liekko
Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 3203 kommenttia
- Just on menossa kuuntelu Jo Nesbön kirja Veitsi.
Hän on suosittu Norjalainen jännityskirjailija.
Jotenkin tuntuu että pitkittää kirjaa että saisi tarpeeksi sivuja, vai lienenkö kärsimätön?
On siinä murhaajia ja raiskaajia ym.. muita pahantekijöitä. Harry Hole ratkoo rikoksia ja vokottelee naisia minkä alkoholismiltaan ehtii.
Meinasin jo jättää kesken, mutta kuuntelen kun on ihan kuunneltavaakin tekstiä. - Eilen olin äreällä tuulella kun vettä tihuutti, aika kävi pitkäksi kun olkapää ei siedä kunnolla edes virkkaamista. Tekemistä kyllä olisi vaikka kuinka, mutta minusta on tullut valikoiva töiden suhteen ja ikäkin asettaa rajoituksia.
Mietin sitäkin, ei kai ärsyyntyminen iän merkeistä ole pois suljettu keneltäkään. Niin vain käy kun saa elää kauan.
Aina vain enemmän arvostan terveyttä ja sitä että pystyn liikkumaan omin avuin.
Olin kolmisen kuukautta pyörätuolissa, oli siinäkin opettelemista, ovenpielet ja eteisen seinät pitää varmaan maalata.
Tämä palsta on ollut hyvä henkireikä erakkomaiselle luonteelleni.
On mukavia kirjoittajia, ihan kuin tunnettasiin oikeastikin.
Yritän kesyttää Varista kun viime kesäisen joku taisi ampua. Alkaa jo vähän lämmetä lähestymisyrityksilleni. Ruoka on hyvä houkutin. Kissa ei ala niiden kaveriksi, varmaan pistäisi poskeensa jos isomman linnun saisi kiinni.
Katti syö pyydystämänsä hiiret karvoineen päivineen, mutta jos tarjoan ruokaa se on osattava kattaa oikein. Olen hemmotellut sen pilalle, mutta onhan minulla aikaa.
Pitäisi käydä kylillä, saa nähdä viitsinkö lähteä. Ruoka riittää vielä vaikka ensi viikkoon. Jos kissalta loppuu ruoka niin silloin on lähdettävä.
Mukavaa viikonloppua. - "No mitä ei ole päässä niin sitä on reisissä :))))"
Tämäkin on aamun pelastaja. Nyt haluan ärsyttää tahallani kunnes poistun.
Saan kuulla aina kun kerron ikäni että ei uskoisi että olet paljon yli kuudenkymmenen. Tämä on lisäksi totta.
Naama saattaa ollakin, melkein uskon itsekin.
Olenkohan häijyllä tuulella kun ei edes aurinko paista. :)))) - On näköjään pidettävä paussia kirjoittelussa.
En halua että saan perääni ilkeitä ihmisiä.
Ei tämä 80+ palsta ole minulle tärkeä.
Terv. Housuliivitkö ratkaisuksi??? - Voi sentään. Nämä reidet on olleet murheenkryynit hamasta nuoruudesta.
Olen kai sanonut että nykyisin olen onnellinen että jalat toimii.
Usko pois, tulin hyvälle tuulelle kommentistasi. Olet kyllä oikeassakin.
Vieläkin hihittelen. - :D minä jäisin viimeiseksi siinä kilpailussa, joten en osallistu. Kuntoilla voi siksi että liikuntakyky säilyisi.
- Olen kuntoillut joka päivä 45-minuuttia, ensin kuntopyörällä sitten on kaikenlaisia vempaimia ja puntteja.
En ole sen kiinteämpi, mutta huomaan sen että veri kiertää päässäkin paremmin kuntoilun jälkeen.
Olen ajatellut vähentää kuntoilua joka toinen päivä saa riittää. Polkupyörällä en vieläkään uskalla ajaa kun tasapaino ei ole entisen lainen akillesjänteen katkeamisen takia.
Moni luulee että akillesjänne katkesi kompuroidessa, ei mennyt niin, talutin pyörää varastosta ja yhtäkkiä vihlaisi. Epäilen että paljasjakakengät eivät sopineet minulle. - Minulla on toisessa polvessa tekonivel, voin sanoa että ensimmäinen kuukausi oli todella kivuliasta aikaa.
- Ei minun nahka roiku, mutta on selluliittia ja viime aikoina alkanut rypistyä.
Olen 80v, on luonnonoikku jos nahka on samanlainen kuin kolmekymppisenä.
Minä silitän ryppysitä käsivarttani ja sanon, hyvä tyttö, jatketaan vain elämistä. - Tykkään olla takarivissä. Sieltä on mukava seurata millaista elämän meno on....
Kun kertoilee kuulumisiaan ja tapahtumista niin tuntuu kuin olisi käynyt terapiassa.
On mielipiteitä joiden mukaan on tyhmää kertoa asioitaan netissä. Sehän on jokaisen itsensä päätettävä. En kirjoita asioista joita en halua muiden tietoon. Eihän tavallisessa elämässä ole salattavaa. Noin kuusikymppisenä en halunnut kertoa ikääni, nyt ihmettelen että miksi ihmeessä.
Kerron taas yhden asian joka pisti juuri nyt silmään. Ikkunan takana on Tuomi, vasta avasi kukannuppunsa. Mutta on satanut siitä lähtien lähes koko ajan, kukat alkaa olla entisiä.
Odotan aina tuomen kukintaa, tuoksu ja kauneus ovat luonnossamme mahtavaa aikaa. - Sukulaisella todettiin muistisairaus heti sen jälkeen kun pääsi eläkkeelle.
Hän teki työtä pitkän ja välillä raskaankin rupeaman. Olisi ansainnut ihanat eläkepäivät, mutta tämä julma sairaus tuli jäädäkseen.
Hänen vointinsa tuntuu huononevan vääjäämättä.
Hän vielä tiedostaa sairautensa, kertoo avoimesti tilanteestaan, niin on helpompaa kun se että yrittäisi salailla.
Lääkitys auttaa vähän hidastamaan taudin etenemistä, mutta tepsivää parannuskeinoa ei ole löytynyt.
Olen häntä kuusi vuotta vanhempi, saan olla kiitollinen että olen ainakin toistaiseksi säästynyt tältä taudilta. - Olet Paloma hoikka sinulla on varmaan aina ollut sirot jalat.
Minulla taas on reisissä ollut selluliittia nuoresta lähtien. "Taistelin" selluliittia vastaan epätoivoisesti, ihan turhaan, ei se ollut milläänsäkään, edes laihtuminen ei auttanut.
Nykyisin viis veisaan muhkuroista, tärkeintä on että jalat toimii.
Olen ollut nykyisessä painossani pitkään, eli lievästi ylipainoinen. Nuorempana pidin painon väkisin alemmalla tasolla.
En juuri katso mitä suuhuni pistän, nyt olen yrittänyt vieroittua vehnäpaahtoleivästä jonka päällä on paksu kerros aprikoosihilloa.
Nyt on viikko kulunut ilman eikä tee mielikään enää niin paljon.
Täytin 80v Elokuun kuudes päivä, taas on syntymäpäivä samaan aikaan, siinä yhdeksäskymmenes alkaa täyttymään.
En juuri mieti paljonko aikaa on jäljellä, Pitää elää "täysillä" kun keksisin miten se tapahtuu. Kai täysillä eläminen on jakaisella omanlaistaan. - "Yksi oli komekymmentäviisi, yksi kuusikymmentä ja se kolmas apua, seitsemänkymmentä seitsemän."
Noin kolmevitosena huomasin ekat hyvin pienet merkit ikääntymisestä.
Kyllllä minulla meni aika lähelle seisemääkymmentä seuraavaan, vai kuvittelenko??
Seuraavan tiedän aika hyvin oli pikkuista alle 80v. Muuta en niinkään huomioinut, mutta alkoi käsissä, jaloissa, ym... iho rypistymään kovaa vauhtia.
Ainut mikä ei ole niin paljon rypistynyt on naama, äiti oli samanlainen. Mutta voihan naamaansakin tottua ja kuvittelee että tällainen se on ollut aina ?
Minulla oli nuorena rasvainen iho ja olen rasvannut naamaani aika tunnollisesti.
Lisäksi viime aikoina on nimimuisti selvästi huonontunut. Huono se on ollut aina, mutta ehkä vieläkkin huonpi kun ennen.
Ihmettelen sitä kuinka ihmisen pitäisi näyttää aina noin kolme-nelikymppiseltä, ikääntyminen on yhtä luonnollista kuin syntymä. Vaikka itsekin rasvaan naamaani joka päivä jopa useasti. Ei kai se pahenna, kyllä ikä näkyy sittenmuualla senkin edestä, en jaksa joka paikkaa rasvailla joka päivä. Tas mietin kaikkea jotavaa..... - Meillä on ollut vaähän harmia ja enemmän huvia kissojen kanssa.
Kuulin mökin vintiltä hirveää parkumista ja kolinaa, Naapurin kissa oli mennyt kissanluukusta sisään ja vinttiin kun oli vapaa pääsy. Kissani vihaa lajitovereitaan joten puolusti kiivaasti reviiriään.
En silloin vielä tiennyt kenen kissa oli, laitoin nettiin ilmoituksen niin samana päivännä selvisi tämän olevan naapurin kissa.
Minä erakkona en tietenkään tunne naapureita. Nyt ollaan oltu kissan takia yhteydessä monesti ja kerrottu muistakin mökin lähipiirin historiasta.
Oikein mukava ihminen, kuten moni muukin kun tutustuu lähemmin.
Kun pohjimmiltaan pidän ihmisistä niin kai he sen vaistoavat.
Raskaat ruuhkavuodet, pitkä omaishoito sai kaipaamaan omaa tilaa ja aikaa.
Alkuun olin ihan mustasukkainen vapaa-ajastani, kaikki muu kuin yksin olo tuntui tuhlaukselta.
Vieläkin viihdyn vaikka viikon näkemättä muita kuin kissani, ehkä pidempäänkin mutta kaveri käy vapaillaan ja on käytävä kaupassa.
Meillä on hyvä ystävyys ja luottamus.
Molemmille sopii että nähdään viikonloppuisin ja kesällä pidempään.
Olemme tärkeitä ihmisiä toisillemme vaikka toistemme reviiriä kunnioitamme. Olemme saman luonteisia joten ymmärretään toisiamme.
Jos kaveri ei kävisi niin saattaisin ehkä käydä enemmän ihmisten ilmoilla.
Tytär asuu ruuhkasuomessa, ollaan yhteydessä päivittäin, välit on lämpimät hänen ja perheensä kanssa.
Nyt vasta huomasin kun luin sepustustani, kirjoitan koko ajan itsestäni.
Kai sitä haluaa kertoa itsestään täällä palstalla kun en juuri muuten keskustele. On mukavia kirjoittajia, ihan kuin olisi ystävä kenelle jutella.
Mutta eikö nojatuoli olekin tarkoitettu keskusteluun ikätovereiden ja nuorempienkin kanssa.
Taas oli kissa karannut, naapuri näkyy ajelevan. Pitää sanoa että ei minua haittaa yhtään vaikka kissamme onkin eri mieltä. - Aloittaja, mitä me sinulla tehtäisiin???
Ole vaimosi ilona :D - Ehkäpä niin....
- Kyllähän sen tajuaa jotenkin että miehet haluaa nuoria naisia. Mutta ihmetyttää nuori nätti nainen joka seurustelee omaa isoisäänsäkin vanhemman miehen kanssa.
- Katsoin Eerikan laulun sanat netistä.
Aika oudot ja monimieliset. - En ole huomannut mitään kastijakoa kirjoittajien välillä.
Toki ikä tekee tepposia, muisti ym.. ei ole kuin kolmekymppisenä. Sen nyt jokainen 80v tietää ilman muuta.
Minulta joskus häviää jokin sana muistista mitä ei ole ennen sattunut.
Lisäksi kolotuksista päätellen olen yhä elossa, jos ne loppuisivat alkaisin ihmetellä joko olen tuonpuoleisessa.
Mutta meidän ikäisemme ei kannata enää jaotella kirjoittajia karsinoihin. Ollaan sitkeää porukkaa kaikki, moni ikäisemme on jo poistunut keskuudestamme.
Eletään ja nautitaan kesästä <3 - Mikä minusta tule vanhana kun olen vasta 80v.
Kaveri sanoo että aina vain äkäisempi, sitä en allekirjoita.