Joillain ihmisillä ei vain ole sitä "jotain".
Heille kaikki täytyisi "vääntää" rautalangasta.
Mutta heistä ei vaan ole elämään "emotionaalisien" kanssa..,tasaveroisesti.
He eivät jäisi mitään vaille, he vaan saisivat jotain "liikaa".
Tää on mun teoria...
Heille kaikki täytyisi "vääntää" rautalangasta.
Mutta heistä ei vaan ole elämään "emotionaalisien" kanssa..,tasaveroisesti.
He eivät jäisi mitään vaille, he vaan saisivat jotain "liikaa".
Tää on mun teoria...
Vastaukset 203
Vanhimmat
Monille emotionalisuuden puute on suojamekanismi. Tuo näyttäytyy usein kylmäkiskoisuutena, välinpitämättömyytenä, tai vaikeutena ymmärtää muiden tunteita.
Kiukutteluna? Voi olla?
Mua kiinnostaa tämä aihe.
Oon jotain pieniä juttuja kasaillut, mutta ettei tää menisi jonkun oletuksen vahvistukseen...tutkisin monelta kantilta tähän. 🙂
Emonationaalisuuden puute syntyy useinkin emotionaalisesta uupumuksesta, josta puolestaan syntyy tavallaan tuo suojamekanismi.
Aha... tuosta en oo kuullutkaan... 🤔
Ehkä alan tajutakin mistä kyse....🤔
Se tarkoittaa sitä että kun jossain vaiheessa aivan pakosti vaan on niin lopen kyllästynyt akkojen kotkotuksiin ettei halua enää kuullakaan niitä iänikuisia valitusvirsiä.
Pitäisi keskittyä sitten johonkin muuhun....
😂😂
It just sceptism bruh
Joo ei jaksa hyysää tmt
No en gubbe minäkään, monologissas ”kuulin” eka kertaa tästäkin lol
Se olis suotavaa joo.
No sä et sitte ainakaa ole olkapää
Vedä vaikka käteen näin alkuun?
Kylmää, kovaa ja sydämetöntä hyväkskäyttöä … se on rakaa satuttamista.
Emotionaalisuuden puute johtuu puutoksesta aivojen hermoradoissa. Ei ole olemassa lääkitystä eikä lääkkeetöntä menetelmää, esim. uskonto, šamanismi tai psykoterapia, jolla tila olisi muutettavissa.
Voi se olla jotain "rakenteellistakin"...???
Mutta itselle tulee mieleen, että jos jostain ei ole "omakohtaista" kokemusta, ei voi tiedostaa mistä on kyse...
"Jos lusikalla annettu, ei kauhalla voi vaatia"
Yleensä pystyy empatialla samaistumaan vaikkei olisi henkilökohtaista kokemusta.
On itseasiassa tutkittua tietoa, että raskaat kokemukset vähentävät empaattista suhtautumista eli, jos on joutunut selviytymään psyyken sietokyvyn äärirajoille vievistä kokemuksista, ei enää suhtaudu niin empaattisesti ns. pikkuasioista valittaviin tai edes heihin, jotka käyvät läpi samoja kokemuksia.
Ei empatia ole kadonnut, mutta rajanveto on tiedostetumpaa ja valikoivempaa.
Okei... tuon itsekin olen huomannut...mutta toisaalta on myös empatiaa sille "huonosti ymmärretyksi tulemisesta"... mutta "tie pitää käydä". 🙂
Olen täysin samaa mieltä! Parisuhteeni huonot kokemukset ovat vähentäneet empaattisuutta minussa! Mutta on muitakin syitä, miksi en enää halua uutta suhdetta kenenkään kanssa, mutta sen verran kerron että ne liitttyvät sairauksiin, joista osa puhkesi siitä syystä, että menetin itselleni todella mieluisan työpaikan!
Monet valittavat turhasta. Ollaan eletty niin pumpulissa, että pienetkin vastoinkäymiset murtavat koko maailman. Heiltä puuttuu perspektiivi asioihin, eikä turhaa uli ulia jaksa kuunnella, kun kaikki on todellisuudessa paremmin kuin hyvin.
Too old that shit too
Voi kuule saatan olla hyvinkin emotionaalinen, muttaolwn joutunut omaksumaan ulosannin, josta syntyy vaikutelma etten välitä tippaakaan. Sitä se teettää, kun asuu ympäristössä, jossa porukan päämäärä on lähinnä vaikeuttaa elämää ja " ohjata" haluamaansa suuntaan, vaikkeivat päätökseni ja asiani kuulu heille tippaakaan.
Mä en itse ole huolissani tajuuks muut mun emotionaalisuuttani... ei tarvitse. 🙂
Onko sulla joskus kypäräkin päässä
Tässä on toinenkin taso
Mun teoria on se, että tarvitset terapiaa.
Varmaan...
Sää oot tästä palstaäijästä tämmösen teorian tuhertanu kaikessa hiljaisuudessa? T
Sääki oot ekan vuoden harjoittelussa jo ?
Kyse voi olla emotionaalisesta uupumuksesta, se on yleistä, mutta hoituu terapialla ym
Pysyvän luonteisessa puutetilassa on todennäköisesti kyse Aleksitymiasta.
En kyllä diagnooseja etsinyt tällä aloituksella...
Yleisemmin...
Ihan sama mikä syy on kenelläkin, mutta minä koen, että minulle riittää yksi 30 vuotta kestänyt parisuhde! Ihan samoin kuin äitini ja mummini, joista kumpikaan ei enää halunnut minkäänlaista suhdetta kenenkään kanssa jäätyään yksin!
Niin.... siis itse olet emotionaalinen ja toinen ei?
Sitähän aloituksessa sanoin... kai?
No ite en vielä niin pitkää saunareissua oo guppe tehnykkää, voimia
Loistakaa kaikki kuin timantit- rihanna
Juu, tuttu tunne. Jotakin en tässä yhtälössä oikeen ymmärrä.
Mutta joo, ei nää mun kommentit oikeestaan oo kaikki mieöipiyeitä, enemmänkin ääneen ajattelua. Pidettäs vähä niin ku aivoriihi.
Aivohiiri sinun tapauksessasi kylläkin....
Ainakin itselläni on emotionaalinen uupumus. Niin kuormittunut herkkyydestäni ja vahvoista tunteistani, että tasaan sitä sisäistä tilaa sillä, että pyrin pitämään kaiken mahdollisimman tasaisena ja draamattomana. Moni on varmaan sen tulkinnut väärin esim. just tunteiden puutteena vaikka tila on täysin päinvastainen. En räisky kenenkään silmille vaikka vahvat tunteet onkin.
Sinun pitäisi ymmärtää se, että se henkilö josta olet kiinnostunut ei ole kiinnostunut sinusta millään tavalla! Hän ei halua olla missään tekemisissä kanssasi koskaan! Pääset helpommalla, kun unohdat hänet!
Nyt ehkä alan ymmärtää tuon termin...🤔
Mutta tuotahsn voidaan nimetä myös ehkä kyynisyydeksi? 🤔
Onko se samaa?
No kuka se henkilö sitten on? Sinä se et ainakaan ole ja muiden puolesta puhujiin en luota. Vahva veikkaus, että oletuksesi ei edes osu.
Ei ole sama
Ei minustakaan...
Minusta tälläisestä asiasta ei vaan puhuta....tajuta....
Minä oon käyny kans kurssin tästä.
Ookko varma ettei psykopatiaa?
Tai antipatiaa?
Psykopatia on tän vastakohta eli ettei ole tunteita.
No sittenhän meitä on kaks. Keulii
Saanko minä suojatyö?
En ollenkaan ymmärrä mitä tarkoitat, pystytkö täsmentämään tuota mitenkään?
Se tarkoittaa sitä että, et ole minulle millään tavalla mieluinen ihminen! Olet väärän ikäinen ja mikä pahinta olet stalkkeri! Tunnen syvää inhoa sinua kohtaan! Piiritit minua, mutta suusta ei tullut koskaan yhtään sanaa ja siksi koen, että olet täysin samanlainen kuin eksäni oli! Ja paina tämä mieleesi, en ole koskaan halunnut tutustua sinuun!
No hahmottelen sitä itsekin...🤔
Itse olen mielestäni emotionaalinen ihminen ja huomaan, ettei sitä samaa vastavuoroisesti muilta vaan saa... eikä kyse ole siitä, etteikö ihmisiset haluisi sitä "tuottaa", mutta eivät vaan siihen kykene...🤔
Ehkä toisaalta uuvunkin yrittämiseen, että joku muukin olisi "vastaemotionaalinen".....🤔
Tää ei ollut ap...
En vaan ymmärrä yhtään. Ei varmaan kukaan muukaan ymmärrä.
Vastatkaa kaikki vaikka omista tunteista?
Ni mitä dude tässä sun tarinassa gubbe teki- tuijotti vaa ku sonni uutta navettaa? Lapin sananlasku.
No sittenhän te ette ole yksin tjn
About to get cooked but maybe just not like that happy healin
No kyllä ehkä kerran voi loppuun asti kuunnella, mut jos mitää uusia nyansseja ei ilmene ni
Entä jos kertoisit tuon henkilölle itselleen, etkä vain tuuleen huutaisi 😂
Onneksi palstalla on joku joka tietää muiden puolesta heidän asiansa paremmin niin voi uskotella itsellensä ja muille omia uskomuksiaan tosina.
Heittäkää ny nämäjännäihmis-skeemat pusikkoon jo isot ihmiset
Eikä mitään hivakoita
Oma teoria on että ihmiset ei vaan vielä ole valmiita ottamaan tätä planeettaa haltuun niin kuin kuuluisi. On mitä on
No ei kiitos tämmöstä ressiä mulle
Jos mietin asiaa parisuhteen kannalta, niin osapuolten emotionaalisuuden tason olisi jotenkin kohdattava. Se ei välttämättä tarkoita tismalleen yhtä emotionaalista lähestymistapaa asioihin, mutta yhdistelmän on toimittava.
Tärkeintä mielestäni on, että osaa kohdata toisen ihmisen tunnetasolla, vaikka oma tunnetaso ei olisi yhtä voimakas kuin toisella. Se, että antaa tilaa sekä toisen että omille tunteille. Pahinta on tunteiden pakoilu. Jos jatkuvasti juoksee niitä karkuun, löytää ne joku päivä edestään ja silloin niiden perkaaminen saattaa olla isompi urakka kuin mihin kyvyt riittää.
Aletheias
Mä oon omienkin tunteiden käsittelyn kanssa noobie..mutta aina oon kyllä huomannut sen, että "meneekö nallekarkit tasan".
Katsoin yövuoroissa "metsolat" aikalsilla läpi....
Ja ymmärrän, että ihmisille jäi "Kari Kaukovaarasta" synkkä mieli.... Sen hahmon oiva näyttelijä ei saanut roolin takia oikein enää mitään muita rooleja.... niin kovaa se uppos...muuta siinäkin pitäisi "ymmärtää homman nimi"......🤔
Ei meistä kukaan mitään pro-tason tekijöitä ole, kun kyseessä on tunteiden käsittely, mutta silloin on jo pitkällä, kun ylipäätään haluaa käsitellä tunteitaan ja uskaltaa nähdä ja kokea niitä.
En ole katsonut Metsoloita, joten en tuohon hahmoon osaa ottaa sen enempää kantaa, mutta kuulostaa vähintäänkin tunteikkaalta hahmolta.
Aletheias
Herran jestas!!!
Äkkiä Arenaan ja katso. Kulttisarja. 😁
Ehkä pitäisi antaa mahdollisuus 😊 Vaikka joskus koen suomalaisen fiilmiteollisuden tuotokset jotenkin turhan melankolisiksi. En oikein jaksa sellaista elämän surkuttelua ja keittiönpöydän ääressä juopottelua, mitä tuntuu olevan melkein kaikissa suomalaisissa tuotoksissa.
Aletheias
Ei toi oo sitä pelkästään...vaikka on siinä vähän sitäkin..
Mut yllättävän hyvä. 🙂
Ei suomalaiset oo aiemmin ja myöhemminkään tuollsiseen pystyneetkään. Spessusarja. 🙂
Niistä pitää piirtää yhessä senmosia pylpyröitä taululle
Täytyy ehkä antaa mahdollisuus 😊
Viimeksi katsoin jonkun brittiläisen rikossarjan, mikähän se oli.. 🤔 Katsoin koko kauden melkein putkeen kipeänä ollessani.
Aletheias
Pylpyröistä voi olla joskus apua tunteiden käsittelyssä. Ei lainkaan huono idea 😊
Aletheias
Kannattaa. 🙂
Mutta joo. Toi emotionaalisuus on tärkeä osa joillekin. Mm. Allekirjoittaneelle nimenomaan parisuhteessa. Ja kyllä se pitää olla luontevaa. Tapahtua pyytämättä, sekä tarpeesta.
Sehän on niin aktiivisena, että passiivisena tarve.
Ja henkilökohtaisesti itselläni se on suurin syy, miksi en mistään suhteesta edes haaveile. Olen ihmetellyt, miksi en vaan saa jotain, vaikka olisi kuinka mukavien ksnssa yritystä. Kemiat osuu, seksi hyvä... mut jokin vaan tökkii...
No tämä se on...Emotionaalisuus puuttuu. Sitä ei ole ja suhde jää yksipuoleiseksi. En vaan ole pystynyt sanoittamaan sitä itselleni.
No jos pitää oikeen erikseen kysäistä että niin mistä halusit jutella ja teema valita, nii anti olla
Siunaa koko maa ilmaa
Tuon takia naisilla on niitä tyttöystäviä joiden kanssa harjoittaa emotionaalisuutta, mies hoitaa muut asiat.
Suhteessa on tunnetason kohtaamisen osuttava kohdilleen, muuten se jää vajaaksi. Ei sitä paikkaa hyvä arki tai hyvä seksikään. Omasta mielestäni myös seksistä jää uupumaan se syvin nautinto, jos tunnetaso jää vajaaksi.
Koetko, että kohdallasi tuo tunne on jäänyt vajaaksi sen takia, ettei vain ole ollut riittävää yhteensopivuutta vai ettet itse ole päässyt toivomallesi tunnetasolle?
Aletheias
No joo, se tunnetasokin on laaja käsite. Kaikki tunteentapaiset sinne voi ympätä...
Mutta kyllähän kaikki tunnemaailma vaikuttaa ihan kaikkeen.
Kai se oli jotain, ettei samalla sivulla oltu. Se näkyi monessa asiassa. Mutta mitä oon nytten tämän kevään aikana täälläkin vaikka kirjoitellut erilaisten ihmisten kanssa, niin yllättävän monella on sellaista tunneköyhyyttä. Sille ei vaan voi mitään. Oon sitä miettinyt joskus niinkin, että harvemmin keskimäärin miehille tälläiset ei ole niin tärkeitä ja naisien on ehkä vaikeaa sitten suhtautua sellaiseen, jolle ne on tärkeitä? Mutta mä luulen vaan, että siitä ei ole omakohtaista kokemusta ja se vaan ei ole joillekin tärkeää. Tavallaan jos ei mistään paremmasta mitään tiedä, niin eipä sitä haikailekaan.
Tunteet voivat olla monelle vaikea alue. Ja ehkä myös tuossa on perää, että jotkut saattavat kokea hankalaksi kohdata nimenomaan miehen tarvetta tunneyhteyteen. Miehellä on ehdottomasti sama oikeus tunteisiin kuin naisellakin.
Ja jollei tunnu oikealta, niin ei tunnu. Jos kokee, että toinen ei arvosta tunteita tai tunneyhteyttä samalla tavalla kuin itse, niin sitä jää aina hieman vajaaksi eikä ainakaan korjaa tuota puutetta.
Aletheias
Jep, näin se on.
Eipä tuohon oikein enää mitään oi tuumia. 😀
Aloitusvoitto Suomelle Skodacupissa. 😁
Ihanaa, kun saa viimeisen sanan 😅
Meinasi vähän jännittää välillä, mutta hyvin päättyi tuo peli 😊 Voi helpottuneena mennä nauttimaan saunan lämmöstä.. .
Aletheias
Hyvä teoria. Tulee taas mieleen se kirja: "Idiootit ympärilläni", mutta kuka rakentaisi sillan?
Ei ehkä voi tehdä "siltaa"...🤔
On jotain tai ei...
Miksei? Happoradio laulaa: "Mä voin olla silta.." 😌
Silta oikeastaan onnistuu, mut kulkeeko siinä puoleen ja toiseen kaikkee? 🤔
Mulle tulee mieleen oikeesti Don Huonojen "kissaihmiset".
Tiijätkö kissat? Nehän kyöhnää vähän ksikkia, mutta silti ne ei ole lojaaleja "mukaville", kuten koirat.... niiden kiinnostuksen saa jostain mistä ne diggaaa...todella. 🙂
Joo, mulla on ollut kissoja enemmän kuin koiria.
Ne (kissat) on kyllä jänniä otuksia. Jos joku vaikka pelkää, niin varmasti ovat juuri sen ihmisen "kimpussa".
Tuo on ihan hyvä biisi, oon oppinut tykkäämään siitä iän myötä. 😊
No kaikkia hyvää, kasvamista ja itsetuntemusta. Negakin on joskus posia.
Ei siltaa voi koskaan rakentaa sellaisen henkilön kanssa josta ei pidä millään tavalla! Jo pelkkä suuri ikäero voi toisesta tuntua täysin mahdottomalta ja jos toinen on lähes puhumaton ja on monia muitakin syitä, jotka eivät mahdollsista edes ystävyyttä!
Kissan luottamuksen saamiseen pitää olla jotain aitoa.... pelkkä nakki ei riitä...
Pitää olla jotain.... hslua tms...
Välillä ne roikaleet on ihan narsuja.... mutta silti ne on aina varuillaan.
Kissalla on hauska elekieli. Hidas silmänräpäys on tervehtimistä. Siksi tervehdin aina uusia kissoja räpyttämällä hitaasti silmiä. 😁
Ai? Sitä rauhoittuu kun tapaa rauhallisen, niin tekee niin...😊
Rakentakaa keskenänne mitä olette polttaneet.
Jos oot herrasmies sinä lankutat.
En ehkä pääse tänään yli tästä ns.
Kotikylän nakit hyviä, suolaisia ja oikeista nakeista kyse ny
Pikkusuolaista suuhunpantavaa kun on niin rapeli päällä no minä myönnän ku Halme tokal kerral
Tunneälykkyys? Moni uskoo sen mitä ensin näkee tai kuulee. Se on kyllä uuvuttavaa.
Uuvuttavaa? Tyrmistyttävää sokeutta se on...
Sokeutta kyllä, mutta olen ajatellut asian niin, että me ei voida takoakaan sitä toisiin. Jos he eivät hoksaa sitä itse, mitään ei ole paljon tehtävissä. Se on turhauttavaa, mutta niin se vain on. Viha on turhaa.
Niin.... Eipä tuohon voi kuin todeta, että niin se vaan on.
Pahinta on rakkaat... niille kuin haluis parempaa....
Niinpä, se tuntuu kamalalta ja on vaikeaa..mutta parhainta on hyväksyä ja antaa toisen/toisten tehdä omat virheet. Olen huomannut, että mitä enemmän selittää, se vain pahentaa, jos toinen ei halua kuulla tai tulla vastaan. Oli tilanne mikä tahansa.
Niinpä... siksi mä en halua rakastua keneenkään enää.
Sattuu nähdä rakkaansa räytyvän jossain joutavassa... satuttamassa ihteään. Mun rakasta.
Ja ainoa keino on lähteä... ei siihen voi jäädä...
Eipä siinä muuta voi kuin hyväksyä! Ja todella toivon, että paljon nuorempi ymmärtäisin sen ettei hänellä ole mitään keinoa saada minua auttamaan häntä!
Ehkä joskus täällä useampi näkee...🙂
Mutta tästä pitäisi osata puhua paremmin...🙃
Mutta ihmisyyttä kai kaikki...
https://youtu.be/8dzL1VD8myE?is=j_TCgBaD8tTY1Pd1
Ei tää kaikille oo niin monimutkaista....😁
Tähän oon löytänyt biisin myös...
https://youtu.be/V4r4YrzsviI?is=wMLjCApeHWWnE9Bj
Tää versio videoineen on liki täydellinen...
Entä jos useimmat ihmiset eivät vaan jaksa sitä tunteellista p*skaa, ovat niin täysin kyllästyneitä siihen roskaan ja niihin ihmisiin jotka sitä harrastaa. Oletko koskaan sitä ajatellut?
Olkoon vaikka mitä, mutta en koskaan halua olla tekemissä stalkkaajan kanssa!
Tuskin on ajatellut, kun on ajanut vain omaa etuaan!
Tilakkaa ny työnohjaaja ensin ja yrittää viä
No en oo kelannu kyllä tätäkää
Juu, on se niin väärin.
En todellakaan suostu olemaan edes ystävä stalkkerille!
Niin no kukapa meistä gubbe haluis
Minusta tuollainen ei vaan toimi mikäli on kaksi samanlaista (sekopäätä) niin siitä tulee vain pelkästään ongelmia. Ne yllyttävät toisiaan ja kiihdyttävät tunteitaan täyteen vauhtiin, seurauksena jonkinlainen katastrofi.
Usein näillä vauhkoilla naisihmisillä on miehenä hiljainen ja hidas ja harkitseva henkilö, joka ei kiihdy milloinkaan mistään. Tuo on tasapainottamassa sitä vauhkoa persoonaa.
Jaaha...
Mä en haluis mitään tasapsinottavaa naista. Mulla kasvaa öuitakin tontilla jo.
Oletkin sellaisia "laitosihmisiä".
They unleash the kraken
No joo, mit sovintosexi mm kelpaa yleensä kaikille
Niin toukokuu- eikö se oo aika potut kohta nostaa
Ei kelpaa mikään sellaiselle naiselle jonka paikat voivat olla sairauden runtelemat!
Ja varsinkin mieli!
Minä oon jo eläkkeellä varmaa tästäkin ja tästä ainakin, mutta kovaa kamaa hot stuff teksti
No sinä oot varmaa siinä mielessä ainakin harmiton mies ettei oo sitä pelkoa ainakaan gubbe
Aloittaja taitaa luulla emotionaalisuutta ja empatiaa samaksi asiaksi.
No sinäjän näppärästi heti kerrot eron.
No silleen se menee, että emotionaalinen ihminen ei välttämättä ole empaattinen. Mutta empaattisen ihmisen on kyllä pakko olla emotionaalinen. Empaattinen vaan hallitsee emootionsa.
Vai niin....🙂
Googlen tekoäly on yllättävän näppärä:
"Emotionaalisuus tarkoittaa voimakasta tunteiden kokemista ja ilmaisemista, kun taas empaattisuus on taitoa ymmärtää ja jakaa toisen ihmisen tunnetila. Emotionaalinen ihminen reagoi herkästi (sisäisesti tai ulkoisesti), kun taas empaattinen ihminen osaa asettua toisen asemaan."
Ja jatketaan vielä tekoälyn kanssa leikkimistä: Voiko rationaalinen ihminen olla empaattinen?
"Kyllä, rationaalinen ihminen voi ehdottomasti olla empaattinen. Rationaalisuus ja empatia eivät ole toisensa poissulkevia, vaan ne voivat tukea toisiaan ja johtaa rakentavampaan toimintaan.
Rationaalisuus auttaa hallitsemaan empatiaa niin, että se ei johda tunnemyrskyyn, vaan tarjoaa työkalut ymmärtää toista osapuolta syvällisesti."
Herra varjele hyvä kun muistutit palstasetää eiku puhuit ”hänen” ohi🥱
Hän taitaa ikäänkuin juontaa palstaa tms.
Itsekin ymmärrän, että emotionaalisuus on käytäntöä, lohdutusta, myötäelämistä....
Kun taas empaattinen vain kokee samankaltaista tunnetta.
Minä en teille nyt tunteeksi voi muuttua, valitan valittakaa tekin
Entäs ylitunteellisuus?
Jotkut ihmiset eivät vaan jaksa ihmistyyppiä joka menee äärestä laitaan hetkessä ja usein vielä kaasu pohjassa joka paikkaan.
Siinä särkyy vehkeet ja tulee turhaa tappiota, jos järkeä ei ehditä käyttää :) En minä sellaisten kanssa ala yhtiökumppaniksi.
-keinovaginamies-
En pidä ylitunteellisista ihmisistä, enkä voisi olla edes ystävä sellaisen kanssa! Olen itse rauhallinen ja pidän hiljaisuudesta!
Joku adhd-tyyppinen pikaihastuja, niin sehän on painajainen :))
-keinovaginamies-
Ei ehkä tarvitse pelätä...🙂
Jätä sinä se kaivuri pihaan gubbe vaan😆
No vähän miimistä teatteria voi olla sekin uhkaava emoji netis jne
Onko tämän aiheen ydin siis tunteet vastaan järki? Emotionaalinen lähestymistapa vs. rationaalinen lähestymistapa?
Nykyaikana ihmiset haluavat jakautua vahvasti jompaan kumpaan leiriin. Tämä on kovin Amerikkalaista ajattelua, joka kumpuaa kaksipuoluejärjestelmästä. Meidän ei kannata lähteä mukaan moiseen hömpötykseen, vaan ollaan ylpeästi suomalaisia. Suomalaisessa ajattelussa on kautta aikojen korostunut kultainen keskitie.
Ei siis kannata antautua puhtaasti tunteiden tuuliajolle tai antaa järjen asettaa itselleen liian tiukkoja raameja. Asioita kannattaa pohtia monelta kantilta ja pyrkiä löytämään sisimmästään se maltillinen vaihtoehto. Ääripääajattelu ei ole ikinä johtanut mihinkään hyvään, puhutaanpa kummasta tahansa ääripäästä; Järjestä tai tunteista.
No ei oikeastaan ole kyse tuosta. Kyllä tunteetkin voi järkeistää.
Täällä jo yksi kirjoittaja ainakin ymmärti mistä puhuin ja se riittää.
Tarviiko minuun tekstityksen, salaisuuksien selittäjän? Kompulsio, ei hyvä tämä ismi ole
Lempiaiheesi, tunteista puhumisesta puhuminen 😁
Palstakamulla oli tuossa hyviä kommentteja. Moni näyttää sekoittaneen empatian ja emotionaalisuuden.
Olen noin sata kertaa kirjoittanut, ettei ole ok kaataa kaikkea pskaa toisen niskaan. Musta ei ole myöskään järkeä jäädä vellomaan ikäviin liemiin. Tulee väkisin mieleen, että toinen pakottaa toisen tuntemaan samat pahat (tai hyvät ) mitä toinenkin. Silloin toisen omat sisäiset tuntemukset jyrätään jatkuvasti. Tukehtuu. Kuolee sisältä.. Tuo voi olla henkistä pahoinpitelyä.
Eli ammattilaiselle perkaamaan sitä vinttiä.
Mikäs siinä sitten, jos vaan osaa esittää ja tunne mitään. Sittenhän jaksaa varmaan hienosti.
xLiner
"Mikäs siinä sitten, jos vaan osaa esittää EIKÄ tunne mitään."
xLiner
Itsesäätelyä.
Mua alkaa jo ahdistamaan tuo yksi huutaajakin. Toosi emotionaalinen...
Kun kaikki täytyy jyntätä!! Ymmärrätkö!! Kun tuntuu pahalta!! Sinunkin täytyy kokea tämä sama!! Miten voit jättää auttamatta!? Läheisten on pakko kuunnella!! Kärsikää kaikki!!
(Minä: --- 🚀)
xLiner
Minua hän on ahdistanut kauan, aivan liian kauan! Minä voin helposti jättää auttamatta, jos koen, etten voi sietää jotain tiettyä ihmistä ja hänen tapaansa toimia! Eli auttamalla häntä, minä alkaisin voida huonosti!
Kukaan ei sellaista ihmistä halua elämäänsä, ei edes ystäväksi!
Sain jo höpöteltyä mitä tarvitsin höpötellä.
Tarvitsin vaan vähän vahvistusta, että tajuan missä mennään.
Mut nyt piipahdan maalla. Ilppiin sähköt, autoon uudet öljyt ja jetti jo odottamaan kesäkelejä tuohon pihaan. 😄
Sinä suomimies minun ystävä, olet.
Mitä nä iso mies näille täällä aina traamailet, sirkustelet?
No huua mies sille takaisin vaikka per seestä asti kuten sananlasku kuuluu
No minua ei kiinnosta tämäkään, etsiköön itse identiteettinsä
Samat sanat tietylle lapseni ikäiselle!
Kyllä minä pennuille mehut jaffat tarjoan ihan idealismista vaan en
Mies oli kerran hukassa en tiiä onko vieläkin
Emotionaalisuus on mielestäni kaksiteräinen miekka.
Toisaalta tunteellisuus on hyvä ominaisuus mutta sellainen yliherkkyys asiassa on haitaksi. Samoin on haitaksi jos tunteita ei ole tai niitä ei koe.
Tunnetaidottomat ihmiset eivät ymmärrä omaa emotionaalisuuttaan ja siksi joko ulkoistavat tai kärsivät siitä. Molemmat huonoja vaihtoehtoja.
Ja tämä ihan riippumatta siitä kuinka emotionaalisia kukakin on.
Ongelma on sisäsyntyinen, sillä jos ihminen ei osaa kohdata tunteitaan, emotionaalisuuden asteesta riippumatta, homma kusee huolella.
Se, etteivät ihmiset jaksa, viitsi tai halua syventyä itseensä on tätä päivää. On kaikenmaailman menoa, viihdettä, harrastetta, tekemistä, kännykkää ja muuta härpäkettä joka vie kaiken ajan vuorokaudesta, eikä itselle jää aikaa oikeastaan yhtään.
Kaikki vanhat viisaudet juontuu sisäänpäin katsomisesta. Meditaatiosta, itsetutkistkelusta ja hiljentymisestä.
Ajatteleminen on valtava voima ja joskus sitä voimavaraa kannattaa käyttää itseensä suunnaten. Ja sillain syvällisemmin.
Toki tänä päivänä itseänsä ajatellaan hyvinkin paljon.. egoistisyys on räjähtänyt käsiin suoranaisesti somemaailman kautta.
Tätähän en tarkoita.
Tarkoitan sitä, että kysyy itseltään kuka minä oikeastaan olen ja millainen minä olen itselleni ja muille. Kysyy itseltään myös niitä vaikeita kysymyksiä ja antaa itselleen luvan hyväksyä myös ne kirvelevät asiat. Itsetuntemuksen tie johtaa itsensä hyväksymiseen ja sen myötä tunnetaidot kehittyvät kun oppii hyväksymään sisäisen maailmansa.
Vahva itsetuntemus on yhtä kuin itseluottamus. Ja kun luottaa itseensä uskaltaa kohdata tunteensa .. myös ne hankalat.. mikä vahvistaa tunnetaitoja. Taito käsitellä tunteitaan on emotionaalisuuden asteesta riippumatta tärkein seikka.
Ei sen väliä kuinka tunteikas ihminen on, vaan se miten ne ottaa. Tunteiden hallinta on se avainsana.
Tunteet ovatkin kuin viettejä. Eihän sitä pidä olla kummankaan vietävissä. Ne voi päästää välillä laitumelle kirmaamaan vapaana, kunhan on huolehtinut, että aitaus on ehjä.
Ja en tosiaankaan sano, että kaikkiin ihmisiin pätee sama. Olemme kaikki yksilöitä erilaisilla itsekurilla varustettuna.
Mielestäni on ihanaa että on olemassa niin tunteidensa vietävissä olevia kuin tunteettomilta vaikuttavia ihmisiä. Erilaisuus on rikkaus. Tässä elämässä ei voi vaikuttaa kuin itseensä, joten huolehdin itse omasta emotionaalisuudestani ja viis veisaan miten muut hoitavat tonttinsa. Jokainen tyylillään.
Kaikki on niin ihanaa!!
Ai on vai? Hyvät sulle siitä!
Niin, minustakin muut saa olla emotionaalisia tai ei. En minä välitä, jos joku vaikka pelkää emotionaalisuutta ja vieroksuu, sekä pitää sitä jonkinlaisena draaman luomistyökaluna tms.
Sitten, jos jonkun kanssa suhdetta miettisin, sillä toisen emotionaalisuudella on vasta merkitystä.
En halua jäädä itse siitä paitsi. Se ennemmin tai myöhemmin kuplii pintaan, enkä aiemmin voinut sitä käsittää. Nyt käsitän. Ja se on oikeaasti helpottavaa.
Sinäpä sen sanoit! Se tosiaankin on helpottavaa kun uskaltaa antaa tunteilleen tilaa elää ja hengittää. Niiden tukahduttamisesta ei hyvää seuraa.
Minä olen aika höppänä, mitä tunteisiin tulee, itse teen päätöksiäkin jopa järjen vastaisestikin sen mukaan, miltä asia tuntuu. Annan kaikille ja kaikelle mielelläni mahdollisuuden jotta saan tuntuman asiaan. Tuolla perstuntumalla on minulle iso merkitys.
Oli päätös sitten oikea tai väärä, olen ainakin kuunnellut itseäni ja tehnyt niin kuin se on hyvälle tuntunut. Ei tarvitse katua tai kärvistellä jälkeenpäin jos osuikin vikaan.
Ja onnittelen sinua, että olet saanut tuntuman omista tunteistasi. Se on huomattava saavutus johon kaikki ei kykenekään. Tunteiden tukahduttaminen taitaa olla pääsyy muihin myrkyllisempiin tunteisiin kuten katkeruuteen, vihaan, pelkoon ja kateuteen.
Tunteet kannattaa kokea ja käydä läpi raakana. Elää ne ja käydä läpi. Antaa lupa niille. Myös niille ikäville tunteille.
Se, että jokin asia tai ihminen loukkaa sinua ja tunnet loukkaantumista, on hyvä juttu antaa lupa itselleen olla loukkaantunut. Lähtemättä puolustautumaan, eli hyökkäämään tai pakenemaan. On hyvä asia jos kykenee vain tuntemaan sen loukkaantumisen. Ja olla loukkaantunut kunnes se tunne menee ohi ja sit onkin hyvä miettiä miksi alunperin loukkantui koko asiasta.
Vastaus kysymykseen miksi on kriittinen. Syy siihen löytyy itsestäsi, ei koskaan siitä loukkaajasta vaikka olisikin syyllinen.
Esmes omasta edellisestä loukkaanntumisestani haluan kertoa.
Tapasin ihmisen josta välitän. Hän käyttäytyi pikkiriikkisen tökerösti minua kohtaan ja sallin sen hänelle sillä se oli hänelle luontaista. En pistänyt sitä edes pahakseni. No, homma meni niin, että hän huomasi itse oman tökerön käytöksensä ja ulkoisti sen minun viakseni. Loukkaannuin asiasta sillä tilanne tuntui epäreilulta ja olin pettynyt häneen.
Tosiasiassa hän sattui osumaan heikkoon kohtaani jonka tunnistan itsessäni. Eli sen, että olen liian kiltti.
Ei se, että hän käyttäytyi tökerösti, tai se, että ulkoisti sen minun viakseni vaan se, että hän alkoi ohjeistamaan miten muutan itseäni paremmaksi .. se loukkasi.
Tuota loukkaantumista käsittelen vielä pitkään. Siksi kun se todella osui ja upposi. Ja kun se tuli ihmiseltä josta välitän. Syy loukkaantumiseeni oli se, etten kestänyt kiltteyteni arvostelua, sillä itse pidän sitä yhtenä hyvänä ominaisuutenani jota arvostan. Ja jopa vaalin.
Piti nyt avautua. Siltä tuntui. Ja avautumiset auttaa minua käsittelemään asioita itsestäni.
Hyvä sä. 🙂
Ihmiset tekee asioita, mitä eivät edes haluaisi tehdä, koska ne voi satuttaa. Mutta toisaalta miten toinen voisi "nähdä/kokea" jotain tunnetta, jos toinen "pureskelee" sen valmiiksi. 🤔
Suoruus, vilpittömyys ja jokin sen tyyppinen toiminta kuitenkaan ei minusta liity tähän ko. aiheeseen. 🤔
Ehkä niin, että jos kokee, että empaattisuus ja emotionaalinen toiminta olisi toisen tunteiden valmiiksi pureskelua. 🤔
Itse en haluaisi sitä kohdalleni. En pelkää "p.skoja fiiliksiä tai kipua"... mutta kun niitä kohtaisin esimerkiksi parisuhteessa, niin minua lohdutettaisiin.... ymmärrettäisiin se hetki, kun koen jotain silminnähdenkin ikävää. Ei minun tunteita tarvitse koettaa muuttaa, vaan olla läsnä ja vierellä.
Sitä vaan en ole suhteissani kokenut. Vaan jopa niin, että kohta huomaan lohduttavani toista, kun hän on pahoittanut mielensä kun olen voinut jostain huonosti.
Mutta todella hyvä kommentointi sinulta kerrassaan. 🙂
Jos miettii parisuhdetta, missä on kaksi jo elämää kokenutta ihmistä, jotka yrittävät saada itsestään eheämpiä, kumpikin joutuu kohtaamaan kipupisteitä omien tunteidensa kanssa.
Ja useasti ne tunteet tulee sen toisen toiminnasta. Se voi olla mitä vaan... normaalia ihmisen elämää, mutta se tuntuu pahalle.
Ihmisten pitää voida elää, suhteessakin.
Sen joka kokee toisen normaalista elämisestä kipuja, pitää lähentyä niitä kipuja ja elää ne läpi. Vaikka esimerkkinä jokin lapsellinen mustasukkaisuus.... ei toinen voi elää jossain kotona kököttäen, että toinen voisi olla kokematta sitä kipua. Se on kohdattava...
Mutta ei sen toisen tarvitse sitä kipua kohdata yksin. Onhan siinä se toinenkin. Sen läsnäolo ja lohdutus on sitä emotionaalisuutta. Ei se, että se toinen jököttäis kotona, ettei toinen saa kilareita....
Älkää hyvät ihmiset menkö niihin parisuhteisiin, bromansseihi
No on se paskempaaki joskus ollu tjn
Kaipa meistä jokainen kaipaa tukea ja ymmärrystä jossakin määrin, varmasti ainakin kumppaniltaan. Minun on vaikeaa tunnistaa itsessäni tuota puolta, sillä koen, että minut heitettiin susille jo pienenä asian suhteen ja minusta tuli pärjäävä.
Ehkäpä minun emotionaalinen köyhyyteni tai paremminkin sanottuna rakenteellinen emotionaalisuuteni on defenssi jolla suojelen itseäni. Kontrolloin tunteitani jossakin määrin liikaa.
Tuota kuvailemaasi parisuhteen tukemista sain kyllä paljon exältä ja hän tosiaankin sai minut jaloilleni aika ikävästä lapsuudesta. Hän oli minun peruskallioni, exä siis. Hän kuunteli issueitani vuosia ja opasti minut pois siitä suonsilmäkkeestä mihin minut oli sysätty. Olen siitä hänelle loputtoman kiitollinen.
Raskasta tuollainen jos kumppani tarvitsee tukea siihen, että itsellä menee huonosti. Eihän tuo kyllä ole muuta kuin epäkypsyyden osoitus jos häntä pitää lohduttaa siitä, että itse tarvitsisi tukea.
Mutta muista, menneet ovat menneitä, niistä otetaan opiksi ja jatketaan matkaa.
Emotionaalisuuden puute eihän se tarkoita mitään sen kummempaa kuin että tunteet puuttuu
En usko. Kyllä tiedän montakin ihmistä joilla ei ole emotionaalisuuteen mshdollisuuksia, mutta lämpimiä tunteita kylläkin.
Emotionaalisuuden tarve on yksilöllistä, ongelma on vaikea kun emotionaalinen ihminen on emotionaalinen ihmiselle, joka ei sitä ole. Emotionaalinen on huolehtivaisena toisen hyvinvoinnista ja jos on vielä uhrautuvainen, niin ei hyvää seuraa.
Niin, sitä ei välttämättä käsitä, jos se emotionaalisuus on ollut itselle itsestäänselvyys koko elämän. Mutta ei se kaikille vaan ole.
joo, ei ole hyvää seuraa. totta.
Aina oon semikivat saatesanat muotoillu enkö?
minua ihmetyttääjoku tyttö kun olisi ehkä joyain asioiyta niiin kun ei ole tapana-kuin tapani-eino rinkutella ovi-rimkuttimia
... niin nooh,mutta
t. Tapani-Eino Mulkewroinen
Katos kattokaas. Meidän sukuPolvi ei saanu olla mitenkään tunteellinen kouluaikoina. Sitten opetusta alettiin arvosteleen tunteiden autiomaana. Ja käännyttiin sitten ihan toiseen laitaan. Nyt taas tää z sukupolvi on liian tunteellinen työelämässä. Ja tää on ihan kansanvälinen juttu. Siitä vähän pilaillaan tuon instagramissa. Tietenki hieman kärjistettynä. Mutta se peruste näkyy siinä. Kun nää z polvelaiset on aika epäkäytännöllisiä ja heitä ei oikein saa neuvoo etteivät pahastu.
Tästä liiallisesta tunteellisuudesta oltiin standup edityksessäkin. Ja se osu kyllä nappiin tälläseks työpaikan kehityspäivään.
Stereotyyppistä jankutusta tämäkin. Moni ei tiedä mistä tässä edes puhutaan.
Siitäkö sinä nytte sitten murhetta kannat sitten?
jos siis ihan kaqikki roskat lattaissamaan dsäiliöön samaan Teemuunl.... kuica-sekjärrwwawn kaikkki
Lapset ovat emotionaalisia ja irrationaalisia.
Aikuiset eivät ole.
Pidähän sinäki sitte lippu korkeal
Terve aikuinen on yhtäkuin tunteva, emotionaalinen elävä, pystyy käyttämään normaalisti järkeään. Mutta ei ole kuollut staattinen kivi!
mutta ei olla tyhmiä kuin muurari tai remonrri-Re4ssukka.
tuollainen niin joku kesän pyöräily-lenkki, pieni retki.. eväitä vähän mukaan ja j os on hauskapoaikka minne mennä....
minua huvittaa vähän tuo juttu:
https://en.wikipedia.org/wiki/Coma_Star_Cluster
vituton kuin Vesku ja Munsaton kuin Markku.
On ihmisiä jotka ovat emotionaalisesti ulkoisesti näkyviä. Toiset haluavat nähdä toisten emotionaaliset puolet omalla kommunikaatiolla.
Yksilön pehmeät ja arvostetut puolet ovat henkisesti sairaiden ihmisten pelastusrengas.
Kyllä äiti jaksaa soutaa rantaan saakka👍
Kaikkia puutteita tarpeita se teilläki on
En lukenut edeltä myöhemmin.
Empatian puute ilmenee monin tavoin.
Usein se on odote, että huomaa olevansa tunteineen ja pulmineen ihan itsekseen.
Syy voi olla se, että ihmiset eivät kuule, kuuntele, keskity tai edes huomaa toista.
Eihän kaikilta voikaan odottaa empatiaa tuosta noin. Emme jaksaisi kauaa.
Mitä uupumusta sotakin jättää. Henkistä. Palautuuko esim. hoitohenkilökunta koskaan?
Sitten sellainen pikkumarina, kun ei o o kivaa. Navan kaivamista.
Pettymysharjoituksia nykyihmisille pienestä pitäen.
Ei voi heittäytyä vauvaksi. Jotain pitää kestää.
Ei voi parkua, jos ei saa tilauksesta empatiaa.
Vilma
Lisäys kyse oli emotioiden puutteesta.
Empatia sisältyy tähän.
Jos on empatiaa ketään kohtaan, voi toivoa, että emootiotakin on.
Miten sitä mittaat toisissa. Vastakaiku?
Vil a
Haluat vain että muut säälisivät sinua ja voivottelisivat kanssasi. Jotkut tosiaan tekee juuri noin, mutta se on vain esitystä, pelkkää pintaa. Ei ne oikeasti tunne mitään siitä mitä sinä tunnet, eikä ne oikeasti välitä sinusta pätkääkään. Kokeile, jos et usko.
13:30
Kuulehan. Olen niin kova luu, ettei tarvitse.
Oikeastaan olen tukenut muita enemmän, mutta eipä siitä sen enempi.
Vilma
Mutta mitä emootioita ois nyt, kun olen viime yönä niistellyt yli tunnin, nukuttuani ja herättyäni niistänyt 5 tuntia.
Efektiseinää voisi taas duunata.
Siis itse et ole emotionaalinen henkilö, mutta teet aloituksen emotionaalisuuden puutteesta. Ilmeisesti tarkoitit aloituksessa sitten itseäsi kun puhuit henkilöistä joilta emotionaalisuus puuttuu.
Enhän minä tätä ole aloittanut!äpoistatatko taas? Sinä.
Vilma
Yleisesti ymmärrettynä varsin tätä päivää. Ajat kovenee ja hyvinvointi laskee. Kova sydämisyys lisääntyy monestakin syystä. Erittäin huolestuttava ilmiö.
/:
Tuo 178 tylytti. Hän ei voi määritellä ketään. Ei mikään asiantuntija!
Mitä liikaa? Mitä liikaa sinulla on tarjottavana? Kuules, pidä liikasi. Ei hetkauta mua.🤷♀️
Jotenki sekin että on niin kiinni omassa höttöpöttö omistamisessaan että jokainen nainen on riistäjä ja siivelläeläjä, niin aika pikkusieluista. Ihminen joka on niin riippuvainen omasta omistamastaan että aina muita samanlaisiksi luulee ja olettaa saa katsoa peiliin. Sinullekko kaikki krääsä on noin tärkeää? 🤷♀️
Aikalaisilla ei vain ole sitä "jotain".
Vaikka heille "vääntää" kaikki rautalangasta, ei mene perille.
Mitkä sitten. Faktat jotka ovat ristiriidassa ajatusten kanssa.
Vielä on joitakin harvoja ihmisiä, joilla on arvot järjestyksessä. Ensin työ, sitten työ, sitten edelleen työ ja lopuksi vielä työ. Muu on turhuutta.