maissiii
uusi vuosi ja uudet kujeet
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia58 aloitusta · 2332 kommenttia
- Tiet Laila Kinnusen laulamana koskettaa ja
tulee tosiaan ensimmäisenä mieleen hänen lauluistaan.
Hän eli traagisen elämän, mutta ehti kuitenkiin
levyttämään paljon ja monipuolisesti Lazzarellasta alkaen.
Laila Kinnunen oli ensimmäinen
suomalainen edustaja Eurovision laulukilpailuissa,
ei voittanut mutta ei ollut viimeinenkään.
Laulu oli Valoa ikkunassa ja mielestäni LK laulaa sen jotenkin sipostellen,
vai kuuleekohan korvani sen vain niin.
https://youtu.be/JXQorvBwzTk
Laila Kinnusella oli hyvin tunnistettava ääni,
muistan tunnistaneeni Lailan 70-luvun puolivälissä
Pitäjänmäen Euromarketin kassajonossa.
Hänellä oli silloin iso ystävälauma mukanaan.
Laila Kinnunen eli myös sotalapsena Ruotsissa,
joskus tuli televisiosta ohjelma, jossa hän palasi
noihin lapsuutensa maisemiin ja ihmisiin.
Mielenkiintoinen ohjelma. - Pihakoivut ovat mukavia kaveruksia,
rinnakkain uhmaavat vuodenaikoja.
Nyt toinen on täysin keltainen
toinen vieressä vielä vallan vihreä.
Pian se tuulonen tuleekaan
keltaiset lehdet vie mennessään.
Tykkään näistä kahdesta: Olavi Virrasta ja Turusta.
tällä videolla molemmat
Kuolleet Lehdet
https://youtu.be/nr3Xoy9XLHQ - Musiikkia iloksemme,
no jaa, sen voi käsittää monella tavoin,
aloituksessa puhutaan syksystä ja haetaan ehkä syksyisiä lauluja.
Usein ihmiseloa verrataan vuoteen ja vuodenaikoihin,
kevät on nuoruutta ja kesä sitä elämän täydellisyyden aikaa,
syksy tulee tässä iässä...
Mutta syksy voi tulla myös hyvin varhain ,
liian varhain jopa lapsena.
23. 9 vietettiin kuolleitten lasten muistopäivää,
silloin ajelin maaseudulla, ihailin ruskaa ja
kuulin järviradiosta tämän kappaleen.
Siitä lähtien se on soinut sieluni sopukoissa.
Iloisella asialla voi olla myös varjonsa.
Laulu on Pekka Simojoen ja Anne-Mari Kaskisen yhteistyötä
https://youtu.be/aZOZHIwztxg - Tuohon otsikon kysymykseen voisin kertoa,
että viihteellä on viime aikoina mennyt.
Olen kuunnellut kaikki Lucy Diamondin (Sue Mongredien)
suomennetut, useamman Rantakahvila kirjan ja
nyt viimeksi vasta tässä kuussa suomeksi ilmestyneen
Niin pienestä kiinni.
Kirjojen henkilöhahmoihin on helppo samaistua ja
pidän hänen kirjoitustyylistään.
Mutta nyt vähän erilaista...
Eilen samalla kun hioin lipastoa
kuuntelin Hotakaisen uusinta Opetuslapsi,
tänään jatkuu...kosto imaisi hyvin mukaansa... - Onko siinä jotain pahaa. Ei minusta. Sehän on suorastaan upeaa.
Kirjoittaminen voi olla harrastus kuin mikä muu tahansa,
se rikastuttaa elämää ja jos vielä on mahdollisuus tehdä omakustanne.
Se on aina hatun noston arvoinen asia vähintään.
Nykyään on niin edullista ja monia väyliä kustantaa itse omat kirjansa.
Asun maaseudulla ja viime vuosina
on useita omakustannekirjailijoita kiertänyt ja
kaupannut omia julkaisujaan. Olen ostanut. - Pitäneekö ihan paikkansa?
Suomessa on kirjailija, joka aikoinaan yritti monen kustantamon kirjailijaksi
ja sai vastaukseksi jotain : Täyttä paskaa.
Perusti sitten oman kustantamon, Diktaattorin.
Miljoona painoksia julkaisuistaan ja on hyväntekijä ja viihteen monitoimimies.
Hänestä voi ollaa montaa mieltä, mutta kirjailija Juha Vuorinen senkun porskuttaa.
Hänen kirjansa kiinnostavat mainitsemaasi "suurta yleisöä". Suuri yleisö voi olla myös ostava ja lukeva osa kansaa vaikka teksti on omanlaista ja viihdettä.
On lukijoita aliarvioivaa väheksyä viihdettä.
Kirjallisuuden on hyvä olla monipuolista niin kuin lukijatkin ovat erilaisia. - Pidän syksystä
pidän siitä kun pudonneet keltaiset koivun lehdet
täplittävät lenkkipolkuni...
https://youtu.be/tpDBFLwY0OY - Syksy on tuonut ruskan
ja pimenevät illat.
Kirjoitan sinulle kirjeen
muistelen mennyttä kesää.
Salaa suljen sen suudelmin.
https://youtu.be/0jcm_fThAEw - Kotikaupungin syysmarkkinat on nyt nähty,
siellä kastuttiin ja nautittiin sadonkorjuun tuotteista,
hyvästä ruuasta ja ohjelmasta...
Mietteet tosin vaeltavat jo seuraavissa markkinoissa.
Pääsisikö vielä Turun silakkamarkkinoille.
Kävisin tarkistamassa rakkauslukkomme,
vieläkö se teatterissillan kaiteessa muistuttaa...
Hiljaisen se jo on, yksin sitä silloin katselisin...
Mielelläni kuuntelisin ja katselisin myös Turun teatteria
myös siellä menee lokakuussa Hiljaiset sillat,
rakkautta ja romantiikka ...
https://youtu.be/hAdW68SSfmU
. - Ei mitään uutta auringon alla,
tosin aurinkoa ei näy mailla halmeilla.
Vain harmaa pilvimatto tänään vuotaa
vähän väliä sade peltikattoa nuolee.
Perjantai on aina mun kauppapäivä,
perheelle pitää hakea viikonloppueväitä.
Toivottavasti kaikilla ihmisillä on tänäänkin
lähellä joku toinen ihminen,
jonka lähellä on erityisen hyvä olla.
Hector a Susanna Haavisto
https://youtu.be/qLBfYLZcUuc - Eiköhän se muutaman euron kelakorvausleikkaus mene
Marinin kaivamaan pohjattomaan velkakassaan.
Ei se kaksieuronen ole korvamerkittyä,
niin kuin ei mikään muukaan leikkaus.
Hoitajaminoituksesta puhuminen näitten rahojen yhteydessä lienee plaa,plaata.
Hoitajamitoituksen hoitaa hyvinvointialueet
ja yleiskatteellisesti valtio ja ihan suoraan päänuppien mukaan.
Jos ajatellaan että kelan budjetti on yli 17 miljardia ja siitä yli 70 % tulee valtiolta,
niin kuusikymmnetä miljoonaa on rikka siinä rokassa.
Sitä paitsi voihan varattomampikin turvautumaan yksityiseen hoitoon ja
tulevaisuudessa ehkä entistä enemmän.
Kela varautuu näin tulevaisuuteen edes kahden euron verran. - Ehkä Marin ei osaa muuta kuin hämmästellä ja kummastella
ja kuulokin on nykytanssin jytkeessä riehuessa mennyt. - Elokuvamusiikkia,
yksi parhaista rakkauslauluista,
Leif Wager ja tietenkin Romanssi elokuva
Katariina ja Munkkiniemen Kreivi.
Laulussa on jotain, mika jaksaa satuttaa vuosien ja taas vuosien jälkeen.
Joskus katselen noita kotimaisia ,
joita ykköseltä tulee iltapäivällä.
Tänään tulee Evakko ja sen tietysti katson.
Evakkojen lapsena siitä tunnistan monia tuntoja,
joita äitini ja muut sukulaiset ovat kertoneet
omista evakkomatkoistaan.
Sitä ennen pitää vielä puhdistaa puolukat,
tekisikö hilloa vai survosta.
molemmat ovat aamupuuron päällä ihanaa...
Entisiä aikoja kaipailen, entisiä aamuja , kun tälläkin palstalla
herra Hoolle sain värssynsä viskata,
nykyisin monena aamuna vain tämä oma höpötys.
onneksi sentään on tämä.
Perinteitä pidän yllä, eli että edes piipahdan täällä,
Mutta nyt se Romanssi
https://youtu.be/fBJrqdOTqVw
Hyvää päivää sinulle ja minulle. - Carola kuoli aivan liian varhain.
Tätä syyslaulua on mukava kuunnella ja siinä puhutaan muistoista,
kuinka ne eivät unohdu koskaan.
Elämän hyvät asiat antavat lohtua ja ikävimmistä voi ottaa opiksi.
Millaista elämä olisikaan, jos ei muistaisi menneitä,
jos eläisi vain tätä yhtä ainoaa hetkeä.
Muistisairas sen osaisi kertoa.
se olisi ehkä hänen mielestään ihan hyvää elämää.
Ehkä hän toteaisi vain , miksi kantaa turhaa muistikuormaa.
Tämäkin syyskuu antaa monia uusia muistoja,
joita sitten talvella voi muistella.
https://youtu.be/ynoVqMCo6V4 - Eilinen puolukkaretki päättyi onnellisesti ,
ämpärillinen puolikoita ja pussillinen kanttarelleja.
Puolukat olivat mehukkaita ja pakkanen ei ollut vielä kanttarelleja puraissut,
mutta muuten oli vähän sieniä.
Talveksi olisi ollut hyvä saada kunnon sienisaalis.
Ehkä tarvitaan toinen pelkkä sieniretki.
Koivuihin on tullut paljon keltaisia lehtiä ja
nytkin tuuli ttupsauttaa kunnon koivunlehtisateen. - Hyvin usein tunnen tuon tunteen,
ei sillä ole ajan kanssa mitään tekemistä,
se on kokonaisvaltainen tunne ja kaipaus.
Olen vuosia elänyt itsenäisen naisen elämää,
mutten ilman parisuhdetta ja hyvää sellaista.
Kevät oli menetyksen kevät ja vei läheisimpäni.
Kaipaan monia asioita siitä yhteisestä elämästä.
Kaipaan lämpimiä arkisia puuhasteluja.
kinasteluja ja rupatteluja ja... ja... ja..
Mutta kaikista eniten kaipaan sydämmellistä
läheisyyden tunnetta, niitä hetkiä
jolloin sai kietoa "sormet sormien lomaan". - Tänään ole tiirailut säätiedotuksia ,
tänään on viimeinen päivä tällä viikolla mennä puolukkametsään,
jos haluaa kastumatta marjansa kerätä.
Mitenköhän niitten hirvikärpästen kanssa pärjää,
niitökin sieltä saa matkaansa.
Tarja Ylitalo laulaaSyys surumielisen,
se on Junnu Vainion viimeisin sävellys.
Siinä on jotain lopun tunnelmaa.
Kesän loppumisen ja elämän loppumisen...miten vain.
https://youtu.be/tlG0hOFsb5Y - Ruska on mieleistäni aikaa,
värit ja värit ja se pieni hetki kuin kaikki lehtipuut riisuuntuvat,
paljastavat taas virpovat vitsansa.
Ruskassa on myös ihan oma tuoksunsa,
suomättään viipyvä lemu,
joka viileähkön ilman kanssa tuntuu jopa raikkaalta. - Ilman muuta Australiaan.
Olen kuunnellut viime aikoina kirjoja Australiasta,
nytkin on menossa Holly RinglandinAlice Hartin kadonnet kukat.
Sillä samalla reissulla voisi piipahtaa myös Uudessa-Seelannissa,
kun kerran toiselle puolelle maapalloa tulee mentyä. - Määrittelisivät nyt ensin sanan: maalittaminen.
Laki olisi ihmisoikeuksien vastainen.
Eivät ehkä osaa ajatella aikaansa pitemmälle.
Se voi tulla jonain päivänä bumerangina vastaan lainsäätäjiä,
kun ajat muuttuvat ja päättäjät vaihtuvat.
Nyt jo on lakeja,jotka hoitavat saman asian,
turhan tärkeetä pikkusieluista kiemurtelua lakipykälien kanssa.
Nyt oikeuslaitos on jo tukossa tehtäviensä kanssa.
Miten se sitten on, jos jokainen ruma puhe viedään käräjille
sanan maalittaminen varjolla.
Ilmeisesti Marinin viimeaikaisettörttöilyt ovat
antaneet idean nostaa taas asia esille.