Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. Olen samaa mieltä, että pääasiallinen kasvatusvastuu on vanhemmilla.
    Kauhistuin eräässä vanhempain kokouksessa kun eräs äiti sanoi, että toivottavasti koulu kasvattaa hänen lapsistaan "ihmisiä"!

    Sanoinkin, että mielestäni koulun tehtävä on välittää tietoja ja taitoja, mutta vastuu kasvatuksesta on vanhemmilla.
    Tuntuu kuin monet vanhemmat olisivat antautuneet vapaaehtoisesti kasvatustehtävistään.

    Jo kotipiirissä on totuttava noudattamaan tiettyjä sääntöjä.
    Lapsen ympyrät laajenevat kun hän tulee esikouluun.
    On otettava huomioon kaverit, sääntöjäkin tulee lisää.
    Sitä mukaa kuin lapsi kasvaa, tulee lisää
    asioita joihin on sopeuduttava.

    Suurin ympyrä onkin sitten yhteiskuntaan sopeutuminen.
    Nykypolven nuorilla tulee olemaan vaikeuksia
    kun he huomaavat, että yhteiskunta ei pyörikään heidän tahtonsa mukaan.
  2. vie pitkälle...
    Katselin joku aika sitten TV:stä dokumenttia yhdestä ruotsalaismiehestä, joka syntyi ilman jalkoja ja käsiä. Toisessa olkapäässä pieni tynkä, missä oli sormet, toisessa olkapäässä vähän pitempi tynkä sormineen.
    Hän oli ns. neurosedyn-uhri.

    Hän on elävä esimerkki kuinka lujalla tahdonvoimalla voitetaan esteet elämässä, ympäristön ennakko- ja harhaluulot.
    Hän on hyvä uimari siitä huolimatta ettei hänellä ole jalkoja eikä käsivarsia.
    Hänellä on vaimo ja lapset ja aivan tavallinen perhe-elämä. Kiertää ammatikseen ympäri Ruotsia luennoimassa positiivisen ajattelun voimasta.

    Eräs Ruotsissa asuva amerikkalainen rumpali oli kuullut tästä kaverista ja muisti olleensa Kanarian saarilla 70-luvulla ja oli rannalla
    itsemurha-ajatuksissa, kun hänen ohitseen laahautui hymyilevä olio ja sanoi hänelle "hello" ohi mennessään.
    "Olio" meni uimaan. Ilman jalkoja, ilman käsiä.

    Tämä rumpali katseli omia käsiään, jotka olivat hänelle tärkeät työkalut ja hän ajatteli että oli varmaankin joku tarkoitus että hänen itsemurha-ajatuksensa tuli keskeyttämään tämä Mikael, näyttämään kuinka harmoonista elämä voi kaikesta huolimatta olla.
    Siinä paikassa hän päätti tehdä jotakin sairaitten hyväksi ja perusti Tukholmassa stroke-potilaitten kuntouttamiseksi rytmiterapiaryhmiä.

    Eräänä kauniina päivänä sai tämä kertomuksen Mikael puhelun, jossa joku amerikkalaisittain puhuva henkilö esitteli itsensä ja kysyi, oliko hän ollut lomalla Kanarian saarilla joskus 30 vuotta sitten.
    Myöntävän vastauksen saatuaan hän huusi: - Olet pelastanut elämäni!

    Mikaelilta kysyttiin ohjelmassa onko jotakin mitä hän ei voi tehdä, niin hän vastasi ettei voi pyöritellä peukaloitaan!
  3. Kaupungissa asuessani kävin säännöllisesti kuntosalilla.
    Eräänä aamuna kun istuin laitteessä, missä vahvistin jalkalihaksiani,
    tuli käytävän toiselle puolelle (iäkkäämpi) mies ja asettui mahalleen
    penkille, missä hän vahvisti reisilihaksiaan potkaisemalla painon taaksepäin.
    Hänellä oli jalassa kiiltävät koripallohousut, joista oli ilmeisesti ratkottu
    verkkovuori pois...
    Joka kerta kun hän potkaisi taaksepäin, heilahti pallerot mukana lahkeesta....

    Voi, että oli vaikeata pitää naama peruslukemilla kun näköalat oli niin arabialaiset!

    Kun mies sitten oli tehnyt liikesarjansa, oli hän aivan hikinen, pyyhki otsaansa
    ja sanoi: - Huh, huh!
    - Huh, huh, sanoin minäkin ja hymyilin leveästi.