Taivas ja iankaikkinen elämä

Tosin en tullut paljon "hullua hurskaammaksi". Johtuneeko puutteellisesta "kaanaan kielen kielipelin" hallinnastani? Nimittäin:

Jos joku pelastuu esim. hengenvaarallisesta tilanteesta, sen kyllä ymmärrän, mutta kun esim. jossain seurakunnassa puhutaan, että niin ja niin monta sielua taas pelastui, en oikein aina tiedä mitä sillä tarkoitetaan.

Raamatun kirjoittamisen aikoina vallinneen ptolemaiolaisen maailmankuvan taivaan kyllä luulisin jotenkin ymmärtäväni mutta tuo maailman kuva on vanhentunut ja sfäärien yläpuolella oleva jumalan asuinsija kadonnut sen mukana. Ympärillämme on vain avaruus, ääretön maailmankaikkkeus. Karkeasti kysyen: mitkä ovat "taivaan koordinaatit".

Iankaikkisen, ajallisen ja katoavan vastakohtana, jotenkin ymmärrän. Jos iankaikkinenon sama kuin ajaton niin silloin asia on jotenkin käsitettävissä: aikahan ei kai ole mitään itsessään olevaa vaan tarvitaan joku tietoinen ajan kokija , ajan tietoinen mittaaja että aikaa ylipäänsä olisi olemassa. Ts. aika on suhteellinen ja psyykkinen "juttu". Tästä seuraa että kaikki olemassaoleva on osallinen, oman olemassaolonsa puitteissa ja aikana, ikuisesta (siis, ennen tietoisuutta ja tietoisuuden jälkeen, esim. sitten kun ihminen on lakannut olemasta) elämästä; osallinen aikatietoisuuden ulkopuolella olevasta elämästä.

Mutta: olen jotenkin ymmätänyt että kristillisessä puheessa ikuisella elämällä tarkoitetaan jotain sellaista elämää, jossa ihmisen persoonallinen minuus jatkuu kuoleman jälkeen. Vai tarkoitetaanko sillä sitä että elämä jatkuu yksilön kuoleman jälkeen ja eläessään yksilö on tästä osallinen: osallinen ajattomasta elämästä?

Epiktetos kirjoitti:

Tosin en tullut paljon "hullua hurskaammaksi". Johtuneeko puutteellisesta "kaanaan kielen kielipelin" hallinnastani? Nimittäin:

Jos joku pelastuu esim. hengenvaarallisesta tilanteesta, sen kyllä ymmärrän, mutta kun esim. jossain seurakunnassa puhutaan, että niin ja niin monta sielua taas pelastui, en oikein aina tiedä mitä sillä tarkoitetaan.

Raamatun kirjoittamisen aikoina vallinneen ptolemaiolaisen maailmankuvan taivaan kyllä luulisin jotenkin ymmärtäväni mutta tuo maailman kuva on vanhentunut ja sfäärien yläpuolella oleva jumalan asuinsija kadonnut sen mukana. Ympärillämme on vain avaruus, ääretön maailmankaikkkeus. Karkeasti kysyen: mitkä ovat "taivaan koordinaatit".

Iankaikkisen, ajallisen ja katoavan vastakohtana, jotenkin ymmärrän. Jos iankaikkinenon sama kuin ajaton niin silloin asia on jotenkin käsitettävissä: aikahan ei kai ole mitään itsessään olevaa vaan tarvitaan joku tietoinen ajan kokija , ajan tietoinen mittaaja että aikaa ylipäänsä olisi olemassa. Ts. aika on suhteellinen ja psyykkinen "juttu". Tästä seuraa että kaikki olemassaoleva on osallinen, oman olemassaolonsa puitteissa ja aikana, ikuisesta (siis, ennen tietoisuutta ja tietoisuuden jälkeen, esim. sitten kun ihminen on lakannut olemasta) elämästä; osallinen aikatietoisuuden ulkopuolella olevasta elämästä.

Mutta: olen jotenkin ymmätänyt että kristillisessä puheessa ikuisella elämällä tarkoitetaan jotain sellaista elämää, jossa ihmisen persoonallinen minuus jatkuu kuoleman jälkeen. Vai tarkoitetaanko sillä sitä että elämä jatkuu yksilön kuoleman jälkeen ja eläessään yksilö on tästä osallinen: osallinen ajattomasta elämästä?

Lue lisää

Kun seurakunnassa puhutaan että niin ja niin monta sielua pelastui, niin yleensä tarkoitetaan, että nuo henkilöt ovat uudestisyntyneet ylhäältä, antaneet elämänsä Jeesukselle, lähteneet Jeesusta seuraamaan, joitakin näitä ilmaisuja voidaan käyttää. Joku saattaa olla nyt jostakin näistä ilmaisuista eri mieltäkin.

Pelastumistapahtumaan usein johtaa etsikkoaika, joita ihmisellä voi 2-3 kertaa elämänsä aikana olla. Tällöin hengelliset asiat ovat herkästi mielessä, Jumala kutsuu ihmistä pelastukseen. Pelastuksen sanotaan olevan yksin Jumalan teko ja kyllähän se niin on, ettei kukaan tule Jumalan luo ellei Jumala ensin ihmistä kutsuisi.

Seurakunnan tilaisuuksissa voidaan kysyä, onko joku jonka puolesta voitaisiin rukoilla että hän saisi kokea tuon pelastuksen. Silloin voi mennä rukoiltavaksi. Mutta aivan yhtä hyvin Jeesuksen voi vastaanottaa elämäänsä vaikkapa yksin kotona tai missä nyt sitten sattuu olemaankin. Voi rukoilla joko yksin tai jonkun toisen kanssa. Ihminen pyytää Jumalalta anteeksi syntejään, hylkää syntinsä ja pyytää että Jeesus tulee hänen Herrakseen ja vapahtajakseen ja alkaa johdattamaan häntä kaikissa elämänvaiheissa. Kun rukoilee tämän rukouksen, voi myös pyytää että Jumala antaa Pyhän Henkensä ja uudet kielet. On hyvä rukoilla ja lukea Raamattua, etsiä sellainen seurakunta jossa Jumalan Sanaa opetetaan Raamattua kunnioittaen.

Kysyt iankaikkisesta elämästä. Kun ihminen joka on elämänsä aikana vastaanottanut Jeesuksen pelastajanaan, kuolee, sielu ei kuole vaan sielu elää iankaikkisesti. Siksi on niin tärkeää elämän aikana tehdä uskonratkaisu, koska kuoleman jälkeen se on myöhäistä.

sun-glasses kirjoitti:

Kun seurakunnassa puhutaan että niin ja niin monta sielua pelastui, niin yleensä tarkoitetaan, että nuo henkilöt ovat uudestisyntyneet ylhäältä, antaneet elämänsä Jeesukselle, lähteneet Jeesusta seuraamaan, joitakin näitä ilmaisuja voidaan käyttää. Joku saattaa olla nyt jostakin näistä ilmaisuista eri mieltäkin.

Pelastumistapahtumaan usein johtaa etsikkoaika, joita ihmisellä voi 2-3 kertaa elämänsä aikana olla. Tällöin hengelliset asiat ovat herkästi mielessä, Jumala kutsuu ihmistä pelastukseen. Pelastuksen sanotaan olevan yksin Jumalan teko ja kyllähän se niin on, ettei kukaan tule Jumalan luo ellei Jumala ensin ihmistä kutsuisi.

Seurakunnan tilaisuuksissa voidaan kysyä, onko joku jonka puolesta voitaisiin rukoilla että hän saisi kokea tuon pelastuksen. Silloin voi mennä rukoiltavaksi. Mutta aivan yhtä hyvin Jeesuksen voi vastaanottaa elämäänsä vaikkapa yksin kotona tai missä nyt sitten sattuu olemaankin. Voi rukoilla joko yksin tai jonkun toisen kanssa. Ihminen pyytää Jumalalta anteeksi syntejään, hylkää syntinsä ja pyytää että Jeesus tulee hänen Herrakseen ja vapahtajakseen ja alkaa johdattamaan häntä kaikissa elämänvaiheissa. Kun rukoilee tämän rukouksen, voi myös pyytää että Jumala antaa Pyhän Henkensä ja uudet kielet. On hyvä rukoilla ja lukea Raamattua, etsiä sellainen seurakunta jossa Jumalan Sanaa opetetaan Raamattua kunnioittaen.

Kysyt iankaikkisesta elämästä. Kun ihminen joka on elämänsä aikana vastaanottanut Jeesuksen pelastajanaan, kuolee, sielu ei kuole vaan sielu elää iankaikkisesti. Siksi on niin tärkeää elämän aikana tehdä uskonratkaisu, koska kuoleman jälkeen se on myöhäistä.

Lue lisää

Vastauksesi oli varmasti hyvää tarkoittava ja vilpitön ja uskon/uskosi näkökulmasta varmaan tyhjentäväkin. Ehkä se ei kuitenkaan ollut aivan vastaus niihin kysymyksiin joita yritin esittää, tai sitten en osannut muotoilla kysymystäni ymmärettävästi.

Kuitenkin: Entäs sitten, jos ihminen suorittaa nämä "elämänsä Jeesukselle antamiset", eikä kuitenkaan mitään sellaista tapahdukaan, mitä saarnaajat julistavat ja lupaavat? Mitä sitten? Ihminen syyttää itseään uskon puutteesta, ja ehkä muutkin syyttävät häntä. Tuloksena voi olla melkoinen noidankehä.

Epiktetos kirjoitti:

Vastauksesi oli varmasti hyvää tarkoittava ja vilpitön ja uskon/uskosi näkökulmasta varmaan tyhjentäväkin. Ehkä se ei kuitenkaan ollut aivan vastaus niihin kysymyksiin joita yritin esittää, tai sitten en osannut muotoilla kysymystäni ymmärettävästi.

Kuitenkin: Entäs sitten, jos ihminen suorittaa nämä "elämänsä Jeesukselle antamiset", eikä kuitenkaan mitään sellaista tapahdukaan, mitä saarnaajat julistavat ja lupaavat? Mitä sitten? Ihminen syyttää itseään uskon puutteesta, ja ehkä muutkin syyttävät häntä. Tuloksena voi olla melkoinen noidankehä.

Lue lisää

Arvelinkin että saatan vastata vähän asian vierestä, mutta en oikein tiennyt mitä olisin vastannut. Eikä minulla tietysti kaikkia vastauksia olekaan.

Ja mitähän nuo saarnaajat olisivat luvanneet? Ettäkö kaikki ongelmat poistuvat kun teet tämän uskonratkaisun? Jos ihminen tekee uskonratkaisun, antaa elämänsä Jeesukselle niin samalla hän voi kiittää siitä että nyt Jeesus on minun vapahtajani ja pelastajani ja siihen saa uskoa. Tunteet voivat vaihdella paljonkin. Uskoa saa rukoilla Jumalalta. Epäilyksiäkin voi tulla.

Vai tarkoititko ehkä joitakin asioita joista on yrittänyt päästä eroon uskoon tullessaan, mutta joihin lankeaa aina uudelleen? Uskovainen ei halua tehdä syntiä, mutta jos hän lankeaa syntiin niin siitä kannattaa tehdä heti parannusta, pyytää synnit anteeksi ja jatkaa taas matkaa.

Vai tarkoititkohan profetioita joita jollekin on esitetty ja sitten ne joko toteutuvat tai eivät? Tällaiset Raamatun ulkopuolelta tulevat ilmoitukset sekä näyt, ilmestykset pitää arvostella Raamatun Sanan valossa; ovatko ne sopusoinnussa tai ristiriidassa Raamatun opetukseen. Raamattua on tästä syystä hyvä säännöllisesti lukea ja lukea rukoillen että Pyhä Henki itse avaa Sanaa niin että sitä voi ymmärtää.

Näitä uskoontulemiskertomuksia on varmasti hyvin monenlaisia, niin on ihmisiäkin. Mahtoiko mennä taas tämä vastaus asian vierestä? Jos, niin toivottavasti joku toinen osaa vastata sinulle paremmin. Toivotan nyt hyvää yötä / huomenta sinulle ja toisillekin.

Epiktetos kirjoitti:

Tosin en tullut paljon "hullua hurskaammaksi". Johtuneeko puutteellisesta "kaanaan kielen kielipelin" hallinnastani? Nimittäin:

Jos joku pelastuu esim. hengenvaarallisesta tilanteesta, sen kyllä ymmärrän, mutta kun esim. jossain seurakunnassa puhutaan, että niin ja niin monta sielua taas pelastui, en oikein aina tiedä mitä sillä tarkoitetaan.

Raamatun kirjoittamisen aikoina vallinneen ptolemaiolaisen maailmankuvan taivaan kyllä luulisin jotenkin ymmärtäväni mutta tuo maailman kuva on vanhentunut ja sfäärien yläpuolella oleva jumalan asuinsija kadonnut sen mukana. Ympärillämme on vain avaruus, ääretön maailmankaikkkeus. Karkeasti kysyen: mitkä ovat "taivaan koordinaatit".

Iankaikkisen, ajallisen ja katoavan vastakohtana, jotenkin ymmärrän. Jos iankaikkinenon sama kuin ajaton niin silloin asia on jotenkin käsitettävissä: aikahan ei kai ole mitään itsessään olevaa vaan tarvitaan joku tietoinen ajan kokija , ajan tietoinen mittaaja että aikaa ylipäänsä olisi olemassa. Ts. aika on suhteellinen ja psyykkinen "juttu". Tästä seuraa että kaikki olemassaoleva on osallinen, oman olemassaolonsa puitteissa ja aikana, ikuisesta (siis, ennen tietoisuutta ja tietoisuuden jälkeen, esim. sitten kun ihminen on lakannut olemasta) elämästä; osallinen aikatietoisuuden ulkopuolella olevasta elämästä.

Mutta: olen jotenkin ymmätänyt että kristillisessä puheessa ikuisella elämällä tarkoitetaan jotain sellaista elämää, jossa ihmisen persoonallinen minuus jatkuu kuoleman jälkeen. Vai tarkoitetaanko sillä sitä että elämä jatkuu yksilön kuoleman jälkeen ja eläessään yksilö on tästä osallinen: osallinen ajattomasta elämästä?

Lue lisää

John.3/16---sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,että antoi ainokaisen Poikansa,ettei yksikään[tark.myos sinua] joka Haneen uskoo hukkuisi
vaan hanellä olisi iankaikkinen elämä..
siinä ovat koordinaatit lyhyesti....