Vapaa kuvaus

Kuulun ns. Satakunnan miehiin, jotka ovat tutkineet suomalaista julkisen hallinnon päätöksentekoa, jota harjoitettiin presidentti Koiviston aikana.

Kysymyksessä on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

Kotisivuni on https://www.jormajaakkola.fi/

Hyvät lukijat!

Valtiopetos käsitellään valtakunnanoikeudessa, jonka käynnistämiseksi tarvitaan 10 kansaedustajaa.
Sen vuoksi on luotava painetta eli olkaa hyvät ja viekää tieto kotisivustani kahvipöytäkeskusteluihin, jotta media saadaan puimaan huijausta.

Aloituksia

29

Kommenttia

442

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Media kertoilee, että Suomi käy EU-neuvotteluja.

    MTK sanoo: -Periksi ei anneta.

    Niin sitten saadaan torjuntavoittoja.


    Mitä nämä torjuntavoitot ovat?

    Eivät mitään, koska "Suomi" on luovuttanut maatalouteensa liittyvän päätösvallan 100 %:sti EU:n komissiolle.

    Suomi saa vain, sen jonka komissio armollisesti antaa.
    Tukia vähennetään koko ajan.
    Kansalliset tuet ovat nyt VVMi Eero Heinäluoman käsissä.


    Mitä tulee Suomen sokerikiintiön suuruuteen, siitä päättävät aivan muut kuin suomalaiset.

    Suomen sokeritehtaiden omistus on 80 %:sti luovutettu ylikansallisille sijoittajille, joiden osakesalkun ja osinkojen arvoa ei lisää se, että Suomessa sokerin tuottaminen esim Tanskaa kalliimpaa.
  2. Mielipidepankki ei ole perillä EU-maataloustukien taustoista.
    Valotan asiaa.

    Koska EU-maatalous"tuet" ovat romahdutettujen tuottajahintojen kompensaatiomaksuja, niitä todellakin maksetaan eniten siellä, missä tuotanto on kasvuolosuhteiden vuoksi suurinta.

    Maataloustuet on katkeruutta herättävä sana. Katkeruus johtuu vain tietämättömyydestä.

    EU:n kotisivulta
    http://europa.eu.int/scadplus/leg/fi/lvb/l04000.htm
    löytyy CAP-tukien taustahistoriaa ja syy sille, miksi EU:ssa tuetaan maataloutta.

    Sitaatti EU:n kotisivulta:

    ”Komissio teki vuonna 1991 Ray MacSharryn ollessa maatalouskomissaarina kaksi mietintöä YMP:n kehityksestä ja tulevaisuudesta. Nämä mietinnöt muodostivat perustan YMP:n uudistamista koskevalle poliittiselle sopimukselle, jonka neuvosto hyväksyi 21. toukokuuta 1992. Vuoden 1992 uudistus merkitsi merkittäviä muutoksia YMP:hen, ja sen pääosatekijät olivat seuraavat: maataloushintojen laskeminen tuotteiden tekemiseksi kilpailukykyisemmiksi sisä- ja maailmanmarkkinoilla, ansionmenetyksen korvaaminen maatalousyrittäjille ja muut markkinamekanismeihin liittyvät toimenpiteet sekä ympäristönsuojelu.”

    Yllä olevassa EU-tekstissä YMP (yhteisön maatalouspolitiikka) on käännetty englanninkielisestä lyhenteestä CAP. CAP tuli voimaan 1.1.1993 alkaen, jolloin myös myöhemmin mukaan tulleet EY-jäsenmaat Portugali, Espanja ja Saksaksi yhdistynyt I-Saksa joutuivat romahduttamaan tuottajahintansa.

    Todellakin! Alennettuja tuottajahintoja eli viljelijän ansionmenetyksiä kompensoimaan alettiin maksaa ns. maataloustukia, joilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä varsinaisten tukien kanssa.

    Vuosina 1993 ja 1994 Suomen tuottajahintojen suuruutta kauhisteltiin, kun niitä verrattiin EY-hintoihin. Mutta siitä vaiettiin, miksi EY:ssä oli suomalaisia tuottajahintoja alemmat hinnat. Hintojen vertailua käytettiin sellaisen mielikuvan luomiseksi, että EU:ssa pystyttäisiin tuottamaan ruokaa halvemmalla.

    Tästä voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että kaikkien EU-maiden viljelijöistä on tehty Brysselin ja ylikansallisten elintarvikeyritysten torppareita. Suomen tilannetta pahentaa se, että komissio ei suonut suomalaiselle EU-torpparille oikeutta saada koko maahan samoja tukia kuin mitä ns. vanhoille EU-maille annetaan.

    Noin puolet EU:n budjetista on maataloustukia, eikä veroista kerättävän Suomen EU-jäsenmaksun määrä suinkaan vähene, vaikka Suomen maatalous loppuisi kokonaan. Suomen maatalouden loppumisesta seuraisi, että suuri joukko suomalaisessa elintarvikeketjussa olevia jäisi työttömäksi ja verokertymä vähenisi.

    Kolme kysymystä:

    1. - Onko suomalaista kuluttajaa petetty EU-lupauksilla?

    2. - Millä ulkomailta tuotava ruoka maksetaan sitten, kun suomalaisen viljelijän ei enää taloudellisesti kannata viljellä?

    3. - Kun kakkoskohdan asia toteutuu (ja muutenkin...), mitä ihmeen hyötyä suomalaisen on maksaa "tukea" keskieurooppalaiselle maataloudelle.

    Terveisin

    Jorma Jaakkola
    [email protected]
  3. Kyse on sensuurista.

    Kirja pitää sisällään asioita, joiden pohjalta EU-kansanäänestys oli vaalipetos ja tästä syystä Suomen EU-jäsenyys on vain demaripresidenttien - Koivisto ja Ahtisaari - luoma illuusio.


    Kustantaja on oululainen pienkustantamo, Kustannusosakeyhtiö Ultima Thule.

    ISBN: 951-9160-19-1

    Painopaikka: Oulun Liikekirjapaino Oy

    Ultima Thule Oy:n omistajat ovat kirjailija Kuosmasen ETA-neuvottelujen aikainen esimies Matti Vuoria ja hänen isänsä Oulun yliopiston lääketietten emeritusprofessori Pekka Vuoria.

    Kuosmasen piti kirjoittaa Vuorian kanssa kirja ETAsta, mutta ETAsta mentiinkin suoraan EU:hun ja Matti Vuorian uraputki koheni KTM:n kansliapäälliköksi ja sitten Fortumin hallituksen - päätoimisesti palkatuksi -hallituksen puheenjohtajaksi.


    Suurin kysymys kuuluu:

    Kuka maksoi kirjan koko painoksen hinnan Vuoriaille?


    Vain 20-30 kirjaa meni niin, että ei saatu/kerätty takaisin.
    10 kirjaa jaettiin MTK:n pääkallon paikalla.

    Tampereen kaupunginkirjasto osti ko. kirjan.
    Kirja vietiin kirjastosta ilmeisesti käskykirjeellä, koska 10 v arkistossa maksupalautuskuitti johtaisi sylttytehtaalle.

    Tässä on luettelokorttiin liittyvät osoiteet:

    http://kirjasto.tampere.fi:8000/Pallas?formid=docis&previd=fullt&sesid=1136374465&celi=106233&doci=366136&index=0&max=0&ulang=fin

    http://kirjasto.tampere.fi:8000/Pallas?sesid=1130942880&ulang=fin&formid=fullt&typ0=0&dat0=KUOSMANEN,+Antti.


    Jäikö Tampereelle jotakin hampaankoloon, koska korttia pidetään netissä tuollaisilla tiedoilla?


    Koska Keskustan keskustelussa alustukset siirtyvät nopeasti toiselle sivulle ns. vanhaksi;

    - viehän vietiä eteenpäin.

    - ko. kirjasta lisätietoa allekirjoittaneelta.


    Terveisin
    Jorma Jaakkola
    [email protected]