Pikku-pirpana

Vapaa kuvaus

Pieni taivaankannen maalari.

Aloituksia

120

Kommenttia

15967

  1. Juurikin noin. Huomisesta ei koskaan tiedä.
  2. Niin.. minä en tee kevyitä aloituksia.. heh.

    Palstalla on ihan omat jonglöörit keveille supatuksille.
  3. Viisaita sanoja.
  4. Ei se ole lääkärin sanomaa. Kuusi kertaa on lapseni ollut jo sairaalassa koomassa. Tiedän, että onnenkantamoiset loppuvat jonakin kertana. Ja hän ei selviäkään. Näin.

    Pitkäaikaissairaudet yhdistettynä autismin kirjoon.. huono yhdistelmä.
  5. Häh??

    Minun lapsuuteni oli kaukana turvallisesta ja onnellisesta. Harhaa kuvitella, että kaikilla on hyvä lapsuus siksi, että lapsi onkin viaton.
  6. Noinkin voi olla. Mä olen niin sinisilmäinen, että luotan vieraisiinkin.. ei ehkä kannattais, mutta selkainen olen.
  7. Minulla on ja ollutkin vellvoitteita ihan riittämiin. Vaikka muille jakaisi..
  8. Voi sinun kanssasi.

    Ei kaikille sovikaan sellainen huithapelius mihin minä pyrin.

    Minun unelmani oli oma koti, perhe ja valkoinen aita.
    Se toteutui.. kylläkin muutamalla lisämausteella.
    Olin perheeni orja ja olen tavallaan vieläkin. Vastuu jälkikasvusta ei lopu koskaan kun lapsi on autismin kirjoon kuuluva erityislapsi. Siksipä olen niin sitoutunut edelleen perheeseeni. Vaikka asustelenkin yksin sinkkuna, päivittäin olen tekemisissä perheeni kanssa. Asumme eksän kanssa seinänaapureina ja vastaamme yhdessä pojastamme. Yhteistyössä.

    Raskaimpina vuosina tein pitkää päivää.. aamupäivät koulussa turvaistamassa lastani ja illat töissä. Ja hoidin kaikki kotityöt yksin, sillä eksä toteutti unelmiaan. Noin 15 vuotta uhrasin itseni täysin perheelleni laittaen kaikki omat haluni sivuun. Yksin. Sillä exä teki kolmea työtä ja teki itselleen rakkaasta harrastuksestaan ammatin. Ja tuin häntä siinä. Hän ansaitsi sen.

    Nyt.. exä vastaa pojastamme. Ja minä toimin taka-alalla. Otan takaisin niitä vuosia jotka annoin perheelleni.

    Kun sairastuin ms-tautiin .. jäin senkin asian kanssa yksin. Siitä tosin on jo yli kymmenen vuotta, mutta pähkäilin että nyt jos koskaan on minun aika elää, ennenkuin on myöhäistä.

    Siitäpä syntyikin tämä ajatus.. kevyttä ja kivaa.

    Sinä olet ihan mahtava tyyppi mielestäni. Ehkä turhan totinen, mutta olet kunnollinen ja asiallinen. Toivon, että saat vielä sen kaipaamasi oman rakkaan rinnallesi.

    Ja toivottavasti elimesi ei sano poks...
  9. Voih.. kyllä löydät kun muistat olla armollinen itsellesi. Sinulla on ollut elämässäsi pitkä jakso, joka on vaatinut sen että laitat itsesi sivuun.

    Olen kokenut saman. Sen jälkeen tulee aika tyhjä olo. Voimaton ja kykenemätön. Niin kuin kuvailit.. tunne, että on lukossa. Oma itse on hakusessaan.

    Aika parantaa monta haavaa. Sisäisesti kuin ulkoisestikin. Pahinta minulla oli, kun itse menetin mustimpina hetkinäni kokonaan tietoisuuden itsestäni. Sitä vaan suoritti kaiken kuin zombie. Olin tyhjä kuori.

    Olen edelleen sillä tiellä missä avaan lukkoani. Se ottaa sen ajan mitä ottaa. Velvollisuudet ja rakkaimmat voivat välillä hetken odottaa, että pääset eheytymään. Muista että sinä olet ainoa joka voi huolehtia sinusta. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi. Mutta ole armollinen itsellesi.

    Sinä olet viisas ja kaunis ihminen. Muista se.
  10. Mä jo säikähdin positiivisesti.. Funis on palannut!

    Kyllä se puskista hirnuu aina silloin tällöin..
  11. Kiitos. Minulla oli viimeksi "aalto" 2013.. joten kun siitä toivuin niin aika normaalia on elämä ollut. Toimintakykyni on n. 98% joten hyvin pyyhkii. Ja hyvä lääkitys minulla tuntuu olevan.

    Mutta kiitos kannustuksestasi. Täällä elellään ja katsellaan mitä elämä tuo tullessaan. Päivä kerrallaan.
  12. Höh.. sä todellakin olet lempeä Muumimamma.
  13. Sinä taidat olla aika vahvasti sisäänpäin lämpeävä. Eipä siinä mitään.. jokainen tyylillään.

    Niin.. mä unohdin että sulla on todella tiukka katsomus moneen asiaan. Noin mielestäni. Mutta se nyt on sun elämäsi summa summaarum.. kuten meillä kaikilla.

    Mä opettelen ymmärrystä. Erilaisuuden ymmärtämistä. Onhan mulla ollu hienoa sanahelinää siitä miten erilaisuus on rikkaus .. ja onhan se, mutta itsekkin olen ollut umpimielinen. Monessakin asiassa. Kasvun paikka.

    Tää on aika jänkä mesta tää palsta. Toimii paremmin kuin peili.
  14. Ihana olet. Minun niin tekisi mieleni antaa sinulle iisoo hali.

    Minä taas jo teidän hautaavani lapseni ennen omaa lähtöäni. Kaikki puhuu sen puolesta ja olen siihen tavallaan jo valmistautunut. Se on jo monesti ollut lähellä. Liiankin.

    Sinulle toivon kaikkea hyvää. Iloa ja onnea elämään. Olet sen ansainnut varmasti moninkertaisestikin. 💜
  15. Voih.. olet jo menettänyt paljon ja joutunut luopumaan ..

    Kun aika on, aika on. Se ei kysy lupaa, eikä neuvottele. Se tulee ja ottaa omansa selittelemättä, jättää jälkeensä surua ja kaipausta. Sellainen on Kuolema.
  16. Toi oli kun halvaannuin puolittain vuonna 2012. Kävin työpaikkalääkärissä ja siellä neurologi laittoi kiireellisenä tutkittavaksi julkiselle puolelle.. tutkimuksia ei voitu tehdä työterveyshuollossa..

    Silloin neurologi arveli että kyseessä olisi ollut pikkuaivojen tulehdus tai aivoverenvuoto pikkuaivoissa..

    No googletin noi kotona, ja ennuste oli molemmissa 2-4 kk.

    No.. eipä siinä mitään.. mä odottelin sit kaksi kuukautta sitä että pääsen kiireellisesti tutkimuksiin.. siinä kerkesi elämään monet viimeiset hetket sitä odotellessa. Varautumaan pahimpaan. Valmistautumaan.

    Kun lopulta pääsin pään magneettikuvaukseen, siellä oli löydöksiä.. myös siellä pikkuaivoissa. Pieniä tulehduspesäkkeitä. Selvisi, että mulla on ms-tauti.

    No selvisin siis vain invalidisoivalla sairaudella. Mutta se ei muuta sitä kun joutui elämään sen tiedon varassa, että nyt tuli lähtö.

    Ja sen jälkeen piti sopeutua elämään sairauden kanssa, joka tuhoaa keskushermostoa.

    Tajusin että elimistöni on kääntynyt itseäni vastaan ja tuhoaa toimintakykyni. Sain elämän, mutta minkälaisen sellaisen..

    Ja nyt tänä keväänä sain kontrollikuvauksissa todella positiivisiä uutisia. Uusia tulehduspesäkkeitä ei ole ja muutoksia huonompaan ei ole ollut vuosiin.
    Lääkärini arvio oli, ettei välttämättä niitä muutoksia edes synny enää..

    Olen elänyt viimeiset kymmenen vuotta sairauteni ehdoilla.. toivonut parasta ja varautunut pahimpaan. Ja nyt.. ihan kuin uusi elämä olisi taas auennut minulle.

    Joskus näinkin.
  17. Täysin samaa mieltä. Jos ei kelpaa, niin entä sitten? Elämä jatkuu ilman sitä jolle ei kelpaa. Ja ihan kuin kukaan tarvitsisi elämäänsä ihmistä jolle ei ole tarpeeksi.

    Kohauttaa olkaansa ja jatkaa matkaa. Tälläinen olen ja sitä saa mitä tilaa. Olkoon ilman.

    Rohkeasti nokka pystyyn ja ei kun kohti uusia tuulia.
  18. Sulla on omakohtaista kokemusta luopumisesta.

    Mä en ole vielä menettänyt montaakaan läheistäni. Äitini poistui vuosi sitten, mutta hänenkin tilanteensa oli sellainen, että hyvä kun kuoli. Viimeisessä puhelussaan kertoi, että eläminen on perseestä kaikkien sairauksiensa kanssa. Joskus kuolema on helpoitus.

    Minäkin kaipaan kuolemaa, vaikka ei minulla mitään kiirettä siihen ole. Se on minulle kuin lohdullinen ystävä jonka kohtaan sitten aikanaan.

    Suru joka läheisille tulee poismenon myötä, on monasti se joka jää. Mutta se on luonnollinen osa elämää, sureminen. Minäkin suren. Suren asioita ennemmin kuin kadun. Sureminen voi olla jopa kaunista ja lohdullista.

    Elämä on lahja, se pitää muistaa. Mutta se päättyy aina ja vääjäämättömästi kuolemaan.
    Mutra rakkaus.. se ei kuole koskaan.
  19. Hyvin tunnut kelluvakin.. sulla pasmat kohdillaan..
    :)
  20. No tarkoitukseni on ainakin yrittää olla onnellinen. Tällä hetkellä siinä onnistuenkin. On onni syntyä suomalaiseksi. Valtava onni.
    21. 398 / 799
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt