalean eri sävyjä , värjäsin tukkaani melkein koko ikäni.

    Käännekohta ikääntymiselleni tapahtui juuri tuossa kuudenkymmenen ikävuoden korvilla, jolloin metabolinen syndrooma tuli esille ensin sydän-ja verisuonitautina ja sitten kakkostytypin diabeteksenä. Hiukseni alkoivat ohentua ja viiden viimeisen vuoden aikana myös harmaantua. Nyt en saa niistä edes rotanhäntää vahvempaa palmikkoa, vaikka rakastan pitkiä hiuksia. Iho on toistaiseksi vielä rypytön, paitsi kaulan ja käsivarsien ihossa huomaa jo vanhentumisen merkit, etenkin kun olen pudottanut paljon painoa. Olen lahtunut kolme kokoa vaatteissa, mutta reidet ja jalat ovat edelleen kiinteät. Artroosia on alkanut esiintymään lonkkanivelissä, mutta ei mitenkään pahana, vaivaa vain aika ajoin. Kävelen vielä muutaman kilometrin lenkkejä enkä käytä mitään apuvälineitä.

    Suurin surunaiheeni mitä tulee terveyteen nyt juuri on paha energianvaje, etenkin iltapäivisin ja iltaisin. Aamusta ja puoliväliin iltapäivää olen energinen ja jaksan vaikka mitä, sitten illalla en juuuri mitään. Uskon itse sen johtuvan sairauksistani ja etenkin vahvoista lääkkeistäni, mutta myös siitä että syön todella vähän ja lihaa en juuri ollenkaan.

    Täytin helmikuun lopussa ne peloittavat 77 vuotta ja nyt lasken vain vuosia mitä minulla voi tai ei ole enää jäljellä. Haluan pysyä terveenä, sekä fyysisesti että henkisesti, mutta vanhuus pelottaa.
  2. Oliko se pakko tappaa?
  3. Tuon edellisen allekirjoitan minäkin. Paremmat muikut kuin hotellin terassilla,