Vapaa kuvaus

"Ajattelen, siis olen." (Descartes) "Minä en ajattele, minä vain olen." (Tuntematon) Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

73

Kommenttia

1182

  1. Israelilaiset omaksuivat sapatin vieton "Mooseksen aikoihin" luultavimmin keeniläisiltä. Vaikka luomismyytti kertookin jumalan levänneen seitsemäntenä päivänä, ei VT tunne sapatin viettoa ennen mooseslaista aikaa. Missään ei kerrota Aadamin, Nooan, Eenokin, Abrahamin, Iisakin taikka Jaakobin viettäneen sapattia.

    Baabelin pakkosiirtolaisuuden aikana tosin lanseerataan ajatus, että sapatti olisi ollut alusta asti olemassa. Tämä siksi että ympärileikkauksen ohella saataisiin vedettyä "häjurakoa" babylonialaisiin "isäntiin" ja saataisiin omaa erityisasemaa Jahve-jumalan valittuna kansana korostettua.
  2. Tosin en tullut paljon "hullua hurskaammaksi". Johtuneeko puutteellisesta "kaanaan kielen kielipelin" hallinnastani? Nimittäin:

    Jos joku pelastuu esim. hengenvaarallisesta tilanteesta, sen kyllä ymmärrän, mutta kun esim. jossain seurakunnassa puhutaan, että niin ja niin monta sielua taas pelastui, en oikein aina tiedä mitä sillä tarkoitetaan.

    Raamatun kirjoittamisen aikoina vallinneen ptolemaiolaisen maailmankuvan taivaan kyllä luulisin jotenkin ymmärtäväni mutta tuo maailman kuva on vanhentunut ja sfäärien yläpuolella oleva jumalan asuinsija kadonnut sen mukana. Ympärillämme on vain avaruus, ääretön maailmankaikkkeus. Karkeasti kysyen: mitkä ovat "taivaan koordinaatit".

    Iankaikkisen, ajallisen ja katoavan vastakohtana, jotenkin ymmärrän. Jos iankaikkinenon sama kuin ajaton niin silloin asia on jotenkin käsitettävissä: aikahan ei kai ole mitään itsessään olevaa vaan tarvitaan joku tietoinen ajan kokija , ajan tietoinen mittaaja että aikaa ylipäänsä olisi olemassa. Ts. aika on suhteellinen ja psyykkinen "juttu". Tästä seuraa että kaikki olemassaoleva on osallinen, oman olemassaolonsa puitteissa ja aikana, ikuisesta (siis, ennen tietoisuutta ja tietoisuuden jälkeen, esim. sitten kun ihminen on lakannut olemasta) elämästä; osallinen aikatietoisuuden ulkopuolella olevasta elämästä.

    Mutta: olen jotenkin ymmätänyt että kristillisessä puheessa ikuisella elämällä tarkoitetaan jotain sellaista elämää, jossa ihmisen persoonallinen minuus jatkuu kuoleman jälkeen. Vai tarkoitetaanko sillä sitä että elämä jatkuu yksilön kuoleman jälkeen ja eläessään yksilö on tästä osallinen: osallinen ajattomasta elämästä?
  3. tunnetaan ainakin jo babylonalaisista lähteistä. Gilgames- eepoksesssa tavattava kertomus on kirjallisena tuotteena raamatun kertomusta vanhempi. Tässä kertomuksessa sankarina on Utnapistim niminen henkilö joka sai vaimonsa kanssa kuolemattomuuden pelastuttuaan jumalien aiheuttamasta suuresta tulvasta.

    Babylonialaiset olivat puolestaan omaksuneet vedenpaisumuksensa sumerilaisilta, Mesopotamian sivistyksen luoneelta kansalta. Sumerilaisen vedenpaisumustarinan sankarihahmo on nimeltään Ziusudra. Tästä teksistä on säilynyt sen verran rippeitä, että sen voidaan osoittaa olevan bablonialaisen kertomuksen esikuva.

    Oletettavasti vanhassa Israelissa tunnettiin ainakin babylonialainen kertomus ja sielläkin ruvettiin runoilemaan ja kertomaan vedenpaisumuksesta siksi että tälläisia tekstejä tarvittiin temppelimenoissa luettaviksi suurina juhlapäivinä. Todennäköisesti kevätpäivän tasauksen aikoihin juhlittiin uuden vuoden tuloa ja tällaiseen juhlaan soveltuivat tekstit, jotka sisältävät jumalallisen vakuutuksen maailmanjärjestyksen pysyvyydestä.

    Miksi sitten vedenpaisumus? Raamatunkertomuksen mukaanhan Jumala katui luoneensa ihmisen, koska tämä oli paha. Babylonialaisessa kertomuksessa on useampia jumalia, joista Enlil on se joka haluaa hävittää ihmiskunnan sukupuuttoon. Toiset jumalat moittivatkin häntä tästä.
    Tulkoon vielä mainituksi että Raamatun vedenpaisumuskertomus on yhdistelmä kahdesta eri selostuksesta, jotka ovat eri tekijöiltä. Tästä johtuvat kertomuksen epäjohdonmukaisuudet.