liekko

liekko profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.

Liittynyt 7v sitten
48 aloitusta · 3203 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Puolustelu ja oman nuoruuden muistelu on eri asia.
Ajattelen hyvin eri tavalla nyt kun nuorempana.
Näin on, muistan oman nuoruuteni. Jos olisin nyt teini niin pelkäisin ihan yhtä paljon ilmastokatastrofia.
Silloin pelkäsin atomisotaa, sekin alkaa olla taas pelon aihe.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010727696.html
Onko tämä totta? Epäilyttää laittaa keräykseen vaikka nytkin värjöttivät vesisateessa kaupan edessä. Laitoin 2 euroa ihan siksi kun säälitti kerääjä, kaikki kulkivat ohi.
Joku kirjoitti Elviksestä ja Bill Haleysta, nuoruudessani jäivät väliin kun uskovainen kotini ei suvainnut heitä.
Sitten tulikin avioliitto ja lapsenhoito, en ehtinyt silloinkaan ihastua idoleihin.
Nyt voin kuunnella mitä haluan, äänikirjat ovat etusijalla. kuuntelen uudelleen Pajtim Statovcin "Kissani Jugoslavia" kirjaa.
Toisella kerralla tuntuukin mielenkiintoisemmalta.
Häneltä on uusikin kirja, en ole vielä tilannut. " Bollan" olen myös kuunnellut, "Tiranan sydän" kirja odottaa kuuntelua.
Tosi vähän on tapahtumia, Mutta olen hyvin tyytyväinen elämääni kun flunssakin alkaa helpottaa.
Mökillä olen vielä, kun saisi aikaiseksi niin pakkaisin kissan ja kamoja autoon keskustaan muuttoa varten.
Tulen pahalle mielelle kun näen ilkitöiden takia tullutta siivoamista joka ei näytä olevan helppoa.
Laitoin prifiiliin kuvan ukrainan värisistä sukista. Tein sukat isoäidin neliöistä.
Tykkäisin puolukoista ja marjoista mutta vatsani on eri mieltä.
On minulla puolukoita pakkasessa, varsinkaan maksa ja kaalilaatikkoa ei voi syödä ilman puolukkahilloa.
Punaiset viinimarjatkin jävät Räksien syötäviksi.
Ihan huomaamatta on metsässä kuljeskelu jäänyt, jalkoja on leikelty ja välillä tuntuu siltä että mitä enemmän operoivat, sen pahemmaksi jalat muuttuu.
Pystyn kyllä kävelemään normaalin näköisesti vaikka jokainen askel tuottaa kipua.
Onko kukaan kokeillut paljasjalkakenkiä? Ne taitaa olla ainoat mitkä on vielä kokeilematta.
Ajattelen aina syksyllä että jospa ensi kesänä saan enemmän aikaan, sehän on merkki siitä että en ole luopunut toivosta.
Huonoa omaatuntoa en tunne tekemättömistä töistä, tärkeimmät hoidan ja muun ajan käytän asioihin joista tykkään.
Olen nyt virkannut itselleni takkia, se on aika paksusta hyvin pehmeästä langasta, itsekin yllätyin kun alkoi olla sovituskunnossa, tulee ihan hyvä.
On kyllä todella hirveä määrä kaikenlaisia virkkauksia kaapissa ja kaappien ulkopuolella.
Jos en saa päivittäistä virkkaus annostani tulee vieroitusoireita.
Tämä buumi alkoi Koronan kanssa yhtä aikaa eikä loppua ole näkyvissä.
Olen antanut paljon virkkauksiani pois. Virkkasin Ukrainan väreillä polveen asti yltävät sukat isoäidin neliöistä, mielestäni ovat kauniit. Annoin ne Ukrainalaiselle naiselle joka kävi luonani siivoamassa. Lähellä keskustassa asuu paljon Ukrainalaisia.
Moni on kertonut että haluaa jäädä tänne. Ovat ahkeria ja mukavia ihmisiä.
Tykkään kovasti siististä kodista mutta en tykkää siivota.
Siivoan silti kun on pakko, en viihtyisi likaisessa ja sotkuisessa ympäristössä.
Yleensä pyyhkäisen pölyjä ohi kulkiessani ja aina kun huomaan että jokin kohta vaatii kohentamista niin teen asialle jotain.
Ei ole siivouspäiviä, siivoan tarpeen mukaan.
Minäpä pistän paremmaksi.
On ollut vähän vaikea puhua asiasta mutta mitäpä häpeämistä tässä on.
Menin naimisiin 16-vuotiaana Urkin luvalla, tytär suntyi kun olin juuri täyttänyt 17v.
Ei erottu vaikka vaikeita aikoja oli ja asuin pitkään eri osoitteessa. Kun mies sairastui lupasin hoitaa ja hoidin yli vuosikymmenen.
Kasvettiin tyttären kanssa yhdessä, vieläkin on hyvin läheiset välit.
Poikamme syntyi kun olin täyttänyt 20v, hyvin selvisin lasten kanssa.
Pojan menettäminen syövälle on elämäni pahin asia, en toivu siitä koskaan.
Noin nuorena ei paljon kanna huolta huomisesta vaikka hyvin vastuullinen olinkin lapsista huolehtiessani.
Opiskelin vielä lähes nelikymppisenä, kun tekee lapset nuorena niin lapset lähtevät pesässtä silloin kun itsekin on vielä voimissaan.
Tulin mummoksi alle nelikymppisenä, nyt olen iso-mummi, saatan tulla vielä iso-iso-mummiksikin kun tyttären pojan jälkikasvu alkaa jo olla siinä iässä. Meitä oli viisi polvea elossa äitini kuolemaan asti.
Arvostan leppisia eläkepäiviäni, mielestäni elämäni on täydellistä nyt, ei ole mitään huolia juuri tällä hetkellä.
Tiedän kokemuksesta että muutos elämään voi tulla nopeastikin, mutta toivon että saan elää näin vielä kauan.
Olet väärällä sivulla.
Ei meitä 80+ ihmisiä kiinnosta tuollainen.
Jos hierojaa tarvitsee niin oikealle hierojalle maksan mieluummin.
Ajatuskin että joku maksullinen mies alkaisi kopeloimaan on todella puistattava.
Etsi kohderyhmää muualta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tasmanian_aboriginaalit
Ei riitä sanat <3
En tiedä sielunvaelluksesta, mutta minulla ona aina ollut ihan uskomaton kiinnostus Australiaan. Varsinkin alkuperäisasukkaat ja heidän kohtalonsa on koskettanut, kuten Tasmanian ja Uuden-Seelannin alkuperäisväestö.
Olenko elänyt siellä joskus, en osaa sanoa.
On paljon asioita mitä emme ymmärrä, ehkä ei ole tarpeenkaan ymmärtää.
Syön kaikkean mistä tykkään kun ruokahalu on aika huono.
Jäätelö, jugurtti ja paistetut pihvit ovat mieleeni nyt. Ostan salaattitarpeita mutta useimmiten joudun suurimman osan viskaamaan pois kun ei maistu.
Kaverin käydessä teen "kunnon ruokaa".
En näe mitään syytä niuhottaa ruuan suhteen kun terkkarilla kehutaan kaikkia arvojani kuinka hyviä ovat.
Uskon että reninnöllisyydelläkin on esim. kolestroolin vaikutusta. Äiti söi voita ja kaikkea eäterveellistä, kolestroli oli hyvissä lukemissa ja kaikki muutkin arvot, eli pitkästi yli 90v.
Minä stressaantuisin jos pitäisi miettiä koko ajan mitä uskaltaa syödä.
Lievä ylipaino on tietojeni mukaan hyväksi ikäiselläni, siis lievä ylipaino.
Käytän voita ruuanlaitossa, olen aina käyttänyt.
Mutta en halua väheksyä heitä joilla on ongelmia vaikkapa kolestrolin kanssa, hyvä että Pohjois-karjalan tauti on vähentynyt tiedon myötä. Siis sydän ja verisuonituadit olivat juuri PK alueella yleisempiä kun muualla. Sukuni on rannikolta, siellä on muut sairaudet enemmän esillä.
Täytin äskettän 80v, olen käynyt kauan 80+ palstalla.
En huomaa olossani mitään eroa tasakymmenen ohitettuani.
Pitää kehua vähän kun tuli hyvä mieli kaupassa käydessäni.
Etsin koronatestiä, eilen jo tein testin joka oli negatiivunen, mutta varmistan vielä testillä joka näyttää myös infulenssat.
Kysyin myyjältä testeistä ja sanoin että korona pelottaa kun olen jo 80-vuotias, eli riskiryhmää.
Myyjä katsoi pitkään ja sanoi että ei olisi uskonut kun olen niin hyväkuntoisen näköinen.
Menin hämilleni enkä osannut sanoa muuta kun kiitos.
Ei kannata ylpistyä, kyllä luulot karisee kun laitan särkyvoidetta illalla jalkoihini.
En laita ruokaa vieraille, kun tyttären porukka tulee niin ostan tarpeet, voivat kokata mielensä mukaan. Olen lopettanut heille kokkaamisen kun ovat niin nirsoja. Parempi että en kiusaa itseäni miettimällä kelpaisiko tämä tai tuo ruoka.
Ei meille ole koskaan tullut asiasta erimielisyyttä, vien porukan pizzalle tai ravintolaan usein kun käyvät.
Kun kaveri käy niin laitan ruokaa, hän osaa kyllä kokata itsekin mutta mökillä on kaikenlaisia "miesten töitä" ja kyllä hän on ansainnut pientä hemmottelua ruualla puu savotan tai muun vastaavan jälkeen.
Kissan kanssa kahden ollessani syön kaikkea mistä oikeasti tykkään.
En paljon mieti terveellisyyttä kun kaikki arvot on kohdallaan.
En ole mielestäni itsekäs, näillä kymmenillä ei kannata seistä tuntikausia hellan ääressä. Olen sitäkin tehnyt elämäni varrella ihan tarpeeksi.
Tulin hyvälle tuulelle. Aloin nauramaan sydämeni halusta.
Juuri tuollaista vastausta odotinkin.
Minäkin voin käydä ketjussa ihan niin kauan kun haluan.
Mutta ei nyt satu huvittamaan. Heippa :D
Et voi yleisellä keskutelupalstalla käskeä ketään poistumaan. Et omista edes omaa ketjuasi.
Haluan vaihteeksi kuunnella iloisia ja elämänmyönteisiä kirjoja.
Nykyisin tulee huono olo jos jatkuvasti on menossa kirja jossa ihmiset kärsivät ja ovat onnettomia.
You Tubessakin on lähes kaikki kuunneltava negatiivista, eikö iloiset ja myönteiset asiat kiinnosta ihmisiä.
Politiikan edustajat valittavat koko ajan kuinka kamalia toisten puolueiden edustajat ovat.
Joku esitti mielipiteen että kaikkien puolueiden pitäisi ajatella kansan parasta ja sovittaa erimielisyyksiä parhaansa mukaan. Nykyisin on ihan päinvastoin, etsitään etsimällä syy että päästään haukkumaan ja riitelemään.
Olen kuunnellut Bollan ja Kissani Jugoslavia.
Just ja just jaksoin kuunnella.
Vähän outoja minun makuuni.
On tunnustettava että vanheneminen pelottaa siitä syystä että vanhustenhoito jää yhä enemmän toisarvoisiin asioihin.
Ei ole hoitopaikkoja, ihan toivottoman kuntoisetkin ovat kotihoidossa.
Hartain toiveeni on että en tarvisisi minkäänlaista "käsittelyä".
Saisin elää elämäni ja nukkua pois kun aika tulee, olen eutanasian kannalla jos ei ole toivoa ihmisarvoisesta elämästä, kuten nykysten kriteerien kanssa näyttää olevan.
Höristin korviani kun kuulin telkkarissa puhuttavan että yksitysten hoivapaikkojon kuukausihinta on noin 6000 euroa.
Jos elää 10 kuukauttan niin pitäisi pulittaa 60000.
Kuulinkohan väärin?
Nämä ovat varmaan rikkaille, mutta kai heillekin tulee kassan pohja vastaan jos elää kauan, on poikkeuksia tietenkin joille tuo summa ei ole mitään.
21 / 161
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt