Valikko
Aloita keskustelu
Hae sivustolta
Kirjaudu sisään
Keskustelu
Viihde
Lainaa
Treffit
Säännöt
Chat
Keskustelu24
profiilit
Pikku-pirpana
Pikku-pirpana
Pikku-pirpana
Vapaa kuvaus
Pieni taivaankannen maalari.
Aloituksia
124
Kommenttia
16084
Uusimmat aloitukset
Suosituimmat aloitukset
Uusimmat kommentit
Sinä olet yrittäjä syntyjäsi. Siksi sulle ei palkkatyö ole se juttu.
Haluat jotakin ihan omaa.
Toivotan menestystä valisemallasi tiellä.
16.05.2026 17:59
Jepulis! Kunnon hyvä.
Hyvää yötä ny.. mä vetäydyn yöpuulle.
15.05.2026 21:43
Juu, olet oikeassa. Kävin koulutuksessa, jonka aiheena oli työhyvinvointi ja työssä jaksaminen.. herätteli aika paljon. Ja kävin työterveyslääkärillä ja sain lähetteen unilääkärille, josko noi uniongelmat sillä lutviintuisi.
Liian vähän unta, liikaa töitä ja ms-tauti. Mäsään en pysty vaikuttamaan, mutta unen ja työn määrään kyllä jossakin määrin.
Kyllä se on minun itseni otettava ja hoidettava tämä asia kuntoon. Tiedostan sen.
Kiitos Kamu kun olet ihan sinä. Sinun kanssasi on aina niin mukava rupatella.
15.05.2026 21:40
Mä säikähdin erään puolesta ihan saatanallisesti kun ilmoitti selvinneensä moottorisahaonnettomuudesta.. sain sydärin.
Juu sen moottorisahan ei paljoa tarvii hipaista kun kyseessä on jonkin sortin sairaalareissu. Mut juu Siperia opettaa. Ne irtoilevat ulokkeet on juurikin se, mikä jättää muistijäljen paksuimpaankin kalloon.
Jokainen tehköön kuten tekee, omilla ulokkeillaan tai jopa hengellään siinä pelaa. Hittoakos se muille kuuluu.
Pitipä muuten laittaa sulle privaa sun ensi viikonlopun suunitelmista.. onko homma edelleen pläkki?
15.05.2026 21:32
Nooh.. miehet on miehiä. Turhaa niille on nalkuttaa mistään, kuten työturvallisuudesta. Jos moottorisaha tai kirves lipsahtaa, niin sehän on voi ja voi.
Eikä toi nalkuttaminen muutenkaan kivaa ole.
15.05.2026 21:17
Heh! Sait minut nauramaan.
Juu tosiaan olin kuin peura ajovaloissa, kun olin suojatiellä ja sitäpä ei ollutkaan avattu jalkakäytävälle sitä vallia. Autoja tuli ja tuli ja minä parka ajoradalla etsin keinoa miten pääsisin sen yli metrin korkuisen vallin yli.
Tein siis ukemin ja dyykkasin pää edellä vallin yli. Paniikkiratkaisu.
Mitäpä sinulle kuuluu?
15.05.2026 21:13
Juu.. olen ollut tosiaankin vähän niinkuin tauolla. Palstailu ei ole oikein maistunut.
Yritän kuitenkin käydä välillä, sillä en kuitenkaan halua jättää palstaa kokonaan.
Elämässäni on aika normisettiä, mitä nyt uupumusta ollut aikasta paljon. Muuten ihan.
Hienoa että olet pysynyt lujana. Lopettaminen ei ole helppo homma ja vaatii paljon itsekuria. Pari ekaa viikkoa on ne pahimmat, silti sitä lujuutta tarvitaan vuosiksi eteenpäin.
Itsestäni tiedän, etten pysty ottamaan yksiäkään sauhuja ettenkö alottaisi uudestaan tupakointia. Nyt kyllä jo alkaa helpottamaan kun lopettamisestani on jo kulunut yli kymmenen vuotta.
Mutta kuulun kannustusjoukkoihin lopettamisesi puolesta. Uskon että onnistut. Olet vahva ihminen.
15.05.2026 21:07
Eli siis aiheestahan sulla se sovellus on. Ja kun tunnen sun tavat mökillä tehdä töitä.. niin on todellakin hyvä, että sulla se sovellus on.. :)
15.05.2026 20:56
Eipä tuo 112-sovellus toiminu oikein kellään.
Mulla sitä ei ole mutta töissä tyypit jutteli että puolen päivän aikoihin tuli ilmoitus, että vaara ohi.
Ja mitään vaaraahan ei edes ollut.. :)
15.05.2026 20:42
Justiinsa noin. Ihan amatöörimäistä.
Mullekin tieto tuli dösäsovelluksen kautta pikkuisen ennen aamuviittä. Eipä paljon hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Vaihtopysäkillä seisoin sen kahdeksan minaa ja kolmesti hävittäjä lensi ylitse matalalla , eipä ollu droonia juu.
15.05.2026 20:29
Kaipa meistä jokainen kaipaa tukea ja ymmärrystä jossakin määrin, varmasti ainakin kumppaniltaan. Minun on vaikeaa tunnistaa itsessäni tuota puolta, sillä koen, että minut heitettiin susille jo pienenä asian suhteen ja minusta tuli pärjäävä.
Ehkäpä minun emotionaalinen köyhyyteni tai paremminkin sanottuna rakenteellinen emotionaalisuuteni on defenssi jolla suojelen itseäni. Kontrolloin tunteitani jossakin määrin liikaa.
Tuota kuvailemaasi parisuhteen tukemista sain kyllä paljon exältä ja hän tosiaankin sai minut jaloilleni aika ikävästä lapsuudesta. Hän oli minun peruskallioni, exä siis. Hän kuunteli issueitani vuosia ja opasti minut pois siitä suonsilmäkkeestä mihin minut oli sysätty. Olen siitä hänelle loputtoman kiitollinen.
Raskasta tuollainen jos kumppani tarvitsee tukea siihen, että itsellä menee huonosti. Eihän tuo kyllä ole muuta kuin epäkypsyyden osoitus jos häntä pitää lohduttaa siitä, että itse tarvitsisi tukea.
Mutta muista, menneet ovat menneitä, niistä otetaan opiksi ja jatketaan matkaa.
15.05.2026 20:20
Kuis jakselet? Joko alkaa helpottamaan?
Toivon vuoksesi, että olet pystynyt pitämään pintasi.
15.05.2026 16:04
Minulla on tässä valtavassa yksiössäni sellainen olisikos 22 neliöinen piha ja olenkin tehnyt siitä sorapihan. Eli pieni ja helppohoitoinen.
Varsinkin voikukista pääsee helposti kokonaan eroon kaatamalla kiehuvaa vettä päälle, antaa muhia hetken ja nyppäsee sit varren ja juuren välistä kiinni pitäen pois. Tulee yleensä juurineen. Isolla pihallahan tuo ei toimi, kun ikuisuushan siinä menee.
15.05.2026 15:52
Juu, ja hillitsee rikkaruohoja.
Laitoin pari vuotta sitten keltaista merisoraa pihalle, ystäväni vaimo suositteli laittamaan alle ruokasoodaa, niin ei tule rikkaruohoja. Niinpä tilasin netistä 10 kg säkin sitä ja se muuten toimii. Hyvin vähän on ollut rikkaruohoja ja ne mitä tulee, poistan keittämällä. Eli kaadan kiehuvaa vettä päälle.
En halua pihaani myrkyttää joten käytän luonnollisia aineita. Täällä liikkuu siilejä, enkä halua myrkyttää niitä.
15.05.2026 15:11
No mä sain hälytyksen pikkasen vaille viisi HSL sovelluksessa. Ajattelin, että jos drooni putoaa päähän, niin johan on paska tsäkä. Ja lähdin töihin. Ei siis vaikuttanut mitenkään.
15.05.2026 14:56
Mulle hälytys tuli HSL sovelluksessa. Dösää venatessani puoli kuuden maissa meni kolmesti hävittäjä matalalla yli.
Eikä si mitään droonia ollutkaan, eli turhaa vouhotusta.
15.05.2026 14:51
No ehkä juu .. mutta kaikkinensa sinulta hyvä saavutus, sait puoli palstaa heiluttamaan käsiään silmät kiinni pimeässä. Sille iso peukku.
15.05.2026 14:44
Näin ymmärsinkin toisesta viestistäsi.
Täällä on niin helppo olettaa toisista jotakin kun viestit ovat lyhyitä.
14.05.2026 22:29
En minä näe mitään. Mutta olenkin aivovammanen.. on motoriikan alueella reikä aivoissa ja samoin koordinaation kohdalla.. ja ties missä muuallakin.. pääosin toispuoleisesti keskittyen vasempaan pikkuaivoon ja oikeaan isoaivoon. Eli kropan vasemman puolen ohjailuun.
Huomasin tosin puolieron, vasemmalla kädellä en tunnistanut edes kättäni, mutta oikealla tunnistin liikkeen haamumaisesti.
14.05.2026 22:25
Sinäpä sen sanoit! Se tosiaankin on helpottavaa kun uskaltaa antaa tunteilleen tilaa elää ja hengittää. Niiden tukahduttamisesta ei hyvää seuraa.
Minä olen aika höppänä, mitä tunteisiin tulee, itse teen päätöksiäkin jopa järjen vastaisestikin sen mukaan, miltä asia tuntuu. Annan kaikille ja kaikelle mielelläni mahdollisuuden jotta saan tuntuman asiaan. Tuolla perstuntumalla on minulle iso merkitys.
Oli päätös sitten oikea tai väärä, olen ainakin kuunnellut itseäni ja tehnyt niin kuin se on hyvälle tuntunut. Ei tarvitse katua tai kärvistellä jälkeenpäin jos osuikin vikaan.
Ja onnittelen sinua, että olet saanut tuntuman omista tunteistasi. Se on huomattava saavutus johon kaikki ei kykenekään. Tunteiden tukahduttaminen taitaa olla pääsyy muihin myrkyllisempiin tunteisiin kuten katkeruuteen, vihaan, pelkoon ja kateuteen.
Tunteet kannattaa kokea ja käydä läpi raakana. Elää ne ja käydä läpi. Antaa lupa niille. Myös niille ikäville tunteille.
Se, että jokin asia tai ihminen loukkaa sinua ja tunnet loukkaantumista, on hyvä juttu antaa lupa itselleen olla loukkaantunut. Lähtemättä puolustautumaan, eli hyökkäämään tai pakenemaan. On hyvä asia jos kykenee vain tuntemaan sen loukkaantumisen. Ja olla loukkaantunut kunnes se tunne menee ohi ja sit onkin hyvä miettiä miksi alunperin loukkantui koko asiasta.
Vastaus kysymykseen miksi on kriittinen. Syy siihen löytyy itsestäsi, ei koskaan siitä loukkaajasta vaikka olisikin syyllinen.
Esmes omasta edellisestä loukkaanntumisestani haluan kertoa.
Tapasin ihmisen josta välitän. Hän käyttäytyi pikkiriikkisen tökerösti minua kohtaan ja sallin sen hänelle sillä se oli hänelle luontaista. En pistänyt sitä edes pahakseni. No, homma meni niin, että hän huomasi itse oman tökerön käytöksensä ja ulkoisti sen minun viakseni. Loukkaannuin asiasta sillä tilanne tuntui epäreilulta ja olin pettynyt häneen.
Tosiasiassa hän sattui osumaan heikkoon kohtaani jonka tunnistan itsessäni. Eli sen, että olen liian kiltti.
Ei se, että hän käyttäytyi tökerösti, tai se, että ulkoisti sen minun viakseni vaan se, että hän alkoi ohjeistamaan miten muutan itseäni paremmaksi .. se loukkasi.
Tuota loukkaantumista käsittelen vielä pitkään. Siksi kun se todella osui ja upposi. Ja kun se tuli ihmiseltä josta välitän. Syy loukkaantumiseeni oli se, etten kestänyt kiltteyteni arvostelua, sillä itse pidän sitä yhtenä hyvänä ominaisuutenani jota arvostan. Ja jopa vaalin.
Piti nyt avautua. Siltä tuntui. Ja avautumiset auttaa minua käsittelemään asioita itsestäni.
14.05.2026 22:13
9 / 805