Vapaa kuvaus

"Ajattelen, siis olen." (Descartes) "Minä en ajattele, minä vain olen." (Tuntematon) Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

73

Kommenttia

1182

  1. Totta on että 1. Moos. 2:3 sanotaan: "Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska....". Missään ei sitten sanotakaan että tämä Jumalan pyhittämä päivä olisi ollut lauantai, muistaakseni, vanhojen roomalaisten Saturnus-jumalalle pyhitetty päivä. Missään ei myöskään mielestäni sanota että Jumala olisi aloittanut luomistyönsä sunnuntai-iltana klo 18.oo, suomen aikaa, josta voisi johtaa adventistien pyhittämän Sapatinvieton ajan viikon seitsemänneksi eli lauantaipäiväksi.
    On aivan totta ettei Roomalaiskirjeen mainitussa kohdassa (Room.14:5) mainita sapattia vaan puhutaan pelkästään päivistä. Toisin on kuitetenkin Kol.2:16 ss.; siellä puhutaan selvästi sapatista (ja myös syömisistä ja juomisista, sivumennen sanoen). Siis ei ole syytä sen kummemmin tuomita sapatin viettäjiä kuin sunnuntainkaan viettäjiä: kummatkaan tuskin tekevät syntiä raamatullisessa mielessä mutta kyllä voivat ainakin jossain määrin hankaloittaa toistensa elämää pitämällä kynsin hampain kiinni omaksumistaan käsityksistään.
    Juutalaisten sapattikäytäntö muotoutuu ilmeisesti vasta kuningasajalla ja kuten kai aikaisemmin tulin maininneeksi, Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana lanseerataan käsitys siitä että sapatti on ollut, luomisesta, hamasta maailman perustamisesta asti. Mitä tulee itse luomiskertomukseen, kyseessä ei suinkaan ole mikään historiallinen dokumentti vaan myyttinen kertomus alkuajan tapahtumista, alun perin suullinen kertomusperinne, joka kirjoitetaan kirjalliseen muotoon vasta paljon myöhemmin ja jossa yhdistyy monenlaisia eri aikakausilta olevia ja eri kansojenkin piiristä tulevia kertomusperinteitä.
  2. liene se, että adventistit kiivailevat sapattinsa puolesta. Eikös Raamatun mukaan juuri juutalaiset Jeesuksenkin aikana näin tehneet. Heille sitten kyllä todettiin, ettei ihmistä luotu sapattia varten vaan sapatti ihmistä varten. Paavali myös puhuu siitä, ettei tule tuomita toisia minkään juhlan tai sapatin vieton tai viettämättömyyden johdosta, koska yksi pitää yhden päivän parempana tai jollekin kaikki päivät ovat samanarvoisia. Suurimmalle osalle kristikuntaa sunnuntai on lepopäivä. Näin on myös Suomessa. Työelämä ja suurin osa muitakin elämän alueita on mukautettu tähän viikkojärjestykseen. Se, että adventistit viettävät lauantaita sapattinaan aiheuttaa ainakin jonkinlaisia hankaluuksia niin työelämässä kuin myös sosiaalisten suhteiden ylläpidossa, harrastustoiminnassa ja perhe-elämässä. Kun esim. perheenjäsenistä joku on aventisti ja joku toinen vaikkapa tavallinen rivi-kristitty, tämä lepopäivien yhteensopimattomuus voi vaatia aikamoista sovittelua. Siinä sitten osapuolet joutuvat tinkimään omista tavoistaan ja tottumuksistaan. Sunnuntaina koko ympäröivä yhteiskunta viettää vapaa- ja lepopäivää, adentistiperheenjäsen tekee töitä ja lauantaina hän taas viettää Sapattiaan ja häntä voi syvästi loukata se että muut perheenjäsenet eivät sitä haluaisi tehdä vaan haluaisivat tehdä töitä, harrastaa jotakin, ja niin edelleen. Tällöin adventistijäsenen lauantaina vietettävästä Sapatista tulee enemmän riesaa kuin "siunausta" vaikka uskonsa sisäistänyt ja siinä riippuva adventisti oman pienen yhteisönsä sisäpiirin turvallisessa helmassa voi kokea tämän siunauksena. Onhan hän oikealla asialla ja "palvelee enemmän Jumalaa kuin ihmistä".
    Mikäli olen oikein käsittänyt, adventistien sapattipainottuneisuus pohjautuu Ellen G. Whiten näkyihin ja uniin. Adventistit myös väittävät sapatinvieton "asetetun jo luomisessa". Viimeksi mainittu juttu keksittin juutalaisten toimesta Baabelin pakkosiirtolaisuuden aikana kun sapatinvietolla haluttiin vetää rajaa ja tehdä pesäeroa babylonialaisiin. Epäilyttää vähän, että adventisteillä on taustalla sama tarkoitus: vetää rajaa muuhun maailmaan ja muuhun kristikuntaan. -- Olen vähän ilkeä tässä lopuksi kun sanon että, kuta enemmän eri seurakuntia, sitä enemmän seurakunnan johtajan paikkoja, joissa voi toimia Kaikkivaltiaan äänitorvena ja sanoa uskon syvällä rinta-äänellä: "Näin sanoo Herra!" Saahan toimesta jokapäiväisen leipänsä ja sitäpaitsi, se on aika mahtava ja nostattava tunne pienelle ihmiselle olla Kaikkivaltiaan äänitorvena. Jotain jumalallisuuden kultauksesta tarttuu omaankin puseroon.
  3. "Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen." 1.Tim.4:7
  4. Missä vaiheessa Sapatin vietto ilmestyy juutalaisuuteen, siitä minulla ei ole tietoa. Ilmeisesti kuitenkin se ilmestyy kirjoitettuihin lähteisiin joskus kuninkaiden aikana. Sallittakoon kuitenkin sapattia sivuava suora lainaus koskien Babybylonian pakkosiirtolaisuuden aikaa: "Maanpaossa korostui edelleen sapatin merkitys lepo- ja jumalanpalveluspäivänä. Sapatin viettäminen oli puhtaudesta annettujen säädösten ja ympärileikkauksen ohella keino, jolla juutalaiset voivat välttyä babylonialaisten elämäntapojen vaikutukselta. Sen voimakas painotus Mooseksen kirjoissa johtuu maanpaon aikana vallinneista oloista. Sapatti sai nyt niin tärkeän merkityksen, että sen historia ulotettiin taaksepäin maailman luomiseen, jolloin ´Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt´.
    Puhuttaessa siitä, mitä juutalaiset maanpaon aikana tekivät säilyttääkseen oman kansallisen olemuksensa, on muistettava, että he kaikesta huolimatta saivat vaikutteita muukalaisilta. Silloisissa oloissa oli väistämätöntä, että Mesopotamian kulttuurin aineksia siivilöityi sekä Palestiinaan jääneiden että pakkosiirrettyjen keskuuteen. Esimerkkeinä ovat Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomukset luomisesta ja vedenpaisumuksesta, jotka pohjautuvat babylonialaisiin taruihin (ks. 1. nide, sivut 106 seur. ja 112 seur.). Tätä ikivanhaa ainesta on kuitenkin käsitelty Vanhassa Testamentissa aivan omintakeisella tavalla, sillä sitä sävyttää juutalainen käsitys Jumalasta ja luomakunnan suhteesta Luojaansa." Lähde: Raamattu ja sen kulttuurihistoria. Osa 3. s. 401.